Pahin on jo takana

Siis tältä vuodelta. Ellei tsunamin mahdollisuutta Intian tai Tyynellä valtamerellä, "The big one" - maanjäristystä Los Angelesissa tai esimerkiksi uusia Lockerbietä tai WTC torneja oteta lukuun. Mutta totta se on. Talvipäivän seisaus oli eilen.

Tästä se lähtee. Tapanina päivä on jo kukonaskeleen pitempi. Hätäisimmät muuttolinnut ovat jo havainneet edenneensä aivan liian pitkälle ja, tuumaustauon jälkeen, kääntyneet takaisin. Kohta ne palaavat. Ilman täyttää lintujen laulu ja kasvien tuoksu.

Ja jokainen päivä tästä eteenpäin tuo lähemmäksi Pohjolan yöttömät yöt, aurinkoisen lämpimät päivät ja vilvoittavan järviveden kesäsaunan kruunajaisena.

Nyt on taas tavoitetta ja asennetta. Kesä tekee tuloaan.

Toivotan kaikille blogisteille, kommentoijille ja lukijoille

Rauhaisaa Kesän odotusta.

Kyllä se siitä.

Lakupiippu ja suklaasikari kunniaan

Puoluejohtaja Stefan Wallin on havainnut Ruotsalaisen kansanpuolueen tarpeen nostaa profiliaan. Puoluetta uhkaa jälleen tappio. Nyt eurovaaleissa. Jotain tarttis tehdä. Tarvitaan yhteiskuntapoliittisesti merkittävä, mieluiten koko kansaa yhdistävä, kansallista hyvinvointia kohottava ja yhteisöllisyyttä kiinteyttävä kehitysprojekti. Hän sen löysi.

RKP:n viimeisen euroedustajan Henrik Laxin ja ministeritoverinsa Astrid Thorsin vihjeestä myös Walliin vannoo nyt Nuuskan Vapautusliikkeen nimeen. "Nuuskalla on marginaalinen merkitys ja sitä hyttystä ollaankin ampumassa tykillä", Wallin sanoo. Hänen mukaansa Ruotsin salliva nuuskalinja on paljon järkevämpi kuin muissa EU-maissa säädetty tiukempi linja. Ruotsi sai poikkeusluvan nuuskaukseen liittyessään EU:hun. Wallinin mielestä Ruotsin linjassa on säilynyt suhteellisuudentaju.

Ei taida RKP:llä suhteellisuudentaju olla oikein kohdallaan? Eikö maassa todella tärkeämpää mietittävää löydy? Tästäkö me todella teille verovaroistamme palkkaa maksamme? Jos asia ei olisi näin typerä, sitä ei viitsisi edes kommentoida. Mutta ottamalla tällä tavalla kantaa: puolueen puheenjohtajan, EU-parlamentin jäsenen ja hallituksen ministerin toimesta, ehdotan puolueelle nimenvaihtoa ja ao. henkilöiden vaihtoa. Kesken kauden.

EUn yhteinen puolustus, my foot!

Kiva saada näin Joulun alla kirjoitella muustakin kuin synkästä maailmantalouden tulevaisuudesta. Ja Suomenkin. Sehän alkaa mennä jo viihteen puolelle. Vapaata pudotusta nopeamminen ei talous eikä siinä toimiva ihminen kai oikein voi mennä. Saas nähdä josko joskus tömähdetään.

Toisena kestoaiheenani tällä vajaan kahden vuoden blogistiurallani on ollut itsenäisyys ja sen puolustaminen. Itse asiassa ensimmäisen blogini kirjoitin 1.2.2007 tähän aihepiiriin liittyen otsikolla Putinin Munchenin kärvistelystä.

Olemme valinneet itsenäisen puolustuksen turvallisuuspoliittiseksi viimeiseksi lukoksi. NATOn emme enää voi liittyä. Sen mahdollisuusikkuna sulkeutui viimeistään jossain kuluvan vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että voimme taas kerran laskea vain itsemme varaan. Ja hyvä niin.

Turvallisuuspoliittisia selontekoja on meillä tehty iät ajat. Nyt taitaa sekin tie olla loppuun käyty? Viivettä sen julkaisemissa on ainakin tullut. Ja ihmekö tuo. Jopa kameliotti-poliitikoillakin alkaa olla vaikeuksia laatia jälleen uusia ympäripyöreyksiä selonteon muotoon. Uskottavasti. Siis sellaisia, joissa todetaan että mikään ei ole muuttunut. Alueellamme ei ole lisääntyneitä uhkia. Maailmallakin kaikki on hyvin ja rauhallista. Meillä ei ole turvallisuusvajetta jne. jne. Niin, joskus satujenkin kirjoittelun täytyy tuntua jopa poliitikosta epäuskottavalta ja turhauttavalta? Georgia ja kansainvälisen talouden romahdus yhdessä opettanevat realismia? Mahdollisimman nopeasti.

Meitä ympäröi kolmelta ilmansuunnalta NATO ja yhdeltä Venäjä. Vielä tässä vaiheessa. Ja vielä tässä vaiheessa NATO tarkoittaa käytännössä pitkälti USAta. Tuskin tarkoittaa sitä enää kauan? Ainakaan näin selvästi. On jopa mahdollista, että jenkkien ikiomat ongelmat johtavat heidät keskittämään huomionsa täysin sisään päin, omaan itseensä. On niin tapahtunut ennenkin. Muistaakseni viimeksi 20 - 30 luvuilla.

Jos USAn painoarvo vähenee siitä seuraa, että NATOn päävastuun tulevat kantamaan siihen kuuluvat EU - maat. Nykytilanteen keskeisin tekijä, yksi ylivertainen vastuuvaltio, poistuu. Niin myös vastuuvaltion johtajuus ja resurssit. Jäljelle jää resursseja varmaan riittävästi. Mutta miten on johtajuuden kanssa? Varsinkin jos tulee kyse yhteisön kriisijohtajuudesta. Eurooppalaisen NATOn puolustuspoliittinen uskottavuus ei, erityisesti ei johtajuuden osalta, juuri luottamusta herätä.

Päävastuun NATO-pohjaisen puolustusorganisaation johtamisesta joutuisivat ottamaan suuret EU valtiot: Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Italia ja Puola. Näistä "etulinjan" valtioita ovat lähinnä Puola ja Saksa.  Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Italia ovat koko muun Euroopan takana. Ilman kriisitilanteen realitettien tajuakaan. Ja kun huomioon vielä otetaan tavat, joilla EUta on yritetty johtaa ja niistä saadut kokemukset, lienee perusteltua asetta yhtenäisen EU-puolustuksen syntyminen ja sen kriisitilanteessa toimiminen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Ainakaan tässä elämässä.

Palataanpa alkuun. Suomen itsenäinen puolustus, toki EUn jäsenenä. Onko se mahdollista?  Jos meiltä löytyy siihen tarvittava johtajuus ja tahto, niin mikä ettei. On se toiminut tähänkin asti. Mutta onko suomalaisella itsenäisellä puolustuksella riittävät resurssit? Kansalla riittävä tahto? Johdolla kyky ja halu johtaa? Nimittäin nykymaailmassa ei enää valmistautumisaikaa tarjota kuukausikaupalla. Jos kriisi puhkeaa, kysymys saattaa olla päivistä, jopa tunneista.

Suomi ja Ruotsi muodostavat paiseen tai aukon NATOn yhtenäiseen rintamalinjaan. Paiseita voi puhkaista. Tai ne täyttyvät. Onko meidän itsenäinen puolustuksemme niin uskottava, että kummankin mahdollisen vastapuolen laskelmissa alueemme käyttöajatuksista luovutaan? Ja ajatuksista paiseen puhkaisemisista tai täyttämisestä luovutaan? Ilman, että edes kokeiltaisi kepillä jäätä?

Väittäisi, että yllä kirjoittamani ajankohtaistuu viimeistään 5 vuoden kuluessa. Sorry.

On se vaan niin kiva kirjoittaa välillä muistakin asioista kuin politiikasta tai maailman- ja Suomen talouden tulevasta katastrofista. Tulee niin optimistinen, positiivinen vire.

PS.

Edellä olevaan antoi aiheen päivän Hesari. Vieraskynänä Markku Sotamaa otsikolla: "Venäjän hyökätessä Suomi olisi yhtä turvaton kuin Georgia" ja Kulttuurisivuilla Juri Komisarovin alias Juri Derjabinin kirjan arvostelu otsikolla "Kosiomies kuiskailee Suomi-neidolle."

Hulluja päiviä odotellessa

Soon sitten täsä.

Ensimmäinen askel kohti arvailuani 15.9.2008 on otettu. Nyt tuli jenkkilässä lattia vastaan, kun FED käytti kaikki korkoaseensa mahdollisuudet kerralla. Keskuspankkikorko laski kertalaakista 0 - 0,25 prosenttiin. Tämän jälkeen sen täytyy turvautua markkinointiosastonsa palveluksiin saadakseen rahaansa kaupaksi.

Näin kirjoitin.

"Olen aina ihmetellyt missä vaiheessa pankit alkavat maksaa yhteisöille, yrityksille ja yksityisille henkilöille siitä, että ne suostuvat ottamaan vastaan juuri heidän tarjoamaansa rahaa, velaksi.

Jos nykymeno pörsseissä kautta maailman jatkuu, saan kohta vastauksen.

En usko olevani silloin tyytyväinen"

Eikö olekin epätodellinen tunne? Vieläkään ei tunnu missään.

Go West Young Man, Go West

Aivan liian usein olen runsaan vuoden aikana valitellut huonoja talouden näkymiä. Jopa siihen mittaan, että voisin kuvitella saaneeni taivaanrannan mustamaalaajan korkean oppiarvon ja valtakunnan peruspessimistin viitan. (Siis niiden mielissä, jotka ovat vaivautuneet pitkät juttuni lukemaan.) Kuka milloinkin on halunut osoittaa erinomaisuuttansa toteamalla, milloin milläkin sanoilla, että ei meille mitään tapahdu. Kaikki on hyvin.

Sorry. Nyt toistuu sama kuin vuonna 1991 ja 1992, mutta vaikeutetulla asteikolla.(Silloin muuten aloitin kirjoitteluni 1991 keväällä.) Ne olivat niitä aikoja, kun kukaan ei uskonut vielä edes taantumaan, lamasta nyt puhumattakaan. Ja siksi vain hyvin vähän tehtiin sen ehkäisemiseksi, että siihen jouduttaisi. Eikä mitään sen seurausten lievittämiseksi, puhumattakaan siitä elendiasta pääsemiseksikään. Suurin piirtein ainoat aktiiviset toimet olivat katastrofaalinen markan ECU - kytkentä, devalvaatioiden sarja, pankkien pelastaminen ja työttömyyskoulutuksen ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden mitoittaminen siten, että edes yhteiskuntarauha säilyy.

Mutta Suomen kokoisen valtion, joka on näin ratkaisevassa määrin riippuvainen viennistä, ei edelleenkään voi kuvitella voivansa pysyä koskemattomana onnelana kun ympärillä rymisee. Viimeksi hävisi Neuvostoliiton kauppa. Sen jälkeen vielä yritettiin jatkaa vanhoilla eväillä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, jopa pari vuotta. Sen määrä oli runsas 20 % viennistämme. Ja kävi niinkuin kävi. Nyt ovat hävinneet maailmankaupa, sen rahoitus ja markkinat. Se on 100 %. Ja jälleen meillä istuu hallitus, joka vaan ei tee mitään.

Puolueet, jotka nyt istuvat hallituksessa ovat samat kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Ilmeisesti talousviisaat, joita he kuuntelevat ovat nekin paljolti samat. On luonnollisesti ymmärrettävää, että neuvot joita hallitus heiltä ottaa vastaan ovat nekin saman ideologisen filterin kautta suodatettuja. Positiivista edelliseen kertaan verrattuna on kieltämättä se, että meillä ei enää ole Suomen Pankin entistä pääjohtajaa presidenttinä. Huonoa taas se, että sen paremmin Tasavallan Presidentti kuin Suomen Pankin pääjohtaja, kuin kukaan hallituksen ministereistäkään, ei tunnu edes tajuavan mitä kello lyönyt.

Nyt, ja vasta nyt, me sukelletaan. Ja syvälle. Ja samasta perussyystä kuin silloin. Vastuulliset poliitikkomme eivät halua tai uskalla nähdä realiteettejä sellaisina kuin ne vastaan tulevat. On hankalaa tehdä päätöksiä asioista, kun pelkällä poliittisella retoriikalla enää selviä. Ja tosiasioihin pohjautuvia, perusteltuja ja oikein mitoitettuja poliittisia päätöksiä me nyt tarvitsisimme. Mutta meillä ovat päättäjinä politiikan ammattilaiset. Muusta he eivät mitään tiedä.

On mielenkiintoista seurata miten USA:ssa nyt kootaan hallitusta. Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen tilanne. Voisi sanoa, että siitä on, nyt vaalien jälkeen, politiikka aika kaukana. Sen sijaan syntyy käsitys, että siellä edes pyritään kokoamaan asioihin laaja-alaisesti paneutumaan kykenevä ja oman hallinnonalansa syvällisesti hallitseva ja maailmallakin arvostusta nauttiva "Dream-Team". Siis edes pyritään. Sen onnistutaanko näyttää aika.

Meillä hallituksen hallinnointi, korostetusti tämän ja edellisen hallituksen aikana perustuu vallän kähmintään. Ja painotetusti omien etujen ja kunkin edustaman ryhmän/puolueen lyhyen aikavälin etujen ja vallan maksimointiin. Siihen mitä maailmalla tapahtuu korkeintaa reagoidaan. Mieluiten ei tehdä mitään. Kun ei mitään muuta osata kuin politikoida. Ja siinäkin kun voi tulla tehtyä virhe. Se voisi käydä kalliiksi. Omalle uralle. Ja Puolueelle.

Huomioita hallituspolitiikasta laman kynnyksellä

Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen pannaan kiertoon. Hänen suurimpana syntinä Tuija Brax ja muut iloiset hallitusherrat ja -narrit, tuskin pitävät 200 äänen rekisteröitymättömyyttä kuntavaaleissa. Kyseessähän oli kokeilu ja äänestäjille oli tarjolla myös vanha lipullinen vaihtoehto. Kokeiluihin ryhdytään siksi, että vaihtoehtoa kokeillaan. Kokeilu sisältää siis mahdollisuuden virheisiin, jotta varsinaisissa vaaleissa niitä ei enää ilmaantuisi. Kukaan tuskin muistaakaan sitä manuaalisen äänestysjärjestelmän virhettä, joka tapahtui siksi, että kaksi ehdokasta oli saanut saman numeron.

Kukaan ei sitä ääneen myönnä, mutta suurin syy on tarve löytää syntipukki puolueiden vaalirahoitussotkulle kevään 2007 eduskuntavaaleissa. Sillä lähinnä Keskusta ja Kokoomus uskovat puhdistavansa omantuntonsa ja saavansa lopullisen perusteen vaieta rötöstelynsä Kehittyvien Maakuntien Suomessa.

Oletko muuten kiinnittänyt huomiotasi siihen, että kuntavaalien rahoituksesta ei ole julkisuudessa puhuttu lainkaan? Ei vaikka puoli vuotta aiemmin on jääty kiinni itse teosta. Eikä Tarastin työryhmästä, jossa poliittiset puolueet ovat päättämässä omassa asiassaan. Ja kuitenkin suurimmat lahjusrahat liikkuvat, jos niitä havaittaisi, juuri kuntavaaleissa. Kaavoitus, rakentaminen ja sopimustoiminta kun muodostavat luontaisen epärehellisen vallan ja rahan kohtaamiskentän.

Eurooppa – maahanmuutto ministeri Astrid Thors on profiloitunut kummallakin rintamalla. EU:ssa hän kampanjoi näyttävästi ja dramaattisesti nuuskan myynnin vapauttamiseksi muuallakin kuin vain Ruotsissa. Maahanmuuttorintamalla hän taistelee Kepun ja Kokoomuksen valiokuntaedustajien kanssa, saadakseen aikaan nykyistä vapaamielisemmän ulkomaalaislain. Kummassakin tulee vesiperä. EU:ssa toruu terveyskomissaari, hallintovaliokunnassa Kepulien ja Kokkareitten edustajat. Valiokunnan edustajat tulevat pitämään huolta siitä, että verrattuna hallituksen esitykseen jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä tiukennetaan ja perheiden yhdistämisestä luovutaan. Työtä tulevat oleskeluluvan saajat saavat tehdä, mutta perhettään eivät saa maahan tuoda.

Varmaan Kokkareet ja Kepulit saavat aikaan poliittisten näkemystensä mukaiset rajoituslait. Taas kuvitellaan voitavan poimia rusinoita pullasta.

Merentutkimus saatiin sitten hajoitettua. Ei tarvitse maajussin enää kuunnella korvat punaisena missä määrin hän on laiminlyönyt maataluoden ympäristön miljarditukien tehovaatimuksia ja osallistunut Itämeren saastuttamiseen. Rahat on kyllä käytetty mutta tulosta ei vain ole syntynyt. Ei vaikka rahaa on kylvetty jo 10 vuotta. Eduskunnan äänestäessä hajoittamisesta, poissa oli kuulemma silmiinpistävän monia Kokkareita. Herää kysymys mikä olisikaan ollut tuloksena, jos poissaolijat olisivat äänestäneet vakaumuksensa mukaan? Kansanedustajan moraalisen selkärangan ja poliittisen vastuun(puutteen) kirkas esimerkki. Jonka me äänestäjät maksamme.

Olen ihmetellyt jo jonkin aikaa, kuinka on mahdollista, että Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen tulevat hyvin toimeen keskenään. Alueellistamisen, aluepolitiikan ja kunnallisen itsehallinnon nimissä tehdään laaduttomia päätöksiä, jotka lisäksi kasvattavat veronmaksajain rasitusta. Ja näin tehdään nimenomaan aikana, jolloin ympäröivä maailma ja ertyisesti maailmantalous sortuu. Ja vähintään 2 - 3 vuodeksi, todennäköisesti pidemmäksikin.

Uskoisin löytäneeni syyn. Kumpikin ovat maalta. Nurmi- ja Siilivärveltä. Kumpikin on sitoutunut lapiomaan kaikkia mahdollisia tukia mahdollisimman runsaasti maaseudun laariin.

Hölmöläisten hommaa

Kyllä me kasvukeskuksien kaupunkilaiset olemme todella yksinkertaista porukkaa. Vuosikausia, jopa vuosikymmeniä olemme valmiita maksamaan kaiken maailman yhteiskunnallisista hullutteluista. Nyt viimeksi olemme antaneet syntyä hallituksen, jonka keskeisimpänä tehtävänä näyttää olevan kulujen lisääminen ja maaseudun ja taantuvien maaseutupaikkakuntien tyhjentäminen. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että vastuuseen osallistuvat kaupunkien kokkarit ja viherpiipertäjät. Lyhyen aikavälin kyseenalaiset voitot korjaa Kepu.

Alueellistaminen, aluepolitiikka ja kunnallinen itsehallinto – kepun pyhä kolminaisuus. Ja jokainen niistä tarvitsee ehdottomasti oman tukijärjestelmän, jonka maksumiehinä ovat loput 80 % kansalaisista.

Alueellistaminen halutaan toteuttaa siten, että arvalla valittu valtion virasto tai laitos siirretään HuitsinNevadaan, eli aina sinne mistä ajatuksen ilmoille heittävä kepuliministeri kulloinkin sattuu kotoisin olemaan. Se, että siitä seuraa valtiolle kustannusten lisäys aikana, jolloin valtion kuluja yritetään pienentää tuottavuuskampanjalla, ei luonnollisestikaan ole kepun ongelma. Tuplakulut aiheutuvat siitä, että ketään ei irtisanota vaikka ei mukaan lähde, että joudutaan nostamaan paikalleen jäävien palkkoja jotta he voivat suoriutua lisääntyvistä työmatka- ja majoituskulut kuluista, että hyväksytään entistäkin lyhyempi työaika, koska työmatkoihin menee henkilöiltä liikaa aikaa ja joudutaan lisäksi vielä palkkaamaan uusia, jotta työt siellä uudella paikkakunnalla edes näennäisesti pöyrisivät. Todella luova tapa parantaa julkishallinnon tuottavuutta?

Aluepolitiikkaa halutaan hoitaa, kuten olen monasti aiemminkin kirjoittanut, jatkamalla tukien syytämisellä samaan pohjattomaan kaivoon. Temppupolitiikka ei moisessa toimi. Uskoisitte jo. Jos ei 20 % kansanedustajista saa 80 % kansanedustajista vakuuttumaan perustavamman laatuisista aluepoliittisista edusta, jotka imevät väkeä takaisin maalle ja maaseutupaikkakunnille, eivät mitkään yksittäiset tempaukset koskaan tule toimimaan. Uudistan aiemman ehdotukseni; järjestäkää aluepoliittisilla tukirahoilla erityisohjelma, jonka toteuttajiksi haette tarjouskilpailun perusteella ehdotuksia kasvukeskusten osaajilta.

”Sä koskaan et muuttua saa” - sanotaan laulussa, jonka kepulit varmasti valitsisivat kansallislaulukseen jos puolueilla sellaisia olisi. Maaseutu ja maaseutupaikkakunnat tyhjenevät, mutta ainoa mikä saisi muuttua on tukien määrä. Ja se saisi vain kasvaa. Kuntien veropohjan supistuminen kurjistaa tyhjenevät kunnat, paitsi poikkeuksellisen hyvinä taloudellisen aktiviteetin aikoina, jotka juuri ovat jääneet taaksemme. Kunnallinen itsehallinto, jolle oli aivan järjellinen pohja olemassa vielä 1950 jopa 1960 luvuilla on tullut tiensä päähän. Jos haluamme turvat palvelut ja elämisen edellytykset maaseudulla ja maaseutupaikkakunnilla on korkea aika ottaa käyttöön mitkä tahansa pakkokeinot, että hallinnollisten yksikköjen koko voidaan olennaisesti lisätä. Kunnallisesta itsehallinnosta siirtyminen maakunnalliseen itsehallintoon on toteutettava pikimmiten.

Kasvurahastojen rahaston rahasto?

Rahastojen rahasto on nyt sitten perustettu. Nimenä Kasvurahastojen rahasto Ky. Luonnollisesti se syntyi olennaisesti pienempänä kuin hallitusneuvottelijat suunnittelivat vuonna 2007.Se piti luotaman (siis jo silloin, kun oltiin varmoja siitä, että maailman talousmyrskyt eivät Suomeen ulotu) ohjaamalla työeläkerahaa 400 miljoonaa euroa suomalaisiin, innovatiivisiin nopeasti kasvaviin ja kannattaviin yrityksiin.

Rahaa työeläkeyhtiöiltä tälle varsin riskaabelille alueelle saatiin vain 20 % aiotusta, 81 miljoonaa. Ja valtio päätti sitten sekin tyytyä pienempään pottiin, noin 25 % aiotusta, runsaat 54 miljoonaa.  Paljon rahaa se on tämä 135 miljoonaa euroa. No hallinnointiin saadaan varmaan kulumaan ihan riittävästi, kun raha siirrellään yhdeltä rahastolta toiselle. Ja kuluuhan sitä silloinkin, kun sillä - toivottavasti - onnistutaan rahoittamaan pieniä kasvuyrityksiä.

Jospa tuosta kokonaispotista saisi osoitettua edes 10 %  eräänlaisen "alkavan pienyrityksen" rahaston pohjaksi. Varsinkin silloin, kun puhutaan alkavista yrityksistä, ei ole olemassa yritystutkimuksellisia työkaluja, joilla määritellä kuinka iso riski on. Kuitenkin, jos tähän maahan halutaan kehittää uusia kasvavia yrityksiä, rahoituksen takaaminen aivan yritystoiminnan alkuvaiheessa olisi keskeistä. Silloin myös tarvittavat panostukset ovat pieniä, eikä markkinahäiriöitä tarvitse pelätä.Mutta tärkeää olisi, että niitä saataisi perustettua paljon.

Arviointijärjestelmänä ja osin kehittämisinstrumenttina voitaisi järkevästi käyttää maahan edellisen laman aikana, elinkeinoelämän aloitteesta perustettua Uusyrityskeskusverkostoa. Siis siltä osin, kuin nämä käyttävät yrityselämässä työskentelevien vapaaehtoista asiantuntemusta liikeidean, liiketoimintasuunnitelman ja yrityksen käynnistämissuunnitelman arviointiin.

Samalla osassa näistä uusyrityskeskuksista toimii mentori tai kummijärjestelmä, jossa samaiset yhdistyksien elinkeinoelämää edustavat jäsenet osallistuvat sparraajina ja yhteistyökumppaneina samaisille alkaville yrittäjille, lisäten tällä tavalla ao. yrittäjien onnistumisen todennäköisyyttä merkittävästi. Jos ajattelisi, että keskimäärin rahoitus olisi ehkä jotain 20.000 - 40.000 euron luokkaa, voi jokainen tykönänsä laskea kuinka monta yritystä tällä saataisi vauhtiin.

Tämän konseptin mukaista hanketta yritettiin saada aikaan edellisen laman aikana, ja hilkulla sen aikaansaaminen olikin.  Mutta sitten yks´kaks virkamiehet havaitsivat, että heillä ei moisessa hankkeessa paljon muuta annettavaa jää kuin osoittaa rahoitus. Eli yhteiskunnallisesti halpa ja taatusti tehokas järjestelmä jäi odottamaan aikaa parempaa.

Olisiko se nyt?

Muussa tapauksessa seuraava vaihe on tulevaa lamaa seuraavan laman alussa perustettava Kasvurahastojen rahaston rahasto Ky.

Lisätietoja konseptista ja sen toimivuudesta saatavana.

Kasvurahastojen rahaston rahasto?

Rahastojen rahasto on nyt sitten perustettu. Nimenä Kasvurahastojen rahasto Ky. Luonnollisesti se syntyi olennaisesti pienempänä kuin hallitusneuvottelijat suunnittelivat vuonna 2007.Se piti luotaman (siis jo silloin, kun oltiin varmoja siitä, että maailman talousmyrskyt eivät Suomeen ulotu) ohjaamalla työeläkerahaa 400 miljoonaa euroa suomalaisiin, innovatiivisiin nopeasti kasvaviin ja kannattaviin yrityksiin.

Rahaa työeläkeyhtiöiltä tälle varsin riskaabelille alueelle saatiin vain 20 % aiotusta, 81 miljoonaa. Ja valtio päätti sitten sekin tyytyä pienempään pottiin, noin 25 % aiotusta, runsaat 54 miljoonaa.  Paljon rahaa se on tämä 135 miljoonaa euroa. No hallinnointiin saadaan varmaan kulumaan ihan riittävästi, kun raha siirrellään yhdeltä rahastolta toiselle. Ja kuluuhan sitä silloinkin, kun sillä - toivottavasti - onnistutaan rahoittamaan pieniä kasvuyrityksiä.

