perjantai 28. lokakuuta 2016

Roskiinko Lindtmannin listat?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman voi joutua jättämään tehtävänsä laatimiensa kansanedustajien puhevuorolistojen takia, arvioi Turun yliopiston politiikan tutkija Erkka Railo Ylen aamu-tv:n haastattelussa. Ja mielestäni ihan aiheesta. 

Mielenkiintoiseksi asia menee kun muistaa, että Antti on ollut kestoehdokkaana puolueensa puheenjohtajaksi, kun aika Antti Rinteestä jättää. Tai aika jätätetään, onhan Lindtman kuulemma puolueensa pahan hengen ja ay-liikkeen harmaan eminenssin Eero Heinäluoman, Don Eeron kasvatteja tai ainakin suojeluksessa. Rinteen karisma, brandi ja imago taas on jo pahasti rapistunut. Ja galluppien mukaan, punamultaa taas pukkaa.

Sillä taas minne listat päätyivät, roskiin vai vähintäänkin "hiljaiseksi toimintaohjeeksi" täysistuntoa johtavalle puheenjohtajalle ei ole merkitystä ollenkaan. Tässä asiassa ratkaisevana on tahto, ei tulos. 

Siitä ei sen sijaan ole epäilystä ollenkaan, etteikö asia ole vakava. Erittäin vakava. Vakavampi kuin sen leimaaminen eduskuntaryhmän tai puolueen puolueen sisäiseksi asiaksi. Meillä kun sattuu olemaan perustuslaki ja siinä selvät määrykset.

29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
30 §
Kansanedustajan koskemattomuus
Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.
....
Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen
Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.
....
Lindtman on siis selkeästi rikkonut perustuslakia. Ja kyseessä hänen toimissaan on saman ajatustavan ilmentymä, kuin aikoinaan Kepun puoluesihteerin Jarmo Korhosen junailemassa Kehittyvien Maakuntien Suomi vaalirahalahjomaskandaalissa. Lähdetään siitä, että puolue saa tehdä mitä tahansa ja että Eduskunnassa puolue - tai eduskuntaryhmä - on vallan haltija. Ne muka määräävät suvereenisti kansan valitsemien edustajien toimet.

Valittaen täytyy kyllä todeta, että en usko sen paremmin Lindtmannin luopumiseen omasta kuin eduskuntaryhmänsäkään vaatimuksesta. Ensinnäkään kun ryhmä ei vaadi ja toisekseen Lindtman ei vapaaehtoisesti luovu. Meillä kun on vähintään kaksi puoluetta, joiden kohdalla demokratian pelisääntöjen noudattaminen puolueen sisäisiksi koettujen asioiden ratkaisemisessa tulkitaan vain välttämättömänä pahana ja pakollisena teatterina. Demarit on niistä toinen.

Meillä kun on se Maan tapa, joka ohittaa perustuslain selvät määräykset. Varmaan kohta huudetaan taas apuun Lauri Tarasti


3 kommenttia:

Hakki kirjoitti...

Kun joku keskeinen poliitikko, eikä sillä väliä kuka, jää kiinni housut kintuissa astuvat voimaan puolueiden kriisihallintasäännöstö. Ei yksin siinä puolueessa, joka kulloinkin on älämölön kohde, vaan kaikissa.

Ensimmäisessä vaiheessa se tarkoittaa yleistä ihmettelyä, sitten kollegoiden tukivakuutteluja, sitten käytetään kaikkia mahdollisia keinoja painaa asia mahdollisimman nopeasti unohduksiin. Mieluiten villasella. Se kun on kaikkien puolueiden apparatitshkien intressissä. Lopulta ainakin kohteena oleva

Onneksi joskus riittävän moni ehtii puhua ohi suunsa. Nyt näitä oli ainakin kaksi. Puhenainen Lohela kertoi heittäneensä listat roskiin, välittämättä arkistointivelvoitteesta, varapuhemies Pekkarinen piti niiden merkitystä päätöksentekoon vähäisenä. Kumpikin siis kuitenkin vahvistaa tapahtuneen eikä ole sen suhteen katsonut olevan syytä toimenpiteisiin ryhtyä.

Panee miettimään, mitä muita saloja puolueiden käytännöstä löytyy ja onko tässä sittenkin taas uusi Maan Tapa?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

näköjään parlamentarismi on vajonnut senkaltaiseen alennustilaan, että osan kansanedustajien tehtävänä on vain napin painaminen äänestystilanteessa. Kun näin on, eikö Suomi tulisi toimeen puolta pienemmällä eduskunnalla? Hyvä että tämä puheenvuorolista-asia tuli esille.

Suomi (ja moni muukin maa) on demokratian sijaan siirtynyt puoluevaltaan. On ihan sama, keitä sinne eduskuntaan valitaan kun varsinaiset päätöksest tehdään kuitenkin jo etukäteen puolue-elimissä. Demokratia ei toteudu tätä kautta.

Ei pidä ihmetellä, miksi kansanedustajaehdokkaiksi puolue-elimet valitsevat noita "missejä, mannekiineja ja urheilijoita", joiden pätevyys kyllä hyvin riittää napinpainamiseen. Tätä taustaa vasten, kyllä demokratia on kuollut. Mutta mitä sen jälkeen?

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Olen kanssasi samaa mieltä. Tätä kautta demokratia ei toteudu.

Tätä kautta syntyy ja on jo syntynyt itseään täydentävä, vastuusta vapaa ja itselleen ansiottomia etuja rohmuava rälssi. Kehityksen päätepisteenä on vääristynyt eräänlainen aristokratia, joka valitsee joukostaan kuninkaan. Verojen maksun ja työsuoritteiden toteuttamisen he jättävät meille lopuille.

Näin siis tapahtuu, jos annamme sen tapahtua. Seuraavina vaiheina ovat kunnallinen puoluetuki, rekisteröityjen puolueiden kaikkien kulujen maksaminen suoraan valtion kassasta, vaalien pitkät listat.

Kysyt mitä sen jälkeen. Kuulemma demokratiaa seuraa anarkia, sitä diktatuuri/monarkia ja sitä taas demokratia. Näin on ollut ennen. Niin on vastakin.