Mitäpä Trump ei tekisi presidenttiyden säilyttääkseen

Politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät? Myös geopolitiikassa.

Kyyneleet Syyrian kaasutetuista siviileistä saattavat toki olla aitoja. Mutta kaiken sen kurjuuden ja pelon rinnalla, mitä Trump on valtansa vajaan 100 päivän aikana maailmalla alkuun saattanut, ovat ne 100 kuollutta (lapset ja naiset ml.) kuitenkin aika pientä.

Ennalta arvaamattomasta valehtelijasta ja "diilien mestarista" on kehittymässä entistäkin itsekeskeisempi ja vastuuttomampi peluri aiempaakin korkeammalla jalostuneisuuden tasolla. Ja tämän miehen käytössä on vielä maailman selvästi voimakkain sotilaallinen voima. Eikä sormi suinkaan ole ajan hermolla vaan mielihalujen vietävissä laukaisunapin päällä. Amerikkalaisen tykkivenediplomatian uusi alku.

Ilmeisesti kansakunnan yhdistäminen vaatii nyt samaa medisiiniä, joita sekä ystävänsä Putler ja liittolaisensa Erdogan ovat viime vuodet menestyksellä käyttäneet kääntämään ns. suuren yleisön huomion pois omista ongelmista. Kohti uusia seikkailuja ja uutta rintamaa. Ja ennen Pohjois-Koreaa, mikä olisikaan parempi koekenttä?

Kaikki häneen, hänen perheeseensä ja hallintonsa toimiin kohdistuvat tutkimukset ja varsinkin niiden toimiin suhteessa Venäjään ja vaaleihin vaativat "sankarillista ja näyttävää johtajuutta". Muuten saattaa vasta kasvamassa oleva valta hävitä ennen kuin sitä on oikeasti edes saatu haltuun. Ja tässä lyödään monta kärpästä kerralla; erityisesti aiemmat sopuilut Venäjänkin kanssa tehdään kertaheitolle täysin epä-uskottaviksi.

Tapahtumia voi toki tulkita monella tavalla, mutta ensisijaisesti tältä tämä moraalisen ristiretken motivoima tilanne minusta näyttää.


PS.

Mutta täytyy Mestarin tyylitajua kyllä ihailla. Merkelin vierailua Trump kunnioitti esittämällä 350 miljardin laskun. Kiinan keisaria 59 risteilyohjuksen ilotulituksella. Hieno alku yhteistyölle?

Kotomaan koko kuva

Tässä näemme mikä meille Suomessa 100 on tärkeintä.

Suosittuja uutisia

19v suomalaistyttö osoitti Alastonsuomessa olevansa syväkurkku – uskomaton tyylinäyte!

Como (Viihde) | 17:10 | -1

Temptation Island -sinkku myöntää olevansa täysin moraaliton tapaus: Ajattelin käydä kaikki miehet läpi!

Seiska (Viihdejutut) | 16:47

Töykeä yhteydenotto Kelasta yllätti pyörätuolilla liikkuvan Sepon, 42: ”Näin tylyksi se on mennyt”

Ilta-Sanomat (Kotimaa) | 17:07

Kaasulla sumutettua turvapaikanhakijaa epäillään pahoinpitelyn yrityksestä

Aamulehti (Rikos) | 17:21 | -2

Kaasulla sumutettua turvapaikanhakijaa epäillään pahoinpitelyn yrityksestä

MTV.fi (Rikos) | 16:30 | +4

Ote on suoraan Ilta-Sanomien nettiversion lehdeltä 21.3.2017 klo 18.27. Naatitaan.

Kepu kilpailukykyä parantamassa

Lokakuussa 2008 kirjoitin tällä blogilla artikkelin otsikolla Hyssälän hössötys. Se käsitteli Kepun viimeisintä aluetuki-hanketta. Lääkelaitoksen pakkosiirtoa Helsingistä. 

Nyt kahdeksan vuoden kuluttua Hesari otsikoi analysoivan raporttinsa asiasta Lääkelaitos pakkosiirrettiin Kuopioon, vain kolme ihmistä muutti ja kymmenet irtisanoutuivat – HS kertoo, kuinka poliitikot ajoivat viraston tuhon partaalle. 

Vaikka en Jyrki Kataisen vaikutusta kepun valtuuksiin käsitellytkään, en tainnut olla kovin väärässä silloin? Silloin mielessä olivat vielä vastaavat aluetuki-ratkaisut Mavin ja Kemijärven Sellutehtaan tiimoilta. 

Puolueen pienen suurmiehen Mauri Pekkarisen vuosi vuodelta kalliimmaksi tulevasta energiapaketista ei tiedetty mitään. Eikä Pyhäjoen ydinvoimalan ulkopoliittinen rasite ole ansaitsemaansa huomiota julkisuudessa edes vielä saanut. Mitä nyt 

Ei ollut tietoa Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksen 50 miljoonan kuprusta virheellisesti veloitettujen tukirahojen vaikutuksesta Mari Kiviniemen tulevaisuuteen, ei liioin Anne Bernerin Finavia - toilailuista, eikä nykymuotoisesta SoTesta ollenkaan. 

Ei ollut tietoa soffan valmistajien innovaatio- ja tuotekehitystuista, ei Talvivaaran toiminnan todellisuudesta, eikä sen lapsellista pelastusoperaatioista ollenkaan. 

Ja juuri eläkkeelle pelastuneen Liisa Hyssälän piikkiin saa myös panna toimeentulotukien maksatuksen epäonnistuneen siirron KELAan, joka jo parin kuukauden ajan on kyykyttänyt maamme heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä oikein olan takaa. Ja vielä lisää valtaa janotaan. 

Historia tulee toistamaan itseään myös SoTe-ratkaisun osalta. Kun kepulit ryhtyvät ajamaan perinteisiä arvojaan, siinä eivät asiantuntijain näkemykset tai varotukset paljoa paina. Hehän eivät näissä leikeissä maksumiehiksi jää. Me jäämme.

Kalliiksi kepu meille tulee. Itse asiassa se on kilpailukykymme keskeisin tappaja. 

Kerran vielä pojat...

Ilta-Sanomat otti jälleen esille Alakurttiin sijoitetun prikaatin olemassaolon. Nyt otsikolla: IS selvitti: tällainen on venäläinen eliittiprikaati Suomen rajan pinnassa – kyky yllätysiskuihin 

Olisi mielenkiintoista nähdä perusteluja sille arviolle, että venäläisen 80. Erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin sijoittuminen Alakurttiin, 50 kilometrin päähän Suomen itärajasta ei aiheuta Suomen suuntaan minkäänlaista uhkaa. Lausuman takana on suomalaista tarkastusryhmää johtanut Suomen Pääesikunnan eversti Marko Ekström.

Taustaraportissa arvioidaan, että Arktisen prikaatin päätehtävä olisi ottaa haltuun Barentsinmeren alueen venäläissaaret Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa sekä mahdollisesti myös Norjalle kuuluvat Huippuvuoret.

Uskokoon ken haluaa. Novaja Zemljaalle on matkaa runsas 1000 kilometriä, FransJoosefin maalle noin 1600 kilometriä ja Huippuvuorille noin 1200 kilometriä. Lentoteitse.

Vastaavasti maanteitse Ruotsin rajalle noin 300, Rovaniemelle noin 200, Kemijärvelle noin 100 ja Suomen lähimpään maavoimien varuskuntakaupunkiin Kajaaniin noin 400 kilometriä.

Kolmeen pataljoonaan jakautuva prikaati tarvittaessa hyökkää ja etenee valmistautumattoman Suomen mainituille paikkakunnille päivässä, parissa. (Ei se ruotsalainen kentsu niin kovin väärässä tainnut ”Suomen läpijuoksu” - arviossaan olla.) Ja siihen katkeaa Suomen maayhteys muuhun Eurooppaan.

Jos veli–venäläinen saa päähänsä moisen uhan toteuttaa, hän tuskin jää yksin lappilaisia kiusaamaan. Liiankin herkullisina tavoitteina roikkuvat sekä Ahvenanmaan ja - strategisemman tason päätöksistä riippuen - myös Gotlannin saaret helposti saavutettavissa ja valloitettavissa maahanlasku operaatioilla, ihan nenän edessä.

Tarpeellisia yksiköitä on riittävän läheltä ja aivan riittävissä määrin saatavissa sekä Venäjän läntiseltä puolustusalueelta että Kaliningradista vielä kaikenlaiseen muuhun kivaan. Ja jos he niihin paikkoihin kiinni pääsevät, heitä ei kasakoiden jälkeläisinä sieltä enää pienellä rähinällä siltä irti saa. Eikä ainakaan Suomen osalta kenelläkään ei ole moiseen varmaan edes kiinnostusta. Ja siinä menevät sitten samalla Suomen meriyhteydetkin. Ja paljon muuta.

Mutta uhkan toteutumiseksi täytyy uhkaajalla olla myös motiivi, eikä Venäjällä kuulemma ole motiivia. Ehkä ei sillä, mutta kokemukseni ja näkemykseni perusteella - Putlerilla saattaa olla. Ja kun Venäjä ja Putler nyt ja näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ovat yksi ja sama voima, saattaa motiivi yllättävän nopeasti ilmaantua. Jälkiviisastelussa, luonnollisesti.

Meillä on koko historiamme ajan – ja varsinkin johtomme ja mediamme julkisissa kannanotoissa - ollut vakaa käsitys siitä, ettei meitä koskaan mikään uhkaa. Pienuudestamme ja eristäytyneisyydestämme johtuen reaktiotapa lienee aika ymmärrettävä? Pää on ollut helpompi painaa syvälle pensaaseen, kuin yrittää asialle tehdä muuta kuin kiertoilmaisuja käyttäen kauniisti puhua. Kohtalonuskoisesti on sitten aina viime kädessä päädytty toteamaan, että jos Venäjällä on halua, sillä kaikissa tapauksissa on myös ylivertainen kyky halunsa toteuttaa.

Ilmeisesti vasta Venäjän toiminta välittömästi Sotchin doping-olympialaisten jälkeen keväällä 2014 toimi jonkinlaisena herätteenä. Eivät riittäneet Tshetshenia ja Grozny, eivät Moldovia ja Transnistria, eivät Georia, Abhasia tai Etelä-Ossetia. Tarvittiin Ukraina, Krim ja Donetskin tasavallat? Ehkä jopa Aleppo ja Syyrian sotatoimet sekä yhä huolestuttavaksi käyvä kehitys suhteista Valko Venäjään ovat tehneet selväksi, että menossa näyttäisi jälleen kerran olevan kehitys kohti sotaa.

Toivottavasti ehdimme tarjolla olevana aika korjaamaan vuosien ja aiempien toimijoiden jälkeensä jättämät puolustuspuutteemme.

Trump, Pence, Mattis vai May, Merkel ja Juncker vaiko ihan Putler

Kovin olen ihmeissäni.

Yhdysvaltojen presidentin twiitejä julkistetaan raakaversioina ja markkinoidaan vaihtoehtoisina totuuksina. Ja paskat.

Mies joko valehtelee tai ei vain tiedä, tai ei vain ymmärrä mitä maailmassa tapahtuu.

Itse kieltämättä veikkaan jälkimmäistä. Kun sanojan viestiin ei enää voi suhtautua "vakavasti" - uskoa, että sanoja edes tietää mistä puhuu - mitä meille taviksille jää jäljelle?

Keisarin uudet vaatteet? Vaiko usko, toivo ja rakkaus?

Kymmenen kivaa

Ensimmäisenä helmikuuta tuli minulle täyteen 10 vuotta blogaamista. Eikä sitä oikein viitsi vieläkään lopettaa. Varmaan sitä voisi jollain lailla "juhlistaa". Menköön siis "työn ääressä".

Kirjoittaminen oli tällaiselle, jo silloin vauhdilla eläkeikää lähestyvälle ja eläkeputkeen vähitellen henkisesti asemoituvalle, kovin haastava kokemus. Pakkohan sitä oli oman mukavuusalueen raja ylittää. Kauppalehden silloisen Presson tarjoama maksuton alusta istui hyvin ajatusmaailmaani, olinhan toiminut valtaosan työ-iästäni yksityisellä sektorilla.  Ja jo kauan aiemmin heitä aika ajoin ns. mielipide-kirjoituksilla, joita joitakin jopa julkaistiin, lähestynyt. Vaikkapa Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi . 

Osittain omasta epävarmuudesta kirjoittajana, olinhan elättänyt itseni pääasiassa puhumalla, ja hankkeen kokeiluluonteesta johtuen, päädyin nimimerkkiin. Mutta kieltämättä vähäisimpänä perusteena ei ollut vakaumukseni, että - päinvastoin kuin meillä yleensä tunnutaan ajateltavan - tärkeämpää on se mitä sanotaan, kuin se kuka sanoo. Nimimerkeistä ja sananvapaudesta olen näiden 10 vuoden aikana kirjoittanut usein, aivan liian usein, mm. artikkelin Sananvapauden rajat ovat Suomessa ahtaat, jossa samalla hyvin toteutui kirjoittamisen viehätys; kommenttien kautta vuorovaikutus ja näkemysten edelleen kehittely.

Kokeilun tavoite, kirjoittaa kuukauden ajan yksi juttu päivässä tuntui kyllä mahdottomalta saavuttaa. Mistä ihmeestä kirjoittaisin, olisiko minulla edes joka päivä mitään uutta, kiinnostavaa sanottavaa. Päätinkin siksi kirjoittaa niitä - näitä, kaikesta mitä mieleen tai esille tulee. Ja lähinnä itselleni, opiksi ja ojennuksekseni. "Haaleinkin muste on parempi kuin paraskaan muisti" totesi kuulemma joku ammoinen kiinalainen aikoinaan. Menneet vuodet ovat osoittaneet, miten helppoa on valikoiden muistaa tapahtumien vaihtoehtoiset totuudet. Tässä niistä yksi; Entäs nyt Pinneberg?

Näitten vuosien aikana "kehitys on kehittynyt" yhä kiihtyvällä vauhdilla. Alustoina on tämän Bloggerin lisäksi kokeiltu ainakin Wordpress, Vuodatus, Ning ja Naamakirja. Jossain vaiheessa tarjolla, ja käytössä oli kirjoittelu valtamediassa; Uusi Suomi, Aamulehti, Demari, Suomenmaa ja varmaan moni muukin. Vaan eipä monimuotoisuus antanut lisäarvoa ja vähitellen, kaiken maailman syistä ja tekosyistä kirjoittelu vähitellen vain jäi. Vaan, kuten tämäkin kirjoitus osoittaa, ei ihan kokonaan unohtunut.

Tilastojen mukaan tällä blogilla on nyt 1926 artikkelia, niillä 10749 kommenttia ja 308 601 katsojakertaa. Miten niihin sisältyvät aikoinaan Kauppalehdestä siirtämäni tuotokset tai Ningistä, Vuodatukseta ja muista toivottavasti siirretyt, taivas yksin tietää. Sen minä tiedän, että paljon matkalla katosi. Vaan väliäkö hällä.

Muutama viikko sitten tuli mieleeni selvittää, minkä "kokoinen" kirjailija tässä naputtelee,  kuinka monta sivua yhden vuoden artikkelit saisivat aikaan? Ilman kommentteja ja pienellä fontilla vuodesta 2008 syntyi 209 sivua. Määrä on minulle käsittämätön, laadusta en virka mittään.

Kuten arkistosta selviää, kirjoitin alussa todella niistä - näistä. Vuosien myötä politiikka - siis määritelmäni mukaan yhteiskunnan yleisten ja yhteisten asioiden - taivastelu on  valitettavasti kasvavasti korostunut. Olisikohan iällä merkitystä? Talous-, turvallisuus- ja rahapolitiikka, suomalainen puoluepolitikointi ja -sattuneesta syystä - työttömyys ja sen voittaminen ovat olleet usein kiinnostavaa kirjoitettavaa. Nyt alaa on alkanut vallata pähkähullu, "minä itte ja muista viis"-asenteista kasvanut pelottava kansainvälinen kehitys.

Blogistina itseäni ovat eniten ilahduttaneet kommentit ja kommentoijien tarjoama anti. Niistä kun eniten oppii. Julkisesti paljon parjattuja, örveltäjiksi nimittämiäni häiriköitä - tai siis minun häiriköiksi kokeamiani - on  tänä aikana ollut vain aivan muutama. Hekin pyynnöstä tai kehoituksesta sovulla kaikonneet.

Kovin paljoa en muuttaisi ensimmäisestä arviostani, jonka kirjoitin otsikolla Itsetilitys elämästäni blogistina helmikuun lopulla 2007.