Jospa tuosta kokonaispotista saisi osoitettua edes 10 %  eräänlaisen "alkavan pienyrityksen" rahaston pohjaksi. Varsinkin silloin, kun puhutaan alkavista yrityksistä, ei ole olemassa yritystutkimuksellisia työkaluja, joilla määritellä kuinka iso riski on. Kuitenkin, jos tähän maahan halutaan kehittää uusia kasvavia yrityksiä, rahoituksen takaaminen aivan yritystoiminnan alkuvaiheessa olisi keskeistä. Silloin myös tarvittavat panostukset ovat pieniä, eikä markkinahäiriöitä tarvitse pelätä.Mutta tärkeää olisi, että niitä saataisi perustettua paljon.

Arviointijärjestelmänä ja osin kehittämisinstrumenttina voitaisi järkevästi käyttää maahan edellisen laman aikana, elinkeinoelämän aloitteesta perustettua Uusyrityskeskusverkostoa. Siis siltä osin, kuin nämä käyttävät yrityselämässä työskentelevien vapaaehtoista asiantuntemusta liikeidean, liiketoimintasuunnitelman ja yrityksen käynnistämissuunnitelman arviointiin.

Samalla osassa näistä uusyrityskeskuksista toimii mentori tai kummijärjestelmä, jossa samaiset yhdistyksien elinkeinoelämää edustavat jäsenet osallistuvat sparraajina ja yhteistyökumppaneina samaisille alkaville yrittäjille, lisäten tällä tavalla ao. yrittäjien onnistumisen todennäköisyyttä merkittävästi. Jos ajattelisi, että keskimäärin rahoitus olisi ehkä jotain 20.000 - 40.000 euron luokkaa, voi jokainen tykönänsä laskea kuinka monta yritystä tällä saataisi vauhtiin.

Tämän konseptin mukaista hanketta yritettiin saada aikaan edellisen laman aikana, ja hilkulla sen aikaansaaminen olikin.  Mutta sitten yks´kaks virkamiehet havaitsivat, että heillä ei moisessa hankkeessa paljon muuta annettavaa jää kuin osoittaa rahoitus. Eli yhteiskunnallisesti halpa ja taatusti tehokas järjestelmä jäi odottamaan aikaa parempaa.

Olisiko se nyt?

Muussa tapauksessa seuraava vaihe on tulevaa lamaa seuraavan laman alussa perustettava Kasvurahastojen rahaston rahasto Ky.

Lisätietoja konseptista ja sen toimivuudesta saatavana.

Kertakäyttöyrityksiä Köyhtyvien Maakuntien Suomessa

Mitäköhän hallitus keksii seuraavaksi? Eilen pekkaroinnin primus inter pares julkisti, että Vanhasen Matille tulee näytön paikka metsäteollisuuden päästörajoituspäätösten myötä. Niitä kai nyt tehtaillaan Brysselissä? Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että näytön paikkana hän ei ole koskaan pitänyt puutulleja, joitten voimaantulon kansakuntamme voimakaksikko sai siirrettyä varsin kimurantilla, peräti kiinalaisella jekulla.

Tänään Kauppalehti uutisoi Aamulehden kertomana, että ”vaalirahoittaja ja kiinteistönkehitysyhtiö Nova Group ei ole ainoa yritys, jonka vastuuhenkilöt viettävät makeaa elämää, vaikka verovelkoja on kertynyt rutkasti.

Tuoreista rakennusalan osakeyhtiöistä kaksi viidestä on sellaisia, joiden vastuuhenkilöille tai heidän edellisille yritykselleen oli kertynyt verovelkaa, ulosottovelkaa tai maksuhäiriöitä.

Tämän paljastaa harmaata taloutta tutkivan Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin eli Virke-projektin tuore selvitys. Vastuuhenkilöllä tarkoitetaan osakeyhtiön toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai yrityksen pääomistajaa.

Selvityksen mukaan tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana Suomeen perustettiin 1 341 uutta rakennusalan osakeyhtiötä, joista 559:n vastuuhenkilöllä tai heidän edellisillä yrityksillään oli erääntyneitä ja maksamattomia velkoja.”

Ratkaisunkin uutisen kirjoittaja hallitukselle tarjoilee: käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Siitäkin on jo pitkään keskusteltu mutta ei tässäkään asiassa ole valmista tullut. Miksiköhän? Jos ajattelisin ääneen voisin ehkä kuvitella, että johtavien poliitikkojen – siis sekä valtion että kunnallisella tasolla – mahdollisuudet harrastaa luovaa koplailua puoluerahoitusta vähenisivät liikaa?

Mutta, ehkä näin eläkeläisenä kannattaa jättää ääneen ajattelu niille, joiden intressit ensisijassa ovat uhanalaisina. Palkansaajat yleisesti ottaen ja nuoret, tulevat palkansaajat erityisesti.

Rikos ja rangaistus

Vuonna 1866 julkaistu romaani on kyllä Fjodor Dostojevskin tunnetuin teos. Mutta tällä kertaakaan en ole ajatellut ryhtyä sen paremmin kirjallisuuden esittäjäksi kuin kriitikoksikaan.

Sen sijaan kollegani helanes pani minut ajattelemaan rikoksen ja rangaistuksen suhdetta kommentissaan hyvin spesifiikin asian osalta.

Onko tapahtunut rikos jos laki kieltää kansalaiselta määrätynlaisen toiminnan ja kiellon rikkomisesta on määrätty sakkoja tai x vuotta vankeutta? Esimerkki: Henkilö murtautuu liiketiloihin ja suorittaa törkeän varkauden. Varastat auton ja ajat käniipäissäsi jalankulkijan yli, joka kuolee. Eikä sinulla ole edes ajokorttia. Helppo nakki. On tapahtunut lain rikkominen.

Onko tapahtunut rikos jos laki edellyttää kansalaiselta määrättyä toimintaa ja lain rikkomisesta on määrätty sakkoja tai x vuotta vankeutta? Esimerkki: Yritys jättää kirjanpitonsa pitämättä, ei maksa ennakonpidätyksiä, ei suorita alv-maksuja, jättää hankintansa maksamatta jne. Helppo nakki. On tapahtunut lain rikkominen.

Onko tapahtunut rikos jos laki edellyttää kansalaiselta määrättyä toimintaa, mutta lain rikkomista ei ole sanktioitu? Esimerkki: Kansanedustaja ei ilmoita yksityiseltä yritykseltä tai yhteisöltä saamaansa vaalirahalahjoitusta oikeusministeriön pitämään julkiseen rekisteriin. Helppo nakki. On tapahtunut lain rikkominen.

Lain rikkominen on oma asiansa ja siitä seuraava rangaistus omansa. Se vaihtelee monenkin erilaisen tekijän summana. Ja siitä päättää oikeus tarkemmin määritellyillä tavoilla. Mutta ennen kuin oikeus voi tehdä päätöksen rangaistuksesta sen pitää varmistua siitä, että lakia on rikottu, että on tehty rikos. Ensin siis todennetaan rikos vasta sen jälkeen määrätään rangaistus.

Vai ajattelenko asiaa jotenkin väärin tai virheellisesti?

Vihreää mönjää tuutin täydeltä

Missä ihmeessä möhnässä vihreitten Tarja Crohnberg kulkee? Mitä hän teki 1990-luvun alussa? Mitä hän todellakaan tietää työvoimatoimiston toimihenkilöiden arjesta?

Eivät he edistä yrittäjyytä, edistä kouluttautumista eivätkä kehitystä. He ottavat vastaan työttömiä, kertovat mille luukulle heidän on seuraavaksi mentävä. Mutta jos heiltä jotain kysyy, varovat visusti mitään sanomasta, koska sanoessaan he voisivat syyllistyä virheeseen. Ja se tietäisi pätkätyön loppua.

Seuraan parhaillaan, tosin vain paikka paikoin, TV-ykköseltä tulevaa A-talkkia.

PS.

Toivottavasti hallitus edes älyäisi, että edessä olevan taantuman / laman työttömiä työllistettäisi ainoastaan yksityisille sektorille. Suurin markkinahäirikkö viime laman aikana oli julkinen sektori; sekä valtio että kunnat. Tekevätpä työttömät edes jotain hyödyllistä. Haittavaikutuksia kannattaa toki minimoida.

Vihreitä arvoja

Köyhtyvien Maakuntien Suomi nousee kuin fenix – lintu. Ajankohtaisohjelma 45 minuutin mukaan Nova-group on kuulemma maksanut osan Ilkka Kanervan 60 – vuotisjuhlista. Samoihin aikoihin noin 40 kansanedustajaa lähinnä Kepusta ja Kokkareista jäi kiinni lahjoman vastaanottamisesta. (Kyllä. Jättäessään vaalirahoituksen ilmoittamatta ja yrittäessään sitä osittain kaikin keinoin pimittää, kyseessä oli lahjus.) Seuraukset näille 40? Seurauksia ei ollut.

Ellei ao. henkilöt ja heidän puolueensa kanna asiaan kuuluvaa vastuuta itse säätämänsä lain rikkomisesta, ne rapauttavat kansalaisten moraalin ja uskon demokratiamme toimivuuteen.

Olen tähän asti uskonut, että vihreät eivät vielä ole ryvettyneet varsinaiseksi puolueeksi. Olen mitä suurimmalla todennäköisyydessä ollut väärässä jo jonkin aikaa? Kun katsoo mihin kaikkeen he hallituksessa suostuvat ja mitä he sietävät johtaa ajattelemaan, että heistäkin on kasvanut puolue.

Sillä täytyyhän heillä olla edes jotain ”aatteellista hyötyä” olemisestaan hallituksessa? Eihän pelkästään Crohnbergin ja Braxin palkka (sekä niitä seuraavat avustaja yms. nimitykset) voi selittää heidän toimettomuuttaan? Hehän ovat hiljaisina sivusta seuranneet Kepun irtiottoja Merentutkimuslaitoksen tuhoamisessa, Ympäristöministeriön haltuun ottamisen, Kollajan ja Vuotoksen allashankkeiden edistämisen, Ellun kehittämisen, MaVin siirtäminen Seinäjoelle, Lääkelaitoksen siirtohankkeet Kuopioon, Pallaksen kaavamuutoshankkeet jne. jne. osalta. Kaikki toimia, jossa tuhotaan vanhaa osaamista aluepolitiikan verukkeella.

Kepu on ottanut suvereenisti haltuunsa kaikki substanssiministeriöt, minkä seurauksena ympäristönäkökulman huomioon ottaminen päättyy. Aivan samalla tavalla kuin käytännössä muun yhteiskunnan kyky enää ottaa edes kantaa maatalouteen. Saman aikaan romutetaan vauhdilla vanhoja demareitten pesäpaikkoja, työvoimahallinto, opetusministeriö, liikenneministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö.

Vai olisiko sittenkin vain niin, että sekä Crohnberg että Brax ovat sisäistäneet Soininvaaran madonluvut Vihreiden erottua ydinvoiman vuoksi Lipposen hallituksesta niin perusteellisesti, että he eivät enää uskalla tehdä mitään? Eivät edes pitää kiinni omista arvoistaan?

Yhä suurempi syy äänestää seuraavissakin vaaleissa Kirkkovenettä.

Vihreitä arvoja

Köyhtyvien Maakuntien Suomi nousee kuin fenix – lintu. Ajankohtaisohjelma 45 minuutin mukaan Nova-group on kuulemma maksanut osan Ilkka Kanervan 60 – vuotisjuhlista. Samoihin aikoihin noin 40 kansanedustajaa lähinnä Kepusta ja Kokkareista jäi kiinni lahjoman vastaanottamisesta. (Kyllä. Jättäessään vaalirahoituksen ilmoittamatta ja yrittäessään sitä osittain kaikin keinoin pimittää, kyseessä oli lahjus.) Seuraukset näille 40? Seurauksia ei ollut.

Ellei ao. henkilöt ja heidän puolueensa kanna asiaan kuuluvaa vastuuta itse säätämänsä lain rikkomisesta, ne rapauttavat kansalaisten moraalin ja uskon demokratiamme toimivuuteen.

Olen tähän asti uskonut, että vihreät eivät vielä ole ryvettyneet varsinaiseksi puolueeksi. Olen mitä suurimmalla todennäköisyydessä ollut väärässä jo jonkin aikaa? Kun katsoo mihin kaikkeen he hallituksessa suostuvat ja mitä he sietävät johtaa ajattelemaan, että heistäkin on kasvanut puolue.

Sillä täytyyhän heillä olla edes jotain ”aatteellista hyötyä” olemisestaan hallituksessa? Eihän pelkästään Crohnbergin ja Braxin palkka (sekä niitä seuraavat avustaja yms. nimitykset) voi selittää heidän toimettomuuttaan? Hehän ovat hiljaisina sivusta seuranneet Kepun irtiottoja Merentutkimuslaitoksen tuhoamisessa, Ympäristöministeriön haltuun ottamisen, Kollajan ja Vuotoksen allashankkeiden edistämisen, Ellun kehittämisen, MaVin siirtäminen Seinäjoelle, Lääkelaitoksen siirtohankkeet Kuopioon, Pallaksen kaavamuutoshankkeet jne. jne. osalta. Kaikki toimia, jossa tuhotaan vanhaa osaamista aluepolitiikan verukkeella.

Kepu on ottanut suvereenisti haltuunsa kaikki substanssiministeriöt, minkä seurauksena ympäristönäkökulman huomioon ottaminen päättyy. Aivan samalla tavalla kuin käytännössä muun yhteiskunnan kyky enää ottaa edes kantaa maatalouteen. Saman aikaan romutetaan vauhdilla vanhoja demareitten pesäpaikkoja, työvoimahallinto, opetusministeriö, liikenneministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö.

Vai olisiko sittenkin vain niin, että sekä Crohnberg että Brax ovat sisäistäneet Soininvaaran madonluvut Vihreiden erottua ydinvoiman vuoksi Lipposen hallituksesta niin perusteellisesti, että he eivät enää uskalla tehdä mitään? Eivät edes pitää kiinni omista arvoistaan?

Yhä suurempi syy äänestää seuraavissakin vaaleissa Kirkkovenettä.

Virkamiehen sydämensivistys

Minkä Jumala yhdisti älköön ihminen erottako.

En tiedä mistä tämä tuli mieleen kun juuri luin ”Helsinki sijoitti 63 vuotta naimisissa olleen pariskunnan eri vanhainkoteihin” otsikoitua uutista HS.fistä.

”Avioparin tiet erkanivat kolmisen vuotta sitten, kun Irja Jokilehto sairastui dementiaan. Pariskunnan yöt menivät levottomiksi, kun Irja alkoi heräillä. Otto istui yöt keinutuolissa ja vahti vaimoaan.

Kerran Irja sitten vietiin Laakson sairaalaan, josta hän ei enää palannut kotiin. Hänet siirrettiin Kustaankartanon vanhainkotiin.”

Minulle, täysin sivulliselle tuli todella paha olla. Vain silmättömän, aivottoman ja sydämmettömän byrokratian virkamies voi käyttäytyä tällä tavalla. Sivistyksestä, toisen ihmisen kunnioittamisesta ei voi olla edes puhetta. Härskistä Pikku-Hitleröinnistä, oman vallan käyttämisestä pilaamaan tarkoituksellisesti toisen ihmisen elämä, siitä sensijaan todennäköisesti on kyse.

Hyi helvetti, mikä roskasakki.

Mistä ihmeestä tällaisia kasvaa? Kuka niille maksaa palkkaa? Miten ne saadaan poistettua? Miten ne saadaan vastaamaan "rikoksestaan ihmisyyttä vastaan"?

Rötösherrat kiikkiin sanoisi nyt V. Vennamo

Eduskunnassa nyt käsiteltävänä olevassa pohjavesihankkeessa fokusoituu Kepun rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Oma etu. Ja näin 100 vuotisen Mika Waltarin kirjoittamaa lainatakseni: "Näin on aina ollut ja näin on aina oleva."

Kepulainen Klaus Pentti hakee valtion 300.000 euron rahoitusta hankkeelle, jonka keskeisenä tavoitteena on ”selvittää voidaanko pohjavesialueita määritellä uudelleen, jotta pohjavesialueilla sijaitsevat marjatilat voisivat käyttää sellaisia torjunta-aineita, jotka eivät ole nyt ole sallittuja pohjavesialueilla.” (HS 21.10.08) Pentin aiemmin omistama, ja nyt hänen poikansa omistama marjatila on kyseisellä alueella. Muualta kävi muistaakseni ilmi, että tällaisia tiloja maassa on ehkä toisella kymmenellä oleva lukumäärä.

Siis 300.000 euroa. Sillä selvitetään voidaanko pohjavesialueita määritellä uudelleen. Mahdollinen hyöty muutamille marjatiloille. Ahneudella vaan ei ole rajaa! Varmaan on projektipäällikkökin jo tiedossa?

Samasta aihepiiristä kirjoitin mm 14.5.2008 11.38 otsikolla Jos olisin vihreä tai liperit kaulassa:

olisin todella huolestunut yhden hallituskumppanini toiminnasta. Enkä tarkoita RKPtä. Sen lisäksi, että alla olevan uskomattoman kotiinpäinveto-listan yhteisenä nimittäjänä on KEPU, on toisena, yhtä ehkä lukuunottamatta YMPÄRISTÖ. Jälleen kerran käy kiistatta ilmi mille KEPU antaa ympäristöasioissa arvoa - omalle edulle. Nyt halutaan saada koko ympäristön arvoketju omiin käsiin. Ja rakentaa uusi maatalouden tukiautomaatti menetetyn kansallisen maataloustuen tilalle. Ja mikä voisikaan olla parempi kuin saada kasvavat ympäristö-rahavirrat hanskaan, nyt kun MMM:n rooli siltä osin on ajanut kiville. Jos näin pääsee tapahtumaan, voimme vain todeta kuinka sinisilmäisiä ja lyhytnäköisiä me muut olemme.

Ympäristöministeri lupailee Pallaksen luonnonsuojelualueelle lisärakennusoikeutta uudelle hotellille.

Suomen Merentutkimuslaitos pilkotaan kahteen eri ministeriöön.

Maatalousministeri ehdottaa ruoan verotukseen kaksihintajärjestelmää.

Kauppa- ja teollisuusministeri herättää henkiin ruokohelpit ja Vuotos-Kollajan Ilmaston muutostalkoiden kannustamana.

Ympäristöministeri haluaa kunnon kepulaisen kansliapäälliköksi.

Maatilahallitus siirtyy Maatalousviraston nimellä Seinäjoelle. Ketään ei irtisanota, harva lähtee mukaan lisäkorvauksetta.

Vihreä pääministeri tukee uutta IdeaParkkia Vihtiin.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ilmoittaa tietoisesti rikkovansa lakia.

Mihinköhän me sitten, noin 30 vuoden kuluttua, liittyisimme? EU-jäsenyydellä saimme maatalouden tukemisen edes jonkinlaisiin järjellisiin mittoihin. Mutta ellei mitään tehdä kansallisen pussin pohja repeää taas. Vielä ehdittäisi, kohta ei.

Vai muka salaliittoteoria? Avaa silmäsi.

Tässä väliaikana valtion kassalla on jo ehditty käydä. Transtech ainakin sai vaunutilauksen vastoin VR:n toimivan johdon tahtoa. Sekä hallituksen puheenjohtaja että toimitusjohtaja erosivat. Asian lienee esitellyt liikenneministeri Anu Vehviläinen (Kepu).

Kannattaisi miettiä uudemman kerran kuinka hyvä oli hallitusratkaisu, joka jätti kaikki keskeiset substanssiministeriöt kepuleille.

Siltarumpupolitiikka, oman äänestäjäkunnan edun ensiarvoisuus ohi valtakunnan edun, ovat taas kasvaneet uuteen kukoistukseen. Ilmeisesti lehmänkauppojen jälkeen yksittäinen puolue saa tehdä ihan mitä se haluaa. Kepulit nyt jälleen. Päähallituspuolue upottaa kohta sekä kokkarien että viherpiipertäjienkin uskottavuuden.

PS.

Miten hyvin maatalouden ympäristötukeen pannut miljardit ovat tukeneet ympäristöä? Siis tähän mennessä?

PPS.

Kyllä niitä rahareikiä on ihan tarpeeksi tiedossa seuraavan parin kolmen vuoden aikana. Tuskin niistä selvitään edes yhtä hyvin kuin edelliskerralla. Sen hintalappu oli kuulemma 60 miljardia euroa.

PPPS.

Niin ja tottakai myös Lääkelaitos on muuton kourissa.  Esittelijänä ministeri Hyssälä (KePu).

Deja vu

Osakekurssien kehityksen suunta, tuotannollisten investointien puute Suomeen, työllisyyden uhkakuvat, valtion kehityspanosten suuntaaminen osaamis-intensiivien yritysten tukemiseen, tulevat toivottoman huonot ajat tulivat kaikki mieleeni, kun juuri vilkaisin Kauppalehden yritysuutisia.

Vuoden hautomoyritys -kilpailun finaaliin on kelpuutettu tänä vuonna yhdeksän yritystä, kertoi KL tänään. Kilpailussa palkitaan teknologiahautomoissa kasvaneita yrityksiä. Yleisiä valintakriteereitä ovat innovatiivisuus, kilpailuedut, kasvumahdollisuudet, markkinapotentiaali ja yrityksen kehittyminen hautomoaikana.

Ja samalla palautuivat mieleeni muistot noin 10 vuoden takaa. Silloinkin asiantuntijat taivastelivat siitä, mihin rajalliset kehityspanoksemme satsaisimme. Kirjoitinkin siitä. Ja se muistaakseni julkaistiinkin tämän saman lehden painetuilla sivuilla. Otsikoin sen:

Tiedämmekö mistä puhumme?

Kolme kertaa pienempi - mitä sillä tarkoitetaan?

Tämä minua vuosia häirinnyt ilmaisu tuli mieleen päivänä muutamana Helsingin Yliopiston Pienessä Juhlasalissa. Arvovaltainen joukko oli kokoontunut kuulemaan viisaita ajatuksia osaamispohjaisen yrittäjyyden kehittämisen problematiikasta. Yhtenä alustuksena oli tutkimus, jossa oli selvitetty tuotteitaan ulkomaille vievän tuotannollisen Hitech yrityksen todellista työllistämisvaikutusta.

Todellisella työllistämisvaikutuksella tarkoitan yrityksen työllistävää kokonaisvaikutusta kun mukaan otetaan myös yrityksen toiminnan kertautuvat vaikutukset kotimaan työllistäjänä. Esimerkiksi niiden henkilöiden lisäksi joille palkka maksetaan yrityksen kassasta yritys työllistää myös alihankkijoita, toimittajia, suunnittelijoita jne. joiden tuotteista ja palveluista se maksaa ja siten työllistää. Kun yritys ja sen palkolliset maksavat veroja he maksavat mm. valtion ja kuntien virkamiesten palkat, osan työttömien työttömyyskorvauksista jne. Kun yrityksen henkilökunta käyttää palkkaansa ja maksaa esimerkiksi lasten päivähoitomaksuja, omaa ruokalaskuaan, palveluistaan parturille tai taxille voidaan hyvin väittää, että näittenkin yrittäjien työllistäjänä on osiltaan tämä vientituloja ulkomailta hankkiva Hitech- yritys. Eikö vain?

Tänä päivänä yhteiskunnan päätöksentekijäin ykkösprioriteetti on taata, että julkisten panostusten työllistävä eli uusia työpaikkoja luova vaikutus olisi mahdollisimman iso ja tuottaisi mahdollisimman nopeasti. Siksi päätöksentekijöitten on välttämätöntä tarkasti tietää mille toimialoille rajalliset kansalliset kehittämisrahamme kannattaisi suunnata. Päätöksentekijät joutuvat päättämään asiantuntijoitten suositusten perusteella. Mutta tietävätkö asiantuntijat edes mistä he kulloinkin puhuvat?

Tilaisuudessa käytetty esimerkki oli seuraavanlainen: Vientiä harjoittava, suhteellisen nuori Hitech-yritys, jonka liikevaihto on 7,5 mmk maksaa palkan 13 henkilölle. Lisäksi sen kertautuva työllistävä vaikutus oli laskettu 21 henkilöksi. Yhteensä tämän Hitech-yrityksen työstä elää Suomessa 34 henkeä. Yrityksen kertautuva työllistämisaste on 1,6 eli laskutoimitus 21 / 13 = 1,6. Jokainen palkkalistoilla oleva elättää itsensä lisäksi 1,6 muuta. (Ymmärrän toki, että tämä kokonaistyöllistävyys on laskennallinen, suuntaa antava ja kuvaa suuruusluokkaa ennemmin kuin täsmällisen tarkkaa suurretta. Samoin sen, että kotimarkkinayritykselläkin on työllistävä vaikutuksensa. Mutta kansallinen ”lisäarvo” tulee viennistä.) Mutta suunta on oikea ja määrä on vaikuttava. Ajatuksissamme aplodeerasimme kaikki.

Suomalaisten vientiä harjoittavien yritysten palveluksessa oli vuonna 1996 yhteensä 200.000 henkilöä. Suomen väestö oli 5.100.000 henkeä. Edellä esitetyllä logiikalla nämä 200.000 elättävät itsensä lisäksi noin 4.900.000 muuta suomalaista. Laskutoimitus 4.900.000 / 200.000 antaa lopputulokseksi 24,5. Itse tulkitsen tätä lukua siten, että tilaisuudessa esitetyllä logiikalla vientiyritys Oy Suomi Ab:n kertautuva työllistämisaste on 24,5. Eli jokainen vientiyrityksen palveluksessa oleva työllistää tai elättää itsensä lisäksi 24,5 muuta suomalaista. Jos tämä ajatuskulku on oikea, ei esimerkkinä käytetty Hitech-yritys ainakaan puolla sitä, että tuotannollinen Hitech-toiminta olisi sektori johon investoidut yhteiskunnan rahat luovat mahdollisimman monia uusia työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. Ilmeisesti kannattaisi satsata mihin muuhun vientitoimintaan tahansa, koska keskimääräisesti ottaen kaikkien muiden tuotannollisten vientialojen työllistämisaste ylittää 24,5.

Vuosien mittaan olen, arvostettujen asiantuntijoiden suusta, kuullut Hitech-yritysten kertautuvia työllistämislukuja 15 ja nyt 1,6 välillä. Osa heistä oli mukana tilaisuudessa, hiljaa kuten kuvaan kuuluu. Haarukka on melkoinen ja päätöksentekijän kannalta toivoton. Peruskysymys - onko tuotannollinen Hitech-vientiyritys hyvä vai tosi huono valtion tukien kohde jäi vastausta vaille. Tällä haarukalla asiantuntijoiden kuulemisen asemasta parempi päätöksenteon perusta on heittää kruunaa tai klaavaa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa Hitech-yritysten tukemisen mielekkyyteen nykytilanteessa, nykymittakaavassa. Itse en sen autuaaksitekevään tarkoituksenmukaisuuteen usko, mutta siitä vaan, kyllä turhempaankin varmasti voi investoida. Tämä tilaisuus, asia ja esimerkki vain osuivat kohdalle. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, tietääkö vai luuleeko asiantuntija ja päätöksentekijä. Vai enkö minä vain ymmärtänyt oikein?

Muuten. Kolme kertaa pienempi - onko se kolmasosa?

Tässä siis muistoja vuosien takaa. Todennäköisesti tulemme haaskaamaan seuraavankin elvytyskierroksen kehittämisrahat.

Kuinka syvälle pörssi voi vajota?

Jo nyt olemme tilanteessa, jossa osakkeisiin sidotusta varallisuudesta on maximiin (kevät 2000) verrattuna tippunut yli kaksi kolmasosaa, ja edelliseen maximiin (vuodenloppu 2007) verrattuna yli puolet. Ja taas on laskupäivä edessä, Wall Street päättyi roimaan laskuun eilen, sitä seurasivat Aasian pörssit tänään. Kohta alitetaan sitten 5000 raja. Ehkä jo tänään? So what?

Lähes parikymmentä vuotta on meilläkin keskitytty luomaan rahaa tyhjästä. Kasvaneista odotusarvoista. Tähän aikaan sisältyy yksi iso lama, kaksi voimakasta kasvupiikkiä ja yksi vahva taantuma. Tällä nykyisellä tilanteella ei vielä ole nimeä. Kukaan kun ei oikein vieläkään osaa sanoa, mitä kaikkea tästä vielä seuraa. Mutta se on varmaa, että ei mitään kivaa kenellekään.

Meillä ns. poliittiset päättäjät ovat ensin vakuutelleet, että eihän tilanteella vaikutuksia Suomelle ole. Viimeisten muutaman viikon aikana on realismi vähitellen lisääntynyt. Vaikka kuinka tiedämme, että yritystemme taseet ovat paremmassa kunnossa kuin ennen, tiedämme myös sen, että niitä yrityksiä me omistamme paljon vähemmän kuin pari kymmentä vuotta sitten. Niiden toiminnasta päättävät nyt muut. Muualla.

Ilmeisesti suurin osa valtion osakkeittensa myyntivoitoista saama tulo on hassattu? Tai sillä on kasvatettu kuplaa, joka nyt myös meiltä puhkeaa? Kuinka suuressa määrin sitä on investoitu muuhun kuin koulutuksen kehittämiseen?

Työllisyyden osalta tilanne vasta näyttää pahenevan. Se ei vielä realisesti ole paha. Mutta muistutan jälleen kerran, että Suomi ei elä pelkällä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla. Emmekä edes tiedolla ja osaamisella. Emmekä ainakaan tähän mennessä ole maailmalla tulleet kuuluisaksi osaamisemme markkinoijinakaan. Ja markkinoiden puutteessa osaajien markkinoinnista tulee aivovientiä.

Suomi nimittäin elää työllä ja tekemisellä.

Taivaan merkkejä?

Kasteri kysyy, ihmetellemmekö minne kaikki asialliset kirjoittajat ovat kadonneet? Hän lähti Piksuun, missä aika moni aiemmin tällä sivulla ollut, on jo nyt. Tärkeämpää kuin kysyä minne, voisi olla kysyä miksi? Ja mitä siitä vastauksesta omalta osalta sitten seuraa.

Tuon kysymyksen voi tietysti esittää sekä jokainen blogia kirjoittava että jokainen media, myös Kauppalehti. Ja kumpienkin se kannattaa myös tehdä. Meidän, jotka täällä vielä blogailemme tuskin kannattaa paosta sinänsä huolta kantaa. En oikein jaksa uskoa, että valinnan perusteena olisi, että seura ei kelpaisi? Ainoa huoli tulee luonnollisesti meidän kannaltamme siitä, mitä Kauppalehti päättää tehdä. Ja se varmaan riippuu aika paljon sen omista tulevaisuudennäkymistä ja -suunnitelmista? Ja siihen me tuskin voimme kauheasti vaikuttaa. Eihän noin vuoteen kukaan ole juurikaan vaivautunut.

Kun vajaat kaksi vuotta sitten aloin silloisissa "Presson blogit" osiosa kirjoittaa se tapahtui, koska arvioin sen olevan ominaisuuksiltaan:

respektaabeli väline

helppo aloittaminen

riittävästi ”osallistujia”/lukijoita

mahdollisesti kvalifioitunut lukijakunta

toimituksellinen vastuu poistaa häiriköt

saa kirjoittaa nimimerkin suojissa

Nämä kaikki pätevät edelleen.  Viimeisestä sain osoituksen, mielestäni itselleni sopivamman kilpailijan sivustolla evakossa käydessäni. Meissä kirjoittajissa saattaa olla mukana, sinänsä harmittomia kansalaisia, jotka kuitenkin katsovat nimimerkin käyttämisen itselleen ainoaksi sopivaksi muodoksi. Syystä tai toisesta.
Mitä erityistä hyötyä tai haittaa "leimautumisesta" Kauppalehteen on?

Nuo edellämainitut hyödyt pätevät edelleen. Ja olemme luonnollisesti Kauppalehden / AlmaMedian armoilla. Tosin aivan samalla tavalla, kuin olemme kaikkien muidenkin maksutonta blogialustaa tarjoavien armoilla.

Ja kun aikoinaan listasin kehittämisen kohteita, eivät ne ole näiden parin vuoden aikana minnekään hävinneet.

Liian vähän aktiivisia osallistujia, kriittistä massaa ei ole vielä saavutettu.

Liian vähän mielipiteitten vaihtoa, keskustelua ja kehittämistä.

Ja väittäisinpä, että tuo viimeinen on jossain määrin se syy miksi moni on lähtenyt. Onko lähteminen ja siirtyminen muualle sitten omiaan tuota korjaamaan on ihan oma juttunsa. Lähtiöiden kannalta, toivottavasti.

Eli jos elää media varsinaisessa myllerryksessä niin, samanlaisessa taitaa elää myös blogien cyberavaruus? Ja kehitys kehittyy, jatkossakin.

PS.

Kasterin ehdotuksesta huolimatta, en katso olevani asiaton kirjoittaja jäädessäni. Huomattavasti suurempana tappiona pitäisin sinuna sitä, jos et ole saanut edes väärennetyä kutsua Itsenäisyyspäivänjuhlille.

Itseään toteuttava ennuste?

”Yli 60 prosenttia kuntapäättäjistä haluaa, että kunnan palveluja siirretään yksityisille palveluntarjoajille seuraavien viiden vuoden aikana, ilmenee Medivire Hoiva Oy:n tiistaina julkistamasta hoivabarometristä. Tällä hetkellä noin puolet kunnista on ulkoistanut palvelujaan.” kertoi Kauppalehti tänään, näin taantumaan rymisten mentäessä.

Kannatan itse mahdollisimman laajamittaista palveluiden ulkoistamista. Mutta sen tuloksellinen ja asiakkaiden kannalta laadukas toteuttaminen edellyttää kunnilta taitoja, joita niiden tällä hetkellä työllistämällä henkilöstöllä ei riittävästi ole. Ei missään tapauksessa ainakaan pienissä kunnissa. Pitäisi osata ostaa palveluita ja valvoa ostamansa palvelun laatua siten, että tietää jatkuvasti saavansa sen mitä on ostanut.

Lisäksi pitäisi olla toimivat markkinat. Useita tarjoajia ja useita ostajia, koska markkinoiden toimivuus edellyttää toimivaa kilpailua. Ja niillä markkinoilla pitäisi olla mieluusti yhteisesti sovitut pelisäännöt. Sillä palvelun loppukäyttäjän tyytyväisyyttä ei lisää se, että julkisesta monopolista siirtyy yksityisen monopolin harteille. Eikä harvainvalta, tarjonnan oligarkkia yleensä saa aikaan muuta kuin tehokkaasti piilotetun kartellin.

Ennen kuin kuntapäättäjät asiassa päätöksiä tekevät heidän pitäisi myös muistaa, että he eivät ulkoistamalla voi laistaa vastuistaan ja kuvitella esimerkiksi siirtävänsä vastuun sille yritykselle, jolta palvelun tilaavat. Vastuu vanhustenhoidon lakimääräisestä toteuttamisesta kunnan alueella jää kunnalle myös silloin kuin palvelu ulkoistetaan. Ja tuntien suomalaisten vastuun läheisistään ja heidän saamastaan hoidosta kannatta varautua myös valitusten ruuhkaan.

Ja sitten vielä se säädöspuoli. Nykyisin se sidotaan resursseihin, koulutuksiin, henkilömääriin, yleensäkin helposti mitattaviin suureisiin. Se takaa nykyisen kulutason jatkumisen, tai ulkoistustapauksessa mahdollisuuden pienen edun saamiseen kunnalle, mutta ei välttämättä läheskään saatavissa olevaa tulosta, laadusta puhumattakaan. Joten lainsäädännönkin osalta alkaisi olla ehkä tarve edetä. Ja se taas ei ole kunnan hallussa ollenkaan.

Eihän Medivire Hoiva Oy liene potentiaalinen tarjoaja? Eihän?

Puutulleista pelien politiikkaan

Eurootikon ansiokkaasta artikkelista Puutulleihin tervetullut lykkäys on sukeutunut keskustelu mahdollisuudesta soveltaa pelin politiikkaa turvallisuuspolitiikkaamme. Pannaan vaa´an toiseen kuppiin puutullit ja toiseen Nato-jäsenyys. Ja aletaan käydä asiasta shemeikan kanssa kauppaa. Saattaa olla, että lähinnä ikäni vuoksi, en moiselle enää oikein lämpiä.

Veikko Vennamo vainaa muistaakseni kauan, kauan sitten arvosteli ns. vanhoja puolueita ”pelin politiikasta”. Vaikka en Vennamoa poliitikkona mitenkään arvostanutkaan hänellä oli populistin sanallista lahjakkuutta. On nimittäin alueita, joilla ei pidä lähteä pelaamaan. Kansakunnan turvallisuus on niistä yksi.

Kuulostaa varmasti äärimmäisen idealistiselta, ehkä jopa naivilta ehdottaa, että 5,3 miljoonaisen kansan, jolla on yhteinen 1300 kilometrinen raja valtion kanssa, jossa nykyisinkin asuu 143 miljoonaa ja joka lisäksi lienee raaka-aineiltaan maailman rikkain, ei kannata lähteä osallistumaan jälkimmäisen kanssa peleihin turvallisuudestaan ja itsenäisyydestään? Mutta sitä minä perään kuulutan. Pelaaminen on tässä tapauksessa varmin tapa hävitä.

Opportunistinen pelaaminen ei ole vastaus turvallisuustarpeittemme tyydyttämiseen. Ja edelleen klisheillä; vastaus on luottamus. Meidän on, Paasikiven sanoin osoitettava edelleen, ja tulevaisuudessakin kaikissa tilanteissa, ymmärtävämme Venäjän legitiimit turvallisuusintressit alueemme osalta. Ne ovat, että meidän alueemme kautta kukaan eikä mikään Venäjää, eikä erityisesti Pietaria uhkaa. Aktiivisen omaehtoisen turvallisuuspolitiikan lisäksi, tämä edellyttää meiltä uskottavan, itsenäisen, oman alueemme puolustuksen ylläpitämistä.

Kekkosen aikana meillä oli mielestäni aktiivisen suomettunut turvallisuuspoliitiikka. Ja siihen oli käsitykseni mukaan syynä Kekkosen usko siihen, että emme voisi maallemme uskottavaa puolustusta saada aikaan. Kun hänen presidenttikautensa vuonna 1956 alkoi  puolustuksemme ei varmasti ollut uskottava. Ei mihinkään suuntaan. Tähän saattoi osittain pohjautua hänen haluttomuutensa edes yrittää rakentaa uskottavaa puolustusta. Ei vaikka silloinen NL olisi mieluusti ollut sellaista rahoittamassa. Ehkä UKK katsoi, että konfliktitilanteessa NL tulee ja miehittää maan joka tapauksessa? Tai ehkäpä länsisuuntautumisen uskottavuuden säilyttäminen länteen päin sitä edellytti?

Nyt tilanne on toinen. Me pystymme, halutessamme sellaisen rakentamaan ja sen myös ylläpitämään. Sen kun ei tarvitse olla laadultaan tasolla, joka kestää suurvallan tai suurvaltaliittoutuman keskitetyn hyökkäyksen tästä ikuisuuteen. Riittää, että suurvalta tai suurvaltaliittoutuma katsoo etenemisensä toisen kimppuun, meidän kauttamme liian kalliiksi. En usko, että sellaisen ylläpitäminen olisi nähtävissä olevassa tulevaisuudessa (20 - 50 vuotta) edes taloudellisen kantokykymme ylärajoilla. Emme nimittäin tältä osin puhu edes puolustusmäärärahojemme kaksinkertaistamisesta.

Mutta aivan varmasti sen aikaansaaminen edellyttää sekä puolustusvoimien johdolta että erityisesti poliitikoilta ja kansalaisilta turhan Nato-jäsenyyden eipäs – juupas vatvomisen  lopettamista. Olemme valinneet EUn jäsenyyden ja uskottavan, itsenäisen puolustuksen turvallisuuspolitiikkamme kulmakiviksi. Lopetetaan asiasta puhuminen. Aletaan vähitellen toteuttamaan päätöksemme edellyttämiä toimenpiteitä. Ei tilanne enää puhumalla parane.

