Kukka EUn jatko-ajalle

Rahapolitiikkaa täytyy koordinoida jo etukäteen, jotta voidaan varmistaa kansallisten budjettien olevan linjassa Eurooppa-tason kanssa, sanoo Olli Rehn tiedottaessaan EUn komission tekemien päätösten kokonaisuudesta Taloussanomien mukaan. Siitä päätellen miten tiedote on muotoiltu ja miten tiedotetta on jo kommentoitu lienevät kyseessä Komission tai Rehnin toiveet, eivät suinkaan tehdyt päätökset. Ja toimiakseen päätöksien tekemisellä on kiire.

Komission nelikohtainen toimenpideohjelma.

1. Nykyisin voimassaolevan kasvu- ja vakaussopimuksen toimintaa on vahvistettava.

Komission mukaan sopimuksen noudattamista voitaisiin vahvistaa esimerkiksi velvoittamalla huonosti käyttäytyviä maita tallettamaan osa rahoistaan. Tämä edellyttäisi muutoksia lainsäädäntöön.

Kasvu- ja vakaussopimuksen pitäisi myös puuttua nykyistä nopeammin valtioiden liialliseen velkaantumiseen. Sanktioiden suhteen komissio kiinnittäisi myös enemmän huomiota EU-rahojen käyttöön.

2. Komissio tahtoo laajentaa ”makroekonomisten epätasapainottomuuksien” valvontaa.

Kansallisen budjettien ja talouspolitiikan suunnittelu tuotaisiin osaksi uutta järjestelmää. Järjestelmän myötä EU-maat toimittaisivat valtionbudjettinsa tarkistettavaksi ennen käsittelyä maiden parlamenteissa.

3. Euroopan neuvosto suorittaisi joka vuosi komission avustuksella ”horisontaalisen tarkastelun”.

Tarkoitus on tunnistaa euroalueen ja unionin suurimmat haasteet sekä tarjota ”strategista ohjausta” jäsenvaltioille ennen kuin nämä tekevät tärkeitä päätöksiä budjeteistaan.

Komission mukaan jäsenvaltiot hyötyisivät järjestelmästä valmistellessaan kansallisia budjetteja ja uudistusohjelmiaan. Talouskomissaari Rehnin mukaan yksittäisten jäsenmaiden budjetit eivät saa uhata muiden jäsenmaiden talouden vakautta.

4. Komissio tahtoo myös erityisen kriisinhallintajärjestelmän euroryhmän maille.

EU:n valtiovarainministerit päättivät maanantain vastaisen yönä 750 miljardin vakautumisjärjestelmän luomisesta.

Komissio aikoo ehdottaa myös jossain vaiheessa pysyvää mekanismia kriisitilanteiden selvittämiseen nyt luodun kolmivuotisen järjestelmän tilalle.

Tällaisen taviksen kyvyt eivät riitä arvioimaan ovatko toimet riittäviä, vai onko niissä jo liian monille EU- tai euro-jäsenille jo liikaakin. Joka tapauksessa kyseessä ovat jäsenvaltioiden toimintamahdollisuuksien rajoitukset, jopa yhteisten päätösten rikkomisten sanktiointi. Ja siihen eivät poliitikot tunnetusti suhtaudu myötämielisesti. Mutta aivan varmasti; jonkinlaista kuria on edellytettävä kaikilta jäseniltä, jos EU- ja euro aiotaan pelastaa. Sillä pelastamisoperaatiosta on todella kyse monta vuotta eteenkin päin.

Mutta pelastusta ei ole luvassa, ellei kansalaisia saada hyväksymään, jopa kannattamaan EUta ja sen valuuttaa vielä nytkin, kun ensimmäinen iso kriisi on käsillä. Eikä jo tähän mennessä rapautunut kannatus jätä muuta, kuin entistä suuremman urakan puoltajilleen. Ja, kuten tiedämme politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Tai miltä ne saadaan näyttämään.

Erityisesti kansalaisia ihmetyttää poliitikkojen ylenmääräinen rahoituslaitosten ja markkinavoimien oikeuksien paapominen. Ja hyvällä syyllä ihmetellään kenen asialla poliitikot ovat, markkinoiden, pankkien vai kansalaisten? Jos pankit ja rahoituslaitokset toimivat markkinaehtoisesti markkinoilla, eivätkä valtiot voi antaa niiden kaatua, poliitikkojen tulee pitää huolta siitä, että niiden toimintaedellytykset säädellään niin tarkoin, että tällaisten kriisien mahdollisuudet minimoidaan. Eikä sitä rajaa olla ilmeisestikään vielä lähelläkään saavutettu?

Toinen äärivaihtoehto on pankkitoiminnan kansallistaminen. Ja ennenkuin kansallistetun pankkisektorin tehottomuus esitetään vastaväitteenä, kannattaa paneutua globaalin yksityisen pankkisektorin haittoihin. Säännöllisesti esiintyvät kansalliset ja kansainväliset kriisit. Devalvoimiset tai devalvoitumiset ja kreikkalaiset pankkien pelastamiset. Ei voi olla oikein, että pankkien omistajat ja ylin johto tulouttavat aina voitot ja kansalaiset maksavat tappiot. Sehän tapahtuu siksi, että lainsäätäjät eivät hoida hommiaan.

Lopuksi täytyy oikein ihmetellä, että erityisesti poliittisen eliitin edustajat eivät juurikaan tunnu pitävän huolta siitä, että kansalaiset saavat EU vastustajien tunnepitoisten viestien lisäksi mahdollisimman paljon positiivista ja yksityiskohtaista viestiä jäsenyyden eduista ja hyödyistä.