Joten, eiköhän jatketa.

Onneksi olkoon Jussi Niinistö

Mitä kansalaisuus ihmiselle merkitsee? Mitä valtiolle? Mitä ympäristöämme valtaaville örveltäjille?

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Tämähän on viesti, jonka toimiesi julkistuminen juuri nyt sai aikaan. Ja ainakin tämän toimesi järkevyyden, jopa oikeellisuuden, haluan kyllä kyseenalaistaa. Nythän viestisi kertoo osalle meistä, että heihin ei luoteta, ei voi luottaa. He eivät kuulu meihin. Kansalaisuudestaan huolimatta.

Miksi kuulua kansalaisena valtioon, joka ei sinuun luota? Miksi hyväksyä kansalaisikseen ihmisiä, joihin ei luoteta?

Uskoisin voivani ymmärtää, miksi olet näin toiminut. Omien ennakkoluulojeni ja asenteitteni johdosta uskallan jopa ymmärtää. Mutta Suomen kansalaisia ei saa asettaa luotettavuudenkaan vuoksi eri ryhmiin; ei myöskään uskonnon, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen, poliittisen suuntauksen, hiusten tai nenän värin, eikä senkään perusteella minkä muun maan kansalaisuus heidän on sallittu pitää tai sallittu hankkia. Eikä pidä.

Takin käännöissäkin on vaaransa. Jopa isot. Varsinkin poliitikolle. Taisi hävitä mahdollisuus Tasavallan Presidentiksi ihan kerralla?

Ehkä ei silti ole aihetta asiaa suurennellakaan? Jos joku Venäjällä haluaa  mielensä pahoittaa, hän taatusti tekee sen joka tapauksessa, ilman tätäkään tekosyytä. Mutta taipumusta meidän demonisointiin ja rasistiseen ennakkoluuloisuuteen, ennakkoluuloihin ja vastakkainasetteluun tämä lisää. Varmasti.

Make America Great Again!

Kehut Trumpille ja Kaurismäelle

Trumppi on lopettanut pakolaisten vastaanottamisen. Eipä nuo ole jenkit tähänkään mennessä ainakaan enää pitkään aikaan lähi-idän julmuuksia ja epäjärjestystä pakenevia juurikaan vastaanottaneet. Paitsi niitä, joiden lompakoiden koko ja tilit Yhdysvaltojen tai maailman veroparatiiseissa osoittavat juuri heidän suojelun olevan Amerikan Yhdysvaltojen kansallisessa intressissä.

Trumpin asetus estää kuulemma pakolaisten pääsyn Yhdysvaltoihin neljäksi kuukaudeksi. Lisäksi asetus kieltää maahantulon kolmeksi kuukaudeksi kokonaan Syyriasta, Irakista, Iranista, Jemenistä, Somaliasta, Sudanista ja Libyasta tulevilta. Kun tälle tielle on lähdetty, kannattaa muistaa, että olevia listoja on helppoa kasvattaa ja uusia muureja pystyttää.

Mielenkiintoista havaita, kuinka kaikki nuo pahimmat "heittiöt" ovat maita, jotka saavat suoraan tai mutkan kautta pitkälti kiittää Yhdysvaltoja maittensa kaoottisesta tilanteesta. Myös on syytä noteerata, keitä maahantulokielto ei koske. Saudeja, pakistaaneja ja afgaaneja. Kuitenkin lähes kaikissa toteutuneissa viime vuosien mega iskuissa jäljet johtavat jälleen joko suoraan tai mutkan kautta erityisesti Saudi Arabiaan, mutta myös Pakistaniin ja Afganistaniin. Varmaan jonkintasoista sattumaa?

America First on samalla muuttunut muotoon Christian First. Nyt siis on kolmesta ”kirjan uskonnosta” on valikoitu yksi heittiöporukka, islamistit. Juutalaisiin saksalaisperäinen presidentti tuskin haluaa kajota, sen verran vahva on heidän lobbynsa painoarvo ainakin taloudessa. Varmaan jopa Trumpin taloudessa? Ja Keskilännen bible-beltillä taas asuu omnipotentti äänestäjä.

Seuraavana hän avarakatseisuudessaan varmaan käynnistää uudet ristiretket?  Edellytyksiä hän on ainakin parhaansa mukaan vahvistanut, ellei peräti luonut. Kauppasodan lisäksi saadaan näin mukavasti aikaan vielä uskonsota.

Mutta hänen esimerkkinsä voima näkyy meilläkin jo vahvana. Ja miksi ei näkyisi, kaikkihan palautuu vähintään vuoteen 2001.

Myönnän; en ole eläissäni nähnyt ensimmäistäkään Aki Kaurismäen elokuvaa, ainoastaan yksittäisiä clippejä sieltä täältä. Myönnän; en yksinkertaisesti ole ollut koskaan kiinnostunut sen paremmin hänen mielipiteistään, omituisesta tavastaan esiintyä julkisuudessa kuin hänen aikaansaannoksistaan ohjaajana. Myönnän; minusta hänen maineensa Suomen kuuluisimpana elokuvan nykyohjaajana on, kaikesta edellisestä varmaan johtuen, käsittämätön.

Myönnän, ensimmäisen kerran uskon nyt olevani jostain samaa mieltä hänen kanssaan. Tätä käsitystä vahvistavat erityisesti Hesarin artikkelin kommentit. Samat ehdottomat ja vaihtoehdottomat pulipää-persut kuin Trumpin äänestäjiksi veikatut Keskilännen valkoihoinen älymystö/köyhälistö, ovat nyt keränneet esimerkeistä voimaa ja pukevat AOT-uskonsa sanoiksi. En voi kuin toivoa, että Jussi Halla-aho haastaa Timo Soini mahdollisimman nopeasti.

Tässähän uhkaa käydä kuin Yrjö-poika Bushin Terrorismin vastaisessa sodassa, joka 15 vuotta sitten oli helppo aloittaa, mutta joka selvästi jatkuu ja edelleen vahvistuu, nyt todella jo 16. vuotta. On rauhoittavaa havaita, kun kansakuntien johtajien joukkoon taas saatiin uusi musta-valkoisen joko–tai nolla-summan pelaaja. Niitähän meiltä puuttuikin? Ja lisää on tarjolla. Muurien takaa on sitten turvallisempaa nokitella?

Kannattaisiko meidän sittenkin alkaa ajatella toisin? 

Vastakkainasetteluja, nolla-summa pelejä, jopa sotia on helppo aloittaa ja diilejä tehdä. Niissä selviää kätevästi voittajat ja häviäjät. Sen me ihmiset, tai ainakin aivan liian moni meistä hallitsee. Ja kun riittävän paljon tuhoja on saatu aikaan kansakunnat toivottavasti jossain vaiheessa jälleen kerran hengästyvät. Ja ehkä vielä kerran saavat mahdollisuuden jälleenrakentaa syntyneestä – korjaan, itse aikaansaamastaan romuläjästä - uutta tulevaisuutta lapsilleen ja ehkä itselleen. 

Nyt vaan uhkaamme hävitä kaikki. Ehkä?

Trump tappaa markkinatalouden ja paljon muutakin

Vuonna 1776, siis samana vuonna kuin Pohjois Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin, lanseerasi AdamSmith  teoksessaan Kansojen varallisuus käsitteen Markkinoiden näkymätön käsi. Kirjassaan ”Smith kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille (Smithin keksimä nimitys).” Toimivat markkinat ovat paras tuotannon ja elinkeinojen ohjaaja; eivät kuninkaan, aateliston tai raharikkaitten monopolit ja muut etuoikeudet.

Tuota ”ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa” on tavattu kutsua markkinataloudeksi, joka ylivoimaisuutensa johdosta on nyt kasvanut globaaliksi. Markkinat toimivat tehokkaasti ja terveesti kuitenkin ainoastaan silloin, jos tuottajat voivat vapaasti tuottaa ja myydä ja kuluttajat voivat vapaasti ostaa keneltä haluavat tai olla ostamatta. ”Heidän on voitava äänestää jaloillaan”.

Yleisellä tasolla tämä on ilmaistu täällä Euroopassa EUn neljänä vapautena.  ”Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu varmistaa ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Samalla kielletään jyrkästi kaikenlainen syrjintä.” Voimme aina tietysti keskustella siitä, kuinka hyvin olemme nuo vapaudet onnistuneet toteuttamaan.

Euroopan Unioni toimii osana globaalia markkinataloutta, jossa samojen vapauksien pitäisi yhtälailla toimia, jos globaalin markkinatalouden yleensäkään halutaan toimivan.

Voimme keskustella myös siitä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa demokratia ja markkinatalous kulkevat pitkälti käsi kädessä. Toimiakseen ne molemmat edellyttävät yhdessä laadittuja, ja ennen kaikkea yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä, kuten nuo edellä yleisellä tasolla mainitut neljä vapautta. (Moisten puuttuminen ja osin virheellinen, valikoitunut painottuminen on aiheuttunut globaalin markkinatalouden kriisin, joka nyt on laajentunut demokratian kriisiksi.)

Globaalissa taloudessa omaisuus, rahat ja palvelut ovat onnistuneet liikkumaan vapaasti. Ihmiset eivät. Osin syyt ovat ihmisissä itsessään; koulutus, osaaminen, kielitaito, sukulaisuus … toimivat tehokkainan esteinä. Viime aikoina mukaan on tullut liikkuvien työpaikkojen aiheuttama kasvava köyhyys, eriarvoisuus, pelko, kateus ja muurien (kaikenlaisten muurien) rakentaminen. Mutta markkinatalouden, myös globaalin markkinatalouden ja erityisesti uusliberalistisen globaalin markkinatalouden tehokkuuden edellytys on ihmisten vapaa liikkuminen.

Kannattaa samalla palauttaa mieliin, miksi ihmiset USAhan haluavat siirtyä. Pakolaiset ovat vuosikymmeniä muodostaneet erittäin halvan, usein jopa ilmaisen työvoiman jenkeille. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että nimenomaan jenkit ovat maahanmuuttoa pitkään edistäneetkin. Kun muuri estää liikkeen, kärsijänä on USAn talous. Ja mitä talous ensin, sitä yhteiskunta sen seurauksena. Samat seuraukset ovat jo nyt nähtävissä myös Euroopassa, talous- ja elintasopakolaisien kuvittelemistamme sosiaaliturvan norkkimiseen keskittymisestä riippumatta.

Vaaliuhkaustensa mukaisesti Donald Trump  on nyt alkanut rikkoa vapauksista ensisijaisinta ja keskeisintä; vapaata liikkuvuutta.  Sen seurauksena rapautuvat vapaakauppa ja markkinatalous. Ensin ehkä kansallisesti, myöhemmin kansainvälisesti. (Finanssi- ja muu suurteollisuus osaavat kyllä puolensa pitää.)

Parhaimmillaan ja todennäköisimmillään ne palautuvat vähintään takaisin entisiin, etuoikeutettujen "luokkien" hallitseman merkantilismin uomiin samalla tappaen yhteiskuntien dynamismin ja Luovan Tuhon. Näin siis ainakin, ellei Donaldin ajamille muutoksille tule loppua. Pahimmillaan ne johtavat jonkinlaiseen sotaan, sisällissotiin, kauppasotiin, maailmansotiin. Muurit kun eivät massoja estä. 1 , 2  . Eivät koskaan ole estäneet 3 .

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa. Saman koulun läpikäyneenä uskon voivani tunteen hyvin ymmärtää. Kommentoinkin kirjoitusta noin klo 10, antaen omaan kokemukseen perustuvan kuvauksen tavasta työllistyä, ideana vapaasti käytettäväksi.

Tiedän, että se toimii, koska aikoinaan 1992 - 1994 itse ja useampi sata silloista kohtalotoveriani sen avulla töitä löysi. Eikä yhteiskunnassa näinä menneinä vuosina ole sen paremmin työelämässä kuin muutenkaan tapahtunut muutoksia, jotka sen tehoa heikentäisivät. Ennenminkin päinvastoin. Näin siitä huolimatta, että nyt jo tarkemmin tiedämme mitä Euroopalla on edessä. 

Meillä Suomessa tunnutaan tuloksellisuutta ensisijaisesti etsittävän kuluja karsimalla. Saattaisi olla hyvä muistaa, että yksin sillä tavalla ei uutta luoda. Eikä kasvua ollenkaan, jos kysyntää ei ole. Nykyinen otaksuttu kasvumme - noin 1 % - ei näytä kasvulta ollenkaan, paitsi verrattuna viime vuosien +/- 0 %:hin. Sekin aikaansaatu vain ja ainoastaan velkataakkaa lisäämällä. Kuitenkin keskeisin tarve on pohjamudissa mataavan työllisyysasteen nostaminen.

Tarvitaan siis uutta, erityisesti uutta lisäarvoa tuovaa työtä. Kun näyttää vahvasti siltä, että sen paremmin poliittinen kuin taloudellinenkaan establishmentti ei moiseen kykene, eikä edes siihen investoi, on siihen muiden ryhdyttävä. Ja kenellä olisi paremmat omakohtaiset syyt kuin työttömällä. Ja heitä on paljon, monilla erilaisilla kokemuksilla ja taustoilla. Ne ovat loppumaton resurssi. 

Edellä linkin omakohtaisen kuvauksen lisäksi muutamia ajatuksia työllistymisen todennäköisyyden kasvattamiseksi:

• Käy läpi kaikki kaverit ja kontaktit yhteistyökumppaneita löytääksesi. Sillä ei niinkään ole väliä ovatko he yrittäjiä, virkamiehiä, työssä vai työttömiä. Siis yhteistyökumppaneita, ei välttämättä "työnantajia". Mitä monialaisempia kumppaneita sitä parempi. Tässä ei fokusoinnit eikä täsmätoimet asiaa edistä.

• Etsi lisää. Kun teitä on useita, hankkikaa itsellenne "oma" tila mieluiten sellainen, johon kuka tahansa löytämänne yhteistyökumppani - ja ainakin kuka tahansa kiinnostunut työtön - voi jatkuvasti, jopa "milloin tahansa" tulla omaa työllistymistään edistämään. (Kaikilla laillisilla ja muita haittaamattomin keinoin)

• Älkää missään tapauksessa keskittykö synnyttämään sen paremmin "työllistämisprojektia" kuin "päiväkotia" tai pelkkää "kaveriporukkaa" kohtalotovereille. Ensisijainen tarkoitus kun ei ole viihtyä eikä työllistää vaan työllistyä. 

• Keskittykää tekemiseen, ei yksin tuumaamiseen, eikä missään tapauksessa taivasteluun. Tehkää sitä yhdessä toistenne osaamista, ideoita ja kontakteja niin pitkään kuin mahdollista avoimesti hyödyntäen. 

• Jos teitä on paljon jakaantukaa ryhmiin ja pitäkää tapaamisistanne kaikille avoinna olevaa julkista pöytäkirjaa. Ja laatikaa alusta alkaen tarkoin pelisäännöt millä tavalla, millä ehdoilla ja miten olette yksittäisen asian tai idean osalta valmiita avoimmuudesta luopumaan.

• Kehittäkää yhdessä uusia ideoita ja tapoja löytää tai luoda itsellenne työtä. Mieluiten korvausta vastaan. Työttömän kannalta suora työnhaku ja varsinkaan työhakemusten lähettely ei välttämättä ole ollenkaan paras vaihtoehto. Mutta niin kauan kuin uskoa riittää vaihtoehto kumminkin. Ja työkkärin nykysääntöjen mukaan kai edellytys tukien jatkumiselle.

Lopputulos on taatusti parempi kuin päättäjien ja yhteiskunnan vihaaminen, vaikka siihen aihettakin olisi.  Ainakin se on työläänpää mutta myös hauskempaa. Ja saattaa siinä ohessa työkin löytyä.



PS.

Tältä blogisivustolta löytyy hakusanalla työttömyys vajaat 40 artikkelia, joista saattaa löytyä lisää ajateltavaa ja ideoita. 


PPS.

Ja tässä ylhäällä mainittu kommenttini, jonka Hesari jätti julkaisematta.

24.10.2017 klo 10.05

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005057710.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=f5c9a7091d2dbc08749b2aed68204044

Omakohtaiseen, joskin aikaa sitten olleeseen olosuhteeseen verrattuna, näinhän asia on. En muista, että henkilökohtaisen, vajaan vuoden kestäneen suruajan jälkeen olen koskaan yhtä intensiivisesti töitä tehnyt hankkiakseni itselleni uuden työpaikan, tai työllistääkseni itse itseni. Ja se toimi. Silloin - 1990-luvun alussa apua ei löytynyt mistään; eikä varsinkaan työvoimaviranomaiselta, työttömyyskassalta tai ammattijärjestöltä. Eikä varmasti löydy edelleenkään, kirjoittajan esittelemistä syistä.

Kuitenkin on olemassa ratkaisu, joka ainakin aikoinaan toimi. Ja toimi hyvin ainakin siihen asti, kun ystäväni ja itse työllistyin. Enkä ainakaan minä pysty keksimään syytä, miksei se toimisi edelleenkin. Olen siitä muutamankin kirjoituksen kirjoittanut; tässä niistä ehkä kuvaavin: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia.html Moista järjestelyä ei nykyisin ehkä helposti saa aikaan, mutta ei se silloinkaan helppoa ollut. Epäilijöitä, kyynikkoja, jopa toiminnan arvostelijoita on joka suunnalla. Erityisesti niitä oli työvoimahallinnossa ja ammattijärjestöissä. Mutta monialaisella, itse ohjautuvalla yhteistyöllä ja asenteella "näytetään niille perkele" ainakin me ja useampi sata meistä silloin onnistui.

Sen jälkeen oli helppo väittää - se on itsestä kiinni.

Oppia liikennekaaren kohtalosta - yksityistetään Suomen hallitus

Liikennekaari taisi saada arvoisensa lopun. Ja hyvä niin. Varmahan sen hautaamisesta ei voi olla. Ei ainakaan niin kauan kuin tämä Sipilän hallitus vallassa on. Mutta jo nyt on syytä optimismiin. Liitettäköön liikennekaari taas yhtenä peruutuksena tämän hallituksen jo ennestään pitkälle peruutettujen päätösten listalle.

Mielestäni parhaan näkemäni analyysin siitä kirjoitti Tyhmyri otsikolla Venäläinen varasmalli – ministeri Berner ja liikenneverkon yksityistäminen. On kaikki syy toivoa, että hän häviää vetonsa.

Ainoa positiivinen näkökulma ehdotuksessa oli ajatus siitä, että se toteutuessaan olisi irrottanut tai ainakin mahdollistanut jossain vaiheessa poliittisten pelureiden näppylöiden irroittamisen liikenneverkosta saatavien tulojen kohdistamisesta. Sehän meidän suurin ongelmamme on. Liikenteestä kerättyjä varoja poliitikot käyttävät kaikkeen muuhun.

Ulkoistamalla ja myöhemmin yksityistämällä väylät, todennäköisesti suurempi osa jo nykyisin erilaisilla veroilla kerätyistä varoista ohjautuisi takaisin väylien kehittämiseen. Näin siitä huolimatta, vaikka tällaisen yksityistetyn monopoliyhtiön voitot ja osingot luonnollisesti kasvatettaisi tappiinsa.

Ulkoistamalla ja yksityistämällä poliitikot olisivat julkisesti vahvistaneet sen, että ongelmat ovat ennenkaikkea heidän kyvyssään ohjata yhteiskuntaa. Teenkin tässä samalla visionäärisen ehdotuksen; hallitus - ulkoistakaa ja yksityistäkää Suomen hallinto. Kokonaisuudessaan.

Nyt täytyy vain toivoa, ettei vastaava Suuri Puhallus onnistu SoTe-ratkaisunkaan osalta, jossa vaarat ovat jopa suuremmat kuin Bernerin visioissa. Sen lisäksi se on alue, jossa poliitikot pelaavat vielä enemmän kansalaisten hengellä ja terveydellä.

T

Saatiin iso jytky!

Olen harvoin ollut peloissani sitten 1991. Katsottuani ja kuunneltuani Trumpin virkaanastujaispuheen alan olla. Tuo ei voi olla maailman vauraimman ja sotilaallisesti vahvimman valtion valitun presidentin puhe.

Olen ihmetellyt hänen kaveriaan, Putleria ja hänen vallantäyteistä uhoaan jo kauan. Nyt hän sai kaverin. Kaverin, jonka käsitys maailman menosta täysin poikkeaa omastani. Kaikilta osin.

Tätä teatteria katsoessa tuli kylmä.

Uusi alku työmarkkinoille - suuri puhallus

Kauan aikaa sitten kirjoitin aiheesta Hyssälän hössötys näkemyksiäni kepulien kehittämispolitiikan kauneimmista kukkasista. Nyt Hyssälän siirryttyä eläkkeelle asia palautui mieleen mm. seuraajansa haastattelussa Talouselämässä otsikolla 16 miljardin €:n vuosibudjetin vartija tuo organisaatioonsa säpinää: "Kelan pitää olla myös yhteiskunnallinen kehittäjä". 

Kaksi muutakin artikkelia panivat miettimään, mitä maassa oikein on tapahtumassa. Kokiksien talousgurun Juhanna Vartiaisen hölmöydenpoisto-resepteiksi, joilla pääsemme Ruotsiksi ja Facebook sivusto Orjafirmat.

Nyt alkaa selvitä, miksi maakuntahallinnon aikaansaaminen on ollut niin äärimmäisen keskeinen tavoite tuolle puolueelle. Vallasta ja rahasta siitä luonnollisesti on aina ollut kysymys. Jos valtion kautta SoTe - maakunnille ohjautuva rahoitus ohjautuu kepuleille perinteisesti "läänitetyn" Kelan kautta, kepu "hallinnoi" koko sotesektorin rahoituksen. Lisäksi kaikkien kepu-kuntien lopunkin rahoituksen ja niitä on määrällisesti paljon; erityisesti rintamaiden valtio-osuuksien vastaanottajina. Ja pisteenä i:n päälle puolueeseen kuulumattomille kuntalaisille työt löydetään erilaisilla palkattomilla työllisyys, kuntoutus ja harjoitustöillä, joita tuo Facebook sivusto listaa. Epätäydellisesti toki.

Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi, kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla, puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan, puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulon tulouttaminen valtiolle

Jos Suomelle oikeasti halutaan positiivinen tulevaisuus on turha rakennella sen paremmin uusia aluepoliittisia tukia kuin kasvattaa yhdellä tasolla jo muutenkin ylisuurta hallintoa. Keinot ovat huomattavasti yksinkertaisempia.

• Julkinen puoluetuki yksityisrahotteiseksi 
• Kunnallinen itsehallinto KORVATAAN maakunnallisella itsehallinnolla 
• Puolueiden ja muiden etujärjestöjen lobbareiden kuristusote Eduskunnan päätöksentekoon katkaistaan
• Puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien ns. yleishyödyllisten yhteisöjen (vast.) yksityistäminen ja myyntitulo tuloutetaan valtiolle

Hössötys on hölmöilyä.

May the best man win

Olen vilpittömän iloinen siitä, että persutkin ovat huomioineet tarpeen saada myönteistä julkisuutta puheenjohtajavaalilla. Siinähän on syy demareiden vastaavaan teatteriinkin. Ja vihreiden porukoissa akat saavat tapella keskenään.

Sinäänsä kummankaan puolueen sisäinen mittelö ei minua voisi vähempää kiinnostaa. Mutta kun persut ovat katsoneet tarpeelliseksi saada ääniharavansa Halla-ahon seuraavia vaalivankkureita Brysselistä vetämään, se sykähdyttää. Ja selkeyttää.

Rivipersut ovat kaivanneet Suomen Sisua, Odinin sotilaita, vastarintaliikettään ja kumppaneita jo kauan. Saa sitten Jussi muokata puolueen kuvakseen.

Onneksi Paavo vieläsekoittaa omilla puolueenperustustoimillaan kepuleitten kuvioita, eikä Petteri saa otetta oikein mistään.

Yhteinen visiomme Suomi 100 vuotta on läjähtämässä silmille. Herra hyvästi hallitkoon.

Viel´ uusi päivä kaiken muuttaa voi

Toivotan hyvää ja onnellista Uutta Vuotta. Kaikesta huolimatta.

Yhden median uutistarjontaa tänään:

"Professorit  Juha L a t v a p u r o  ja Tuomas  O j a n e n kiinnittävät tässä lehdessä blogikirjoituksessaan vakavaa huomiota siihen, minkälaista riitelyä perustuslakivaliokunnassa on käyty kotoutumislakiesitystä käsiteltäessä. Oikeusministerin aiemmat toiveet ovat kaikuneet ikäänkuin kuuroille korville; puoluepoliittinen suhmurointi asiassa on ollut täysin vailla vertaa, korostavat he, mainiten nimeltä mielestään pahimmat riitapukit. Kritiikki ihmettelee erityisesti sitä, että käsittelyssä on pyritty jopa siihen, ettei perustuslakivaliokunta voisi antaa lausuntoaan koko asiasta ja sen perustuslainmukaisuudesta. Kun tähän lisätään vielä viittaus siihen, että asiaa hallituksessa valmisteltaessa oikeuskanslerin lausunnolle ei olisi annettu riittävää sijaa, on ihmettelylle todella sijaa. Korostuuko asiassa perustuslaki oikeusvaltion kivijalkana vai halutaanko se, poliittisten näkökohtien näin vaatiessa, kokonaan sivuuttaa?"

"Kun 2030-luvulla kirjoitetaan Suomen taloushistoriaa, tämän ajan pahimpana itse aiheutettuna ongelmana tullaan pitämään aivovientiä, sitä että Suomi savustaa korkeakoulututkinnon suorittaneita ulkomaille, Soininvaara kirjoittaa blogissaan.

Yle kertoi torstaina, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden maastamuutto on muutamassa vuodessa lisääntynyt kolmanneksella. Tutkijoiden maastamuutto on lisääntynyt lähes yhtä paljon. Tilastokeskuksen mukaan Suomesta muutti ulkomaille toissa vuonna 2 223 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta."

"Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää parhaillaan, miten valtion omistamat tieverkko, raiteet sekä meriväylät kootaan uuteen liikenneverkkoyhtiöön. Liikenneverkkoyhtiö aloittaa suunnitelmien mukaan toimintansa ensi vuoden alussa ja myy sen jälkeen väylien käyttöoikeuksia eri toimijoille."

"Savelius vastaa erityisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri​n HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindénille, jonka mukaan täydellisten markkinoiden teoria ei päde terveydenhoitoon. Lindén otti asiaan kantaa mielipidekirjoituksessaan Kauppalehdessä maanantaina." 

Olen Lindénin  kanssa samaa mieltä. Vapaiden markkinoiden kilpailu pitää näin vähäväkisessä ja ilmeisesti älyllisesti surkastuvassa markkinassa huolen palveluiden hinnan noususta, keskittymisestä, niiden siirtymisestä ulkomaiseen omistukseen ja lopulta häviämiseen muiden kuin kaikista maksukykyisimpien ulottuvilta.

Meidän perusongelmamme olemme me itse, johtomme ja nykyisin jo koko se järjestelmä, jonka puitteissa yhteiskunnallinen päätöksentekomme toimii. Valitettavinta on, että minkään tason yhteiskunnalliset vaalit eivät tulevaisuuden näkymiä enää pysty edes parantamaan. 

Yksinkertaisesti, on jo liian myöhäistä. Liian monella kaunokielellä ja broilerilla on liian paljon menetettävää. Valta janotaan, eikä vastuusta ole tietoakaan.

Toivotaan, että edes sovussa eletään.