Turvallisesti kotona. Taas kokemuksia rikkampana.

Hieno matka ja kaikin mahdollisin maustein. Valitettavasti kolme päivää on kovin lyhyt aika varsinkin, kun itse olin ensimmäiset päivät enemmän tai vähemmän vuoteen omana. Mutta käteen jäi silti paljon.

Majoituimme Hotel St. Petersbourghiin, Vanhassa kaupungissa, Raekojaplatsin välittömässä läheisyydessä Rataskaevolla. Käsitykseni mukaan hotelli oli aikoinaan alueen suljettu majapaikka kommunistivirkamiehille? Nyt korkean tason hotelli vanhavenäläisellä, tsaarinaikaisella teemalla. Käytettyämme riittävästi aikaa neuvotteluun ja tinkimiseen saimme tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. Majoitus ja aamiaiset ja autoparkki kolmeksi yöksi meiltä kolmelta yhteensä himpun verran yli 200 euroa.

Palvelu oli henkilökohtaista ja loistavaa, autolle parkki vahtimestarin silmien alla, ruoka erinomaista ja kaiken kruunasi ravintolasalissa vapaana lennellyt araija(?)-papukaija Misha. Oli pikku rinsessallamme riemua. Mitenköhän meillä terveysviranomaiset mahtaisivat suhtautua?

Huollon suorittaminen Tallinnassa Peugeotin merkkikorjaamossa osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Itse työ ja palvelu olivat Metro-Autossa ensimmäistä luokkaa. Ei ihme, että kysymykseen heidän suomalaisista asiakkaistaan vastaukseksi tuli "Noin yksi per viikko." Tuntuu ehkä vähältä, mutta merkkikorjaamoja on monia ja arvio ns. päästä revitty. Kalevin saunassa, löylyhuoneessa, sattumalta tapaamani "Citikkamies" jostain Porin suunnalta kertoi itsekin huollattavan autonsa Tallinnassa.

Varsinaisista käyntikohteista joudumme sairastumiseni vuoksi tinkimään. Tytär kuitenkin kovasti piti lastenmuseosta, viime syksynä Kadriorgin puistossa, lähellä Kumua avatusta Miia-Milla-Mandasta. Lapsen kokoinen museo, jossa sai tehdä ja kokea. Ensimmäinen museo. jossa tyttäremme sanoi todella viihtyneensä. Itse kylläkin supistaisin ensisijaisen kohderyhmän 5 - 11 vuotta, paria nuoremmille. Mutta selvästi lapsiperheen vähintään puolen päivän "must"-kohde.

Toinen puolen päivän retki tehtiin, minnepäs muualle kuin kylpemään KalevSpahan. Olen sitä aiemminkin, erityisesti myös lapsiperheille kehunut, joten tulkoon tässä vain mainittua. Samoin maininnalle jääköön vaimon ja tyttären luistelut Vanhan Kaupungin tekojääradalla ja pistäytymiesessä vanhoja purjehduskesiä muistellen Piritassa.

Viimeinen päivä, eli eilinen oli sitten - minkäs sille mahtaa - shoppailupäivä. Hallitus se on herrallakin. Kun arvon naisväki oli saanut päähänsä, että Rocca al Mare on pyhiinvaellusten ykköspaikka se on sitten "UGH-olen puhunut". Isohan se oli ja kauppoja ja ravinteleita pullollaan mutta miten moiseen täytyy käyttää kolmisen tuntia on miehisen minäni jatkuvan ihmettelyn aihe. Mutta paikka taisi olla aika täynnä myös suomalaisia asiakkaita, joita säännöllisin väliajoin ja maksutta (?) satamasta bussilla rahdataan.

Kiitokset kaikille Vironauteille ideoista   ja eritysesti vertaisneuvonnan ja palautteen mahdollisuudesta, jonka sivusto tarjoaa.

Ps.

Jääköön tästä kertomatta matkan ikävyydet kuten se, että

• syystä tai toisesta edellisenä yönä alkanut sairaus piti hereillä koko yön, että


• auto ei käynnistynyt akun tyhjennyttyä yön aikana täällä helingissä (syyllinen tässä naputtelee), jonka vuoksi lähtö tapahtui lievää törkeämmän paniikin vallitessa, että


• läppärini ei taaskaan suostunut laivalta kytkeytymään nettiin (miksi muiden?), että


• U-käännöstä lumivallien suojassa kaksi ajorataisella tiellä tehtäessä kannattaa olla äärimmäisen tarkka sillä, jos muuttaa mielensä voi tapahtua niin, että peruuttaa takana-odottavan moottoripellille (tapahtuu sitä kuulemma muillekin?) ja, että


• pitkän pakkaskauden jälkeen lämpöaalto iskee sopivasti juuri silloin, kun auto on säkenöivän puhtaaksi pesty ja kiiltäväksi vahattu.


• mieltä kaivelemaan syy, miksi poliisi ja tulli olivat niin runsaslukuisasti vastassa.

Mitä sitä pienistä. Hauskaa se kuitenkin oli.

Elämä on.

Terveisiä Romaniasta?

Palasimme nyt illalla 4 päiväan matkalta Tallinnaan. Mutta itse matkasta myöhemmin. Mielenkiintoinen oli paluu.

Tulli ja poliisia useammalla autolla ja vielä lisää tulosa siniset valot vilkkuen vastassa SuperStaria. Ja vasta luettuani Hesarin juttua romanien kiihtyvästä maahanmuutosta muistin, että itsekin olin laivalla nähnyt varattoman oloisia mahdollisia Romanian romaaneja leiriintyneenä 6. dekin uloskäynnin ympäristöön. Varmaan kymmenkunta.

Olisinko tuonut mukanani lisää onneaan etsiviä?

Ostetaan se pois kuleksimasta

Kun maan- ja osakkeiden myynti ulkomaalaisille sallittiin (taisi olla ennen liittymistämme EUiin?) olimme me suomalaiset huolissamme saksalaisista. Ne ostaa meidän rantatontit. Vuosi sitten olimme vähemmän huolissamme siitä, että venäläiset ostavat meidän rantatontit ja hotelli- ja vapaa-ajanviettokeskuksemme. Enimmillään muistan jonkun esittäneen huolta siitä, että he ostaisivat mökkipalstoja liian läheltä niitä antennitorneja, joiden kautta kännykkä ja tietoliikenne kulkee eripuolille maata. Ja taisi joku esittää epäilyjä myös voimavirtajohtimien torneista?

Täällä Tallinnassa ravintolassa ruokalistastat jo edustavat tulevaisuutta. Tietoa neljällä kielellä, yksi niistä ruotsin sijalla venäjä. Keskustellessani muutamassakin paikassa ilmeisten paikallisten kanssa sain käsityksen, että heidän mielestään maassa on jo aivan liikaa järjestäytyneen rikollisuuden puhdistettua rahaa. Itse asiassa aivan tässä lähistöllä esiintynyttä tyhjänoloisen kiinteistön vilkasta liikennettä ihmetellessänl kerrottiin, että Mafia se siinä talosta hotellia, ravintolaa ja ehkä muutakin itselleen kunnostaa. Mistä ilmansuunnasta tämä mafia oli, ei jäänyt epäselväksi.

Pienten valtioiden olo suurten imperiumien naapureina ole ongelmatonta. Eikä varsinkaan sellaisten pienten, jotka impeeriumi on joskus lukenut omkseen. Mutta voisiko se ehkä olla tavallistakin ongelmallisemppaa silloin kuin globaali markkinatalous antaa myös rikollisen rahan kukkia? Pienen maan valtaamiseen ei tarvita enää edes sotavoimia. Ostetaan se. Tulee halvemmaksi.

 

Ajatukseni perustuu yhden päivän herättämälle turistielämykselle.

Tukehdutammeko Suomen hengiltä?

Hallinnoimmeko Suomen hengiltä?

 

"Oikeusministeriö tukehtuu pykäliin" uutisoi Kauppalehtemme. Ja toden totta, kahdessa vuodessa pykälien määrä on kasvanut 117 %, 2007vuoden  4.835 pyklästä 2009 vuoden 10.515 pykälään. Ja jos trendi jatkuu lähestymme varmaan 20.000 tarkastettavaa pykälää vuonna 2011? Mitä muuta mahtaakaan sinä vuonna tapahtua?

Myötätuntoni on luonnollisesti ministeriöiden, erityisesti oikeusministeriön epäinhimillisen työkuorman kasvuododotusten virkamiesvaikutuksen puolella. Oikein sääliksi käy.

Vielä enemmän käy sääliksi kansalaisia, joiden oletetaan kaikki nuo lait hallitsevan ja myös niiden puitteissa toimivan. Ja elleivät toimi kohtaavat rangaistuksensa oikeudessa. Siis kaikkien muiden paitsi kansanedustajien ja heidän edustamien puolueiden, jotka tarvittaessa säätävät itselleen sopivamman lain.

Voisiko olla, että lakien määrää voitaisi yhteiskunnassa vähentää, maailman muutoksen nopeutumisesta ja kansalaisten EU:sta huolimatta? Voitaisiko, esimerkiksi EUn pakottava lainsäädäntö, joka lienee vaikutuksiltaan on noin 80% tarpeesta, sellaisenaan vain kääntää suomeksi? Jätetään lain tulkinnatkin noilta osin EUn varaan?

Tai voitaisiko luopua esimerkiksi laeista, joiden rikkomista ei ole sanktioitu? Polkupyörakypärän käyttämättä jättäminen? Tai niistä joissa ei alun alkaenkaan ole ollut mitään järkeä kuten kännyyn puhuminen autoa ajaessa? Tai vaikkapa niistä, joiden rikkomista eivät alun alkaen edes oikeuskansleri tai oikeusasiamies vaivaudu tutkimaan tai syyttämään, kuten perustuslaki, erityisesti sen 29§? Tai niistä joita puolueet tehtailevat tilaustyönä oman valtansa ja etujensa pönkittämiseksi, kuten uudet vaali- ja puoluerahoituslait?

Muistan "tositarinan" kaukaa menneisyydestä, silloin kun lait ja dokumentit olivat savesta ja papyryksesta. Yhteiskunta joutui samaan tilanteeseen. Se oli hyvää vauhtia säätämässä itsensä hengil ja etsi luovaa, innovatiivista ratkaisua. Meidänkin varmaan pitäisi? He ratkaisivat tuikkaamalla tuleen juuri sen kirjaston, sen ainoan kirjaston jossa lakeja, asetuksia ja virkamiesten dokumentteja säilytettiin. Ongelma ratkaistu.

Onko meillä parempia vaihtoehtoja?

 

 

Arvoista ja arvottomuudesta

"Jungnerille kaikki portit auki politiikassa" kertoo Kauppalehti juuri nyt. Mitä tämä mahtaa kertoa demareiden arvomaailmasta? Tai Kauppalehden? Ja meidän?

Voisiko kaverilla olla käyttöä ihan oikeissa, lisäarvoa tuottavissa töissä? Vai onko todella ainoa mahdollisuus työllistää kaveri maksamistamme verovaroista? Vai onko kutsu rälssin jäseneksi todella niin iso juttu, että siitä ei voi, eikä uskalla kieltäytyä? Onhan tuo ainakin, ehkä osoittanut osaavansa jotain.

Ovatko käsityksemme elämän realiteeteista todella sitä, että Taivas on saada loisia?

Tulevaisuuden talouden realiteeteista

Milläköhän aiomme elättää itsemme? Palveluiden markkinoinnin nimiin vannoo moni poliitikko ja virkamies. Ja ehkä Kepulandian asukkaat matkailuun. Mutta otetaanpa esimerkki nykyhetkestä.

Satakaksikymmentätuhatta kilometsiä tulee autossa täyteen. Edellyttää isoa huolro johon sisältyy myös jakopään hihnan vaihtaminen. Tartee varmaan varata aika, kun katsastuskin lähenee? Soito merkkihuoltoon. Ei vastaa ensimmäinen, ei toinen, ei ensimmäinen ei toinen, ei ensimmäinen mutta sitten tärppää.

Vahingosta viisastuneena kysyn operaation hintaa. Huollon mies ei osaa vastata, pyytää saada soittaa takaisin. Vajaan puolen tunnin kuluttua kertoo, että huollon hinta on 950 euroa. Herranjestas. Sillä hinnallahan saa vaikka uuden auton. No ehkä ei ihan. Mutta onneksi on vaihtoehtoja.

Tuossa Helsingin eteläpuolella, noin 60 - 80 kilometrin päässä on Tallinna. Varmaan sielläkin tätä autoa maahantuodaan, myydään ja huolletaan? Vinkkinä Vironautista, viron vertaismatkailijoiden verkosta, sain jopa nopeasti yhteystiedot ja menettelyt. Kiitos vaan Malle Kolnes. Eikun soittamaan.

Puhelimeen vastattiin ehkä neljännellä soitolla. Selvitettyäni mitä haluan vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.: Peugeotin hinnaston mukainen määräaikaishuolto sisältäen varaosat ja hihnan vaihdon 6.500 EEK. Kun kurssi on noin 1:15 se tarkoittaisi 435 euroa. Leuka loksahti ja kaupat tuli. Heti. Tuolla hinnanerolla, yli 500 euroa voin vaikka asun yön Tallinnan parhaassa hotellissa, syön ja juon hyvin ja tuon vielä autolastillisen tuliaisiksi kotiin.

Milläköhän aiomme elättää itsemme tulevaisuudessa? Ja millä palkalla?

 

PS.

Olimme kyllä muutenkin lähdössä Viroon. Vironautin antamilla lahjakorteilla. Se ei selitä hintaeroa vaan se, miksi yleensä ajattelin kysyä hintaa Tallinnasta. Raportoin myös kuinka kävi.

Taivastelen blogaamisen tulevaisuutta

Niin, sen näkyvissä olevaa tulevaisuutta. Siihen on hyvä syynsä. Ainakin minulle.

Olen pitänyt ensin yhtä blogia Kauppalehdessä, sitten yrittänyt Uudessa Suomessa huonolla menestyksellä, palannut Kauppalehteen ja avannut varoiksi blogit ainakin myös Bloggerissa, Vuodatuksessa, Wordpressissä ja Aamulehdessä sekä Maaseudun Tulevaisuudessa.

Ja matkan varrella blogaamisesta on tullut harraste, jolla pidän päässäni toivottavasti vielä risteilevät aivosolut aktiivisena myös nyt eläkkeelle jäätyäni. Mutta mukaan on kieltämättä tullut muutakin. Ensin kokeilijasta tuli kirjoittelija aiheenaan ”niitä, näitä ja mielipiteitä”. Mutta ”niistä näistä” on yhä enemmän tullut yhteiskunnallisten mielipiteitten, suomalaisen demokratian ja nykymenon vaihtoehtojen käsittelyä.

Tähän taas on ollut syynä Vanhasen hallituksen mielestäni edesvastuuton käyttäytyminen ja toiminta. Kansakunnan hallituksesta on nyt tehty muutaman etujärjestöksi muuttuneen puolueen rahantekokone. Ja sen seurauksena köyhät ainakin köyhtyvät kiihtyvällä vauhdilla ja ilmeisesti rikkaat rikastuvat vastaavasti? Ja maa on hallituksen toimettomuuden vuoksi sukeltamassa kansallisen rakennemuutoksen, poliittisen lahjuskriisin ja globaalin markkinalaman seurauksena todella vaarallisen syvälle. Ja hallitusherrat odottavat rauhassa seuraavia vaaleja.

Mutta kyseiset asiat ilmeisesti kiinnostavat vain harvoja ja vielä harvempi haluaa niistä edes nimimerkin suojassa keskustella? Ja perustelujen esittämisen ja olevien asioiden kyseenalaistamisen pohjalta vielä harvemmat?  Kuitenkin meidän taloutemme ongelmat ovat seurausta demokratiamme ongelmista. Eikä kansantalouteen saada korjausta ennen kuin demokratian ongelmat saadaan korjattua. Eikä niitä taas saada korjattua ilman perusteellista kansallista keskustelua. Ja siltä puuttuu kansalaisten väline.

Kun sitten vielä nykyisten pääblogieni, siis Kauppalehden ja Aamulehden, blogialustat tuntuvat toimivan miten sattuu, niiden käytettävyys blogaajan kannalta jatkuvasti heikkenee, yhä vähemmän blogaajien mielipiteillä tuntuu olevan merkitystä kehitystyössä ja maksuton blogaaminen tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa niissä tiensä päähän, olen alkanut miettiä. Ja vahitellen alan olla todella pohteissani.

Jotain tarttis tehdä. Vaan mitä?

Yksi vaihtoehdoista on perustaa haluamaani aihepiiriin paneutuva oma sosiaalinen media. Olkoon työnimenä vaikka Suomen parhaaksi tai Demokratiamme Sosiaalinen Media. Ei joukkoa samanlaisia, samanmielisiä blogaajia ja kommentoijia, vaan samasta aihepiiristä kiinnostuneitä omanlaisiaan, erilaisia ja erimielisiäkin ihmisiä.

Kun ainakaan omia rahoja ei minulla Niklas Herliinin määriä ole, blogipohjaksi muodostuisi väistämättä maksuton ning. Siis se sama pohja, jota Aamulehti käyttää mutta sen maksuton versio. Se mahdollistaa käytännössä blogaajille samat palvelut kuin Aamulehden maksullinen versio. Kuinka monta blogaajaa se mahdollistaa ja miten maksuttomuus mahdollisesti tätä ja käyttöä rajaa en vielä tiedä. Mutta ne eivät ole kysymyksinä ensisijaisia.

Keskeisimmät aloitamiseen liittyvät kysymykset ovat:

1. Miten löytää tarvittava kriittinen määrä blogaajia mukaan moiseen hullutteluun?


2. Miten saada turvattua mahdollisimman suuri lukijakunta ja erityisesti kommentoijakunta?

Kun ei parempaa keinoa tehdä ”markkinatutkimusta” tule mieleen, ajattelin julkaista tämän saman artikkelin kaikilla blogeillani. Oletan, että aihepiiristä kiinnostuneet blogaajat ottaisivat kantaa? Ainakin, jos he näkevät nykyisyyden ja tulevaisuuden yhtään samalla tavalla.

Kommentoi pyydän.

 

 

 

 

Hallitusohjelmako Suomea johtaa?

Siltä ainakin näyttää. Nykyisen hallituksen 86 sivuinen hallitusohjelma on ollut, ainakin julkisuudessa, hallituksen päävästuullisten eli puolueittensa puheenjohtajien mielestä kuin kiveen hakatut Mooseksen Lain Taulut. Niitä eivät ole hetkauttaneet paljastunut kotimaisen politiikan moraalin rappio, eivät vaali- ja puoluerahoituksen lahjontaskandaalit, eivät globaalit finanssi- eivätkä talouskriisit, eivät ilmenneet eläinsuojelurikokset eivät edes pääministerin uuniperunat.

Nyt valtioneuvoston kanslia, siis vallassa olevan pääministerin esikunta, on palkannut McKinseyn & Companyn konsulttitoimiston ” avustamaan pääministerin esikuntaa seuraavan hallitusohjelman laatimisessa”. Näin Yle. Siis hetkinen! Istuvan pääministerin esikunta teettää pohjatyötä seuraavan hallituksen ohjelmaksi.

Jo on konsesus mennyt pitkälle. Eikä selitykseksi kelpaa, että ainakin jompi kumpi nykyisistä hallituksen päävastuupuolueista todennäköisesti istuu hallituksessa seuraavallakin kaudella. Tästä ilmenee selvästi jälleen yksi demokratiamme heikkous. Puolueet teettävät niille kuuluvaa miettimistyötä valtiolla. Lisäksi, kun tilaajan toiveiden, asenteiden ja etujen tiedetään/uskotaan vaikuttavan selvitysten lopputuloksiin, voidaan selvityksen uskottavuus asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi ja pahimmillaan leimakirveeksi opposition hiljentämiseksi.

Ei ihme, että kansalaiset ovat sitä mieltä, että politiikkamme on vaihtoehdotonta hallinnointia. Kun normaalisti potentiaaliset hallituspuolueet laativat uudet Lain Taulut yhdessä omista lähtökohdistaan, nyt istuvan hallituksen pääministerin esikunta laatii seuraavan hallitusohjelman pohjat. Ilmeisesti ajatuksena, että konsulttityön seurauksen laaditun pohjan hyväksyminen on ennakkoehto hallitusneuvotteluihin ryhtymisestä.

Demokratiaa? Vai Politbyrokratiaa?

 

 

Suomi yrittäjyysvertailussa vain Meksikon edellä

Onko tuo nyt mikään uutinen? Ja entä sitten?

• Jos maassa kaikki kehittämiseen aiotut rahat pannaan puolueiden tukemisen lisäksi maataloustukiin, aluetukiin ja vastaavaan hössötykseen on kai aika selvää mitä siitä seuraa.


• Jos investointituet ja innovaatiotuet ohjataan soffatehtaille ja hallirakentamiseen niin on kai selvää mitä siitäkin seuraa?


• Jos EU-projektirahat, Tekesin ja Sitran tukirahat kanavoidaan hankkeisiin, jossa rahaa ohjataan puoluetta lähelle oleville kavereille, kai sen tietää mitä siitäkin seuraa?


• Jos virkamiehistä ja poliitikoista tehdään yrittäjäna toimimisen guru ja myyntimies ja yritystoiminnan kaveri, mitä muuta voi toivoa?


• Jos herran pelko sulkee suut suppuun rakenteellisesta korruptiosta ja puolueiden hanskassa olevan valtion- ja kunnanhallinnon päätöksenteon ja lojaliteettien summana syntyy vain törsäystä, tehottomuutta ja rakenteiden jähmettymistä, niin näinhän siinä käy.

Huonosti toimiva markkinatalous on seurausta toimimattomasta demokratiasta.

PS.

 

Taisi kuitenkin olla heti ensimmäisen GEM raportin jälkeen kun julkaisin tämän. Sen silloin muistaakseni Innopolissa tapahtunut julkaiseminen oli yksi inspiraation lähteistä.

Kaupallistetaan lähiavaruus

Näin ainakin ymmärrän Barak Obaman aivoitukset, hänen julkaistessaan liitovaltion uudet ideat NASAn tulevasta suunnasta. Avaruuskalusto, jolla ihminen nyt on päästy kiertoradalle ja kuuhun on ollut valtion, eli NASAn. Nyt valtio alkaa tukea yksityisiä yrityksiä hoitamaan tuota aluetta ja keskittyy itse kaukaisempiin "maailmoihin".

Miten tähän pitäisi suhtautua? Valtiot ovat tähän mennessä kaataneet satoja miljardeja veronmaksajien rahoja avaruustutkimukseen. Ja varmaan kaatavat edelleen. Ja nyt sitten valtiolliset monopolit pyritään murtamaan ja siirrytään kaupalliseen avaruusmatkailuun? Obama todella lupaa myös tukea "kyntensä" osoittaville kaupallisille avaruuden henkilö- ja rahtikuljetusyhtiöille. Kaupallisuus kunniaan? Ja säästöjen tarpeesta se Barakkin lähtee.

Olisiko meillä täällä Suomassakin tuosta opittavaa? Yksityistetään terveyskeskukset maakunnallisten virkamiesten valvonnan alaisena ja valtio keskittyisi erikoissairaanhoitoon. Kaikkialla terveyskeskuksia ei ehkä markkinapotentiaalin pienuudesta johtuen voida kaupallistaa, mutta suuressa osassa maata kyllä. Miltä moinen tuntuu ajatuksena? Strategisena linjanvetona? Kehityksen valtavirtana? Tehoa sekä sinne, missä suuret volyymit ja arkipäivän "pienet" ongelmat kohtaavat että sinne missä tarvitaan keskitettyä ja kallista huippuosaamista?

Kun kerran jenkit voivat yksityistää avaruuskuljetuksen, mikä estää meitä luomalla suomalaista mallia, jolla aikaansaadaan jenkkeihin nähden vieläkin tehokkaampi, laadukkaampi ja tasa-arvoisempi terveydenhoitojärjestelmä? Kävisi vaikka vientituotteeksi?

Kunhan ei tehdä samoja mokia kun autokatsastuksessa. Pienessä maassa on pienet markkinat, suuri kartelloitumisen vaara ja monopolit, joita ei tahdo saada nurin millään.

 

Ei mitään uutta auringon alla. Ei todella.

 

Kaksi vuotta sitten kirjoitin näin:

Etsiessään Digielämää Helge sunnuntaina kirjoitteli muutoksesta palveluyhteiskunnaksi. Ja heitti: ”Muutoksen synnyttämiseen tarvitaan “Uusi Vanhan Valtaus”. Mikä mielestänne tämä uusi olisi? Tässä olisi purtavaa? Onko merkittäviä uuden ajan ilmiöitä - heikkoja signaaleja - tarjolla?”

Aloin miettiä. Voisiko historiasta ottaa oppia? Voisiko se toistaa itseään? Voisiko siitä olla apua? Jossain kaukana kilkatti ja kalkatti menneisyyden kellot.

 

——-

 

Maamme ajelehtiessa jämäkästi kohti varmaa taloudellista ja mahdollista yhteiskunnallista katastroofia, kannattaisi edes oppimismielessä selvittää, mitkä ovat ne rakenteet, jotka mahdollistivat holtittomuutemme viimeisen 5 – 10 vuoden aikana.

Syyllisten etsiminen kun ei meitä suoranaisesti auta. Ensinnäkin jokainen meistä voi katsoa peiliin. Sieltä löytyy iso osa. Toiseksi meillä ei ole tapana, että todettuja suuriakin virheitä tehneet päätöksentekijät siirtyisivät epäonnistutuaan muihin tehtäviin, syrjään vetäytymisestä puhumattakaan. Pahin mikä heitä voi kohdata on puolueen palkkiovirka. Tapahtuu mitä tahansa, samat veijarit TV-uutisissa liturgioitaan toistavat. Etujärjestösatraapit (sisältäen puolueet), joiden maan johtajina pitäisi kantaa myös aika huomattava osa siitä vastuusta, että tähän on tultu, antavat nyt hyviä ohjeita siitä miten tästä selvitään. Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Syitten tunteminen saattaisi ehkä auttaa korjaamaan nykytilanteesta sen, mikä on omassa vallassamme. Tai lisäämään todennäköisyyttä sille, että vastaisuudessa välttäisimme edes nyt tekemämme virheet.

Perussyyt eivät ole palkkakustannusten ylisuuruus, byrokratian tai julkishallinnon hallitsematon kasvu, eivät edes elintarvikkeiden tai puuraaka-aineen tolkuttomat hinnat. Perussyyt ovat ne rakenteet, jotka olemme luonneet tai jos halutaan, jotka ajan myötä ovat kehittyneet osaksi nyt jo peruskorjauksen tarpeessa olevaa ”Suomalaista Kansankotia.” Pitkällä aikavälillä ne on uusittava jos tuloksia halutaan.

Kolme keskeisintä retuperällä olevaa rakennetta ovat:

 

• AY-liikkeen kunniakas menneisyys


• Maaseudun tulevaisuus


• Puoluediktatuuri

 

Puoluediktatuuri

Suomalaisen pysähtyneisyyden kauden muistomerkki. 1960-luvun lopulla luotu puolueiden rahoitusautomaatti, joka mahdollistaa puoluetoimiston yliherruuden ja kutisti kansanedustajat kumileimasimiksi.

Perustuslain mukaan ylintä päätösvaltaa käyttää kai edelleenkin kansalaisten vaaleissa valitsema eduskunta? Se on edesauttanut sellaisten poliittisten broilereiden kasvattamista joiden oletettu osaaminen on poliitikointia puhtaimmillaan, valtaa ja oman porukan edunvalvontaa – ei yhteisten asioiden hoitoa. Kun jaettavana ei enää ole etuja vaan ”niukkuutta, puutetta ja kurjuutta”, osaaminenkin loppuu. Haaskuu- ja vastuuttomuusmekanismin keskeisin syy.

Korjaustoimenmpiteistä keskeisin on raha, oikeastaan sen niukkuus. Vasta sitä seuraa toiminnan painopisteen muutos. Tavalla tai toisella on puoluetuki saatava muutettua ”tulospohjaiseksi.” Ehkä helpointa olisi luopua budjettirahoituksesta. Puolueiden rahoitus siirretään sellaisen säätiön vastuulle, johon lahjoitetut varat jaettaisi eduskunnan kulloistenkin voimasuhteitten mukaisesti puolueille. Muu puoluerahoitus, tavanomaisia henkilöjäsenmaksuja lukuunottamatta, kielletään. Säätiön hallintokin voisi hyvin olla samoilla perusteilla ja lahjoitukset vaikka erovähennyskelpoisia. Kyllä demokratiasta aina sen verran maksaa kannatta. Ja ellei kannata, täytyy vapaaehtoisten jäsenmaksutulojen riittää. Puolueisiinkaan kun ei ole pakko kuulua, eikä perustuslakimme kai niitä edelleenkään tunne.

Kaikki sopimukset ”ryhmäkurin” tai ”puolueen päätösten sitovuuden” ylläpitämiseksi tai toimeenpanemiseksi eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa säädetään laissa pätemättömiksi. Palataan noudattamaan perustuslain alkuperäisen hengen mukaista määräystä, jonka mukaan kansanedustaja on tosiasiallisesti vastuussa vain itselleen ja äänestäjilleen.

AY-liikkeen kunniakas menneisyys

Liike, joka maan hyvinvoinnin rakensi, on nyt sen uhka. Keskityttyään yli yhdeksänkymmentä vuotta vaatimaan ja saatuaan jo pitkään aina tahtonsa toteutetuksi, ei enää osaa nähdä tilannetta , jossa vaatimusten toteuttaminen johtaa kansantalouden, leipäpuuna olevan toimialan ja yksittäiset jäsenensä katastrooffiin. Ylimitoitetut, kaikenkattavat tulosopimukset tappavat omalta osaltaan mm. vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Kouristuksenomaisesti tarrataan ”saavutetun edun” kuvitelmaan tilanteessa, jossa saavutettu on kansantalouden konkurssi. Ja kun ei oo mistä ottaa, täytyy mennä lakkoon.

Edunvalvonnan takeeksi rakennettu byrokratia elää omaa elämäänsä. Sen realiteetteinä ovat jäsenten maksaman ja työnantajan keräämän omaisuuden sijoitustoiminta ja nomenklatuura, ei nykyjäsenten edunvalvonta kansallisessa taloudellisessa katastroofissa. Työttömyyden, maastamyynnin tai alan pienentymisen vuoksi tuhoutunut jäsenkunta kun ei liittokokouksissa äänestele (vertaa seim. Merimiesunioni). Mutta pystypäinhän sitä Eurooppaankin aiotaan mennä.

Kyllähän tämäkin on muutettavissa. Voisimme kokeilla seuraavanlaisia tervehdyttäviä toimia.

1. 
   

   Työnantajan ay-jäsenmaksuperinnästä luopuminen.

   
   


2. 
   

   Työttömyyskassojen selkeämpi irroittaminen ammattiyhdistysohjauksesta.

   
   


3. 
   

   Työehtosopimustenyleissitovuuden lieventäminen.

   
   


4. 
   

   Avainryhmien lakko-oikeuden jonkinasteinen rajoittaminen ja työrauhavelvoitteen rikkomisen tuntuvampi sanktiointi.

   
   

 

Maaseudun tulevaisuus

Maan talous ei kestä maanviljelyksen ja sen liitännäisen elintarviketuotannon aiheuttamaa taloudellista kuormaa vajoamatta Albanian tai muiden kehitysmaiden tasolle. Jo useita vuosia maksamme elintarvikkeista ylihintaa mikä vastaa noin 200.000 työttömän vuosittain kansantaloudelle aiheuttamia kustannuksia. Itse asiassa me annamme nyt jatkuvan suojatyöpaikan vajaalle 10 %:lle työikäisestä väestöstämme. Vasta nämä tilastoihin ynnättyämme alamme lähestyä todellista työttömyysastettamme, joka on taatusti EM-tasoa.

Maatalousyrittäjästä olemme tehneet virkamiehen, jonka toimeentuloon olennaisesti vaikuttaa maailman avokätisimmän kiemuroiden hyväksikäyttäminen. Ja mitä ahkerampi hän on, sen kalliimmaksi hän meille kaikille tulee. Viljelys- ja metsämaan ostaminen on tehtyluvanvaraisiksi ja
luvanmyöntäjällä on parikin lehmää ojassa. Yhteiskunnan rahoittamat metsänhoitoyhdistykset masinoivat yhteiskuntaa vahingoittavan puunmyyntilakon. Jossain vaiheessa tulevassa maataloustuotteiden luovutuslakossa tilanne tulee olemaan tosi ratkiriemukas.

Maataloussektorin palauttaminen yrittäjäpohjaiseksi nopeutetulla aikataululla, maataloustulolain ja maatilaverotuksen perusremontilla aloittaen. Tuotannon päällekkäisestä ”kaikenvara vakuutuksen”
tukijärjestelmästä luopuminen. Nykyistä selkeämpien markkinavoimien avaaminen säätelemään myös tuotteiden hintaa ja tuottajien määrää sallimalla mm. vapaa elintarviketuonti. Siinä hallitulle rakennemuutokselle raaka-ainetta.

Varmasti on muita tärkeitä ja keskeisiäkin rakenteita, jotka on uusittava. ”Vapaa” kilpailu, julkisen sektorin työsuhdeturva, isännätön omistajuus, taulukkolaskentajohtaminen, valtionyhtiöiden omistus ja pääomahuolto….. Mutta olen optimisti. Pidän mahdollisena, että Suomessa voisi tapahtua sama kuin Neuvostoliitossa. Puoluediktatuurin poistaminen aikaansaa muiden rakenteiden korjaantumisen ja uuden alun.

Ns. päätöksentekijäin päinvastaisista toiveista huolimatta ei taloudellinen katastroofi odottelemalla häviä. Ellei jotain tehdä tilanne huononee vielä pitkään. Korjaustoimenpiteisiin ei enää aika nyt riitä. Nyt on nopeasti ostettava aikaa ja tehtävät ne välttämättömät, välittömät ratkaisut jotka auttavat pitämään nenän vedenpinnan yläpuolella ja lopettavat kurjistumisen. Vientikilpailukyvyn palauttaminen, työvoimakustannustason alentamine, julkishallinnon kustannusten piuenentäminen, maatalouden …. on tehtävä heti. Mutta ilman rakenteiden peruskorjausta ei pysyvä kasvu ala, eikä kehitys kestä.

 

25.09.1991

 

———

 

Mutta kirjoituksen asiasisällön olin kirjoittanut jo lähes 20 vuotta sitten. Eivätkä ongelmat ole mihinkään hävinneet. Mikään ei tässä maassa muutu, jos kansalaiset äänestävät kuten aina ennenkin. Eli puolueitten tarjoamista vaihtoehdoista. Sellaista äänien vyöryä ei yhden ihmisen taakse ole organisoitavissa. Ei edes yhden puolueen. Mm. siksi muistan edelleen käydä äänestämässä, ja kirjoitan lippuun JOKU MUU.

 

Velkavankkuri Kankkulan kaivoon?

Todelliset syyt alkavat vähitellen selvitä.

"Meidän pitää aukottomasti todistaa niille kansainvälisille tahoille, jotka arvioivat Suomen velkojen korkoja, että työryhmän ehdotukset lisäävät työurien pituutta. Jos näin ei käy, niin kansainväliset rahoittajat joutuvat pohtimaan, kuinka paljon ne heittävät rahaa kankkulan kaivoon, Katainen jatkoi lauantaina puheessaan kokoomuksen kenttäväelle." Näin Kauppalehti tänään.

Mielenkiintoista on, että Katainen ei tuo esille niitä muita mahdollisuuksia, joita kulujen olennaiseksi vähentämiseksi meillä on. Kirjoitin asiasta viime viikolla. Todella ihmetyttää se, että tämä turkoosihallitus on ilmeisesti kuvitellut, että se pystyy päättämään maassa kaikesta. Ilman poikkeuslakia tai poikkeustilanteen julistamista tässä siis saattaa nyt käydä niin, että kansainväliset rahahanat menevät kiinni. Siinä sitä sitten ollaan sen puhtaaksi pestyn kaulan kanssa.

Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen esittävät dueton: Kusessa ootte. Sillä lienee aika selvää, että heitä mahdollinen valtion kassakriisi ei koske. Vasta seuraavaa hallitusta. Miten on mahdollista, että näin vastuuttomat henkilöt saavat jatkaa hallituksessa? Koska Eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta. Ja sen taas nautittava ainakin kokiksien ja kepuleitten eduskuntaryhmien/puolueitten luottamusta ja niiden taas, ihan vaan ryhmäkurinkin vuoksi Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen luottamusta.

Näin toimii suomalainen politiikka nykyään.

 

 

Minne KL-blogaajat karkaa?

Ja erityisesti miksi? Varmaan jokaisella on syynsä, eikä sitä yhtä ainoaa syytä edes löydy. Ja onko silla oikeasti väliäkään? Tuleehan uusia tilalle. Olen ehkä vaan tavallista uteliaampaa/tiedonhaluisempaa sorttia, tässä asiassa.

Kun itse lopetin blogaamiseni Kauppalehdessä syksyllä 2008 siihen oli selkeä syy. En pitänyt tavasta jolla joku KL-keskustelupalstan moderaattori suhtautui silloin Kirkkovene Kunnanvaltuustoon - ehdokkaan toistuvaan vaalimainontaan ja antoi viikon julkaisukiellon. Siirsin blogini Uuteen Suomeen, joka käsittelemäni aiheiden osalta tuntui muutenkin sopivammalta.

Mutta eipä mennyt aikaakaan, kun päätoimittava vaati nimeä, mielellään varmaan kuvan kanssa. Koska minä taas lähden siitä, että nimimerkin käyttäminen on yhtä suuri kansalaisoikeus kuin salaiset vaalit toimivalle demokratialle ja toimittajan lähdesuoja medialle ja demokraattisen maan kansalaisille tiemme erosivat jo kuukauden kuluttua. Ja täällä sitä on oltu siitä lähtien.

Onhan minulla samoilla nimillä blogeja Aamulehdessä, Blogspotissa, Vuodatuksessa, Wordpressissä ja Ningissä mutta olen Kauppalehdenkokenut ykkösblogikseni. Tämän viimeisen blogi-uudistuksen, anteeksi blogi-muutoksen jälkeen, uskoani kieltämättä toistuvasti kokeillaan. Muutos oli ehdottomasti ainakin kirjoittajan kannalta useimmissa suhteissa muutos huonompaan. Pitkää pinnaa kun kaikki muutoksen jälkeen tapahtuneet töppäilyt ovat kirjoittajalta ainakin vaatineet. Eikä tietoa ongelmien lopusta tai vielä toteuttamattomien ominaisuuksien tulemisesta ole.

Ja osaksi niitten seurauksen on ainakin minussa voimakkaasti myös vahvistunut käsitys siitä, että Kauppalehden kannalta blogit ja blogaajat ovat parhaimmillaankin yhdentekeviä tai median myllerryksessä ehkä välttämätön paha?

Nyt sitten hyvästit jätti Jaakko Wallenius | Viivan alta. Jo jonkin aikaa häneltäkään ei kirjoituksia ole enää näkynyt. Piksussa kirjoitellut vähän aktiivisemmin, kuten aika moni muukin KL:n blogeista joko osaksi tai kokonaan hävinnyt. Jote palataanpa tämän kirjoituksen alkuun: Miksi Kauppalehden blogaajat poistuvat? Millä perusteella he mahdollisesti valitsevat seuraavan kotipesänsä?

 

Kunhan utelen.

 

Median naiivius

"Poliitikkojen ja toimittajien yhteydenpidossa ei ole mitään tuomittavaa, jos molemmat muistavat roolinsa:

• poliitikko hoitaa luottamustehtävää kansakunnan parhaaksi,
  


• toimittaja taas vahtii ja kertoo yleisölle, miten poliitikko tehtäväänsä hoitaa."
  

Näin kirjoittavat Marko Junkkari ja Hanna Kaarto artikkelissaan Kansanvallan peruskorjaus Hesarissa tänään.

Voi pyhä yksinkertaisuus miten korrektia tekstiä. Konditionaalisen yhteiskuntamme media? Olisin nimittäin varmaan itsekin valmis allekirjoittamaan tuon. Itse asiassa olen siihen valmis. Ja toivoisin, että näin myös olisi. Niin pitäisi olla. Vaan eipä ole. Ja ilmiselvästä syystä. Poliitikot eivät enää hoida luottamustehtävää kansakunnan parhaaksi.

Perustuslain 29§
"Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Jo tämän selkeän, yksinkertaisen perustuslakiin sisältyvät pykälän jatkuva, järjestelmällinen rikkominen takaa, että ainakaan kansanedustajana toimiva poliitikko ei toimi kansakunnan parhaaksi. Näinä ulkoistamisen aikoina hän on luovuttanut päätöksentekovelvollisuutensa eduskuntaryhmälleen, eli käytännössä puolueelleen.

Ryhmäkuri lienee meille kaikille tunnettu tosiasia? Se, että ryhmäkurista poikkeaminen on joissakin tapauksissa eduskuntaryhmän, eli puolueen sanktioima on ehkä sekin nykypolvelle tuntemattomampaa? Ja, että eduskuntaryhmät, eli puolueet myös rivistä uskaltautuneita rankaisevat ehkä myöskin? Joten siten myös se, että sen paremmin oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, valtionsyyttäjä kuin poliisikaan eivät tähän ilmiselvään lain rikkomiseen puutu, ehkä myös?

Eikä viimeisten, vielä ilmeisesti säätämättömien lakien seuraksena asiassa ei ole muutosta odotettavissa. Sillä ilmeisesti tässäkään asiassa lain rikkomista ei ole sanktioitu. Perustuslakia saadaan siis, ainakin puolueita edustavien kansanedustajien toimesta rikkoa , "kun ei siitä rangaista." Mitä virkaa on sellaisella perustuslailla? Mitä virkaa on sellaisilla poliitikoilla, jotka perustuslakia tietoisesti ja toistuvasti rikkovat? Mitä virkaa sellaisella medialla, joka ei moiseen puutu?

Sillä puolueille siirretty päätöksenteko ei palvele kansakunnan parasta. Se palvelee parhaimmillaankin puolueiden parasta ja heidän kuvitelmaansa siitä mikä kansalaisille ja kansakunnalle on parasta. Ja sillä ei ole, kuten olemme toistuvasti joutuneet huomaamaan juurikkaan yhtymäkohtia sen paremmin kansalaisten arvoihin kuin heidän käsitykseensä siitä, mikä on heille parasta.

 

 

 

 

 

 

Vallasta ja sen jakamisesta

Motto:

Valtaa voit jakaa, vastuuta et.

 

Matias Kivikangas, ilmeisesti tutkija Matias Kivikangas uuden Aalto Yliopiston Kauppakorkeakoululta päättää erinomaisen mielipidekirjoituksensa eilisessä ainoassa valtakunnallisessa sanomalehdessä seuraavasti:

”Jos halutaan, että kansalla on valta edustajiensa yli, ratkaisu ei ole luovuttaa valvontaa valvottaville. On luotava tehokkaampia mekanismeja, joilla kansa voi valvoa ja antaa palautetta...(valitsemiensa kansanedustajien toiminnasta ja tuloksista).”

Voi tietenkin kysyä haluavatko valitut, että kansalla moista valtaa olisi. Nythän kansa pitkälti kuvittelee valittujen valvovan toisiaan tai media valvovan heitä. Jotkut jopa kuvittelevat puolueiden valvovan edustajiensa toimintaa.

Miten Valtaa jaetaan? Vallanjako-oppi? Montesquieu? Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan välillä? Googlaamalla löysin Oulun Yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelumateriaalin, Jarmo Pulkkisen kalvosarjan otsikolla Yhteiskunnallisten ja poliittisten aatteiden historia.

Muutamia poimintoja, jotka toivottavasti meille taviksille avaavat sen miten vallanjako-oppi ja Suomen poliittinen järjestelmä liittyvät toisiinsa. Tai sitten eivät.

 

Jo englantilainen Thomas Hobbes 1600-luvulla kuvasi minkälainen on ihminen yhteiskunnassa, luonnontilassaan, Kaikkien sota kaikkia vastaan”.

• Ei yhteisiä moraalikäsityksiä (ei ole olemassa luonnollista moraalia).


• Ei omaisuutta. Jokaisella on “oikeus” kaikkeen, myös toisten ruumiiseen ja omaisuuteen.


• Jokaisella luonnollinen oikeus henkensä puolustamiseen kaikin mahdollisin keinoin.


• On järkevää pitää kaikkia muita vihollisina.

Siksi tarvitsemme, siis me kansalaiset tarvitsemme, yhteisesti hyväksymämme säännöt joiden puitteissa olemme valmiita toimimaan.

 

Ranskalaisen Montesquien Vallanjako-oppi vuodelta 1755

• ”Kaikki on mennyttä, jos sama henkilö tai sama johtomiesten ryhmä, olkoon se aatelia tai kansaa, käyttää näitä kolmea valtaa: valtaa säätää lakeja, valtaa toimeenpanna yleisiä päätöksiä sekä valtaa tuomita rikoksista ja yksityishenkilöiden riita-asioita.”


• Vallanjaon välineenä toimii perustuslaki.


• Keskeistä tasapaino lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan välillä.

 

Sitten päästäänkin jo ranskalaiseen Jean-Jaques Russeauhun ja hän julkaisuunsa Yhteiskuntasopimuksesta vuodelta 1762.

”Ideaalivaltion malli.

• 
  
  Koska ihmiset ovat synnynnäisesti vapaita, oikeutettu valtiollinen valta voi perustua vain kansalaisten antamaan suostumukseen.
  
  


• Valtion perusta on vapaaehtoinen sopimus, jossa “kukin meistä asettaa yhteisesti henkilönsä ja kaiken voimansa yleistahdon ylimmän johdon alaiseksi; ja me otamme jokaisen jäsenen kokonaisuuden erottamattomaksi osaksi”. (Yhteiskuntasopimuksesta, s. 43)


• Kansa ei voi luovuttaa oikeuksiaan kenellekään, koska kansa on aina itse suvereeni.

Vapauden ongelmasta

• Ihmiset luopuvat luonnollisesta vapaudesta, mutta saavat tilalle kansalaisen vapauden, joka koostuu oikeudesta sekä osallistua päätöksentekoon että elää itse säätämiensä lakien alaisena.

Hallitusmuodoista

• Suvereeni eli kansa säätää lait, mutta hallitus eli virkakunta huolehtii niiden soveltamisesta.


• Hallitus voi koostua kansan enemmistöstä (demokratia), vaaleilla valituista henkilöistä (aristokratia) tai yhdestä henkilöstä (monarkia).”

 

Ja vielä englantilaset David Hume, joka määritteli meidän ihmisten keinotekekoiset hyveet seuraavasti:

• Keinotekoiset hyveet (esim. oikeudenmukaisuus, nöyryys, hyväntekeväisyys, lähimmäisen rakkaus) ovat sopimuspohjaisia ja perustuvat rangaistuksille.


• Koska ihminen pyrkii välttämään mielipahaa ja siten myös rangaistukset, yleiset säännöt ja tottumukset kykenevät kumoamaan emootioiden vallan.


• Keinotekoiset hyveet luovat perustan oikeudenmukaisuuden odotukselle ja siten ylläpitävät yhteiskuntaa.

 

Ja lopuksi markkinoiden näkymättömän käden ”luoja” Adam Smith. ja hänen Moraalisten tunteittensa teoria:

• Ihmisellä on synnynnäinen moraalitaju (samaan tapaan kuten kauneuden taju).


• Omatunto kertoo mikä on oikein ja mikä väärin.


• Ihminen tuntee luonnostaan sympatiaa muita ihmisiä kohtaan (kyky tarkastella tilannetta toisen näkökulmasta).

 

Toiminta voi olla sopimatonta kahdella tavalla:

1. Moraalittomuus: Ihminen toimii sopimattomasti, mutta ei vahingoita muita.


2. Epäoikeudenmukaisuus: Ihminen toimii sekä sopimattomasti että vahingoittaa muita.

Oikeudenmukaisuutta pitävät yllä yhteiskunnassa psykologiset, teologiset ja lailliset tekijät.

 

Ja vielä hänen näkemyksensä valtion roolista.

Oikeudenmukainen valtio asettaa mahdollisimman vähän esteitä ihmisten taloudelliselle toiminnalle.  Valtion tehtävät:

• ulkoinen turvallisuus (armeija) 


• sisäinen turvallisuus (poliisi ja oikeuslaitos)


• tietyt yleishyödylliset asiat: liikenne-, koulutus- ja kirkolliset palvelut.

Ja kaikki tämä oli vain lyhyt johdanto aiheeseen. Joten sitten itse asiaan.

 

Kun Smithin määritelmän aikoihin kirkko hoiti paljolti myös sosiaalitoimen ja suurimman osan sairaanhoidosta, voinemme todeta, että valtion tehtävät eivät ole muuttuneet. Mutta kaikken aiemman ”filosofeeraamisen” osalta taitaa järjestelmämme olla ajautunut pahasti sivuraiteille.

Erityisesti siinä, että yksi ja sama eliitti käyttää sekä valtaa säätää lakeja että valtaa toimeenpanna yleisiä päätöksiä. Eikä ajatus siihen, että se vähintäänkin vahvasti vaikuttaa rikoksista ja yksityishenkilöiden riita-asioista tuomitsemisessa kovin kaukaa haetulta vaikuta. Lisäksi meiltä kansalaisilta todella puuttuvat, tänä tietotekniikan ja sosiaalisen median aikana alkeellisimmatkin institutionaaliset uudet välineet, joilla vaikuttaa käytännön yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja joilla antaa palautetta, joka myös johtaa johonkin. Siihen ei äänestys kerran neljässä vuodessa anna mahdollisuuksia.

Vai onko todella niin, että vaikutustamme halutaan vai äänestyslipun muodossa? Ettemme sotkisi poikien kivaa valtapelia.

 

Eikö tärkeämpää tekemistä ole?

"Eduskunnassa on halua tutkituttaa suojelupoliisin toiminta Alpo Rusin vakoiluepäilyn tapauksessa. Kansanedustaja Markku Laukkanen (kesk) kyseli keskiviikkona, pitäisikö Supon Stasi-tutkinta antaa asiantuntijaryhmän tai jonkin muun elimen selvitettäväksi. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) piti hyödyllisenä, jos tapaus käytäisiin vielä perusteellisesti läpi ja katsottaisiin, mitä siitä voitaisiin oppia. "Uskon, että tämän pitäisi myös johtaa siihen, että suojelupoliisin valvontaa tehostettaisiin selkeästi siitä, mitä se tänä päivänä on", Sasi sanoi keskustelussa oikeusasiamiehen toiminnasta. Sasin mielestä Rusin kohtalo on Suomessa ehkä tunnetuin tapaus, jossa ihmisen oikeusturva on vaarantunut" Näin Hesari 10.2.2010.

Taitaa Sasilla ja Laukkasella olla joko puhemiehen rooli kansanedustajien tai virkamiesten puolesta tai sitten oma lehmä ojassa? Maassamme on huomattavasti merkittävämpiä asioita tutkittavaksi. Asioita, jotka eivät vaaranna vain poliitikkojen ja virkamiesten oikeusturvaa, vaan jotka saattavat vaarantaa laajojen kansalaispiirien oikeusturvan tai jopa elämän.

Ehdotan seuraavien asioitten tutkimista kansainvälisin asiantuntijavoimin. Puolueista riippumattomasti ja tieteelliset kriteerit täyttävin menetelmin. Ja mahdollisimman nopeasti. Niitten pohjalta avautuvista tiedoista voisimme kaikki ottaa opiksi.

Puolueitten ja erityisesti kolmen suurimman puolueen yhteiskunnallemme aiheuttamat kokonaiskustannukset.

Hallinnon päällekkäisyyden hinta yhteiskunnalle erityisesti ELY ja AVI organisoinnin jälkeen.

Kaksikielisyyden ylläpitämisen kokonaiskustannukset.

Nykyisen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat kokonaiskustannukset.

Nykyisen maatalouspolitiikan ja aluepolitiikan järkevyys ja tukien aiheuttamat kokonaiskulut.

Ymmärrän, että Suojelupoliisi varmasti voi muodostua poliitikoille hankalaksi. Joskus. Mutta niin muodostuvat poliitikotkin kansalaisille. Jatkuvasti. Varsinkin nykytilanteessa, jossa he ovat onnistuneet irroittautumaan kokonaan kansalaisten arjesta ja vastuustaan kansalaisille.

 

PS.

Aiempien myös kansainvälisten riippumattomien tutkijoiden saamasta vastaanotosta oppia ottavana, tutkimusraportteja ei saa palauttaa ainakaan Mauri Pekkariselle eikä Sirkka-Liisa Anttilalle.

Jo riittää tuumailu. Nyt toimeen. MOT

On tainnut eilisen MOTin ohjelma ylikuormittaa YLE Areenan sivut? Kun en sitä nähnyt olisi ollut ihan kiva katsella ohjelma ennen tämän artikkelin kirjoittamista. Mutta kun käsikirjoituksen luin ja Jahven artikkelista sain kuvausta ”Tant Astridin” tunnevärinästä, voin kyllä katselemisen siirtää myöhäisemmäksi.

Olen useastikin arvostellut meitä suomalaisia yleensä ja suomalaisia poliitikkoja erityisesti, heidän jatkuvasta tahdostaan erilaisten selvitysten ja 0-tutkimus ryhmätöiden tekemisestä. Varsinkin tietysti siksi, että tätä jatkuvaa selvittämistä ja työryhmätyöskentelyä käytetään varsinaisen tekemisen verukkeena. Annetaan ymmärtää, että kun nyt päätetään selvittää on jo tehty.

Valitettavasti useimmat päätöstä vaativat asiat on jo moneen kertaan selvitetty, tarvittavat toimenpiteet yksilöity ja toimenpideohjelman yksityskohdat ehdotettu. Mutta asian osalta ei siitä huolimatta koskaan mitään tapahdu.

On tietysti mahdollista, että syy jatkuvaan selvittelyyn ja minkään tekemättömyyteen on pitkälti siinä, että selvityksiä tekevät lähinnä ministereiden tilaustyönä juuri ne tahot, joiden omat edut ja arvomaailma alunalkaenkin estää muutoksen. Viimeisimpinä esillä olleina konkreettisina kokonaisuuksina:

• Puolue- ja vaalirahoitus sekä vaalilainsäädäntö


• Maataloustuki, maaseututuet ja muut ”aluetuet”


• Päällekkäinen aluahallinto


• Kaksikielisyyden ylläpitämisen kustannukset


• Pakolaisten maahanmuuton lainsäädäntö ja kustannukset

Saattaapa todella olla, ettei näitäkään kokonaisuuksia ole puolueita edustavien poliitikojemme mielesstä vielä riittävasti, riippumattomasti ja tieteelliset kriteerit täyttävin menetelmin tutkittu? Mutta toisaalta meidän on leikattava valtion ja kuntien kustannuksia selvitäksemme nykyisestä talouskriisistämme. Tutkimista toki voidaan jatkaa, mutta toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi eikä vasta syksyllä 2011.

Tähän mennessä, kuten puolueita edustavat ministerimme ja kansanedustajamme ovat toistuvasti kertoneet, meidän on edellytetty tiputtavan julkisten palvelujen tasoa, lisäävän työttömyyttä, kasvatettava tuottavuutta ja pidennettävä työuria. Ja kun leikkausehdotuksiin päädytään todetaan, ettei tarvitse tai ettei ole konkreettisia leikkaus- tai säästökohteita. Ehdotan tässä muutamia tavoitteita.

• Puolue- ja vaalirahoitus sekä vaalilainsäädäntö   - säästötavoite 1 mrd euroa/vuosi


• Maataloustuki, maaseututuet ja muut ”aluetuet”   - säästötavoite 3 mrd euroa/vuosi


• Päällekkäinen aluehallinto    - säästötavoite 3 mrd euroa/vuosi


• Kaksikielisyyden ylläpitämisen kustannukset    - säästötavoite 1 mrd euroa/vuosi


• Pakolaisten maahanmuuton lainsäädäntö ja kustannukset    - säästötavoite 0,5 mrd euroa/vuosi

Kun Raimo Sailaksen mukaan säätöjä tarvittiin muistaakseni yli 5 mrd euroa johtavat edellämainitut runsaan 8 miljardin euron vuosisäästöihin. Ja mikä parasta, ne eivät edellytä kansalaisten julkisten palvelujen tason karsimista. Ne edustavat kukin noin korkeintaan noin puolta arvioimastani kokonaiskustannuksesta mutta Maatalous yms. osalta enintään kolmannesta ja Päällekkäisen aluehallinnon osalta enintään viidennestä.

 

 

Ihana Maan Tapa jatkuu?

"Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA moittii Nuorisosäätiön toimintaa. ARAn mukaan säätiö ei kaikilta osin ole noudattanut arava- ja korkotukilainsäädännön vaatimuksia. Tarkastus ei kuitenkaan anna aihetta tukien takaisinperintään." Näin YLE juuri nyt.

Kun Nuorisosäätiö-selvitysten alkuvaiheessa ihmettelin, millä tavalla kepulien Nuorisosäätiön toiminnan lainmukaisuutta selvitetään ilmikepulaisten toimesta joko ARAn tai STMn tai RAYn toimesta, ei asiaan ole juurikaan kukaan huomiota kiinnittänyt. Ja onhan mahdollista, että itseolen  Kepun suhteen salaliittoteoria-uskovainen. Enkä väitä, että ARAn kehittämispäällikkö Markku Virtanen olisi muuta kuin ARAn kehittämispäällikkö. Mutta vähän panee ihmettelemään kun rikeitä kirjataan kunnioitettavasti, mutta sanktioksi tulee nuhtelu. Siis ei mitään.

Kuitenkin on selvää, että Vanhanen ja Kaikkonen ovat saaneet säätiöltä vaalitukea sekä suorana erityisenä vaalitukena että toimiessaan ao. järjestön puheenjohtajana syntyvien, osin tekaistujen kokouspalkkioiden seurauksena.

Mutta ehkä se todellakin on niin kuin Braxin valmistelutyöryhmätkin osoittavat, että asianosaiset ovat parhaita selvittäjiä silloinkin, kun asioiden lainmukaisuutta tutkitaan tai lainmuutoksia mietitään.

Maanviljelijöiden eläkeiäksi 67

Pääministeri Matti Vanhanen toppuuttelee ajatuksia veronkorotuksista ja leikkauksista. Hän katsoo, että tärkeintä on lisätä tuottavuutta ja työuria. Nämä ovat hänen mielestään ainoat keinot kasvattaa taloutta ja kohentaa hyvinvointia.

Jos ensin kysyisi mitä väliä on sillä, mitä mieltä on mies,  joka luopuu pääministeriydestä puolueensa seuraavassa puoluekokouksessa?  Vaikka voihan tietysti olla niin, että muut hallituskumppanit todella ovat sellaisia vellihousuja, että antavat ulkoparlamentaaristen voimien tehdä pääministerivalinnatkin puolestaan.

Nyt kun kai valtaosa väestöstä eli keskituloiset, joutuvat hyväksymään sekä ajatukset veronkorotuksista että leikkauksista olisi varmaa hyvä esittää kysymys siitä tiesikö tuo mies koskaan aikaisemminkaan siitä missä taloudessa tai yhteiskunnassa mennään? Leikkaukset taas hänen edustamansa puolue suostuu tekemään lähinnä vain alueilta, jossa omaa äänestäjäkuntaa ei juurikaan löydy. Eli niiltä alueilta, jossa kansallista lisäarvoa luodaan.

Mitäköhän Lahnasen mielestä tuottavuus todella tarkoittaa? Onkohan kukaan koskaan kysynyt? Työurien lisääminen on varmaan helpompaa? Tuottavuuden lisäys jonkin asian suhteen voi edellyttää myös uusia,  tehokkaampia tapoja toimia. Mutta ne eivät sitten varmaan ole poliittisesti sopivia? Tai ehkäpä sellaisten miettiminenkin on jo epäkorrektia? Tai yhteiskunnallista luovuutta ei poliitikoilta saa edellyttää?

Miten olisi pari yhteiskunnallista huippu-innovaatiota? Näinä työttömyysaikoina?

Opposition tie?

Sauli Niinistö oli jo ennen äänestystä antanut ymmärtää haluavansa lopettaa Eduskunnan puhemiehenä. En ihmettele. Mutta miksi kokoomus ei halua antaa entiselle puheenjohtajalleen, jonka suosion varassa nykyjohtokin toimii, oikeutta astua sivuun?

Enpä tätäkään ihmettele. Punamultaa povataan nyt, kun kepu on ulosmitannut kaiken kehtaamansa. Mitä mahtaa jäädä Jyrki-boylle tuloksena miljoonan taalan paikastaan? Oppositio?

PS.

Ymmärtävätköhän kunta-alan työntekijät miksi heidän palkkansa ovat kaukana yksityisen alan palkoista?

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/AKT+uhkaa+autoliikenteen+lakoilla/1135252655146

 

Kepulandian saaristo

En kuulu Lipposen arvostajiin, mutta tässä hän puhuu täyttä asiaa. Olen asiasta muutamankin kirjoituksen kirjoittanut, viimeksi http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/17309/onko-kansa-todellakin-niin-polhoa .

Se mitä ilmeisesti säällisyyssyistä haluta julkisesti myöntää on, että meidän kansantalouden ongelmien keskeisin syy on huono hallinto. Sen vuoksi Kepu ulosmittaa kaiken mikä ei ole lattiaan naulattu ja siirtää taustajoukoilleen. Vuosittain miljardeja. Ylimääräistä.

Siitä huolimatta Lipponen on väärässä. Ensinnäkin Kepulandia on jo saaristonsa perustanut puolueita edustavien kansanedustajien suosiollisella myötävaikutuksella. Toiseksi Kepulandian saarina ovat vain muutamat saaret; pääkaupunkiseutu, Tampereen ja Turun aluet, ehkä vielä jossain määrin Oulu, ehkä Jyväskylä. Kolmanneksi nämä saaret ruokkivat Kepulandiaa omalla kustannuksellaan.

 

Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät punamulta valmistelee paluutaan.

Tässä ja nyt?

Raimo Sailas puhui viisaita Suomen talouden vakavasta tilanteesta. Ja nyt jo eilinen uutisblogi jatkoi siitä. Mutta en oikein usko, että vuosi tai kaksi lyhyellä aikavälillä merkitsee työeläkkeiden osalta yhtikäs mitään. Sen paremmmin uusien säännöksien synnyttämisen kuin mahdollisesti myöhemmäksi siirtyvän eläköitymisenkään osalta.

Jotenkin sitä uskoisi, että poliitikot ja virkamiehet käyttäisivät aikaansa hyödyllisemmin, jos keskittyisivät kehittämään vallassaan olevia edellytyksiä uusien työpaikkojen synnyttämiseksi, kuin pelotella työttömyystilanteessa jo muutenkin kyykytettyjä vanhempia kansalaisia.

Työvoimapulakaan kun ei Suomessa ole ollut historiallinen trendi. Työttömyys on.

Kumpi voitti? Sauli Niinistö vai JOKU MUU?

Sauli Niinistö sai nenälleen, kunnolla. Näin kai voin perustellusti väittää. Sillä oliko ojennus ”oikein” tai ”väärin” ei tämän tarkastelun kannalta ole merkitystä, se ei ole tärkeää. (Itse olen kyllä sitä mieltä, että mielenilmauksen esittäjät, aihe ja kohde kuvaavat hyvin sitä, kuinka kauas tavallisen kansalaisen realiteeteistä kansanedustajamme ja muu puoluepoliittinen eliitti on erkaantunut. Olen siis sitä mieltä, että ”väärin perustein” äänestivät.)

Mutta ensimmäisen kerran pitkästä, pitkästä aikaan suuri osa kansanedustajista ilmeisesti toimi perustuslain 29§ kunnioittaen. Ajattelivat omilla aivoillaan ja äänestivät sen mukaisesti. Se mitä pidettiin sopivana tai mitä kabineteissa oli sovittu ei enää painanut.

Eduskunnan pöytäkirjasta:

Äänestyksessä ovat ääniä saaneet edustaja Sauli Niinistö 89 ääntä, edustaja Ravi 25 ääntä, edustaja Kanerva 14 ääntä, edustaja P. Virtanen 3 ääntä, edustaja Heinäluoma 2 ääntä, edustaja J. Koskinen 2 ääntä ja seuraavat edustajat kukin 1 äänen: Ahde, Kiviranta, Kääriäinen, V. Niinistö, L. Oinonen, Sarkomaa ja Tiura. Tämän lisäksi on annettu 29 tyhjää äänestyslippua sekä 15 äänestyslippua, jotka on hylätty sen johdosta, että niissä on ollut puutteellinen nimi tai vaalisäännön 5 §:n kanssa ristiriitainen merkintä.

Eli selvyyden vuoksi alakkain ryhmiteltynä:

Sauli Niinistö 89 ääntä

Muita äänestäneet: Nimiä 53

Ravi 25 ääntä
Kanerva 14 ääntä
P. Virtanen 3 ääntä
Heinäluoma 2 ääntä
J. Koskinen 2 ääntä

Ahde 1 ääni
Kiviranta 1 ääni
Kääriäinen 1 ääni
V. Niinistö 1 ääni
L. Oinonen 1 ääni
Sarkomaa 1 ääni
Tiura 1 ääni

Tyhjiä 29 lippua
Hylättyjä 15 lippua

Eduskunnan normaali toimintatapa on ainakin pitkään jo lähtenyt siitä, että puhemiehistöstä sovitaan etukäteen ja taatusti jokainen kansanedustaja myös tietää keistä on sovittu. Samoin jokainen taatusti myös tietää siitä, että pelkkä sukunimi ei riitä silloin, jos samalla sukunimellä on kaksi tai useampi edustaja. (Lisäksi asiaa painotettiin äänestysohjeen antamisen yhteydessä. ”Pyydän huomauttaa erikseen, että ehdokkaan nimi on yksilöitävä riittävällä tarkkuudella tarvittaessa myös etunimeä käyttäen.”)

Kansanedustajista 25 toimi kuten meillä eduskuntavaaleissa protestiäänestäjät tapaavat toimia. Äänestävät henkilöä/puoluetta josta tietävät, että ei ainakaan tule valittua. Vaarana se, että moinen pelle tulisi valittua.

Lipuista 29 oli tyhjiä, eli lippuun ei ollut kirjoitettu mitään. Mutta siitä huolimatta äänestettiin. Vaara, että siihen joku ääntenlaskija jotain kirjoittaisi on näin pienessä lippuäänestyksessä todella pieni. Vaikka kansanedustajien aikaisempia metkuja muistellen, sekään ei olisi pois suljettu.

Hylättyjä ääniä annettiin 15. Niistä valtaosassa luki Niinistö, mutta kun Eduskunnassa istuu kaksi Niinistöä ei ääntenlaskija voi olla varma kumpaa tarkoitetaan.

Kumpi voitti? Sauli Niinistö vai JOKU MUU? Sauli sai 89 ääntä ja JOKU MUU 97.

Huomaatko muuten mikä voima on sillä, että valitsija kirjoittaa lippuunsa jotain sellaista, joka aiheuttaa äänen hylkäämisen tai toteuttaa samaa ajavan toimenpiteen, jättää tyhjän äänestyslipun? Ei kukaan edes muista niitä 15, jotka eivät olleet paikalla, eli nukkuivat. Itse asiassa Niinistö suivaantui siitä, että riittävän moni äänestäjä "kirjoitti" lippuunsa JOKU MUU.

Tässä tapauksessa se mitä mieltä olemme toimenpiteen järkevyydestä juuri tässä äänestyksessä on sivuseikka. Eduskunta on ”ammattilaisten” työkenttä. Mutta sitä, ilmeisesti kansalaisia opettaakseen juuri tämä politbyrokraatin kansanedustajafraktio käytti ”virtuaalista” JOKU MUU- edustajaa protestoidakseen. Ja tyytymättömyys tuli yksiselitteisesti selväksi. Lue vaikka lehdestä. Ja voi vielä johonkin positiiviseen johtaakin.

Kansalaisten massiivinen JOKU MUU eduskuntavaaleissa toimii kuin neutronipommi tämän poliittisen kähmintäjärjestelmän lian poistajana. Tai kuin menneiden aikojen AJAX. Siis kun riittävän moni äänestäjä muistaa äänestää ja kirjoittaa lippuunsa JOKU MUU.

PS.

Eduskunnan puhemiehistön vaali on poikkeuksellinen äänestys. Eikä sen tämänkertaista vaikutusta vielä tiedetä. Mutta ainakin se on herättänyt miettimään.

PPS.

Lainaan kommenttia Aamulehdestä. Kyuu kiteytti Velton sivulla pohteen hienosti: "On se tavallaan hienoa, että tässä pelissä kansa on häviäjä, oli lopputulos mitä vaan." Mutta ei niin tarvitse olla. Mutta se edellyttää, että riittävän moni on valmis sitoutumaan tekemään JOKU MUU vaalivoittajaksi.

Kumpi voitti? Sauli Niinistö vai JOKU MUU?

Sauli Niinistö sai nenälleen, kunnolla. Näin kai voin perustellusti väittää. Sillä oliko ojennus ”oikein” tai ”väärin” ei tämän tarkastelun kannalta ole merkitystä, se ei ole tärkeää. (Itse olen kyllä sitä mieltä, että mielenilmauksen esittäjät, aihe ja kohde kuvaavat hyvin sitä, kuinka kauas tavallisen kansalaisen realiteeteistä kansanedustajamme ja muu puoluepoliittinen eliitti on erkaantunut. Olen siis sitä mieltä, että ”väärin perustein” äänestivät.)

Mutta ensimmäisen kerran pitkästä, pitkästä aikaan suuri osa kansanedustajista ilmeisesti toimi perustuslain 29§ kunnioittaen. Ajattelivat omilla aivoillaan ja äänestivät sen mukaisesti. Se mitä pidettiin sopivana tai mitä kabineteissa oli sovittu ei enää painanut.

Eduskunnan pöytäkirjasta:

Äänestyksessä ovat ääniä saaneet edustaja Sauli Niinistö 89 ääntä, edustaja Ravi 25 ääntä, edustaja Kanerva 14 ääntä, edustaja P. Virtanen 3 ääntä, edustaja Heinäluoma 2 ääntä, edustaja J. Koskinen 2 ääntä ja seuraavat edustajat kukin 1 äänen: Ahde, Kiviranta, Kääriäinen, V. Niinistö, L. Oinonen, Sarkomaa ja Tiura. Tämän lisäksi on annettu 29 tyhjää äänestyslippua sekä 15 äänestyslippua, jotka on hylätty sen johdosta, että niissä on ollut puutteellinen nimi tai vaalisäännön 5 §:n kanssa ristiriitainen merkintä.

Eli selvyyden vuoksi alakkain ryhmiteltynä:

Sauli Niinistö 89 ääntä

Muita äänestäneet: Nimiä 53

Ravi 25 ääntä
Kanerva 14 ääntä
P. Virtanen 3 ääntä
Heinäluoma 2 ääntä
J. Koskinen 2 ääntä

Ahde 1 ääni
Kiviranta 1 ääni
Kääriäinen 1 ääni
V. Niinistö 1 ääni
L. Oinonen 1 ääni
Sarkomaa 1 ääni
Tiura 1 ääni

Tyhjiä 29 lippua
Hylättyjä 15 lippua

Eduskunnan normaali toimintatapa on ainakin pitkään jo lähtenyt siitä, että puhemiehistöstä sovitaan etukäteen ja taatusti jokainen kansanedustaja myös tietää keistä on sovittu. Samoin jokainen taatusti myös tietää siitä, että pelkkä sukunimi ei riitä silloin, jos samalla sukunimellä on kaksi tai useampi edustaja. (Lisäksi asiaa painotettiin äänestysohjeen antamisen yhteydessä. ”Pyydän huomauttaa erikseen, että ehdokkaan nimi on yksilöitävä riittävällä tarkkuudella tarvittaessa myös etunimeä käyttäen.”)

Kansanedustajista 25 toimi kuten meillä eduskuntavaaleissa protestiäänestäjät tapaavat toimia. Äänestävät henkilöä/puoluetta josta tietävät, että ei ainakaan tule valittua. Vaarana se, että moinen pelle tulisi valittua.

Lipuista 29 oli tyhjiä, eli lippuun ei ollut kirjoitettu mitään. Mutta siitä huolimatta äänestettiin. Vaara, että siihen joku ääntenlaskija jotain kirjoittaisi on näin pienessä lippuäänestyksessä todella pieni. Vaikka kansanedustajien aikaisempia metkuja muistellen, sekään ei olisi pois suljettu.

Hylättyjä ääniä annettiin 15. Niistä valtaosassa luki Niinistö, mutta kun Eduskunnassa istuu kaksi Niinistöä ei ääntenlaskija voi olla varma kumpaa tarkoitetaan.

Kumpi voitti? Sauli Niinistö vai JOKU MUU? Sauli sai 89 ääntä ja JOKU MUU 97.

Huomaatko muuten mikä voima on sillä, että valitsija kirjoittaa lippuunsa jotain sellaista, joka aiheuttaa äänen hylkäämisen tai toteuttaa samaa ajavan toimenpiteen, jättää tyhjän äänestyslipun? Ei kukaan edes muista niitä 15, jotka eivät olleet paikalla, eli nukkuivat. Itse asiassa Niinistö suivaantui siitä, että riittävän moni äänestäjä "kirjoitti" lippuunsa JOKU MUU.

Tässä tapauksessa se mitä mieltä olemme toimenpiteen järkevyydestä juuri tässä äänestyksessä on sivuseikka. Eduskunta on ”ammattilaisten” työkenttä. Mutta sitä, ilmeisesti kansalaisia opettaakseen juuri tämä politbyrokraatin kansanedustajafraktio käytti ”virtuaalista” JOKU MUU- edustajaa protestoidakseen. Ja tyytymättömyys tuli yksiselitteisesti selväksi. Lue vaikka lehdestä. Ja voi vielä johonkin positiiviseen johtaakin.

Kansalaisten massiivinen JOKU MUU eduskuntavaaleissa toimii kuin neutronipommi tämän poliittisen kähmintäjärjestelmän lian poistajana. Tai kuin menneiden aikojen AJAX. Siis kun riittävän moni äänestäjä muistaa äänestää ja kirjoittaa lippuunsa JOKU MUU.

PS.

Eduskunnan puhemiehistön vaali on poikkeuksellinen äänestys. Eikä sen tämänkertaista vaikutusta vielä tiedetä. Mutta ainakin se on herättänyt miettimään.

PPS.

Lainaan kommenttia Aamulehdestä. Kyuu kiteytti Velton sivulla pohteen hienosti: "On se tavallaan hienoa, että tässä pelissä kansa on häviäjä, oli lopputulos mitä vaan." Mutta ei niin tarvitse olla. Mutta se edellyttää, että riittävän moni on valmis sitoutumaan tekemään JOKU MUU vaalivoittajaksi.

Onko kansa todellakin niin pölhöä?

Aamulehden artikkeliini Herrat helvettiin tuli kommentti.

"Kovin varmalla pohjalla on Väyrysenkin mielestä seikka että keskusta haluaa ulkopolitiikan ja pääministeriyden puolueelleen myös seuraavassa hallituksessa. Näinköhän on ? Onko Suomen kansa todellakin niin pöhlöä väkeä ?"

Ja koska asiasta epätietoisia on ehkä enemmänkin, ajattelin julkaista vastineeni vielä täällä Kauppalehdessäkin.

"Kyllä kansa voi todella olla niin pölhöä. Ja siihen on selkeä syy. Kepulaiset keräävät uurnille vaikka puoliväkisin kaikki vammaiset, vaivaiset ja puolikuolleetkin. Ja siihenkin on selkeä syy.

Kepu on ainoa puolueista, jonka vallassa pysyminen tuntuu suoraan "elättiemme" taskuissa. Eikä silloin ole todellakaan kyse vain maatalouden harjoittajien taskuista. Jopa siitä huolimatta, että jokainen maataloustukea saava tulee keskimäärin 50 % kalliimmaksi kuin työtön. Ja työtön saa tulea 500 päivää, maataloustukea saa vuodesta toiseen.

Kuntien, kuntayhtymien, maakuntaliittojen, ELYjen ja AVIen jopa valtion hallintovirkamiehistö koostuu pitkälti juuri kepulaisista. Päälle sitten vielä MTKt, metsänhoitoyhdistykset, ProAgriat ja kaiken karvaiset kylpylät, oppilaitokset ja opistot, jotka eritasoista valistusta verovaroillamme jakavat ja säätiöt, jotka asuntoja ja muita etuja oikeauskovaisille verovaroillamme ohjaavat.

Ja kun äänestysalueitten koko maaseudulla on niin pieni, että vaalivirkailija voi päätellä kuka on käynyt äänestämässä ja miten hän on äänestänyt, sosiaalisen, henkisen ja  taloudellisen koston pelko pitää lahkolaiset ruodussa.

Varsinkin tuolla peräpohjolassa oikea usko ja herranpelko on iso juttu.!"

 

Seteleissä piisaa

"Turun yliopiston vararehtori Tapio Reponen esittää Suomen innovaatiopolitiikan uudelleen kohdistamista. Liikesivistysrahaston 90-vuotisjuhlassa Turussa puhuneen Reposen mukaan Suomen kaivatut innovaatiot syntyvät yksilöistä, eivät rakenteista." Näin Kauppalehti juuri nyt.

Eipä hevin uskoisi, että Reposen on annettu esittää kuolematon seteliajatuksensa nimenomaan Liikesivistysrahaston tilaisuudessa. Taisin muutama päivä sitten lausua jotain kuolematonta Seteliselkärankaisista.

Aivan sattumoisin kävimme tänään, taas kerran keskustelua yrittäjyydestä, sen esteistä ja tavoista sitä maassamme vauhdittaa keskustelua Meilahdessa. Ja siltä osin kuin itse kullakin kokemuksia yritystoiminnasta on taisimme olla pitkälti samaa mieltä tavoista, joilla yrityksiä maahan synnytettäisi.

• Pidetään virkamiehet ja oppilaitokset mahdollisiman etäällä kaikesta yrittäjyyden edistämisestä.


• Edistetään nykyisin yritystoiminnassa olevien osaajien ja yrittäjien vapaaehtoista ja maksutonta neuvontaa yrittäjyyttä harkitseville.


• Lopetetaan kaikenkarvaisten yrittäjyysohjelmien toteuttaminen ELYjen ja AVIen toimesta.


• Korotetaan pakollisen alv-järjestelmään liittymisen lliikevaihdon alarajaa tasolle, jolla yksittäinen henkilö voi elää. (20.000 - 30.000 euroa)


• Ja ehkä jotain pientä tukea, ei välttämättä rahallista, voisi antaa yrittäjille heidän laajentaessaan yritystään 1. palkollisella.

Mutta tämä ei luonnollisestikaan ole mahdollista koska ELY-konsultit, oppilaitokset ja puolueet jäävät silloin helposti sivuun suurista tukirahoista.

 

PS.

Asian mahdolista rahoitusta voisi tarvittaessa hoitaa lopettamalla maatoustuki. Kun tuensaajat saavat keskimäärin puolet enemmän maataloustukia kuin työttömät.