PS.

Kun tämä asia ei oikeastaan enää puutulleihin liittynyt, päätin julkaista kommentin omana artikkelinaan.

Rakennusteollisuus hidastuu pysähtyäkseen

Nyt on vuorossa YIT, yt-neuvottelut koskevat vasta 350 henkeä. Muut seuraavat kyllä perässä.

Sopisivatko kansainväliset pelisäännöt pankkien pelastamisesta myös rakennusteollisuuden tukijaksi, siinä vaiheessa kun rakentajat alkavat huutaa valtiota ja kuntia apuun? Siis sitten kun kaikki korkeakatteiset tilaukset ovat taas hetkeksi taakse jääneitä iloja.

Perinteisesti julkinen valta joutuu lisäämään panostaan rakentamiseen, kun taantuma lopettaa muun rakentamisen. Vanhaa J. M. Keynessiä aletaan kaivaa taas esiin. Silloin loppuvat hokemat rajoittamattoman vapaan markkinatalouden ylistyksestä ja vaaditaan valtiota ja kuntia kantamaan vastuutaan työttömien tukemisesta, osaamisen säilyttämisestä, yritysten pelastamisesta. Ja kaipa se hyvä on niin?

Minua on aina häirinnyt se, että samalla tuetaan verovaroin rakennusliikkeitä, jotka korkeasuhdanteessa taatusti ovat osanneet myös julkisen rakentamisensa hinnoitella markkinahintaan. Silloin saadut tulokset siirretään omistajille osinkona. Heti. Niin tietysti pitääkin. Siksi omistajat ovat tässä leikissä mukana.

Mutta nousua seuraa lasku ja sen jälkeen taas nousu. Aina. Voisi kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua? Miksi nousun voitot siirretään omistajille ja laskussa edellytetään veronmaksajan tukea? Eikö yrityksen pitäisi turvata oma jatkuvuutensakin ensisijassa omilla rahastoiduilla voittovaroillaan? Ja vaikka tyytyä edes vähäisempään voitonjakoon, kun muuallakin yhteiskunnassa menee huonosti?

Ehdotankin, että julkisen rakentamisen tuleviin tarjouspyyntöihin otetaan mukaan edellytys, että julkinen rakennuttaja pääsee jatkossa, halutessaan jakamaan tarjouskilpailun voittajan nousukauden tuloksia. Tavalla tai toisella. Olisiko jonkinlainen osakejärjestely tai pääomalaina tai muu vastaava mahdollinen? Kun en ole alan asiantuntija, en edes yritä. Jos tahtoa löytyy, löytyvät kyllä tarvittavat temputkin.

Jos sitten vielä käännettäisi arvonlisäveron maksuvastuu, loppuisivat samalla huolet rakennusalan harmaasta taloudesta ja rikollisesta veronkierrosta. Niin ja sopisihan samaan syssyyn vielä edellyttää ao. yrityksen kaavoitetun rakennusmaavarannon ottaminen joltain osin yhteiskunnan toimesta rakentamisen piiriin.

Voisiko tämä uusi, uljas yhteiskunnallinen visioni toimia?

Sananvapaus ja pitkät listat

Demokratian ja sananvapauden säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Niitten säilyminen edellyttää kansalaisilta tahtoa ja työtä. Ne voivat lisääntyä jos töitä tehdään aktiivisesti. Ja ne häviävät taatusti jos niiden eteen ei töitä tehdä.

Demokratia ei toteudu ilman sananvapautta. Ja hyvin harvalle sananvapaus toteutuu ilman demokratiaa. Siksi sananvapautta rajoittamalla rajoitetaan demokratiaa. Ja demokratiaa rajoittamalla rajoitetaan sananvapautta.

Mahdollisuus rajoittaa sananvapautta, jota mediat eri asteissa harjoittavat, on valtaa. Ja jos valtaa ei käytä, luopuu ilmeisesti jostain? Tärkeästä? Sanat, ne tärkeät, kun sisältävät tietoa ja niiden arvostelmia, mielipiteitä. Ja tunnetusti, tieto on valtaa. Ja valta hyvin usein tuo rahaa.

Joten sananvapauden rajoittaminen tuo medialle mahdollisuuden ansaita rahaa. Sillä, että samalla demokratiaa rajoitetaan, ei liene ongelma hänelle joka rahaa vallalla tekee?

Samanlaisen ajatusleikin voit halutessasi tehdä kansalaisen, puolueen ja kansanedustuslaitoksen osalta. Ja samaan päädyt.

Pitkät listat taas tarkoittavat, että puolueet päättävät missä järjestyksessä heidän asettamansa ehdokkaat valitaan. Riippuen tietysti siitä miten puolueen äänimäärä suhtautuu muiden puolueiden saamaan äänimäärään.

Siitä huolimatta, että kyseinen järjestely on monissa maissa käytössä, se mielestäni etäännyttää kansalaiset entisestään yleisten ja yhteisten asioiden hoitamisesta. Varsinkin nykytilanteessa, jossa henkilöiden asenteet, arvot ja ideologiat vaihtelevat yksittäisten puolueiden sisällä enemmän kuin puolueiden ohjelmien välillä.

Siksi, jos yhteiskunnalliseen päätöksentekoon halutaan järkeä ja tehoa, pitkien listojen hyväksyminen lähtökohdaksi on tasan väärä ja virheellinen kehityssuunta. Oikea olisi kehittää puoluekoneistoa ehdokkaiden vaali-, ja edustajien yhteistyöorganisaatioksi.

Ei päätöskoneiston vastuulliseksi yhtiömieheksi.

Opintomatka sananvapauteen

Opintomatkaa on tehty. Sananvapauteen.

On ollut mielenkiintoista havaita, mikä meidän suomalaisten käsitys sananvapaudesta ja sen merkityksestä on. Suuri osa mediasta kun on ottanut itselleen jonkinlaisen yhteiskunnallisen keskustelun portinvartian roolin. Ja jopa Julkisen Sanan Neuvoston uusi puheenjohtaja yrittää suitsia mm. nimimerkkikirjoittelun.

Kansalaiskeskustelua ei aivan ilmeisestikään haluta? Eikä sitä ainakaan haluta edistää. Kaikille avoimia, toimivia blogialustoja on harvassa. Keskusteluareenoja, joissa voi lähinnä kommentoida uutisia tai toimituksen blogeja on vähän enemmän. Suurin osa ei näytä sallivan vuorovaikutteista keskustelua, ainakaan nettiversioissaan, lainkaan. Eräät eivät ole kiinnostuneita edes lukijapalautteesta.

Valitettavan usein, varsinkin vaalien kiihoittamassa tunnelmassa, jopa laatulehtien keskustelufoorumit täyttyvät itsetehostajista ja/tai omaan Ainoaan Oikeaan Totuuteensa ripustautuneista. Kuten kaikissa keskusteluissa, parin kommentin tai kommenttivuoroparin jälkeen edetään helposti alueelle, joka ei enää millään tavalla liity itse otsikkoon. Mutta sellaisiahan keskustelut ovat.

Ja valitettavan usein erityisesti näillä areenoilla näkee henkilökohtaisuuksia, loukkauksia, räävitöntä kieltä, kiroilua, täydellistä asiattomuutta ja minkäänlaisiin käytöstapoihin sopeutumattomuutta. Ja helppoahan moinen on, jos oma sessio koostuu muutamasta kommentista ja nekin nimimerkin suojassa tai merkinnällä "vieras (kirjoittautumaton)". Ei ihme jos nimimerkin takaa kirjoittamista yritetään poistaa. Mutta menisikö samalla sananvapaus?

Ihmettelen, että maassamme mielipiteitä pitäisi saada esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna? Varsinkin näin pienessä maassa. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua helpolla synny. Osa keskustelijoista haluaa olla esillä. Heille sillä, että heidän nimensä, on tekstin alla on tärkeää. Ja jos esimerkiksi poliitikoksi aikovat kuvakaan ei haittaisi. Ja heille se sallittakoon.

Mutta meitä, jotka eivät toivo, että jokainen vastaantulija tietäisi mielipiteeni juuri tästä tai tuosta asiasta, on paljon enemmän. Siis meitä, jotka eivät aio eivätkä ryhdy poliitikoksi. Ja kai meilläkin pitäisi olla oikeus tuoda esille mielipiteemme? Tarvitsematta ajatella, että jokainen vastaantulija tuntee ajatukseni pääministerin uudesta tyttöystävästä,  kantani Nato-jäsenyyteen, vakaan uskoni poliitikkojen johtajuuden olemukseen, virkamiesten osaamisen ja moraalin luokattomuuteen jne. jne. Sillä täytyy muistaa, että

Meillähän tärkeää ei ole mitä sanotaan vaan kuka sanoo.

Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla lisämiljoonilla, jotka eivät ole mistään pois, kaikki tietävät, että se perustetaan. Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää. Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista kiinni, ei uskalla omalla nimellään asiasta eriävää mielipidettä esittää. Siis jos aikoo täällä edelleen jatkaa.

Mutta eihän nimimerkki sinänsä poista vastuullisuutta. Vastuullisuus poistuu sen vuoksi, että persoonasi jää omien lyhyiden, mihinkään ankkuroimattomien herjojesi taakse. Ei sitä kukaan kauan jaksa. Ainakaan blogilla, päivästä päivään tai vuodesta vuoteen toistaa. Ja jos jaksaa, sitä ei ainakaan jaksa ulkopuolinen seurata. Ja jos jaksaa on syytä miettiä, oliko ehkä sittenkin niin, että jutulla olisi alunperinkin ollut olemassa olemisen oikeutus.

Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat myllykirjeet liikkeelle ja mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luotiin valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunutta yhdensuuntaistettua keskivertoajattelua.

Ja se vaikuttaa edelleen.

Se on viime päivinä tullut korostuneesti selväksi. Sillä, täällä sitä nyt nimittäin ollaan. Kauppalehdessä.

Vieläkö mahtuu mukaan?

Kotka on laskeutunut

Nykyaikaa leimaa nopeus. Asiat, olosuhteet, arvot, tavat ja päätöksetkin vanhenevat nopeasti.

Niinpä Kotkan pesäkin on muuttunut. Uusi Suomi avaa muutaman päivän kuluttua sivustoonsa tilaa myös muille kuin kunnallisvaaliehdokkaille. Tilanne kävi ilmi kun muuten vain yritin, onnistuisiko pesänrakennus. Ja onnistuihan se jo nyt.

Uusi vakipesäksi aikomani osoite on tästä päivästä lähtien:

http://eaglesflysingly.blogit.uusisuomi.fi

Nyt mennään eikä meinata

Vanhus lähti kälppimään. Moni muukin on näiden 21 kuukauden aikana lopettanut blogaamisen. Ainakaan monia aktivistejä ei ole pitkään aikaan enää näkynyt. Jannen artikkelissaan mainitsemista "vähentäjistä" aika moni on ehdokkaana. Ja kun vaalit lähestyvät aivan taatusti kirjoittavat. Jossain. Ja ainahan niitä uusiakin tulee.
Kirkkovene Valtuustoon sivusto lopetti tultuaan kunnallisvaalien äänikuninkaaksi yli 18.000 äänellä. Osittain sen vuoksi, että vaalit ovat ohi. Osin sen vuoksi, että Kauppalehden sivuilla ei ollut enää kivaa. En oikein pitänyt lehden "asenteesta". Kirkkovene kyllä jatkaa uudessa valkamassaan ja löytää ehkä nykyistäkin paremman valkaman valmistautuessaa EU-MEPpi vaaleihin. Sivu on tyhjennetty.

Eagles fly singly sivusto ei lopeta siksi, että vaalit on voitettu. Mutta muut edellä mainituista syistä kyllä pätevät. Myös kotka on löytänyt uuden pesän, ulkomailta. Alkoi tuo edellinen jo muodostua turhan tunkkaiseksi. Mutta tämäkin pesä on tyhjennetty

http://eagles-fly-singly.blogspot.com/

Kummankin blogin puitteissa jatkan kirjoittamista. Mutta olen myös tottunut äänestämään jaloillani.

Kiitos lukijoille. Erityisesti kommentoijille. 400 sataan artikkeliin mahtui yli 1500 kommenttia. See you.

 So the Eagle left, to the wild blue yonder.

PS. Minun osalta tämä ainakaan ei ole joukkopako. Kiiruhdin aiempaa päätöstäni vain kolmella päivällä. Kun se jotenkin istui ajankohtaan. Sillä "lukumäärä tuo laatua".

Median tekopyhyyden huippu

26.10.2008 8.57 | hakki47 | Työelämä, Markkinointi, Media, Poliittiset puolueet

Koko ”kunnallisvaalikampanjan” ajan, maan ainoa valtakunnallinen päivälehti on tietoisesti – luonnollisesti - halunut vaieta alkukesän aikana julkisuuteen tulleista kansanedustajien laajamittaisista vaaliraharikoksista. Nyt sitten, kun noin puolet äänestäjistä on jo äänensä käyttänyt, se kyllä tekee asiasta ison jutun. Viimeisenä äänestyspäivänä. Kun kiinnittää huomiota ehdokasmainonnan määrään eilen ja tänään, ymmärtää miksi vasta nyt.

Kumpi on mielestäsi vilpillisempi? Lainvastaisen ilmoituksen vaalirahoituksestaan jättänyt valtapuolueen kansanedustaja vai virallisesti puolueeton sanomalehti, joka viimeiseen asti politiikasta ja poliitikoista myötäsukaan raportoi, kunnes ehdokkaat eivät enää voi äänestää jaloillaan?

Samalla se karsii keskustelupalstoiltaan asialliset kirjoitukset, joilla on tavoitteena lisätä äänestysaktiivisuutta ja vaikuttaa vaalin lopputulokseen.

Suuri osa lehdistöstä on puoluelehtiä. Ne eivät edes ota vastaan kansalaisten kommentteja. Elleivät ne vastaa lehden ”linjaa”. Ne toimivat ”sanan” eli Ainoan Oikean Totuutensa levittäjinä. Ja julkaisevat vain valikoidusti ja vain oman totuutensa. Mitä mieltä olet? Pitäisikö sanomalehtien ja erityisesti puoluelehtien lehdistötuki lopettaa?

Kuinka monta artikkelia olet muuten yleensäkään nähnyt vaalirahoituksesta? Siis kunnallisvaaliehdokkaiden kampanjoiden rahoituksesta? Ja olisi kai aika luonnollista seurata ehdokkaiden kampanjointia tästäkin näkövinkkelistä? Silloin kun sillä vielä voi olla vaikutusta äänestystulokseen. Luulisi lukijoita kiinnostavan? Varsinkin kun edellisten törttöilystä on vain muutama kuukausi. Ellei sitten?

Onko mielestäsi hämmästyttävää, että yksikään media ei ole millään tavalla ottanut kantaa Kirkkoveneeseen? Ei positiivista, ei negatiivista. Ja tietoa Kirkkoveneen ehdokkuudesta on taatusti ollut riittävästi tyrkyllä. Olisiko ihan tietoisesti haluttu vaientaa asia kuoliaaksi? Miksiköhän?

Voisin kuitenkin, ja mielestäni varsin perustellusti väittää, että kyseessä on näiden vaalien ainoa innovaatio. Ei asiana. Kaiken maailman kuvia ja merkkejä äänestyslipuista on löytynyt maailman sivu. Vaan toteutettuna, asiallisena kampanjana tarkoituksena vaikuttaa äänestyksen tulokseen ja äänestysaktiivisuuden kasvamiseen. Yksityisen kansalaisen toimesta. Pelkästään netin avulla.

Eipä kyllä ole otettu kantaa eräiden ilmeisten puolueaktivistien aivan ilmeisiin ylilyönteihin. Joista osa leimattaisi muussa yhteydessä rasistiseksi, valheelliseksi, joissakin tapauksessa jopa yksittäisen ihmiseen kohdistuvana kunnian loukkauksena. Mutta se kai tälläiseen kauneuskilpailuun kuuluu luonnostaan? Ainoa havaitsemani kannanotto oli Kauppalehden päätös estää kampanjointini KL:n keskustelupalstalla. Lukumäärää kun on helppo mitata, vaikka vain se luo laatua?

Kirkkoveneen eilinen arvio: ”Media on vapaaehtoisesti luopunut roolistaan neljäntenä valtionmahtina. Se on ottanut roolin vallan sylikoirana ja vaikuttamaan valmiiden portinvartijana. Sillä ei, kaupallisuuden lisäksi, enää ole muuta aatetta.” Raha se on kova konsultti. Hesarillekin. Ja Kauppalehdelle. Eikä Kirkkoveneestä mainosmarkkoja heltiä.

Mutta käy tänään viimeistään äänestämässä.
Ihan vaikka piruuttasikin.
Huomenna se ainakin on liian myöhäistä.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Elät historiallista aikaa, nauti siitä.

25.10.2008 10.45 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Business, Johtaminen, Crises

Taitaa se olla totta. Siis se, että nyt alkamassa oleva kansainvälisen rahatalouden kriisi on mittasuhteiltaan sellainen, mitä ei ennen ole nähty. Ei kukaan meistä nyt elävistä ainakaan. Se on jo pitkään ollut selvää, että olemme tilanteessa, johon ei valmiita ratkaisuja eikä rohtojakaan ole kellään.

Sen ainoan valtakunnallisen juttu tänään, globaalin talouskriisin seurauksista, pani miettimään. Vaikka ei ehkä pitäisi? Ehkä olisi sittenkin vain parempi panna päänsä pensaaseen?

Ensimmäiset havainnot eivät liittyneet kriisiin ollenkaan. Vaan esillä olleisiin tietoihin, ihan sellaisenaan.

• Kahdessakymmenessä vuodessa Kiinan BKT on kymmenkertaistunut.


• NL/Venäjän BKT on puolittunut samassa ajassa. Onhan sieltä irronnut väkeä ja maata, mutta silti surkastuminen on hurjaa. (Taisi taivaisiin noussut öljyn hinta olla Putinin muskelinäytön ainoa peruste ja viimeinen reaalinen mahdollisuus?)


• Siitä huolimatta, että Japanin taloutta on puolet ajasta vaivannut ihan ikioma talouskriisinsä, sen BKT on kuitenkin lähes tuplaantunut.


• Kun Neukkulan BKT oli yli 27-kertainen, on Venäjän BKT enää vajaa 6-kertainen, siis Suomeen verrattuna. Voiko tämä todella pitää paikkansa? Eikö sen pitänyt olla niin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä….heikäläistä? Ja heitä on kuitenkin edelleen 143 miljoonaa. Tässä on pakko olla virhe.


• Varsinkin kun meillä ei, ainakaan näihin verrokkeihin nähden, ole järin hyvin mennyt. Nokiasta huolimatta. Ilmentää varmaan sitä, kuinka todella karseat seuraukset lamasta olisi meille ollut, ilman Nokiaa.

Ja paljon muutakin esitetyistä tiedoista tuli mieleen. Ja jos siihen vielä mukaan otettaisi väestön kehitys tulisi mieleen vielä paljon enemmän.

Mutta sitten siihen, miksi nuo alussa esittämäni ajatukset heräsivät.

Nyt kun eri puolilla maailmaa vasta suunnitellaan, millä tavalla luottamus markkinoille palautetaan, on peliin heitetty suuruusluokkana 2.000 – 3.000 miljardia taalaa(ilmeisesti kyse on taaloista?). Suomessa, vastaavassa tilanteessa kuviteltiin, että lama rahoitetaan pitkälti Suomen Pankin edellisten vuosien voittovaroista, joita muistaakseni oli 4 miljardia markkaa; siis markkaa. Niihin arvioihin on sitten myöhemmin jouduttu laittamaan vähintään nolla perään.

Ei ole mitenkään tuulesta temmattua, että keskimäärin varmaan myös ulkomailla, tuntemattoman tilanteen ratkaisussa tehtäisi myös virheitä. Toivottavasti ei yhtä suuria. Mutta varmasti, jos joskus pääsemme laskemaan tämän kriisin taloudellista hintaa, se on selvästi nykyajatuksia suurempi.

Ja jo nyt puhutaan kuitenkin varallisuudesta, joka vastaa Venäjän kahden vuoden BKTtä. Tai Kiinan yhden vuoden BKT:tä. Tai Mexicon, Etelä-Korean ja Intian yhteenlaskettu yhden vuoden BKT.

Sehän revitään jostain. Ja mistäpä se muualta tulisi kuin globaalilta veronmaksajalta? Tavalla tai toisella.
Suurimmat uhat ja riskit:

• Yhdestä ismistä päinvastaiseen toiseen ismiin.


• Protektionismin kasvu valtioiden talouspoliittiseksi ohjenuoraksi.


• Kansainvälisen epätasa-arvon repeäminen.


• Hallitsemattoman talouskriisin kehittyminen paikallisiksi tai globaaliksikin väkivallaksi.

Pysyvä linkki | 14 kommenttia »

Elät historiallista aikaa, nauti siitä.

Taitaa se olla totta. Siis se, että nyt alkamassa oleva kansainvälisen rahatalouden kriisi on mittasuhteiltaan sellainen, mitä ei ennen ole nähty. Ei kukaan meistä nyt elävistä ainakaan. Se on jo pitkään ollut selvää, että olemme tilanteessa, johon ei valmiita ratkaisuja eikä rohtojakaan ole kellään.

Sen ainoan valtakunnallisen juttu tänään, globaalin talouskriisin seurauksista, pani miettimään. Vaikka ei ehkä pitäisi? Ehkä olisi sittenkin vain parempi panna päänsä pensaaseen?

Ensimmäiset havainnot eivät liittyneet kriisiin ollenkaan. Vaan esillä olleisiin tietoihin, ihan sellaisenaan.

• Kahdessakymmenessä vuodessa Kiinan BKT on kymmenkertaistunut.
• NL/Venäjän BKT on puolittunut samassa ajassa. Onhan sieltä irronnut väkeä ja maata, mutta silti surkastuminen on hurjaa. (Taisi taivaisiin noussut öljyn hinta olla Putinin muskelinäytön ainoa peruste ja viimeinen reaalinen mahdollisuus?)
• Siitä huolimatta, että Japanin taloutta on puolet ajasta vaivannut ihan ikioma talouskriisinsä, sen BKT on kuitenkin lähes tuplaantunut.
• Kun Neukkulan BKT oli yli 27-kertainen, on Venäjän BKT enää vajaa 6-kertainen, siis Suomeen verrattuna. Voiko tämä todella pitää paikkansa? Eikö sen pitänyt olla niin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä….heikäläistä? Ja heitä on kuitenkin edelleen 143 miljoonaa. Tässä on pakko olla virhe.
• Varsinkin kun meillä ei, ainakaan näihin verrokkeihin nähden, ole järin hyvin mennyt. Nokiasta huolimatta. Ilmentää varmaan sitä, kuinka todella karseat seuraukset lamasta olisi meille ollut, ilman Nokiaa.

Ja paljon muutakin esitetyistä tiedoista tuli mieleen. Ja jos siihen vielä mukaan otettaisi väestön kehitys tulisi mieleen vielä paljon enemmän.

Mutta sitten siihen, miksi nuo alussa esittämäni ajatukset heräsivät.

Nyt kun eri puolilla maailmaa vasta suunnitellaan, millä tavalla luottamus markkinoille palautetaan, on peliin heitetty suuruusluokkana 2.000 – 3.000 miljardia taalaa(ilmeisesti kyse on taaloista?). Suomessa, vastaavassa tilanteessa kuviteltiin, että lama rahoitetaan pitkälti Suomen Pankin edellisten vuosien voittovaroista, joita muistaakseni oli 4 miljardia markkaa; siis markkaa. Niihin arvioihin on sitten myöhemmin jouduttu laittamaan vähintään nolla perään.

Ei ole mitenkään tuulesta temmattua, että keskimäärin varmaan myös ulkomailla, tuntemattoman tilanteen ratkaisussa tehtäisi myös virheitä. Toivottavasti ei yhtä suuria. Mutta varmasti, jos joskus pääsemme laskemaan tämän kriisin taloudellista hintaa, se on selvästi nykyajatuksia suurempi.

Ja jo nyt puhutaan kuitenkin varallisuudesta, joka vastaa Venäjän kahden vuoden BKTtä. Tai Kiinan yhden vuoden BKT:tä. Tai Mexicon, Etelä-Korean ja Intian yhteenlaskettu yhden vuoden BKT.

Sehän revitään jostain. Ja mistäpä se muualta tulisi kuin globaalilta veronmaksajalta? Tavalla tai toisella.

Suurimmat uhat ja riskit:

• Yhdestä ismistä päinvastaiseen toiseen ismiin.
• Protektionismin kasvu valtioiden talouspoliittiseksi ohjenuoraksi.
• Kansainvälisen epätasa-arvon repeäminen.
• Hallitsemattoman talouskriisin kehittyminen paikallisiksi tai globaaliksikin väkivallaksi.

Hups. Se oli vahinko. Anteeks.

24.10.2008 17.21 | hakki47 | Työelämä, Business, Crises, International finance

Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on todennut tehneensä virhearvioita säädellessään rahoitusmarkkinoita. Thanks Alan.Säänöstelemättömän markkinatalouden vakaa puolustaja myöntää tehneensä virheen.

En ole moista kyllä meidän  ns. vastuuhenkilöiden suusta koskaan kuullut. Tuskin kuulenkaan. Tässä elämässä.

Hohhoijaa. Mitä tehtäis seuraavaksi?

PS.

Otsikko on lainaus tyttäreni vuorosanoista kun on tumpeloinut turhaan.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Pro Patria - Finis Finlandiae

24.10.2008 12.23 | hakki47 | Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Puolustaminen, Itsenäisyys, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Crises

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Ensin yhden ismin nimissä myydään lähes kaikki, vuosikymmenien aikana yhdessä hankittu omaisuus markkinahintaan, joka jälkeenpäin osoittautuu alihinnaksi, ja sitten realiteettien iskiessä takaisin siirrytään päinvastaiseen ismiin. Ilmeisesti toivoen, että  saisi itse tehdyn vielä tekemättömäksi? Vaan silleen maailma vaan ei toimi.

Ongelmaan olen minäkin jo puuttunut menneiden, kohta kahden vuoden aikana usein. Liiankin usein?  Viimeksi syyskuun kuudentena.

Mutta Patria tuskin on hallituksen prioriteettien ylimmällä portaalla. Ei edes tämänlaisen. Suomi on perinteisesti vientivetoinen maa. Jos kuviteltu globalismi todella rojahti protektionismiksi, niin meidän tytäryhtiötaloudeksi jossain määrin jopa myyntikonttoritaloudeksi muuttunut maamme on todellisissa vaikeuksissa. Emmekä enää edes omista niitä tehtaita, koneita, laitteita, kiinteistöjä, jotka omistimme edellisen kurimuksen alkaessa. Ja valtionvelkakin on aivan eri sfääreissä.

Ja sitten tämä hallitus vielä antaa 50 miljardin “pankkitakuun” jonka yksityiskohdista sovitaan myöhemmin. Siis juuri se takuu, jota pankit eivät halua ja jota ei tarvita. Vielä. Mitäs me muuten tehdään, kun se joudutaan maksamaan? Veli on velka otettaessa. Veljenpoika maksettaessa. Vuosi palkatonta työtä ilman ensimmäistäkään kulua, yksinomaan siihen, että maa pysyy pystyssä. Kaikilta.

Suomelle puolustustaloudellisesti ratkaiseva tärkeän Patrian mahdollisen tukemisen, tarvittaessa, hyväksyy tässä maassa kuka tahansa joka vähänkään maan itsenäisyydestä piittaa. Transtechin tukemista, vastoin tilaajan, eli VR:n toivomusta saamme sensijaan maksaa hyvin kauan. Sillä luottamuksen puute on todellisuutta.

Ja se se onkin sellainen syöpä, että sen varaan ei yhteisöllisyyttä juuri kannata rakentaa.

PS.
Sattuneesta syystä ja vastoin aikaisempaa käytäntöäni julkaisen kirjoitukseni omalla sivullani. En kommenttina tämänpäiväiseen uutisblogiin.

PPS.

Äänestä ketä tai mitä tahansa. Mutta äänestä.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Anna äänestäjälle syy äänestää

23.10.2008 13.47 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Työ & bisnes, Kuntavaalit 2008

Oikeuteni kirjoittaa Kauppalehden keskustelusivuille oli poistettu. Tilapäisesti 21.10 – 28.10. eli vaalien jälkeiseen aikaan. 

En itse ole ehdokas, en edes politiikassa. En ole julkkis, en ole sitäkään koskaan ollut. Enkä sellaiseksi halua tulla. Mutta olen huolissani demokratian toteutumisesta Suomessa. Ja päätin selvittää voisinko äänestäjänä, ihan itse, parantaa demokratian toteutumista maassamme. Laillisesti, vastuullisesti ja tuloksellisesti.

Ajatukseni on äärimmäisen yksinkertainen. Antaa äänestäjälle syy äänestää. Saada äänestäjät huomaamaan, että tyhjä eli mitätön, mutta käytetty ääni, on viesti. Nukkuminen ei. Perusteluista tällä omalla sivullani ei varmaan ole aihetta enempää käsitellä. Niitähän löytyy. Laillisia, vastuullisia, totuudellisia. Ainakin minun mielestäni.

Ensin viestini oli kaksijakoinen 1. asiaan kuuluva yhteys 2. varsinainen viesti. Jossain vaiheessa jouduin, ajanpuutteessa, jättämään asiaan liittävän yhteyden yli suoraan asiaan. Viimeisenä oikeastaan vain muutama sana Tyyliin: Äänestä. Älä numeroa. http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi. Tunnettuuttakin kun alkoi olla, Kirkkovene kun on alkanut saada brändin piirteitä.

Olen elämäni aikana, muistaakseni kaksi kertaa joutunut ns. aiheettoman, nimettömän ilmiannon kohteeksi, valtion viranomaiselle. Kumpikin aiheutti varsin paljon turhaa työtä ja ymmärrettäviä hankaluuksia jatkaa yhteistyötä ao. viranomaisten kanssa. Kumpikaan ei koskaan johtanut mihinkään. Onneksi olin säilyttänyt riittävästi todisteita.

Toisin kuin silloin meillä on netti nyt. Netissä on se ihana ominaisuus, että jälki säilyy, ellei sitä tietoisesti tai vahingossa tuhota. Kävin vielä tarkastamassa. Riittävästi aineistoa löytyy kenen tahansa katsoa ja arvioida ja tuomita. Ainakin vielä nyt. Joka paikasta, omat sivuni mukaan lukien.

Nyt minua kiinnostaa

Kuka/ketkä tai mitkä ovat valittaneet?
Mistä he ovat valittaneet?
Ja kuka on Kauppalehdessä tehnyt päätöksen tässä asiassa? Ja miksi?

Ja toivoisin, että päinvastoin kuin keskiaikainen valtionhallinto, Kauppalehdestä tulisi myös vastaus. Kirjallisena. Sen voi lähettää vaikka kommenttina tälle sivulle.

Lapin Sanomista sen päätoimittajan työsopimuksen purkamisesta oppia ottaneena, ja jotta asia saisi riittävän huomion julkaisen tämän yhteenvedon kummallakin ”täysin kontrolloimallani” omalla sivulla, sen lisäksi, että se on lähetetty Kauppalehden päätoimittajalle, toimitukselle ja Alma Median toimitusjohtajalle.

Tämäkö on AlmaMedian linja sananvapauden ja demokratian turvaamiseksi? Toivon, että oikeuteni kirjoittaa Kauppalehden keskustelupalstoille palautetan välittömästi. Ennen kuin mahdollisuuteni vaikuttaa äänestysvilkkauden menee tällä kerralla umpeen.

Nimimerkki:

Eagles fly singly,
ducks in flocks.

Tämän yhteenvedon alkuperäinen, lyhentämätön versio on julkaisu Kirkkovene Valtuustoon blogilla noin 6 tuntia sitten.

Pysyvä linkki | 17 kommenttia »

Tässä sitä nyt ollaan

22.10.2008 20.15 | hakki47 | Työelämä, Crises

Tilanteessa, jossa sen paremmin Matti Vanhasen kuin Jyrki Kataisenkaan mielestä vielä muutama viikko sitten ei voinut edes olla kysymys. Kun meillä ei ole hätää; olemme oppineet lamasta; yritysten taseet ovat terveet, rata osaa…. Ja meillä kaikki on hyvin.

Mitä nyt?

Mitä seuraavaksi kerrotte?

Meille?

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

Miksi meitä taas kiusataan?

22.10.2008 11.38 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Osaaminen, Kansankulttuuri, Itsenäisyys, Johtaminen, Crises

Historiasta minulle nuorena jäi käsitys, että me suomalaiset olemme äärimmäisen onnekas kansa. Mukavuudenhaluinen, ehkä laiskaksi asti, vähän herravihainen, ehkä kaunaiseen asti, mutta onnekas. Maailman kriiseissä meitä johtivat pystyvät, vastuunsa tuntevat ja sen myös kantavat, osaavat tekijät. Heidän siivellämme ja Sven Tuuvan otteella selvisimme. Tähän asti.

Meitä Sven Tuuvia täältä löytyy edelleen ihan riittämiin. Mutta missä ovat johtajat. (Jos määritelmää etsit, paina) Minne he ovat menneet? Ei heitä ainakaan valtion johdossa näytä olevan. Taas niitä tarvittaisi. Tarvittaisi todella.

Tämä Matti Vanhasen Turkoosihallitus tuntuu olevan niin sanotusti pihalla kuin se kuuluisa Lumiukko. Viimeisimmät ihmetyksen aiheet tulevat nykyisen kriisin (Kyllä. Tämä on talouskriisi. Se on jo alkanut. Oireita on uutiset täynnänsä.) hoitamisen tasosta, siis minun mielestäni asioitten hoitamattomuudesta. Pankkituen ehtojen epämääräisyys, valtion omistajapolitiikka, maahanmuuttajapolitiikka, aluepolitiikka, turvallisuuspolitiikka, maa- ja metsätalous, verotus, sosiaali….. katselee mihin tahansa, kaikki ”politiikat” ovat täysin sekaisin.

Meillä on kahden lautasen ongelma, eikä kumpikaan syöjistä johda. Meillä on ministereitä hallitus täynnänsä, eikä heidän johtajuudestaan, eikä paljon muustakaan, kukaan ota selvää. Lähinnä he tuntuvat sotkeentuvan toisiinsa. Kukaan ei ota kantaa kansalaisten tärkeäksi kokemiin asioihin siten, että siihen mitä sanotaan voisi luottaa, edes hetken. Isot ja pienet asiat, omat ja yhteiset edut, kotimaat ja ulkomaat… kaikki ihanan sotkuisessa leikkikehässä.

Jotenkin se vaan tuntuu niin kohtuuttomalta, että toistamiseen meillä on ilmeisen kokematon, osaamaton ja toimissaan tumpeloiva hallitus ja Tasavallan Presidentti vastaamassa kriisitilanteesta selviytymisestä. Ja nyt kyseessä on kannaltamme paljon vakavammasta tilanteesta kuin 1990. Vaikka vielä ei paljon mitään näy. Miksi meitä taas kiusataan?

Johtuisiko se sittenkin siitä tavasta, jolla nykyisin johtomme valitsemme? Vai onko onnekkuutemme vain loppu?

On se niin väärin.

Äänestä. Älä numeroa. Tiedät kyllä miksi.

Kirkkovene valtuustoon

Pysyvä linkki | 11 kommenttia »

Seuraavaksi rojahtavat rakennusliikkeet

21.10.2008 11.15 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Business, Työ & bisnes, Johtaminen, Oppiminen, Crises

Sopisivatko kansainväliset pelisäännöt pankkien pelastamisesta myös rakennusteollisuuden tukijaksi, siinä vaiheessa kun rakentajat alkavat huutaa valtiota ja kuntia apuun? Siis sitten kun kaikki korkeakatteiset tilaukset ovat taas hetkeksi taakse jääneitä iloja.

Perinteisesti julkinen valta joutuu lisäämään panostaan rakentamiseen, kun taantuma lopettaa muun rakentamisen. Silloin loppuvat hokemat rajoittamattoman vapaan markkinatalouden ylistyksestä ja vaaditaan valtiota ja kuntia kantamaan vastuutaan työttömien tukemisesta, osaamisen säilyttämisestä, yritysten pelastamisesta. Ja kaipa se hyvä on niin?

Minua on aina häirinnyt se, että samalla tuetaan verovaroin rakennusliikkeitä, jotka korkeasuhdanteessa taatusti ovat osanneet myös julkisen rakentamisensa hinnoitella markkinahintaan. Silloin saadut tulokset siirretään omistajille osinkona. Heti. Niin tietysti pitääkin. Siksi omistajat ovat tässä leikissä mukana.

Mutta nousua seuraa lasku ja sen jälkeen taas nousu. Aina. Voisi kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua? Miksi nousun voitot siirretään omistajille ja laskussa edellytetään veronmaksajan tukea? Eikö yrityksen pitäisi turvata oma jatkuvuutensakin ensisijassa omilla rahastoiduilla voittovaroillaan? Ja vaikka tyytyä edes vähäisempään voitonjakoon, kun muuallakin yhteiskunnassa menee huonosti?

Ehdotankin, että julkisen rakentamisen tuleviin tarjouspyyntöihin otetaan mukaan edellytys, että julkinen rakennuttaja pääsee jakamaan tarjouskilpailun voittajan nousukauden tuloksia. Olisiko jonkinlainen osakejärjestely tai pääomalaina tai muu vastaava mahdollinen? Kun en ole alan asiantuntija, en edes yritä. Jos tahtoa löytyy, löytyvät kyllä tarvittavat temputkin.

Jos sitten vielä käännettäisi arvonlisäveron maksuvastuu, loppuisivat samalla huolet rakennusalan harmaasta taloudesta ja rikollisesta veronkierrosta.

Voisiko tämä uusi, uljas yhteiskunnallinen visioni toimia?

 PS.

Jos ajattelit äänestää ennakkoon, alkaisi olla aika. Ennakkoäänestys loppuu tänään. Reservinä enää varsinainen vaalipäivä. Sunnuntaina.

Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla 100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan. Kirkkoveneellä on arvoa, demokratian toimivuuden turvatakeena.

Siksi, ja koska itse todella muutosta haluan, äänestin KIRKKOVENEen VALTUUSTOON.

Vaalivoittajan. Ainoan valtakunnallisen ehdokkaan.

Kävin äänestämässä. Äänestin tyhjää. Siis Kirkkovenettä.

Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

Laman ensimmäiset suuret ruumiit

20.10.2008 13.59 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Business, Poliittiset puolueet, Corruption, Crises, Kuntavaalit 2008

Ketkä ovat tulevan taloudellisen taantuman tai laman ensimmäiset suuret suomalaiset ruumiit?

Keskustelimme siitä tänään pienessä piirissä. Esitin mielipiteenäni, että ne olisivat Suomi-Soffa, Tokmanni ja Masku. Ja mikäli Nova-Group omistaa, joka niemeen notkoon saarelmaan nyt nousseet ao. yritysten hallit, niin sekin.

Yksi meistä oli vahvasti sitä mieltä, että paikalliset osuuskaupat, jotka mm. ABC-konseptinsa kautta selvästi ovat mukana kompuksessa, kyllä selviävät. Niitähän Kehittyvien Maakuntien Suomi on tarvinnut taatakseen nopeat paikalliset kaavakäsittelyt. Ja saattaa tietysti olla myös niin, että kiinteistöt, tai riittävän moni niistä on jo ehditty myydä ulkomaille, kuten tähän mennessä ainoa Ideaparkkikin. Silloin todennäköisesti saadut myyntivoitot ainakin hetken pitkittävät ao. yritysten elämää.

Kuten sanoin. Kyseessä on henkilökohtainen mielipiteeni. Mitä mieltä sinä olet?

PS.

Meinasi unohtua. Muistathan äänestää! Se on Suomen ja demokratian ainoa todellinen turvatakuu.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »