Talouselämä lehden artikkeli Avautuminen ay-leiristä: "Hei markkinauskovaiset, teidän jumalanne on kuollut tai vähintään letkuissa" ohjasi STTKn Uutishuone blogille, Ralf Sundin artikkeliin Matalapalkkailta: Mitä sanomatta jäi…
Kieltämättä, markkinat eivät enää toimi kuin letkuissa nesteytettynä. Siitä voi hyvin olla Sundin kanssa samaa mieltä. Letkut on kuitenkin vahvasti kytketty. Ensin USAssa FEDin toimesta, sitten Euroopassa EKPn ja BOEn toimesta ja taitaapa Japanin BOJ olla aika aktiivinen myös. Keskuspankkien bittinikkarit suoltavat rahaa markkinoille tuhansin ja kymmenin tuhansin miljardein jo vuosien ajan. Ennen puhuttiin setelien painamisesta, katteettoman rahan luomisesta.
Pidän kuitenkin varsin epätodennäköisenä, että potilasta niiden avulla pelastetaan. Ne kun eivät rohdoillaan perussyytä poista. Syy on se, että nykyisin markkinat palvelevat vain yhtä sektoria. Finanssimarkkinoiden pelaajia.
Kun tähän vielä liitetään samaisessa Talouselämässä julkaistu Nyt tuli kova arvio: Tulosten raportoiminen kolmen kuukauden välein on idioottimaista , herää tällaisessa tuiki tavallisessa eläkeläisessäkin vähitellen toivo siitä, että uusliberalistisen globaalin markkinatalouden vaihtoehdottomuuteen alkaa vähitellen ilmaantua säröjä. Näin siitä huolimatta, että Morgan Stanleyn toimitusjohtaja James Gorman lausuu vain itsestään selvyyden kvartaalitalouden raportoinnin järjesttömyydestä, ei itse perusteesta. Ja väittääpä Mario Draghi ihan mitä tahansa setelirahoituksen ja trickle down filosofian vaikutuksista tulonjakoon. Enää jää kaipaamaan H.C. Andersenin pientä tarkkasilmäistä totuudenpuhujaa, paljastajaa.
Länsimaisen markkinatalouden kuolema alkoi Milton Friedmanin ja Chicagon poikien edustaman uusklassisen talousteorian saadessa ylivallan ja lopullisen sinetin Bill Clintonin peruessa Glass-Steagall lain vuonna 1999. Sen seurauksina finanssisektorista ja yksinomaan sen lähtökohdista ja sen pelaajien intresseistä oli mahdollista rakentaa talouden itseisarvo. Eikä siihen kauan tarvittu. Alle 10 vuodessa koko järjestelmä saatiin kuralle. Kirjoitinkin siitä jo aikoinaan otsikolla Pankkijärjestelmä sanoi poks! Pelureiden Ponzi-pyramiidi.
Kun talouselämän koko huomio keskittyy sen keskeisimpään mitattavaan suureeseen - rahaan - jäävät talouden muut osaset - esimerkiksi tuotteet, tuotanto, työ, toimeentulo - ilman painoarvoa. Kun finanssilaitoksista ja niiden voitosta tulee itsetarkoitus, niiden yhteiskuntia palveleva funktio rapautuu ja lopulta päättyy. Nyt finanssitalojen on annettu kasvaa liian suuriksi kaatumaan ja entisten tuotannollisten yritysten tuloksellisuus edellyttää niidenkin muuttumista osaksi finanssisektoria.
Vaikka Sund ekonomisti onkin, uskallan suositella hänelle ja kaikille muillekin lukemista. Juuri suomeksikin julkaistua Ha-Joon Changin kirjaa Economics: The User´s Guide, Marja Hollon suomeksi kääntämä ja Into-kustannuksen julkaisema Taloustiede: Käyttäjän opas. Se on yhtä oikeaan osuvaa, helppoa ja riemastuttavaa lukemista kuin edellä mainitussa linkissä kuvailtu Louis Evenin kirjoitus The Money Myth Exploded.
Eikä sen jälkeen markkinatalouden lopullista kuolemaa kannata enää edes pelätä. Nyt jää vain nähtäväksi millä tavalla järjestelmä pelastetaan. Muutetaanko pelisäännöt ja painotukset itse vai itketäänkö ensin ja muutetaan ne vasta sitten, jää vain nähtäväksi. Valitettavasti historia kertoo ja nykyisyys näyttää, että ensin meidän on pakko itkeä.
Saarnaajan kirja 1:9
Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
PS.
Yllä oleva kirjoitus pohjautuu ensin mainittuun TE:n artikkeliin kirjoittamaani kommenttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti