keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Budjettikiireiden keskelle

 


Pääoman ja tulojen jakautumisesta. Lyhyt oppimäärä.


Näinkö rakennetaan tulevaisuutta? Yrittäjyyttä? Yhteisöllisyyttä? Nyt siis Jenkeissäkin? Vai onko todella niin, että "heikot" sortukoon elontiellä, kun jätkät porskuttavat? Heillä päin kun ollaan perinteisesti oltu vain "between jobs".


Even Harvard couldn't protect me. Neither my degrees nor my prestigious jobs prepared me for the endless anxiety of job hunting.


Meille, ainakin minulle tämä oli tuttua jo 1990-luvulla. Nyt sen kimpussa meillä on jo seuraava sukupolvi. Näinkö kehitymme? Tätäkö kehittyminen edellyttää? Jokin tässä yhtälössä ei vain istu.




PS.


The ballad of an ordinary man  saattaisi olla hyvä esittää myös budjettineuvottelujen siinä osassa, kun elinkeinoja edustavat alkavat varoittelemaan uhkaavasta työvoimapulasta.

9 kommenttia:

ToBe kirjoitti...

Pakko tunnustaa etten ole ihan täysin ymmärtänyt tuota työvoimapula asiaa.

Nuorisotyöttömyys on tapissaan.Vanhasta päästä työnnellään ulos kun yrityksen imagolle on haittaa vanhasta haisulipapasta.
Erilaisia eläkeputkia on liian monella menossa. Jo 50 vuotias nainen ei saa mitenkään töitä...ulkonäkösyytkö?.Jopa insinöörejä kuljeskelee kaduilla ja istuksii Alepan kassoilla.Missä hitossa se työvoimapula luuraa?

Toki on yksi ala.Rakennemuutos on suuri ja on varmaa ettei hoivasektori selviä ilman maahanmuuttajia.Olen sen havainnut ihan lähipiirissä kun on juostu mummoja katsomassa hoivataloissa.Harva hoitava käsi Suomea puhuu äidinkielenään.Venäläisillä ja Virolaisilla on täällä palvelua ihan omalla kielellään.Hyviä ihmisiä ovat olleet kaikki mitä olen tavannut.
Mutta se työvoimapula jonka jotkut ovat mananneet jo 15 vuotta? Milloin se tulee.Tunnen liian monta työtöntä jotta siihen mantraan uskoisin.Tunnen aivan liian monta jotka jätetään tyhjän päälle jo 55 vuotiaana.Kehoittavat yrittäjiksi.Naurettava ja vaarallinen neuvo.
Yrittäjiksi alalle mistä juuri ovat saaneet lähteä? Työtön tuttu arkkitehti tuli minua kadulla vastaan ja sanoi päässseensä puuseppäkoulutukseen.Puuseppää aina tarvitaan sanoi sarkastiseen sävyyn.
Miksi edes opiskella jos se ei takaa enää yhtään mitään?Onko opiskelusta tullut vain työttömyystilaston kaunistamisprojekti.Poissa ikävistä luvuista.

hakki kirjoitti...

OrNot

Ihan mielenkiintoinen vuodatus. Sinulta. Mutta varmasti totuuksiakin on enemmän kuin yksi. Kun itse olen kerran joutunut työttömyydestä nauttimaan, ja uskoisin tietäväni kuinka vaikea jopa mahdottomalta tuntuvaa oli, ja varmaan on edelleen, löytää tie takaisin työelämään on siitä tässä enää turha analysoida. Samoin työttömyysviranomaisten toiminnan motiiveja tai tuloksettomuutta kyseenalaistaa.

Mutta tuo pelätty työvoimapula ja lisääntyvät vaatimukset työiän kasvattamisesta on paljon mielenkiintoisempi juttu. Kummassakin kun taitaa olla yksi ja sama perussyy? Nyt sille on kehitetty oma nimikin; Kestävyysvaje.

Kun veroja ei voi nostaa yli 100 prosentin täytyy jollain tavalla, tai millä tavalla tahansa, saada luomaamme julkiseen kuluautomaattiin uusia verotuloja, siis verotettavia. Osittain vajetta voidaan paikata lisäämällä ihmisten aktiivista työssäoloikää. Mutta se on näpertelyä. Muutaman vuoden lisääminen sinne tänne ei meitä paljoa auta. Varsinkaan nykytilanteessa, jossa määrätyille ryhmille ei töitä yksinkertaisesta anneta.

Nousukaudella ei julkisia menoja leikata, eikä niitä ainakaan laskukaudella voi leikata. Kun näin on, ei ole muita vaihtoehtoja kuin löytää lisää verotettavaa tuloa joko lisäämällä verotettavien määrää(tässä tarkoitan lähinnä ihmisiä, mutta kohteetkin kelpaisivat, jos niitä vielä löytyisi) tai verotettavien "parasta ennen"-verotettavaa lisätyöaikaa. Säästää eivät poliitikot todellisuudessa halua eivätkä uskalla, koska eivät tiedä miten he leikkauksien jälkeen turvaisivat äänestäjien suosion.

Eli työvoimapula ei ole pula ihmisestä vaan veroista.

Menikö yhtään oikein?

ToBe kirjoitti...

Siinä se oli...enpä lisää mitään.
Samanmielisten seurakunnan kokous on osaltani tältä päivältä päättynyt.
Amen.

fundeeraaja kirjoitti...

Jos työvoimasta tulisi pulaa niin silloinhan työtä pitäisi vähentää eikä hankkia lisää työvoimaa. Sen nyt ymmärtää typerä Tykokin. Poliitiikot haluavat täystyöllisyyden ja mieluusti vähän yli juuri siksi, että saataisiin lisää verotuloja ja heille pelimerkkejä. Pääasiahan on, että jokainen voisi elättää itsensä työnteolla eikä se, että työnteolla pitäisi rikastua tai rikastuttaa veroilla yhteiskuntaa.
Eläisin mieluusti ihmisten yhteiskunnassa, jossa olisi varaa valita roolinsa. Hankkiako pää märkänä rahaa työtä tekemällä vai eläisikö muuten vaan rikkaammin pienemmillä tuloila ja pienemmillä menoilla.
Pääomatulojen verotus tuntuu ensisilmäyksellä erinomaiselta idealta. Otetaan yhteiskunnan haltuun työtä tekemättä ansaittu raha. Kukaan ei halua ajatella kuinka monta kertaa on veroja makseltu ja kuinka paljon työtä tehty ennenkuin on saatu aikaan se pääoma, josta vero puoli huolimattomasti napataan.
Jos aiotaan säilyttää eläkkeitten maksukyky on parasta alentaa eläkkeitä. Eläkekaton säätäminen ensialkuun tuohon kolmentonnin pintaan toisi paljon lisäeuroja. Samalla voitaisiin lopettaa puheet eläkeiän nostosta.

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

"Jos työvoimasta tulisi pulaa niin silloinhan työtä pitäisi vähentää eikä hankkia lisää työvoimaa". Eihän se noin mene; koko yhteiskuntamme perustuu jatkuvan kasvun ajatukseen. Maksajat loppuvat jos kasvua ei tapahdu. Ja sitä tilannetta ei yhteiskuntamme voi sulattaa, koska Nousukaudella ei julkisia menoja leikata, eikä niitä ainakaan laskukaudella voi leikata.

Ei velkaan perustuvassa yhteiskunnassa voi rooliaan valita kuin muutama harva. Loput saavat tehdä "pää märkänä rahaa työtä tekemällä", jotta ne muutamat harvat, jotka roolinsa ovat voineet valita saavat lisää sitä, mitä he tarvitsevat; numeroita tiliotteeseen, jota myös rahaksi kutsutaan.

fundeeraaja kirjoitti...

Siinäpä se! Ongelma on juuri se, että "yhteiskuntamme perustuu jatkuvan kasvun ajatukseen".
Poliittisesti mahdoton ajatus on alentaa verotuksen tarvetta. Sillä toimenpiteellä tosin ratkastaisiin monta ongelmaa.
Tiedän lentäväni liian korkealla kun esitän jatkuvaa kasvua ainoastaan henkisellä puolella. Arvomailman muutos aineellisista aineettomiin pelastaisi maailman, mutta kuka muu kuin ihminen sen pystyisi tekemään?

hakki kirjoitti...

fundeeraaja

Tervetuloa vaan pilviin kanssani. Minun mielestäni alamme olla tilanteessa, jossa päättäjienkin olisi korkea aikaa ymmärtää, että enää ei kyse ole vain säännöllisesti toistuvista nousu- ja laskukausista. Meidän rahajärjestelmämme perusta kokonaisuudessaan horjuu. Koko systeemi on pantava uusiin puihin, jos tarkoituksena on "Pohjois-Atlantisen rahajärjestelmän" pelastaminen.

Pohdiskelija kirjoitti...

fundeeraaja

Mainitsit myönteisenä mahdollisuuden, valita yhteiskunnassa oman roolinsa.Tämä varmaan onnistuu, mikäli mieluusti jo pikkupoikana löytää omasta ajatusmaailmastaan ja lapsuudenympäristöstä voimakkaan tahtotilan kohden omaa työunelmaa. Mikäli rakastaa omaa, luovuutta sisältävää työntekoa, ei tehokas työskentely verota elämäniloa. Kuntonsa vuoksi jokaisen pitäisi rasittaa vähintäin kahdesti viikossa itsensä kunnon hikeen. Ei tietenkään kuntosalilla, vaan muuten omassa ympäristössään tehden rentouttavaa hyötyliikuntaa. Vastaavasti myös vapaa - aikana omaehtoinen ajatusmaailman rasittaminen antaa virkeyttä kaikkeen työhön ja toimintaan. Automaattisesti tämä tuo tosin hyvän kassavirran, mutta eihän se yksilöä pilaa, ellei saaja pilaa omalla toiminnallaan rahan mahdollisuuksia kansallisen varallisuuden kasvattamiseen.

Mitä sitten se rikaselämä on. Oman kokemukseni ja ideologiani mukaan se on sitä jota sivusit - elämää pienemmillä menoilla.

Asiansa on niin helppo pilata rakentamalla elämänsä kallishintaisiin uskomuksiin joita mainonta tarjoaa loppumattomiin. Muuten tuo Hakin ajatus työvoimapulasta oli ajatuksia herättävä, koska siitä on syntynyt poliittisten piirien aivan ikioma raamatunlause - siis jumalainen totuus. Miten voi ollaa, että työntekijöitä tarvitaan enempi kuin maan työikäinen väestö voi olla. Vikaa täytyy olla enempi järjestelmässä kuin väestömäärässä. Mikä tarkoitus meillä on yhtäaikaa ylläpitää suurta työttömyysreserviä, olipa sitten nousu - tai laskukausi.

fundeeraaja kirjoitti...

Pohdiskelija, onnellinen hän, joka pystyy elämään harrastuksellaan. Kyllä heitä on minunkin ystäväpiirissäni.
Mulle kävi aikoinaan toisin. Onneksi pelastuin eläkkeelle, mutta nyt elämä sitten hymyileekin korvasta korvaan.
Sen olen kyllä huomannut jo aikoja sitten, ettei rahalla voi ostaa hyvää elämää. Se tulee ihmisestä itsestään, ystävistä ja niinkuin sanoit, -luovuudesta.