Puolueparlamentarismiko kansalaisten etu?

Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, "jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (2§). Eduskunta koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla (24/25§). Wikipedia. 

Kansaa edustavat siis kansan valitsemat edustajat, eivät kansalaisten valitsemat puolueita edustavat kansanedustajat. Ja siihen on syynsä. Perustuslakimme edellyttämä edustuksellisuus on välitön. Kansa valitsee edustajansa, he päättävät itsenäisesti eikä heidän päätöksentekoaan saa millään tavalla rajoittaa.

Alkuperäinen perustuslakimme vuodelta 1919 oli laadittu kansalaisten tarpeitten lähtökohdasta. Puolueita ei siinä edes mainittu, vaikka puolueet toimivat jo silloin ja olivat toimineet jo pari kymmentä vuotta. Ne olivat ehdokkaiden valinnan ja yhteistyön välineitä. Mutta valittujen ehdokkaiden päätöksenteon itsenäisyys oli ehdoton.

Virallisesti se on ehdoton edelleen. Sanotaanhan vuonna 1999 hyväksytyn perustuslain 29 § :ssä kansanedustajan riippumattomuudesta seuraavasti:

”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Mutta vuosien myötä puolueitten käytännön valta ja merkitys on kasvanut, kansan suoraan valitsemien kansanedustajien vallan ja merkityksen kustannuksella. Kansanvalta on rapautunut ja puoluevalta kasvanut. Konkreettisimmin se ilmenee eduskuntaryhmien eli puolueitten eduskunnassa harjoittamassa ns. ryhmäkurissa. Kun porukka on päättänyt, sen jäsenet on velvoitettu äänestämään varsinaisessa äänestyksessä ryhmän päättämällä tavalla. Siis toimimaan perustuslain selkeän määräyksen vastaisesti, rikkomaan perustuslakia.

Näin toteutuu kyllä puolueiden keskinäinen demokratia. Mutta toteutuuko kansanvalta? Kenen ehdoilla perustuslain pitäisi olla säädetty? Kansalaisten ja kansakunnan vaiko puolueiden? Nyt voimassa oleva perustuslaki vuodelta 1999 perustuu puolueiden tarpeisiin ja johtaa puolueiden näkökulmien huomioimiseen päätöksenteossa. Eikä se, kuten kuluvan vuoden – kahden aikana olemme toistuvasti joutuneet havaitsemaan, huomioi sen paremmin kansalaisten tarpeita kuin jaa heidän eettisiä tai moraalisia arvojakaan.

Välttyäkseen uudelta valitsijamiesten valitsemalta ja diktatoorisesti toimivalta Tasavallan Presidentiltä, ovat puolueet säätäneet uuden perustuslain, joka mahdollistaa diktatoorisesti toimivan ja erottamattoman pääministerin, jota kansalaiset eivät ole edes tehtäväänsä valinneet.

Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia. Tässä ehkä yksi keskeisistä Vanhasen väistyvän vallan opeista.

 

PS.

Kaikille lukijoille, kommentoijille, blogaajille ja KL-nettiversion toimitukselle

ONNEA JA MENESTYSTÄ

UUDELLE VUODELLE JA  VUOSIKYMMENELLE 2010

Gloria, Victoria

Miksi työ olisi yksilön hyvinvoimisen, yksittäisen ihmisen hyvän elämän vastakohta?

Eikö hyvän voimisen vastakohta ole työttömyys, tarkoituksettomuus, oikeudettomuus toteuttaa itseään?

Voimmeko jokainen todella edellyttää, että yhteisön tai yhteiskunnan olisi tarjottava meille työtä? Miksi ihmeessä meidän muiden, tämän yhteiskunnan jäsenten, pitäisi moiseen sitoutua? Eihän meidän muodostama yhteisö, valtio ole kuin fiktio. Eikö työ olekaan jokaisen oikeus?

Olisiko sittenkin niin, että jokainen meistä itse asiassa on oman onnensa seppä? Mutta, että järjestelmät, jotka olemme yhteiskuntamme heikoimpien suojaamiseksi vuosikymmenien aikana rakentaneet pitävät huolta siitä, että emme voi omaa selviytymistä edes testata?

Kumpaa on helpompi muuttaa, meitä vai luomaamme järjestelmää?

En oikein usko, että kymmenien ja satojen tuhansien vuosien kehitystä olisi muutettavissa. Miten sitten järjestelmät ja toimintatavat, jotka oleme viimeisien parin kymmenen vuoden aikana omaksuneet?

 

Tai konkreettisemmin;

Olisiko helpompaa yrittää muuttaa sitä minka olemme itse luoneet verrattuna siihen, että uskoisimme voivamme muuttaa ihmiskuntaa ja se toimintaa nopeasti, tehokkaasti ja peruuttamattomasti?

 

Kepuko rampa? Vaiko Nappulat nalkissa?

Väittävät, että Vanhanen on nyt Rampa Ankka. Vaan taitaa olla niin, että Kataisesta ja kokiksista tuli nyt rampa? Eikä vain Rampa Ankka. Nyt alkavat sekä kokiksilla että Kataiselle olla hyvät neuvot tarpeen. Kepu on jo saanut ulosmitattua tältä hallitukselta kaiken haluamansa. Nyt on alkanut sen valmistautuminen ensin eduskuntavaaleihin ja sen jälkeen presidentinvaaleihin. Eivätkä kokikset enää pysty vastaamaan.

Karpela ja Kääriäinen eivät sattumalta haikaile Ollilan presidenttiyttä. Ei liioin Källi ja Pekkarinen torppaile luvan antamista kaikkiaan kolmelle ydinvoimalalle. Ei liioin Rantakangas kiukuttele kaiken inhimillisen ympäristöviisauden puutteesta Kehä III ulkopuolella.

Elyt ja Alut Kepu jo sai. Paras osoittautui nimensä vastakohdaksi, mutta turvasi Kepulandian näköisen kunnallisen itsehallinon. Maataloushallitus matkaa jossain Seinäjoen ja Helsingin välisellä rautatiellä, Lääkelaitos matkallaan Kuopioon. TEMmi on tiukasti oikeauskoisilla, samoin ympäristöministeriö jalkautettu maatalouden tukiautomaatin osaksi. Luonnonvarainministeriö onkin sitten ensi hallituksen heiniä.

EU- ja kansalliset tukitasot on sidottu maataloustukiin. Metsäverotusalennus jatkuu omalla painollaan ja ruoan alv-prosentit on sovittu. Metsähallituksen organisaatiomuutos on tiukasti kepulien käsissä, Pilke nousee jo elvytysrahoilla Rovaniemeen. Merentutkimuslaitos ja tieto Itämeren lannoitekuormituksesta on muisto vain. ”Rikkaitten” on osallistuttava kepulaisten taloustalkoisiin, sanoi Vanhanen. Ja sitten lopullinen niitti; Vanhanen ei enää ”ole käytettävissä” puheenjohtajaksi.

Kokiksilla olisi ollut mahdollisuus. Kaksi vuotta olisi ollut aihetta toimia ja mahdollisuus vaikka mihin. Mutta sinä aikana Katainen ja sen kaverit oppivat Kepun pullasorsiksi. Tekipä Kepu ja Vanhanen mitä tahansa, heillä oli kokiksien ja Kataisen tuki. Etiikalla ja moraalilla, ei lailla ei lahjuksilla ollut merkitystä. Nyt ollaan nalkissa ja se tiedetään.

Kun aiemmin olisi ollut helppoa päästä irti Kepusta, se ei enää ole mahdollista. Nyt Kepu ja Vanhanenkin voivat tehdä melkein mitä tahansa, eikä kokiksilla ole vapausasteita ollenkaan. Vihreät suostuvat jatkamaan kaikissa tapauksissa. RKP ei poistu vielä muutamaan vuoteen. Punamulta on liian iso uhkaa. Kokiksista taisi tulla panttivanki? Ei ihme, että nappulaliigalla meni peli hetkessä sekaisin. Vanhasen syntikuorman säilymisen ja lisääntymisen varaan oli laskettu myös liikkumisvaran säilyminen vaalikauden lopulla. Se hävisi nyt kerralla.

Ja tästä lähtien Kepu alkaa kasvattaa Kokiksien syntikuormaa. Ja poikien kuviteltu vaalivoitto seuraavissa vaaleissa karkaa käsistä. Saulin 60.000 äänestä suurin osa joka tapauksessa.

 

Kepu petaa 2011 Eduskuntavaaleja

Vanhanen ei asetu puheenjohtajaehdokkaaksi kesällä 2010, kertoo YLE tänään 23.12. 2009. Ovat tainneet omatkin joukot vähitellen ymmärtäneet mitä seuraisi vaaleihin menemisestä Lahnasen johdolla. Sillä ei kai kukaan kuvittele, että itsensä jo vuoden 2015 pääministeriksi nimittaneen Matin lähtevän vapaaehtoisesti?

Karpela ja Kääriäinen eivät sattumalta haikaile Ollilan presidenttiyttä. Ei liioin Källi ja Pekkarinen torppaile luvan antamista kaikkiaan kolmelle ydinvoimalalle. Ei liioin Rantakangas kiukuttele kaiken inhimillisen ympäristöviisauden puutteesta Kehä III ulkopuolella. Elyt ja Alut Kepu jo sai. TEMmi on tiukasti oikeauskoisilla, samoin ympäristöministeriö jalkautettu maatalouden tukiautomaatin osaksi ja luonnonvarainministeriö ensi hallituksen heiniä. Metsäverotusalennus jatkaa omalla painollaan ja ruoan alv-prosentit on sovittu.

Nyt on varmaan oikea hetki nostaa panoksia pelissä äänestäjistä? Ja mikä innostaisi puolue-uskovaisia ja pitkittäisikään näkyvyyttä ennen vaaleja paremmin, kuin puoli vuotta kestävä median kannunvalanta seuraavata pääministeristä?

Kuten tavallista Matti Vanhanen tekee Suomen ja suomalaisten kannalta väärän ratkaisun. Hänen ilmoituksensa eroamisestaan pääministerin paikalta olisi ollut erinomainen joululahja.

PS.

Muiden puolueiden kannattaisi reagoida välittömästi. Hallituspuolueilta tehokas reaktio olisi vetäytyä hallitusyhteistyöstä. Mitä pitemmälle toimenpiteitä vetkutellaan, sitä enemmän tämä Länsi-Euroopan agraarinen muinaisjäänne lapioi ääniä laariinsa.

 

 

 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä 2010

Turkoosihallituksen viimeisin kunniataulu. Työttömät ja vajaatyöllistetyt marraskuussa 2009.

 

Työttömät työnhakijat			274 145
Lyhennetyllä työviikolla			4 660
Työttömyyseläkkeellä			49 974
Toimenpitellä työllistetyt			85 602
Työvoimaan kuulumattomat työnhakijat			66 563
Ryhmälomautetut			41 590
Yhteensä			522 534

Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä 2010

Happy Holidays | Forward this Picture

 

Eagles fly singly

Hakki 47

Joku Muu

Kirkkovene

Kehittyvien Maakuntien Suomi hakee ydinvoimaa

"Suomalainen ruokateollisuus ja -kauppa ajavat Suomeen lisää ydinvoimaa. Kolme johtavaa elintarvikealan yritystä Valio, Atria ja Myllyn Paras omistavat osuudet Fennovoima-yrityksestä, joka on hakenut valtioneuvostolta periaatelupaa rakentaa Suomeen uusi ydinvoimala. Fennovoiman omistajiin kuuluvat myös ruokakaupan hallitsijat Kesko ja SOK, jotka pyörittävät K-kauppoja ja S-marketteja." Kertoo ainoa valtakunnallinen tänään.

Ei siis olekaan ihme, että Fennovoima harkitsee Perä-Pohjolaa ydinvoimalan sijaintipaikaksi. Nyt on siis selvää mistä Jarmo Korhonen lähtee seuraavia vaali- ja puoluetukia hakemaan. Osakasluettelo riittää.

Vaan miten mahtaa heittää vaalit?

Lainvalmisteluun pakollinen talousvaikutusten arviointi

Olisiko jossain määrin oireellista, kun maan median sikaariporras suitsuttaa Pekka Hyvärisen "miehekästä" ratkaisua, hänen erottua kesken kokouksen JSNn puheenjohtajan yehtävästä? Nimittäin mediaa, ainakin tätä nettimediaa seuratessa, valtaosa "taviksiksi" kuvittelemani kommentoijat tuntuvat olevan sitä mieltä, JSN teki oikean ratkaisun, jättäessään antamatta YLElle langettavaa päätöstä. Kummat eivät ymmärrä?

 

Onko jossain määrin oireellista, että Jorma Ollilan nimi nostetaan tässä vaiheessa mahdolliseksi presidenttiehdokkaaksi? Sauli Niinistö on, ehkä vain tilapäisesti, menettänyt kiinnostuksensa tulla valittuksi työtätekevien vallattomaksi presidentiksi, Lahnanen on sekaantunut uuniperunoihinsa ja oman valtansa itseihailuun, Urpiaisen porukat ovat sen verran sekaisin, että lentelevät kuin pelästynyt kanalauma kopissaan. Kepuleilta ihan hieno idea ja ajatus, eikä miehessä mitään mätää liene. Mutta edellinen kepulipresidentti ei seuraajaa tarvitse. Siitä ei hyvää seuraa.

 

Vihreäviisas, Ode Soininvaara julkaisi perjantain  "keskustelunavauksen" Julkisen sektorin tuottavuudesta, samalla rahalla enemmän. Julkaisu löytyy hänen blogiltaan. Hurjaa luettavaa Hölmölän touhuista. Mutta pamfletti osoittaa jälleen kerran, että ratkaisuja estää kansakunnan lopullinen konkurssi on olemassa. Se, että ne eivät ole poliittisesti mahdollisia on luonnollisesti toisarvoista. Muutama esimerkki:

Kuntien luottamusmiesorganisaatioiden tulisi keskittyä palvelujen tilaajapuolelle ”tahtomisen asiantuntijoiksi” ja jättää palvelujen tuottaminen ja ostaminen virkamiesten vastuulle.

Organisaatioiltaan ja vastuukysymyksiltään sekava ylikunnallinen hallinto tulee koota yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi. Maakunnilla olisi oma valmisteleva virkakunta, omat suorilla vaaleilla valitut valtuustot sekä oma itsenäinen budjetti, joka perustuisi joko verotusoikeuteen tai Kainuun maakuntakokeilun tapaan kuntien jäsenmaksuihin.

Kunnanhallinnossa tulee erikseen nimettyjä virkoja lukuun ottamatta poliittiset virkanimitykset kieltää samaan tapaan kuin on kielletty sukupuoleen perustuva syrjintä.

Lakien valmisteluun tulee liittää taloudellinen tarkastelu myös silloin, kun jokin säädös tuottaa rahanmenoa tehottomuutena joko julkisen sektorin toimintana tai kansalaisille ja yrityksille aiheutuvana haittana, ilman, että tämä näkyy valtion budjettitaloudessa.

Tässä vain neljä yhteensä kahdeksastatoista suosituksesta. Ja tietäähän sen Ode ja sokea Reettakin, että maassa on puolue, jolle nämä ehdotukset eivät sovi. Vallan pohja romahtaa.

PS.

Siitä huolimatta, että vallan pohja romahtaisi, tai ehkä juuri sen toivossa, suosittelen Oden pamfletin lukemista.

PPS.

 Hyvärisen kepu-sympatioiden ilmitulemisen jälkeen huomaankin kiinnittäneeni huomioni olennaiseen.

 

 

 

 

Tyhjästäkö vaikea nyhjäistä?

Eilinen postaus toi ihan kivasti lisää infoa. Olihan sen otsikko aika hulppea: In Search of Excellence - Suomen menestystekijät. Ja kieltämättä tarkoitukseni oli myös aiheesta mielipide ilmaista, muutenkin kuin provoamalla. En kuitenkaan löytänyt läppäriltä aikoinaan kirjoittamaani.

Nyt löysin. Kirjoitus on alunperin kirjoitettu 7.2.2007 mutta mielestäni pätee edelleen. Se liittyi edellisen eli helmikuun 6. kirjoittamaani Päiväunia uima-altaassa, jonka liitän menestystekijöitten perään.


"Jäipä tuosta eilisestä päiväunesta sen lähtökohta kokonaan käsittelemättä.

Suomen menestystekijät.

Sehän se siellä uimahallissa kolahti. Kun löylyyn menee lauteilla istuu eri-ikäisiä yrmyjä, hiljaa itseksensä. Jos sisääntulija “päivään” toivottaa ehkä joskus joku vastaa; useimmiten muut vaisuna ympärilleen vaivautuneina luimistelevat. Mutta eivät ainakaan puhua pukahda. Onko tämä vain helsinkiläisten ongelma?

Muutama viikko sitten kävin uimassa maaseutupaikkakunnalla. Puhe ja porina kuului jo pesutiloihin. Taatusti vieraan ihmisen mukaantulo ei tahtia haitannut. Pääsinpä itsekin mukaan ja maailma pelastui.

Samanlaisiin tilanteisiin (kumpiinkin yllämainituista) olen vuosien myötä törmännyt monta kertaa. Erottavana tekijänä on säännönmukaisesti ollut Helsinki. Ja vuosien myötä lisääntyvässä määrin. Muualla jutellaan, Kehä III sisäpuolella ollaan hiljaa.

Jotenkin siitä tuli mieleen: voisiko avoimen vuorovaikutuksen mahdollistanut yhteisöllisyys olla ollut yksi menestystekijöistämme? Onko sekin katoamassa globaalisuuden henkilökeskeiselle alttarille? Vapaaehtoinen, iloinen, rajat ylittävä luovuus ei ainakaan kuki yrmyissä vaitonaisissa yhteisöissä.

Mutta ehkä todella puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

PS. Se toinen menestystekijä on sattuma" 



Ja sitten juttu menestystekijöistä ja muutoksista maailman myllerryksessä.



"Kävinpä uimassa. Siinä lämpimässä vedessä lötkötellessä (aivan, kävin uimahallissa, en uimassa) oli taas aikaa ajatella isoja.

Lähtiessäni tuli Ylepeilista keskustelu tutkimuksesta tai selvityksestä jossa noin 20% metalliyrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole toimintaa Suomessa enää 5 (viiden) vuoden kuluttua. Kuulemma täällä toimiminen ei enää lyö leiville. Lohdullista, eivätpähän enää sitten sotke paikkoja. Kuulemma tämä merkitsee vain noin 60.000 työpaikkaa. Suuret ikäluokat “hoitanevat” tämänkin.

Heräsi siitä samalla näkemys johtajiemme suuresta viisaudesta. Hehän toimivat yhä edelleen kuin Niilo Wälläri aikoinaan. Hänhän sai merenkulkumme jo henkihieveriin panemalla tarvittaessa (ja usein tarvitsi) jäänmurtajat tai satamat lakkoon talvella. Kyllä sillä Merimiesunionin jäsenten palkat ja työehdot nopeasti paranivat.

Hänen jälkeensä pojat panivat paremmaksi. Nythän merenkulusta jo loputkin on kaupattu ulkolaisille, joten siinä se kansallinen huoltovarmuus sitten meni. Eipä poliitikkojen tarvitse enää siitä huolta kantaa. Toivottavasti omistajat saivat hyvän hinnan. Sitä voi sitten iloisesti sijoitella maan rajojen ulkopuolelle. Mitä iloa siitä meille muille on…?

Siitä kääntyi ajatus maamme ja kansamme resursseihin ja menestystekijöihin. “Puita ja päitä” sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, “toivottavasti ei kuitenkaan puupäitä”. Puitten osalta näyttää sentään vielä absoluuttisesti hyvältä. Metsää riittää edelleen koska siitä on hyvää huolta pidetty. Mutta riittääkö se?

Puuta löytyy aivan riittämiin myös lähempänä niitä markkinoita jotka kasvavat. Venäjällä, Kiinassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa jne. Tyynen meren ympärillä on ihan riittämiin puita. Uutisista päätellen siellä kohta on myös riittävästi jalostuskapasiteettia. Mekin olemme onneksi mukana investoimassa ja rakentamassa. Perinteisestihän metsäteollisuus on osa kotimarkkinateollisuutta. Vain Suomessa ja Ruotsissa puunjalostus on muodostanut merkittävän osan maan vientituloista.

Ai niin, sitten viedään ne päät. Osaavimmat siirtyvät sinne missä osaamistaan voivat parhaiten käyttää, sinne missä ovat uusimmat tehtaat ja missä on palkanmaksukykyä. Osaamisen viennistähän me olemme aina osanneet huolehtia siten, että siitä ei lateja Suomeen jää. Ja ovatpahan lähtijät ainakin poissa työttömyystilastoista.

Jos sitten vielä joskus taantuma sattuisi iskemään loppuisi työ ensin niiltä jotka ovat kaukana markkinoista, joiden raaka-aineen hinta on korkea ja jotka eivät enää välttämättä osaa ihan tarpeeksi hyvin. Voitaisi sitten panna vientiin ne vähemmänkin osaavat.

“Mutta onhan meillä Nokia”, vannotaan. Onhan? Onhan!

Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistammemetsäteollisuutemme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. Ja loppu onkin sitten historiaa. Ja sillä historialla me suomalaiset olemme ratsastaneet tähän päivään asti, vähentäen suhteellista omistustamme yrityksestä koko ajan. Nyt yrityksen liikevaihto ylittää valtion tuloarvion ja maahamme työn, verojen ja seurannaisvaikutusten kautta onneksi edelleen sataava manna, tulee yhtiöstä jota omistamme yhä vähemmän. Vieläkö muuten määrävähemmistön? Ja “what goes up must come down.” Globalisaatiolla ei ole kotimaata ei välttämättä globaaleilla yrityksilläkään. Kirjoilla voi olla missä vaan.

Ihania ajatuksia lämpimässä altaassa lököillessäni, auringon valaistessa valkeita hankia. Että voikin olla tuolla ulkona noin kaunista. Ja ei kun saunaan."



Jaa että mitä mieltä julkaista kolmen vuoden takaisia juttuja eilisen kaltaisella provosoivalla otsikolla? Olemmeko neuvokkaasti ja osaavasti käyttäneet etsikko-aikamme?  Onko meillä mikään mennyt parempaan suuntaan näinä kolmena, menneenä vuotena?

In Search of excellence - Suomen menestystekijät

Lakkoilun hölmöys

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen varoittaa: Hölmö lakkoilu on kohtalokasta.

Miksi ihmeessä lakkoilla? Eihän siinä ole järjen hiventäkään. Vastuutonta toimintaa sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. Ja vielä tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Suomalaisen työn ja sen tulosten, tuotteitten ja palveluiden kilpailukyky romutetaan.

Työntekijän tulevaisuus

Viimeisen yhteenlaskun mukaan työttömiä ja vajaatyöllistettyjä on 516 565. Kansantalouden syöksy on kuulemma  tasaantunut, mutta työttömyyden kasvu ei näillä näkymin vielä ole lähelläkään taittumistaan. Ulkoistamiset, yksityistämiset, saneeraukset ja tervehdyttämiset jatkuvat. Työttömyyttä, lomautusta, pätkätyötä ja yrittäjyyttä on luvassa moneen perheeseen.

Käsitykseni mukaan EK heitti palkka-ankkurinsa 0,5 prosentin palkankorotukseen? Joku, ehkä jopa jotkut, yksityisen sektorin liittot siihen jo taipui? Yhdellä alalla, oikeastaan yhdessä yrityksessä, lentoemännät ja stuertit sekä lentäjät suostuivat etujaan, palkka mukaan luettuna, jopa alentamaan. Ei kuitenkaan tarvitse olla kaksinainen ennustajaeukko väittämään, että palkankorotuspaineet varsinkin julkisen sektorin pienipalkkaisilla ja naisvaltaisilla aloilla ovat edellisen kierroksen jäljiltä edellen hurjat.

Nyt ilmeisesti korjataan niitä palkka- ja etuvääristymiä, joita ei Tuopojen kaikenkattavuudella pystytty hoitamaan. Ja se tapahtuu liittotasolla, jopa yksittäisten työnantajien tasolla. Se taas lisää työtaistelujen todennäköisyyttä.

Tupojen seurauksia

Sattumalta kuvausta Tuposta STTKn sivuilta.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo on työmarkkinakeskusjärjestöjen ja maan hallituksen yhteisesti laatima sopimus työmarkkinoita koskevasta sopimusratkaisusta. Tupoissa on määritelty raamit kaikkia mukana olevia aloja koskeville palkankorotuksille. Palkkaratkaisujen lisäksi tupoissa on sovittu talous- ja sosiaalipoliittisista toimista, kuten esimerkiksi työ- ja sosiaalietuuksista. Tupoilla on tavoiteltu yleisesti palkansaajien ostovoiman turvaamista ja työllisyyden edistämistä.

Kun tupo-sopimus on solmittu, palkansaaja- ja työnantajaliitot soveltavat tupo-sopimuksen raameja kullekin alalle ja omiin työ- ja virkaehtosopimuksiinsa.

Ja samalta sivulta kuvausta tuloksista:

• 
  

  1971 Vuosiloma 4 viikkoa

  
  


• 
  

  1972 Lomaltapaluuraha

  
  


• 
  

  1974 Äitiysloma 7 kk

  
  


• 
  

  1977 Talviloma

  
  


• 
  

  1981 Sairaus-ja äitiyspäivärahauudistus

  
  


• 
  

  1984 Työttömyysturvauudistus: ansiosidonnainen työttömyysturva

  
  


• 
  

  1984 Pekkasvapaat

  
  


• 
  

  1989 –2003 Nais-ja matalapalkkaratkaisut

  
  


• 
  

  1992 Loppiainen (työajan lyhennys)

  
  


• 
  

  1996 Vuorotteluvapaa

  
  


• 
  

  2000 Työterveyshuoltolain uudistus

  
  


• 
  

  2001 Isäkuukausi

  
  


• 
  

  2001 Joustavat työaikakäytännöt

  
  


• 
  

  2002 Helatorstai (työajan lyhennys)

  
  


• 
  

  2003 Määräaikaisten työsuhteiden rajoittaminen

  
  


• 
  

  2004 Työllisyys-ja muutosturvan toimintamalli

  
  

Tupojen, tulopoliittisten neuvottelujen aikana "vastuulliset toimijat" huolehtimaan työntekijöiden ja työnantajien eduista kulkivat nimellä Kolmikanta. Työntekijöiden ammattyhdistysten keskusliitot, työnantajien vastaavat ja valtio. Hekö kantoivat vastuutaan? Yhdellä tasolla kyllä. He vaikuttivat siihen, että yleislakoista viimeinen oli vuonna 1956, yksittäisiä lakkoja toki senkin jälkeen. Ja huolehtivat siitä, että suomalaista työelämää kehitettiin kokonaisuutena, edellä kuvatuin tavoin.

Toisella tasolla tarkastellen juuri he itse ovat kasannet paineet tai antoivat niitten paineitten kasautua, jotka nyt vaativat purkautumista. Suureen konsensuksen yksimielisyyteen taivutettiin kaikki mahdolliset vastavirrankulkijat. Tavalla tai toisella. Heidän toimiensa, näitten tekmättömien toimiala-, yritys- tai ammattikohtaisten ratkaisujen jäljiltä meillä ovat syntyneet ne lähinnä palkka- mutta myös yleisemmin ”etupaineet”, jopa vääristymät, jotka nyt etsivät  purkautumistietä. Ja luonnollisesti ne purkautuvat huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Kun ratkaisuja ei tehdä ajallaan paineet purkautuvat aina joskus. Ja useimmiten juuri huonoimmalla hetkellä. Nyt puretaan toimialojen välisiä vääristymisiä.

Rapautuva kilpailukyky

Eivät edellisen luettelon tulokset olleet ilmaisia. Itse asiassa kaikkea muuta. Ne olivat kalliita. Mutta ne kohtelivat kaikkia aloja samalla tavalla. Siis myös kaikkien alojen kilpailukykyä samalla tavalla. Kaikilla aloilla oli erilainen kilpailukyky. Eräillä ei kilpailukykyä ollut lainkaan. Ne suojattiin tulleilla ja muilla menetelmillä. Tasapäisyyttä on helppo myydä kansalaisille. Ja se oli helppo ostaa.

Mutta kilpailukyvyn huononemiseen oli olemassa lääke. Se lääke oli vain kolmikannan kolmannen osapuolen käytettävissä. Ja sitä käytettiin tilanteissa, jossa oma itsenäinen, kolmikantainen päätöksentekomme oli ajanut itsensä umpikujaan. Valtio, eli sinänsä itsenäinen mutta eduskunnan pankkivaltuutettujen valvonnassa oleva Suomen Pankki, saattoi aina käyttää D-vitamiinia. Devalvoida. Ja sitä se käyttikin 1967, 1977, 1982, 1991 päästäen markan lopullisesti kellumaan 1992.

”Devalvaatio tarkoittaa kotimaan rahan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin Devalvointia käytettiin keinona maan teollisuuden ja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi.” Näin Wikipedia.  Olennaista oli, että se koskee koko kansantaloutta samalla tavalla. Tuonti kallistuu, vienti tulee kannattavammaksi. Kansalaiset pannaan maksamaan johdon lepsuudet. Kansantalous alkaa taas tuottamaan, tulla kilpailukykyisesti. Kaikki hyvin? Kyllä, mutta kuten edellä käy ilmi, vain hetkeksi.

Valtion, eli Eduskunnan eli puolueiden kannalta devalvaatio oli ”helppo” ratkaisu. Varsinkin kun syntipukki osattiin aina osoittaa. ”Metsäteollisuus, metsäpatruunat olivat ilmoittaneet, että heidän tuolleillaan ei ollut enää kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.” Siinä oiva syntipukki. Sillä varsinkin vielä silloin Suomi eli metsästä. Se, että haukuttiin väärää puuta, oli epäolennaista.

Järjestelmämme itsekurin puute

Kilpailukyvyn häviämisen vuoksi meiltä on poistunut ja poistumassa jatkuvasti toimialoja ja yrityksiä. Tekstiili, vaate, nahka, kenkä, merenkulku, telakka ja nyt ovat menossa suuri osa metsää, konepaja, elektroniika, näiden alihankinnat ja kohta muutkin. Ei niiden poistumisen syy ole metsäpatruunojen kyvyttömyys. Ei yksin. Helppo syyllinen olisi tietysti roistomainen EU, erityisesti euro, jonka vuoksi emme voi enää devalvoida. Mutta tekosyy se on eurokin.

Syy kilpailukyvyn häviämiseen on ihan meissä itsessämme. Meidän kurittomuudessamme. Ja se konkretisoituu Eduskunnassamme ja ay-liikkeessä. Taloutemme oli kuralla toistuvasti TUPO aikana ja sitä ennen, koska jatkuvasti ”söimme enemmän kuin tienasimme”. Ja kiinteiden, kansallisten valuuttojen aikana tarvittaessa devalvoimme. Muuta ei tarvittu. Ei devalvaatioiden välillä. Sen ovat oppineet sekä puoluepoliitikkomme, ay-johtajamme ja muut etujärjestöjohtajamme. Ei heidän ole tarvinnut päätään kilpailukyvyllä vaivata devalvointien välillä.

Erityisesti ei ole tarvinnut muuttaa ”Rakenteita”. Ei edes viime laman seurauksen tarvinnut. Hinta tästä oli noin 70 miljardia euroa lisää julkista velkaa. Vain satumaisen pitkä ja korkea suhdanne mahdollisti sen lyhentämisen 52 miljardin tasoon, ennen tätä nykyistä lamaa. Ja jos tätä rataa mennään, viidessä vuodessa kasvatetaan julkinen velka noin 110 - 140 miljardiin euroon. Eikä siinä mitään, jos jostain tulee rahaa. Vaan edellä olevaan viitaten tuleeko? Mistä?

Kukaan ei vastaa mistään, eikä kenellekään

Meidän rakenteemme pohjaa poliittiseen järjestelmäämme, jossa kukaan ei vastaa mistään, eikä kellekään. Puolueista on tullut etujärjestöjä. Ssiis samanlaisia kuin ay-liike, EK ja muutkin etujärjestöt. Ne ovat ottaneet itselleen oikeuden olla kansanedustajien piällysmies, joka kertoo mitä nappia puolue-edun nimissä kulloinkin on painettava. Väärin painajia rangaistaan. He myös päättävät kuinka paljon valtion varoja, meidän maksamia verovaroja siirretään puolueiden käyttöön. He tilaavat itseään koskevaa lainsäädäntöä valmistelemaan puoluesihteereistä ja muista puolueen edustajaista koostuvia työryhmiä. Jos he tai heitä edustavat kansanedustajat jäävät kiinni itse säätämiensä lakien rikkomisesta, he muuttavat lain.

Hyvät veljet "neuvottelevat"?

Suurimmat ongelmat syntyvät kuitenkin siitä, että näin pienessä maassa puolueiden edustajat istuvat aina neuvottelupäydän kummallakin puolella. Olipa neuvotteluissa sitten kyse julkisen alan palkoista ja työehdoista, kunnan rakennuskaavasta ja rakennusoikeudesta, sosiaalisen rakentamisesta tai niiden tuista, sosiaalisista loma- ja kuntoutuspalveluista ja niiden Kela-korvauksista, kaikkien julkisrahoitteisten oppilaitosten resurssoinneista, kansanedustaja- tai kunnanvaltuutettuehdokkaitten vaalituista, kunnallisverojen tasauksesta, elinkeinotukien ja innovaatiotukien kohdentamisesta jne., jne.

Kaikkein suurimmat ongelmat syntyvät siitä, että jokaisella riittävän suurella ja riittävän kauan mukana olleella puolueella on perinteisesti ”omat ministeriöt” ja/tai niissä omat luotetut, eli ”puolueen virkamiehet”. Meillä näissä etujärjestöissä ”työllistetään” noin 800.000 henkeä. Kahden ja puolen miljoonan työvoimasta!

Kaikki tämä maksaa. Ja paljon. Mielestäni tämän kaiken hintalappu, siis hintalappu näkemyksettömästä ja kurittomasta puolue- ja ay-poliittisesta päätöksenteosta on lähemmä 15 miljardia euroa vuodessa. 

Voisiko johdon erottaa?

Mutta lakoistahan tässä piti kirjoittaa? Itse asiassa on kirjoitettu koko ajan. Yksityisellä, yksittäisellä työntekijällä on viime kädessä tasan yksi aktiivinen mahdollisuus reagoida epäoikeudenmukaiseksi kokemiinsa palkka- tai työehtoihin. Hän voi irtisanoutua. Ryhmä työntekijöitä voi luonnollisesti tehdä samoin. Mutta he voivat lisäksi painostaa työnantajaa eri tavoin. Esimerkiksi he voivat uhata irtisanoutumisella tai lakolla. Ammatillisesti järjestäytynyt ryhmä voi tehdä saman ja suuremmalla todennäköisyydellä pitää sekä omat joukot kurissa että toimia samalla luotettavana sopimusosapuolena.

Kun kansalaisten luottamus ”johtajien” päätöksentekoon on mennyt sekä yhteiskunnassa että työelämässä, mitä he voivat tehdä? Äänestää jaloillaan tai lopettaa yhteistyö ”johdon” kanssa. Siinä kai ne? Eivätkä kaikki voi, eivät edes halua äänestää jaloillaan. Onko liikaa vaadittu, että ”johtajat” alkaisivat tehdä niitä töitä, jota kansalaiset heiltä edellyttävät?

Tai johto äänestää jaloillaan? Sillä lakkoon he eivät kai voi ryhtyä?
 

 

 

 

 

 

 

 

Siirry Seiskaan ja maailma pelastuu

Mutta aikaa luvataan siirtoon sentään muutama vuosi. Ei siis kiirettä. Tukea on tarjolla 14.4.14 asti, eli 14.4.2014. Sehän on melkein  viisi vuotta! Viisi vuotta aikaa nörteille tuottaa markkinoilla käyttäjäystävällinen, toimintavarma ja maksuton käyttöjärjestelmä.

Microsoft on aloittanut myyntikampanjansa. Windows 7 on tyrkyllä. Ja möisi varmaan muutakin mielellään. Ja miksei möisi? Liikeyrityshän se on. Samalla se keskitty jatkamaan tietään monopoliksi, jota eivät muut, siis eivät ketkään muut uhkaile. Ja miksipä ei?

Aina välillä joku USA tai EU tai Google tai joku muu uhkaa tavoitteen saavuttamista. Mutta siitä selvitään. Maksamalla niillä rahoilla, jotka asiakkailta on kerätty.

Sosiaalisen lomatoiminan loppu?

Loppuivat RAYn rahat ensin ay-liikettä tukemasta. YLE uutisoi, että mm. SAKn STTKn ja AKAVAn omistama Lomaliitto lopettaa toimintansa.  Yhdistys on hakeutunut tiistaiaamuna konkurssiin ja työttömäksi on jäämässä noin 200 työntekijää. Subventoituja lomia, erityisesti jäsentensä jäsenetuna tarjonnut liitto tuli 68 vuotiaan tiensä päähän. Tämän vuoden aikana sekä majoitusvuorokausien että matkailijoiden määrät ovat selvästi laskeneet Lomaliiton kohteissa. Tyypillinen asiakas on ollut lapsiperhe.

Eihän tämä ainoa kaltaisensa rahareikä ole, puoluekentästä taitaa löytyä muutamakin. Ne jatkavat juuri niin kauan, kuin lähinnä kolme suurta ja yksi pieni eli Kepu, Kokoomus, Demarit ja RKP pystyvät osoittamaan niille tukia RAYstä ja valtion sekä kuntien varoista. Kun Lomaliiton konkurssi tekee työttömiksi 200 henkeä, vastaavien puoluesidonnaisten sosiaalliseen loma-, terveys- ja kuntoutustoimintaan sitoutuneet majoitusliikkeet, erityisesti kylpylöiden rojahtaessa, kasvaa irtisanottavien määräkin olennaisesti.

Kun sosiaaliseen lomatoimintaan ja kuntoutukseen aikoinaan verovaroin ja RAY-tuin panostettiin, siihen oli hyvä syynsä. Muuta lomailu ja "hyvinvointipalvelua" ei juurikaan ollut tarjolla. Mutta Suomen kehittymisen ja maailman avautumisen seurauksena niiden parasta ennen päiväys on ylitetty jo vuosilla. Ei liene kovasti liioittelevaa väittää, että ne ovat eräässä mielessä olleet vääristämässä markkinoittemme toimintaa jo pitkään.

Nyt sitten odotetaan, että puolueitten kylpyläverkko tekisi saman ratkaisun. Säästyisivät vero ja tukirahat kannattavampaan kehittämiseen. Mutta kun ay-puolella ei ole pohjatonta kassaa, sellainen valitettavasti löytyy puolueilta. Edellä mainitut puolueet pystyvät konkurssit tai yksityistämisen estämään. Ennen he nostavat veroja kuin saavutettuja etujaan yksityistävät.

 

PS.

Mitä mahtaa kuulua Nuorisosäätiölle ja Kaikkoselle?

Vai että Väyrysestä pappi?

Hetken jo riemuitsin ja huusin hoosiannaa. Sillä totta kai on, että monen PeräPohjalaisen (vai Lappilaisen?) mielestä Paavo on aina edustanut korkeampia voimia, lähes Jumalasta seuraavaa. Ja olisihan se jotain, jos hänet vihdoin saataisi täältä Kehä III sisäpuolelta lopullisesti innostamaan joukkojaan sinne pohjoiseen.

Mutta Paavo on aina yllätyksiä täynnä. Sillä vaikka kuulemma paanukirkkoa on tilaamassa niin pappisvihkimus vielä puuttuu. Eikä pytinkikään sitten ihan oikeasti olekaan kirkko. Olisiko kirkollinen jalasmökki?

Onkohan tämä Paavon yritys saada osansa Keminmaan kirkollisveron tuotosta?

Tässäkö teollinen tulevaisuutemme?

 

Nyt kun lähes kaikki valtionyhtiöt on myyty ja enää muutamissa on valtiolla merkittäviä omistuksia, alkaa ilmeisesti uusi julkisen sektorin panostamiskierros markkinaehtoisesti toimiviin yrityksiin?

 

Ruoveden kunta on ilmoittanut, että se lähtee pelastamaan talousvaikeuksiin ajautunutta Visuvesi Oy:tä. Asiasta kertoo Kauppalehti/Aamulehti. Lehden mukaan Ruovesi rahoittaa vanerin tuotantoon tarvittavan konekannan uusintaa 2,9 miljoonan euron osamaksusopimuksella. Visuvesi maksaa kunnalle osamaksuerät vuokrana.Luonnollisesti Ruovesi perustelee ratkaisuaan työpaikkojen säilymisellä.

 

Jos päätöksestä ei valiteta, sillä kunnan toimialaan tuskin kuuluu vaneriteollisuuden harjoittaminen, ja päätös jää voimaan täytyy ihmetellä, mitä muuta lisäarvoa kunta katsoo voivansa tuoda vaneriteollisuuteen kuin rahaa?

 

Pitäisikö toivoa, että kunta onnistuu sijoituksessaan? Vai, että se epäonnistuisi, jolloin esimerkki osoittaisi tämän tien epäonnistuneeksi? Voisin nimittäin kuvitella monissa muissakin kunnissa olevan halua pelastaa työpaikat, jos ei pelastaminen muuta vaadi kuin rahaa.

 

Olisiko Suomen pelastusresepti todella näin helppo?

 

Suomi 200 vuotta

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tähtitorninmäellä kuuluttaja lipasautti, että vietämme 82. itsenäisyyspäivää, vaikka kaikki tiedämme, että juhlimme 92. itsenäisyyspäivää. Mutta oikeasti Suomi on ollut itsenäinen jo 200 vuotta, vuodesta 1809.

Aiemmin olimme Ruotsin kuningaskunnan itäinen osa. Vuodesta Suomen Suurirhtinaskunta omaleimainen ja Venäjän valtakunnasta erillinen osa. Tsaari oli Suuriruhtinamme. Ja saamme kiittää jokaista suuriruhtinastamme, joskin aivan erilaisista osin vastakkaisistakin syistä sitä, että meistä tuli valtiollisesti itsenäisiä 1917. Ilman eroa Ruotsista meillä tuskin olisi kehittynyt edes edelytyksiä valtiolliseen itsenäisyyteen talouden, kulttuurin, hallinnon eikä varsinkaan kansan osalta.

Itsenäisyys kasvoi erilaisuuden ymmärtämisen myötä; ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia.” Erilaisuus antoi kriitistä, uutta ja kehittävää ajateltavaa kansallisuusaatteen kehittymiselle. Rakennettiin ja osin vain rakentui oma talous, kulttuuri, hallinto ja ennen kaikkea yhtenäinen kansa, joka selvästi erosi muusta Venäjän valtakunnasta. Ja ne taas olivat edellytyksiä valtiolliselle itsenäisyydelle, kun aika oli siihen kypsä. Ja kypsyys syntyi yhteisen uhan varjossa, muun Venäjän kasvavien tasapäisyysvaatimusten seurauksena.

Vielä 21 vuoden jälkeen itäinen naapuri testasi väkivalloin itsenäisyyttämme. Ja vaikka hävisimme molemmat sodat säilyi tärkein, itsenäisyys. Itse asiassa kaikista niistä valtiosta, jotka syntyivät ensimmäisen maailmansodan raunioista Suomi on ainoa, joka itsenäisyysjulistuksestaan lähtien on myös säilyttänyt itsenäisyytensä ilman katkoja. Jo siitä sietää olla ylpeä.

Mutta ei Suomea olisi syntynyt, eikä Suomi itsenäisyyttään olisi säilyttänyt ilman erilaisia, tahtovia ja kyvykkäitä kansalaisia ja johtajia joihin kansalaiset luottavatta, jotka tarvittaessa olivat myös valmiita paneemaan itsensä todella kokonaan likoon. Ei vain juhlapuheissa kuten nykyään, vaan arkipäivässä. Erityisesti arkipäivässä, rauhan ja sodan aikana. Ja tietysti tarvittiin myös tuuria.

Ja itsenäisiä olemme edelleen. Osana Euroopan Unionia, Lissabonin sopimuksen voimaan tulemisesta huolimatta. Tarvitsemme edelleen erilaisia, tahtovia ja kyvykkäitä kansalaisia ja johtajia joihin kansalaiset luottavatta, jotka tarvittaessa ovat myös valmiita paneemaan itsensä todella kokonaan likoon. Ei vain juhlapuheissa kuten nykyään, vaan arkipäivässä. Ei Suomen puolta Euroopassa pidä jatkossakaan huolta muut kuin maan omat kansalaiset sukupuolesta, uskonnosta, kielestä tai väristä riippumatta. Ja tuuriakin tarvitaan. Ja sen eteen kannatta tehdä työtä jatkossakin.

 

Lakkoon vaan ja heti

Kansanedustajien avustajat ovat perustamassa ammattiyhdistystä kertoo ainoa valtakunnallinen. Avustaja on ilmeisesti jokaisella. "Kansanedustajien avustajat ovat kyllästyneet huonoihin työehtoihin, kertoo kokoomuksen verkkojulkaisu Verkkouutiset. Avustajien työaika ylittyy jatkuvasti, ylityökorvauksia ei makseta ja palkka on satoja euroja huonompi kuin vastaavaa työtä tekevillä muilla asiantuntijoilla." Nykyinen "määräraha" on 2 140 euroa ja he itse pitävät oikeana 3 000 euroa.

Se on siis nykyisellään noin 6,5 miljoonan euron potti, joka halutaan kasvattaa noin 9,4 miljoonaan. Onhan se varmaan ollut kova pala, jos avustajan työ on päätyö ja joutuu havaitsemaan, että kuuluu maan köyhälistöön. Jopa palkkatoiveen mahdollisen toteutumisen jälkeen.

Päätellen siitä miten "tähtikansanedustajat" ovat omat työnsä ja ulkopuoliset erityistulolähteensä järjestäneet olisi kiinnostavaa tietää, kuinka monelle avustajalle kyseessä on ainoa tulolähde? Tai edes päätulolähde?

Jos ylitöistä ei makseta, pitänee jättää ylityöt tekemättä? Ei työnantaja voi ylityöhön palkatta pakottaa. Jos pakottavat, voin lohdutukseksi avustajille kertoa, että kyseessä ei suinkaan ole ainoa laki, jota kansanedustajat tietoisesti rikkovat.

On ainakin palkankorotuksen oikea taso opittu esimiehiltä Arkadianmäeltä.

Suosittelen ammattiyhdistyksen perustamista ja lakkoon menemistä välittömästi.

PS.

 

Avustajan työnantajat, ketkä he sitten lienevätkinkin, antakaa mennä lakkoon vaan. Ja alalle työsulku. Elämme ankeita aikoja. Säästäkää uhrautuvalla esimerkillänne ainakin tuo 6,5 miljoonaa siirrettäväksi omaan palkkaanne seuraavan korotuksen yhteydessä. Annan luvan mainostaa teidän säästäneen 9,3 miljoonaa verovarojamme.

Vallankaappaus menossa

 

Puolueet yrittävät nyt lopullisesti ottaa itselleen ehdottoman vallan Suomessa.

Vallan ovat ottamassa poliittiset puolueet, oikeastaan ns. puolue-eliitti tai korkeintaan eduskunnassa nyt edustettuina olevien puolueiden kaikki jäsenet, enintään yhteensä 200.000 jäsenmaksunsa maksanutta. Siis nyt on menossa vallankaappaus, jossa enintään 200.000 kansalaista yrittää ottaa kaiken vallan 4.300.000 äänioikeutulta. Se on todellinen harvainvalta, sillä puolueiden maksavat jäsenet edustavat vain vajaata 5 % äänioikeutetuista.

Vallankaappausta ovat tekemässä erityisesti hallituspuolueet Kepu, Kokoomus, Vihreät ja RKP, siis samat puolueet, jotka viimeisen vajaan kahden vuoden ajan ovat ryvettyneet ja joiden kansanedustajat edelleen ryvettyvät tekstiviesteissä tai uuniperunoissa, vaali- ja puoluerahasotkuissa sekä lahjonta- ja korruptio-oikeudenkäynneissä. Siis ne samat puolueet, joiden pitäytyminen tiukasti omien äänestäjiensä kuviteltujen etujen ulosmittamiseen, sekä näköalattamuus että toimettomuus maamme talouselämän pelastamiseksi nykyisessä taloudellisessa lamassa, on ajamassa meidät vielä pahempaan tilaan kuin mihin edellisen laman aikana päädyttiin.

Ja pitkälti samat puolueet olivat silloinkin hallituspuolueina.

Meillä on Eduskunnan/puolueiden ja Tasavallan Presidentin välinen valtataistelu. Kansalaisten kannasta ei enää välitetä. Siitä pitävät Tarasti työryhmän teesit huolen. Puoluediktatuuria ollaan sementoimassa.

Ovatpa pojat ja tytöt ottaneet kovat keinot käyttöönsä. Perustuslakituomioistuinta ei meillä ole, joten "ylin" perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka edustaa puolueita. Siis toista osapuolista.

Kumpi on ”oikeampaa” demokratiaa?

Puolueiden demokratia vai kansalaisten ilmaisema suora demokratia?

Tälläkö tavalla, siis avoimen konfliktin ja väkivallan avulla Kepu, Kokoomus, Vihreät ja RKP aikovat tulevaisuudessakin suorittaa laintulkintansa? Ei tällä ainakaan yhteiskuntarauhan säilymista lisätä eikä kansalaisten ansallistunnetta kohoteta.

PS.

Siksi tulen seuraavissakin vaaleissa äänestämään kirjoittamalla lippuun JOKU MUU.

PPS.

Farssiksi tämän mielellään kuvaisi, mutta tragedian alku siitä voi tulla.

 

Mittaamme itsemme hengiltä

Helsingin kauppakorkean johdon laskentatoimen professori Juhani Vaivio varottaa mittareitten tyranniasta Kauppalehden tämänpäiväisessä paperiversiossa. Hienoa. Vihdoin. Hyvästä työkalusta on tullut huono isäntä. On korkea aika lopettaa mittareitten tyrannia.

Vaikka itse olin 1980-luvun lopulla tuomassa mittareita suomalaisen liikkeen johdon työvälineeksi olen jo kauan ollut sitä mieltä, että yritystemme johto on ripustautunut niihin aivan liiaksi. Vielä pahemmin on tapahtumassa julkishallinnossamme, jos kaiken maailman sinne sopimattomat tunnusluvut pitävät huolen siitä, että julkiset palvelut ajetaan alas.

Liika mittaaminen, eikä aina edes oikeitten asioitten mittaaminen, on tullut itsetarkoitukseksi. Mittaaminen tapaa kehityksen, luovuuden ja työn mielekkyyden. Scorecardit, tuloskortit ja vastaavat ovat osaavissa käsissä hyviä apuvälineitä, mutta niistä on osaamattomissa käsissä tullut itsetarkoituksellinen tervehdyttämiskirves.

Kuten juttu mustalaisen hevosesta toteaa, juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Sillä aina voit "rationaalisesti" perustella vielä parempaa tuloksellisuutta ja tehokkuutta jos vielä tuosta vähän ....

Mitä hyötyä

meille suomalaisille on siitä, että Olli Rehn saa EU:n "todella painavan" taloussalkun?

Vähentääkö tuo valtionvelkaa?

Vähentääkö työttömyyttä?

Lisääkö metsäteollisuuden, konepajateollisuuden vai teknologiateollisuuden kilpailukykyä?

Vai onko "hyöty" vain se, että Matti "Mainio" saa sisäpiiri-infoa?

Vai petataanko tällä vain Rehnin kuningastietä?

Kysymyksistä huolimatta hieno juttu. Olli Rehnille onnea ja menestystä. Me kaikki eurooppalaiset toivottavasti hyödymme.

Vironautti

Korvaako Netti MEKin, Matkailun Edistämiskeskuksen?

Kaikkeen sitä netissä törmää tai oikeammin, jollain on ollut hieno idea. VIRONAUTTI  on ilmeisesti yksityisen virolaisen aloittama suomenkielinen, kaikille avoin blogi, jolla on yksinkertainen toiminta-ajatus: Jaa omia Viron-elämyksiäsi ja -kokemuksiasi muiden matkailijoiden kanssa.

Kun itsekin Virossa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vierailen, päätin liittyä siihen välittömästi muutaman artikkelin luettuani. Mikä loistava idea- ja palauteväline blogista voikaan muodostua. Alkutaipaleella se vielä on, artikkeleita 30 ja jäseniä 149. Mutta ensimmäinen artikkeli on kirjoitettu vasta 14. lokakuuta, runsas kuukausi sitten virolaisen Peep Ehasalun toimesta.

Milloin joku meikäläinen alkaa vastaavan sivuston ylläpitämisen Helsingistä tai Suomesta?

Hieno idea!

ELY-johtajat hakusessa

Työvoima- ja elinkeinokeskukset loppuvat. Työttömyyttä pukkaa, paitsi politbyrokratiassa. Nyt haussa ovat ilmeisesti kaikki ELY-johtajat. Hakuaikataulu on tiukka. Päätöksiä pitäisi saada joulukuun alussa. Sekä vastuuosastojen että alueellisten ELY-keskuksien johtajan osalta.

Jos et omista oikeaa jäsenkirjaa, turha vaivautua. Kun vanhat merkit paikkansa pitävät, vaikka haku on päällä on paikat jo täytetty ja Kepu käärii taas suojatyöpaikoista huomattavimman osan. Ja mikä ettei. Tarvitseehan Kepulandia ylipääjohtajansa ja johtajansa suojatyöpaikkoja uskollisille pojilleen ja tytöilleen.

Koska valmistelu on tapahtunut Matti Vanhasen I hallituksen aloitteesta ja lopullinen eduskunnan päätös saatiin vasta vajaa viikko sitten on kansalaistenkin oltava erityisesti käynnistysvaiheessa tarkkana. Erityistä tarkkuutta tarvittaisi pätevyyden arvioinnin osalta.

Vaikka jokainen alan ministeriö on tällä hetkellä kepulin ministerin peukalon alla on syytä pitää mielessä, että valtaosa väestöstä vannoo muun uskonnon nimiin. Erityisesti tarkkuutta ja tasapuolisuutta on edellytettävä Uudenmaan ELYn ylijohtajan valinnassa. Uudenmaan väestöstä ja elinkeinoista valtaosa on muuta kuin kepuliperäisiä.

Alla yhteenveto ELYn toimialueesta. Ei mitään merkityksettömiä posteja.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY)Maakuntien liittojen kanssa yhteistyössä toimivia ELYjä tulee 15, joissa yhdeksässä on kaikki kolme vastuualuetta, neljässä kaksi ja kahdessa yksi vastuualue. ELYn vastuualueet ovat elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri; liikenne ja infrastruktuuri sekä ympäristö ja luonnonvarat. ELYn tehtävät ovat nykyisten työ- ja elinkeinokeskusten, tiepiirien, alueellisten ympäristökeskusten ja lääninhallitusten tehtäviä. ELY toimii yhteistyössä maakunnan liittojen kanssa ja sen alaisina toimivat työ- ja elinkeinotoimistot. Viranomainen tukee alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Se edistää yrittäjyyttä, työmarkkinoiden toimintaa, osaamista ja kulttuuria, liikennejärjestelmän toimivuutta ja liikenteen turvallisuutta, hyvää ympäristöä sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävää käyttöä alueilla sekä maahanmuuttoa, maahanmuuttajien kotouttamista ja työllistymistä alueilla.

Teatteriyleisöä

Aamun uutiset kertovat puolueitten olevan yksimielisiä siitä, että eduskuntavaalit siirretään maaliskuulta huhtikuulle, huhtikuun kolmanteen viikonloppuun. Temppupolitikoinnin tehoon, eli tässä tapauksen kuukauden siirron tehoon ei luota politiikan emeritusprofessori Tuomo Martikainen eikä varmasti kukaan muukaan äänestäjä. Professorin mielestä politiikalta on kadonnut yleisö. Siitä olen kyllä eri mieltä hänen kanssaan.

Ei politiikasta yleisö ole kadonnut mihinkään. Päin vastoin. Kansalaisista on tehty yleisö, joka kyllä saa maksaa – anteeksi joutuu maksamaan – teatterin kulut, mutta ei millään tavalla voi puuttua itse esitykseen, sen kuluista nyt puhumattakaan. Politiikalta on hävinnyt uskottavuus. Ja se taas on seurausta sekä poliitikkojen että poliittisten puolueitten toiminnasta. Viime kädessä kansanedustajien, lain ja kansalaisten moraalikäsitysten vastaisesta toiminnasta. Äänestäjät ovat menettäneet luottamuksensa sekä poliittisiin puolueisiin että niitä edustaviin poliitikkoihin.

Ei hyvää kuvaa politiikasta luo esimerkiksi se, että pääministerinä toimiva puoluejohtaja käy kuikuttelevaa oikeusprosessia entistä naisystäväänsä ja tämän kirjan kustantajaa vastaan vuodesta toiseen. Ei liioin se, että viidesosa kansanedustajista jää kiinni itse säätämänsä lain rikkomisesta. Tai siitä, että samaiset kansanedustajat säätävät itseään koskevaksi lain, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään. Tai siitä, että kansalaisten verorahoja käytetään puolueiden omaisuuden ja poliitikkojen tulojen kasvattamiseen. Tai että niitä aluepolitiikan tekosyyllä siirretään alueille, jossa niistä ei maa eikä kansa hyödy.

Eikä politiikan uskottavuutta lisää varsinkaan se, että käytännössä aina vähintään toinen istuvista, keskeisistä hallituspuolueista istuu myös seuraavassa hallituksessa. Ja olipa kyseessä valtiollinen tai kunnallinen päätöksenteko ja varsinkin näiden välisessä asiassa kuin asiassa, neuvottelupöydän molemmin puolin, vastakkain istuvat samojen puolueitten pojat ja tytöt. Eikä siitä huolimatta mitään järkevää saada aikaan.

Arkipäivän viisaus ja pitkä kokemus kertoo, että parlamentaarinen demokratiamme ei enää toimi kansalaisten asioitten ajajana, vaan yksinomaan puolueitten ja puolue-eliitin asioitten etujärjestönä. Mikään ei kansalaisen kannalta muutu, olipa näennäinen äänestysaktiivisuus tai äänestyksen tulos mikä tahansa. Mitä ihmeen syytä kansalaisilla, puolueaktiiveja lukuun ottamatta on yleensäkään äänestää? Vai olisiko niin, että sitä puolueet oikeasti toivovatkin? Siis sitä, että vain heidän uskovaiset, heidän politiikan asiantuntijansa äänestäisivät?

Ei äänestysinto nouse sillä, että kampanja voidaan toteuttaa lämpimämmässä säässä. Eikä se nouse sillä, että valtio toteuttaa äänestysaktiivisuuteen innostavia mainoskampanjoita. Eihän politiikkojen lupauksiakaan kukaan enää ota todesta. Tuskin edes sillä, että äänestyksen suoritettuaan kaikille äänestäjille tarjottaisi ilmaiset kahvit, viinat, ruoat....tai vaikkapa pääsiäislammas. Eikö olisi parempi antaa kansalaisille aito syy äänestää? Antaa mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Se kai on demokratian tarkoitus?

Hyvin menee mutta menköön

Työttömien ja alityöllistettyjen todellinen määrä on nyt 516 565.

Näin laskettu työttömyysprosentti yli 20.

Sekä palkansaajien ja yrittäjien määrä laskee.

Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa.

Yhteiskunnan saamatta jäävät tulot ja maksamat tuet ovat vuositasolla 15 miljardia.

Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö

Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2010. Oikeusministeriössä. Näin ainoa valtakunnallinen. Asiantuntijoita kuulemma kaksi ja kokonaishenkilömäärä 16 - 17 henkeä. Nyt etsitään johtajaa uudelle yksikölle. Aiheen tähän muutokseen on antanut elektronisen kokeiluäänestyksen sotku viime kunnallisvaalien yhteydessä.

Herää muutama kysymys:

Miksi on perustettava uusi yksikkö? Mitä muita vaihtoehtoja harkittiin?

Onko onnistuneen kokeilun vuoksi tarpeen kasvattaa virkamieskuntaa? Mitä lisäkuluja yksiköstä aiheutuu oikeusministeriössä?

Mitä nuo 16 - 17 ovat tehneet tähän mennessä? Miten heidän aikaisemmin hoitamat tehtävät hoituvat?

Onko haussa oleva johtaja yksi asiantuntijoista?

Mihin 2 asiantuntijaa tarvitsee 14 - 15 heidän työtään tukevaa?

Näin sitä kansalaisen verotaakkaa kasvatetaan. Ei sitä pidä hyväksyä ilmoitusasiana, että jonninjoutavaan asiaan ainakaan lisätään resursseja, jotka ilmeisesti ovat jostain muusta pois.

Tuleva valuuttavallankumous

Palatessani hyvin kauan sitten konsultointikeikalta Ruotsin Karlstadista, törmäsin Linjeflygin asiakaslehdessä ajatukseen oman valuutan luomisesta. Se oli aikana ennen intrernettiä. Mutta jo silloin idea oli mielestäni hieno. Barter eli vaihtokauppa, jossa vaihdanta ei ole suoraan palvelu palvelusta, tavara tavarasta, vaan virtuaalivaluutan avulla tapahtuvaa.

Tarvitaan vain tietokonepohjainen pörssi, jossa jäsenten vaihdanta tapahtuu oman virtuaalivaluutan perusteella. Olkoon sen nimi esimerkiksi VEN.

Jos haluan myydä sohvani ja saan aikaan kaupan, tiliäni hyvitetään 100 VENillä ja ostajan tiliä velotetaan vastaavalla summalla. Jos haluan ostaa juristin palvelua esimerkiksi testamentin aikaansamiseksi, sovin hinnaksi halukkaan juristin kanssa 50 VENiä. Jos haluan myydä omaa osaamista teen tarjoukseni pörssissä, myyn ja markkinoin ja toivottavasti saan maksavan asiakkaan. Hän saattaa maksaa euroilla, taaloilla, VENeillä tai jollain muulla sopimallamme tavalla.

Oma valuutta toimii, jos verkosto on riittävän laaja. Netti mahdollistaa riittävän laajan verkon.

Törmäsin yhteen sellaiseen tänään. HUB Culture ja sen vaihdannan väline VEN. Ja jälkimmäisessä linkissä WSJ.com´in klippi muistakin alan ideoista ja valuutoista.

Hub Culture on ilmeisesti yhdistelmä, joka sisältää osaamis- ja innovaatioverkoston, toimisto- ja kokoushotellin ja oman osaamisen barteriverkoston. Konseptiin voisi varsin hyvin liittää myös muita elementtejä, vaikkapa Janne Saarikon kehittämän toimistonomaadin.

Tästäkö alkaa Suomen nousu? Lähdetkö kanssani kehittämään? Eikö olisikin kivaa jos meidän valuutaksi tulisi esimerkiksi EAGLE? Ajattele, olla oman valuutan haltija!

PS.

Jos et halua julkista keskustelua ajatuksestasi kommentoimalla tätä postausta, vaan haluat suoraa yhteyttä, voit lähettää eemailin eaglesflysingly@gmail.com.

Tuleva valuuttavallankumous

Palatessani hyvin kauan sitten konsultointikeikalta Ruotsin Karlstadista, törmäsin Linjeflygin asiakaslehdessä ajatukseen oman valuutan luomisesta. Se oli aikana ennen internettiä. Mutta jo silloin idea oli mielestäni hieno. Barter eli vaihtokauppa, jossa vaihdanta ei ole suoraan palvelu palvelusta, tavara tavarasta, vaan virtuaalivaluutan avulla tapahtuvaa.

Tarvitaan vain tietokonepohjainen pörssi, jossa jäsenten vaihdanta tapahtuu oman virtuaalivaluutan perusteella. Olkoon sen nimi esimerkiksi VEN.

Jos haluan myydä sohvani ja saan aikaan kaupan, tiliäni hyvitetään 100 VENillä ja ostajan tiliä veloitetaan vastaavalla summalla. Jos haluan ostaa juristin palvelua esimerkiksi testamentin aikaan saamiseksi, sovin hinnaksi halukkaan juristin kanssa 50 VENiä. Jos haluan myydä omaa osaamista teen tarjoukseni pörssissä, myyn ja markkinoin ja toivottavasti saan maksavan asiakkaan. Hän saattaa maksaa euroilla, taaloilla, VENeillä tai jollain muulla sopimallamme tavalla.

Oma valuutta toimii, jos verkosto on riittävän laaja. Netti mahdollistaa riittävän laajan verkon.

Törmäsin yhteen sellaiseen tänään. HUB Culture ja sen vaihdannan väline VEN. Ja jälkimmäisessä linkissä WSJ.com´in klippi muistakin alan ideoista ja valuutoista.

Hub Culture on ilmeisesti yhdistelmä, joka sisältää osaamis- ja innovaatioverkoston, toimisto- ja kokoushotellin ja oman osaamisen barteriverkoston. Konseptiin voisi varsin hyvin liittää myös muita elementtejä, vaikkapa Janne Saarikon kehittämän toimistonomaadin.

Tästäkö alkaa Suomen nousu? Lähdetkö kanssani kehittämään? Eikö olisikin kivaa jos meidän valuutaksi tulisi esimerkiksi EAGLE? Ajattele, olla oman valuutan haltija!

PS.

Jos et halua julkista keskustelua ajatuksestasi kommentoimalla tätä postausta, vaan haluat suoraa yhteyttä, voit lähettää eemailin eaglesflysingly@gmail.com.

Parasta ennen pvm meni jo

Oletko vaivautunut miettimään kenen asioita Etujärjestön toimitus- tai toiminnanjohtajan hoitaa?

Ilmeisin vastaus ei välttämättä ole oikea. Kun etujärjestö aikoinaan perustettiin vastaus oli selvä. Hänen tehtävänsä on hoitaa jäsenten etua. Siihen tehtävään hänet palkattiin siinä vaiheessa, kun etujärjestön jäsenistön tarpeet edellyttivät palkallista toimihenkilöä. Silloin joskus, kauan sitten. Ja vuosien myötä etujärjestö kasvoi ja kehittyi, ellei kuollut antaakseen tilaa uusille järjestelyille.

Jäsenmäärät kasvoivat, palkallisten toimihenkilöiden määrä kasvoi, etujärjestön talous kasvoi. Alkoi syntyä omaisuutta. Tarvittiin omat tilat, jäsenille lomamökkejä, ehkä oikein kurssikeskus, tai miksei kylpylää, asuintaloja? Ja kun varallisuus kasvoi, ja miksei olisi kasvanut kun työnantajat perivät jäsenmaksut suoraan palkasta, alettiin sijoittaa omaisuutta osakkeisiin, kiinteistöihin niin ja tietysti palkkalistalla oleviin palkallisiin osaajiin. Ja alettiin ostaa palveluita, kun kaikkea ei voi itse osata. Kiinteistönhoitoa, viestintää, mainontaa, sijoituspalveluita ja mitä niitä kaikkia nyt sitten suuri ja mahtava etujärjestö nyt sitten voikaan tarvita.

Vähitellen etujärjestöstä tuli merkittävä työnantaja, varakas sijoittaja ja suuren kiinteistömassan omistaja. Kenen asioita asioita etujärjestön toimitus- tai toiminnanjohtajan nyt hoitaa? Jäsenten intressiä vai etujärjestön kokonaisintressiä? Ja kumpi näistä on merkittävämpi?

Vaikka edellä esitetty kuvaa ammattiyhdistyksen kehittymistä väittäisin, että polku on hyvin samankaltainen kaikissa etujärjestöissä. Ja siitä vaan. Mutta huolestuttavaksi asia menee kun sama pätee myös poliittisiin puolueisiimme. Erityisesti niihin, jotka riittävän pitkän aikaa ovat olleet riittävästi hallituksessa edustettuna. Tällä hetkellä tulevat mieleen viimeaikaiset paljastukset joiden kohteena ovat Kepu, Demarit, Kokoomus, RKP. Jokainen niistä on ollut mukana kauan, Kokoomus heistä vähiten.

Ja niillä kaikilla on vuodesta 1969 ollut mahdollisuus sekä itse määritellä mitä suoranaisia puoluetukia he katsovat tarvitsevansa että laatia muutkin lait siten, että oma porukka niistä maksimaalisesti hyötyy, kuten Lauri Tarastin tilaustyöryhmän lainmuutosehdotukset osoittavat. Lehdistötukea, vaalitukea, sosiaalista-asumistukea, sosiaalista vapaa-ajantukea, kansansivistystä, kulttuuria.... Ja uusien lakien jälkeen on edelleen.

Ja sitten, puolue pääsee myös asettamaan edustajansa esimerkiksi sellaisten yhteisöjen hallintoon, olivatpa ne valtiollisia, kunnallisia, yksityisiä yrityksiä, yhdistyksiä tai säätiöitä, jotka jakavat yhteisiä rahojamme kaikkiin mahdollisiin hyviin tarkoituksiin. On esimerkiksi STM ja TEM, Keva ja Kela, RAY ja Veikkaus, Ara ….ja mitä kaikkia niitä onkaan. Ja sattumoisin, juuri sellaisia hyviä tarkoituksia, jotka joka puolueella on tarjolla. Ja varmemmaksi vakuudeksi omat edustajat sekä tukijan, tuettavan että valvovan viranomaisen rooleissa. Se on rahoitusautomaatti, jossa ei voi hävitä. Siis puolue ei voi. Veronmaksaja maksaa. Tarvittaessa nostetaan veroja.

Kepulaisessa Nuorisosäätiössä ja Stefan Wallinin vuokrajupakassa konkretisoituvat puolueiden toiminnan painopisteen muutos. Niitten intressit nuoriso-, vanhus-, rautakoura-, mielitauti-, yms. julkisrahoitetuissa yhteisöissä ja kaikissa niissä laitoksissa, jotka julkisia varoja pääsevät jakamaan ylittävät moninkertaisesti sen mihin heitä edustavat kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut on alunperin valittu.

Ja he ja vain he säätävät lait siten, että heidän intressinsä tulee hoidettua.

Kenenköhän intressejä puolueen puheenjohtajan, puoluesihteerin ja muun puolue-eliitin kuvittelet ajavan? Kansalaisen vai puolueen? Kansalaisen vai omaansa?

PS.
Tässä kuvaus tavasta, jolla aate ja moraali ohittavat Parasta ennen pvm:n.  Juuri siksi kirjoitan myös seuraavissa vaaleissa äänestyslippuun JOKU MUU. Se on ainoa tapa.

Kumpi ompi tärkeämpi

Wallinin vuokra vai ympäristökeskuksen kadonnut lausunto?

Ajatelkaa. Nyt täytyy jo priorisoida puolueiden ja puolue-eliitin rötöksiä! Se on toki jo ilmiselvää, että puolue-eliitti, tai itse asiassa mikä tahansa eliitti, pitää kyllä aina itsestään ja eduistaan huolta. Ja sitten hokkuspokkus-tempuilla yrittää pestä itsensä puhtoiseksi. Viimeksi mm. Matti Vanhasen koreografia tuppeen sahatusta lautakasasta malliesimerkkinä.

Mutta nyt siitten paljastui RKP. Jippii, huutavat pakkoruotsin ja ruotsalaisen kansanosan julkivastustajat varmaan? Ja vaikka Stefan Wallin millä tavalla tahansa vakuuttaisikin maksaneensa mitä pyydettiin, kun poliitikko ja vieläpä puolueensa puheenjohtaja maksaa alihintaa, liikutaan vähintäänkin liukkaalla jäällä. Toisaalta suomenruotsalaisen kansanosan jatkuvasti pienentyessä lienee aika "luonnollista", että säätiöityjen rahojen edunsaajien ja rahoittamiskohteitten määräkin vähenee? Mistä tiedämme, etteikö samaa etua jaeta kummilahjana jokaiselle, joka ilmoittautuu suomenruotsalaiseksi?

Eiköhän Wallinin vuokraan nähden, huomattavasti suurempi rikos kätkeydy siihen, kun "ympäristökeskuksen lausunto katosi matkalla"? Sitä sietäisi kaivaa ja tonkia mikroskoopin kanssa. Kas kun eivät hoidelleet itselleen rakennuslupaa Pitäjänmäen liikenneympyrään.
Ai, että miksi luulen näin?

Kepulaisessa Nuorisosäätiössä korostuu puolueiden (Kepu, Demarit, Kokoomus, RKP) toiminnan painopisteen muutos. Niitten intressit Nuoriso-, vanhus-, rautakoura-, mielitauti-, yms. julkisrahoitetuissa yhteisöissä ja kaikissa niissä laitoksissa, jotka julkisia varoja pääsevät jakamaan (RAY, ARA, Veikkaus...) ylittävät moninkertaisesti sen mihin heitä edustavat kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut on alunperin valittu. Ja he voivat myös säätää lait siten, että heidän intressinsä tulee hoidettua, kuten Lauri Tarastin tilaustyöryhmän lainmuutosehdotukset osoittavat.

Esimerkiksi juuri tämänlaisten seikkojen vuoksi, ainoa aito protestiääni seuraavissa vaaleissa on kirjoittaa lippuun JOKU MUU. Politbyrokratia on nollattava ennenkuin demokratialle löytyy tilaa.

Hallinnoimme Suomen hengiltä

Alkaa olla aika ilmeistä, että aatteen ja ideologian nimissä, globaalin markkinatalouden viimeisessä hurmoshengessä, Suomi valtiona ajataan alas.Tätä ainakin tukevat havainnot yhteiskuntamme tilasta ja sen muuttumisesta viimeisten vuosikymmenien aikana.

Kunnalliset palvelut kriisissä.

Perinteiset ”syömähampaamme” lähtevät maasta.

Työttömiä ja alityöllistettyjä yli puoli miljoonaa.

Julkiset palvelut kalliita ja tehottomia.

Suurin osa aiempien sukupolvien rakentamasta kansallisomaisuudesta on myyty ja tuotot syöty.

Julkisen sektorin yhteisvelka on kasvanut yli 60 miljardin, eikä sitä ole viimeisten 19 vuoden aikan voitu/haluttu kuin kahtena vuonna lyhentää.

Nyt tavoitteena ilmeisesti 123 miljardin velka ja vuoden 2005 BKT.

Nyt poistuvat työpaikat eivät tule takaisin.

Ainoat mitkä vielä maassa kasvavat ovat työttömyys julkisen sektorin maksama palkkapotti.

Miten tässä näin kävi?

Puolueet ovat rapautuneet etujärjestöiksi etujärjestöjen joukkoon ja keskittyvät ajamaan lähinnä omia, eli eliittinsä etuja. Siltä osin kun intressiä ja mahdollisuuksia riittää ajetaan lisäksi omien taustaryhmien etuja. Maanviljelijöiden, perheyritysten, päivittäistavarakaupan, metsänomistajien, ruotsinkielisten, suurituloisten jne. Ja jos sattumoisin kävisi niin, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi demarit nousisivat hallitukseen, sama meno jatkuisi. Kohteet vain vaihtuisivat.

Taivastelen, ihmettelen ja hämmästelen kehitystä, jota ei tunnuta saamaan loppumaan. Miksi? Jokaisella meistä on asiasta varmasti mielipide, ja varmasti Suomessa on myös heitä, joiden mielestä ei ole ongelmaa. Oma listani tapahtumista ja ratkaisuista, jotka keskeisesti ovat myötävaikuttaneet demokratiamme rapautumiseen ja sen seurauksen yhteiskuntamme rapautumiseen ovat seuraavat:

Noottikriisi 1961

AY- työnantajan jäsenmaksuperintä 1968

Julkinen puoluetuki 1969

UKK-poikkeuslailla presidentiksi 1973

Neuvostoliiton loppuminen 1989

EU-jäsenyys 1995

Uusi perustuslaki 2000

Päätökset vaali- ja puoluerahoituksesta 2009

Väittäisin, että keskeisimmin juurin nämä tapahtumat ovat keskeisimmin vaikuttaneet nykyiseen poliittiseen tapaan toimia Valvontakomission poistumisen jälkeen. Eli Maan Tapaan.  Unohtuiko joku?

Vihreitten Suuri Puhallus - Kunnallinen puoluetuki tulee

Huomasitko? Vain onko oikeusministeriön tiedottaminen yhtä toivotonta kuin STMn tiedottaminen possulentsun rokotusjärjestyksestä? Vai olisiko tässä tapauksessa pimittäminen jopa tarkoituksellista? En ainakaan minä ole missään havainnut, että puolueet, löytäessään yksimielisyyden vaalirahoituksesta tekivät päätöksen kunnallisesta puoluetuesta.

Tähän mennessä kunnallinen puoluerahoitus on ollut kiellettyä. Siitä on olemassa muistaakseni Korkeimman hallinto-oikeuden päätös koskien Salon kaupungin menettelyjä. Nyt on tarkoitus sallia kunnallinen puoluetuki.

"Työryhmän tehtävänä on valmistella kunnallisen puoluetuen perustamista ja sen myötä valvonnan laajentamista kunnallisjärjestöihin. Kunnallinen puoluetuki määräytyisi muun puoluetuen lailla eduskuntavaalien tuloksen mukaan. Kunnalliseen puoluetukeen olisi käytettävä 12 prosenttia puoluetuesta vastaavasti kuin nais- ja piiritoimintaan.

Työryhmä valmistelee myös lukuisten poliittisten tukien yhtenäistämistä puoluetuen kanssa ja mahdollisimman pitkälti parlamentaaristen suhteiden mukaan määräytyviksi. Näitä tukia ovat poliittisten lapsi- ja nuorisojärjestöjen valtionapu, sivistys- ja opintokeskusten valtionapu sekä think tank -avustukset. Työryhmä käy myös läpi mahdollisuudet yhtenäistää arkistojen tuki vastaavasti ja selkeyttää puolueiden viestintätuen ohjeistusta. Uudistuksen yhteydessä puoluetuki sidotaan indeksiin."

Tuli puolueitten yksimielisyys kansalaisille todella kalliiksi. Eikä ensimmäisen kerran.

Ensinnäkin

Saavutettu yhteisymmärrys ei muuta vaali- eikä puoluerahoituksen osalta käytännössä yhtään mitään.

Toiseksi

Kunnallinen puoluetuki poistaa loputkin kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekoon. Nimittäin vähänkään pidemmällä aikavälillä lisääntyy kansalaisten verorahoista ylläpitämien poliitikkojen määrä todella merkittävästi. Eli tapahtuu täsmälleen sama kuin aikoinaan valtiollisen puoluetuen osalta.

Kolmanneksi

Ei kukaan eikä mikään pysty sen jälkeen sen paremmin seuraamaan kuinka paljon verorahoistamme siirtyy puolueiden käyttöön puhumattakaan siitä, että pystyisi vähentämään sen määrää, koska päätöksentekijät edustavat valtuustossa edustettuna olevia puolueita.

Neljänneksi

Kunnalliset palvelut heikkenevät kiihtyvällä vauhdilla, koska päättäjät ovat valmiita tehostamaan kunnan toimintoja kaikkialta muualta paitsi kunnallisen puoluetuen alueelta. Se kun viimeistään nyt, tämän yli puolitoista vuotta velloneen vaali- , puoluerahoitus ja MAAN TAPA-skandaalin aikana on tullut selville.

Myös tästä kiitos Kepulle, Kokoomukselle, Demareille, RKPlle mutta erityisesti Vihreille, jotka nyt ovat toteuttamassa sitä oikeata vihreää politiikkaansa.

PS.

Kuntia on edelleen 350. Puolueita nyt 16 ja muutama vielä tekeillä. Tätäkö se yhteisten asioitten hoitaminen todella on? Kansalaisten verovarojen varastamista omaan käyttöön? Pitäisi kai varastamisessakin sentään osata joku tolkku säilyttää?

PPS.

Englannin Suuri Junaryöstö on lastenleikkiä tämän rinnalla.

Pekkarisen laki pakkotyöksi

Mauri Pekkarisen ja laajemminkin Kepun ratkaisu kaikkeen mahdolliseen on laatia laki. Sehän on tunnetusti se toinen, johon luottaa Maalaisliitto. Jos heiltä kysyt he varmasti laatisivat lain, joka kieltää rikkomasta lakia. Uskotaan, että kunhan asiasta säädetään laki, kaikki on kunnossa. Ei juuri yksinkertaisemmaksi ajattelu voi vajota.

Ensin Matti Vanhanen hiihteli Rukan hangilla kuningasideaan, kasvatetaan eläköitymisikää kolmella vuodella. Turpiin tuli. Ja aiheesta.

Nyt Mauri Pekkarinen on taas laatimassa lakia. Samasta aiheesta. On varmaan liian vaikea etsiä vastausta siihen, miksi työiät ovat lyhentyneet kestämättömän lyhyiksi? Ja alkaa korjaamaan syitä. Maurin pakkotyölaki on osoitus siitä, mihin tämä yhteiskunta hajoaa. Suomalaisiin pikkuhitlereihin, joiden ratkaisu kaikkeen on uusi pakkolaki.

Kaikkea ei voi eikä pidä lailla säätää. Ja on pitkälti juuri poliittisten puolueitten, erityisesti kepun, demarien, kokoomuksen ja rkp:n syytä, että tässä nyt ollaan. Niin yhteiskuntana kuin yksittäisinä työyhteisöinäkin. Te ette hoida hommaanne; hoida maamme ja kansalaistemme yleisiä ja yhteisiä asioita. Te taistelette keskenänne vallasta ja eduista itsellenne ja taustaryhmillenne.

Työikä ei ole pakolla ja kepun mahtikäskyllä muutettavissa. Ihmiset, siis osaavat ihmiset, siis ne joiden selkänahasta tämän maailman Mauri Pekkaristen palkkansa repivät, äänestävät jaloillaan ja muuttavat maasta. Kuka sitten palkkanne ja tukenne maksaa?

PS.

Berliinin muurin murtumisesta tuli juuri kuluneeksi 20 vuotta. Joko Mauri Pekkarinen on esittänyt uuden rakentamista Suomen ympärille? Miltä kuulostaisi Maurin Muuri?

Vihreä liitto - In memoriam

Nopeasti muuttuvat toimintatavat Vihreissä. Tuskin liitto on varttunut puolueeksi kun se jo näkyy puolue-eliitin toiminnassa. Uuden Suomen puolella kommentoin Vesa Hackin artikkelia Tervetuloa vihreä hörhöpuolue. Meni kommentti arviointiin (Kommenttisi on vielä odottamassa arviointia.) 13.11.2009 9.52. Ei ole aiemmin mennyt. Hack ei ole etukäteismoderoinut kommentteja.

Ehkäpä muutos liikkeestä valtaa janoavaksi puolueeksi ilmenee eliitin toimissa ensiksi juuri näin? Sillä en ollut ainoa. http://henry2.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/13/vihreiden-tila-ja-tulevaisuus/ Onneksi on myös oma blogi. Vastaavaa puolue-eliitin käyttäytymisen muuttumista ei aiemmin, siis ennen internetin, blogien ja sosiaalisen median aikaa saanut julkaistua. Nyt saa. Tässä juttuni.

Uudelle Vihreälle hörhöliikkeelle avautui mahdollisuus sinä samana päivänä kun nykyiset Vihreät menetti neitsyytensä. Siis silloin kun joku, Sinnemäki kuitenkin etunenässä teki päätöksen pysyä hallituksessa sen vaali-, puoluerahoitus ja korruptiosotkuista huolimatta. Silloin Vihreistä tuli puolue. Valtaa hakeva puolue, erotuksena kansalaisten asioita ajavasta puolueesta.

Vihreitten neitsyys lähti halvalla, jos nyt hyväksytty vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntö toteutetaan ilmoitetulla tavalla. Vanhanen teki edulliset kaupat.

Puoluetta ei enää saa palautettua liikkeeksi. Vihreät syntyivät ja kasvoivat paljolti politiikan realiteeteistä välittämättä, mutta surkastuminen alkoi kun alettiin välittää politiikan realiteeteistä.

Se miten tämä vaikuttaa seuraaviin eduskuntavaaleihin, jää nähtäväksi.

http://hakki47.blogit.kauppale…t-of-eden/

Tässä myös näkyy selvästi mitä päätöksenteolle ja sanan vapaudelle tapahtuu puoluemuodostuksen yhteydessä. Puolueen eliitin määrittämän puolue-ideologian kuviteltu etu voitta demokratian edellyttämän kansalaisten edun. Aina.

Jatkossa voimme siis lähteä siitä, että Vihreä liitto ajaa vain Vihreän liiton, siis sen puolue-eliitin etua.

PS.

Kuulemma Vihreä Puolue on jo perusteilla. Muiden hörhöjen toimesta.

Mustalaisen hevonen

Selvästi liikuttunut Jyrki Katainen ilmaisi TV-uutisissa eilen ihailevansa Baltian johtajia, jotka jopa terveytensä, jaksamisensa ja itsensä kustannuksella ovat laittaneet maansa matokuurille. Voiko Suomen hallituksen valtionvarainministeri ja toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja enää irvokkaampaa puheenvuoroa antaa uutisoida? Hänellä kun on ollut jo ainakin vuosi aikaa. Ei kai kansakunnan ajattaminen konkurssiin ole kunnioitettavaa tai ylevää?

Viimeistään vuosi sitten on valtion virallisten viisaitten täytynyt olla tietoisia siitä minne maa on menossa. Olettaisi, että silloin jo yli vuoden istunut valtionvarainministerikin olisi ajatellut asiaa tarkemmin kuin, ”ei koske meitä”? Olettaisi, että hän olisi ryhtynyt muihinkin toimiin kuin lisäämään valtionlainaa?

Jaa, aivan. Onhan hän. Antanut 50 miljardin blancotakauksen Suomessa toimivien pankkien luotonannon turvaamiseksi. Niin ja alentanut arvonlisäveron tuottoa elintarvikkeiden ja ravintolaruoan osalta, tilapäisesti, kun valtion verokertymä uhkasi kasvaa ylisuureksi. Ai niin ja kyllähän hän yritti lisätä puukauppaa myyntivoitonveron puolittamisella. Jopa taannehtivasti. Tämä Euroopan paras.

Valtionyhtiöt on suurelta osalta pantu lihoiksi ja syöty. Metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat menneet. Metsä-, metalli-, konepaja- ja elektroniikkateollisuus, kaikki alihankintoineen on muuttamassa ulkomaille. Telakkateollisuuden lopettamiseen riittää yksi päätös Seoulissa. Finnair mahdollisesti ulkoistetaan Skandinaviaan.

Kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat kunnat on ajettu turkoosin hallitusyhteistyön aikana kuilun partaalle. Kestämättömän kalliiksi käyvää aluepolitiikkaa jatketaan siitä huolimatta, että varoja siihen ei oikeasti ole. Ainoa vahvan ja jatkuvan  tukiruiskeen saaja on kepulainen aluepolitiikka. Olipa se sitten nimeltään teollisuuspolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, tutkimuspolitiikkaa, innovaatiopolitiikkaa, korkeakoulupolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa tai mitä tahansa sisäpolitiikkaa.

Talouden ja yhteiskunnan säästöt ja leikkaukset ovat osaamattomissa käsissä itseään ruokkiva syöksykierre, oikeastaan lattakierre. Valitettavan usein se johtaa yhtäkkiseen pysähdykseen. Siitä pysähdyksestä syytän tätä hallitusta ja sen valtionvarainministeriä jo nyt. Ennen eduskuntavaaleja.

Sven Tuuva, missä olet?   Emme elä pelkällä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla.

Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia

PS.

Toivottavasti Jyrki Katainen ei odota ihailuani eikä kunnioitustani silloin kun seuraava hallitus ryhtyy toimeen? Keskittyisi silloin vastuunsa kantamiseen.
PPS.

Muistin virkistämiseksi meidän kansallisia saavutuksiamme ja suunnitelmiamme:

Sonera, Merita, Skanska, NCC, Enso, Finnlines, Destia, Autokatsastus, Silja, Hartwall, Masa Yars, Aalto amk, Arsenal, Imatran Voima, Neste, Metsähallitus ja mitä niitä nyt kaikkia onkaan, jotka eivät heti tule mieleen.

Quo Vadis Finnair?

Kannattava visio hyödyntää reittejä kaukoitään katkesi, ainakin hetkeksi, nykyisessä maailmantalouden taantumassa. Vai ehkä enteellisesti sanottuna, lamassa?

Viimeistään silloin kun Hienonen itsensä sanoi irti, alkoi toivottavasti seuraajan etsintä. Sillä kun vision lipunkantaja häviää, häviää myös visio. Silloin tarvitaan uusi visio. Ja mitä volatiivimpi markkina, sitä nopeammin se tarvitaan.

Vaikka Finnair on kansallinen, se ei kuitenkaan sitä ole. Paitsi omistuksensa ja osin päätöksentekonsa osalta. Sääli sinänsä. Asiakaskunta ja muut resurssivaateet - polttoaineet, lentoluvat, muitten yhtiöitten kilpailu, jopa maamme sijainti vaikuttavat lopputulokseen. Kannattaa todella miettiä onko meillä varaa kansalliseen lentoyhtiöön? Ei ole Belgialla, Hollannilla ei edes Italialla, Kreikasta puhumattakaan.

Hienonen on visionsa kertonut. Kuka panee paremmaks?

"From the top of my head" - SAS ja Finnair yhteen. Ilman nykyisiä sopimusrasitteita. Rakentaen Pacific Rim liikenteeseen. Ja luonnollisesti Eurooppaan.

PS. Taisin kirjoittaa Finnairista aiemminkin otsikolla Finnair pyrstöluisussa.

PPS.
Näin kirjoitin 1.9.2009. Olisiko yhtiönimenä Nordic vielä mahdollinen.

Quo Vadis Finnair?

Kannattava visio hyödyntää reittejä kaukoitään katkesi, ainakin hetkeksi, nykyisessä maailmantalouden taantumassa. Vai ehkä enteellisesti sanottuna, lamassa?

Viimeistään silloin kun Hienonen itsensä sanoi irti, alkoi toivottavasti seuraajan etsintä. Sillä kun vision lipunkantaja häviää, häviää myös visio. Silloin tarvitaan uusi visio. Ja mitä volatiivimpi markkina, sitä nopeammin se tarvitaan.

Vaikka Finnair on kansallinen, se ei kuitenkaan sitä ole. Paitsi omistuksensa ja osin päätöksentekonsa osalta. Sääli sinänsä. Asiakaskunta ja muut resurssivaateet - polttoaineet, lentoluvat, muitten yhtiöitten kilpailu, jopa maamme sijainti vaikuttavat lopputulokseen. Kannattaa todella miettiä onko meillä varaa kansalliseen lentoyhtiöön? Ei ole Belgialla, Hollannilla ei edes Italialla, Kreikasta puhumattakaan.

Hienonen on visionsa kertonut. Kuka panee paremmaks?

"From the top of my head" - SAS ja Finnair yhteen. Ilman nykyisiä sopimusrasitteita. Rakentaen Pacific Rim liikenteeseen. Ja luonnollisesti Eurooppaan.

PS. Taisin kirjoittaa Finnairista aiemminkin otsikolla Finnair pyrstöluisussa.

PPS.
Näin kirjoitin 1.9.2009. Olisiko yhtiönimenä Nordic vielä mahdollinen.

Heikkoja signaaleja?

Suomen tieteen tila ja taso ovat pudonneet selvästi menneistä vuosista. Suomen Akatemian mukaan Suomen tieteessä on nähtävissä huolestuttavia piirteitä. Tutkijoiden vierailut ja työskentelyt ulkomailla sekä tieteellisten artikkelien lukumäärät ovat vähentyneet.Tieteellisen merkittävyyden ja laadun mittareina pidettävät julkaisujen viittaukset ovat laskusuunnassa.Suomen tieteellisen tutkimuksen laatu on vain OECD-maiden keskitasoa ja pohjoismaisessa tarkastelussa selvästi heikoin.

Telakkayhtiö STX Finland aloittaa yhteistoimintaneuvottelut Turun telakalla. Yhtiön mukaan koko telakan henkilöstö todennäköisesti lomautetaan ensi vuoden aikana, ja myös irtisanomisia on odotettavissa. Jopa yli neljäsataa työntekijää saattaa joutua lähtemään ensi vuonna.

Tilastokeskuksen mukaan kaikkien päätoimialojen tuotanto laski syyskuussa vuodentakaisesta. Eniten laski sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotanto vajaat 47 prosenttia. Metalliteollisuuden tuotanto putosi syyskuussa lähes 37 prosenttia. Metsäteollisuuden tuotanto sen sijaan laski syyskuussa vain 7,9 prosenttia.

Olemme eläneet viimeiset 19 vuotta ottamalla velkaa velan päälle! Olemme myyneet kansallisomaisuudestamme suurimman osan ja lisäksi olemme kahdessa kymmenessä vuodessa viisinkertaistaneet velkamme. Wahlroos möisi loputkin valtion osakkeet.

Yrityksillä, erityisesti sen kokoisilla, joilla on tarvetta T & K osastoihin, on etujärjestönsä. Sitä paitsi, vastahan TEM ministeri Mauri Pekkarinen närkästyi kun ei saanut kansainvälistä kannatusta ajatukselleen, että innovaatiotukia pitää roiskia aluetukien synonyymeinä ympäri takametsiä. Siellähän niitä olisi, pilvin pimein?

Teollisuuden (C )tuotanto on vastaavana ajankohta pudonnut 26 prosenttia ja tammi-elokuun indeksipisteluku oli 84,8 (2005=100).

Erityisesti asiasta kysyttäessä Raimo Sailas vahvisti, että Aallon kehittämisrahat eivät ole keneltäkään pois. Nyt tosin YLE kertoo toista. Ilmeisesti Raimolla ei sittenkään ollut omaa setelipainoaan?

Poliittiset virkanimitykset ovat tapa turvata poliittisen eliitin tai entisen poliittisen eliitin tulevaisuus. Mieleen tulevat auttamatta Hannele Pokka ja Olli Heinonen. Niillä rahoitetaan myös kaaderien ylläpitäminen avustajia ja valtiosihteereitä on pilvin pimein siitä huolimatta, että lainsäädäntötyöstämme 80 % on kuulemma siirtynyt Brysseliin.

Väittivät TVssä, että palkatta työharjoittelussa ja -koulutuksessa työmarkkinoilla - orjien tavoin - toteutetaan palkatta 61 000 henkilötyövuotta.

Eikä olekin tragikoomista, että vielä vuosi sitten maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi nimetyn maan puoluerahoitus täyttää EUn järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit? Ainakin kolmen suurimman puolueet toiminnan osalta.

Nyt noudatamme Turkoosihallituksen puuttumattomuusstrategiaa ja Euroopan paras suunnittelee tuplata valtionvelkamme. Mutta pienetyvään bruttokansantuotteeseen. Lisäksi noin 3 vuoteen ei ole tarkoitusta leikata, ei korjata rakenteita mutta pienetää veroja, vähentää alv-verokertymää ja odotella mitä seuraava hallitus suuressa viisaudessaan tekee.

Etujärjestö nimeltä Kepu on surutta ulosmitannut kaiken ulosmitattavissa olevan ja syytänyt rahat kasvukeskusten ulkopuolelle. Kuten ennen paskaa pelloille. Korkeakoulupolitiikka on aluepolitiikkaa. Hajasijoittaminen on aluepolitiikkaa. Elinkeinopolitiikka on aluepolitiikkaa. Kunnallinen itsehallinto on aluepolitiikkaa. Ja aivan ilmeisesti myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikasta on tehty osa aluepolitiikkaa. Mikä tässä maassa ei ole aluepolitiikkaa?

Mitä nämä tapahtumat ja johtopäätökset viimeiseltä parilta viikolta kertovat tulevaisuudestamme? Siis sitten joskus kun maassa on uusi, joskin pääosiltaan entinen hallitus? Mitä pitäisi tehdä? Onko meillä todella varaa odotella?

Wahlroos möisi loputkin

Siis valtionyhtiöt ja valtion omistamat osakkeet. Olisiko hänen lausumansa takana oma intressi? Mutta hetkinen, onko vielä jotain myytävissä? Eikö viimeisen 19 vuoden aikana olekaan vielä aivan kaikkea myyty? Onko oikeasti jotain merkittävää vielä myymättä?

Pörssisäätiö jakoi puolueetonta tietoa sijoittajille 12. lokakuuta, 2006 otsikolla Valtionyhtiöt olisi – kansallistettava. Artikkelissa kerrottiin mm.

"Viidentoista viimeisen vuoden aikana tehtiin 58 valtionyhtiöiden omistuspohjaan liittyvää toimenpidettä. Niistä kaksi on otsikoitu ”kotimainen suunnattu anti” ja ”kotimaahan painottuva osakemyynti”. Näiden arvo oli 600,1 miljoonaa euroa.

Kansainvälisesti suunnatuksi anniksi tai osakemyynniksi luokiteltiin samaan aikaan 23 toimenpidettä. Näiden arvo oli yli kymmenkertainen, 6 661,5 miljoonaa euroa.

Pelkästään vuonna 2005 myytiin Sammon (430 miljoonaa euroa), Fortumin (770) ja Kemiran (92,6) osakkeita 1 292,6 miljoonalla eurolla ulkomaille.

Ajatellaanpa: ensin nuo yhtiöt perustettiin suomalaisten rahoilla, niiden tuotekehitys maksettiin meidän verovaroistamme - lopuksi ne myydään ulkomaille.”

Samana aikana ja vielä kolme vuotta sen jälkeen poliittinen johtomme kasvatti Suomen julkisyhteisöjen yhteisvelan 63 miljardiin, kuten eilen kirjoitin. Siis sen lisäksi, että valtio sai myyntituloa runsaat 7 miljardia omaisuuksiensa myynnistä se otti, tai ohjasi kunnat kansanedustajien päätöksellä ottamaan, käytännössä kahta vuotta lukuun ottamatta vielä 50 miljardia lisälainaa.

Oikeastaan olemme siis eläneet koko tämän ajan ottamalla velkaa velan päälle! Olemme myyneet kansallisomaisuudestamme suurimman osan ja lisäksi olemme kahdessa kymmenessä vuodessa viisinkertaistaneet velkamme.

Siis ihan oikeasti. Mitä on vielä myytävissä? Islanninko tie on Suomen tie? Vai Liettuan? Latvian? Viron?

Ja samaan aikaan tämä jumalainen johtomme katsoo, että meillä on varaa odottaa seuraavan hallituksen ikäviä päätöksiä. Euroopan paras suunnittelee ottavansa 50 miljardia lisää lainaa. Siis viiden vuoden kuluessa! Ja muistaakseni ministereistä joku lausui kuolemattomia suosituksia kunnille ottaa lisää lainaa.

Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että poliittinen eliittimme ei yksinomaan jätä hommiaan hoitamatta vaan lisäksi hoitaa niitä tietoisesti omaksi edukseen, maan ja kansalaisten edusta välittämättä.

Näillä näkymin julkisyhteisöjen yhteisvelka ylittää 120 miljoonaa neljässä vuodessa. Jos, tai nykynäkymien mukaan kun, tuotantomme samaan aikaan ehkä pääsee takaisin vuoden 2008 BKT tasolle yltää velkaisuutemme 65 %. Siis jos hyvin käy.

Mikä erottaa eduskuntapuolueet Mafiasta?