torstai 11. helmikuuta 2010

Eikö tärkeämpää tekemistä ole?





"Eduskunnassa on halua tutkituttaa suojelupoliisin toiminta Alpo Rusin vakoiluepäilyn tapauksessa. Kansanedustaja Markku Laukkanen (kesk) kyseli keskiviikkona, pitäisikö Supon Stasi-tutkinta antaa asiantuntijaryhmän tai jonkin muun elimen selvitettäväksi. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) piti hyödyllisenä, jos tapaus käytäisiin vielä perusteellisesti läpi ja katsottaisiin, mitä siitä voitaisiin oppia. "Uskon, että tämän pitäisi myös johtaa siihen, että suojelupoliisin valvontaa tehostettaisiin selkeästi siitä, mitä se tänä päivänä on", Sasi sanoi keskustelussa oikeusasiamiehen toiminnasta. Sasin mielestä Rusin kohtalo on Suomessa ehkä tunnetuin tapaus, jossa ihmisen oikeusturva on vaarantunut" Näin Hesari 10.2.2010.


Taitaa Sasilla ja Laukkasella olla joko puhemiehen rooli kansanedustajien tai virkamiesten puolesta tai sitten oma lehmä ojassa? Maassamme on huomattavasti merkittävämpiä asioita tutkittavaksi. Asioita, jotka eivät vaaranna vain poliitikkojen ja virkamiesten oikeusturvaa, vaan jotka saattavat vaarantaa laajojen kansalaispiirien oikeusturvan tai jopa elämän.


Ehdotan seuraavien asioitten tutkimista kansainvälisin asiantuntijavoimin. Puolueista riippumattomasti ja tieteelliset kriteerit täyttävin menetelmin. Ja mahdollisimman nopeasti. Niitten pohjalta avautuvista tiedoista voisimme kaikki ottaa opiksi.


Puolueitten ja erityisesti kolmen suurimman puolueen yhteiskunnallemme aiheuttamat kokonaiskustannukset.


Hallinnon päällekkäisyyden hinta yhteiskunnalle erityisesti ELY ja AVI organisoinnin jälkeen.


Kaksikielisyyden ylläpitämisen kokonaiskustannukset.


Nykyisen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat kokonaiskustannukset.


Nykyisen maatalouspolitiikan ja aluepolitiikan järkevyys ja tukien aiheuttamat kokonaiskulut.


Ymmärrän, että Suojelupoliisi varmasti voi muodostua poliitikoille hankalaksi. Joskus. Mutta niin muodostuvat poliitikotkin kansalaisille. Jatkuvasti. Varsinkin nykytilanteessa, jossa he ovat onnistuneet irroittautumaan kokonaan kansalaisten arjesta ja vastuustaan kansalaisille.


 


PS.


Aiempien myös kansainvälisten riippumattomien tutkijoiden saamasta vastaanotosta oppia ottavana, tutkimusraportteja ei saa palauttaa ainakaan Mauri Pekkariselle eikä Sirkka-Liisa Anttilalle.




8 kommenttia:

GranpaIgor kirjoitti...

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi selvästi hurskastelee. Ei Rusin tapaus mitään poikkeusta muodosta vallan väärinkäytösten suojelusta. Tapauksia on paljon. Eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri saavat vuosittain useita tuhansia tapauksia käsiteltäväkseen eivätkä tee yhtään mitään. Ja Kimmo Sasin edustama perustuslakivaliokunta saa myös jatkuvasti kansalaisilta yhteydenottoja vastaavasta vallan väärinkäytöstä eikä sekään tee mitään vaikka sillä olisi mahdollisuus puettua asioihin. Rusin tapauksen poikkeavia piirteitä oli vain että oli kyse nimekkäästä kansalaisesta joka sai taakseen nimekkäitä tukijoita ja sitten vielä voitti taistelunsa. Kuinka paljon mukana oli käsikirjoitetun näytelmän elementtejä ei ole tarkkaantiedossani.

Silmälumetta koko eilinen keskustelu eduskunnassa kun mitään ei kuitenkaan tapahdu. Vääryys ja myös laittomuus jatkuu turvallisesti korkeimpien lainvalvontaviranomaisten suojelemana.

hakki kirjoitti...

IsoIgor, long time no see.

Sillä, että suojelijana oli kepuli ei varmaan ollut oikeuden päätökseen vaikutusta. Ei ainakaa Montesquieun Vallanjako-opin mukaan. Meillähän lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta tunnetusti ovat visusti erillä toisistaan.

juhamatti kirjoitti...

Koko tapaus Alpo Rusi kaikkine kiemuroineen on ollut hämmentävää seurattavaa.
Supon kiihkeä yritys ajaa " käärmettä pyssyyn ", eli pyrkimys saada Alpo Rusi
linnaan sai ajoittain lähes koomisia piirteitä.

Kun mitään kättä pitempää ei näyttänyt löytyvän syytteiden tueksi, kaivettiin
ties mitä lappusia stasin arkistoista. Lopulta koko juttu kaatui Alpon veljen
Jukka Rusin niskaan tämän tunnustauduttua syypääksi ja sitten ryypättyä itsensä hengiltä.

Uskomaton juttu. Entäpä se kuuluisa Tiitisen lista, joka jököttää kassakaapissa
hamaan tuomiopäivään asti. Sisältää varmaan lähes kaikki 70- luvun johtavat
poliitikot. Vallassa lienee vieläkin koko joukko vaikuttajia, jotka ramppasivat Tehtaankadulla, kuten myös DDR.n lähetystöissä erilaisten "ystävyys tai
kulttuuri/ yhteistyöprojektien" merkeissä.

Ettei vaan Rusin tapaus olisi ollut jonkinlainen "tilaustyö" Supolle, saada joku
sopiva uhri, tai sitten saada Supo munaamaan itsensä kunnolla, mene ja tiedä.
Totuus tuskin tavalliselle tallaajalle koskaan paljastuu.

Luulisi tänä aikana todella vähin voimavaroin löytyvän tärkeämpääkin tutkittavaa.
Mitä tulee viiteen teesiisi kansainvälisin asiantuntijavoimin tehtäviin
tutkimuksiin olen aivan samaa mieltä. Listaa voisi varmaan jatkaa, mutta
noista olisi hyvä aloittaa.

hakki kirjoitti...

juhamatti

Ainahan nuo paljastuvat. Valitettavasti useimmiten vasta sitten, kun tiedolla on vain historiallista mielenkiintoa.

Leikitäänpä ajatuksilla. Millä tavalla nykyinen poliittinen järjestelmämme muuttuisi, jos Rosenholtz aineisto julkaistaisi ja paljastaisi, että Kekkosen, Karjalainen, Laakson, Tennilän, Väyrysen, Juhantalon ja Kanervan lisäksi listoilta löytyisivät Saarinen, Halonen, Liikanen, Tuomioja, Sundqvist, Holkeri, Lehtinen, Björklund, Kivistö, Hautala, Hassi, Seppänen, Paasilinna ja mitä niitä nyt onkaan.

Olisikohan politiikan moraali korkeampi vai, mikäli mahdollista, nykyistäkin alhaisempi?

Tobe kirjoitti...

Eihän poliitikoilla ole mitään vastuuta.Olipa kerran jokunen vuosi sitten eräs menestyvä suomalainen telealan yhtiö joka pumpattiin myyntikuntoon, mutta vastaava ministeripä ei suostunut myymään.Kun sitten lopulta oli pakko myydä jäi summa 10% tavoitellusta.
Kuka maksaa erotuksen meille joiden yhteistä omaisuutta se oli.Ministeri istuu nyt oppositiossa ja viisastelee edelleen blogeissaan.
Samaan aikaan voidaan jahdata muutamaa tonnia joita joku liikemies huolimattomuuttaan antaa poliitikoille.
Miljardien menetykset eivät siis ole mitään.
Mikä siellä Rosenholzissa niin kaameaa on ettei voi pöytää asialla puhdistaa? Syntisäkkejä on kaikissa puolueissa.Auki vaan kansiot.Niin politiikan moraali estää avaamisen, koska niin monella on jotain menetettävää.

hakki kirjoitti...

Ei ole poliitikolla vastuuta. Ei todella. Kun puhutaan miljoonista tai miljardeista ei niit me tavalliset tossunkuluttajat edes oikein ymmärreta. Mutta lounaan tarjoaminen, se se vasta veronmaksajan kukkarossa tuntuu.

Vähän sama taitaa olla tuolla maanpetos-puolella. Jos olet sitoutumaton saat syytteen ja parhaassa tapauksessa häkkiä, jos poliitikko sinut palkitaan asemalla, palkalla, arvonimillä ja kunniamerkein.

GranpaIgor kirjoitti...

Eduskunnan täysistunnon pöytäkirja 10.2.2010 on mielenkiintoista luettavaa
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_6_2010_p.shtml kun siellä käsiteltiin eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksia vuodelta 2008. Puheenvuorot olivat pikkusievää poliitiisesti korrektia kiertelyä ja sisälsivät jotain hyvin hyvin lievää arvostelua molempia ylimpia laillisuusvalvojia kohtaan. Silti moneen aikaisempaan vuoteen verrattuna hieman jyrkentynyttä vaikka kovin on pehmeää kritiikkiä edelleen kun vertaa todelliseen elämään kentällä.

Kuten ensimmäisessä kommentissani totesin niin kriittisetkin puheenvuorot asiasta eduskunnassa olivat käytännössä pelkkää hurskastelua.

Ja Hakkille täsmennystä. Ei Alpo Rusi asiassa hurskastelu ole ollut pelkkää Olli Rehn-kepulitouhua. Perustuslakivaliokunnan Kimmo Sasi on kokkari ja Jacob Söderman demari jne. Kyllä siellä valitettavasti ovat kaikki isot pelaajat mukana suojeluketjussa. Eihän kukaan parlamentaarikko halua vaarantaa mahdollista sopeutumiseläkettään jos sattuisi tippumaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.

hakki kirjoitti...

IsoIgor

I stand corrected. Ainoa, joka minulle jäi mieleen oli Rehn.

Toisaalta kommentit lipsahtivat Rehniin, juttu liittyi lähinnä asioihin, joiden tutkimisestä päätöksenteon pohjaksi olisi hyötyä kansalaisille. Ei yksin tämän maailman Ruseille, Saseille ja Laukkasille. Lisäksi erona on myös se, että niillä voidaan vähentää valtiontalouden kuormaa.