sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Järkikö voittamassa?

Autokouluopetukseen suunnitellaan isoja muutoksia, uutisoi YLE.

Olisiko järki vihdoinkin pääsemässä voitolle? Siis opetuksessa. Edes ajo-opetuksessa? En tarkoita tässä sitä, että kaikkien oppilaitosten opettajien pitäisi konsultoida virkamiehiä maksimoidakseen ansionsa. Enkä sitäkään, että epäilisin opetusluvalla tapahtuvan opetuksen tarvitsevan ammattilaisten lisäpanostusta. Ennemminkin olen päinvastaisella kannalla.

Jos kerran "ensimmäisillä kerroilla ajokortin saamisen jälkeen onnettomuusriski on suurin. Tilastojen mukaan uuden kuljettajan mahdollisuus joutua kolariin ensimmäisillä ajokerroillaan on jopa nelinkertainen kokeneimpiin verrattuna." Kannattaisiko silloin miettiä mikä on ammattimaisen autokouluopetuksen taso ja lisäarvo? Tilastothan ilmeisesti osoittavat, että taito karttuu vasta ajaessa, ei autokoulussa?

Saattaisi olla yhteiskunnallisesti jopa toivottavampaa, että turvallisuuden nimissä tapahtuvan perinteisen autokouluopetuksen määrää vähennetään ja ostetaan ylijäävillä rahoilla oppilaille mahdollisuus simulaattoriharjoituksiin. Jos nimittäin liikennekoneidenkin käytännön lennonopetus on toteutettavissa 100 prosenttisesti simuloinnilla on hämmästyttävää, jos ei edes lähes samaan päästäisi henkilöauton ajokortin käytännön liikenneopetuksessa. Valmiita ohjelmiakin, ainakin maailmalta, varmaan löytyy.

Mutta moinen ei ole tämän artikkelin aihe. Aiheena on, että tämä on ensimmäinen näkemäni ehdotus, jossa opetus eriytettäisi sukupuolen mukaan, ilmeisesti sukupuolten erilaisten kuviteltujen tai todellisten tarpeiden mukaan. ”Naisille aiotaan lisätä auton käsittelytaidon opetusta ja miehille opetusta, jossa korostetaan varovaisuutta, malttia ja ennakoivuutta.” Jo se on historiallista, että tällainen ehdotus uskalletaan esittää. Ja sitä se on vielä suuremmassa määrin jos ehdotus onnistuisi läpäisemään feminismi-tasa-arvon yhteiskunnalliset puolustuslinjat ja toteutuisi.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että erityisesti lapsien inhimillisten perustaitojen opetuksessa – lukeminen, laskeminen, kirjoittaminen - varhaisopetuksen osittainen eriyttäminen vahvistaisi sekä poikien että tyttöjen oppimista. Samalla se antaisi myös pojille onnistumisen elämyksiä ja vähintäänkin paremmat muistot kouluajasta. Enkä usko sen ainakaan lisäävän poikien syrjäytymistä sen paremmin yhteiskunnasta kuin käsitteellisemmästä koulutuksesta.

Ehkä Olkahisen koulun projekti kantaa sittenkin vielä hedelmää?

5 kommenttia:

GranpaIgor kirjoitti...

Hyvää asiaa kirjoitat! Ehdottomasti kannatettavaa! Sanoo 5 lapsen (3 tyttöä 2 poikaa) isä.

helanes kirjoitti...

Siitä kun itse ajoin ajokortin taitaa olla 55 vuotta, mutta arvaan että teoriaopetus on yhä melko puuduttavaa. Ennenhän se oli paljolti "moottorioppia", jollaisella ei tänä päivänä ole mitään merkitystä. Vähiten se oli asenneopetusta, joka on kaikkein tärkein puoli koko asiassa (etenkin pojille, mutta yhtä hyvin tytöille jotka tuppaavat hekin olemaan kovia jätkiä).
Liikennesäännöt ja ajotekniikka ovat parhaiten opittavissa simulaattoreissa ja tietenkin käytännössä.
Kotiopetusta en ole oikein koskaan ymmärtänyt, sillä veikkaan että siinä vain siirretään vääriä asenteita jälkipolville.

Itse panisin painopisteen asennepuolelle ja simulaattoreihin. Eikä siinä tarvinne poikia ja tyttöjä erikseen tai erillään opettaa.

Yleensä opetuksessa eriyttäminen on usein tarpeen. Ehkä tyttö/poika-akselillakin, joskus.

hakki47 kirjoitti...

IsoIgor ja helanes

En halunnut kommentoida IsoIgorin kommenttia, selvittääkseni miten rekisteröinti täällä nyt toimii. Ilmeisesti 2 etukäteen hyväksyttyä kommenttia riittää räpsäyttämään aiemmin kommentoidun pois.

Olen opettanut kaksi kolmesta pojastani ajamaan. Voisin kuvitella, että suurimmassa osassa tilanteita opettaja on isä. Jos ihan vaan biologiaa ajatellaan, tuskinpa kukaan isä pyrkisi ajamaan lastaan asenteella tai muutenkaan tapaturmatilastoihin? Hengissä, onneksi ainakin vielä, kaikki lapseni ovat.

Muutenkin en voi kuin ihmetellä kuvitelmia, että ns. ammattilainen tarvitaan joka asian opastamiseen. Autoilu on niistä yksi.

Tasapäisyyden ja samanlaisuuden ihannointi on aiheuttanut meillä sen, että naiset naiseuden kokemuksin määrittelevät opetuksen muodot ja tavat. Ja se taas aiheuttaa liian suurta hintaa poikien syrjäytymisenä lukioista, yliopistoista ja yhteiskunnasta.

Vox Populi kirjoitti...

Jos kokemusperäinen tieto ja tutkimusperäinen näyttö sekä terve järki osoittavat, että naisten ja miesten ajokorttiopetusta pitää painottaa toisistaan poikkeavilla tavoilla, niin tehtäköön. Järki voittakoon tunteen, jos henki ja terveys ovat panoksina. Feminismiin liittyvä vouhotusaspekti voi kuitenkin tämän sabotoida. Onneksi eräiden parkkihallien naispaikat ovat vielä saaneet olla iskuryhmiltä rauhassa.
Aakkosista voisi alkaa. Esimerkiksi voisi neuvoa erottamaan vasemman ja oikean, enkä tarkoita tässä politiikkaa.

Tuo peruskoulun sisäänrakennettu poikasyrjintä on asia, jonka kaikki oikeasti tietävät, mutta vain osa tiedostaa, ja vielä harvempi suostuu tunnustamaan. Keisarin uudet vaatteet. Tästä olen joissakin yhteyksissä kirjoittanut ja myös kommentoinut. Kyseessä on suuren luokan yhteiskunnallinen epäkohta, ja monelle henkilökohtainen vääryys.
Vanhasen nykyhallituksen työministeri Cronberg on kolmisen viikkoa sitten asettanut työryhmän selvittämään nuorten miesten syrjäytymisongelmaa. Tämä(kin) peruskoulun luoma vääristymä ja sitä seuraava koulutuspoistuma kuulunevat selvitettäviin asioihin. Olen jopa muistuttanut työryhmää ongelmasta. Mutta luulen, ettei siinä asiassa mitään tapahdu. Sokea usko 80 sentin euroon, tämä neosatanismin ilmentymä, sumentaa monta synapsia !

hakki47 kirjoitti...

Siinä sitä on sitten Cronbergille mahdollisuus päästä omilla ansioillaan Suomen kouluopetuksen historianlehdille. "Kyseessä on suuren luokan yhteiskunnallinen epäkohta, ja monelle henkilökohtainen vääryys." Juuri siitä on kysymys. Kun pienet tytöt suurelta osalta (onneksi) vielä saavat tyydytystä opettajan kiitoksesta omasta onnistumisesta olisi hyvä rakentaa pienille pojille (suurelta osalta) sama mahdollisuus. Koulusta alkava onnistumisen kierre tai epäonnistumisen kierre voivat saada dramaattiset seurausvaikutukset myöhemmällä iällä.

Asia taitaa olla liian monelle liian vaikea pala, kun Olkahisen koulun kehittämisprojektikin piti lopettaa. Väittäisin kuitenkin, että sen toimintamallin (jonka vain pääpiirteissään tunnen) laajamittainen käyttö Suomen kouluissa olisi tuloksiltaan "sata kertaa" hyödyllisempi kuin InnoHuippuAalto amk -vouhotus.