tiistai 20. syyskuuta 2011

Mistä euron, EUn ja USAn velkakriisissä oikeasti on kysymys?


 


Tätä kriisiä ei ainakaan voi laittaa ns. tavisten piikkiin, kuten niin monet tätä ennen on laitettu? Onko kyse siis pankkiirien ahneudesta? Poliitikkojen vastuuttomuudesta? Kapitalismin rappiosta? Markkinaliberalismin konkurssista? Globaalisuuden kirouksesta? Jostain näistä, vaiko näistä kaikista?


Eiköhän perussyy ole aika ilmeinen?0 0 0 . . . Ihan samalla tavalla kuin me tavikset tuloinemme ja veroinemme olemme valuuttamme ainoa vakuus, olemme me ihan oman mukavuudenhalumme seurauksena vastuussa siitä, että olemme antaneet parlamentarismin rapautua puolueiden ja etujärjestöjen eliittien ikiomaksi nautinta-alueeksi, politbyrokratiaksi. Nyt tuo kehitys, esimerkiksi täällä Suomessa on tarkoitus vielä sementoida uudella vaalirahoituslailla.


Kun kansalaisten demokratia lakkaa toimimasta vääristyy myös markkinatalous. Sen jälkeen kansantalous ja kansantaloudet voivat vain huonosti tai vielä huonommin. Jos tätä demokratiaa ei lähdössä ole edes ollut, on markkinataloudesta tullut vain eliitin saalistusautomaatti.  Sen seurauksista kärsivät kaikki muut, omat ja vieraat.  Sillä peliä, myös globaalia markkinatalouspeliä voi samanaikaisesti pelata reilusti vain yksillä säännöillä. Omien sääntöjen noudattaminen on yhteisten sääntöjen rikkomista.


Deng Xiaoping loi pohjan sille, että Kiina ja sen massat pystyttiin kommunismin komennossa organisoimaan maailman valmistavan teollisuuden onnelaksi. Kiina-ilmiö kasvoi säätelemättömän kapitalismin seurauksena koskemaan kaikkia ns. länsimaita. Työ muutti kiihtyvällä vauhdilla sinne, missä siitä ei tarvinnut mitään maksaa. Ennen kaikkea se muutti pois sieltä, missä siitä jouduttiin työntekijöille edes kohtuullinen toimeentulo maksamaan. Näin alkoi tämän kehityksen pääomien keskittyminen.


Ronald Reagania, Margaret Thatcheria ja Milton Friedmania saamme kiittää siitä, että rajoittamaton, säätelemätön kapitalismi otettiin markkinoiden ihanteeksi. Markkinat eivät kuitenkaan korjanneet itseään, ja kun säätely miellettiin tehottomuudeksi, sitä vaativista poliitikoista tuli … sosialisteja tai jotain vieläkin pahempaa. Ja pääomat, myös ns. länsimaissa jatkoivat keskittymistään.


Mihail Gorbatshov avitti huolehtimalla siitä, että Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota saatiin loppumaan. Hetkeksi. Ydinpelote menetti merkityksensä. Hetkeksi.  Maailmassa oli vain yksi supervalta. Hetken.  Pelko väistyi. Varmaan vain hetken sekin. Rahamarkkinat vapautettiin kansakuntien ja kansalaisten varallisuutta kasvattamaan. Tulos ja teho tulivat uudeksi uskonnoksi. Tosin työpaikat jatkoivat häviämistään.


Ja me tavikset, me autoimme tätä kehitystä riemulla. Halpoja tavaroita, koneita, laitteita, kulkuvälineitä, leluja, elektroniikkaa … ja huomenna vielä näitäkin halvempia.  Äänestimme jaloillamme joka päivä. Ja samalla tehokkuuden kasvun vaatima keskittyminen siirsi meidät äänestämään autoillamme niihin suurten väylien risteyksiin syntyviin tavarataivaisiin. Mutta työpaikat jatkoivat häviämistään, varsinkin teolliset.


Mutta onhan meillä rahaa. Yhä harvemmilla palkkatuloja, mutta heillä entistä enemmän. Ja lopuilla sosiaalitukia, jotka rahoitimme kasvattamalla velkaa. Ja valtiokin kehotti kuluttamaan, se kun pitäisi yllä kasvua ja pelastaisi maan ja taloutemme.


Eikä meiltä sitä aikaa eikä kiinnostusta kaiken kuluttamisen ja laatuajan vaatimusten paineessa enää politikointiin jäänyt. Telkkari kun vielä tarjosi yhä kiihdyttävämpiä ja vangitsevampia tosi – elämiä, joka ilta. Ja kyllähän me kerran neljässä vuodessa valtuutimme puolueiden ehdolle asettamia ihmisiä päättämään puolestamme. Kyllähän he, asiantuntijoina hoitavat homman puolestamme. Mutta eipä näin onnistu. Puoluekoneistojen lisäksi valtaa alkavat käyttää kansalaisten sijasta etujärjestöt ja niiden lobbarit. Suuren maailman kokemusten siivittämänä.


Erityisen menestyksekkäästi maailmalla, erityisesti USAssa on menestynyt pankki- ja rahoitussektori. Ja ymmärrettäväähän se on. George W. ja hänen uskonveljensä tarvitsivat rahaa terrorismin vastaiseen sotaansa. Jopa siihen määrään, että valtio saa vielä painaa setelit ja kolikot, mutta rahaa valtioiden ja maailman talouksiin luovat yksinoikeudella pankit. Muutamassa vuodessa maailmantaloudessa pyörivästä rahasta vain alle 10% enää on vaihdettavaa valuuttaa. Loput ovat pankkien liikkeelle laskemia johdannaisia, eri tavalla paketoituja velkakirjoja. Niitä käsittelevät vain alan miehet, eivätkä hekään välttämättä ymmärrä mitä ne sisällään pitävät. Ja tässä nyt olemme.


Kun pankit luovat 90 % rahasta ja valtiot - siis poliitikot - tarvitsevat rahaa kaikkiin mahdollisiin hyviin hankkeisiinsa, lienee aika selvää ketkä tämän maailman poliitikkoja pyörittävät? Kenen pillin tahdissa nyt mennään? Kenelle korot maksetaan?




Sille, jonka tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Koronkiskurille.


Mutta mehän tämänkin leikin hinnan saamme maksaa. Korkojen kera.


Ellemme sitten saa pankkiirien ja poliitikkojen peliä poikki. Tavalla millä tahansa.

38 kommenttia:

Kaj Granlund kirjoitti...

"Ja me tavikset, me autoimme tätä kehitystä riemulla. Halpoja tavaroita, koneita, laitteita, kulkuvälineitä, leluja, elektroniikkaa … ja huomenna vielä näitäkin halvempia. Äänestimme jaloillamme joka päivä."

Hakki,

Kriisien syyt voidaan tiivistää tähän lainaukseen. Tukemalla halvan työvoiman maita ja samalla vaatimalla oman elintason säilyttämistä, lopputuloksena ei voi olla muu kuin velkaantuminen.

hakki kirjoitti...

Kaj

Hiiret kuitenkin seuraavat niitä, jotka pilliin puhaltavat. Vaikka Rheiniin.

Vastarannan kiiski kirjoitti...

Et näemmä Hakki ole lainkaan sisäistänyt mistä markkinataloudessa on kysymys. Väität, että markkinataloudesta on tullut jonkin epämääräisen "eliitin" saalistusautomaatti. Pohdihan vaikkapa sitä, että jos jokin tähän "eliittiin" kuuluvista superrikkaista päättäisikin, että: "Nyt minulle riittää. En suostu siirtämään tuotantoa halpamaihin." Menisikö vuosi vai kenties kaksi ennekuin hän olisi varallisuudeltaan meidän tavisten tasolla. Yksinkertaisesti siksi, että tuotanto ei enää kannata.

Ei pääoma ole irroittatunut kansainvälisestä kilpailusta ja markkinataloudesta. Huomaathan myös, että pääomaa pitää olla runsaasti, jotta tuotantoa saadaan käyntiin ja edelleen pyöritettyä. Jos pääoma hajoaa taivaan tuuliin sen takia, että kustannukset ovat suuremmat kuin tuotannosta saatavat tuotot, niin kohta pääoma on hajaantuneena sinne sun tänne.

hakki kirjoitti...

Vastarannan kiiski, kiitti kommentista

Jompi kumpi meistä kieltämättä ei ole sisäistänyt markkinataluden olemusta. Meillä om menossa kunnon vanhanaikainen rajoitteeton kapitalismi. Markkinatalous, jota yhteiskunta säätää, on siitä varsin kaukana. Yksi keskeisimmistä ongelmistamme onkin juuri se, että lobbarit onnistuivat pitämään huolta rajoituksettomasta toiminnasta, kun pitkälti kansallinen toiminta muuttui kansainväliseksi. Lait ja säädökset säilyivät kansallisina ja puuttuvat lähes kokonaan kansainvälisellä tasolla.

On synnytetty rahan valta ilman vastuuta.

Saalistaja kirjoitti...

Hyvä teksti, hakki. Pakko sanoa, että maailma on aina ollut hullu, mutta hullummaksi tuntuu vain muuttuneen. Rahan vallanhan piti olla onnela, ikiliikkuja, joka luo vaurautta tyhjästä, uuden ajan sampo. Valitettavasti, meiltä unohtui yksi pikku seikka: ahneus. Markkinat koostuvat loppuviimeksi ihmisistä, jotka ovat ahneita. On vaikea kuvitella mitään hirvittävämpää kuin säätelemätön järjestelmä, jota ohjaa vain ja ainostaan jokaisen ihmisen ääretön tarve maksimoida oma osuutensa kakusta. Kaikkea tätä komppaavat poliitikot, jotka ovat nykyään kykeneviä ajattelemaan ainoastaan omaa uudelleen valintaansa. Samaan aikaan kansa on turrutettu henkisesti roskaviihteen ja roskaruuan avulla. Ja koska elämmä demokratiassa (ainakin näennäisessä), niin voimme sanoa, että todelliset päättäjät, eli kansa, ovat turtuneita ja välinpitämättömiä, kykenemättömiä muuhun, kuin huolehtimaan omista sosiaalieduistaan, joita ei kohta enää ole, ironista. Kyse taitaa nyt olla sekä talousjärjestelmämme että hallintojärjestelmämme kriisistä. Emme kykene enää uusiutumaan, niin kuin meidän tulisi. Onko meistä aika jättänyt?

marakat kirjoitti...

Mielestäni läntisen maailman talousongelmat eivät johdu rajoitteettomasta kapitalismista, eivätkä myöskään liian tiukasti rajoitetusta kapitalismista, vaan rajoitteiden epäsuhdasta eri yhteiskunnan aloilla ja toiminnoissa.

Yhteiskunta voi toimia varsin hyvin niin tiukasti rajoitetun kuin vapaankin kapitalismin alla. Länsimaissa on kuitenkin omaksuttu tuhoisa sekoitus, jossa melko vapaa markkinatalous koskee rahoitus- ja hyödykemarkkinoita, kun taas työmarkkinat on poliittisella päätöksenteolla ja ay-liikkeen toimesta betonoitu. Se tarkoittaa, että työmarkkinat eivät jousta sen globaalin todellisuuden mukana, jossa rahoitus- ja hyödykemarkkinat elävät. Länsimaissa halutaan lisää palkankorotuksia, vaikka työ on hintansa takia jo menettänyt kilpailukykynsä(=tuottavuutensa) ja inflaatio syö meidät elävältä.

Vaihtoehtoja on siis periaatteessa kaksi:

1. Paluu protektionismiin, joka on pirun kivuliasta nykyisessä alihankintavetoisessa maailmassa, johtaisi materiaalisen elintason laskuun ja palvelujen/työn suhteelliseen halpenemiseen.
2. Työmarkkinoiden avaaminen, joka on pirun vaikeaa tässä sosiaalidemokraattisessa maassa, johtaisi palkkojen laskuun, mutta vähentäisi työttömyyttä, voisimme kilpailla menestyksekkäästi globaaleilla markkinoilla. Materiaalinen elintaso laskisi, mutta palvelujen/työn hinta halpenisi.

Kolmas, ylimääräinen ja todennäköinen vaihtoehto taas on, että tekemättä mitään radikaalia kävelemme vielä hetken pilven päällä, ja kun se pettää, romahdamme suoraan keskiajalle ja vaihdantatalouteen.

lisää velkaa kirjoitti...

Jos kerran polku tulevaisuuten on tuollainen kapitalismi, on kaksi vaihtoehtoa:
1) yritetään pienenä Suomena jarruttaa kehitystä - ei taida oikein onnistua
2) pelataan ultrakapitalimsin peliä sitten kunnolla.

Tämä jälkimmäinen toimisi niin että Suomi ottaa 300 miljardia velkaa seuraavan 10 vuoden aikana ja rakennetaan sillä 5 ydinvoimalaa, laitetaan suurkaupunkien infrastruktuuri kuntoon (rautatiet, sähkömetrot, sähköratikkalinjat, sähköautot), uudet koneet maatalouteen, uusia kaivoksia kun Suomella näyttää olevan mineraaleja jne. Eli pyritään rakentamaan Suomesta niin itsenäisesti toimiva (ruokahuolto, lämmitys, liikenne jne) ja sitten odotetaan että globaali kapitalismi kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jätetään velat maksamatta.
On typerää ottaa syömävelkaa, laitetaan velalla yhteiskunta tulevaisuutta varten kuntoon. On velkojien vähän vaikea tulla täältä hakemaan rautatiekiskoja pois...

totta kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Teksti tekee hyvän yhteenvedon maailmantalouden kehityksen keskeisimmistä murroskohdista sekä nykytilasta. "Houston, täällä Tranquility Base. Pääomamarkkinat ovat irronneet reaalitaloudesta."

Nimimerkki kirjoitti...

"Mutta onhan meillä rahaa. Yhä harvemmilla palkkatuloja, mutta heillä entistä enemmän. Ja lopuilla sosiaalitukia, jotka rahoitimme kasvattamalla velkaa."

---------

Sosialistinen Suomi ei ole kuitenkaan koko maailma eikä edes "euron, EU:n ja USA:n muodostama alue".

fundeeraaja kirjoitti...

Hyviä kommentteja! Maailmantaloutta viedään lujaa. Politiikka ei pysty vastaamaan tilaanteesta, jossa pitäisi tehdä kustannustasoa alentavia päätöksiä.
Maailmankaupan vapautta ajettiin voimakkaimmin niissä maissa, jotka ovat jäämässä vapaan kaupan uhreiksi,- läntiset demokratiat.
Paluu protektionismiin on jo käynnissä USA:ssa. Sama keino pelastaisi Euroopankin. Jos maailmankauppa betonoidaan uudelleen tulleilla ja tuonnin rajoituksilla niin mitä tapahtuu kehittyvillä markkinoilla? Niitten yheiskuntarauha on ollut kiinni viennin kautta kehittyneestä tuotannon kasvusta.
Vaikeaa kuvitella, että Eurooppa pystyy selviytymään sisäisestä devalvaatiostaan poliittisin keinoin. Kansa ei ajattele niin loogisesti, että sen selkänahasta voisi sovinnolla ottaa tuotantokustannusten alennukset.
Kehittynyt ammattiyhdistysliike ja työväenpuoluet tulevat olemaan puun ja kuoren välissä. Pidetäänkö kiinni saavutetuista eduista ja menetetään teollisuus kehitysmaihin vai tehdäänkö myönnityksiä? Jos tehdään myönnytyksiä
niin kuka takaa, että ne pysähtyisivät kohtuuteen?
Ilman kansainvälisen kaupan rajoituksia joudumme päätymään globaaleihin tuotantokustannuksiin ja ne tulevat olemaan todella alhaiset.

hakki kirjoitti...

Saalistaja

Kiitti kommentista ja kehuista

Olen kanssasi samaa mieltä; kyse on meillä sekä poliittisen-, hallinto- ja talousjärjestelmän samanaikaisesta kriisistä. Kaksi ensimmäistä synnyttivät kolmannen. Eikä ainakaan minua helpota tippaakaan, että samat ongelmat vaivaavat sekä Eurooppaa että jenkkejä.

hakki kirjoitti...

marakat, Kiitti kommenteista

Kuten ymmärrät olen kanssasi eri mieltä. Voin olla väärässä ja varmasti mielestäsim olenkin, mutta näen asiat toisin.

Amerikkalainen yhteiskunta edes sellaisena kuin se on ollut ennen Reaganin aikaansaamia muutoksia ei voi toimia Suomessa. Olemme yksinkertaisesti liian pieni ja ulkomaista aivan liian riippuvainen. Länsimaissa tuhoisin sekoitus ei taatusti lähde työvoiman hinnan ja työehtojen joustosta. Se lähtee "täysin" säätelemättömästä globaalista rahoitusmarkkinasta. Pelaajien pelatessa sen paremmin hyödykkeillä kuin työvoimalla ei ole väliä, ei arvoa. Vain korolla, voitolla ja tuloksella on merkitystä.

Raha on ihmisen keksimä vaihdon väline ja arvon mitta. Apuväline ihmisille. Myöhemmin siitä tehtiin pelin väline, jota se nyt noin 90 % on. Nyt siitä on synnytetty jumala, jota kaikkien maailmojen on toteltava. Valitan. GTämä on saatava muuttumaan.

hakki kirjoitti...

lisää velkaa, kiitti kommenteista

Taitaa vaan olla niin, että sellaisia pelimiehiä et Suomesta löydä ensimmäistäkään, joiden riittävän moni tässä uskaltaisi moiseen peliin valtuuttaa. Upporikas tai rutiköyhä ei ole koskaan osoittautunut voittostrategiaksi historiassammekaan.

Kun kuparit viedään taloista ja varastoista, vaikka emme ole kellekään velkaa, voit olla aivan varma, että rautatiekiskot, pendoliinot, ja Finnairin liisatut koneet lähtevät ensimmäisten joukossa ulosmittaustilanteessa.

Siinä ei edes pienenevistä puolustusvoimista ole apua ollenkaan.

hakki kirjoitti...

totta , kiitti kommentista.

Kehut ovat blogaajalle niin harvinaista herkkua, että cheers!

hakki kirjoitti...

Nimimerkki, kiitti kommentista

Sosialistisella Suomella viittaat varmaankin ns. Kuusisen hallitukseen vuodelta 1939? Voin ilokseni todeta, että se katosi tuntemattomaan vain muutama kuukausi perustamisensa jälkeen. Onneksi sen käytäntöä ei koskaan testattu. Ja onneksi, usko tai älä, olemme edelleen osa EUta.

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

Haluammepa sitä tai emme paluu jonkintasoiseen protektionismiin on ovella. Siitä kärsivät ensin maailman vientivetoisimmat maat. Varsinkin ne, joista suuri osa teollisuutta on jo muuttanut muualle. Valitettavasti olen eri mieltä kanssasi siitä, että protektionismi pelastaisi edes Euroopan.

Globaali markkinatalous, jossa kaikki noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä voi olla kaikkien pelastus.

hakki kirjoitti...

Jokeri kiitti kehuista ja cheers vaan sinullekin.

Puutun vain yhteen asiaan. En edes sitä kritisoidakseni, vaan sen merkitystä painottaakseni.

Suurin virheemme kehityksen tällä kierroksella oli rapauttaa vastuu ja yksityistää rahan luominen. Luotu uusi virtuaaliraha, pankkien paketoimat johdannaiset ovat se mikä läntisten maiden taloutta (EU mukaan lukien) nyt heiluttaa. Niistä on tullut pelureiden välineitä, joiden tarkoituksena on voittaa itselle lisää pelimerkkejä uusiin peleihin. Reaalimaailmalla on niiden kanssa sen verran tekemistä, että ne eivät enää kunnioita eivätkä tavoittele muuta kuin pienen porukan peliä. Niillä ei luoda sen paremmin kansallista kuin kansainvälistäkään lisäarvoa. Ne ovat ihmiskunnan 99 % kannalta sekä vahingollisia ja turmiollisia, koska ne lopulta tuhoavat työn ja kulttuurin.

Ja 1 % on aina vähemmistö. Kyse on vain ajasta.

Långsikt kirjoitti...

Hyvät kommentit.

Haluisin vielä lisätä yhden keskeisen ongelman: yhteiskunnan toimijoita kiinnostaa ainoastaan tämän vuoden, ensi vuoden kasvu ja korkeintaan sitä seuraavan vuoden kasvu/tilanne. Minusta tämä on ollut suurin ongelma ja on edelleen. Kreikan rahoittaminen ja hulvaton velanotto EU:ssa ja USA:ssa ovat merkkejä lyhytnäköisyydestä. Ajatus siitä, että ihan sama mitä tapahtuu 10-20 vuoden päästä, on vallitseva.

Yhteistyöllä ja kauaskantoisilla suunnitelmilla voitasiin taata, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat mukavalla tavalla myös tulevaisuudessa. Suunnitelmallisuus loisi edellytykset sille, ettei esim. finanssikriisejä, poliittisia kriisejä, ekologista kriisiä puhumattakaan kolmannesta maailmansodasta pääsisi syttymään.

Oletteko muutkin huomanneet, että kriisejä ruvetaan maailmassa estämään juuri ennen kuin ne ryöpsähtävät käsistä: Lehman Brothers/Kreikka/Irlanti/Portugali. Nyt on jo huomattavissa esim USA:n älytön velkaantuminen, eikä ongelmaan saada ratkaisua ennen kuin viime minuutilla(esim. elokuun velkakaton nosto)

Långsikt

hakki kirjoitti...

Långsikt kiitti kommentista

"Kvartaalitalous" hämärtää pitkän aikavälin arviokyvyn. Kvartaali on politikolla vaalien välinen aika - puoli vuotta. Näin on ollut. Nyt, jos netti saadaan pidettyä vapaana sensuurista, on toivoa, että joku vaivautuisi miettimään pitkääkin aikaväliä. Toisaalta niin kauan kun puolueet käytännössä Eduskunnassa päättävät, tälläkin on vain kuriositeettiarvo.

Jos vertaan vanhaan hokemaan; "Luottamuksen rakentaminen kestää kauan, mutta hetkessä se vodaan pilata" väittäisi, että taloutemme nykyinen kvartaalilähtökohta tekee pitkän aikavälin hyötyjen aikaansaamisen lähes mahdottomaksi.

fundeeraaja kirjoitti...

"Mistä Euroopan ja USA:n velkakriisissä on kysymys?" Siitä luonnollisesti, että syövät enemmän kuin tienaavat. Molempiin valtioliittoihin tuodaan tavaraa halvan tuotannon maista. Jollakin tuonti on maksettava. Kun molemissa ongelma-alueissa tuotantokustannukset hipovat pilviä on kaksi mahdollisuutta. Voidaan alentaa tuotantokustannuksia, mutta molemmissa liitoissa eletään demokratiassa, eikä sillä järjestelmällä saada ihmisten elintasoa alennettua ilman kapinaa.
Toinen vaihtoehto on suojautua ulkopuoliselta tuonnilta. Sekä Eurooppa, että USA ovat niin suuria kulutusalueita, että tulevat toimeen omalla tuotannolla energiaa lukuunottamatta. Nostamalla tuonnille korkeat tullit ja tuontimaksut suojataan omaa tuotantoa. Näin Suomi toimi aina kauppaliittoihin liittymiseen saakka ja näin tähän maahan luotiin se teollisuus, jota nyt ajetaan alas rajasuojan puuttuessa. Tätä tuonnin estämistä eri keinoin sanotaan protektionismiksi.
Nykyisillä korkeilla tuotantokustannuksilla ei Eurooppa sen paremmin kuin USA:kaan pärjää ilman protektionismia.

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

Kuvaat hyvin protektionismin periaatteita. Mutta protektionismi ei ole ratkaisu. Jokaisella kun on asioita, joita haluaa suojata tai joilta haluaa suojautua. Sen sijaan, että rajoittaisimme yksittäisiä asioita, eikö olisi tarkoituksenmukaista, että yhdessä sopisimme säännöistä ja sitoutuisimme kaikki toimimaan sovittujen sääntöjen puitteissa. Näinhän ei nyt tapahdu. Yhteisiä sääntöjä ei ole. Eikä kansallisten sääntöjen kanssa voi globaalissa ympäristössä toimia.

fundeeraaja kirjoitti...

Uskonnot ovat erikseen, niistä ei kannata keskustella. "Yhteisiä sääntöjä ei ole". Kyllähän niitä on mm. GATT sopimuksilla jo vuosikymmenet neuvoteltu globaali vapaakauppa, mutta kun se ei toimi elleivät tuotantokustannukset ole samanarvoisia. Läntiset demokratoat eivät pysty alentamaan tuotantokustannuksiaan kehittyvien maitten tasolle. Protektionismihän on torjuntaa tässä taloussodessa. Kehittyvät maat hyökkäävät niillä aseilla, jotka heille annettiin kun kauppa vapautui. Läntiset demokratiat eivät pysty hyökkäämään. Niitten on kaivauduttuva ja aloitettava puolustussota kunnes tajuavat alentaa kustannustasojaan ja se manööveri tekee kipeää!

televisioton kirjoitti...

En tiedä seuraako hillitön romahdus ja anarkia, hiljainen luhistuminen, vai jatkuuko kaikki entiselläään..
Se on kuitenkin varma että syyllinen on Jokainen joka hankki uuden ison litteän taulutelevision vaikka vanhakin toimi. Jotenkin se kuvaa mielestäni täysin kaikkea sitä mikä on mätänä meissä ja jonka takia asioiden on vaikea lopulta olla menemättä päin prinkkalaa.

Hyvä kirjoitus.

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

Tuotantokurssiin vaikuttavat ehkä jossain määrin pikkuseikat kuten valuuttojen suhteelliset arvot, kansallisen verotuksen kohdentuminen ja valuuttojen liikkeiden hinta? Ehkä yhteiset pelisäännöt olisi poikaa?

hakki kirjoitti...

televisioton kiitti kommentista ja kehuista. Cheers!

Huoahdan helpotuksesta; putkivekotin hajosi ensin. Mutta esimerkki on hyvä. Kuluttaminen ja lisäkuluttaminen ja ylikuluttaminen ei voi olla ratkaisu mihinkääm. Se vain lisää jätettä.

fundeeraaja kirjoitti...

"Televisioton" ja hakki, kulutukseenhan koko järjestelmä perustuu. Ilman kulutusta pysähtyisivät tuoannon pyörät totaalisesti. Jos totuus ongelmiin on taulutelevisiot ja kulutus niin säännöthän olisivat yksinkertaiset. Lopetetaan kaikkinainen tuotanto!
Sanoin jo aiemmin, ettei näistä uskonasioista kannata keskustella.
Syyllisiä ovat läntisten demokratioitten poliitikot ja politiikka, joka ei uskalla sanoa äänestäjilleen totuutta, ja se totuus on,-tyytykää vähempään.

Ihmettelevä vuokralainen kirjoitti...

Hieno kirjoitus Hakki! Uskoisin meidän molempien ymmärtävän haasteet, joiden parissa poliitikot tällä hetkellä pakertavat. Huomattava osa "velka-ponzi-pyramidi" -kritiikistä menee mielestäni hieman jo ohi sektorista, mutta tässä kirjoituksessasi osuit aika keskelle taulua.

Subprime-kriisin syntyyn johtaneita syitä tunnetaan jo aika hyvin. Se on mielestäni olennainen osa ja vertaus kuvailemastasi kehityksestä. Ja kuten Vastarannan kiiskillekin tuossa vastasit - kysehän on nimenomaan siitä, että yhteiskunta on menettänyt otteensa markkinataloudesta. Tämä auttamatta johtaa siihen, että markkinataloudesta on kovin vaikeaa enää saada otetta "kun se on päässyt valloilleen". Markkinatalous toki voi myös korjata itsensä; ja sitähän tässä juuri odotellaan. Vuorotellen, joku yrittää sitä estää ja toinen puhua sen puolesta, että "antaa tapahtua" - lassen fairia koneeseen ja pesu-ohjelma käyntiin. Onko pankkijärjestelmässä piilevä systeemi-kriisi jollain tavalla vältettävissä? Sitä on taviksen äärimmäisen vaikea sanoa...

Siitä voidaan olla varmoja, että "kenen käteen musta pekka jää" -vääntö tulee jatkumaan vielä tovin. Ja samaan aikaan EKP:n kautta lasku hiljalleen siirtyy veronmaksajille...

Mielestäni ongelma-pankkien sosialisointi olisi yhteiskunnallisesti ja moraalisesti oikea ratkaisu - vaikka haasteensa ja kustannuksensa siinäkin. On mielestäni mielenkiintoista, miten vähälle huomiolle tämä keskustelu on jäänyt Euroopassa - eli siis se, että omistajia velvoitettaisiin pääomittamaan ongelma-pankit. Ja vastaus on kyllä - itsekin omistan pankin osakkeita.

Eurooppalaisessa valtioliitossa, jossa valtioiden rajat ylittävä keskenään monimutkaisilla finanssijärjestelyillä verkottunut pankkijärjestelmä ei ilmeisesti tarjoa tähän yhtä suoraviivaista ratkaisua, kuin mihin Jenkeissä kyettiin? Tuntuu siltä, kuin suuri yleisö ei ilmeisesti edelleenkään tajuaisi, miten tämänhetkinen poliittinen jahkailu pakottaa EKP:n toimimaan tavalla, joka väistämättä siirtää kriisin laskua suoraan valtioille ja sitä kautta veronmaksajien harteille?

Voiko poliittisilla päättäjillä vielä tässä tilanteessa olla jokin ässä hihassa?

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

Jos kulutus nykyvauhtia etenee, saamme kohta etsiä toisen planeetan jätteillemme. Ja mihin ihmeessä me tätä kaikkea roinaa tarvitsemme? Taloutta ylläpitämään? Ihmisten tarpeita tyydyttämään?

Tarvitsisimme toimivia lamppuja, mutta tuottajien vaatimusten vuoksi saamme tyytyä lyhytikäiseen, vähemmän valovoimaiseen ongelmajätteeseen. Miksi? Taloutta ylläpitämään? Ihmisten tarpeita tyydyttämään?

hakki kirjoitti...

Ihmettelevä vuokralainen, kiitti kommentista ja kiitti kehuista. Cheers!

Aloitetaan lopusta. En oikein usko, että poliitikoilla olisi hihassaan muuta kuin huijareitten ässiä. Toivottavasti virkamiehillä edes olisi suunnitelma B. Mutta eppäilempä.

Rajoittamattomassa kapitalistisessa markkinataloudessa alalla kuin alalla pää tulee vetävän käteen "aika pian". Parhaassa tapauksessa lopulta on kullakin alalla jäljellä vain yksi. Huonoimmassa tapauksessa vain yksi. Siinä vaiheessa markkinatalous loppuu ja tavalla tai toisella vallan "kumous" alkaa. Ja kun 1 ei 7 miljardia voi voittaa, ei millään, niin tietäähän sen miten siinä käy. Ehkä siinä samassa maapallon ylikansoitusongelmat ja ruoan, veden ja energian ongelmat ratkeavat?

Jahkailu, jopa poliittinen jahkailu osoittaa vain kuinka syvällä siinä ittessä todella jo olemme.

ToBe kirjoitti...

Olemme tilanteessa missä ensimmäisen kerran suurten sotien jälkeen joudumme miettimään miten pärjäisimme vähemmällä?

Miten kukaan sellaiseen suostuu kun on omat tukiryhmät ja ay-liikkeet tekemässä työtä juuri vastasuuntaan.
JHL:n uusi pomokin pläjäytti jo avauspuhenvuorossaan, että palkankorotukset ovat tärkeämpiä kuin verojen alennukset jotka kuitenkin lopulta johtaa leikkauksiin. Puhu tuollaisten kanssa sitten mistään suuttumatta.
Jotta tässä voidaan jatkaa niin lastia on pakko keventää ja tämä JHL ukko ei voi sellaista virkansa puolesta tietenkään hyväksyä.

Olemme tappitilanteessa ja ulospääsyä ei ole kuin seuraavan suuren kapinan kautta.
Tämä ei ratkea Lauri Ihalaisen opein ja ei todellakaan millään mikä keksitään pelkästään meillä kotimaassa.
Maailmankylä hengittää niskaamme ja me luulemme että vielä hallitsemme sitä.
Nämä viherhiipparit veroineen vain lisäävät syvyyden kurjuutta. Siellä missä vielä on talouskasvua ei ole eläviä viherpiipertäjiä.
Moni näkee valoa juuri siksi Kiinassa ja vaikkapa Venäjällä joissa ei ole liian montaa mielipidettä sotkemassa päätöksentekokykyä.
Totalitarismin juhlat ovat ovella."Duce,Duce" huudot kuuluvat jo.
Koska oikeaa ratkaisua ei ole kansalaiset valitsevat parhaan puhujan....jos pääsevät edes valitsemaan.
Surullinen on lähitulevaisuus.Toistuuko edellinen vuosisata?

ToBe kirjoitti...

Fundeeraaja sanoi sen tuolla aiemmin aika siististi:

"Tyytykää vähempään" olisi se oikea viesti poliitikoilta.Harri Hermanni Holkeri sanoi "syökää silakkaa niin minäkin teen."

hakki kirjoitti...

OrNot

Ihan kiva, että selvisit hetken sukelluksestasi/katoamisestasi hengissä.

En katso olevani viherpiipertäjä. En ollenkaan. Ja tuo sanomasi "Siellä missä vielä on talouskasvua ei ole eläviä viherpiipertäjiä" on varsin mielenkiintoinen ja tosi. Mutta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa meillä on vain tämä yksi pallo tässä aurinkokunnassa.

Suoraan sanoen, minusta ei ole uskomaan, että "Duce,Duce" olisi se, joka pelastaisi. Hänen aikanaan meitä ehkä oli puolet nykyisestä? Ja Italian sotilasmenestysten historia ei uskoani lisää.

Emme me missään tappi-tilanteessa ole. Jokaisen ongelman, jota nyt yritämme selvittää, olemme ihan itse saaneet aikaan. Varmaan oikealla otteella voisimme myös itse poistaa? En kuitenkaan väitä, että se helppoa olisi, varsinkaan "demokratiassa". Se kun edellyttäisi yleisesti uskottavaa johtajaa. Vaan mistä sellainen tähän löytyisi?


PS.

"Toistuuko edellinen vuosisata?" Toivottavasti ei.

ToBe kirjoitti...

Jos kansanedustaja ei tiedä edes buddjetin loppusummaa olisi kansalla oikeus antaa miekkoselle potkut.
Jos taso on nykyisen kaltainen eli heikko ei meillä ole mitän toivoa päästä ulos tästä suosta.
Edustuksellinen demokratia on synnyttänyt täsmällisesti sen mitä siinä lukee...paino sanalla EDUSTUKSELLINEN.
Edustaa eli esittelee ja kuljeskelee.Täyttää median ja esiintyy edustavasti.Käyttäytyy ehkä myös hyvin?
Mitä niillä arvoilla on tekemistä sen kanssa että maa ottaa velkaa velan päälle ja se on kuulemma taas nyt oikea tapa saada lisää aikaa ratkoa ongelmia.PTT suosittelee elvytystä ja haluaa siten pehmentää tulevaa kuoppaa.Viesti maistuu hunajalta poliitikkojen suussa.Kohta ollaan taas innolla velkaa ottamassa ja rahaa kuluttamassa.Kaikkihan on niin pirun hyvin jos meidän velkamme on suhteessa pienempi kuin muiden.Uskomatonta logiikkaa?

Viherpiipertäjistä olen samaa mieltä kuin uskosta vaikkapa Paavin mahdollisuuksiin pelastaa maailma.
Idea on hyvä ja siihen pitää pyrkiä, mutta sitä ennen ei tarvitse kuitenkaan synnyttää sotia ja väkivaltaa.
Jos väestö kasvaa nykyistä vauhtia ei mikään Viherpiiperyys meitä enää pelasta.Ihminen jolla ei ole mitään ei jaksa odottaa kahta sukupolvea.Kaikki mulle heti ja varsinkin silloin jos on nälkä ja tulevaisuutta ei ole.
Viherpiipertäjät kannattajineen ovat meilläkin aika usein juuri niissä viroissa ja toimissa joihin meillä ei olisi varaa jos haluamme jakaa hyväämme muille.Mihin kirjastoja tarvitaan jos on nälkä?

hakki kirjoitti...

OrNot

Potkut vaan, vaan miten? Puolueet asettavat ehdokkaat. Ne kertovat valituille mitä nappia painaa, siksi ne tarvitsevat julkkiksia. Näiden paras ominaisuus on, että sillä tavalla puolue saa ääniä ja toiseksi paras etteivät ne vastustele kun kerrotaan, mitä nappia painaa. Me osallistumme arvontaan ja saamme maksaa laskut.

Kansalaisten välineestä saada tahtonsa toteutettua on kasvanut kansalaisten tahdon toteuttamiselle vähintäänkin uhka. Puolueiden demokratia voi hyvin, ei kansalaisten.

ToBe kirjoitti...

Olen havainnut että jopa niinkin mitättömään paikkaan kuin kauppakorkeaan joutuu käymään kalliitta kursseja ja lukemaan vuoden talousasioita hikihatussa ja lopulta joutuu ilman palkkaa velalla itsensä elätteäen lukemaan lisää.
Miksei kansanedustajalta voisi vaatia jotain ruski ruutuun tasoista testiä ettei ihan hoitoa vailla olevat pääse läpi.
Ns. poliittinen vastuu ei riitä mihinkään.

Uusi tapa valita edustajat.
Lottoarvonnan yhyeydessä!
Neljä vuotta omien asioiden ajamista voitaisin helposti hoitaa vaikka yhtenä kauniina kesäiltana ja saisimme ihan yhtä osaavan joukon ajamaan omia asioitaan.

ToBe kirjoitti...

Anteeksi lukemattomat lyntivireet!

hakki kirjoitti...

OrNot

Lottoarvonta ajaa samaan tulokseen yksilötasolla. Ei siis ihme, että jotkut puolueet haikailevat pitkiä listoja. Mutta sekään kun ei poista ongelman syytä; puolueiden ylivaltaa kansalaisten tahtoon.

fundeeraaja kirjoitti...

Tobe, ehkä tietämättäs, ehkä tahtomattas toit esille kansanvallan ydinasian. Kansanedustajat pitäisi arpoa kaikista äänestysikäisistä. Ei tarvittaisi puolueita. Olisi ainoastaan alansa tuntevat virkamiehet, jotka esittelisivät asiansa eduskunnassa ja valitut KANSALAISET päättäisivät asiat.
Siinä se on, - kansanvalta. Kerran neljässä vuodessa RAY lainaa lottokoneensa valtioneuvoston kanslialle ja kone arpoo 200 sosiaaliturvatunnusta ja niitten takana olevat ihmiset edustamaan kansaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi.