Euroopan ja erityisesti euroalueen kriisiksi kehittyvän Kreikan kriisin ydinkysymyksiä ovat valtioiden velkaantuminen ja julkisen talouden alijäämä. Useimmat Euroopan maat ovat 1980-luvulta lähtien tasaisesti velkaantuneet. Ja kun kestävä kasvu näytti mahdolliselta ja hyvinvointivaltion kehittäminen edellytti palveluiden lisäämistä syntyivät rahoitusmarkkinat, joilta valtiot saivat helposti halpakorkoista lainaa velkatasojen noususta huolimatta. Nyt kun Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin seurauksena kaikki maat joutuivat vielä rajusti kasvattamaan jo ennestäänkin suurta velkaansa, ollaankin nyt yhtäkkiä housut nilkoissa.
Samassa tilanteessa on myös Suomi, joka syöksyi 1990-luvun alussa lamaan ja on siitä alkaen vain kahtena vuonna pystynyt lyhentämään julkisen sektorinsa velkataakkaa. Onneksi kansantuote kasvoi siten, että siihen suhteutettuna velka pieneni. Mutta vain suhteessa ja vain hetkeksi. Talouden rakenteellisia muutoksia ei tehty hyvän sään aikana ja nykyisellä velkaantumisvauhdilla ylitämme vuodessa parissa 100 miljardia euroa. Eivätkä BKT-kasvun edellytykset ole ainakaan parantuneet vuoteen 2008 verrattuna. Ennemminkin päin vastoin. Mutta kuten olemme jälleen havainneet kaikki tulee meille viiveellä.
Kriisin johdosta joutuivat Euroopan rahaliiton kolme keskeistä sitoumusta todelliseen happotestiin.
- Valtioiden velkaantumisasteelle ja valtiontalouden alijäämälle asetettiin ylärajat
- Itsensä ahdinkoon ajanutta maata ei yhteisin varoin pelasteta
- Euroopan keskuspankki ei rahoita rahaliiton maita
Ensimmäisestä lipesivät isoimmat ensin. Nyt ollaan Kreikkaa pelastamassa. Keskuspankkirahoituksen vakuusmääräykset on Kreikan osaltanyt muutettu niin väljiksi, että tämäkin periaate on vesitetty. Se niistä pyhistä poliittisista sitoumuksista ja periaatteista. Yksikään sopimus ei ole pitänyt. Poliittista päätöksentekoa?
Missä mahtaa olla vika? Johtomme, poliitikkomme ja ylin virkamiesjohtomme keskittyy ilmeisesti parleeraamiseen ja kaikkeen muuhun kuin mihin pitäisi? Eivät taida hoitaa asioitamme sen paremmin täällä Suomessa kuin missään päin Eurooppaa? Mutta kun poliittinen johtajuus jättää demokratian, paikan ottavat demagoogit ja populistit. Näin 1920-30 lukujen Europassa. Näinkö taas?
On turhaa raivota kreikkalaisille, ahneille pankeille tai rahoitusmarkkinoille. Kriisin opetus on, että sopimuksista on pidettävä kiinni, valtioiden julkisen talouden on oltava kestävällä pohjalla ja kansantalouden on oltava elinvoimainen. Päättäjien heikkouden ja välinpitämättömyyden maksaa lopulta aina tavallinen kansalainen. Niin taas, joka tapauksessa.
Ja siitä, mitä jokainen meistä taviksista voi tilanteelle laillisesti tehdä, seuraavan kerran noin vuoden kuluttua, minun tuskin tarvitsee muistuttaa?
PS.
Edellä olevan pohjana ovat ainoan valtakunnallisen tämän päivän pääkirjoitukset.
4 kommenttia:
Mulla on aina nilkat kintuissaa :)
Anonyymi
Kiitti huomiosta. Korjasin.
Hakki, ei Sinun tarvitse huomauttaa, että PerSujen pataanhan nämä lihapalat tipahtaa- valitettavasti. Hallituspuolueitten ministerit eivät näy kiireiltään huomaavan, että eduskuntavaalit ovat vuoden päästä!
Kreikan pitäisi myydä omaisuuttaan. Niinhän velallisten pitää aina toimia. Kun vaikeuksissa olevat Välimeren maat alkaisivat myydä maitaan velkoihinsa löytyisi kyllä ostajia.
Täällä Suomessa, kansanvaltaisessa maassa, ei voi olla niin, että edustajamme toimivat EKP:n tai jonkun muun auktoriteetin lukuun. Mandaatti on tullut Suomen kansalta ja saman kansan asialla pitäisi edustajiensakin toimia.
Kansalaisilta viedään turvaverkosto terveys - ja sosiaalitoimen alalla, mutta rahaa riittää jaettavaksi huijareille ja pelureille. Ei käy, - ei todellakaan käy!
äänivyöry
En ole sanomassa, että "PerSujen pataanhan nämä lihapalat tipahtaa- valitettavasti." En edes siihen usko. Kun äänestäjillä on järkeä aivan riittävästi elättelen toivetta, että he havaitsevat mitä kello on lyönyt. Kun nykyjärjestelmään mukautumalla mikään ei muutu, ei siitä ole kovasti iloa, että hypätään ojasta allikkoon.
Meistä suomalaisista äänestäjistä monikaan ei edes muista kuinka paljon uhrauksia tämän mahdollisuuden aikaan saaminen ja säilyttäminen on edellisille sukupolville maksanut. Ja saattaa tietysti olla, ettei sitä muistetakaan ennen kuin mahdollisuus on annettu pois.
Ja samalla "Kansalaisilta viedään turvaverkosto terveys - ja sosiaalitoimen alalla, mutta rahaa riittää jaettavaksi huijareille ja pelureille."
Lähetä kommentti