Matti miinanraivaus-risteilyllä

Taas yksi monumentaalinen mahdollisuus kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi on töhritty. Kepu-uskovaiset palasivat tänään Helsingin satamaan. Ins Allah. Ans Ollah.

Matti Vanhasen palli heiluu. Sattumapääministerin puolue on kuutena viime vuonna käsittääkseni yltänyt torjuntavoittoon torjuntavoiton jälkeenkin. Se on viimeisten tietojen mukaan kolmonen, Suomen kolmanneksi suurin puolue. Mutta vasurit, virhreät ja persutkin hengittävät niskaan kovasti. Kuka tietää mitä kesäkuussa on edessä? Tällä hetkellä näyttää olevan tulossa uusi torjuntavoitto. Ehkä sen jälkeen Kepu on neljänneksi suurin?

Samasta asiasta näyttävät kantavan huolta jotkut kepulaisetkin, ainakin päätellen Suomen Kuvalehden viime numerossaan julkaisemasta puheenvuorosta. Otsikolla Keskustalle uudet kasvot he päättelevät kirjoitustaan: "Politiikan tekoon tarvitaan tuoreutta. Siksi järjestön toimintatapoja on radikaalistai muutettava." Nimiä mainitsematta, voiko sitä kepuli uraohjus enää tarkemmin kiveään heittää?
Kuten aiemmin näillä sivuilla pistäytyneille ehkä on käynyt ilmi, en ole Matti Vanhasen suuri ihailija. Mielestäni hän on meille kaikille kävelevä katastrofi. Mutta siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri sen vuoksi toivoisin, että hän saisi jatkaa Kepun puheenjohtajana aina seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka.

Jokainen päivä, jonka Matti saa toimia puolueensa puheenjohtajana on taktinen voitto suomalaiselle politbyrokratialle. Ja auttaa Kirkkoveneen voittoon Euro-vaaleissa.

PS.

Tämä artikkeli on julkaistu alun pitäen sunnuntain 26.4. klo 17.31. Koska se tuli näkyviin vata tänään joskus 8 maissa julkaisen sen uusiksi klo 10.30. Ei käy, koska väliajan se näyttää tyhjää.

Muutosvastarintaa?

Joskus kauan sitten olen ihmetellyt median roolia niin sanottuna neljäntenä valtiomahtina. En ihmettele enää.

Kauppalehti.fin pääkirjoitus(?) Napakka tänään:Pikavipeistä paha loukku. Ja nyt tilanne on tämä:

"hakki47 kommentoi:(Kommenttisi on vielä odottamassa arviointia.)

24.4.2009 9.40

Vanhoja viisauksia on kyllä muitakin? “Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.” Tämä luki oikein seinään kirjoitettuna silloin kun vielä oli Kansallis-Osake-Pankki ja sillä konttori Kampinkadun ja Annankadun kulmassa. Miksi lienevät hävinneet sekä konttori, että pankki? Ehkä sekin vain unohtui matkalla.

Käsitykseni mukaan suurin osa hoitaa, jo venäläisen perintätoimen pelossa, lainansa kunnolla? Voin olla toki väärässäkin. Mutta ei kai ne tapaturmat ja murhat ole niin jumalattomasti huomaamatta lisääntyneet? Ennen aikaa tuota pikavippitoimintaa kutsuttiin nimellä koronkiskonta. Ja siitä ilmituleminen johti rangaistukseen. Nyt ei. Miksi ei?

Lakeja säädetään meillä Arkadianmäellä. Ja vain siellä. Siitä puolueille maksetaan. Kirjoitinkin siitä myös pari päivää sitten.

http://hakki47.blogit.kauppale…lisaannot/

http://hakki47.blogit.kauppale…lisaannot/"

Jotenkin tulevat mieleen vanhusten kertomukset ravintoloitten vahtimestareista 1970-80 luvuilla. Portinvartioita. Onkohan Kauppalehden toimitus jämähtänyt Menneeseen Maailmaan?

Maistelen mediamaksua

Riita ja huutohan siitä vielä tulee. Liian monella on liian paljon menetettävää. Ja vaikka puolueita ei juurikaan erota toisistaan, tämän asian tulkitaan varmasti olevan riittävän äänestäjäkohtainen ja tunteita herättävä, että ideologiat pääsevät hetkeksi näytille. Sotkemaan keskustelua.

Peruskysymyksiä on oikeastaan vain yksi: Tarvitsemmeko yhteiskunnan ylläpitämän median?

Olemme hyvin pieni kielialue. Uhanalainen oikeastaan. Sisäsiittoinen, pieni yhteiskunta. Kuitenkin meille on kehittynyt kulttuuri – ei, ei maan tapa - , joka on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen. Selviytymisemme jatkossakin riippuu osaamisesta ja joustavuudesta. Eikä ripaus sivistystäkään olisi välttämättä pahaksi.

Olemme nähneet miten markkinat pitävät huolen mediatarjonnasta näin pienillä markkinoilla. Musaa ja muzakia tulee kaikilta radiokanavilta. Kun sieltä puhetta pukkaa, yhdentekeväksi örveltämiseksi menee. Näköradion puolella nyt vallassa ovat sarjafilmit joista valitettavan suuri osa jenkkilästä, tosi-tvt ja erilaiset ”kilpailut”. Eihän niitä, ainakaan aikuinen ihminen jaksa edes katsoa. Lapset kyllä osaavat ulkoa mainoksetkin.

Hyväksyttävä se vaan on, meidän markkinamme ei tällä saralla takaa monipuolisuutta ja laatua. Se on yksinkertaisesti liian pieni. Vastaus itse esittämääni kysymykseen on kyllä. Tarvitsemme yhteiskunnan ylläpitämän median.

Lintilän komitea puuttui ilmeisesti lähinnä kysymykseen miten tuo media sitten rahoitetaan? Yhteiskunnalliset toiminnat meillä on pruukattu maksaa joko veroina tai maksuina. Mielestäni esitetty malli on nykyistä, maksuperusteista järkevämpi.

Mediamaksu? Maistuu ihan hyvältä. Varsinkin jos - anteeksi kun - se kattaa varmasti oikeuden käyttää läppäriä ja nettiä? Myös jatkossa. Ja pitäisi sen samalla myös taata nopeat nettiyhteydet kaikista talouksista.

Sen ainoa merkittävä haittavaikutus lienee se, että se saattaa luoda Yleisradion johdolle illuusion ”lopullisen” turvatusta valtion pohjattomasta rahalaarista ja johtaa mukavuudenhalun kasvuun. Eli erikseen tulisi vielä miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla YLEn laatu vähintäänkin pysyy nykyisellä tasolla ja miten laadun jatkuva kehittyminen turvataan? Mutta siihen on välineet kyllä löydettävissä.

Olemme itse asiassa uuden ajan kynnyksellä, tässäkin asiassa. Kauan sitten poistui radio-lupa. Nyt poistuu tv-lupa. Olemme irrottaneet luvan laitteista ja maksamme tämän jälkeen palvelusta ja mahdollisuuksista. Kyseessä ei siis saa olla YLE-maksu. Siis Mediamaksu? Miksi se olisi maksu ollenkaan? Voisihan se samalla olla Mediavero?

Mediavero maistuisi mediamaksua paremmalta, vaikka en verojen lisäämisen kannattaja olekaan. Päin vastoin.

PS.

Onhan siinä toki toinenkin iso haittavaikutus. Mutta se ei liene autettavissa? Eikä se vaihtele sen mukaan onko kyseessä maksu vai vero.

Maistelen mediamaksua

Riita ja huutohan siitä vielä tulee. Liian monella on liian paljon menetettävää. Ja vaikka puolueita ei juurikaan erota toisistaan, tämän asian tulkitaan varmasti olevan riittävän äänestäjäkohtainen ja tunteita herättävä, että ideologiat pääsevät hetkeksi näytille. Sotkemaan keskustelua.

Peruskysymyksiä on oikeastaan vain yksi: Tarvitsemmeko yhteiskunnan ylläpitämän median?

Olemme hyvin pieni kielialue. Uhanalainen oikeastaan. Sisäsiittoinen, pieni yhteiskunta. Kuitenkin meille on kehittynyt kulttuuri – ei, ei maan tapa - , joka on säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen. Selviytymisemme jatkossakin riippuu osaamisesta ja joustavuudesta. Eikä ripaus sivistystäkään olisi välttämättä pahaksi.

Olemme nähneet miten markkinat pitävät huolen mediatarjonnasta näin pienillä markkinoilla. Musaa ja muzakia tulee kaikilta radiokanavilta. Kun sieltä puhetta pukkaa, yhdentekeväksi örveltämiseksi menee. Näköradion puolella nyt vallassa ovat sarjafilmit joista valitettavan suuri osa jenkkilästä, tosi-tvt ja erilaiset ”kilpailut”. Eihän niitä, ainakaan aikuinen ihminen jaksa edes katsoa. Lapset kyllä osaavat ulkoa mainoksetkin.

Hyväksyttävä se vaan on, meidän markkinamme ei tällä saralla takaa monipuolisuutta ja laatua. Se on yksinkertaisesti liian pieni. Vastaus itse esittämääni kysymykseen on kyllä. Tarvitsemme yhteiskunnan ylläpitämän median.

Lintilän komitea puuttui ilmeisesti lähinnä kysymykseen miten tuo media sitten rahoitetaan? Yhteiskunnalliset toiminnat meillä on pruukattu maksaa joko veroina tai maksuina. Mielestäni esitetty malli on nykyistä, maksuperusteista järkevämpi.

Mediamaksu? Maistuu ihan hyvältä. Varsinkin jos - anteeksi kun - se kattaa varmasti oikeuden käyttää läppäriä ja nettiä? Myös jatkossa. Ja pitäisi sen samalla myös taata nopeat nettiyhteydet kaikista talouksista.

Sen ainoa merkittävä haittavaikutus lienee se, että se saattaa luoda Yleisradion johdolle illuusion ”lopullisen” turvatusta valtion pohjattomasta rahalaarista ja johtaa mukavuudenhalun kasvuun. Eli erikseen tulisi vielä miettiä, mitkä ovat ne tavat, joilla YLEn laatu vähintäänkin pysyy nykyisellä tasolla ja miten laadun jatkuva kehittyminen turvataan? Mutta siihen on välineet kyllä löydettävissä.

Olemme itse asiassa uuden ajan kynnyksellä, tässäkin asiassa. Kauan sitten poistui radio-lupa. Nyt poistuu tv-lupa. Olemme irrottaneet luvan laitteista ja maksamme tämän jälkeen palvelusta ja mahdollisuuksista. Kyseessä ei siis saa olla YLE-maksu. Siis Mediamaksu? Miksi se olisi maksu ollenkaan? Voisihan se samalla olla Mediavero?

Mediavero maistuisi mediamaksua paremmalta, vaikka en verojen lisäämisen kannattaja olekaan. Päin vastoin.

PS.

Onhan siinä toki toinenkin iso haittavaikutus. Mutta se ei liene autettavissa? Eikä se vaihtele sen mukaan onko kyseessä maksu vai vero.

Katse eteeen...PÄIN!

Nyt alkaisi olla aika unohtaa päivästä toiseen vaihtelevat, toisiaan korville lyövät ennusteet talouden tulevaisuudesta. Tulevatpa ne aivan mistä tahansa. Paljon parempi on katsoa taaksepäin päivä, viikko, kuukausi tai pari. Arvioida muutoksia ja niitten syitä. Ja oman osaamisen perusteella ennakoida mitä muutoksista saattaa seurata. Ja ryhtyä sen perusteella toimeen.

Omia johtopäätöksiäni tähän asti ovat esimerkiksi seuraavat:

Pörssien pohjaa ei ole vielä nähty. Eikä vähään aikaan vielä nähdäkään. Palataan asiaan ensi talven loppupuolella. Eli vajaan vuoden kuluttua.

Kun maailman talous kokonaisuudessa taantuu, siitä kärsivät eniten – syvempi taantuma ja pitempi kesto - pienet vientivetoiset valtiot. Maailmantalouden ulkoistetut alihankkija- ja sopimustoimittajat. Siis arvaapa ketkä.

Eripura jopa toiminnan oikeasta suunnasta, keinoista nyt puhumattakaan, kasvaa Ensimmäisessä maailmassa yleensä ja EUn ja euro-alueen sisällä erityisesti. Ilman vahvoja, tietoisia ponnisteluja ne saattavat jopa johtaa pysyviin repeämiin ja vastakkainasettelun korostumiseen.

Suomessa työttömyys kasvaa ainakin seuraavan vuoden, mahdollisesti kaksi. Toivottavasti emme päädy edellislaman tasoille.

Asuntovelallisille tulevaisuus ei lupaa hyvää, paitsi jos kuuluu niihin onnekkaisiin joiden työpaikka säilyy.

Nousua emme voi tällä kertaa laskea sen paremmin metsäteollisuuden kuin Nokiankaan varaan. Eikä sitä tule edelleenkään muusta kuin viennistä.

Jos mitään odottamatonta, uutta ei tällä kertaa ilmaannu saamme parhaitten perinteittemme mukaisesti päällemme vielä osaavan väestön maastamuuttoaallon.

Maailman setelirahoitus tulee johtamaan massiiviseen inflaatioon. Ei välttämättä kuitenkaan hyperinflaatioon 1920-luvun Saksan tai 2000-luvun Zimbabwen tapaan. Mutta noin vuoden parin kuluttua kannattaa lainaa ottaa niin paljon kuin irti saa ja sieltä mistä sattuu saamaan.

Olisiko siinä riittävästi lähtökohtia positiivisen tulevaisuuden rakennuspalikoiksi? Tuleeko sinulla mieleen muita? Haluatko kertoa niistä muille? Kommentteja otetaan kiitollisuudella vastaan.

Kirkkoveneeseen pääset suorinta tietä painamalla tästä.

Ihana Digi

Ei muuten ole meidän päätettävissämme. Siis Digita. Ainakin muistaakseni sekin on jo myyty. Ranskalaisille. Koko illan pelkkiä ongelmia. Joko äänessä tai tekstityksessä. Varmaan pitäisi olla iloinen siitä, että emme ole kaapelitalous. Niillä raasuilla on asiat kuulemma vielä huonommin.Hyvä meidän porukka! Toivotaan, että jenkitkin pääsevät tästä riemusta osalliseksi. Eikö siellä juuri muututa analogista digiin. Keskellä lamaa. Ihanaa.

Yhteiskunnalla on velvollisuus asettaa markkinataloudelle pelisäännöt

"Nyt on yhteiskunnan aika ryhdistäytyä. Ilman toimivaa yhteiskuntaa ei ole markkinataloutta. Siksi yhteiskunnalla on oikeus asettaa markkinataloudelle haluamansa pelisäännöt.

Kovin rakentavaa ei ole keskustella siitä, mikä puolue on syyllinen.

Viimeisen viidentoista vuoden aikana demarit, kokoomus, keskusta, RKP ja vihreät ovat kaikki istuneet hallituksissa. Tästä on mentävä eteenpäin niin, että poliittisilla päätöksillä asetetaan järkevät rajat markkinatalouden toiminnalle. Jos eduskunta ei siihen pysty, se vahingoittaa markkinataloutta, vaikka markkinatalouden tulisimmat kannattajat eivät sitä tunnu uskovan."

Näin kirjoitti Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan toissa päivänä. Kirjoitti hän paljon muutakin aiheeseen liittyvää, mutta ne voi lukea ao. mediasta. Mutta jatkaisin tästä.

