Usko markkinoihin on kai hävinnyt? Joko tänään rikkoutuu 4000? Milloin hypitään taas ikkunoista?
Aina välillä pörssit yrittävät pyristellä tutkainta vastaa. Eihän tuo
ihme voi olla? Siellä toimivat ja asioivat ovat jo menettäneet paljon.
Uskostaan kohta kaiken. Eikä kukaan kai vapaaehtoisesti halua lisää
menettää? Ja aivan yhtä usein, ellei useamminkin, pörssi on joutunut
perääntymään. Olemme ilmeisesti siirtyneet aikaan, jolloin pörssi ei ole
hintojen osalta aina oikeassa. Vai olemmeko?
Viikko viikolta ennusteet yksittäisten valtioitten, unionin ja jopa koko
maailman kasvunäkymistä heikkenevät. Ja inhottaa kirjoittaakin, mutta
loppua ei vieläkään ole näkyvissä. Olemme edelleen vapaassa
pudotuksessa, jota esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla ei vielä
huomaa mistään muusta kuin uutisista. Viimeksi eilen EKPn pääjohtaja
järkytti markkinoita ennakoimalla euroalueen ”kasvuksi” - 2,2 – 3,2
prosenttia kuluvalle vuodelle. Siis ”onneksi” nyt ei enää puhuta
kasvusta vaan, realistisesti, kutistumisesta. Onneksi siksi, että
lausumassa kuuluu jo realismia. Uskoa se putoaminenkin vaatii.
Tähän samaan kuvaan kuuluu keskuspankkien kilpailu keskisimmän aseensa,
koron alentamisesta. USAssa se on jo jonkun aikaa ollut käytännössä 0
(nolla) prosenttia. Nyt Englannin keskuspankki tiputti sen jo 0,5
(puoleen) prosenttiin. Lasku oli historiaallinen. Se oli alin korko
pankin vuonna 1694 alkaneessa historiassa. EKP on laskenut omaansa vasta
1,5 (puoleentoista) prosenttiin. Odotan mielenkiinnolla milloin
siirrymme negatiivisiin lainakorkoihin. Ehkä senkin vielä näen?
Jo ”aika päivää” sitten valtiot ,USA ja IsoBritannia etunenässä ovat
ottaneet vastatakseen kaikesta mahdollisesta omassa kansantaloudessaan.
Venäjä ja Kiina ovat sitä tehneet jo kauan. Miljardit ja miljardit
lentelevät. Tuetaan ja taataan pankit, suurimmat yksittäiset työnantajat
autoteollisuus etunenässä. Ja kohta aletaan rakentamaan infraa;
rautateitä, teitä, siltoja, öljyputkia ja tiedä häntä mitä. Milloin
koostetaan (toivottavasti?) uusi ”New Deal”. USAlle? Ensimmäiselle
maailmalle? Vai maailmalle?
Väittävät, että USA on siirtynyt setelirahoitukseen jo aikapäiviä
sitten. Mutta onhan taala monessa mielessä paljon muutakin kuin USAn
kansallinen valuutta. Englannin keskuspankki on viimein alkanut ostaa
valtion velkakirjoja, eli siirtyä sekin setelirahoituksen puolelle.
Kummassakin maassa puhutaan miljardeista. Jopa sadoista jopa tuhansista
miljardeista. Taitaa olla aika moni muukin valuutta kohta
setelirahoituksen tiellä? Olemmeko Mugaben tiellä Zimbabwesta?
Ei vallassa olevia voi ainakaan syyttää siitä, että oltaisi oltu aivan
toimettomana. Mutta onko tehty oikeita asioita? Tarpeeksi nopeasti ja
näyttävästi? Obamankin etsikkoaika alkaa kulua umpeen. Nyt alkaa
nimittäin jo olla aika myöhäistä repäistä ihmiset irti laman
ajatuksista. Ja kuitenkin juuri siitä, johtajuudessa olisi nyt kysymys.
Repiä lama pois korvien välistä. Jos sitä eivät onnistu tekemään valitut
valtapoliitikot sen tekevät vallattomat, ns. uudet luudat. Niin on
käynyt aina aiemminkin. Äärimmäisin huonoin tuloksin.
Saattaisiko olla niin, että maailman mahtavat luottavat enemmän
kansantaloustieteen perinteisiin syy – seuraus – suhteitten mekaniikkaan
kuin siihen, että nykytilanne vaatii jotain aivan uutta? Mitä
pidemmälle tämä tilanne on kehittynyt, sitä ilmeisemmäksi on käynyt,
että perinteiset axioomat, teoriat ja Excel-taulukot eivät toimi. Usko
markkinoihin, politiikkaan ja tulevaisuuteen on häviämässä Ensimmäisestä
Maailmasta. Ilmeisesti raha, käytetään sitä kuinka suurissa määrin
tahansa, ei yksin ole enää ratkaisu.
Kehittäkää uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti