Neville Chamberlainin noudattama politiikka 1930-lopun Euroopassa sai nimen appeasement, myöntyväisen rauhoittamisen politiikka. Se oli aikaa kun erityisesti Englanti, mutta myös Ranska halusivat rauhoittaa Hitlerin, siis Saksan alueellista laajentumispolitiikkaa. Jälkeenpäin arvioiden ne halusivat kuulemma aikaa omaan varustautumiseen, koska erityisesti Englanti oli päästänyt sotavoimansa rappeutumaan maailmansodan kalliiden koettelemusten jälkeen. "Peace for our time", julisti Chamberlain Münchenistä palatessaan.
Samaa politiikkaa on Suomi noudattanut (tietoisesti tai vanhasta sokean kuuliaisuuden perinteestä johtuen) suhteessaan EUiin, euroon ja syntymäisillään olevaan pankkikriisiin. Mutta miksi? Ei meidän tarvitse varata aikaa varustautumiseen. Ei edes taloudelliseen varustautumiseen muulla tavalla, kuin pitämällä huolta omasta taloudestamme. Pyrkiä pitämän huolta vientikilpailukykymme säilymisestä ja velkaantumisemme terveellä tasolla siltä osin kun ne meistä ovat kiinni. Uskoisin, että kummassakin riittää töitä ja parantamisen mahdollisuuksia täällä kotimaassa.
Tämänpäiväisessä artikkelissaan Jan Hurri päätyy siihen samaan johtopäätökseen, johon kuka tahansa hänen artikkeleitaan ja Taloussanoman Talouskriisi - sarjaan tutustunut tulee. Minunkinlainen tavikseni.
En väitä, etteikö meidän ns. päätöksentekijöillä olisi tarkempiakin tietoja kuin meikäläisillä. Mutta en ainakaan minä ole tähän mennessä sen paremmin nähnyt kuin kuullutkaan "solidaarisuusvaatimusta" ja "sopimusten sitovuus" vaatimuksia yksityiskohtaisempia perusteita. Erityisesti en heiltä. Jos niitä on, alkaisi olla aika niitä julkaista. Muussa tapauksessa tämäkin hallitus muuttuu hyvin nopeasti kuolleeksi ankaksi ja "toimitusministeriöksi". Kansalaisten ja julkisuuden kasvavan paineen johdosta. Eikä meillä enää moiseen ole varaa.
Aletaan toimia isojen esimerkin innoittamana. "Aletaan noudattaa Britannian esimerkkiä. Ei makseta." Erityisesti meillä on siihen kaikki perusteet.
Olisin äärimmäisen kiinnostunut tietämään tämän lausuman todellisuuden: "Uutisraporttien mukaan jopa puolet ongelmaluotoista on yhdysvaltalaisissa rahamarkkinarahastoissa tai osallisina johdannaisuhkapeleissä.
Nyt ei siis olla pelastamassa vain eurooppalaisia pankkeja, vaan myös
riskiä ottaneita yhdysvaltalaisia keinottelijoita." Senkö vaikutuksia
Jyki-boy ja Urpiainen pelkäävät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti