Vaikeuksien kautta tähtiin, voittoon. Iso-Britannian Kuninkaallisten Ilmavoimien, RAFn motto kelpaa varmasti ohjeeksi myös Eurolle ja EUlle. Ja kun tästä kriisistä selvitään ovat molemmat entistä vahvempina kansalaistensa hyvinvoinnin turvana.
Kaikissa kriiseissä on sekä uhkia ja mahdollisuuksia. Ensimmäisenä tulevat aina mieleen uhat, tällä kerralla niin suuret, että ne edellyttivät välittömiä, padon murtumisen estäviä toimia. Riittivätkö edes ne yli 800 miljardin sitoumukset, emme vielä tiedä. Eikä sillä ehkä välttämättä ole väliäkään? Tärkeintä kun ihmisten toimissa on tahto, asenne ja tekeminen. Ja väittäisin, että ainakin Euro-valtiot ovat ilmaisseet tahtotilansa selvästi.
EU, ja Euro sen jäsenmaiden yhteisenä valuuttana, pysyvät. Kriisi ehkä mahdollisti poliitikotkin havaitsemaan, miten ei ainakaan voida jatkaa? ”Kaikki, mulle, heti, nyt” ei sovi sen paremmin yksilön kuin valtioidenkaan talouden ohjenuoraksi. Tarvitaan malttia vaurastua. Tarvitaan ehdottomia rajoja ja sanktioita niitä rikkoville. Vain pelko, vaikkapa vallan menettämisestä, voi antaa poliitikolle motivaatiota sitoutua.
Talouskomissaarin esittämät teesit tuskin toteutuvat sellaisinaan. Kansallisesta suvereniteetistään kun mikään maa ei hevin luovu. Mutta, jos yhteinen visio tiestä tästä eteenpäin löytyy, niiden ei ehkä tarvitsekaan?
- Jos edellä esitettyihin kohtiin saataisi aikaan lisää yhteistä läpinäkyvyyttä nykyiseen toimintatapaan, oltaisi jo aika pitkällä.
- Jos jäsenille todella annettaisi, kausittain tai vaikka vuosittain, komission visio euroalueen tai EUn suurimmista talouden haasteista kansallisen päätöksenteon ohjenuoraksi, oltaisi vielä pidemmällä.
- Jos vakaussopimuksen 3% (julkisen sektorin velka/BKT) rajan ylittäminen aiheuttaisi kansallisen budjetin kierrättämispakon EUssa ennen sen viemistä kansalliseen parlamenttiin, saattaisi ”häpeä” pitää huolta siitä, että rajaa ei lähdetä rikkomaan.
- Jos EU todella pystyy luomaan järjestelmän, jossa jatkuvat rajanrikkojat (esimerkiksi 2-3 vuoden) joutuisivat kansallisen varojen talletuspakon piiriin se olisi jo niin lähellä kansallisen valtion hallituksen itsemurhaa, ettei siihen uskallettaisi joutua. Mutta toteutuessaan samalla osa euro-ryhmän kriisinhallintajärjestelmää.
Mutta kaiken avain ovat yhteinen visio, selkeät rajat ja sanktiot niiden rikkomisesta. Ja sanktioiden tulee koskea yhtälailla pieniä kuin suuriakin euro-maita. Millä se saataisi aikaan?
PS.
Kuten tarkkaavaiset ehkä havaitsevat ei latinakaan ole osaamiseni keskeisintä vahvuusaluetta. Eikä ainakaan pitäisi kallistaa korvaansa kaikenlaisien seireeneiden virheellisille vakaumuksille. :-)
2 kommenttia:
Ainoa toimiva vakautus saadaan ottamalla oppia Brasilian pankkijärjestelmästä. Pankkijärjestelmän kaltaiset vastuut pitää ulottaa, pankkeihin, poliitikkoihin ja virkamiehiin koko EU:n alueella.
"Brasiliassa pankin ylin johto, pankin hallituksen jäsenet ja jopa suuret osakkeenomistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan. Näin ei ole asian laita muualla.
Jos brasilialainen pankki kaatuu viranomaisten syliin, voivat maan pankkivalvojat saman tien jäädyttää pankin toiminnasta vastanneiden henkilöiden yksityisen varallisuuden.
Jos pankin tappioita olisi lopulta paikattava julkisilla varoilla eli veronmaksajien kustannuksella, käyttävät pankkivalvojat tappioiden tilkkeeksi ensin pankin toiminnasta vastanneiden johtajien omaisuuden jopa kokonaisuudessaan asuntoja, autoja ja koko henkilökohtaista sijoitusvarallisuutta myöten."
http://twitter.com/EDUSKUNTAVAALIT
Erinomainen ajatus. Mutta millä ihmeellä tämän saisi ajettua läpi? Sitä johtajuutta meidän seteliselkärankaisilta poliitikoilta tuskin löytyy. Paitsi, jos koko euro- tai EU-alue lähtee mukaan.
Lähetä kommentti