Suomalaisten Herra-onni koetuksella? Vaiko vaaleja pukkaa?

Liikanen, Rehn ja Katainen?

Stubb, Urpiainen ja Kiviniemi?

Soini, Sipilä ja Rinne?

Joskus on mukava herätä aamulla varhain keräämään matoja. Niinpä tänään.

Hesarissa Erkki Liikanen - ei se evakko - kerää aplodeja sille, että 6 - 7 vuoden kuppaamisen jälkeen EKP on tehnyt päätöksen setelirahoituksesta, eli päätöksen ostaa 1.000 miljardin valtioiden velkakirjoja . Oma rooli ja oma valmistautuminen ovat jälleen kirkkaana esillä. Yllättäen juuri Erkin mielipiteet ovat valikoituneet tehdyiksi päätöksiksi?

Hänen ollessa puoluettaan edustavana valtionvarainministerinä 1987 – 1990 – aivan, juuri siinä kahvinjuoja Harri Holkerin hallituksessa – luotiin pohja vakaan markan politiikkaan johtavalle lamalle. Siihen, josta jotkut puhuvat kulutusjuhlan katkaisijana. Siis siihen, joka ilman globaalistuneiden maailmanmarkkinoiden kasvua ja EU-jäsenyyttä oli tuhota taloutemme jo 1990-luvulla. Kannattaa pitää mielessä, että tämä Erkki on savolainen; ei karjalainen ollenkaan. Onnekseen pääsi pakoon Eurooppaan. Ja hän on täällä tänään.... taas.

Eilisen Hesarin Kulmapöydässä Olli Rehn – ei ole sukua Elisabethille, jolla sentään oli munat – selitteli syitä, miksi ei halua istua niinikään kansanedustajaehdokkaana olevan vaimonsa vieressä. (Joko kansanedustajuudesta on virallisesti rälssi muodostunut?) Onneksi selvitti samalla, että hänen tapauksessaan ehdokkaaksi asettuminen ei ole vaalishoppailua ollenkaan ja tiedämmehän kaikki, ettei Juha Sipilä ole hänelle ulkoministerin paikkaa luvannut. Vaalityöksi riittää nyt varmaan se, kun entinen talouskomissaari Rehn nöyrästi myöntää: "Eurokriisin hoidossa on tehty virheitä"? Passiivissa. Aktiivisuus onkin rajoittunut Alpo Rusin puolustamiseen.

Jyrki Kataisen kontribuutio Suomen taloudelle on suurin piirtein samaa mittaluokkaa kuin Erkin. Kuitenkin sillä erolla, että Erkki pääsi pois piiloon ennen kuin kukaan oikein huomasi mihin hänen vvm-pestinsä johti. Sauli Niinistön luomalla kansanedustajavaaliharavalla Jyrki sai fantsutella loppuun asti, sotkea SoTen, jäädyttää kunnat, kaksinkertaistaa julkisen sektorin lainasalkun. Jäljelle jäi vain rauniot. Kenen annamme seuraavan kerran tuhota taloutemme?

Pätkäpääministerien osa ei varmaan ole nannaa, mutta itsepä ovat roolinsa valinneet. Tietoisesti jätetään pääministerivalinta oman puolueen aktiiveille, ettei vahingossa syntyisi vääränlaista tulosta. Se että siinä tuhlataan kansalaisten ja kansakunnan tärkeintä resurssia – aikaa – tyhjänpäiväiseen toimettomuuteen, ei puoluevaltaista politbyrokratiaamme vakuuta. Ja hehän ovat jo päätösvallan monopolisoineet. Tyhjät mantrat – ”no eihän mikään kuitenkaan muutu” – kelpaavat edelleen sekä medialle että vaalikarjalle. Sitä jää oikein ihmettelemään, mihin vaaleja tässä maassa yleensäkään tarvitaan? Annetaan jatkossa oikean porukan päättää.

Tumppi voi kuitenkin olla huoletta, eiköhän puolue pojalleen paikan löydä? Löytyihän se OECDstä Marille ja EITstä Urpiaisellekin, vaikka ei Täti Tiukkaakin Tiukemmalle sitten kelvannutkaan. Ehkä tekee Vapaavuorelle hyvää päästä seuraamaan Saulin jälkiä? Oppisi kamreeriksi?

Ja mitä meille taviksille sitten jää jäljelle? Sitran loihtima kasvuohjelma? Vai taas uusi kierros vastuutonta valtapolitiikkaa? Tai ehkäpä Kreikka tällä kertaa yllättää ja meidät pelastaa? Omin avuin se ei kyllä enää onnistu.

PS. klo 11.30

Taviksille tuskin jää mitään, sillä toimiakseen tuo EKPn setelinkylvö edellyttäisi, että valtiot käyttävät näin syntyneet varat viisaasti; työpaikkoja synnyttäviin tuottaviin investointeihin. Siitä ei tuolla porukalla ole pelkoa. 

Viholliseni vihollinen on ystäväni

Kun Francisco Francolle Espanjan sisällissodassa voittamiseen riitti Madridin kaupungin muurien sisällä oleva viides kolonna, riittää Putlerille ilmeisesti vielä pienempi panos; havainto siitä, että viholliseni vihollinen on ystäväni.

Muutama viikko sitten olin jostain valtamediasta lukevinani, että Venäjä kartuttaa merkittävästi Euroopan populistipuolueiksi arvosteltujen vaalikassoja. Muistaakseni esimerkkeinä olivat ainakin seuraavien EU-maissa toimivat puolueet; Front National, UKIP, Unkarin Fidesz ja Kreikan Syriza.

Ja ilmeisesti strategia toimii. Kreikassa on jo natsannut ja ensimmäisen valtiovierailun suunta kai jo selvä? Ranskassa Hollande taipui vasta massiivisen painostuksen jälkeen olla luovuttamatta Mistraleja Mustalle ja Itämerelle. Seuraavatko poliittiset voitot vielä Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja vaikkapa Englannissa? Unkari taitaa olla jo taskussa ja Ukrainan neutralointi taitaa olla vain ajan tai tahdon kysymys. Transnistriaan kulkee tie.

Putlerin strategia on ollut jättää EU oman onnensa nojaan ja keskittyä ratkomaan kahdenkeskeisiä pohteita yksittäisten EUn jäsenien kanssa juuri siten; kahden kesken. Hajoita ja hallitse on historian saatossa toiminut hyvin. Miksi ei siis nyt, kun Eurooppa ei ole Liittovaltio Eurooppaa vaan 28 maan kauppaliitto, jota yksi valtio - Saksa – johtaa oman sisäpolitiikkansa tarpeiden pohjalta. Toinen - Ranska – vikisee jo väkinäisesti perässä. Kolmas on hilaamassa saartaan vielä kauemmaksi Atlantille.

Euroopan pienten kansojen rauhantoivo oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kansainliitto. Juuri se Woodrow Wilsonin luomus, jonka Talvisota lopulta historiaan upotti. Nyt upotetaan Euroopan Unioni. Ja syykin on pitkälti sama. Kun Euroopan entiset suurvallat keskittyvät hoitamaan omia intressejään, eikä yhteisesti hyväksyttävää johtajuutta ole valtioiden keskuudesta löydettävissä, ulkoinen pelimies kyllä onnistuu.

Usko kanssani, että historia ei toista itseään.

Keskusteluille konkreettisista kysymyksistä Moskovassa taitaa kohta olla taas aika? Tiedä vaikka olisi jo käytykin.

Suomettumisen uudet virtaukset - Ämarin Top Gun

On se niin hyvä, että Suomen turvallisuustilanne ei ole olennaisesti viime aikoina muuttunut. Ovathan Abhasia, Etelä-Ossetia, Transnistria, Krim ja Donbas niin kovin kaukana. Niin ja Alakurtti, Luga ja Pohjoisen Jäämeren uuden prikaatin alueethan ovat tunnetusti Äiti Venäjän kotipesää. 

Varmaankin Ranskan kieltäytyminen - tosin vasta massiivisen painostuksen jälkeen - luovuttamasta kahta jo valmista Mistral luokan maihinnousu- , hyökkäys- ja helikopterien tukialusta Volodjalle tuo mahdollisuuden jonkun tasoisen rauhaan Itämerellä? Hetkeksi? Tuskin kuitenkaan Mustalle? 

Mahtaako meillä joku keskittyä varmistamaan, että Hollande ei päästä niitä Mistraleja St.Nazairesta? Merelle, huomaamatta yön pimeinä tunteina? Täytyyhän Hollanden varmaan toveriaan nyt vähän edes avittaa. Eihän Volodja varmaan muuten suostu rakentamaan niitä jo lisenssioimiaan kahta muuta valmiiksi asti Pietarissa?

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimilta puuttuvat olennaisimmatkin puolustusvälineet, kun kertausharjoituksissa kannibalisoidaan sodan ajan varastoja. Tosin viimeisistä kertaamisista taitaa jo olla aika kauan? Rynkkäreiden pateja on viimeksi kuuemma ostettu 1990-luvulla, kranaateista on pula, henkilömiinoja ei enää ole, eikä varmaan niitä korvaamaan hankittuja M270 MLRS alustoja tai ATACMS-ohjuksiakaan? Turhat 20.000 (?) rynkkäriä ja Helsingin yläilmatilan puolustusohjukset sulatettiin kai jo aika päivää sitten oman rauhantahtomme manifestiksi? Onko jokaiselle kertaus kutsun saaneelle vielä jakaa kokardi ja arvomerkit?

Suomalaista rauhantahtoa osoittaa myös rajanloukkausten ja muiden tunnistuslentojen organisointi. Ensimmäistäkään Hornetia ei taida enää - normaalitilanteessa olla Kuopiota etelämpänä? Sieltä sitä on sitten kivaa kiiruhtaa Porvoon kapeikkoon tunnistamaan? Tosin tunnistettavat ovat siinä vaiheessa jo puolessa välissä Kaliningradia tai hätyyttelemässä Karlskronaa, Gotlantia tai Gotska Sandötä?

Kaikki Turun, Naantalin, Raision ja Pansion syväväylät - olipa kulkusuunta ihan mikä tahansa - voi Volodjan kaverit Airistolta jo nyt olevien omistustensa perusteella tulpata. Ja kun Volodjalla on paljon ystäviä, ja sana  Suomen ihanasta luonnosta on levinnyt, hänen muut kaverit ostelevat maata kaikilta halukkailta maanmyyjiltä ja mistä tahansa. Esimerkiksi vaikkapa asevarikkojen, linkkitornien ja voimajohtojen läheisyydestä?

Odotan mielenkiinnolla, milloin Rosenbergit tai Timtshenko tai joku muu Volodjan oligarkki -kaveri ostaa Märketin majakan, Gyltön suoja-alueen, Hangon niemen tai vaikkapa Mäkiluodon? Ihan vaan kesänviettopaikakseen? Tai miltä maistuisi kirkas Kauhavan kesäyö? Myyntilistalla varmaan sekin? Tasavallan Presidentti lupaa sentään vielä kysellä omistajavaihdosten perään! Jalansijaa lienee riittävästi ja Porkkalassa ja Pasilan ratapihalla?

Varmasti NATO-optio, Islannin ilmatilan vartiointi ja Ämerin TopGun - teknistaktiset lentoharjoitukset korvavat itsenäisen uskottavan puolustuksen johdonmukaisuuden mennen tullen. Ja onhan se niin kivaa saada edelleen itse valita pyllistelynsä kulloisenkin ilmansuunnan?



PS.

Muutama stilistinen tarkennus tehty klo 13.00.

Väärin sammutettu Mario?

Väärin sammutettu Mario? Toivottavasti ei kuten niin usein ennen; liian myöhään ja liian vähan.

Noin 5 - 6 vuotta on odotettu, että EKP alkaisi itsenäisesti vastata siitä mandaatista, josta se markkinataloudessa vastaa; rahapolitiikasta. Ei talouspolitiikasta, ei finanssipolitiikasta vaan rahapolitiikasta. Itsenäisesti. Turhaan olemme odottaneet. Paljon puhetta, lupauksia ja toiveita. Vähän näyttöä tuloksista.

Näiden vuosien aikana keskeisimmät maamme talouspolitiikan tietäjistä; valtionvarainministeriöt, valtionvarainministerit ja Suomen Pankki - pääjohtajansa johdolla - ovat yhdestä suusta vakuuttaneet, että EKP elvyttää, että rahapolitiika on keveää, että kaikki on hyvin, että euro on terve......että kyllä se siitä. Odotetaan vaan rauhassa, sisäinen devalvaatio tulee kunhan vain maltetaan. Odoteltaessa voidaan tervehdyttää, säästää, tehostaa, leikata valtion kuluja, kuntia, kilpailukykyä, ulkoistaa teollisuutemme ja yksityistää luonnonvaramme. Ilmaiseksi tai pilkkahinnoin.

Tähän rinnalle voidaan hyvin panna muut asiantuntijamme, nuo eturivi professorit ja muut ekonomistit; meidän Vartiaiset, Korkmannit, Kianderit ja Holmit, tiedemiehemme Patomäet, Puttoset ja muut vastaavat. Siis tämä porukka, joka on sisäistänyt tavan, jolla asiantuntijat pienen konsesus-maan eliittiin nousevat. Mitä helvettiä varten media marssittaa näitä Pellejä  toteamaan, että kaikki on hyvin, tehdyt päätökset oikean suuntaisia ja fantastia, kyllä kohta hyvin menee.  Mistä me näille päivystäville asiantuntijoille maksamme? Näille kowasti oppineille kolmannen sektorin kolmannen luokan asiantuntijoille? Tomma tunnor bullrar mest!

Tähän rinnalle on sen sijaan aivan turhaa panna maan eturivin poliitikoista ensimmäistäkään. Takarivin poliitikot, jotka Arkadian Aivan ilmeisesti he eivät ymmärrä eivätkä välitäkään muusta kuin tarpeestaan tulla valituksi seuraavissa vaaleissa. Tikkua ei ristiin panna, että hoidettaisi niitä asioita, jota varten meidät tavikset neljästi vuodessa hypetetään vetämään sen symboolisen punaisen viivan.

Ja miksi? Että voidaan mediassa todeta "ei koske Suomea" ja muuta roskaa ja vakuuttaa vastuullisuuttaan kaikelle kansalle?

Tai että tarvitsemme takuutuksia Kreikan vuoksi, kuten totesi Täti Tiukkaakin Tiukempi Brysselin yössä.

Suomi ei suostu neuvottelemaan Kreikan veloista kertoi Tumppi yhtenä päivänäi. Ja kahta päivää myöhemmin neuvotteluvalmiutta sitten löytyi, tai ei oikeestaan. Kunhan nyt kerrotaan, että Suomi on valmis huojentamaan Kreikan velkoja.

Kun yksi rassukka ei osaa vastata mikä nyt muuttuu kun Täti Verkkosukka ei enää valtionvarainministeriksi kelpaa, tulee tyhjentävä vastaus kuin pyssyn suusta; porukka päättää. Kun vielä vähän aikaa sitten setelirahoituksen sallimisestä ei sopinut edes puhua ääneen, nyt ollaan tyytyväisiä tehtyyn 1.000 miljardin paketista sitä mieltä, että kyseessä on oikeansuuntainen joskin riittämätön toimenpide. Tarvitaan kuulemma vielä Kataisen vipuvarsivarat 330 miljardia.

Pätkäpääministerit vaalikauden loppuajaksi valitaan nyt jo säännönmukaisesti puoluekokouksissa, "eihän mikään kuitenkaan muutu", ja hallituksen lopun ajan prioriteeteiksi nousevat kuka ministereistä mistäkin itselleen pelastavan kultaisen oksan löytää ja

Ja nyt yks´kaks´yllättäen kansakunta on huolissaan Marion luomasta jakovarasta ja miten siitä riittää meille. Rinne kehuu Marion ratkaisuja ja demaripuolue ja aikoo säästää(=irtisanoa) ja sopeuttaa (=irtisanoa) muutaman miljardin vuodessa lisäämällä verotusta. Siis tehdä juuri sitä, minkä Mario yrittää estää!

Näinhän tästä saadaan väännettyä lopullinen soppa. Ja syylliseksi Mario. Ja on se vaan niin hyvä, että meillä näitä talousviisaita riittää. PISAn seurausta varmaan?

Olennaisinta olisi, miten Marion nyt esille taikomat varat saadaan jakautumaan yhteiskuntaan, kulutuksen kasvattamiseen ja nimenomaan niiden arkeen, jotka joutuvat lisäeuroistaan ainakin suurimman osan panemaan suoraan kulutukseen.

Tässä tulee kyllä käymään juuri päin vastoin, kuin pitäisi. Valtio lisää kulujaan, mutta irtisanoo väkeään. Investoinneissa säästetään ja rahat ohjataan puolueiden tuhlailtavaksi. Tuottavaan turhuuteen?

Deflaatio on massojen psykologiaa. Ja massat siitä eniten myös kärsivät. Ennemmin tai myöhemmin se iskee takaisin. Eikä heillä, eikä meillä sitten ole jäljellä enää muuta kuin uusi Bretton Woods.

Tasavallan presidentin vallattomuus ei ole suomalaisten etu ollenkaan.

Voi Sauli, Sauli. Suurin osa EU-maista rakentaa puolustuksensa suhteessa Venäjään NATOn varaan.(vainko Venäjä on Euroopan pohde?) EUn 28 jäsenestä 22 on myös NATOn jäseniä. Nuo puuttuvat kuusi ovat Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti, ... nimetköön joku muu vielä nuo uupuvat kaksi.

Onko mielestäsi todella realismia kuvitella, että muu EU taipuu esittämääsi hybridisodankäynnin eurooppalaiseen projektiin vain siksi, että meille suomalaisille NATO - ei maistu? Pienien ja vähän suurempienkaan NATO jäsenten ei tarvitse olla pohteissaan mitä tapahtuu, jos vihreät miehet kaduille ilmestyvät. Ei ainakaan niin kauan, kun NATO ja painotetusti USA viidennen artikkelin huutoon voi vastata. 

Kaikki ne, joilla ei ole 1300 kilometrin rajaa Venäjän kanssa voivat hyvin ehkä luottaa siihen tai ainakin toivoa, että aikaa on riittävästi koota riittävä puolustus Venäjää vastaan. Meillä sitä aikaa ei ole. Ei NATOn yhteistyökumppanina, eikä edes täysijäsenenä. Ei ainakaan, jos tavoitteena pidetään maamme ja sen kansalaisten kieltäytymistä joutumasta varsinaiseksi sodankäyntialueeksi. Ja - moraali sikseen - 5,7 miljoonaisen kansakunnan ei kannata Ainoalla Oikealla Totuudellaan eikä moraalillaan kovasti revitellä. Missään suhteessa. Eikä ainakaan ketään vastaan.

Onneksi ja suulla suuremmalla; Kaivetaan kuvettamme ja varustetaan puolustuslaitoksemme uskottavaksi, ellei se sitä jo asiantuntijoiden mielestä ole. Tuolla Alakurtin tietämillä parikin prikaatia muuttaa Pohjoisen voimasuhteita merkittävästi.


Olisiko niin, että uusi perustuslakimme, juuri se jonka puolueet saattoivat voimaan uuden Kekkosen re-inkarnaation pelossa vuonna 2000 on tehnyt Tasavallan Presidentistä reaktiivisen? Ei hevoshaan portteja kannata sulkea vasta sitten, kun hevoset jo ovat karanneet. Sillä saa vain riidan aikaiseksi. Ennakoida pitäisi ja pienen kannattaisi. Muuten tulee vielä lasku aiheutetuista vahingoista Ämärissä ja Pohjois-Suomen tyhjentämisestä.
 

Obaman SOTU 2015, Suomen SoTe ja uusi hyökkäys Ukrainaan?

Kovin on vaikeaa verrata USAn presidenttiä ja hänen suomalaisia vastineitaan. Järjestelmät ovat hyvin erilaisia, henkilöistä puhumattakaan. Kumpaan ensinnäkin verrata Suomessa; pääministeriin vai tasavallan presidenttiin? Näihin meidän neljään viimeiseen pääministeriin en suoraan sanoen kehtaa. Kahteen viimeiseen tasavallan presidenttiin vertaaminen saattaisi ehkä vielä jotenkin onnistua, ainakin nykyiseen. 

Tällaisia mietteitä syntyi, katsellessani eilen 21.1.2015 ap Barakin kuudennen SOTUn. Jos et nähnyt, suosittelen. Mielestäni siitä voi oppia paljon muutakin kuin englanninkieltä ja puhetaitoa. Siksi se nyt on tässä alla videona. 

 State of the Union 2015

Ymmärrän toki, että vuosittainen puhe kansakunnalle on isoa showta. Mutta varmaan se on muutakin? Joskus aikoinaan sitä itsekin kuuntelin vakavana ja keskittyneenä Tasavallan Presidentin uudenvuoden puhetta. But those days are past.

Tilaisuus rakentaa yhteisöä, kehua oman hallinnon aikaansaannoksia, määritellä prioriteetteja, asettaa uusia tavoiteita, motivoida kansalaisia, palkita kannattajia, vakuuttaa kaikille, että kaikesta huolimatta homma on hanskassa ... Siis hoitaa johtajan hommaa. Ja kyllä Barak osasi hommansa hoitaa. Oli kuin John F. Kennedy olisi henkiin herännyt.

Jenkkien ja edustajien toistuvat taputukset ja kannattamisen korostaminen ylös nousemalla, rytmitti hienosti puhetta ja viihdytti ainakin tällaista ulkopuolista tavista. Mieleen tuli auttamatta Moskovan Kreml tosin sillä erolla, että jälkimmäisessä kaikki taputtivat ja kaikki nousivat yhtä aikaan. Ja samalla piti oikein ihmetellä, miten heiltä kantti kesti. Ryhmäpainetta?

Viihdyttävää oli myös seurata kongressin puhemiehen John Boehnerin käyttäytymistä. Oikein selvästi näki, miten tarkkaan harkittuja hänen reaktionsa olivat vaikka vain kädet näkyivät. Hänen ensimmäinen seisomaan nouseminen taisi olla puolen välin jälkeen kohdassa 35.35, kun ylipäällikkö oli todennut sodan terrorismia vastaan jatkuvan. Sitä ennen käsiä oltiin väännelty ja käännelty jo monen monta kertaa. Samaan kiinnitin huomiota myös muutamien kuvattujen naisedustajien käytöksessä. Taisivat teekutsut siirtyä, puheen viestin pöyristyksestä johtuen, hetkeksi taka-alalle.

Samat kuitenkin ovat demokratian, ja siis jenkeissäkin edustuksellisen demokratian, ongelmat sekä siellä että täällä. Puolueiden, siellä siis republikaanien vihanpito kaikkea sitä vastaan, jota kaksipuoluehallinnossa vallassa oleva puoli, demokraattihallinto, ehkäpä vieläkin todellisemmin Barak Obama viime vuosina on edistänyt. Sairausvakuutuksista alkaen.

Ja kuitenkin; "this is not what we signed up for" kohdasta 52.26 alkaen.oli lähes samaa kuin Soininvaaran Osmon ihmetys taannoin, "Politiikan pelisäännöissä on jotain vialla, kun niin hyvistä kyvyistä saadaan niin vähän irti". Ja toivomus siitä, että hallituksen ja hallinnon pitää saada aikaan enemmän kuin sen, ettei se toimillaan aiheuta lisää vaikeuksia. (The government must do more than do no harm). Lupaus siitä, että (alkamani) politiikat jatkuvat ja niiden on jatkuttava niin kauan, kuin politiikka itse ei tule esteeksi. (These policies will continue to work as long as politics dont come in the way.)

Politiikasta on kuitenkin tullut demokratian toteutumisen ja kansalaisten asioiden hoitamisen este. Sekä siellä että täällä että hyvin monessa muussakin demokratiassa. Puolueiden ja poliitikojen uudellenvalinnan intressit ohittavat kansalaisten edellyttämien asiakysymysten ratkaisemisen. Emme siis mekään ole täällä yksin ongelminamme. Onneksi? 

Ratkaisu ei kuitenkaan ole demokratiasta luopuminen.Sen parasta ennen päivä ei vielä ole lähelläkään.  Demokratia-apparaatin rakennetta ja toimintatapaa on edelleen kehitettävä siten, että etujärjestöjen intressit, edut ja etujärjestöt itse, eivät tule kansalaisten demokratian lähtökohdaksi ja ajovoimaksi.  

Ja muutamia hajamietteitä päälle:

Mikä erottaa Sauli Niinistön Barak Obamasta? Kansanedustajakaverit uskalsivat kiusata Saulia vain yhdessä äänestyksessä (kyllä, siinä jossa voittajaksi saatiin JOKU MUU). Barakia on kiusattu jo vuosia ja vielä kaksi on edessä. Sitten ei enää.

Mikä erottaa Jyrki Kataisen Barak Obamasta? Molemmat kehuvat itseään ja aikaansaannoksiaan fantastisen suorasukaisesti ja paljon, mutta vain Jyrki-boy jätti jälkeensä taloudellisen katastrofin ja konkurssipesän.

Mikä erottaa Vladimir Putinin Barack Obamasta? Tai ehkä sittenkin mikä erottaa Venäjän presidentin USAn presidentistä? Jälkimmäisestä päästään ainakin siististi eroon kahden vuoden kuluttua.

PS.

Missä Sergei mahtoi puhetta kuunnella? Koti- vai hallintokaupungissaan? Kyllä, lähteen luotettavuus ja tiedon tasapuolisuus voi olla ongelma. Vaan tuskinpa. Todista toisin.

Näin on aina ollut ja aina oleva?

Déjà vu. Suomalaisen palvelukuttuurin kukkanen? Finnairin kone tuntikaupalla jumissa Kalkuttassa. Sellaista toki sattuu. 

Muistan aikoinaan, sankarimatkailun esihistoriallisella ajalla joulukuussa 1975, kun matkasimme Kar-Airin silloisella DC-8-51llä - lempinimeltään Viirupyrstö - Helsingistä seuramatkalle Bankokiin ja Pattayalle. 

Lentomme ohjattiin kuitenkin laskeutumaan jenkkien silloiseen lentotukikohtaan, Utapaoon. Déjà vu - Eipä meille matkustajille silloinkaan vaivauduttu kertomaan miksi.

Jännää kuitenkin oli. Lentokoneiden parkkialueet olivat täynnä B - 52 pommareita, 

 

 

 B-52D laskeutumassa Utapaoon

olihan Utapao yksi niistä tukikohdista, joista nuo koneet olivat lähteneet vielä puolta vuotta aikaisemmin kylvämään massiivisia pommikuormiaan Etelä- ja Pohjois Vietnamin maaseudulle, Laosiin ja Kambodiaan Vietkongin tuhotakseen. Kiitoteitten reunamilla oli läjittäin romuttuneita kuljetus- ja matkustajakoneita, joilla kaikki kynnelle kykeneet olivat paenneet henkensä edestä Saigonin valtausta vain puolisen vuotta aiemmin.

 

 

Suurvallan konkkurssijulistus silloin

Jos oikein muistan oli laskeutumisaika aamupäivällä ja koska matka oli lopuillaan tarjottavat oli jo tarjottu.

Déjà vu -Varastot olivat tyhjät, tipan tippaa ei tainut olla jäljellä. 

Déjà vu - Koneesta ei saanut poistua. Kun aamu-aurinko päälle porotti, suihkumoottoreita ei saanut tai voinut pitää jatkuvasti päällä, eikä Viirupyrstössä ollut APUa (varavirtalähdettä) yritettiin ovet avaamalla saada raitista ilmaa matkustamoon. Eihän siitä mitään tullut.

Pelastukseksemme koitui tukikohdasta löytynyt suomalaissyntyinen eversti(?) Eriksson(?), joka riittävästi kärsittyämme antoi armon käydä oikeudesta ja päästi matkustajat tukikohdan "vierastiloihin" ja tarjosi USA-hallituksen piikkiin virvoitusjuomia ja ilmastointilaitteiden viilentämää ilmaa. PR-voitto oli melkoinen; minäkin muistelen tätä vielä nyt 40 vuoden kuluttua. 

Vaan on Finnair ilmeisesti Sinuhensa lukenut ja omaksunut? Kuusi tuntia Kalkutan platalla ilman virvoitusjuomia varsinkin, jos miehistö ei edes osaa suutaan avata, ei kivalta tunnu. Tosin tietolähteenä keltainen lehdistömme; Ilta-Sanomat.

PS.

Nyt lento AY 035 lienee jo perillä Krabissa.

 

 

Ei väkisin vaan väsyttämällä - Kiitos LIDL

Keskusliikkeittemme, siis päivittäiskaupan rakas kartellimme S- ja K-ryhmät, ovat päätyneet hintatasonsa tiputtamiseen. Tästä kiitos LIDL. 

Mitä kansalaiset tai puolueita edustavat poliitikkomme eivät ole halunneet, osanneet tai uskaltaneet sen on saanut aikaan kilpailu. Kansalaiset ovat voineet äänestäneet jaloillaan. Markkinatalous on saanut toimia. Kiitos siitäkin LIDL.

Toisaalta on muistettava, että alennusmyynti jatkuu vain niin kauan, kun LIDL maassa pysyy. Jos niinkään kauan? Siitä huolimatta Kiitos LIDL jo näistäkin vuosista.

Ja kiitos LIDL näin siitä huolimatta, että kaikista niistä maista joissa toimitte, toimintanne kannattavuus on Suomessa ollut varmasti hyvin korkealla, minkä me asiakkaat olemme teille mahdollistaneet. Onhan hintatasonne viime vuosina vähitellen lähentynyt S- ja K-rymien hintatasoa. ja kate varmaan kovastikin kasvanut? Se ehkä nyt sitten vähän kärsii?

Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei Teidän, eikä meidän. He ovat tyrkyllä taas. Ja hehän osaavat lehämankaupat, iltalypsyn ja piiloutumisen perunakellariin. Maan tavan he tuntevat kuin omat taskunsa. Eikä aikaakaan, kun maatalous- ja elintarviketellisuuskartellin kultaiset hyvät ajat ovat täällä taas.


Sinusta huolimatta LIDL.Älä siis lähde silloinkaan. Tarvitsemme ulkoista ohjausta.

Maailma on tullut hulluksi, kun Halla-ahon annetaan maahanmuutosta päättää

Maailma on tullut hulluksi tai oikeammin ehkä vain hullummaksi kuin vähään aikaan? Siinä ei todella ole mitään uutta auringon alla olemmehan jo jonkin aikaa eläneet 1930-luvun Euroopan nostalgiassa. Tai vielä pitemmällä perspektiivillä tarkasteltuna, olemmeko jälleen kerran yhdessä ihmiskunnan epäjatkuvuuskohdassa, jossa Kuumakallet edesauttavat yhteiskunnan romahtamiseen? Yhteiskunnallista Luovaa Tuhoa varmaan tämäkin? 

