sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Sananvapauden kukkasia ja tarve maaseudun uudeksi teollisuuspolitiikaksi


Toissapäivänä Talouselämä julkaisi uutisen otsikolla "Maaseudulle on jäätävä riittävästi työvoimaa" - SS: Tulevaisuusprofessori toivoo uutta teollisuuspolitiikkaa.  Tekstinä:

Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius sanoo Savon Sanomissa, että yksi Suomen talouden tukijaloista tulevaisuudessa on luonnonvarojen älykäs hyödyntäminen. Sen vuoksi hän sanoo, että maaseudulle on jäätävä riittävästi työvoimaa. Wilenius haluaa nähdä perinteisen aluepolitiikan tilalla teollisuuspoliittista ajattelua.
"Kyse ei ole vanhasta aluepolitiikasta, jossa ihmiset halutaan pitää haja-asutusalueella, koska se on fiksua ja kivaa aluepoliittisesti. Se on fiksua ja kivaa teollisuuspoliittisesti. Tämä meidän täytyy ymmärtää ja tämä on vasta nyt jollain lailla tulossa esiin", Wilenius sanoo Savon Sanomissa.
Wilenius työskentelee professorina Turun yliopiston alaisessa Tulevaisuuden tutkimuskeskukseksessa.

Koska olen ollut saamaa mieltä jo vuosia ja pidän synnyttämämme pohteen ratkaisemista kansalliselta kannalta äärimmäisen tärkeänä, kommentoin asiaa seuraavasti:

""Kyse ei ole vanhasta aluepolitiikasta, jossa ihmiset halutaan pitää haja-asutusalueella, koska se on fiksua ja kivaa aluepoliittisesti. Se on fiksua ja kivaa teollisuuspoliittisesti. Tämä meidän täytyy ymmärtää ja tämä on vasta nyt jollain lailla tulossa esiin", Wilenius sanoo Savon Sanomissa."" Edellisten lisäksi se on fiksua turvallisuus- ja ympäristöpoliittisesti. 

Valitettavasti Maalaisliitto, eli nykyinen Kepu on toimillaan pitänyt huolten siitä, että aluepolitiikka kuvastaa useimpien kaupunkilaisten ja monien maallakin asuvien mielissä puhtaaksi viljeltyä siltarumpupolitiikkaa, poliittista typeryyttä vailla vertaa.

Me veronmaksajat kustannamme kepun äänestäjien asumisen ja elämisen maalla, eli annamme Kepuleille mahdollisuuden ylläpitää kustannuksellamme äänestäjäkuntansa. Ja kun kannettu vesi ei tunnetusti kaivossa pysy osallistumme verorahojemme heittämiseen siihen kuuluisaan Kankkulan kaivoon. 

Tarvitsemme uuden otteen kohdentaa ja yksityistää kansallisen tukipolitiikkamme. Se ei paljoa vaadi. Kirjoitinkin siitä jo vuosia sitten. Olennaisinta onnistumiselle olisi, että hankkeiden valintaraatiin osallistuivat elinkeinoelämän ja tieteitten edustajat, mutta ei ensimmäistäkään poliitikkoa. 



En tähän mennessä ole havainnut puolueiden yrityksiä ratkaista pohdetta millään kestävällä tavalla.  Ne ja varsinkin Kepu ovat sen sijaan halunneet maksattaa kaiken veronmaksajilla, kärräämällä rahaa kuihtuvalle maaseudulle mitä ihmeellisempiin projekteihinsa. Valtaosa niistä on käsitykseni  mukaan päätynyt siihen surullisen kuuluisaan Kankkulan kaivoon, eli projektipäällikön ja mahdollisen -sihteerin projektiaikaiseen palkkaan, mihinkään muuhun juurikaan jälkiä jättämättä. Samaa vanhaa järjetöntä aluetukien jakotapaa vaaditaan taatusti taas myös seuraavalta hallitukselta.

Joskus 2000-luvun alkuvuosina kehittelin mielestäni nykyistä huomattavasti tehokkaamman tavan päästä tavoitteeseen tai vähintäänkin keinon, jossa olisi riittävästi uusia elementtejä, joita kannattaisi kokeilla.  Sen julkaisin edellisessä linkissä. Mutta ilmeisesti median typerä stereotyyppinen nimimerkkikirjoittelun linkkikäsittely jätti tärkeimmän julkaisematta?

Eiköhän olisi korkea aika hyväksyä, että toimimalla kuten aina ennenkin mikään ei muutu, maaseudun autioituminen vain kiihtyvällä vauhdilla jatkuu ja turhat aluetukirahat suurenevat? Tuskinpa sikäläisen väestön innovaatiotaso enää pohdetta oikeasti pystyy ratkaisemaan? Liian kauan on jo kannettu vettä kaivoon. Eiköhän olisi aika ottaa mukaan uusia innovoijia?

Olin kieltämättä hämmästynyt, kun Talouselämä julkaisi lähes viisi vuotta vanhan tekstini kopion nyt kokonaisuudessaan. 


Ei kommentteja: