18.4.2008 11.30 | hakki47 | Raha & valta, Osaaminen, Varallisuuden hallinta, Itsenäisyys
Alkaa kevät kääntyä kesäksi. Toivotaan, että siitä tulee lämmin ja kaunis. Ei tarvitse auringon helottaa niin kuin pari vuotta sitten. Kääntyisi vesiylijäämä järvissä ja pohjavesissä taas nopeasti kaiken tappavaksi kuivuudeksi turhankin nopeasti.
Kun palasin ”työkomennukselta” ulkomailta vuonna 1991 ihmettelin menoa täällä Suomessa. Kun ulkoa tarkastelee ja varsinkin kun sieltä tulee takaisin havaitsee eroja ja kummallisuuksia ehkä helpommin kuin jos olisi maassa ollut iät ajat. Henkisen jähmettyneisyyden, poliittisen konservatiivisuuden ja talouselämän lamaantumisen lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että aika oli muutenkin muuttunut. Kansakunnan huomion keskipiste alkoi muuttua ulkopolitiikasta talouteen. Konkreettisesti sen havaitsi jokapäiväisen talous-, sijoitus-, valuutta- ja pörssiuutisoinnin seurauksena.
Nyt alkaa tuntua siltä, että millään muulla kuin taloudella ei enää ole meille merkitystä. Kaikkea tarkastellaan sijoittamisen, tuottojen osinkojen tuloslaskelmien ja taseitten silmälasien läpi. Katsokaapa esimerkiksi mistä media tänään puhuu. Kun sairaalloinen keskittyminen politiikkaan ja pitkälti yksipuolinen huomio Neuvostoliittoon ja sen mielipiteisiin, oli jo kauan mennyt överiksi oli muutos silloin toivottu, melkeinpä ”taivaan lahja”. Yhtä toivottu olisi nyt muutos pelkkiin pennosiin tuijottamisesta johonkin muuhun. Melkein mihin muuhun tahansa.
Monesta mahdollisesta keskustelunaiheesta nostaisin esille neljä (ilman prioriteettejä):
- Lastemme ja nuortemme henkinen hyvinvointi
- Huippututkimuksen mahdollisuudet maassamme
- Puoluekytkösten purkaminen
- Suomen itsenäinen turvallisuuspolitiikka
Kaikista neljästä olen kirjoittanut viimeisen 15 kuukauden ajan toistuvasti ja usealta eri kantilta. Eikö alkaisi olla aika keskittyä elämisemme edellytyksiin pitkällä aikavälillä? Suhtaudun rahaan samalla tavalla kuin nimimerkki ”Pitkän linjan mies” kommenteissaan. Raha on vaihdon väline. Siitä on kuitenkin hetkeksi, tässä poistuvassa globaalissa liberalistisessa markkinataloudessa, tullut itseisarvo ja raaka-aine, jolla yhä nuorempien ihmelasten annetaan pelata ja leikkiä. Jopa siihen mittaan asti, että yksittäisten kansakuntien reaalitaloudet kärsivät. Mitä takapajuisempia ja työvaltaisen tuotanto-orientoituneita ne ovat, sitä ennemmän ne kärsivät.
Protektionismi, jota jatkuvasti harjoittavat maailman suuret valtiot ja josta aina kärsivät ne pienet nostaa voimakkaasti päätään.
Minimit ja maksimit ovat helppoja. Miksi meidän on niin vaikea hallita optimeita?
PS.
Nokian Arvosta hävisi päivässä 11 miljardia (euroa)
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti