keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ei mitään uutta auringon alla. Ei todella.

 


Kaksi vuotta sitten kirjoitin näin:


Etsiessään Digielämää Helge sunnuntaina kirjoitteli muutoksesta palveluyhteiskunnaksi. Ja heitti: Muutoksen synnyttämiseen tarvitaan “Uusi Vanhan Valtaus”. Mikä mielestänne tämä uusi olisi? Tässä olisi purtavaa? Onko merkittäviä uuden ajan ilmiöitä - heikkoja signaaleja - tarjolla?


Aloin miettiä. Voisiko historiasta ottaa oppia? Voisiko se toistaa itseään? Voisiko siitä olla apua? Jossain kaukana kilkatti ja kalkatti menneisyyden kellot.


 


——-


 


Maamme ajelehtiessa jämäkästi kohti varmaa taloudellista ja mahdollista yhteiskunnallista katastroofia, kannattaisi edes oppimismielessä selvittää, mitkä ovat ne rakenteet, jotka mahdollistivat holtittomuutemme viimeisen 5 – 10 vuoden aikana.


Syyllisten etsiminen kun ei meitä suoranaisesti auta. Ensinnäkin jokainen meistä voi katsoa peiliin. Sieltä löytyy iso osa. Toiseksi meillä ei ole tapana, että todettuja suuriakin virheitä tehneet päätöksentekijät siirtyisivät epäonnistutuaan muihin tehtäviin, syrjään vetäytymisestä puhumattakaan. Pahin mikä heitä voi kohdata on puolueen palkkiovirka. Tapahtuu mitä tahansa, samat veijarit TV-uutisissa liturgioitaan toistavat. Etujärjestösatraapit (sisältäen puolueet), joiden maan johtajina pitäisi kantaa myös aika huomattava osa siitä vastuusta, että tähän on tultu, antavat nyt hyviä ohjeita siitä miten tästä selvitään. Pitäisikö itkeä vai nauraa?


Syitten tunteminen saattaisi ehkä auttaa korjaamaan nykytilanteesta sen, mikä on omassa vallassamme. Tai lisäämään todennäköisyyttä sille, että vastaisuudessa välttäisimme edes nyt tekemämme virheet.


Perussyyt eivät ole palkkakustannusten ylisuuruus, byrokratian tai julkishallinnon hallitsematon kasvu, eivät edes elintarvikkeiden tai puuraaka-aineen tolkuttomat hinnat. Perussyyt ovat ne rakenteet, jotka olemme luonneet tai jos halutaan, jotka ajan myötä ovat kehittyneet osaksi nyt jo peruskorjauksen tarpeessa olevaa ”Suomalaista Kansankotia.” Pitkällä aikavälillä ne on uusittava jos tuloksia halutaan.


Kolme keskeisintä retuperällä olevaa rakennetta ovat:


 



  • AY-liikkeen kunniakas menneisyys

  • Maaseudun tulevaisuus

  • Puoluediktatuuri


 


Puoluediktatuuri


Suomalaisen pysähtyneisyyden kauden muistomerkki. 1960-luvun lopulla luotu puolueiden rahoitusautomaatti, joka mahdollistaa puoluetoimiston yliherruuden ja kutisti kansanedustajat kumileimasimiksi.


Perustuslain mukaan ylintä päätösvaltaa käyttää kai edelleenkin kansalaisten vaaleissa valitsema eduskunta? Se on edesauttanut sellaisten poliittisten broilereiden kasvattamista joiden oletettu osaaminen on poliitikointia puhtaimmillaan, valtaa ja oman porukan edunvalvontaa – ei yhteisten asioiden hoitoa. Kun jaettavana ei enää ole etuja vaan ”niukkuutta, puutetta ja kurjuutta”, osaaminenkin loppuu. Haaskuu- ja vastuuttomuusmekanismin keskeisin syy.


Korjaustoimenmpiteistä keskeisin on raha, oikeastaan sen niukkuus. Vasta sitä seuraa toiminnan painopisteen muutos. Tavalla tai toisella on puoluetuki saatava muutettua ”tulospohjaiseksi.” Ehkä helpointa olisi luopua budjettirahoituksesta. Puolueiden rahoitus siirretään sellaisen säätiön vastuulle, johon lahjoitetut varat jaettaisi eduskunnan kulloistenkin voimasuhteitten mukaisesti puolueille. Muu puoluerahoitus, tavanomaisia henkilöjäsenmaksuja lukuunottamatta, kielletään. Säätiön hallintokin voisi hyvin olla samoilla perusteilla ja lahjoitukset vaikka erovähennyskelpoisia. Kyllä demokratiasta aina sen verran maksaa kannatta. Ja ellei kannata, täytyy vapaaehtoisten jäsenmaksutulojen riittää. Puolueisiinkaan kun ei ole pakko kuulua, eikä perustuslakimme kai niitä edelleenkään tunne.


Kaikki sopimukset ”ryhmäkurin” tai ”puolueen päätösten sitovuuden” ylläpitämiseksi tai toimeenpanemiseksi eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa säädetään laissa pätemättömiksi. Palataan noudattamaan perustuslain alkuperäisen hengen mukaista määräystä, jonka mukaan kansanedustaja on tosiasiallisesti vastuussa vain itselleen ja äänestäjilleen.


AY-liikkeen kunniakas menneisyys


Liike, joka maan hyvinvoinnin rakensi, on nyt sen uhka. Keskityttyään yli yhdeksänkymmentä vuotta vaatimaan ja saatuaan jo pitkään aina tahtonsa toteutetuksi, ei enää osaa nähdä tilannetta , jossa vaatimusten toteuttaminen johtaa kansantalouden, leipäpuuna olevan toimialan ja yksittäiset jäsenensä katastrooffiin. Ylimitoitetut, kaikenkattavat tulosopimukset tappavat omalta osaltaan mm. vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Kouristuksenomaisesti tarrataan ”saavutetun edun” kuvitelmaan tilanteessa, jossa saavutettu on kansantalouden konkurssi. Ja kun ei oo mistä ottaa, täytyy mennä lakkoon.


Edunvalvonnan takeeksi rakennettu byrokratia elää omaa elämäänsä. Sen realiteetteinä ovat jäsenten maksaman ja työnantajan keräämän omaisuuden sijoitustoiminta ja nomenklatuura, ei nykyjäsenten edunvalvonta kansallisessa taloudellisessa katastroofissa. Työttömyyden, maastamyynnin tai alan pienentymisen vuoksi tuhoutunut jäsenkunta kun ei liittokokouksissa äänestele (vertaa seim. Merimiesunioni). Mutta pystypäinhän sitä Eurooppaankin aiotaan mennä.


Kyllähän tämäkin on muutettavissa. Voisimme kokeilla seuraavanlaisia tervehdyttäviä toimia.




  1. Työnantajan ay-jäsenmaksuperinnästä luopuminen.




  2. Työttömyyskassojen selkeämpi irroittaminen ammattiyhdistysohjauksesta.




  3. Työehtosopimustenyleissitovuuden lieventäminen.




  4. Avainryhmien lakko-oikeuden jonkinasteinen rajoittaminen ja työrauhavelvoitteen rikkomisen tuntuvampi sanktiointi.




 


Maaseudun tulevaisuus


Maan talous ei kestä maanviljelyksen ja sen liitännäisen elintarviketuotannon aiheuttamaa taloudellista kuormaa vajoamatta Albanian tai muiden kehitysmaiden tasolle. Jo useita vuosia maksamme elintarvikkeista ylihintaa mikä vastaa noin 200.000 työttömän vuosittain kansantaloudelle aiheuttamia kustannuksia. Itse asiassa me annamme nyt jatkuvan suojatyöpaikan vajaalle 10 %:lle työikäisestä väestöstämme. Vasta nämä tilastoihin ynnättyämme alamme lähestyä todellista työttömyysastettamme, joka on taatusti EM-tasoa.


Maatalousyrittäjästä olemme tehneet virkamiehen, jonka toimeentuloon olennaisesti vaikuttaa maailman avokätisimmän kiemuroiden hyväksikäyttäminen. Ja mitä ahkerampi hän on, sen kalliimmaksi hän meille kaikille tulee. Viljelys- ja metsämaan ostaminen on tehtyluvanvaraisiksi ja
luvanmyöntäjällä on parikin lehmää ojassa. Yhteiskunnan rahoittamat metsänhoitoyhdistykset masinoivat yhteiskuntaa vahingoittavan puunmyyntilakon. Jossain vaiheessa tulevassa maataloustuotteiden luovutuslakossa tilanne tulee olemaan tosi ratkiriemukas.


Maataloussektorin palauttaminen yrittäjäpohjaiseksi nopeutetulla aikataululla, maataloustulolain ja maatilaverotuksen perusremontilla aloittaen. Tuotannon päällekkäisestä ”kaikenvara vakuutuksen”
tukijärjestelmästä luopuminen. Nykyistä selkeämpien markkinavoimien avaaminen säätelemään myös tuotteiden hintaa ja tuottajien määrää sallimalla mm. vapaa elintarviketuonti. Siinä hallitulle rakennemuutokselle raaka-ainetta.


Varmasti on muita tärkeitä ja keskeisiäkin rakenteita, jotka on uusittava. ”Vapaa” kilpailu, julkisen sektorin työsuhdeturva, isännätön omistajuus, taulukkolaskentajohtaminen, valtionyhtiöiden omistus ja pääomahuolto….. Mutta olen optimisti. Pidän mahdollisena, että Suomessa voisi tapahtua sama kuin Neuvostoliitossa. Puoluediktatuurin poistaminen aikaansaa muiden rakenteiden korjaantumisen ja uuden alun.


Ns. päätöksentekijäin päinvastaisista toiveista huolimatta ei taloudellinen katastroofi odottelemalla häviä. Ellei jotain tehdä tilanne huononee vielä pitkään. Korjaustoimenpiteisiin ei enää aika nyt riitä. Nyt on nopeasti ostettava aikaa ja tehtävät ne välttämättömät, välittömät ratkaisut jotka auttavat pitämään nenän vedenpinnan yläpuolella ja lopettavat kurjistumisen. Vientikilpailukyvyn palauttaminen, työvoimakustannustason alentamine, julkishallinnon kustannusten piuenentäminen, maatalouden …. on tehtävä heti. Mutta ilman rakenteiden peruskorjausta ei pysyvä kasvu ala, eikä kehitys kestä.


 


25.09.1991


 


———


 


Mutta kirjoituksen asiasisällön olin kirjoittanut jo lähes 20 vuotta sitten. Eivätkä ongelmat ole mihinkään hävinneet. Mikään ei tässä maassa muutu, jos kansalaiset äänestävät kuten aina ennenkin. Eli puolueitten tarjoamista vaihtoehdoista. Sellaista äänien vyöryä ei yhden ihmisen taakse ole organisoitavissa. Ei edes yhden puolueen. Mm. siksi muistan edelleen käydä äänestämässä, ja kirjoitan lippuun JOKU MUU.


 

12 kommenttia:

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Eihan sita vanhaa tarvitse, eika voi nuorentaa.
Tarvitsee vain menna "ullakolle" ja siella se on, muiden lapsuusaikojen leikkikalujen joukossa. Kylla niilla vanhoilla voi leikkia, mutta tekemaan niista uutta, siihen ei meidan avuilla voi paasta. Rakentamalla muunnoksia on aina mahdollista, mutta nekin rakentuvat vanhalle perustalle ja siksi eivat ole uusia.

Kaikki aikaan sidottu, olipa kysymyksessa fyysillinen tai psykologinen "gadget" joutuvat ajan kourissa kulumisen alaiseksi, eika Mr.Aikaa kukaan ole viela voittanut kuolematta, vaikka kilvoittelijoita onkin monta. Loytaakseen jotakin todella uutta voi syntya vain silloin kun vanhalle annetaan mahdollisuus kuolla. Ei siksi, etta saataisiin jotakin uutta sen tilalle, vaan, etta se, vanha, on lopultakin todettu kayttokelvottomaksi.

hakki kirjoitti...

Larl

Uskot aivan ilmeisesti Schumpeterin Luovan tuhon teoriaan? Ajatukseen, että vanhan tuhoutuminen avaa tietä uudelle? Ja vanhan tuhoutuminen on edellytys uuden syntymiselle? Minä taas olen sitä mieltä, vanhaa konseptia voi kehittää ja jalostaa jopa silloin, kun se on alkanut rapautua. Siitähän demokratian tilassa pitkälti on täällä meillä kysymys.

Kuten Smithin ja Marxin teoriat, myös Schumpeterin Luova Tuho on kuitenkin sekin vain teoria. Käsitejärjestelmä, joka on "totta" vain niin kauan ennen kuin sen korvaa, tai se saa rinnalleen sitä täydentämään, vielä tarkemmin todellisuutta kuvaavan uuden teorian.

Meidän ajattelussamme tuntuu olevan merkittävänä erona se, että sinä lähdet kehityksen väistämättömyydestä sen jälkeen kun se on alkanut. Minä taas lähden siitä, että minkä ihminen on päässään tai minkä ihmiset ovat päissään (heh, heh) kehittäneet, voidaan myös muuttaa. Sen ei välttämättä tarvitse tuhoutua jonkin uuden tieltä. Vallankumokset, siis veriset sellaiset, ovat yksinkertaisesti liian sottaista kansakuntien ajanvietettä.

Eihän demokratiakaan näiden muutaman tuhannen vuoden kuluessa ole mihinkään hävinnyt. Aina se sieltä esille pulpahtelee jossain uudessa muodossa. Kun me ihmiset, ainakin länsimaiset ihmiset kerran aika yksimielisesti olemme sitä mieltä, että se on yhteiskuntajärjestelmistä vähiten huono ja ainoa jonka puitteissa markkinatalous voi tehokkaasti toimia kansakuntien hyväksi, miksi odottaa demokratian rappeutumista ja odottaa mitä tuleman pitää?

Ethän sinä anna talosikaan rapistua hajoamispisteeseen odottaen sen hajoamisen hetkeä, ennekuin alat rakentamaan uutta? Korjausrakentaminen on trendikästä. Suomessakin.

Tobe kirjoitti...

Hienoa tekstiä hakki...ajatukset hyvin kiteytetty.
Oli toki yllätys että olet ajatellut noin jo v. 91.Minua masentaa että maailma ei ole muuttunut yhtään paremmaksi.
Nyt tarvitaan se kiteytys millä tämä umpisolmu aukeaa.Miten erilaisten etujen ja tukienn yhteiskunta "nollataan".
Miten palaamme demokratiassa tilaan missä ihmiset saavat päättää mikä on tarpeeellista ja mikä oikein.Sana oikeudenmukaisuus ymmärretään nyt niin kovin erilailla maan eri osissa ja eri ammateissa.Tukia nauttiva ja alueelleen hajasijoitustoimintaa odottava joukko ei todellakaan puhu kokonaiskustannuksista ja järkevyydestä.Koko maa asuttuna maksoi mitä maksoi ja pääasiassa sen maksaa joku muu.Se on se malli miksi emme voi jatkaa näin.Suomalainen kuumapäinen kansanluonne menee aina vaikemman kautta.Yritti kovasti kommunismiin ja sitten vapaaseen talonpoikaan eli pientilallisen köyhään unelmaan.
AY-liikkeen uhkailevaan pakkovaltaan ja elintason nousuun konsensuksen kautta.Emme ole huomanneet maailman muuttumistaa, koska "herrat" ovat hoitaneet aina asiat.Tiedotus "Kekkonen on kuollut" ei ole tavoittanut Kepulaisi vieläkään.N-liiton hajoaminenkin on Väyryselle epäselvä asia.Olen melkoinen pessimisti ihmisen uudistumiskyvyn suhteeen.Ihminen on sidottu niin monin naruin nykyiseen systeemiin.Vain hipiksi heittäytymällä saattaa yksittäinen henkilö vapautua tästä.Moni ystäväni jo haaveileekin elämästään edullisessa Intiassa eläkevuosinaan.Vaaleissa ainoa mahdollisuus on äänestää Väyrysiä ja Heinäluomia vastaan...ei siis yhtään positiivista syytä mennä uurnille.

hakki kirjoitti...

OrNot

Mihin ihmeeseen kuvittelet ihmisen muuttuvan? Se on niin pitkä prosessi, että ihmiselämä on liian lyhyt muutosta edes huomaamaan. Mutta konseptit, järjestelmät, rakenteet, siis kaikki se mitä tämä ihminen on päässään luonut, ne on hänen päätöksellään myös muutettavissa. Kuten olemme joutuneet havaitsemaan perustuslakimmekaan ei todella ole kiveen kirjoitettu. Eikä Siinain vuorelta alas kannettu. Itse asiassa siitä on nykyisten poliittisten puolueitten mielestä tullut peliväline, jota tarpeen mukaan muutetaan. Edellinen kesti 80 vuotta. Uutta on jo kahdesti muutettu.

Olen samaa mieltä, että näin emme voi jatkaa. On ehkä näkynyt? Mutta et pidä siitä ainoasta muuttamismahdollisuudesta, joka tavallisella tossunkuluttajalla enää on käytettävissään. Siis lakien puitteissa.

Tobe kirjoitti...

Mikähän se muutos ihan aikuisten oikeasti olisi.Varmaankin kannatan sitä, vaikka en ole vieläkään tyhmänä oivaltanut millä keinolla sellainen maailma syntyy.Ihminen on tottakai sama..senhän tiesi jo Sinuhe.Tekniikka kehittyy-ihminen tuskin.
Jos kysyn itseltäni onko meillä nyt tyhmempiä johtajiaa kuin ennen joudun vastaamaan ettei ole, mutta tämä vallan mekanismi estää kaiken kehityksen.Sellaiset valtot missä ei ole järjestynyttä yhteiskuntaa painavat halvalla työvoimallaan ja riittävän korkealla koulutuksella ohitse.Massa voittaa lopulta aina.Se lienee myös oikeudenmukaista, jos se nyt on mikään tavoite.
Meillähän on ihmisiä joille ei ole selvinnyt edes yrityksen ainoa oikea tehtävä eli voiton kasvattaminen omistajilleen.Miten ihmeessä sitten voisimme saada konsensuksen siitä mikä on valtiomme tehtävä.

hakki kirjoitti...

OrNot

Kun kerran provosoit, pitänee taas provosoitua.

Ala toimia aktiivistesti saadaksesi JOKU MUU massiiviseksi vaalivoittajaksi. Se kun on enää ainoa tavalliselle tossunkuluttajalle auki oleva keino saada aikaan muutos. Kaikki muu on valitettavasti toiveajattelua ja itsepetosta. Valitan. Se on ainoa asia mitä puolueet enää pelkäävät. Koska jos ei sen jälkeenkään tapahdu "heti" mitään, ei vaihtoehtoja enää ole.

Kaikessa ystävyydessä

Tobe kirjoitti...

Hyvä...nyt sovitaan sitten mikä on se joku muu.Norjassa se taitaa olla Carl Hagenin perustama oikeistopopulistinen puolue.
Mikä se on meillä.Joku Muu sanapari on yhtä hyvä kuin Fantomas tai Mustanaamio.Uskon suuren muutoksen mahdollisuuteen.Niin on käynyt aiemminkin.Euroopan hullu vuosi tulee mieleen.Nyt nämä korporaatiot ovat vain voimakkaaampia ja vastavoima/uudistusvoima hajanaista.Nyt on kuulemma lama tai taantuma mutta useimmilla menee erittäin hyvin.Phuketin lentoja ei saa millään rahalla.Asuntojen hinnat nousee.Taantuma on köyhien juttu nauravat miehet Königissä.Taantuma on hetki jolloin omaisuus vaihtaa omistajaa halvemmalla.Liian moni hyötyy kaikesta tästä menosta.Minäkin ehkä?Tukiaisia en onneksi saa ja edut on itse tehtyjä.

Tobe kirjoitti...

Muuten miksi oikeistopuolue voi olla populistinen.Populismi lienee sana johon liitetään negatiivinen värinä.
Miksei koskaan puhuta vasemmistopopulismista? Ikäänkuin oikeistoa äänestävä olisi helposti johdateltava hölmö ja vasemmalla suurempi syy ja viisaus.Siinä on yksi suuri syy olla äänestämättä vasemmistoa.Ei kai kukaan meistä halua itseään aliarvioitavan.
Olen oleillut jonnin verran myös tuolla etelä Ranskassa ja havaitsin yhtäkkiä, että kaupunkimme äänesti äärioikeistoa (Le Pen) 55% voimalla.En havainnut kovin näkyvää fasismia katukuvassa seuraavana aamuna.Hymyileviä ihmisiä ostoksilla.Populismia?

hakki kirjoitti...

Olen kyllä muutamankin kerran esittänyt sinulle, että JOKU MUU ei ole henkilö eikä puolue. Ei voi olla. Tuossa keskustelussa kaksi kommenttiai kertoo viimeisen yhteenvedon.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/jussi-laehde-soini?id=2119722%3ABlogPost%3A162536&page=2#comments

Tobe kirjoitti...

Luettu ja ymmärretty...väärin varmaan.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki

Jos lahdetaan pelkista teorioista, Shumpeterin, tai jonkun muun, joudutaan kaikenlaisten uskomusten kierteeseen ja kuten tiedat ajatuksellisista "kierteista" johtopaatoksien tuloksena syntyy orjuuttavia aivorakenteita, teorioita, ihanteita kuten demokrasi ja monet, monet muut ja joiden alistavassa, tosin loogillisessa rakenteessa, meidan aivotoiminta on pakoitettu jaamaan sidonnaiseksi, kuolleeksi vanhan toistamiseksi.

Tuosta kaikesta ovat uskonnot eras vahvin todiste johon myos demokratia kuuluu. Ne kuuluvat ideologisiin rakenteisiin ja me elamme - olemme pakoitetut elamaan realiteettien mailmassa - jossa fyysilliset tarpeet tulevat edelle ns. henkisten, ideologisten "tarpeiden". Naita, elaman yllapitavia tarpeita me tuhoamme henkisten tarpeiden tyydyttamiseksi, pitaaksemme ylla jotakin sellaista joka ei ole edes sovellutettavissa realiteettien mailmaan jossa elamme; ja siksi vaatii realiteettien, fyysillisten valttamattomyyksien tuhoa, - kaiken sen - josta koko olemassaolomme on riippuvainen, vain tukeaksemme ei-realistisia tarpeitamme.

Jos ja kun tuohon syventyy vakavasti, niin onhan selvaakin selvempi, etta elamme ja olemme "Holmolaisten" mailmassa josta meilla ei ole mitaan mahdollisuutta paasta pois, irtaantua, ilman radikaalista henkista muutosta.

Sellaista muutosta emme pysty tekemaan itsessamme, mutta pystymme nakemaan mika on totta - kun niin haluamme - ja sellaisen selkeyden avulla eliminoimaan sen mika on valheellista ja siten poistamaan valheellisen, ei realiteettien mailmaan kuuluvan, jossa jokainen meista, erinaisten teorioiden varjossa tatanykya elaa.

hakki kirjoitti...

Karl

Huh, huh. Taidat olla Sinuhen opetuslapsia? ;-)

Mutta tästä ehkä päästään eteenpäin. Demokratia kun ei ole uskonto. Se on tapa hallita yhteisöjä, hallitusmuoto. Artikkelissani http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/17422/vallasta-ja-sen-jakamisesta käsittelemäni vallanjako-opin "isä" Montesquieun teeseinä:

"Hallitusmuotojen periaatteet:
despotismi (pelko), monarkia (kunnia) ja tasavalta (hyve).
Montesquieun ihanne on Englannin perustuslaillinen monarkia kun taas Ranska on lähellä despotismia.
Tasavalta edellyttää kansalaisilta liian suurta hyveellisyyttä.
Monarkia ei aseta ihmisille liian suuria vaatimuksia, mutta turvaa silti heidän vapautensa.
Montesquieun ihanne on Englannin perustuslaillinen monarkia kun taas Ranska on lähellä despotismia."

Smith, Marx ja Shumpeter ovat ennen kaikkea talousteoreetikkoja tai - filosofeja, eivät käsittääkseni niinkään uskontofilosofeja, eivät edes yhteiskuntafilofeja. Uskonnotkin sopivat kaikkiin kolmeen hallintomuotoon ja jokaisessa niitä jokaista ilmeisesti harrastetaan.

Markkinatalous sopii ilmeisesti kaikkiin kolmeen hallitusmuotoon, erityisesti kuitenkin demokratiaan. Ja esimerkiksi sosialismin ihanne johti mm. Neuvostoliiton 70-vuotisen kokeilun historian tunkiolla. Sekä talouden seurauksena mutta myös yhteiskunnallisesti. Siellä kommunismi todella muodostui uskonnoksi.

Mutta täällä meillä demokratia ei ole uskon asia. Se on hallintomuoto. Mutta demokratiaa on hyvin monenlaista. Kuten uskontojakin. Ei markkinatalouskaan ole uskon asia. Se on tapa hoitaa tuotteiden valmistus ja vaihdanta mahdollisimman tehokkaasti. Demokratiassa hyöty tehokkuudesta koituu, tai ainakin sen pitäisi koitua kansalaisilla.

Kun ei oikein jaksa nyt enempää pähkiä, tässä loppuyhteenveto.

Hallintomallit ja talousjärjestelmät perustuvat ihmisten välisiin sopimuksin. Uskonnot taas ihmisen/ihmisten "sokeaan" uskoon. Sopimuksia voi muuttaa ja kehittää. Uskoa? Tuskinpa.