maanantai 26. syyskuuta 2011

Mihin ne velkarahat on käytetty?



Kaikki eteläiset euromaat ovat vaikeuksissa ottamiensa velkojen vuoksi. Velkoja ovat avokätisesti jakaneet Yhdysvaltojen, Britannian, Saksan ja Ranskan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla toimivat suurpankit. Nyt velkakriisin seurauksena euro horjuu, ja kaikia euromaita, mutta ei kaikkia EU-maita vaaditaan maksumiehiksi. Britannia, Tanska ja Ruotsi voivat katseella seurata menoa euron ympärillä.

Mutta vähemmän on puhuttu siitä, mihin nuo velkarahat on käytetty, sen jälkeen kun poistetaan voitelu-, konsultointi-, lahja-, edustus-, opinto- puoluerahoitus-, lehti-ilmoittelu- yms. lahjukset.

Velka on velka, riippumatta siitä mihin se on käytetty. Totta, mutta eikö ole aika tavallista, että suuret toimitukset pitkälti rahoitetaan toimittajien maassa toimivien pankkien toimesta. Suuret velat koostuvat suurista hankinnoista. Jos esimerkiksi Siemens toimittaa jonnekin metron, rahoitus tulee varsin luonnollisesti saksalaisilta pankeilta. Airbussin ostajat joutunetvat tekemisiin varsin monipuolisen rahoittajapankkien sateenkaaren kanssa. Mikä mahtaa olla ranskalaisten pankkien rooli Arevan voimalaitostoimituksissa tai vaikkapa yhdysvaltalaispankkien rahoitus lentokoneita, pommeja ja ohjuksia rahoitettaessa?

Rahoitus on olennainen osa siitä paketista, josta asiakas maksaa. Tai velasta, joka asiakkaalle myönnetään, jotta tavara saadaan maksettua. Sen maan yrityksille, joista lainakin on peräisin. Yhdysvaltojen, Britannian, Saksan ja Ranskan saamisilla on rahoitettu ao. maiden tuotantoa ja työtä.

Kreikkalaisten ja portugalilaisten osalta on varmaan asiantuntijan helppo selvittää mihin rahat käytetty ja mistä tavarat ovat tulleet. Ja varsin todennäköisesti Espanja ja Italiakin ovat asiantuntijalle helppo nakki.

Väikkyy mielessä esimerkiksi mahdollisuus, että meidät muut pannaan maksamaan NATOn varustautuminen, vaikkemme ole edes NATOn jäseniä. Tai vaikkapa Libyan pommitukset. Tai Irakin sota.

Ei kommentteja: