Donald Trump - the pedofile in chief

Kun ottaa huomioon kaiken sen mitä USAn nykyisestä presidentistä olemme vuosien aikana nähneet ja kokeneet, on nyt varmistunut, että sen lisäksi, että hän on narsisti, sosiopaatti j ja henkisesti muutoinkin häiriintynyt öykkäri ja "koulukiusaaja" hän on aivan ilmeisesti myös pedofiili. 

Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, jos on seurannut Trump- hallinnon toimia, viimeksi Jeffrey Epsteinin skandaalin käsittelyn yhteydessä. Viimeisimpinä huippuina ovat lain rikkominen Epstein asiakirjojen julkaisemisen yhteydessä. ja erityisesti se, että ainoa (?) Trumppiin liityvä kuva, perjantaina julkaistuissa materiaaleissa on salaperäisesti kadonnut. 

Destract, deny, delay on Donaldin jo vuosia käyttämä viivyttelyyn ja harhauttamiseen liittyvä strateginen kolmikko. Nyt hän pyrkii vaimentamaan kansalaisten kiinnostuksen Epstein-skandaaliin mm. yrittämällä mustamaalata entisen presidentin Bill Clintonin. Mutta ei taida riittää. 

Auttamatta tulee mieleen, että strategian karmaisevin ilmentymä on asevoimien toteuttamat  "huumeveneiden" pommittamiset Karibialla ja Tyynellämerellä. Niissä on murhattu noin 100 henkilöä tämän syksyn aikana. 

Enkä yhtään ihmettelisi jos tämä itsensä Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi korottanut rikollinen olisi komentanut laivastonsa Venezuelan rannikolle strategiansa toteuttamiseksi. Vähintäänkin valtaamaan öljytankkereita,  ehkä jopa hyökkäämään maahan.

Ukrainan "rauhanneuvotteluista"

Ystäväni Matti Karvinen lähetti luettavakseni yhteenvetonsa kiinteistöjalostajien/ -sijoittajien viikonlopun toivioretkestä Kremliin Putleria tapaamaan. Kun itse olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä julkaisen sen kolmella kielellä: suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Olen liittänyt mukaan muutamia tajunnan virrassa syntyneitä omiakin näkemyksiä.

Wittkofin ja Kushnerin neuvottelumatka Moskovaan päättyi. Ja kuten odotettiin  Ei tulosta.

Fakta on, ettei Venäjä halua rauhaa tai aselepoa vaan Ukrainan täydellistä alistamista. Nyt Donald Trump ilmoittaa lopettavansa kokonaan rahallisen avun Ukrainalle. Eli hän painostaa sodan uhria ja tukee hyökkääjää. Venäjän hyökkäys neljä vuotta sitten on täysin kiistaton asia, ja samoin on Venäjän tavoite muuttaa rajoja sodan avulla ETYKssä hyväksymänsä vastaisesti.

Näen asian seuraavasti, ja samoin tilanteen näkevät kaikki perheeni jäsenet ja tuttavani:

 Sen vastineena, että Ukraina luopui ydinaseistaan vuonna 1994, sillä on tai ainakin oli USA:n, Britannian ja Venäjän antamat turvatakuut. Se mitä on tapahtunut Ukrainassa vuonna 2014 ja sen jälkeen on yksiselitteisesti turvatakuiden antajien Venäjän, USA:n ja UK:n petos. USA:lla olisi ollut resursseja pysäyttää Venäjä, mutta presidentit Obama, Biden ja Trump pettivät Ukrainan. Eikä ole Englantikaan sitoumustaan täyttänyt.

 EU:n passiivisuus ja Ukrainan tarpeisiin nähden alimitoitettu apu ovat  vastuuttomuutta, lyhytnäköisyyttä ja moraalisesti häpeällistä. Yhteen laskettuna taloudellisesti valtavan EU:n jäsenvaltioiden tuki Ukrainalle on ollut 0,1 % BKT:stä! Trumpin pelotteluun luopua NATOsta oltiin hetkessä valmiita nostamaan NATOn puolustusmenojen osuutta 5% BKTstä. Siitä osa voitaisi perustellusti sijoittaa Ukrainan avustamiseen. 

Oman demokratiansa puutteista huolimatta Ukraina käy taistelua totalitarismia vastaan ja eurooppalaisen demokratian, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Jos sen alistaminen saadaan torjutuksi, Ukraina voi ja se kykenee aloittamaan  kehittymisen länsieurooppalaiseksi demokratiaksi.

 Venäjän staatsreasonin ja sotilasstrategian mukaisia tavoitteita Putler, useat Venäjän johtavat poliitikot ja lehdistö ovat esitelleet avoimesti. On täysin selvää, että tavoitteena on jatkaa valloituksia lähivuosina ja palauttaa niiden avulla Neuvostoliiton aikainen geopoliittinen valta-asema. Tutkijoiden useimmin esittämä aikahorisontti on viisi vuotta.

 EU:n riitely, pelkurimaisuus ja alistuneisuus merkitsevät jatkossa EU:n ja Naton hajoamista. Hajottajina toimivat Venäjä ja USA. EU:n sisälle on Venäjän rahoilla ja USA:n tuella jo luotu hajottamista tekeviä kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kokonaisia valtioita. Tässä hajoamisessa ja Venäjän ja USA:n tulevaisuudessa sopimassa jaossa Suomi ja esimerkiksi Saksa ilmeisesti päätyisivät eri puolille samalla tavalla kuin Neuvostoliiton ja Natsisaksan vuonna 1939 solmimassa Molotov-Rippentrop-sopimuksessa.

 Selvitäkseen tästä sodasta ilman häviötä ja alistumista Venäjälle Ukraina tarvitsee rahaa, aseita, ammuksia, tiedusteluapua ja sotilaita. Näitä kaikkia on EU:lla riittävästi tai niitä saa rahalla. Rahat on mahdollista saada joko Belgiassa olevista ja jäädytetyistä 200 -300 mrd. € Venäjän rahoista tai ottamalla EU:lle yhteislainaa. Rahan merkitystä konkretisoi parhaiten se, että 100 mrd. riittäisi 100.000 palkkasotilaan rekrytointiin vuosiksi. 

Jos tämä apu Ukrainalle päätetään, niin se takaa Euroopalle rauhan kymmeniksi vuosiksi. Samalla myös EU pelastuu, ja se löytää jälleen tarkoituksensa,  itsekunnioituksensa ja sielunsa.

 Ainakaan me suomalaiset emme ole valmiita Trumpin USA:n tapaan myymään tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja laajoihin kansalaisten vapauksiin perustuvaa liberaalia demokratiaamme joitain Venäjällä toteutettavia jenkkien rakennusprojekteja ja muita dealejä vastaan. Talvi- ja jatkosodan muistot sekä suomettumisen synkkä aika ovat edelleen kirkkaina mielissämme.

Kaiken maailman viisauksia

 EUn väitetään kehittyvän parhaiten kriiseissä. Valitettavan usein se lienee näyttäytynyt suurimpien valtioiden kykynä vetää välistä itselleen etuja muiden jäsenten kustannuksella. Osataan siis pelata nollasummaa. Miten mahtaa onnistua MAGA - mielisten geopolitiikan kolmiulotteinen shakki?

Neljä viikkoa Trumpin toista kautta on pannut maailmanpolitiikan päälaelleen. Sääli, että se vielä tapahtuu hetkellä, jolloin Eurooppa kaipaisi sekä ryhtiä että johtajuutta. Rapakon toiselta puolelta heitellään ilmaan lausumia, jotka osoittavat ns, trans-atlantisen arvopohjan uppoamisen ainakin seuraavaksi 4 vuodeksi. Ja jotkut jo arvuuttelevat kolmatta kautta.

Nyt sitten nautitaan vuonna 2011 lakkautetun WEUn seurauksista.  Siihenhän Zelensky Münchenissä viittasi Euroopan armeijan perustamiseen vetoamalla. Taidettiinpa silloisessa päätöksenteossa unohtaa sekä Josef Stalinin että Augustin Ehrensvärdin viisaudet; ensimmäinen totesi ”Kaikki muuttuu. Se, mikä oli totta eilen, voi olla tänään valhetta.” Ja toinen ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.” Ehrensvärdistä tuskin päätöksentekijöistä kukaan ollut kuullutkaan, mutta Stalin lienee ollut tuttu nimi kaikille. Taisipa silloin jenkkien intressi olla tehdyn päätöksen mukainen?

Nyt puhutaan hyökkäämättömyys sopimuksista ja turvatakuista kuin meillä aikoinaan YYAsta. Mutta vanhaa viisautta vääntäen; Missä ihminen siellä ongelma. Niin yksiselitteistä ja pitävää sopimusta ei ihminen osaa tehdä, etteikö siitä tarvittaessa eroon pääsisi. Auttamatta tulevat mieleen esimerkiksi Suomen ja Venäjän hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932, Münchenin sopimus vuodelta 1938, Molotov - Ribbentrop sopimus 1939, Chamberlainin Peace for our time 1938, Neuvostoliiton ja Suomen YYA-sopimus 1948 jne. jne.

Ja entä ne turvatakuut? Niitä aina vaatii heikompi osapuoli suojakseen isomman mielivallalta. Esimerkkeinä käyvät vaikkapa Budapestin sopimus/muistio 1994, NATOn peruskirjan 5. artikla, Srebrenican joukkomurha 1995 (YKn julistama suoja-alue huhtikuussa 1993 ), Minsk ja Minsk II 2014, 2015, Taas Stalinia kompaten: "Luottamus on hyvä asia, mutta kontrolli on parempi." tai "Ne, jotka haluavat elää, taistelkoon, ja ne, jotka eivät halua taistella, ansaitsevat kuoleman."

Ihmisessä ei mikään muutu.  Atomipommin omistus näyttää sittenkin olevan ainoa pienen kansan turvatae. Ja siitä Ukraina luopui vuonna 1994 Yhdysvaltojen, Iso Britannian ja Venäjän seireenilaulujen vakuuttelemana. Taitaa todella olla niin, että kauhun tasapaino on maailman ainoa turvatae. Eikä turvaa anna sekään.

Siitä vaan pommia pykäämään.

Öykkäri vai koulukiusaaja, sano sinä

Ei koulukiusaajaa kuriin saada periksi antamalla. Ei myöskään hyssyttelemällä tai nuhtelemalla. Aikuista öykkäröijää vielä vähemmän. Toisen posken tarjoaminen ei tehokasta liene sekään?

Tahtoo: Guatemala ottakoon vastaan karkoittamani (mahdollisesti) laittomat siirtolaisensa, Tahdon Grönlannin, Panaman kanavan, Kanadan, Gazan omaksi kiintiestökehitysalueeksi, tullit kaikelle mahdolliselle suojelemaan USAlaista valmistusta. Ja kun kerran kaikki aina meitä kiusaa jatkoa seuraa...

Viimeiset viikot Donald Trump on toiminut puhtaaksiviljellyn koulukiusaajan tai öykkärin tavoin. Tuo ”aikuisten öykkäröinti” on otettu tähän vain siksi, että 78-vuotiasta tuskin enää voi koulukiusaajksi leimata? Hän heittelee vaatimuksia ja uhkauksia tahtomistensa runsaudensarvesta geopolitiikan ilmaan oikealle ja vasemmalle nopeammin kuin Helsingin penkkariajelijat karkkeja. Ja ainakin ennen kuin kukaan ehtii niitä tarkemmin miettimään tai analysoimaan.

Se saattaa myös olla toiminnan tarkoitus. Kun kukaan ei mukaan viitsi tai kerkiä, joku tai jotkut hänen kuolemattomista ajatuksistaan saattavat toteutua, olipa peruste miten kohtuuton tai pähkähullu tahansa. Varsinainen innovaatio; Temper tantrums as a geopolitical tool?

NATOn toiseksi keskeisimmäksi jäsenyyskriteeriksi hän kuulemma haluan puolustusmenojen osuudeksi 5% ao. valtion BKTstä. Tärkein mahdollisesti voisi olla edelleen jäsenten yksimielinen kannatus? Tai ehkä hänen mielestään USAn, tai USAn presidentin ääni riittäisi? 

Iltalehden artikkelissa 18.6.2024 oli kaikkien NATO valtioden suorituskyky tässä suhteessa yksinkertaisessa vertailussa.

USAn sijoitus oli 3. heti Puolan ja Viron jälkeen. Jenkit käyttivät 3,38 %. Mutta jenkkien intressit ovat globaaleja, eivät pelkästään sen paremmin Pohjois-Atlantista kuin Euroopan aluetta koskevia. Ja omien intressien valvomiseen, pysyviin tukikohtiin ja paikalliseen läsnäoloon Lähi-Idässä, Kauko-Idässä, Afrikassa tai muilla mantereilla tai valtamerillä kuluu muutama ropo niihinkin suhteessa BKThen. Muistan kuulleeni jostain arvion, että vähintään puolet. Sillä panostuksella USA sijoittuisi jäsenten häntäpäähän jonnekin Kroatian tai Portugalin välimaastoon, seitsemänneksi viimeiseksi.

Ainoa kerta kun NATOn artikla 5. on vedottu oli tunnetusti USAn toimesta, sen aloittaessa sodan terrorismia vastaan. Vaikka NATOn rooli Irakissa ja Afganistanissa ylittää ainakin himpun verran Pohjois-Atlantisen alueen. Naton jäsenistä sotiin osallistuivat tavalla tai toisella kuitenkin 10 europpalaista NATO-valtiota. Ei tuo 20-vuotinen kampanja ilmainen ollut heillekään. Mutta suoranaisesti panostusta oman maan puolustukseen kustannukset kyllä karsivat.

Eipä tämäkään artikkelimahdollisten neuvottelujen loppuulosta tule muuttamaan. Kunhan palauttaa mieleen Axel Oxenstiernan kuuluisan lauseen, joka kiteyttää politiikan ja vallankäytön todellisuuden:

"An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?"

Suomeksi:
"Etkö tiedä, poikani, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"

Hän kirjoitti tämän pojalleen Johan Oxenstiernalle 1648, kun tämä oli huolissaan kansainvälisistä neuvotteluista. Lause on jäänyt elämään, koska se osuu yhä kohdalleen – monet maailman johtajat tekevät päätöksiä ilman syvällistä viisautta tai pitkän tähtäimen harkintaa.

Voi hyvin sanoa, että maailmaa hallitaan edelleen enemmän ahneudella, egolla, valehtelulla, pelolla ja kiusaamisella kuin järjellä tai viisaudella. MOT

Kun Ukrainan tulevaisuudesta puhutaan, NATOn imperialisteiltä puuttuu pallit

Helmikuun 24. 2022 Venäjän ja erityisesti Putlerin aloittama kolmipäiväinen ristiretki Ukrainan denatsifioimiseksi olisi pitänyt olla maille, Minsk II sopimuksessa aseavun kieltäneille Isolle Britannialle, Saksalle ja Ranskalle ehdoton punainen viiva Putlerin toista vuosikymmentä jatkuneelle laajentumispolitiikalle.

Ukrainan kohtaloa on tarkasteltu monelta kulmalta. Varsinkin ns. länsimaat sitoutuivat kieltämättä, sen ihmeenpiä miettimättä tukemaan Ukrainan itsenäisyyttä. Viikkojen ja kuukausien vieriessä aina mittavaan aseapuun asti.

Luvattiin ”Tuemme Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan.”

Kaiken maailman punaisia linjoja avulle kuitenkin asetettiin, Putlerin punaista laukaisunappia kunnioittaen ja peläten. Kaikki ne on ylitetty ilman Harmageddonia, ainakin tähän mennessä. Mutta samalla Ukraina on jotunut taistelemman toinen käsi sidottuna omaa eksistenssiaalista ”Talvisotansa”, jota on jatkunut yli 1050 kunnian päivää.

Kukaan ei luvannut ”Tuemme kunnes Ukraina voittaa.” Apua tuli kun tuli, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus ei tullut sitäkään.

Punaisten linjojen seurauksena on kuitenkin syntynyt tilanne, jossa päivä päivältä ja nyt yhä useammalta taholta uutisoidaan rauhanneuvotteluista, joita Ukraina ei ole aloittanut, vaikka sitä on kasvavasti siihen suuntaan ohjattu. Uudet geopoliittiset sodat Gazassa, Jemenissä, Libanonissa ja viimeksi nyt Syyriassa hämärtävät ja vääristävät varsinkin yleisen mielipiteen ”rauhaa rakastavat”ämyrit.

On turhaa kysellä Venäjän ulkopuolisilta imperialisteiltä tai entisiltä imperialisteiltä, mitä NATOn valtioden pitäisi tehdä Putlerin aloittaman Venäjän ja Ukrainan sodan suhteen. Näille valtioille - kuten USA, Iso Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Portugal - Venäjä on vain yksi kutistumisestaan kipuilevista ”maailmanvalloista”.

Heillä ei ole omakohtaista kokemusta siitä mitä Venäjän miehitysvalta, ylivalta arkipäivässä on. Tarvittaessa siitä kannattaa kysellä rajamailta, reunavaltioilta kuten Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Puola, Moldova, Slovakia, Ukraina, Georgia. Tai ehkä oikeammin tähän ryhmään kuuluvilta NATO-mailta.

Niistä kuuluu yhä selvemmin ”Ukrainaa on tuettava kunnes se voittaa.” Tosin kummassakin ryhmässä on muutama kummajainen, joka mielestäni ei istu joukkoon.

Saksalaiset, erityisesti entiset Itäsaksalaiset tuntuvat muistelevan vuonna 1989 päättynyttä neuvostovaltaa uskomattomalla ja samalla käsittämättömällä nostalgialla. Ne purkavat nyt alemmudentuntoaan lähinnä länsi-saksalaisiin, äänestämällä äärilaitojen AfD:ää ja Wagenknechtiä. Sisäpolitiikan painopisteet ylittivät moralisen oikeudenmukaisuuden. Riman alituksen teki satraapi, liittokansleri Scholz soittamalla Putlerille ja avaamalla siten Pandoran lippaan. Zeitenwende ehkä toteutuu, mutta im Gegenbild.

Valkovenäläiset eivät oikeastaan koskaan edes päässeet irti Venäjän vallasta. Siitä on Lukashenka pitänyt huolta. Hänen valtansa on mielestäni verrattavissa UKKn valtaa suomettuneessa Suomessa. Vaikka, se myönnettäköön UKK ei herranpelossa/alalivonnassa tainnut koskaan sentään ulottua ihan Lukashenkan tasolle.

Nyt ilmeisesti suomettumisen mallia ollaan istuttamassa Urkainalle. Ja miksi? Koska lännen demokratioilla ei enää ole johtajuutta. Niiltä puuttuu selkäranka tai vaihtoehtoisesti pallit. Ne muistelevat ehkä Kaarle XII Suuren vuonna 1709 aloittamaa Suurta Pohjan Sotaa tai Napoleonin Moskovan sotaretkeä vuodelta 1812 tai Hitlerin 1941 alkanutta Barbarossaa osoituksena Venäjän voittamattomuudesta.

Samalla unohtuvat ainakin vuonna 1853 alkanut Krimin sota ml. Oolannin sota, Tsushiman taistelu vuodelta 1905 mikä päätti Venäjän – Japanin sodan sekä vaikkapa Venäjän Sota Afganistanista 1979 – 1989. Ja mitä tulee Neuvostoliiton propagoimaan voittoon Natsien Saksasta 1945 väittäisin sen liittolaisilla ja niiden Neuvostoliitolle antamalla aseavulla ollen ehkä edes jonkinlainen merkitystä

Kun vuonna 1991 kirjoitin Kauppalehteen, viittasin Suomen johtajiin.

En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.

Olemmeko jo tartuttaneet taudin EUhun ja NATOon? Ja sitten vielä Trump.

Ei Ukrainan sota pelkkään rauhansopimukseen lopu, eikä sillä Eurooppaan rauha palaa

Ei Ukrainan sodasta helpolla irti pääse.

Tuomiojan väite nyt esittämä väite Ruotsin ja Suomen välisen puolustussopimuksen valmistelusta on herättänyt huomiota. On varsin mahdollista, jopa todennäköistä, että aiheesta on esimerkiksi puolustusministerien – nykyisen tai edellisen - kesken keskustelta, mutta tuskin moinen olisi voinut edetä edes sille tasolle, että Ruotsin puolustusministeri olisi sitä ehdottanut. 

Jonkinasteisesta puolustusyhteistyöstä keskustelu, jopa neuvottelu on aivan muuta kuin keskustelu puolustussopimuksesta. Ja kun Ruotsilla on laajamittainen ja hyvin pitkäaikainen kokemus yhteistyöstä tai peräti puolustussopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa, ei sillä taatusti ole edes intressiä ehdottaa puolustussopimusta Suomelle, tuskinpa edes kolleegansa mahdollista ehdotusta vakavasti harkita. Suomella sensijaan voisi moinen intressi kyllä olla.

On varmasti syytä myös ihmetellä Tuomiojan valitsemaa ajankohtaa tämän ajatuksen julkistamiselle, kun maassa – ja Ruotsissakin – käydään parhaillaan julkista ja konkreettista keskustelua NATO – jäsenyydestä. Onko Erkki jäänyt oman 1960-luvun asenneilmapiirinsä vangiksi? Pitääkö hän edelleen Yhdysvaltoja Venäjää roistomaisempana imperiumina ja suurempana maailmanrauhan uhkana?

Ukrainan viimeistään 27.2.2014 alkanut sota alkaa lähestyä kluminaatiopistettä. Venäjä sanoo vetäneensä joukkonsa pois Kiovan ympäristöstä ja pohjoisesta Ukrainasta ja väittää jatkossa keskittyvänsä itäisen Ukrainan valtaamiseen. Uskokoon ken haluaa. Tsetsenian suurkaani Ramzan Kadyrov ainakin vakuuttaa, että hän ja hänen taistelijansa vielä palaavat ja valloittavat Kiovan. Eikä Putlerin sanomisiin ole aiemminkaan voinut luottaa.

Maailma tuntuu nyt odottavan Venäjän hyökkäystä Luhanskin ja Donetskin ”itsenäisistä kansantasavalloista” Ukrainaan. Täälläkin Venäjä siis hyökkää Ukrainan kimppuun ”itsenäisten” kansantasavaltojen alueelta. Edelliskerralla lähtöalueena oli Ykn jäsenen, Valko-Venäjän alue. Saas nähdä kaunako tämä retki kestää.

Tällaiselle tavalliselle tossunkuluttajalle alkaa kuitenkin tulla selväksi, että tämä sota tuskin mihinkään rauhansopimukseen päättyy. Siihen ei ole varaa Putlerilla, mutta ei myöskään NATOn jäsenillä. Tässä taitaa olla kumpienkin kannalta nyt varsin selvä, eksistentiaalinen taistelu. Taitaa Ukrainan kohtalosta sinänsä muodostua toisarvoinen kysymys.

Rauhaa Eurooppaan (mukaan lukien mm. Ukraina, Georgia, Moldovia, Trasnistria, Abhasia, Etelä_Ossetia ...) on turha toivoa Putlerin ollessa vallassa Venäjällä. Ei sitä pelkällä rauhansopimuksella voida turvata. Siihen tarvitaan venäläisten täydellinen asenteenmuutos, jotain samanlaista henkistä prosessia kuin Saksan ja Japanin läpikäymät toisen maailmansodan jälkeen. Eikä moinen ole edes muutamissa vuosissa mahdollista, Vuosikymmenissä ehkä?

Vielä ei edes sanktioiden osalta ole arsenaalia loppuun asti käytetty. Öljyn ja kaasun vienti Venäjältä Yhdysvaltoihin ja EU-maihin rahoittaa vielä Venäjän sotimisen mahdollisuutta. Vaan kuinka kauan? Helppoja ratkaisuja ei silläkään sektorilla ole, mutta niiden osalta EU maiden solidaarisuus punnitaan.

On varmasti syytä varautua pitkään sotaan. Niin pitkään kun Ukrainan puolustustahto kestää ja sen materiaalista valmiutta muualta tuetaan. 

Voi tätä tekopyhyyden määrää.

 

Nyt kun Venäjän syyttä alkanut Ukrainan sota on jatkunu 40 päivää ja median videot Ukrainan kaupungeista todistavat totaalisesta tuhosta, uutisoi Ilta-Sanomat  mukaan venäläisten viranomaisten lausunnoista: 

"VENÄJÄN ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan rauhanneuvotteluissa Venäjän ja Ukrainan välillä on edistytty jonkin verran, kertoo Reuters." Ja samassa artikkelissa " Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov puolestaan sanoi, että Ukrainan isku venäläiskaupunki Belgorodissa sijainneeseen polttoainevarastoon ei luo miellyttäviä edellytyksiä jatkaa rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa."

Pitäisikö todeta, että tekaistuilla perusteilla aloitettu väkivaltainen maahan tunkeutuminen ja sota ei sekään luo miellyttäviä edellytyksiä edes aloittaa rauhanneuvotteluja Vladimir I Putlerin Venäjän kanssa?

Olen vahvasti sitä mieltä, että rauhansopimuksessa, sitten kun se saadaan aikaan Venäjä velvoitetaan maksamaan sotakorvauksena Ukrainalle ainakin kaikki jälleenrakennuksen kustannukset. Rahoitukseen voi hyvin käyttää mm. oligarkien nyt sanktioidut kaikki varat ja Putlerin, vielä yksilöitymättömät varat lisäksi.

Vallankaappaus Washingtonissa

Ei voi kuin ihailla. Hyvin on Trump omaksunut Stalinin, Hitlerin, Erdoganin,  Putinin ja jokaisen kunnon diktaattorin tavat ja toiminnan. Kolmessa vuodessa maailman rikkain suurvalta on saatu polvilleen.  Menossa on Yhdysvaltojen lopun alku.

Menossa on vallankaappaus. Tunnuksettomat Vihreät Miehet ovat jo kaduilla kuten aikoinaan Krimillä. Hiljaisina, kuten heidän pitääkin olla. Nämä lain ja järjestyksen presidentin puolustajat on kuljetettu joka puolelta Yhdysvaltoja Washingtoniin, puolustamaan vallananastajan linnoitusta. Muuri sen ympärille on jo rakennettu. Taas yksi vaalilupaus toteutettu, vaikkei maksajana olekaan Meksiko.

Ilmeistä on jo nyt, että toiminta on yksityiskohtaisen tarkasti suunniteltu ja tehokkaasti johdettu. Tällaista sirkusta ei helpolla saada nopeasti aikaan. Ei edes jenkkilässä.

Taitavat entiset presidentit ja kenraalit liian myöhään herätä havaitsemaan kuinka vaarallisesta pellestä Trumpissa on kyse. Niinhän siinä onnistuessaan aina on käynyt.

Koronan jälkilasku

Ystäväni kirjoitti:

Tutkimukset osoittavat,  että influenssa (Italiankielestä ”vaikutus”) ja muut virussairaudet seuraavat samaa kaava kuin finanssikriisin leviämistä.

Kun Corona on ohi saamme raportteja taloudellisesta tartunnasta.
Suomen lainatarve (tasaustarve) tulee olemaan luokkaa 10 miljardia (vähintään, emme vielä tiedä, emmekä näe loppua).

Olisi vastuuntuntoista luopua uusien hävittäjien hankinnasta, ja sijoittaa vastaavat rahat (lainat) kattamaan Corona-kriisiä.

Lyödäänkö vetoa siitä, ettei näin tule tapahtumaan ?!

Minä vastasin suurin piirtein seuraavasti: 

Olen samaa mieltä; näin ei tule tapahtumaan. Ja hyvä niin. 

Meillä on jopa huomattavasti Trumpia vaarallisempi ja ainakin älykkäämpi veijari vallassa tuossa itärajan toisella puolella. Jos laiminlyömme puolustuslaitoksemme toimintakyvyn, hän voi - jopa ihan vaan näyttämisen halusta tai sisäpoliittisten pisteitten keräämiseksi - tehdä meistä omien imperialististen valtapyrkimystensä seuraavan uhrilampaan. (Esimerkkejä  viime vuosilta riittää.) 

Toisin kuin Ruotsilla, meillä ei ole hyvin varustautunutta puskurivaltiota "välmiehenä". Eikä EUn muista jäsenvaltioista taida silloinkaan meille apuja riittää.

Toisaalta kaikki EU/Euro-maat olemme samassa kusessa. Saattaa toki olla, että EU tähän Koronaan-kriisiin kukistuu. Silloin oman puolustusvoiman olemassaolo on meille edes jonkinlainen tae itsenäisyyden ja itsenäisen päätöksenteon mahdollisuuden säilymisestä. 

USA ei ole meille tae ollenkaan, ei ainakaan niin kauan kun nykyinen presidentti siellä valtoimenaan huseeraa. Ja vaikka se vuoden vaihteessa vaihtuisi kestäisi varmasti aika pitkään ennenkuin hänen ja hänen hallintonsa aiheuttama tihutyö jenkkien ulkopolitiikkaan saataisi uuden hallinnon toimesta korjattua. 

Jos taas käy niin, että EU ei hajoa se saattaisi tapansa mukaan vahvistua. Kuten tähänkin asti. Ainakin silloin kaikkien muidenkin maiden on huolehdittava taloutensa kuntoon saattamisesta yhteisillä pelisäännöillä. Silloin Suomen ongelmat ovat mittatappioita, joita pieni ja ketterä valtio hyvinkin saattaisi voida hyödykseen käyttää.

Muistetaan samalla koko ajan, että rahalla sinänsä ei ole arvoa. Ei liioin finanssi- eikä valuuttajärjestelmällä. Ne ovat valtioiden ja niiden välisiä sopimuksia. Tarvittaessa sopimuksia voi muuttaa. Kuten meidänkin elämän aikainen historiamme on usemmankin kerran todistanut. 

 

Hallitus erosi, SoTe ei tämän hallituksen resepteillä valmistu. Jo oli korkea aikakin näin voida todeta.

Taas poliitikot ovat maksattaneet meillä veronmaksajilla neljä vuotta leikeistään asioissa, joiden ratkaisemisen olemme jättäneet heidän vastuulleen. Palkkoina kansanedustajille, heidän avustajilleen maksettu ja puolue- ja muina tukina erilisille intressenttiryhmille kulkeutuneet verorahat ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, että toista kymmentä vuotta valmisteltua hallintoremonttia ja sosiaali- ja terveysuudistusta ei taaskaan saada aikaan. Huolestuneena katse kääntyy epäilykseen koko tasavaltaisen, demokraattisen toimintamallin kykyyn tehdä merkittäviä, kehittäviä ja uudistavia ratkaisuja.

Toivoa sopii, että haastatteluissa tänään esitetyt mielipiteet siitä, että tähän mennessä tehdyistä SoTe-valmistelluista suuri osa - ellei peräti suurin osa - voidaan tarvittaessa käyttää hyväksi edessä joka tapauksessa olevan työn pohjana. Se taas on kiinni vaalien tuloksesta ja sitä seuraavasta poliittisesta tahdosta. Ja niiden jälkeen; mikään ei muutu. Puolueiden vahva asema lainsäädännössä takaa, että ideologinen vastakkainasettelu ja kansalaisten todellisten asioiden pyörittely jatkuu.

Kuitenkin, Suomi tarvitsee välttämättä poliittisen järjestelmän rukkaamisen, SoTensa, maakuntahallintonsa ja pari muutakin kehitysaskelta.  Niistä kirjoitin viimeksi noin kuukausi sitten.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2019/02/hyvinvointivaltion-madonluvut.html

Tärkeintä olisi kuitenkin äänestäjäkunnan valveutua. Toimimalla samalla taavalla kuin tähänkin asti, mikään ei politiikassa muutu. Ei edes puoluetta vaihtamalla. Sama meno jatkuu vaalikaudesta toiseen. On äänestettävä tavalla, joka osoittaa puolueille, siis puolue-eliitille ja kansanedustajille, että heiltä vaaditaan tuloksia. Heidät on saatava pelkäämään kansalaisten kapinaa. Siihenkin on olemassa yksinkertainen keino. Se on JOKU MUU. (Linkki perustuu kuntavaalien kokemuksiin, mutta käsittelee ainoaa rauhanomaista , äänestäjälle mahdollista laillista keinoa nopeasti vaikuttaa poliittisen järjestelmämme kehittämiseen.) Lisäperusteluna vaikkapa

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2010/05/nukkuvien-puolueen-hypetysta.html

Hyvinvointivaltion madonluvut

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.





  

Oman aikamme Realpolitik ? 3.0

Trump, Putin ja Erdogan tarvitsevat kansalaisiaan yhtenäistävän ja kannatustaan lisäävät sodan. Eikä moisesta taitaisi haittaa olla Maylle,
Mohammad bin Salmanille (MSBlle), Orbanille, Kaczynskille ja kumppaneillekaan. Jälkimmäisille taitaisi tosin riittää kunnon ulkomainen konflikti ilman sotaa ja verisiä vaatteita.

Trump ilmeisesti puhuu Congressissa 5. helmikuuta. Mikä voisikaan olla parempi foorumi ja sopiva ajankohta julistaa altruistinen tarve Venezuelan pelastamiseksi? Häviäisivät ainakin joksikin aikaa median julkaisut Trump- valinnan ja -hallinnon omista likaisista ja rikollisista toimista. Ja talouskin piristyisi. 

Silloin olisi myös helpompi luikkia pois ensin Syyriasta sitten Afganistanista ja lopulta kaikkialta muualtakin niistä ilmeisesti noin 100 valtiosta, jossa sen sotavoimia on läsnä. Mahtuisivat kaikki hyvin paljon hehkutetun eteläisen muurin (The Wall) ja sen kaverin pohjoisen muurin sisälle. Siellä kahden muurin suojaamana kaivattu kansallinen turvallisuus sitten puhkeasi uuteen kukkaan kun keskittyisivät tappamaan toisiaan. 

Samalla jäisi aikaa luoda edellytykset ikuisen rauhan aikaansaamisesta Pohjois-Korean kanssa. Reserviin jäisivät kyllä vielä puuttuminen vaikkapa Hondurasin, Salvadorin ja Guatemalan kriiseihin. 

Putinhan on jo täyttä päätä pelastamassa Venezuelan ohella Syyriaa, Krimiä, Ossetiaa, Abhasiaa, Transnistriaa, Donetskia ja Luhanskia. Reservinä hänellä tietysti Ukrainan kurittaminen ja miksei samalla uuden, Valko-Venäjän kanssa "vapaaehtoisesti" muodostettavan Uuden Neuvostoliiton synnyttäminen. Samalla ratkeasi mahdollisuus oman vallan jatkumiseen kuudennelle ja ehkä jopa seitsemännelle presidenttikaudelle. Tosin, kun uuden Neuvostoliiton perustuslakia rustataan, siihen on hyvä ottaa mukaan presidentin elinkautinen mandaatti, Kiinan Xi Jingpingin innoittamana. 

Itse asiassa herääkin kysymys, onko Trumpin ja Putinin keskinäisen kaveruuden keskiössä uusin Molotov - Ribbentropin sopimus? Trump ottaa etupiirikseen Amerikat ja Putin vanhan maailman?

Erdogan haluaa kurdit pois alueiltaan. Mieluiten siten, että hän perinteiseen ottomaaniseen tapaan synnyttää kansanmurhan. Eivätpähän sitten tuon maailman suurimman valtiottoman kansan muutamat elossa selvinneet ja heidän jälkeläisensä enää kunnon osamaania ainakaan muutamaan vuosikymmeneen kiusaa. Ja omille kansalaisille riittää perusteluksi 20 vuotta vapaaehtoisessa maanpaossa asunut Guelen.

Mayn tosin voi enää pelastaa vain ihme, eli poliittisesti mahdollisten ratkaisujen puute. MSBn ei absoluuttisena ja rikkaan voimavaltion diktaattorina tarvitse oikeastaan välittää mistään. Ei Jemenin inhimillisestä katastroofista eikä edes käskyläistensä suorittamasta Kashoggin murhasta. Ei ainakaan niin kauan kuin Trump ja Jared aktiivisesti julkisen tietoisuuden haivuttajina toimivat. Ja ainahan sitä voi haastaa riitaa Qatarin kanssa kun Iranin kanssa ei oikein kukaan uskalla. 

Globaalin kokonaisuuden mittakaavassa Orban ja Kaczynski häiritsevät vain hyttysen ininänä korvissa. Ainakin siihen asti kun EUn "valistuneet" äänestäjät, suuressa viisaudessan antavat jytkyn oikeistopopulisteille EUedustajavaaleissa. Sen jälkeen historia alkaa ikävästi toistaa itseään. Pelastautukoon ken voi.

Isänmaan parturit kansanvaltaa korjaamassa

Joskus, hyvin kauan sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys.  Se Liisa Hyssälästä. Jouni Backmanista ei sivustollani paljoa näy, selkeimmin kuitenkin artikkelissa Kovin on meitä moneksi... Kummastakin artikkelistani saa kuitenkin käsityksen tavastani arvostaa näitä kahta valtioviisasta. 

Nyt he yhdessä ovat suomalaisen kansanvallan pelastamisen kimpussa. Kaksi entistä ministeriä teki raportin kansanvallan korjauksista: Vaalibudjeteille katto, kansanedustajille mahdollisuus äänestää etänä. Heidän perusväitteensä on, että Suomen menestystarina hiipuu, ellei kansanvallan rakenteita uudisteta. Heidän visionsa on Kansanvallan peruskorjaus. Tarvetta en todellakaan kyseenalaista.

Kyseisen työpaperin tiivistelmä tuo esille toiminnan 7 painopistealuetta, yksilöiden niiden osalta Nykytilan, Tavoitetilan ja Toimenpiteet. Painopistealueina todetaan.

• Kansanvallan tila
• Päätöksenteon puitteet
• Puolueet
• Eduskunta
• Valtioneuvosto
• Ilmiöpohjaisuus
• Ministeriöiden alainen hallinto

Olen vakuuttunut, että kyseinen julkaisu, asianmukaisesti painettuna kuluu hiirenkorville puolue-eliittimme työteliäissä käsissä kansanvaltaamme pelastettaessa. 53 toimenpidesuosituksen määrä kyllä panee miettimään, josko peruskorjauksesta näillä eväillä tulee, vanhaa sanontaa lainaten "ei lasta ei paskaa".

Epäilyksen innoittamana käväisin myös omassa arkistossani, kansanvalta eli demokratia kun on ollut yhtenä kirjoitteluni keskeisenä teemana sen alusta alkaen. Hakusanana demokratia. Jo toisesta artikkelista pääsin kiinni 27. 3. 2012 artikkelissa esittämääni analyysiin kansanvaltamme tilasta artikkelissa Kansalaiset vaativat sekaantumisvapautta?

Helpottaakseni lainsäätäjänä toimivien puolueittemme edustajien raskasta työtaakkaa liitän alle luettelon tärkeimmistä konkreettisesta muutoksista. 

Seuraavilla muutoksilla pääsisi hyvään alkuun:

1. Perustuslain 29§ tulkinta ja rikkomisen sanktiointi.
2. Puolueiden merkityksen supistaminen vaali- ja samanmielisten yhteydenpito-organisaatioksi.
3. Nykyisen julkisista varoista puolueiden itselleen päättämän puoluetuen kriminalisointi.
4. Puhtaasti yksityiseen, vapaaehtoiseen rahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toteuttaminen demokratian turvaamiseksi ja vaikkapa puolueiden toiminnan rahoittamiseksi.
5. Puolueiden nyt jo itselleen ja lähipiirilleen haaliman omaisuuden kansallistaminen ja soveltuvin osin yksityistäminen
6. Yksittäisen ehdokkaan tukijan vaalirahoituskaton (1700 euroa) ja ilmoitusvelvollisuuden ulottaminen koskemaan myös puolueita.
7. Oikeuskanslerin ja perustuslakivaliokunnan tehtävien sisäisen ristiriitaisuuden poistaminen perustamalla puolueista ja siis eduskunnan päätöksestä irrallinen, itsenäisesti toimiva "perustuslakisyyttäjänvirasto" ja perustuslakituomioistuin

Eikä toimenpiteitä ole seitsemää enempää. Kunhan nämä saadaan toteutettua voi Eduskunta ihan huoleti siirtyä noihin Hyssälän ja Backmanin hienosti yksilöimiin toimenpiteisiin. 

Kuten alussa totesin, tarvetta kansanvaltamme peruskorjaamiseen en todellakaan aseta kyseenalaiseksi. En enää moneen, moneen vuoteen. Enkä varsinkaan nyt; kuten PohjanPoika kommentissaan totesi "Ei tarvitse olla kovin etevä ennustaja jos toteaa, että se mitä USA nyt, sitä Eurooppa huomenna." Tähän remonttiporukkaan sen sijaan yhtä paljon kuin Isänmaan partureihin. 

Nyt olen jo kullut kaiken?

Elämme ilmeisesti nyt kouluampumisten suurta sesonkia USAssa. Muistaakseni yksinomaan tänä vuonna niiden määrä lieneee noin kahdenkymmenen paikkeilla. Siis vajaan kahden kuukauden aikana!

Siitä päätellen miten tätä viimeisintä median perusteella arvioituna jenkeissä käsitellään, ei voi kuin todeta "business as usual". Vaikuttavat otsikot, näyttävät uutiskuvat, uhrien sydäntä särkevät kertomukset tapahtumista, muutama sankaritaru kuolleista, yleinen pöyristys tapahtumien johdosta, muutama oppilaitten ja opettajien mielenosoitus, poliisivartioinnin lisääminen ja - joissakin tapauksissa - pääsy päättäjän puheille. Tämän jälkeen edellä mainittu toistuu päätyäkseen viikon, parin kuluttua kalankääreeksi historian roskaläjään.

Nyt kuitenkin Don Trump on saanut loistavan ratkaisuidean, tai oikeastaan useita. Hän on valmis mm. syyttämään hänelle hankalaksi käyneitä muita viranomaisia - nyt FBItä - , rajoittamaan tai ehkä jopa kieltämään bump stockien myymisen, rajoittamaan aseiden saatavuutta esimerkiksi ostajien taustatarkistusjärjestelmää kehittämällä. Mutta ehdottomasti yliveto on hänen viimeisin viisautensa; aseistetaan opettajat. Miten siinä kävisi ja miten se tämän ongelman perussyyn ratkaisemista auttaisi valottavat edellä olevan artikkelin kommentit erinomaisesti.

Muutenkin jo kiihtyvän kilpavarustelun siirtäminen kansainvälisen sotilaspolitiikan kentiltä kouluihin, niiden ympäristöön ja luokkahuoneisiin varmasti ratkaisisi nämä Yhdysvaltain ongelmat? Ja kaikki muutkin siinä samalla?

Ei ihme, että tämä itsensä tasapainoiseksi neroksi julistanut pelle on pelottava. Globaali Neron, Stalinin, Hitlerin, PolPotin ja niiden muun 34 listatun nykyajan styrankin... reinkarnaatio. Ja pelottavinta on, että hänetkin on itseään demokraattiseksi valtioksi kutsuvassa kansakunnassa vaaleilla valtaan nostettu.

Kepu kilpailukykyä parantamassa

Lokakuussa 2008 kirjoitin tällä blogilla artikkelin otsikolla Hyssälän hössötys. Se käsitteli Kepun viimeisintä aluetuki-hanketta. Lääkelaitoksen pakkosiirtoa Helsingistä. 

Nyt kahdeksan vuoden kuluttua Hesari otsikoi analysoivan raporttinsa asiasta Lääkelaitos pakkosiirrettiin Kuopioon, vain kolme ihmistä muutti ja kymmenet irtisanoutuivat – HS kertoo, kuinka poliitikot ajoivat viraston tuhon partaalle. 

Vaikka en Jyrki Kataisen vaikutusta kepun valtuuksiin käsitellytkään, en tainnut olla kovin väärässä silloin? Silloin mielessä olivat vielä vastaavat aluetuki-ratkaisut Mavin ja Kemijärven Sellutehtaan tiimoilta. 

Puolueen pienen suurmiehen Mauri Pekkarisen vuosi vuodelta kalliimmaksi tulevasta energiapaketista ei tiedetty mitään. Eikä Pyhäjoen ydinvoimalan ulkopoliittinen rasite ole ansaitsemaansa huomiota julkisuudessa edes vielä saanut. Mitä nyt 

Ei ollut tietoa Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksen 50 miljoonan kuprusta virheellisesti veloitettujen tukirahojen vaikutuksesta Mari Kiviniemen tulevaisuuteen, ei liioin Anne Bernerin Finavia - toilailuista, eikä nykymuotoisesta SoTesta ollenkaan. 

Ei ollut tietoa soffan valmistajien innovaatio- ja tuotekehitystuista, ei Talvivaaran toiminnan todellisuudesta, eikä sen lapsellista pelastusoperaatioista ollenkaan. 

Ja juuri eläkkeelle pelastuneen Liisa Hyssälän piikkiin saa myös panna toimeentulotukien maksatuksen epäonnistuneen siirron KELAan, joka jo parin kuukauden ajan on kyykyttänyt maamme heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä oikein olan takaa. Ja vielä lisää valtaa janotaan. 

Historia tulee toistamaan itseään myös SoTe-ratkaisun osalta. Kun kepulit ryhtyvät ajamaan perinteisiä arvojaan, siinä eivät asiantuntijain näkemykset tai varotukset paljoa paina. Hehän eivät näissä leikeissä maksumiehiksi jää. Me jäämme.

Kalliiksi kepu meille tulee. Itse asiassa se on kilpailukykymme keskeisin tappaja. 

Trump tappaa markkinatalouden ja paljon muutakin

Vuonna 1776, siis samana vuonna kuin Pohjois Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin, lanseerasi AdamSmith  teoksessaan Kansojen varallisuus käsitteen Markkinoiden näkymätön käsi. Kirjassaan ”Smith kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille (Smithin keksimä nimitys).” Toimivat markkinat ovat paras tuotannon ja elinkeinojen ohjaaja; eivät kuninkaan, aateliston tai raharikkaitten monopolit ja muut etuoikeudet.

Tuota ”ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa” on tavattu kutsua markkinataloudeksi, joka ylivoimaisuutensa johdosta on nyt kasvanut globaaliksi. Markkinat toimivat tehokkaasti ja terveesti kuitenkin ainoastaan silloin, jos tuottajat voivat vapaasti tuottaa ja myydä ja kuluttajat voivat vapaasti ostaa keneltä haluavat tai olla ostamatta. ”Heidän on voitava äänestää jaloillaan”.

Yleisellä tasolla tämä on ilmaistu täällä Euroopassa EUn neljänä vapautena.  ”Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu varmistaa ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Samalla kielletään jyrkästi kaikenlainen syrjintä.” Voimme aina tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme nuo vapaudet onnistuneet toteuttamaan.

Euroopan Unioni toimii osana globaalia markkinataloutta, jossa samojen vapauksien pitäisi yhtälailla toimia, jos globaalin markkinatalouden yleensäkään halutaan toimivan.

Voimme keskustella myös siitä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa demokratia ja markkinatalous kulkevat pitkälti käsi kädessä. Toimiakseen ne molemmat edellyttävät yhdessä laadittuja, ja ennen kaikkea yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, kuten nuo edellä yleisellä tasolla mainitut neljä vapautta. (Moisten puuttuminen ja osin virheellinen, valikoitunut painottuminen on aiheuttunut globaalin markkinatalouden kriisin, joka nyt on laajentunut demokratian kriisiksi.)

Globaalissa taloudessa omaisuus, rahat ja palvelut ovat onnistuneet liikkumaan vapaasti. Ihmiset eivät. Osin syyt ovat ihmisissä itsessään; koulutus, osaaminen, kielitaito, sukulaisuus … toimivat tehokkainan esteinä. Viime aikoina mukaan on tullut liikkuvien työpaikkojen aiheuttama kasvava köyhyys, eriarvoisuus, pelko, kateus ja muurien (kaikenlaisten muurien) rakentaminen. Mutta markkinatalouden, myös globaalin markkinatalouden ja erityisesti uusliberalistisen globaalin markkinatalouden tehokkuuden edellytys on ihmisten vapaa liikkuminen.

Kannattaa samalla palauttaa mieliin, miksi ihmiset USAhan haluavat siirtyä. Pakolaiset ovat vuosikymmeniä muodostaneet erittäin halvan, usein jopa ilmaisen työvoiman jenkeille. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että nimenomaan jenkit ovat maahanmuuttoa pitkään edistäneetkin. Kun muuri estää liikkeen, kärsijänä on USAn talous. Ja mitä talous ensin, sitä yhteiskunta sen seurauksena. Samat seuraukset ovat jo nyt nähtävissä myös Euroopassa, talous- ja elintasopakolaisien kuvittelemistamme sosiaaliturvan norkkimiseen keskittymisestä riippumatta.

Vaaliuhkaustensa mukaisesti Donald Trump  on nyt alkanut rikkoa vapauksista ensisijaisinta ja keskeisintä; vapaata liikkuvuutta.  Sen seurauksena rapautuvat vapaakauppa ja markkinatalous. Ensin ehkä kansallisesti, myöhemmin kansainvälisesti. (Finanssi- ja muu suurteollisuus osaavat kyllä puolensa pitää.)

Parhaimmillaan ja todennäköisimmillään ne palautuvat vähintään takaisin entisiin, etuoikeutettujen "luokkien" hallitseman merkantilismin uomiin samalla tappaen yhteiskuntien dynamismin ja Luovan Tuhon. Näin siis ainakin, ellei Donaldin ajamille muutoksille tule loppua. Pahimmillaan ne johtavat jonkinlaiseen sotaan, sisällissotiin, kauppasotiin, maailmansotiin. Muurit kun eivät massoja estä. 1 , 2  . Eivät koskaan ole estäneet 3 .

Uusi alku työmarkkinoille - suuri puhallus

Kauan aikaa sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys näkemyksiäni kepulien kehittämispolitiikan kauneimmista kukkasista. Nyt Hyssälän siirryttyä eläkkeelle asia palautui mieleen mm. seuraajansa haastattelussa Talouselämässä otsikolla 16 miljardin €:n vuosibudjetin vartija tuo organisaatioonsa säpinää: "Kelan pitää olla myös yhteiskunnallinen kehittäjä". 

Kaksi muutakin artikkelia panivat miettimään, mitä maassa oikein on tapahtumassa. Kokiksien talousgurun Juhanna Vartiaisen hölmöydenpoisto-resepteiksi, joilla pääsemme Ruotsiksi ja Facebook sivusto Orjafirmat.

Nyt alkaa selvitä, miksi maakuntahallinnon aikaansaaminen on ollut niin äärimmäisen keskeinen tavoite tuolle puolueelle. Vallasta ja rahasta siitä luonnollisesti on aina ollut kysymys. Jos valtion kautta SoTe - maakunnille ohjautuva rahoitus ohjautuu kepuleille perinteisesti "läänitetyn" Kelan kautta, kepu "hallinnoi" koko sotesektorin rahoituksen. Lisäksi kaikkien kepu-kuntien lopunkin rahoituksen ja niitä on määrällisesti paljon; erityisesti rintamaiden valtio-osuuksien vastaanottajina. Ja pisteenä i:n päälle puolueeseen kuulumattomille kuntalaisille työt löydetään erilaisilla palkattomilla työllisyys, kuntoutus ja harjoitustöillä, joita tuo Facebook sivusto listaa. Epätäydellisesti toki.

Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi, kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla, puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan, puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulon tulouttaminen valtiolle

Jos Suomelle oikeasti halutaan positiivinen tulevaisuus on turha rakennella sen paremmin uusia aluepoliittisia tukia kuin kasvattaa yhdellä tasolla jo muutenkin ylisuurta hallintoa. Keinot ovat huomattavasti yksinkertaisempia.

• Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi 
• Kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla 
• Puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan
• Puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulo tuloutetaan valtiolle

Hössötys on hölmöilyä.

Trump kyllä vastaa, mutta voiko uskoa?

Donald Trumpista tulee sitten Yhdysvaltain presidentti 20.1.2017. Eikä kukaan tiedä hänen poliittisista linjoistaan yhtään mitään. Isoa arvaamattomuutta, ristiriitaisia kannanottoja, itsekeskeistä analyysiä suoranaista valehtelua, mahdollista vihapuheita ja -lietsontaa odotettavissa? Siitä huolimatta tämä poliittisesti kirjoittamaton lehti voi olla joko uhka tai mahdollisuus. Ja vaalikamppailussa nähdyn perusteella sekä - että.

Yksi suuri iso tuntematon on Trumpin suhde NATOon ja Euroopan puolustamiseen. Puheiden perusteella ei paljoa voi eikä kannata odottaa. Siitä muistuikin mieleeni syyskuun 20. vuonna 2007 kirjoittamani artikkeli Ystäväni ei vastannut. Se käsitteli meillä nyt edessä olevaa tilannetta. Kun sitä ei arkistostani helposti löytynyt jäljennän sen tähän:

Vaikka olenkin sitä mieltä, että NATO-juna meni jo, olen lähtökohtaisesti - ja varsin pitkään - ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi liittyä NATOon. Lähden tässä siitä, että NATO on EU:n puolustusjärjestelmän perusta. (kts. CSIS:n tuloksia?) Viimeaikainen keskustelu on pannut pohtimaan. Todennäköisesti aivan samalla tavalla kuin aikoinaan mm. Pohjoismaissa alettiin epäillä Kansainliiton kykyä toimia turva-takeena, minkä varaan erityisesti pienet maat laskivat turvallisuuspolitiikkansa. (Mutta sehän on historiaa, sorry.)

Kuinka monta kertaa, meidän kymmenen EU-vuoden aikana, ovat ns. isot EU-maat osoittaneet, että yhteiset EU-päätökset eivät heitä sido? Ja, että heitä kiinnostaa vain oman maansa/hallintonsa etu?

Esimerkkeinä: rahapolitiikka, finanssipolitiikka, perussopimuksen muuttaminen, maatalouspolitiikka…

Mikä saa meidät uskomaan, että he turvallisuuspolitiikan osalta toimisivat toisin? Ja vaikka ”suhtautuisivatkin positiivisesti tarpeisiimme”, kuinka pitkien neuvottelujen jälkeen?

Ystäväni totesi olleensakin aina NATOon liittymisen kannalla, perusteena kuuluisa 5 artikla. Se kuuluu:

The Parties agree that an armed attack against one or more of them in Europe or North America shall be considered an attack against them all and consequently they agree that, if such an armed attack occurs, each of them, in exercise of the right of individual or collective self-defence recognised by Article 51 of the Charter of the United Nations, will assist the Party or Parties so attacked by taking forthwith, individually and in concert with the other Parties, such action as it deems necessary, including the use of armed force, to restore and maintain the security of the North Atlantic area.

Any such armed attack and all measures taken as a result thereof shall immediately be reported to the Security Council. Such measures shall be terminated when the Security Council has taken the measures necessary to restore and maintain international peace and security .

Eli päätösvalta siitä reagoidakko, jopa sen jälkeen kun NATOn turvallisuusneuvosto on tilanteen 5.artikkelin mukaiseksi ”hyväksynyt”, jää kullekin valtiolle itselleen. Samoin, jos yksittäinen maa siihen itse päättää reagoida, se itse päättää myös miten se reagoi. Ei siis sitovaa automatiikkaa. Vaikka olisihan se iso imagon menetys jos itse jäisi pois jostain, mihin muut ryhtyvät?

Ainoa kerta kun siihen on vedottu, on tunnetusti 9/11 jälkeen, USAn siihen vedottua. Silloin päätös avun antamisesta syntyi seuraavana päivänä. Miten olisi käynyt jos hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta olisi ilmoittanut Unkari tai Tsekki? Kauanko päätöksentekoon olisi mennyt? Entä jos NATOn turvallisuusneuvosto ei pääse edes yhteisymmärrykseen siitä, että kyseessä on 5. artiklan tarkoittama tapaus? Näissä päätöksissä kun kai yleensä pyritään yksimielisyyteen?

Päätellen Esimerkkeinä mainituista, ainakaan ennuste nopealle päätökselle ei ole hyvä. Eikä meillä välttämättä ole aikaa ollenkaan.

Tähän ystäväni: ”No kyllä jenkit ainakin tulisivat. Ne lähtee mihin tahansa.”

Mutta lähtevätköhän enää kauan? Kunhan nyt ensin pääsisivät pois Irakista ja Afganistanista. Saisivat uskottavuutensa liittolaistensa silmissä takaisin. Saisivat taloutensa kuntoon, ettei velkarahalla taas täytyisi maailmaa pelastaa. Saisivat kansalaisensa hallintonsa taakse. Ja sitten on vielä kysymys siitä, mitä päättävät muut? Ja kuinka nopeasti?

Puolustusvoimien tehtävänä on puolustaa Suomea, toimia turvallisuuspolitiikkamme viimeisenä lukkona, siitä huolimatta, että jotkut tuntuvat pitävän sitä lähinnä kansainvälisen rauhanturvaamisen instrumenttina. Tämä tehtävä sisältää myös ajatuksen siitä, että maa ei saa joutua sotatantereeksi. Nykyaikana siihen ei kauan aikaa mene. Päivä, kaksi vai viikko?

Mitä enemmän asiaa ajattelen sitä vähemmän luotan meidän suomalaisten hellimään ajatukseen siitä, että EUn jäsenyys olisi merkittävä turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Se on edelleen ensisijassa maatalous- ja kauppapoliittinen yhteisö. Toivottavasti siitä mahdollisimman nopeasti tulisi turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

Mitä enemmän asiaa ajattelen sitä vähemmän luotan siihen, että NATOn jäsenyys olisi meidän kannalta merkittävä turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Ja jos siellä olisimme, luottaisin eniten USAn nopeaan apuun.

NATO-jäsenyyden keskeisin hyöty meille olisi ennalta ehkäisevä. Sekään ei mitenkään välttämättä estäisi meitä joutumasta sotatantereeksi, mutta merkittävä pelote-arvo sillä potentiaaliselle hyökkääjälle kyllä varmasti olisi.

Mutta, NATO – juna meni jo.

Eiköhän palata takaisin lähtöruutuun? Pakko kai sitä on omia taskuja alkaa kaivaa tai hyväksyä mahdolliset vierailut kuten Itävalta, Tsekkoslovakia ja Tanska aikoinaan. (Mutta sehän on historiaa, sorry.) Ja luottaa yksinomaan turvallisuuspolitiikan vähemmän verisiin elementteihin.

Ystäväni ei vastannut.


Kovin moni asia menee Trumpin valinnan myötä nyt uuteen harkintaan. Niin poliitikkojen hypettämä NATO-optio ja sen merkityskin. 

Ja ainoa pysyvä turvallisuuspoliittinen ohje löytyy edelleen ihan silmiemme alta. Suomenlinnan Kuninkaanportilta. Meidän pitäisi vain sen merkitys sisäistää ja toimia sen mukaan. 

Roskiinko Lindtmannin listat?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman voi joutua jättämään tehtävänsä laatimiensa kansanedustajien puhevuorolistojen takia, arvioi Turun yliopiston politiikan tutkija Erkka Railo Ylen aamu-tv:n haastattelussa. Ja mielestäni ihan aiheesta. 

Mielenkiintoiseksi asia menee kun muistaa, että Antti on ollut kestoehdokkaana puolueensa puheenjohtajaksi, kun aika Antti Rinteestä jättää. Tai aika jätätetään, onhan Lindtman kuulemma puolueensa pahan hengen ja ay-liikkeen harmaan eminenssin Eero Heinäluoman, Don Eeron kasvatteja tai ainakin suojeluksessa. Rinteen karisma, brandi ja imago taas on jo pahasti rapistunut. Ja galluppien mukaan, punamultaa taas pukkaa.

Sillä taas minne listat päätyivät, roskiin vai vähintäänkin "hiljaiseksi toimintaohjeeksi" täysistuntoa johtavalle puheenjohtajalle ei ole merkitystä ollenkaan. Tässä asiassa ratkaisevana on tahto, ei tulos. 

Siitä ei sen sijaan ole epäilystä ollenkaan, etteikö asia ole vakava. Erittäin vakava. Vakavampi kuin sen leimaaminen eduskuntaryhmän tai puolueen puolueen sisäiseksi asiaksi. Meillä kun sattuu olemaan perustuslaki ja siinä selvät määrykset.

29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

30 §

Kansanedustajan koskemattomuus

Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.

....

31 §

Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen

Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.

....

Lindtman on siis selkeästi rikkonut perustuslakia. Ja kyseessä hänen toimissaan on saman ajatustavan ilmentymä, kuin aikoinaan Kepun puoluesihteerin Jarmo Korhosen junailemassa Kehittyvien Maakuntien Suomi vaalirahalahjomaskandaalissa. Lähdetään siitä, että puolue saa tehdä mitä tahansa ja että Eduskunnassa puolue - tai eduskuntaryhmä - on vallan haltija. Ne muka määräävät suvereenisti kansan valitsemien edustajien toimet.

Valittaen täytyy kyllä todeta, että en usko sen paremmin Lindtmannin luopumiseen omasta kuin eduskuntaryhmänsäkään vaatimuksesta. Ensinnäkään kun ryhmä ei vaadi ja toisekseen Lindtman ei vapaaehtoisesti luovu. Meillä kun on vähintään kaksi puoluetta, joiden kohdalla demokratian pelisääntöjen noudattaminen puolueen sisäisiksi koettujen asioiden ratkaisemisessa tulkitaan vain välttämättömänä pahana ja pakollisena teatterina. Demarit on niistä toinen.

Meillä kun on se Maan tapa, joka ohittaa perustuslain selvät määräykset. Varmaan kohta huudetaan taas apuun Lauri Tarasti?