Jos hän olisi mennyt muutaman vuoden vielä taaksepäin Isokallio olisi havainnut, että kaikki eduskunnassa istuvat puolueet ovat istuneet hallituksessa ja saaneet osallistua demokratiamme sotkemiseen. Myös ne kaksi listasta puuttuvaa vanhaa puoluetta persut ja kristilliset. Joten täysin siitä riippumatta kuinka rakentavaa syyllisten löytäminen on, he ovat sitä kaikki tai eivät ketkään.

Toinen mielenkiintoinen lähtökohta on, että hän ottaa lähtökohdaksi puolueet. Ei yksittäisiä kansanedustajia tai ministereitä. Meillä ei kuitenkaan, onneksi, äänestetä puoluetta vaan henkilöä. Henkilöt, jotka tulevat valituksi useimmiten kuuluvat johonkin puolueeseen, josta saattavat kyllä lähteäkin. Puolueisiin sitoutumattomia kansanedustajia ei meillä nyt taida olla ensimmäistäkään. Siis Ahvenanmaan edustajan lisäksi. Se estyy käytännössä puoluetuen määräyksellä, että sitä jaetaan vain puolueille.

Kolmas on tuo viimeinen siteeraamani lause. Meillä eduskunnassa syntyy nopeasti päätöksiä vain silloin, kun puolueitten tai niitä edustavien kansanedustajien edut vaarantuvat. Muulla ei enää pitkään aikaan ole ollut väliä. Markkinataloudelle järkevien rajojen asettaminen ei kuulu niihin. Saattaa itse asiassa olla jopa etujen vastaista. Joten eipä kiirettä ollenkaan.

Alter egoni Kirkkovene julkaisi hetki sitten avoimen kirjeen  Lontoossa, Britanniassa asuvalle Erkki Toivaselle. Sen saman voisi aivan hyvin osoittaa myös Kalle Isokalliolle. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä sitä, että ryhtiliikettä yhteiskuntaan tarvitaan. Mutta nykyinen puoluepoliittinen rakenne on tehnyt muutokset yhteiskuntaan mahdottomiksi. Mikään ei muutu, äänestipä valitsija ihan miten tahansa. Eli eduskunta ei pysty.

Mitä sitten tehtäis?

Siksi minä äänestän Kirkkovenettä EU parlamenttiin.

PS.

“Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable.”

- John F. Kennedy

Kuntien palvelut ajetaan alas

Maassamme tarvitaan etujärjestö joka lähtöön. Kuntaliitto lienee kuntien etujärjestö? ”Valtiovarainministeriö on aloittamassa Kuntaliiton kanssa työtä, jossa päätetään, mistä vaatimuksista on varaa tinkiä. Esillä ovat olleet muun muassa päivähoidon ryhmäkoot ja kelpoisuusvaatimukset.” Näin kertoo YLE. Neuvottelu sinänsä on varmasti helppoa. Politbyrokratian edustajat istuvat neuvottelupöydän kummallakin puolella.

Joka immeisellä pöydän kaikilla puolilla nimensä perässä pikku kuvaus palkanmaksajasta: kesk., kok., sdp, rkp, vihr, ja mitä niitä nyt onkaan. (Ja hyvin, hyvin monella kesk. tai kok.) Ja syöttävää kättä ei ole syytä purra. Katkeaa ura muuten yhtä helposti kuin kanalta kaula. Ja tämä herra on äkkipikainen ja pitkävihainen.

Miksiköhän kaikkien kuntien edustaja ei mene hallitukselle iskemään nyrkkiä pöytään? "Lisää rahaa tai lopetamme kuntalaisten palvelut tyystin." ”Viimeksi veitte meiltä kunnassa asuvien pääomaveropotin, ettekä vieläkään ole sitä meille kokonaisuudessaan palauttaneet.” olen kuulevinani. Vaan tuskin kuulen. Nollasummapeliään tässä harrastavat poliitikkomme. Mutta maksumies on jo ennalta selvä: tuiki tavallinen tavis. Siis ne meistä, joilla vielä on tuloja, joista veroja maksaa.

Työn alulle paneva kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) vakuuttaa, että laadusta pidetään kiinni, mutta Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Kietäväisen mukaan laatu heikkenee varmasti. Ja ihan varmasti näin käy. Muutenhan kunnat osoittaisivat, että he ovat tähän mennessä toteuttaneet laatuun tai määriin vaikuttamattomia toimenpiteitä. Eli sanalla sanoen, ovat tuhlanneet. Mari sitten lieneekin kehittänyt uuden ikiliikkujan; nyhtää tyhjästä. Vai oliko se nyhjää tyhässä?

Palaen aiempaan ehdotukseeni: Heistä laman maksumiehet. Maksakoot puolueet tuistaan. MOT

Peak a BookaBooka

Bookabooka-kirjanvuokrauspalvelusta on noussut kiista kertoo Hs.fi: ”Kopiosto sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK vaativat, että Bookabookan on lopetettava kirjojen vuokraaminen.”

Mahtaa BookaBooka olla mielissään. Syytä ainakin on. Tuskinpa yrittäjillä omat rahat riittäisivät tulevan julkisuuspläjäyksen kokoiseen markkinointiviestintään? Tuskinpa Kopiosto ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK olisivat arvokkaampaa markkinointkampanjaa tälle kirjanvälityspalvelulle voineet lahjoittaa, vaikka olisivat halunneet? Sääli vaan, että ajankohdan valinta on aika luokaton. Todellinen aarrearkku olisi ollut vastaavan uutisen tuonti julkisuuteen uuden lukuvuoden kynnyksellä. Mutta Internet muistaa.

Koska asia on kannatettava, haluaa myös tämä yksin lentelevä kotka osallistua kantamaan kortensa kekoon. En minäkään aio rahaa lahjottaa, mutta tämän artikkelin kokoisen tilan BookaBookan toiminnan tukemiseen mielihyvin varaan. Tehdäkseni kannatukseni vielä näkyvämmäksi liitän oheen linkin BookaBookaan, josta voit itse tarkastaa vuokraako yrittäjä kirjoja.

Varmaan Kopiosto ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK valmistautuvat itse juuri siirtymään kaikkien piirinsä tuotteiden osalta vuokrausbusinekseen. Joten divarit ja kirpparit – valppautta oikeuksienne valvontaan. Tulevaisuutenne saattaa olla uhattuna.

Ja jos nyt syystä tai toisesta kävi niin, ettei tarjoamani linkki toiminut niin kirjavälityspalvelun kotisivu löytyy osoitteesta http://www.bookabooka.fi/.

Pääministeri oppii

Yksikään niistä hyvin monista arvioista, joita pääministeri on viimeisen vuoden aikana esittänyt taloutemme kehittymisen suunnasta, ei ole pitänyt paikkaansa.

Tänään KL uutisoi: "Suomen talous supistuu tänä vuonna taantuman kuristuksessa todennäköisesti yli viisi prosenttia. Näin arvioi Kiinassa vieraileva pääministeri Matti Vanhanen Wall Street Journalille antamassaan haastattelussa."

Miksi kenenkään kannattaisi uskoa tähänkään arvaukseen? Miksi sitä kannattaa edes uutisoida? Eikö arvaustodennäköisyys jo lähentele 100 prosenttia? Eli, arvaapa Vanhanen ihan mitä tahansa, on 100 prosenttisen varmaa, että se ei toteudu.

Mutta aika on tuonut myös edistymistä. Nyt hänen ennustuksensa ilmeisesti on jo 50 prosenttisesti oikea, siis oikean suuntainen. Tähän mennessä hän on arvioinut väärin sekä suunnan ja määrän. Nyt saattaa olla, että edes suunta osoittaa kohti toteutuvaa.

Mutta vastahan tässä ollaan kolmannesvuosi edetty. Määristä hän varmaan esittää uuden arvion ennen kesälomia. Silloin siitä on varmasti paljon hyötyä seuraaviin vaaleihin valmistauduttaessa?

Tieteestä tumpelointiin

Professoriliitto väittää, että yliopisto-uudistuksen yhteydessä "säätiöyliopiston hallituksen valinta on esityksen mukaan täysin ulkopuolisten käsissä, mikä on perustuslaissa turvatun yliopistojen autonomian irvikuva." Vahvaa väitettä. Mutta parempaa vielä seuraa: "korvat ovat kuulleet vain yliopistojen johtoa ja opiskelijoiden keskusjärjestöä – ei professoreja ja muuta yliopistoyhteisöä".

Tämä siis vuonna 2009. Ei joskus pimeällä 1970-luvulla.

Ne korvat muuten eivät ole siellä sattumalta. Niillä korvilla on osoite. Se on osoite, jossa rummutetaan toivoa.

Kun itse ensimmäisen kerran törmäsin tähän yliopistouudistukseen, oli lähtökohtana luovan innovaation huippuyliopisto ja sen rahoittaminen. Tekijöinä demarit Kallionmäki ja Sailas. Nyt sitten viestikapulaa on siirretty muutamaankin kertaan. AMK-touhua kuitenkin koko juttu.

Eiköhän olisi syytä hyväksyä, että 5,3 miljoonan ihmisen maassa voimme olla tyytyväisiä siihen, jos meillä on nykyaikana mahdollista rahoittaa edes yksi perinteinen tiedepohjainen sivistysyliopisto?  On varmaan hyväksyttävä, että varsinainen alakohtainen perustutkimus jää muille? Keskitytään me täällä soveltavaan saivarteluun?

Heistä laman maksumies

Viime laman maksumiehiksi joutuivat aivan tavalliset suomalaiset, yleensä pieni- tai korkeintaan keskituloiset työntekijät, toimihenkilöt ja yrittäjät. Mauri Pekkarinen haluaa nyt, että kaikkein hyvätuloisimmat saadaan jollakin tavoin tämän tulevan laman maksajiksi.

Aloitehan on todella positiivinen, maksumiehet ja vastuuhenkilöt kun ovat hupeneva luonnonvara. Mutta kuten hän itse toteaa, kaikkein hyvätuloisimpien verojen korottamisen tietä ei valtio paljoa kostu. Mutta olisihan sillä se motivoiva vaikutus, jolla ”suuret massat” sitten saadaan suhtautumaan entistä positiivisemmin tuleviin veronkorotuksiin ja palvelutasojen leikkauksiin.(Ja se kai on tämän ehdotuksen keskeisin tarkoitus.) Ja jo ennen kuin sinne asti joudutaan ja jotta sinne asti ei taas jouduttaisi, teen kolme ehdotusta tämänkertaisiksi maksumiehiksi.

Kansallisista maataloustuista luopuminen (laajasti ottaen ja nimikkeestä riippumatta)

Tarkoitan ylisummaan kaikkia niitä tukia, jotka maksetaan yli tason johon Eun kanssa neuvotellen on päästy, meidän EU-jäsenmaksua määriteltäessä. Toisin päin ilmaistuna, kaikki kansalliset maataloustuet lopetetaan. Kun EUiin liityttiin oli jäsenyyden yhtenä keskeisenä lähtökohtana rakentaa maataloutemme kilpailukykyiselle pohjalle muun EUn kanssa. Kansainvälisen, myös Eun sisäisen kilpailun osalta tuottajahintojen ja EU-tukien tulee riittää.

Säästö: vuositasolla yli 2 miljardia euroa.

Puoluerahoitus tulosvastuu-pohjalle

Puolueitten toiminta rahoitetaan 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki – rahaston toimesta ehdotukseni 8.3.2007 mukaisesti. Samoin periaattein toteutetaan myös yksittäisten ehdokkaiden vaalirahoitus. Puolueitten toiminnan kaikenlainen rahoittaminen muilla tavoilla kriminalisoidaan.

Puoluerahoitukseksi luetaan kaikkinainen puolueen, sen jäsenyhdistysten, alueyhdistysten, paikallisyhdistysten, nuorisojärjestöjen, eläkeläisjärjestöjen, naisjärjestöjen, toimialajärjestöjen, ammattialajärjestöjen, kansan- ja kansalaisopistojen, maamiesseurojen tai työväenyhdistysten (vast.), sivistysjärjestöjen, niiden hallinnoimien hankkeiden tai EU-projektien, sosiaalisen virkistystoiminnan, urheiluseuratoiminnan, vammaisjärjestöjen, raittiusseurojen, jne. jne. unohtamatta puolueitten suoraan tai epäsuorasti hallinnoimaa liiketoimintaa esimerkiksi kylpylätoiminta, ravitsemustoiminta, majoitustoiminta jne. jne. Mukaan luettuna taulukauppa.

Säästö: vuositasolla yli 5 miljardia euroa.

Puolueitten julkisrahoitteisten byrokratiasuojatyöpaikkojen poistaminen

Pidemmällä aikavälillä puhdistetaan valtion, kunnan, kuntayhtymän, sairaanhoitopiirin jne. jne. virkamieskunnan päällikkö- ja asiantuntijatasoilta kaikki ns. poliittisin perustein valitut virkamiehet ja toimihenkilöt jotka eivät ole lisäarvoa tuottavassa palvelu- tai työtehtävässä.

Säästö: vuositasolla yli 10 miljardia euroa.

Säästöt yhteensä yli 17 miljardia euroa vuodessa.

Parhainta ehdotuksessa on, että maksumiehiksi joutuisivat ongelmien keskeisimmät aiheuttajat eli päätösten tekijät. Lisäksi säästöjen kohdistaminen näille sektoreille tervehdyttäisi kansantalouttamme ja poliittista järjestelmäämme sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Säästöt alueille josta ne ovat tuottavuutta ja tuloksellisuutta vaarantamatta pienimmin mahdollisin ongelmin toteutettavissa, parantavat kansainvälistä kilpailukykyämme. Samalla ratkeaisivat tarpeet lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska vapautettujen resurssien työvoimareserviä olisi tarjolla noin 150 000 - 200 000 henkeä.

PS.

Oletteko huomanneet kuinka viikonloppujen poliittinen sisältö taas aktivoituu? Taitaa olla vaalia ilmassa?

PPS.

Kiinnitän huomiota siihen, että kohdistamalla maksumiehet ehdottamallani tavalla teemme seuraavan 5 vuoden ajan ylijäämäisiä budjetteja ja erityisesti niiden toteutumia, tarvitsematta kajota valtionvarain ministerin ajattelemaan 10 miljardin vuosittaiseen lisälainanottoon.

Markkinataloudesta kartellitalouteen

Ihminen tarvitsee kaikenlaisia markkinoita. Rahamarkkinat ovat vain yksi niistä, joskin Ronald Reaganin ajoista lähtien merkitystään jatkuvasti kasvattanut markkina. Muistaakseni niiden osuus USAn kansantulosta oli kasvanut 41 %iin vuoden 2007 loppuun mennessä.

Olen vankkumaton markkinatalouden kannattaja koska uskon, että se on vähiten huono niistä arvonmäärityksen ja vaihdannan välineistä, joita ihmiskunta on tähän asti kokeillut. Ihan siis sama logiikka kuin demokratiasta yhteisön hallintomallina.

Markkinatalouden mallimaana on perinteisesti pidetty Yhdysvaltoja. Ja itseään he pitävät, osin syystä, myös demokratian mallimaana. Mutta viime aikoina uutisoiduista tiedoista päätellen, se ei sitä enää ole. Voi perustellusti väittää, että rajoittamattoman vapaa, globaali rahoitusmarkkina on perussyy nykyiseen globaaliin taloustaantumaan tai – lamaan. Tiedä nyt tässä vaiheessa mikä siitä lopulta muodostuu.

Markkinatalous on kilpailutalous ja hyvä niin. Kilpailu pitää hinnat kurissa ja ohjaa resurssointia. Kilpailu johtaa myös siihen, että joku aina voittaa. Aikaa myöten ääritapauksessa mutta väistämättömyyden pakosta, jossain vaiheessa on jäljellä vain yksi kilpailija. Hyödyttääkö kilpailu enää silloin sitä yhteisöä joka sen loi? Entä kun toimijoita on enää muutama? Onko silloin enää kyse taloutta hyödyttävästä kilpailuun pohjautuvasta markkinataloudesta? Pitäisikö silloin ennemminkin puhua kartellitaloudesta tai oligarkkitaloudesta?

Yhdysvallat lienee ollut edelläkävijä myös kilpailun rajoittamisessa, koska markkinat toimivat vain jos kilpailu on aitoa. Googlesta nimellä antitrustlaws löytyy lisätietoa. Minä valitsin ensimmäisen.

”Antitrust and Unfair Competition law were passed under the belief that the economy functions best when competitors have limits for permitted activities. Activities governed by law include monopoly, pricing limitations, predatory practices, merger control, advertising etc. Related areas include: consumer protection, torts (wrongful interference, slander, etc.), intellectual property, employment, contracts, etc.”

Aloin nimittäin ihmetellä, että pankkisektorin osalta sieltä esillä on ollut varsin harvoja, mutta jatkuvasti toistuvia nimiä Bank of America, Citicorp, GoldmanSachs, Wells Fargo, ChaseManhattan, Merril Lynch. Mikä mahtaa olla näiden markkinaosuus? Sen jälkeen kun muutama tuhat miljardia veronmaksajien rahaa on niihin kaadettu. Osavastaus tuli täältä.




Ollaankohan USAssa jo tilanteessa, että rahamarkkinatalous on, jälleen kerran, muuttunut kartellitaloudeksi? Vai onko koko kansantalous jo muuttunut kartellitaloudeksi? Ja nyt sitten peli jatkuu siihen asti, että vain yksi selviää ja hyötyy? Kokemuksesta tiedän, että kartellista ei hyödy ainakaan asiakas.

PS.

Ovatko jenkkipankit nyt niin suuria, että ne eivät enää voi kaatua? Vai ovatko ne niin suuria, että ainoa mahdollisuus tervehdyttää USAn ja maailmantalous on kaataa ne?

Konstit on monet

Maanantaina GoldmanSachs ilmoitti tehneensä Q1 1,8 miljardia voittoa. Se ylitti noin kaksin verroin odotukset. Kovasti se ei tuonut esille sitä, kuinka paljon se oli siihen mennessä valtioilta saanut TARP yms. tukiaisrahoja saanut. Mutta mahtavan vaikutuksen heidän ilmoituksensa sai aikaiseksi. Pörssit ympäri maailmaa pomppasivat vahvasti vihreälle.

Tänään käy sitten ilmi, että yhtiö muutti vuoden alusta quartaalikäytäntöään. Entise joulu-helmikuu, maalis-toukokuun, kesä-elokuu, syys-marraskuu jaksotuksen tilalle tuli vuoden alusta laskettavat quartaalit. Joten tämän vuoden Q 1 on poikkeuksellisesti neljä, aivan oikein, 4 kuukautta. Ilman sitä neljättä tulos olisi ollut suurin piitein se, mitä analyytikot arvasivat.

Taistelu oikeasta uskosta ja sen säilyttämisestä on kovaa. Nyt entistä pienemmässä oligopolissa pelavat oligarkit, tekevät luonnollisesti kaikkensa, että hallitus ei kansallistaisi. Ymmärrettävää. Eikö?

Jenkkien oligarkit

Joskus on mukava huomata olevansa edelläkävijä. Ohessa linkki artikkeliin ja verkkojulkaisuun, joka julkistetaan toukokuussa 2009 otsikkona The Quiet Coup. Siinä IMFn entinen pääekonomisti Simon Johnson kuvailee, mitä hän entisessä tehtävässään joutuisi USAlle suosittamaan. Siis, jos USA haluaisi ratkaista oman pankkikriisinsä ja maailman finanssikriisin.

Resepti pohjautuu luonnollisesti oireitten perusteella laadittuun taudin kuvaan. Enpä ole vielä aiemmin kuullut jenkkiprofessorin suusta väitettä Oligarkiasta Yhdysvalloissa.

Taudin kuva:

Wall Streetin ylivalta Washingtonin päätöksentekoon rahoitusmarkkinapolitiikkaan liittyvissä ratkaisuissaan.

Hoito-ohje:

• Loppujenkin keskeisten rahoitusalan toimijoiden tilapäinen kansallistaminen.


• Taseiden puhdistaminen.


• Pilkkominen pieniksi yrityksiksi joko maantieteellisen alueen tai toimiala-painottuneisuutensa mukaan.


• Anti-trustilainsäädännön terävöittäminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.


• Rahoitusalan pelisäännöstön perusremontti ja tehokas viranomaisvalvonta.


• Myynti takaisin yksityisille sijoittajille.

Hintalappu:

Siis 1,5 trillioonaa taalaa yli sen mihin tässä vaiheessa on sitouduttu tai jo maksettu.

Hoitoennuste:

Epävarma, mutta parempi kuin muut näkyvissä olevat vaihtoehdot.

Aivan himpun hampusta ei voine olla kysymys, kun kyseessä on M.I.T.n proffa. Lisätietoja Simon Johnsonista. Ehkä artikkelin paras anti oli, että sen ymmärsi. Tai ainakin uskon ymmärtäväni.

PS.

Tuo Oligarkkikehitys on mielenkiintoinen. Meillä niitä on perinteisesti kolme. Puolue-oligarkia, Maatalous-oligarkia ja AY-oligarkia. Tällä hetkellä ollaan luomassa neljättä. Terveydenhoito-oligarkia.

Virtuaalivastuusta reaalirangaistuksiin

Jotku eivät ilmeisesti vain sovi elämään vapaudessa. Saattaa olla, että Nikita Fouganthine alias Juha Valjakkala, ammatti elinkautisvanki, kuuluu tähän heimoon. Vankilasta hän pääsi korkeimman oikeuden päätöksellä helmikuun alussa istuttuaan 20 vuotta. Muistaakseni hänen vapautumisensa siirtyi jonkun laittomuuden vuoksi.

Vapaaksi päästyään hän on jo kertaalleen tuomittu laittomasta teosta. Nyt hän jäi taas kiinni. Siitä häntä ei vielä ole tuomittu. Ja toivottavasti häntä ei ainakaan päästetä vapauteen, odottamaan tuomioistuimen päätöstä. Jos päästetään, päättäjä ottaa tietoisen riskin, jota ei mielestäni saisi ottaa. Hänen alkuperäinen elinkautisensa kun tuli kolmesta murhasta.

Joskus yhteiskunnan on vaan hyväksyttävä realiteetit. Mies kiven sisään. Ovi lukkoon ja avaimet mereen.

Pitkänperjantain demokratiasta

Sanovat, että hallintomuotona demokratia on huono, mutta paras niistä joita ihminen on tähän mennessä kokeillut. Sanovat, että länsimainen demokratia on jälleen kriisissä, jälleen uhattuna. Väittävät, että suurin uhka on islam. Siis uskonto.

Juutalaisuus, Kristinusko ja Islam pohjaavat samaan maantieteelliseen alueeseen. Samaan historiaan. Yhteiseen Jumalaan. Samoihin profeettoihin. Samoihin teksteihin. Miksi siis katsomme, että yksi niistä uhkaa meitä?

En halua vähätellä islamin uhkaa, mutta eipä tuo ole ensimmäinen kerta. Aiemmilla kerroilla se uhkasi kai ennemminkin Ainoata Oikeata Kirkkoa (AOK). Demokratioita ei silloin Euroopasta löytynyt. Eipä kyllä mistään muualtakaan. Ne ovat kaikki syntyneet ja kehittyneet edelliskerran jälkeen.

Silloin vielä islam ilmensi edistystä, sivistystä, vapaamielisyyttä ja suvaitsevaisuutta. AOKsta en tiedä, mutta alue, jolla se silloin toimi, ei todella ollut tunnettu näistä ominaisuuksista. Nyt islam on pilannut brändinsä. Tässä välillä ensin kristinusko, sitten paljolti kai sen seurauksena länsimainen demokratia yhä useammin otti johtavan roolin kaikissa mainituissa suhteissa.

Miten tässä näin pääsi käymään? Etenikö AOK ja demokratia vai taantuiko islam? Vai tapahtuivatko molemmat samanaikaisesti? Ja miksi? Miksi niin moni meilläkin pelkää islamia?

Ensin oli juutalaisuus, siitä syntyi kristinusko ja taisi pitkälti siitä myös kehittyä Muhamedin ajattelukin. Ja sitten ei kun tappelemaan. Ensin juutalaiset ja kristityt, sitten kai islamilaiset kaikkia muita vastaan, sitten kristityt islamisteja vastaan, sitten islamistit, kristittyjä vastaan, välillä kaikki kaikkia vastaan.... Viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana tuntuu siltä, että pääasia on, että kuka tahansa listii ketä tahansa ja miten tahansa. Miksi?

Väittävät, että juutalaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jotkut väittävät samaa kristityistä. Mikä saa meidät vakuuttumaan siitä, että islamilaiset eivät olisi? Vai uskontoko meitä todella uhkaa? Annammeko sen?

Vai että Turkki osaksi syöksyvää EUta

Barak Obama on ilmaissut, että Turkki pitäisi hyväksyä nopeasti jäseneksi Euroopan Unioniin. Sehän sopii. Heti sen jälkeen kun se täyttää jäsenyyden kriteerit. Sen toiminta NATOn 60 vuotis-synttäreillä ei kyllä uskoa nopeaan liittymiseen lisännyt. Käyttäytyivät kuin kepulit iltalypsyllä.

Mitä asiaa Barakilla oli ottaa kantaa EUn jäseniin ja jäsenyyksiin, onkin jo sitten ihan oma juttunsa. Se kai edelleenkin lähtee ajatuksesta, että Venäjän iso Karhu on ympäröitävä progressiivisten vapaitten valtioiden voimalla. Vai voisiko olla, että kyseessä olisi takaovi islamin sydämeen? Ja tässä globaalissa maailmassa sillä voi juuri olla niin suuri merkitys, että lausunto asiasta, joka ei millään tavalla liity USAan, heltiää.

Entä kun asiaa ajattelee EUn ruoansulatuksen kannalta? Eiköhän kannattaisi ensi sulattaa yhteiseksi kokonaisuudeksi jo olevat jäsenet ja vasta sen jälkeen miettiä uusien mukaan ottamista? Kun ei tässä nykyisessä konklaavissakaan tasapainoisuus ole mitenkään leimallista. Parempi pyy pivossa....

PS.

Kataisen Jyrki on esittänyt, että taantuman/laman pohja on tässä. Varmasti hän on oikeassa, kun oikein amerikoista kävi tiedon hakemassa. On medialta todella epähienoa kertoa päivästä toiseen huonontuvia tuotannon, viennin, kansantuotteen kehitystietoja. Kannattaisiko Jyrkin hiukan hillitä näiden hyvien käänteentekevien tietojen julkistamisessa? Odottaa sitä oikeaa hetkeä?

Uskottavuus on samanlainen kuin luottamus. Se on vaikea hankkia ja jos sen kerran menettää, sen saa unohtaa.

PPS.

• Ennusteet synkkenevät: Nokia painuu tappiolle


• Pankkikriisi on vasta iskemässä Venäjälle


• Las Vegasin pelihelvetti elää kriisissä


• Suomi ei enää houkuttelekaan


• Listautumismarkkinat kaikkien aikojen huonoimmat alkuvuonna

Sitä saa mitä tilaa

Tapio Kuula saa palkkaa 70.000 euroa. Kuukaudessa. ”Tutkittuani” Wikipediaa päädyin siihen, että minimipalkkana Suomessa on noin 1.000 euroa kuukaudessa. Se on vajaat 1,5 % Kuulan palkasta. Ja on tasan varmaa, että minimipalkkalainen ei bonuksista kostu. Mutta päätellen viime aikain keskusteluista Tapio on matkalla rikkauksiin. Ja hyvä niin. Eikö?

Nyt en puhu siitä mitä valtio-omisteinen yritys saisi ylimmälle johtajalleen palkkaa maksaa. Se saa maksaa juuri saman määrän kuin yksityinenkin. Sen minkä yhtiökokous tai hallitus päättää. Eipä siinä muilla ole nokan kopauttamista.

Mutta miksi kukaan pönttö, edes valtio-pönttö, haluaa maksaa yrityksen ylimmälle johtajalle peruspalkkaa, joka on 70 kertaa suurempi kuin minimipalkka? Ja sen päälle kannusteetkin, varsinkin jos ”kannustejärjestelmät on oikein rakennettu, ne tuottavat rahaa hyvinä aikoina ja huonoina aikoina palkkiot vain olennaisesti pienenevät.” Eihän siinä ole pienintäkään järkeä. Eivät ihmisten ominaisuudet, eivät edes tuloksentekopotentiaalit poikkea tässä määrin.

Amerikassa, jopa Kiinassakin kaikki voi toki olla toisin. Ja siitä vaan. Mutta jos joku haluaa sikäläisiin palkkoihin ja palkkioihin ottakoon kaupan päällisiksi myös muut ao. yhteiskunnan ominaisuudet. Niin plussat kuin miinuksetkin. Ei sellaisia rahoja pidä Suomessa maksaa edes Messiaalle. Ei edes talouden nykytilanteessa. Jos tämänkaltaisen linjauksen seurauksen muutama ”potentiaalinen huippu” katsoo asiakseen muuttaa rapakon taakse, toivotamme hänelle onnea ja menestystä. Halvemmaksi se tulee.

Meidän pieni taloutemme ja tulevaisuutemme perustuvat kansalaistemme kokemaan oikeudenmukaisuuteen. Tai edes oikeudenmukaisuuden illuusioon. Jos se järkkyy saattavat seuraukset olla meille kaikille arvaamattomat. Jos koheesio häviää, tilalle on tarjolla vain haje.

PS.

Unohtakaa verojen vaikutus. Sillä saattaisi olla perustellumpaa muuttaa verotusta, jos palkoissa säilyisi tolkku.

Fortumin huomista odoteltaessa

Jos EKn Eeva-Liisa Inkeroinen on todella sanonut, että ”kun järjestelmät on oikein rakennettu, ne tuottavat rahaa hyvinä aikoina ja huonoina aikoina palkkiot olennaisesti pienenevät” ja jos kyseessä on EKn virallisempikin kanta, EK ilmeisesti on enemmän pihalla kuin kuvittelin. Siitä mikä kuuluu johdon palkan ja mikä erilaisten kannustejärjestelmien piiriin, olisi ilmeisesti syytä keskustella laajemminkin.

Asiasta päättävät luonnollisesti ne yrityksen elimet, joille asia yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluu. Yhtiökokous, hallitus tai toimitusjohtaja. Pohjaksi kerron oman käsitykseni siitä, mitä mielestäni voisi pitää hyvänä käytäntönä. Lähtökohtana tilanne, jossa yhtiön ylimmälle johdolle maksetaan peruspalkkaa.

Palkka kattaa hyvän tuloksen. Bonuksia maksetaan valituissa muodoissa johdolle ja mieluiten koko henkilöstölle poikkeuksellisen hyvistä suorituksista ja tuloksista. Mikä sitten on mitäkin, on syytä päättää etukäteen.

Poikkeuksena EKn Inkeroisen esittämään on luonnollisesti se, että on tilanteita joissa palkkiot eivät ainoastaan pienene vaan poistuvat kokonaan.

Lisäksi on mielestäni syytä mitoittaa jonkinlainen perälauta, kannustejärjestelmän ylin mahdollinen vaikutus. Lähtökohtana voisi esimerkiksi olla ao. henkilön peruspalkka. Koska itse olen sitä mieltä, että rahaperusteisen eriarvoisuuden rakentaminen on jo ohittanut yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden ja ihmisten oikeudenmukaisuuskäsityksen rajat kannatan ajatusta, että lisä saa olla korkeintaan vuotuisen peruspalkan suuruinen.

En siis puhu tilanteesta, jossa koko ansio on sidottu tulokseen. En oikein jaksa uskoa, että sellaisia järjestelmiä monta tässä maassa on, yrittäjät pois luettuna.

Kaupallisuus kunniaan?

Tässä vuosi pari sitten MTV tai joku muu ilmoitti, että F-1 formuloitten seuraaminen ei enää käy perinteisillä kanavilla. Ei häirinnyt silloin. Ei kyllä häiritse edelleenkään.

Sitä paitsi. Katselen sitä riemua Malesiasta juuri nyt. Onko tälläkin alalla käynyt niin, että kaupallisuus on sittenkin osoittautunut toimimattomaksi? Tai ainakin tehottomaksi? Tappiolliseksi?

Kannattaisiko meidän sittenkin ottaa aikalisä? Kun kommunismi tappoi itsensä, kapitalismi sitä aina yrittää ja markkinatalous on kaikkien aikojen aallonpohjassa jotain uutta tarvittaisi. Mutta mitä?

Glimmers of hope?

Maailmaa uhkaavan talouslaman ratkaisun avaimet ovat, nekin, siirtymässä Kiinaan. Näin tulkitsen ”China’s Dollar Trap” Paul Krugmanin kirjoitusta NYTssä. Ja sen mukaan erityisesti Kiina on hyvin vaikeiden ratkaisujen edessä. Taaloja käsissä niin, että ranteet rutisevat, mutta mitä niillä tehdä?

Ilmeisesti valittu nykyinen tie, joka pohjautui oman valuutan aliarvostukselle ei voi enää toimia, kun kiinalaisiakaan tavaroita ei enää osteta riittävässä määrin. Eivätkä ne vaikeimmat ratkaisut edes ole pohjimmiltaan taloudellisia vaan yhteiskuntapoliittisia. Vertaaminen Brittiläisen Imperiumin rakentamiseen on todella ajatuksia herättävä.

”The bottom line is that China hasn’t yet faced up to the wrenching changes that will be needed to deal with this global crisis. The same could, of course, be said of the Japanese, the Europeans — and us.

And that failure to face up to new realities is the main reason that, despite some glimmers of good news — the G-20 summit accomplished more than I thought it would — this crisis probably still has years to run.”

Tämähän on luonnollisesti vain yhden miehen näkökulma. Siitä huolimatta on mielestäni lukemisen väärtti ja pohteitten paikka myös meille.

Heinillä Härkien kaukalon

Lontoon Excel tuli ja meni. Ja ainakin päiväksi härät pääsivät laitumelle. Kaukaloa luvattiin kyllä täyttää mutta kaukaa viisas härkä tekee itselleen palveluksen jos varmemmaksi varaksi hyödyntää laiduntansa. Parempi pyy pivossa... Ja mistä sitä tietää mitä huominen päivä tuo tullessaan.

1 000 miljardia taalaa. IMFlle 500 miljardia lisää. Lisää globaalin markkinanseuranna koordinointia. Loppu täydelliselle pankkisalaisuudelle. Pankkien happamat vastuut selvitetään. WTO neuvotteluja jatketaan. Siinä se taisi olla? Ja maailma pelastuu?

Näinköhän. Pitkää portti auki. Turha saranoita alvariinsa rasittaa.

1 000 000 000 000 taalaa

Tuhat miljardia dollaria, että maailma pelastuu. Niin ne kaksikymppiset geet lupasivat. On siinä Lottopotti poikineen. Jopa täysin siitä riippumatta sisältyvätkö aiemmat "sitoumukset" siihen. Jos miljoonassa on kuusi nollaa, tuhannessa miljardissa on sitten kaksitoista. Nollia siitä huolimatta.

Aina pitää kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä ovat sitoumukset, lupaukset tulevasta. Aikaisemmista lupauksista päätellen kannatta suhtautua varauksellisesti poliitikkojen lupauksiin. Eihän niiden pitämistä kukaan, koskaan ennenkään ole valvonut. Puhumattakaan, että kukaan koskaan olisi vaivautunut vaativaa yhteenlaskua suorittamaan.

Ja nyt sitten toivotaan. Toivotaan, että riittävän suuri enemmistö uskoisi. Mahdollisesti skeptisestä otteestani riippumatta, sitä minäkin toivon. Kivikauteen siirtyminen kun ei puhuttele. Varsinkaan ei minua.Eläkeläisellä tulojen vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä hetkellä ei kannata esittää ennusteita tulevasta. On pakko odottaa ja katsoa, miten lausumat ja lupaukset uskoon vaikuttavat.

PS.

Toivotaan, että tämä ongelma ratkeaa rahalupauksilla.

PPS.

Pitäisikö sittenkin, valtioviisaasti, odottaa kommunikeaa? Sillä kohtahan taas lässähtää.

Fagernäs eroaa, Lilius eläkkeelle

Jokin aika sitten VR:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja tekivät samanlaisen ratkaisun. Vastaava ministeri, joka "pakotti" tilaamaan junanvaunut vastoin yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kantaa, jatkaa hallituksessa edelleen.

Nyt erosi hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja lähtee eläkkeelle Fortumista. Poliitikkoketju, joka yltäneen Mönkäreetä, Pekkarisen kautta Häkämieheen toiminnee samalla tavalla kuin Vehviläinen aikoinaan. Täytyyhän maassa jotain pysyvyyttä olla. :-)  :-)

Tässä taitaa todella olla iso kuilu ja kulttuuriero tekijöitten ja tuhlailijoitten välillä.

Poliittinen eliittimme todella pitää itseään korvaamattomana.

Todelliset lahjattomat; The Untouchables. Hehän eivät vastuita kanna.

Ja maailma pelastuu, Excelissä

Saas nyt sitten nähdä. Microsoftin killer application muutti maailmaa ja toivottavasti Lontoon Excel-kokouskin osoittautuu killer applicationiksi. Tappamisen kohteena pitäisi olla maailmanlama, ei maailma. Toivottavasti osallistujien koordinaatit osuvat oikeaan.

Ovatko ne meillä oikeassa kohdassa, voidaan jälleen kyllä kysyä. YLE uutisoi ”Suomi uskoo saavansa Hornetiin amerikkalaisten ykkösohjuksen”. Kaksi vuotta sitä on ilmeisesti vongattu. Hornetiin kiinnitettävää risteilyohjusta, jonka maksimilentomatkaksi luvataan yli 350 km. Arvaus lähempänä 500 km. Kappalehinta huitelee jossain alle miljoonan euron tasossa. Varalla suurin piirtein samanlaiset ominaisuudet omaava ruotsalais-saksalainen Taurus.

Mihin me moista, YLEnkin vihdoin hyökkäysaseeksi leimaamaa ohjusta tarvitsemme, onkin sitten oma juttunsa.

Käsitykseni mukaan

puolustusvoimiemme tehtävänä on pitää viimeisenä lukkona huoli kansalaisten turvallisuudesta ja kansallisen itsenäisyytemme säilymisestä.

olemme valinneet puolustuspoliittiseksi lähtökohdaksi itsenäisen puolustuksen, EU:n itsenäisenä jäsenenä.

olemme omista lähtökohdistamme johtuen kaikissa tapauksissa puolustautuva, emme hyökkäävä valtio.

meitä sinänsä ei uhkaa mikään muu valtio. Mutta meidän kannattaa pystyä pitämään huolta myös siitä, että mikään muukaan valtio ei meidän alueemme kautta voi uhata mitään muutakaan valtiota.

tahdomme ylläpitää tehokasta ja uskottavaa puolustusta ennaltaehkäistäksemme kaikki mahdolliset alueemme loukkaukset.

Halosen lempilapsen, Ottawan sopimuksen noudattaminen edellyttää henkilömiinoista luopumista. Siis aseen, jonka koko luonne on puolustuksellinen. Ammattilaiset hankkivat tilalle rakettiaseilla ammuttavia herätemiinoja, joiden kantama on maksimissaan 300 km. Nyt näitten ”puolustusaseitten” lisäksi aiotaan hankkia lisää ”puolustusaseita”, joiden kantama lähentelee 500 km. Ja Hornetin toimintasäde runsaat 700 km siihen päälle.  Suur-Suomeako tässä pitäisi puolustaa?

Kannatan puolustusaseitten lisähankintoja. Kannatan jopa huipputeknisiä, jopa kalliitakin puolustusvälineitä. Kunhan ne ovat puolustusvälineitä, eivät hyökkäysvälineitä tai välineitä, joita perustellusti voidaan hyökkäysvälineinä pitää.

Ja maailma pelastuu, Excelissä

Saas nyt sitten nähdä. Microsoftin killer application muutti maailmaa ja toivottavasti Lontoon Excel-kokouskin osoittautuu killer applicationiksi. Tappamisen kohteena pitäisi olla maailmanlama, ei maailma. Toivottavasti osallistujien koordinaatit osuvat oikeaan.

Ovatko ne meillä oikeassa kohdassa, voidaan jälleen kyllä kysyä. YLE uutisoi ”Suomi uskoo saavansa Hornetiin amerikkalaisten ykkösohjuksen”. Kaksi vuotta sitä on ilmeisesti vongattu. Hornetiin kiinnitettävää risteilyohjusta, jonka maksimilentomatkaksi luvataan yli 350 km. Arvaus lähempänä 500 km. Kappalehinta huitelee jossain alle miljoonan euron tasossa. Varalla suurin piirtein samanlaiset ominaisuudet omaava ruotsalais-saksalainen Taurus.

Mihin me moista, YLEnkin vihdoin hyökkäysaseeksi leimaamaa ohjusta tarvitsemme, onkin sitten oma juttunsa.

Käsitykseni mukaan

puolustusvoimiemme tehtävänä on pitää viimeisenä lukkona huoli kansalaisten turvallisuudesta ja kansallisen itsenäisyytemme säilymisestä.

olemme valinneet puolustuspoliittiseksi lähtökohdaksi itsenäisen puolustuksen, EU:n itsenäisenä jäsenenä.

olemme omista lähtökohdistamme johtuen kaikissa tapauksissa puolustautuva, emme hyökkäävä valtio.

meitä sinänsä ei uhkaa mikään muu valtio. Mutta meidän kannattaa pystyä pitämään huolta myös siitä, että mikään muukaan valtio ei meidän alueemme kautta voi uhata mitään muutakaan valtiota.

tahdomme ylläpitää tehokasta ja uskottavaa puolustusta ennaltaehkäistäksemme kaikki mahdolliset alueemme loukkaukset.

Halosen lempilapsen, Ottawan sopimuksen noudattaminen edellyttää henkilömiinoista luopumista. Siis aseen, jonka koko luonne on puolustuksellinen! Ammattilaiset hankkivat tilalle rakettiaseilla ammuttavia herätemiinoja, joiden kantama on maksimissaan 300 km. Nyt näitten ”puolustusaseitten” lisäksi aiotaan hankkia lisää ”puolustusaseita”, joiden kantama lähentelee 500 km. Ja Hornetin toimintasäde runsaat 700 km siihen päälle.  Suur-Suomeako tässä pitäisi puolustaa?

Kannatan puolustusaseitten lisähankintoja. Kannatan jopa huipputeknisiä, jopa kalliitakin puolustusvälineitä. Kunhan ne ovat puolustusvälineitä, eivät hyökkäysvälineitä tai välineitä, joita perustellusti voidaan hyökkäysvälineinä pitää.

Sinäkö se oot? Ja muuta ajankohtaista politiikasta.

Hän se on! Lemmenilmoituksen jätti Matti Vanhanen!

Tältä se tilanne näytti ohittaessani kaupassa käydessäni varsin rivakasti Ilta-Sanomien tämänpäiväistä lööppiä. Epätarkka kuva, joka juuri riittävästi muistutti Mattia, riitti. Eikö olekin valitettavaa, mikä ensimmäisenä tuli mieleen? Kertoo se jotain myös Suomen valtion johdon tekemisten odotusarvoista. Varmaan minustakin.

Olihan siinä toki myös teksti, joka kertoi, että se Hän oli venäläisjohtaja. Mutta siihen ei silmä tarttunut. Olisiko ollut tarkoituksellinen mainoskikka irtomyynnin lisäämiseksi?

Ja muutakin riemukasta on politiikasta revittävissä.

Eduskunnan palkkiotoimikunta on pähkäillyt kansanedustajien palkkionkorotusten kanssa. Ovat tulleet siihen tulokseen, että palkkioita ei ole tänä keväänä syytä korottaa. Se on jäänyt uutisoinnissa vielä kysymysmerkiksi, ovatko jo tehneet sitovan päätöksen asiassa. Politiikan moraaliin ja etiikkaan viimeisten vuosien aikana syvennyttyäni en yhtään ihmettelesi, että palkkionkorotukset päätettäisi myöhemmin, kun asia on julkisuudesta poistunut. Samasta syystä oletan, että uutisoituja, yhteensä 900 euron suuruisia palkankorotuksia tämä tarkastelu ei koske. Kyseessähän on palkankorotus, ei palkkioiden korotus.

On tämä veikeää. Mutta Internet ei unohda. Ja Kirkkovene on MEPPI-vaalien ääniharava ja voittaja. Jälleen.

Ahneen loppu

STT uutisoi, että Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs puolustaa yhtiön palkkiojärjestelmää. Seppo Saarion pelkää Kauppalehden mukaan, että Suomessakin pörssikurssit ovat pudonneet niin alas, että moni pörssiyhtiö on hyvin houkutteleva kohde yritysvaltaajille. Saario ei ymmärrä pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) puheita siitä, että yhtiöiden ei pitäisi näinä aikoina maksaa osinkoja. Kauppalehti otsikoi Iiro Viinasen jyrähdyksen ”Lopettakaa pörssipelureiden palvonta”.

Muutama päivä sitten puutuin itsekin tähän nykyiseen tapaan toimia taloudessa. Kun sitä miettii niin ABBA taisi olla oikeassa silloin joskus. Vai oliko sittenkän? Saadakseen poikkeuksellisen paljon on pakko olla ahne ja todennäköisesti myös häikäilemätön, osaava, itsekäs, itara ja onnekas. Tai jotain näistä, painotetusti.

Tosin väittävät, että raha ei merkitse kaikkea ja, että ahneella on paskanen loppu. Me korkeammin koulutetut tiedämme luonnollisesti, että sanojina ovat henkilöt, jotka jo ovat rikkaita ja haluavat rauhoittaa niitä meistä, jotka muuten yrittäisivät heidän apajilleen. ;-)

Nythän me näemme kenellä on paskanen loppu. Niilläkö, jotka ahnehtivat lisää rahaa ja rikkauksia ja vieläkin vähän lisää vai niillä, jotka yrittivät vaan tulla toimeen palkallaan? Niillä, jotka tekivät omaa arkipäiväistä työtään, josta joku ulkopuolinen oli valmis palkkaa maksamaan. Joiden kyvyt, halut tai onni eivät rikkauksiin asti kurotelleet.

Olemme viime aikoina puhuneet sujuvasti Virtuaalimaailmasta, jossa vain mielikuvitus ja luovuus ovat innovatiivisten mahdollisuuksien kattona. Ja siitä virtuaalitaloudesta, joka saattaa olla suurin yksittäinen syy tulevaan globaaliin liberalistisen markkinatalouden lamaan.

Jonkin ajan kuluttua osaamme ehkä nykyistä paremmin arvioida oliko virtuaaliraha kaikkien sen seurauksien väärttiä.