Nyt trenditietoinen tosin väittää olevansa maahanmuutto-kriittinen. Ilmeisesti muukalaisviha ei omissakaan korvissa sittenkään kovin seksikkäältä vaikuta? Nykyistäkin ehkä enemmän, syyt olivat historiassakin lähinnä taloudellisia, vaikka uskonnon tai ideologian piikkiin omatunto puhdistumaan pantiinkin.

Tikun nokassa ovat tällä kertaa ”kaiken maailman musulmaanit ja muut mutakuonot”, jotka keskittyvät loisimaan sosiaalitoimistoissamme, kuluttavat ”itsellemme veroina säästämämme sosiaalietumme”, vievät työpaikkamme tai ainakin pilaavat työmarkkinamme tekemällä töitä, joita emme itse suostu tekemään mistään hinnasta, raiskaavat naisemme tai vokottelevat ihanat tyttömme kaikkensa antamaan. Pahimmillaanhan ne kaikki kulkevat dynamiittipötköt liiveissään ja sormi liipaisimella; jos ei dynyliivien niin Kalashnikovin sitten.

Vai onko sittenkin menossa tunturisopuleiden legendaarinen ja itsetuhoinen vaellus liikakansoituksen seurauksena? Vaiko rottien vastaava ”seuraa Johtajaa” - paraatimarssi keskiajan Hamelnissa? Siis sen, jonka Grimmin veljekset saduksi sovittivat. Vai olisiko tuossa Pillipiipari-sadussa menossa se vaihe, jossa Hamelnin lapset vuoreen piilotetaan, kun ei vanhemmat sovittua palkkiota suostuneet maksamaan?

Vai olisiko sittenkin vain niin, että Sorsastuskausi on muuttunut jänisten metsästyskaudeksi? 

Ja kunnon Elmerin tavoin, myös meidän Eurooppamme Kuumakallet  ampuvat kyllä edelleen kohti kaikkea mahdollista liikkuvaa. Ketä milloinkin. Vaikkei kukaan edes pyydä.

Kansainvaelluksista - niistä historiankirjoissa mainituista - on jo aikaa, mutta taitavat nuo edelleen täällä meillä päin jatkua? Tokkopa oikeesti ovat koskaan pitkään piilossa olleetkaan? 

1500- ja 1600-luvuilla Euroopan liikakansoitus, taantuva talous, nuorten vihaisten miesten syrjäytyminen ja Conquistadorien kertomukset ryöstettävissä olevasta kullasta ja kunniasta, auttoi meitä tapattamaan valtaosan Amerikan alkuperäisväestöstä, kaikista muista aseiden, bakteerien ja teräksen uhreista puhumattakaan. 

Ja silloinkin uskonnolliset motiivit vain edistivät tavoitteen saavuttamista ja estivät omantunnon kolkuttelua. Jos se nyt pahemmin ketään oikeasti häiritsikään? Taloudestahan silloinkin oli kysymys; ja siinä taas yhteiskuntien huonosta johdosta. Kuten aina. Kuten nyt.

Muuritkaan eivät ihmisiä pidättele olivatpa kyseessä sitten Berliinin muuri, 

Länsirannan turva-aita,  Jenkkien Hyvinvointimuuri eivätkä luonnonesteet kuten Himalaja, Välimeri tai vaikkapa Floridansalmi. Eivät liioin keskitysleirit, sijaitsivatpa ne sitten Dachaussa, Kolymassa, Ceutassa tai Lampedusassa. Eikä niitä kaikkia kai voi tappaakaan?

Kultakuumeistakin maailmanhistoria kertoo, vaikkapa entisajan 1800-luvun Kaliforniasta ja Alaskasta, jolloin "kaikenkarvaiset onnenonkijat ja muu rupusakki" lähti itselleen ja mahdollisesti rakkailleen parempaa tulevaisuutta uudesta maailmasta etsimään. Nyt tullaan Välimeren yli henkensä kaupalla. Kohdekin on sama; horisontissa kangastaa Eldorado.

Menneet viikot ovat jälleen kerran osoittaneet miten vahva taloudellinen epätasa-arvo johtaa vihaan, se fanaattisuuteen, se terrorismiin, se kuolemaan.... Eikä loppua tälle taaskaan näy, ellei välillä alettaisi keskittyä kokonaisuuteen eikä aina vain osasiin. Vaan mistä moiseen johtajat? Yksittäisen ihmisen rohkeudella ei pitkälle pötkitä, ilman sitä ei mihinkään.

Kuten Kuumakallemme täsmällisesti toteavat; me emme oppimattomia, osaamattomia murjaaneita, pakolaisia emmekä kerjäläisiä tänne eläteiksemme tarvitse hankkimaamme hyvinvointia meiltä varastamaan. 

Samalla heidän on niin helppo unohtaa, että kaikki muuttuu. Maahanmuuttajien ensimmäinen sukupolvi on harvoin hyödyksi muille kuin mahdollisesti heille itselleen ja lapsilleen. Suurin osa siillä matkalla joka tapauksessa menehtyy.

Ja vaikka inhimillisyys ehkä onkin vain idealististen luusereitten kukkahattuilua, kannattaisi myös noteerata, että romanian romaanitkin on jo saatu töihin, pois katujen kulmista kerjäämästä. Olisiko niin käynyt vain siksi, että joku antoi heille mahdollisuuden?

Turhaanko olen pohteissani, vai onko niin, että kulttuurina olisimme jo ohittaneet kohdan, josta paluuta ei ole? PNR:n.

EUlle ensimmäinen kunniakansalainen - Lassana Bathily

Tuskinpa Ranskan kansalaisuus on riittävä huomionosoitus malilaiselle Lassana Bathilylle, joka pelasti useita ihmishenkiä ohjaamalla terroristia pakenevat ihmiset ruokakaupan kylmähuoneeseen viime perjantaina itäpariisilaisessa kosher-kaupassa, jonka asiakkaat aseistettu terroristi oli ottanut panttivangeikseen.

"Juutalaisessa kosher-kaupassa työskentelevä Bathily on omaa uskontoaan harjoittava muslimi, mutta hänen mukaansa hänen omalla teolla ei ole mitään tekemistä uskonnon vaan ihmisyyden kanssa."

Vaikka itse ilmaisisin asian varmaan toisin, olen ilahtunut hänen perustelustaan. "– Olemme kaikki veljiä. Kysymys ei ole juutalaisista, kristityistä tai muslimeista – olemme kaikki samassa veneessä ja meidän täytyy auttaa toisiamme, että selviydymme tästä kriisistä". 

Kun aivan liian usein nykyisin muslimeista on tehty musulmaaneja, murjaaneja ja mutakuonoja, ja Islamista on liian monille jo muodostunut synonyymi Talibanille, Al Qaidalle ja ISIkselle on rauhoittavaa havaita, että ihan kaikki eivät vielä ole marssimassa liehuvien lippujen perässä Kolmannen Valtakunnan tietä, vaikka yhä useammat tuntuvat lukevan "ne kaikki" siihen samaan terroristien ja talouspakolaisten loiseläjäryhmään, joiden pääsy Eurooppaan on estettävä ja tänne pesiytyneet palautettava.  

Jos EUssa on mahdollista antaa kunniakansalaisuus, sellaisen nimityksen Lassana Bathily ansaitsee antaessaan, valitettavasti henkensä jopa vaarantaen moisen lausunnon medialle. Vaikka kävisi niin, että tulevaisuudessa paljastuisi, että poliisin ensimmäinen oletus osoittautuisi oikeammaksi, jo pelkän lausumansa vuoksi, kunniakansalaisuus olisi enemmän kuin paikallaan. Saisi EUn NOBEL-palkintokin jotain konkretiaa.

Charlie Hebdon ja musulmaanien kosto?

Käsitteiden hässimisestä, vallasta, vastuusta ja vapaudesta, niistä kirjoitti Kumitonttu blogillaan A Smith and Wesson beats four aces

Minulle nuo käsite-analyysit ovat aina olleet vaikeita, niin tärkeitä ja keskeisiä kuin ne hankalista arvokysymyksistä keskusteltaessa tai muuten debatoitaessa ovatkin. Uskoisin, että näin aika monelle muullekin tavikselle? Ja mitä vähemmän tietoa vs. mitä enemmän luuloa, sitä hankalempia itse kullekin, mitä kauempana asiasta keskustelijat toisistaan ovat minkä tahansa ominaisuuden suhteen?

Riippumatta siitä, mitä joku käsite "oikeasti" jonkun mielestä tarkoittaa (olipa arvio ex ante tai ex post) (olipa kumpikin, ei kumpikaan tai molemmat minkä tahansa alan asiantuntijoita tai ei).... se (todennäköisesti) tarkoittaa yhtä "oikeasti" jotain muuta, jonkun muun tai joidenkin muiden tai ainakin riittävän monen muun mielestä?

Miksi ehdoin tahdoin sanoa jotain - tekemisestä tai osoittelemisesta puhumattakaan - , jonka tietää loukkaavan toista hänen vakaumustaan, uskoaan, perhettään.... vaikka oletkin itse vakuuttunut siitä, että sinulla on oikeus niin sanoa? Esimerkkinä; tuskin kannattaa tarkoituksellisesti haastaa riitaa palvelujärjestyksestä agressiivisesti käyttäytyvän "skinijoukon" kanssa yöllisessä nakkijonossa vain siksi, että olen vakuuttunut siitä, että itse olin paikalla ensin? On selvää, että oikeus on puolensa pitäjän puolella, mutta siinä voi käydä hassusti ennen kuin poliisi, tuomarista puhumattakaan, pääsee paikalle?

Toinen esimerkki; riippumatta siitä mitä laki, oikeus tai poliisi jalankulkijan ja auton kohtaamisesta suojatiellä sanovat, suosittelen kaikille kadunylittäjälle kyllä vanhaa ohjetta; "ensin katson oikealle, sitten katson vasemmalle, jos ei silloin vaaraa näy, suoraan poikki kadun käyn". Sitäkään eivät jalankulkijat kylläkään oman havaintoni mukaan tunnu enää kovasti arvostavan, joskus omaksi tappiokseen. Jokaisella meistä on kuitenkin vain yksi elämä ja harvemmin siinä autoilja henkeään menettää?

Länsimainen sananvapaus antoi Charlie Hebdon piirtäjille yksiselitteisesti oikeuden piirtää ja julkaista mediaansa juuri siinä muodossa kuin tapahtui. Ilmeisesti sharia antoi oikeuden tai ainakin murhaajien mielissä "Profeeten kunnian pelastamisen vaatimus" antoi heille oikeutuksen tappaa? Ja kuten sanot, "He (Charlie Hebdon) eivät olleet vastuussa siitä, että joku niille nauraa ja joku niistä verisesti (sic) loukkaantuu." Oikeassa olet.

Nyt "he" ovat kuolleita ja heidät murhanneet ovat kuolleita. Ja aika moni muukin. Tuskin maailma tästä ainakaan lyhyellä aikavälillä muuttuu yhtään oikeudenmukaisemmaksi, suvaitsevammaksi tai edes lakia kunnioittavammaksi? Missään päin maailmaa. Pienemmistäkin syistä on kehitelty ja saatu aikaan ristiretkiä? Ja varmaan mekin voisimme julistaa Sodan terrorismia vastaan?
 
Yhtä vähän kuin terrorismia voidaan voittaa sodalla terrorismia vastaan, yhtä vähän sitä voidaan voittaa riitaa haastamalla, omia oikeuksia kanonisoimalla ja muiden oikeuksia tai kuvittelemia oikeudenmukaisuuksia tappamalla. 

Tämä on aika pieni pallo ja meitä on kovin moneksi. Kai meidän olisi syytä yrittää tapoja elää yhdessä? Rauhassa. Emme me "oikeassa olevat" voi jokaista "väärässä olevaa" täältä tappaakaan? Eivät hekään?
 
Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin. Tai jotain muuta yhtä "ylevää"?

Kansanedustajat kirkonmäelle jalkapuuhun

Jossain vaiheessa historiaamme yhteisön pahantekijöiksi leimaamat ja häpeärangaistukseen tuomitut pantiin joksikin aikaan jalkapuuhun kirkonmäelle. Ajatuksena varmaan oli myös toimenpiteen toive toimenpiteen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Olisiko mahdollista kohdistaa samanlaista oprttamisen ja kehittämisen kulttuuria niihin kansankynttilöihimme, joita puolueet asettavat arviointimme kohteeksi Eduskuntavaaleissa 2015? Nythän meillä on jälleen montakin esimerkkiä kansanedustajien arvomaailmasta ja heidän päätöksenteon päättömyydestä.

Itla -Sanomat kirjoittaa

Muistatko, ketkä halusivat Suomeen uuden alkoholimainontalain?

Näin kansanedustajat äänestivät:

Uuden alkoholimainontalain puolesta äänestivät:

Alanko-Kahiluoto Outi (vihr)

Arhinmäki Paavo (vas)

Backman Jouni (sd)

Blomqvist Thomas (r)

Brax Tuija (vihr)

Eestilä Markku (kok)

Eloranta Eeva-Johanna (sd)

Filatov Tarja (sd)

Gestrin Christina (r)

Grahn-Laasonen Sanni (kok)

Gustafsson Jukka (sd)

Gästgivars Lars Erik (r)

Haavisto Pekka (vihr)

Harkimo Leena (kok)

Heinonen Timo (kok)

Hemmilä Pertti (kok)

Henriksson Anna-Maja (r)

Hiltunen Rakel (sd)

Holmlund Anne (kok)

Huovinen Susanna (sd)

Jokinen Kalle (kok)

Jääskeläinen Jouko (kd)

Kalliorinne Risto (vas)

Kanerva Ilkka (kok)

Kantola Ilkka (sd)

Karhu Saara (sd)

Kari Mika (sd)

Karimäki Johanna (vihr)

Katainen Jyrki (kok)

Kataja Sampsa (kok)

Kauma Pia (kok)

Kiljunen Anneli (sd)

Kontula Anna (vas)

Kopra Jukka (kok)

Korhonen Martti (vas)

Koskinen Johannes (sd)

Kumpula-Natri Miapetra (sd)

Kurvinen Esko (kok)

Kuusisto Merja (sd)

Kymäläinen Suna (sd)

Kärnä Jukka (sd)

Lapintie Annika (vas)

Lauslahti Sanna (kok)

Lehti Eero (kok)

Lindtman Antti (sd)

Matikainen-Kallström Marjo (kok)

Modig Silvia (vas)

Myller Riitta (sd)

Myllykoski Jari (vas)

Mäkelä Outi (kok)

Mäkinen Tapani (kok)

Mäkisalo-Ropponen Merja (sd)

Männistö Lasse (kok)

Nauclér Elisabeth (r)

Nylander Mikaela (r)

Ojala-Niemelä Johanna (sd)

Orpo Petteri (kok)

Paasio Heli (sd)

Paatero Sirpa (sd)

Palm Sari (kd)

Pekonen Aino-Kaisa (vas)

Peltonen Tuula (sd)

Piirainen Raimo (sd)

Rajamäki Kari (sd)

Rauhala Leena (kd)

Ravi Pekka (kok)

Risikko Paula (kok)

Räsänen Päivi (kd)

Saarinen Matti (sd)

Salolainen Pertti (kok)

Salonen Kristiina (sd)

Sankelo Janne (kok)

Sarkomaa Sari (kok)

Sasi Kimmo (kok)

Satonen Arto (kok)

Sinnemäki Anni (vihr)

Skinnari Jouko (sd)

Soininvaara Osmo (vihr)

Stubb Alexander (kok)

Suutari Eero (kok)

Tainio Hanna (sd)

Tiainen Eila (vas)

Toivakka Lenita (kok)

Tolvanen Kari (kok)

Tuomioja Erkki (sd)

Tynkkynen Oras (vihr)

Uotila Kari (vas)

Urpalainen Anu (kok)

Urpilainen Jutta (sd)

Vahasalo Raija (kok)

Wallin Stefan (r)

Vapaavuori Jan (kok)

Wideroos Ulla-Maj (r)

Viitamies Pauliina (sd)

Viitanen Pia (sd)

Vikman Sofia (kok)

Virolainen Anne-Mari (kok)

Väätäinen Tuula (sd)

Östman Peter (kd)

Uutta alkoholimainontalakia vastaan äänestivät:

Alatalo Mikko (kesk)

Anttila Sirkka-Liisa (kesk)

Eerola Juho (ps)

Elomaa Ritva (ps)

Hakkarainen Teuvo (ps)

Halla-aho Jussi (ps)

Hautala Lasse (kesk)

Heikkilä Lauri (ps)

Hirvisaari James (Muutos 2011)

Hongisto Reijo (ps)

Immonen Olli (ps)

Jalonen Ari (ps)

Joutsenlahti Anssi (ps)

Jurva Johanna (ps)

Juvonen Arja (ps)

Jääskeläinen Pietari (ps)

Kaikkonen Antti (kesk)

Kalli Timo (kesk)

Kalmari Anne (kesk)

Katainen Elsi (kesk)

Kerola Inkeri (kesk)

Kettunen Pentti (ps)

Kivelä Kimmo (ps)

Kiviniemi Mari (kesk)

Kiviranta Esko (kesk)

Kokko Osmo (ps)

Komi Katri (kesk)

Korhonen Timo V. (kesk)

Koskela Laila (ps)

Kääriäinen Seppo (kesk)

Lehtomäki Paula (kesk)

Lindström Jari (ps)

Lintilä Mika (kesk)

Lohela Maria (ps)

Lohi Markus (kesk)

Louhelainen Anne (ps)

Maijala Eeva-Maria (kesk)

Mattila Pirkko (ps)

Mustajärvi Markus (vasen ryhmä)

Mäkipää Lea (ps)

Mäntylä Hanna (ps)

Mölsä, Martti (ps)

Niikko Mika (ps)

Niinistö Jussi (ps)

Packalén Tom (ps)

Paloniemi Aila (kesk)

Pekkarinen Mauri (kesk)

Pirttilahti Arto (kesk)

Puumala Tuomo (kesk)

Rantakangas Antti (kesk)

Rehula Juha (kesk)

Reijonen Eero (kesk)

Rossi Markku (kesk)

Rundgren Simo (kesk)

Ruohonen-Lerner Pirkko (ps)

Saarakkala Vesa-Matti (ps)

Saarikko Annika (kesk)

Sipilä Juha (kesk)

Soini Timo (ps)

Soukola Ismo (ps)

Tolppanen Maria (ps)

Torniainen Ari (kesk)

Tossavainen Reijo (ps)

Tuupainen Kauko (ps)

Tölli Tapani (kesk)

Vehkaperä Mirja (kesk)

Vehviläinen Anu (kesk)

Virtanen Pertti (ps)

Väätäinen Juha (ps)

Yrttiaho Jyrki (vasen ryhmä)

Tyhjää äänestivät:

Donner Jörn (r)

Kiuru Pauli (kok)

Poissa äänestyksestä olivat:

Ahvenjärvi Sauli (kd)

Autto Heikki (kok)

Feldt-Ranta Maarit (sd)

Guzenina-Richardson Maria (sd)

Haapanen Satu (vihr)

Ihalainen Lauri (sd)

Jaskari Harri (kok)

Jungner Mikael (sd)

Kiuru Krista (sd)

Kyllönen Merja (vas)

Leppä Jari (kesk)

Lipponen Päivi (sd)

Mäntymaa Markku (kok)

Niinistö Ville (vihr)

Nylund Mats (r)

Oinonen Pentti (ps)

Pelkonen Jaana (kok)

Savola Mikko (kesk)

Taimela Katja (sd)

Tiilikainen Kimmo (kesk)

Toivola Jani (vihr)

Tuppurainen Tytti (sd)

Turunen Kaj (ps)

Wallinheimo Sinuhe (kok)

Virkkunen Henna (kok)

Virtanen Erkki (vas)

Vähämäki Ville (ps)

Zyskowicz Ben (kok)


Olihan siinä laissa varmasti - ehkä - jotain järkevääkin? Vaikka, kun asiakokonaisuudesta - alkoholista - tunnutaan äänestettävän lähes joka vuosi täytyy ihmetellään jääkö puolueille ja heitä edustaville kansankynttilöille muuhun enää aikaakaan? Toisaalta näitä vastaavia hengentuotteita tuntuu tulevan pintaan liian usein; autokortti - opetuslainsäädäntö, nykyisten kaltaisten nuorison tappotuotteitten - mopoautojen - salliminen, kännykän käyttö autoissa, ja taatusti paljon muutakin, joita on tälläkin blogilla tuskaantumiseen asti jo käsitelty.

Vai olisiko sittenki ajateltava asiaa positiivisesti; eipä jää kansanedustajilta turhaa aikaa enää muilla tavoin vaikeuttaa kansalaisten elämää? Vai olisiko oikeammin ottaa tämäkin vain yhtenä episodina joka viikkoisesta viihdeohjelmasta, josta kuitenkin joudumme tälle porukalle maksamaan? Vaalirahaa, palkkaa, puoluetukea ja suojatyöpaikkoja....


Nythän kai on oikea ajankohta meidän äänestäjien ottaa opiksi! On palautteen paikka. Vaalit kun ovat vaihteeksi edessä. 

Velvollisuus jonka laiminlyönnistä ei rangaista, ei ole velvollisuus ollenkaan.

Eiköhän Timo Kalli jo aikoinaan tuon kiistatta meille suomalaisille todistanut, vapauttaessaan Kehittyvien Maakuntien Suomen pullon hengen toukokuussa 2008? Velvollisuus jonka laiminlyönnistä ei rangaista, ei ole velvollisuus ollenkaan, hurskas toive korkeintaan. Moraalilla kun ei poliitikolle tai kansanedustajalle ole merkitystä ollenkaan, varsinkaan jos tarkastelussa ovat hänen ja edustaman puolueensa tekemiset tai heidän etujensa kyseenalainen oikeutus. 

Kaiken maailman selvitystöitä puolueille tilauksesta jo vuosia tehneen Lauri Tarastin olisi korkea aika siirtyä ihan oikeasti eläkkeelle. Itse asiassa riittäisi, jos hän itsekriittisesti älyäisi kieltäytyä puolueiden houkutteluista ryhtyä minkä tahansa selvittäjäksi. "Mutta kyllähän se vanhaa miestä hivelee".... Vielä parempi olisi, jos puolueet malttaisivat olla tätä menneisyyden miestä pyynnöillään häirtsemästä. Sitä toisaalta tuskin voi toivoa; he kun aina tietävät saavansa mitä tältä selvittäjältä tilaavat. 

Tämä, kuulemma myös Herra Vaalirahoitukseksi nimetty juristi oli kutsuttu  Hesarin Kulmapöydän haastateltavasti tänään.

Kuten edellisestä ehkä on havaittavissa, en kuulu Tarasti Fun Clubin johtokuntaan? Itse asiassa en ole edes jäsen. Ja siihen on syynsä. Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että vaikka osaaminen ehkä on riittänyt itseään kulttuurihenkilöinä pitäneiden Jumalan teatterin paskanheittäjien performassia selvittämään, viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryttiin pikatoimeksiantoon edellä mainitun vaalilahjoma-skandaalin selvittämiseksi, ratkaisuvaihtoehtojen konkretisoimisesta puhumattakaan siirryttin meidän kaikkien kannalta hyvin heikoille jäille.

Tältä blogiltani löysin yhteensä kolmekymmentä artikkelia, joissa herra Vaalirahoituksen nimi esiintyy. Eikä ilmeisesti yhdessäkään niistä häntä tai tuloksiaan arvostavassa yhteydessä. Ajallisesta yhteydestä ja kiinnostuksestani johtuen, ne keskittyvät vaalirahalainsäädännön muutokseen. 

Syyt löytyvät kirjoittamistani artikkeleista ja liikkeelle pääsee hyvin vaikka seuraavista kolmesta. 

Puoluerahoitus on uudistettava

Läpinäkyvä puolue- ja vaalirahoitus 

J'Accuse! 

 

Herra Vaalirahoituksen jäljiltä olemme lopullisesti siirtyneet ns. demokratiamme puolueiden demokratian valtaan ja ns. pitkiin listoihin. Näin jo siksi, että ainoa vaalirahoittaja, jonka mahdollisuutta rahoittaa yksittäisten ehdokkaiden vaalikassaa ei ole millään tavalla rajoitettu, on yksittäinen puolue. 

Kun rahoituksen merkitys valituksi tulemiselle nykyisin jatkuvasti kasvaa - eikä loppua näy - tästä seuraa, että panostamalla riittävästi valikoitujen ja puolueen kannalta sopivien yksittäisten ehdokkaittensa mainontaan, puolue voi käytännössä jo ennen vaaleja päättää, ketkä sitä Eduskunnassa edustavat. 

Tämän kakun kuorutuksena vielä se, että puolueiden - yksinomaan puolueiden - tehtävänä on säätää lait, joilla puoluetuista - olivatpa ne millä nimellä tahansa ja miten suuria tahansa - tässä maassa päätetään.

Kun toimijalla - olipa hän yksittäinen poliitikko, yksittäinen puolue tai puolue-eliitti kokonaisuudessaan - on näkemystä, käytännössä lähes kaikki resurssit ja ehdoton päätösvalta itse asiassa on naiivia kuvitella, ettei hän sitä käyttäisi. Nyt, ennemmin tai myöhemmin. 

Kiittäkäämme siitä herra Vaalirahoitusta ja hänen toimeksiantajiaan. "Suomen suosituimmaksi selvitysmieheksi ja herra Vaalirahoitukseksi kutsuttu Tarasti on puuhastellut vaaliasioitten parissa jo lähes puoli vuosisataa." Toivottavasti moinen puuhastelu loppuu.

 

Olisiko aika sanoa PO, ja ottaa sivuhyppy terrorismin vastaisesta sodasta?

Kauan sitten, siis joskus 1970/1980 – lukujen taitteessa osallistuin silloisen ”lateraalisen ajattelun” gurun Edward DeBonon seminaariin Saint Tropezissä, Ranskassa.

Tiedä häntä miten se tuli mieleeni lukiessani uutisista Ranskassa nyt tapahtuneista "Charlie Hebdo" - terroriteoista. Tai oikeastaan, tiedänkin.

Olen muistavinani, että syksyllä 2001 USAn presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan? Mielestäni aika ymmärrettävästi, olihan Osama Bin Ladenin porukka onnistunut viemään uskontonsa mukaisen, joskin erityisen konkreettisen Fatwan Pahan valtakunnan keskuksiin. Mielestään islamin, koraanin ja profeetan kaikkien nöyryytysten syyhyn ja ainakin symbooleihin; World Trade Center, Pentagon ja joko Valkoinen Talo tai Capitol, tai ne kaikki taisivat olla tulilinjalla?

9/11 ei hevin unohdu sen paremmin jenkeissä, Natossa kuin maailmassa yleensäkään. Pienemmistäkin syistä on maailmansotia ja ”vääräuskoisten” massateurastuksia aloitettu. Kenen toimesta milloinkin. Mutta siitä lähtien ovat tapahtumat maailmassamme edenneet vain yhteen suuntaan; huonosta vielä huonompaan. Geometrisesti kiihtyvässä sarjassa.

Mieleeni ei tule ajankohtaa jolloin läntisten demokratioiden pyrkimystä oikeudenmukaiseen, avoimeen, tasa-arvoiseen ja inhimilliseen kansalaisyhteisöön olisi suitsittu, rajoitettu ja rikottu räikeämmin kuin George W. Bushin ja hänen uskonveljiensä sodassa terrorismia vastaan. Waterboarding, Al Ghraib, CIAn vankien lentokuljetukset ja pieniin liittolaismaihin piiloitetut ja ulkoistetut kuulustelu-/kidutuskeskukset, Guatanamo, oman maan ihmisten kansalaisoikeuksien massiivinen rajoittaminen ja liittolaisilta saman edellyttäminen …. kaikki tuo rapautti läntisen demokratian ideologista pohjaa ja oikeutusta.

Ja yhä edelleen jo vuonna 1948 itsenäistyneen Israelin valtion palestinalaiset maastamuuttajat vaativat oikeuksiaan. Niin kyllä Israelin juutalaisetkin. Edelleen Gazan aluetta yritetään pommittaa kivikauteen. Kuka nyt milloinkin. Nyt ISIS on perustanut kalifaattinsa, eikä näytä olevan kovinkaan paljoa, minkä voisimme tehdä ahdasmielisen suvaitsemattomuuden ja murhaamisen estämiseksi. Edelleen Saudi Arabian kohtalonyhteys USAan säilyy vahvana. Edelleen energia, öljy ja maakaasu säilyvät keskeisimpinä kansainvälisen talouden kiristysruuveina. Arabikevät on johtanut yhteiskuntien, ideoiden ja kansalaisten kuolemaan; Libyassa, Syyriassa, Jemenissä ja ties missä. Olisiko tässä myös yksi keskeisitä syitä maailman nykyiseen tilaan? Ja Charlie Hebdoon pöyristyttävyyksiin? 

Yhä kiihkeämpinä, päättäväisempinä ja toivottomampina ja nämä syrjäytyneet nuoret vihaiset miehet kiihdyttävät raivoaan. Pariisissa, Ukrainassa, Libyassa, Gazassa; Pohjois-Afrikassa, Arabiassa, Lähi-idässä ja siitä itään. Ja elleivät ruoki toistensa fanaattista raivoa, ruokkivat ehkä kaloja Välimeren pohjassa epäonnistuttuaan matkassaan Luvattuun maahan?

Ainakin itselleni on jäänyt elämään vahvana käsitys, että 1900-luvun lopulla läntiset demokratiat olivat vähitellen löytämässä yhteisen sävelen terrorismin syiden poistamisessa. Hyväksymällä ajatuksen, että terrorismia ei maailmasta sotimalla poisteta. Se voidaan, tosin vain vähitellen mutta tehokkaasti poistaa vain poistamalla siihen johtavia syitä. Mieluiten ne kaikki. Mutta ei sekään tapahdu suoraviivaisesti, eikä hetkessä.

Niin tuosta Saint Tropezin Hotelli Byblosin kokouksesta vuoden 1980 tammikuun ensi päivien talvimyrskystä tuli mieleeni sana. Tarkoituksellinen syrjähyppy sivuluisu, tuumatalkoo silloin, kun perinteisen rationaalisen ajattelun avulla ei kiperää ongelmaa saada ratkaistua. Po, se se oli. Hetkellinen sivuhyppy todellisuuden ketjusta johonkin aivan uuteen ja ennen testaamattomaan, asiaan jopa kuulumattomaan.

Pitäisikö meidän nyt ottaa tuo sivuhyppy? Eihän tästä tappamisesta ja keskinäisestä kyräilystä ja vihanpidosta näinkään hyvää seuraa. Kenellekään. 

Lisäys klo 7.30

Yhä kiihkeämpinä, päättäväisempinä ja toivottomampina ja nämä syrjäytyneet nuoret vihaiset miehet kiihdyttävät raivoaan. Pariisissa, Ukrainassa, Libyassa, Gazassa; Pohjois-Afrikassa, Arabiassa, Lähi-idässä ja siitä itään. Ja elleivät ruoki toistensa fanaattista raivoa, ruokkivat ehkä kaloja Välimeren pohjassa epäonnistuttuaan matkassaan Luvattuun maahan?