Vanhasen hallitus eroaa, eduskunta hajoitetaan

31.5.2008 6.44 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Varallisuuden hallinta, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Kun eduskunnan molempien valtapuolueitten ja eduskuntaryhmien johto (erityisesti Kepun mutta osittain myös kokoomuksen) on ilmeisen korruptoitunut ja menettänyt valitsijain luottamuksen, eduskunta tulisi hajottaa ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit.

Ennen sen olisi voinut tehdä Tasavallan Presidentti omasta aloitteestaan. Nyt toimimme eduskunnan itsensä säätämän lain mukaan vaikeutetulla asteikolla.

”Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.

Tasavallan presidentti voi tai pystyy pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.” Lähde Wapedia

Periaatteessa Vanhasen hallitusta ei siis saa kammettua historian lehdille mitenkään, kun sillä vielä on eduskunnan enemmistö takanaan. Mutta nykyisessä ryöpytyksessä alamme lähestyä tilannetta, jossa vaihtoehtona on kansalaisten luottamuksen lopullinen menettäminen koko poliittiseen järjestelmäämme. Se ei voi houkutaa edes puolueita. Silloin, nyt vielä korruptoitumattomat hallituspuolueitten kansanedustajat, kyllä heitä vielä on jopa Kepussa ja kokoomuksessa, nousevat todellisiksi päätöksentekijöiksi. He joutuvat valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän ja äänestämään luottamuslauseäänestyksessä hallitusta vastaan, eli antamaan hallitukselle epäluottamuslauseen.

Kun näin pitkälle on jouduttu Vanhasen hallituksen on erottava. Nykytilanteessa hallituksen muodostaminen korruptoitumattomista kansanedustajista, parlamentin jakojäännöksestä, olisi erittäin vaikeaa. Luottamus järjestelmään kun voidaan palauttaa vain uusilla vaaleilla. Eli eduskunta on hajotettava. Mutta uskooko joku, että Matti Vanhanen sitä Tasavallan Presidentille itse ehdottaisi?

Ja kun hän ei sitä ehdota, Tasavallan presidentti voi oma-aloitteisesti kuulla eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä ja sen jälkeen eduskunnan ollessa koolla, hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.

Niihin ei muuten ulkopuolisia rahoittajia juurikaan löydy, vaikka pitäisi. Demokratiasta kannattaa maksaa.

Uuden eduskunnan ensimmäisiä ratkaistavia asioita on saattaa alulle vaalilain, puoluerahoituksen ja kansanedustajan ja puolueidenvälisen suhteen uudistaminen perustuslakia muuttamalla. Demokratiaan on luotava tulosvastuu.

PS.

Tämä on historiallinen artikkeli. Tasan 2 kuukautta sitten uutisoin Kanerva eroaa. Hän erosi.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 10 kommenttia »

Huippuinnovaatio-AMKsta tuli Aalto-korkeakoulu

30.5.2008 9.49 | hakki47 | Matkailu, Media, Osaaminen, Työ & bisnes, Oppiminen

Kovasti on Alvar Aalto tapetilla juuri nyt.

Samalla kun Enson vanha hotellirakennus, siinä Katajanokan kulmalla, on tarkoitus piilottaa norjalaisen rahoittajan Design hotellin taakse, korkeasti oppineet ovat saaneet perustettua Aalto – korkeakoulun säätiön. Varmaan niitä kumpaakin sitten tarvitaan?

Pääkaupunkiseudun Innovaatio AMKsta leivottiin sitten kai virallisesti Aalto korkeakoulu, ei siis yliopisto? Miksi siitä ei sitten samalla tehty ammattikorkeakoulua? Päätös kai kuitenkin on edelleen ehdollinen? Riippuu varmaan siitä, saavatko puuhamiehet kerättyä kasaan yrityssektorilta edellytetyt 200 miljoonaa? Noin puolet siitä lienee jo kasassa.

Seuraavaksi alkaa sitten riitely kotipaikasta ja yleinen rahanjako. Mahtaa jälkimmäinen ainakin olla hauskaa? Harvoin kai sittenkään ?x?korkeakoululaitos on tuossa määrin päässyt rahaa jakamaan? Vaikka eihän meiltä rahat opetukseen koskaan todella kortilla ole kai olleetkaan.

Saapa nähdä voittaako kiistan kotipaikasta Helsinki vai Espoo? Espoolla on ehkä sittenkin ”kotikenttäetu”, päärakennukseksi kun hyvin valmistellusti istuu Aallon suunnittelema jo valmiina oleva pytinki.

Täytyy kyllä ihmetellä, mihin tuo 300 miljoonaa pannaan? Hallinnolliseen kikkailuun? Laitehankintoihin? Uusiin seiniin? Opintomatkoihin? Muutaman kalliin ulkolaisen professorin palkkaamiseen? Johdon palkkoihin? Kun jo aikaisemmin olen mielipiteeni asiasta ilmaissut, ei tästä nyt enää enempää.

Kymmenellä prosentilla edellisestä (lue 10 %) saataisi Finnjet osaksi Aalto-Hotellia samaan Katajanokan laituriin, josta se vuosikaudet lähti Travemuendeen. Tämä hinta sisältäisi yli 20 miljoonaa Gutzeitin entisen pääkonttorin palauttamiseen hotelliksi, joksi Aalto sen aikoinaan suunnitteli. Sillä uudistettaisi myös Finnjet osaksi innovatiivistä kokonaisuutta, jossa suomalainen innovatiivinen tekniikka ja taide löisivät näyttävästi kättä. Kaupallisuus ja talous eivät tähän yhtälöön oikein istu, kun kumpikaan osasista ei ole ensisijaisesti tullut tutuksi ominaisuuksistaan rahantekijänä.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »

Vouw arkkitehtuuria Katajanokalle

Helsinki voi lunastaa paikkansa arkkitehtuuriin historiassa nyt tosi halvalla. Ja samalla kunnioittaa suomalaisen insinööri- ja innovaatiotyön ehkä komeinta tulosta.

”Ympäristörikos. Järjetön hanke. Pilaa historiallisen keskustan.” Tällaisia sanoja käytettiin Katajanokalle suunnitteilla olevasta norjalaisen rahoittajan ja sveitsiläisten arkkitehtien design-hotellista Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kuulemistilaisuudessa keskiviikkona.” Näin aloittaa US uutisensa Katajanokalle suunnitellusta Design hotellista. Juttuun liittyvässä kuvassa valkoinen lasiristi esittää kuulemma 7 kerroksista hotellia, josta sitten tuleekin väriltään tumma.

Ovatpa kaupunginisät, poliitikot tai virkamiehet, jo luvanneet paikan norjalaiselle sijoittajalle tai ei, unohtakaa koko juttu. Alvar Aalto aikoinaan pilasi Katajanokan näkymän jo kertaalleen. Miksi miksi tehdä uusi samanmoinen virhe?

Minulla on ehdotus.

Enson vuorineuvos William Lehtinen katsoi aikoinaan yhtiön tarvitsevan maan nimekkäimmän arkkitehdin suunnittelemaan sille pääkonttorin Helsingin näyttävimmälle paikalle. Ja kiire oli kova. Väittävät, että Aalto oli juuri aiemmin hävinnyt jonkin kilpailun jossain päin maailmaa hotellin suunnittelusta. Niinpä, simsalabim, Lehtinen sai hotellinsa ja sijoitti siihen Enson pääkonttorin. Huonejako ja varustus ainakin vielä 80-luvulla piti monessa paikassa sisällään vielä kylpyhuoneetkin.

Kun Stora Enso nyt lähiaikoina siirtää pääkonttorinsa Ruotsiin, varmaankin Uppsalaan, vapautuu vanha Gutzeitin palatsi. Ja kun huoneitten määrä ei välttämättä riitä kannattavaan hotellitoimintaan, hankitaan nyt nopeasti Finnjet (Vielä kerkiää, se on vasta matkalla Mumbaihin.) kaupungin omistukseen 8 miljoonalla eurolla. Parkkeerataan jetti siihen Aallon suunnitteleman hotellin eteen ja annetaan suomalaisen huippuarkkitehdin suunnitella yhdyskäytävä hotellin ja laivan välille. Näillä kahdella kun on ennenkin ollut kiinteä kohtalonyhteys.

Provikan, sikäli kun joku älyää nyt tarttua tähän elämää suurempaan mahdollisuuteen, voi osoittaa minulle. Olisko 5 prosenttia ensimmäisen vuoden liikevaihdosta? Puhtaana käteen.

Nimimerkki

Open for suggestions

Nichts neues unter der Sonne

28.5.2008 15.45 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Poliittiset puolueet

Lukiessani jälleen kerran juttua Eduskunnan huonon hallinnon ongelmista, nyt aamun lehdestä ja vakuuttuneena siitä, että sitäkään ei kukaan muista kun seuraavan kerran käydään äänestämässä, olivatpa vaalit mitkä tahansa, ajattelin nopeasti listata järjestelmämme ongelmista muutaman ensiksi mieleen tulevan toiveella, että saisin niitä kerättyä lukijoilta lisää.

Eli:

Puolueisiin ja politiikkaan kohdistuva kritiikki tai niiden oireet ja nykyisen parlamentaarisen järjestelmämämme epäkohtia ja ongelmia tasolla kansalaiset – edustajat – puolueet - demokratian toteutuminen.

1. alhainen äänestysktiivisuus kaikissa vaaleissa


2. puolueiden pienenevät jäsenmäärät


3. puolueet päättävät itsenäisesti haluamansa rahoituksen verorahoista


4. puolueiden erlinimieset rahahanat pidetään piilossa julkisuudelta


5. yksittäisen äänestäjän mielipide ei vaikuta


6. puolueet ja kansanedustajatkin toimivat irrallaan kansalaisten todellisuudesta


7. käytännössä sekä kunnan ja erityisesti valtionpäätöksenteossa toimiva ryhmäkuri


8. kansakaunnan päätöksentekojärjestelmä on top down, not bottom up


9. julkkiskansanedustajat/asiantuntevuuden puute


10. Julkkiskansanedustajaa kiinnostaa julkisuus, ei asioiden hoitaminen


11. mainonnan, julkisuuden merkitys puolueen


12. blogiedustajien herääminen


13. ”pelin politiikka ”


14. virkamiesten, erityisesti vvm:n merkitys - mihin muita ministeriöitä enää tarvitaan


15. valtion- ja kuntien piirissä rakennetut poliitikkojen ja omien kannattakien suojatyöpaikat


16. puoluerahoituksen julkisuuden puute


17. kansanedustajien etiikka, säätely, julkisuus vaalirahoituksen osalta


18. kansanedustajien palkat ja palkankorotukset


19. eduskunnan tarve EU-aikana


20. politiikan vaikuttaminen sekä valtion että kuntien, kuntainliittojen, yhtymien…jne. läpi


21. neuvotellaan pöydän molemmilla puolilla: tilaaja - tuottaja, työnantaja - työntekijä, järjestöt - julkinen viranomainen…


22. kuntapuolue tai julkishallinnon puolue – virkamiehet omien alojenja luottamusmiehinä


23. Eduskunnan hallinnon vuosikausia jatkuneet ongelmat


24. Virkavaltaisuus ylittää ammattitaidon kaikilla hallinnon aloilla


25. ..


26. …


27. ….

Näin kirjoitin artikkelissani Kunnallisvaalit kulman takana 26.2. kuluvana vuonna. Siis selvästi ennen Kanervaa ja vaalirahoitussotkuja. Kun en keltään lisää materiaalia saanut, täytyy siis ihan itse jatkaa listaa muutamalla:

1. Asiattomien tekstiviestien toistuva lähettely


2. Hätävalehtelu


3. Itse säädetyn lain tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen (noin 15 - 20 % kansanedustajista)


4. Suositus lain rikkomiseen jos rangaistusta ei seuraa


5. Kiinnostumattomuus ja muistamattomuus saadusta vaalirahoituksesta


6. Julkisen asiakirjan puutteellinen ja lainvastainen täyttäminen


7. Puhemiehen, ministerien ja useitten kansanedustajien jääminen kiinni vaalirahoituksesta, joka riittänee syytteen nostamiseen korrupiosta


8. Hätävalehtelu laajassa mittakaavassa


9. Yritys siirtää vaalirahoitussotku pois päiväjärjestyksestä ratkaisulla, jolla ei ole mitään tekemistä itse ongelman kanssa


10. …


11. …..


12. ……

Haluan alleviivata, että lista ei - edelleenkään - ole omasta mielestänikään täydellinen, analyyttinen eikä objektiivinen. Se on aivoriihenomaisen työskentelyn tulos.

Jos saan Sinulta lisää näitä käytännön kansanvallan kukkasia, saattaisin niistä joskus työstää analyyttisen kokonaisesityksen.

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »

Kalli Pyhimykseksi

27.5.2008 16.15 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Poliittiset puolueet

Kun aina aika ajoin tunnen vastustamatonta pakkoa ihmetellä onko KEPUssa koskaan kukaan kotona, saanen ensi kerran poliittisessa historiassamme ehdottaa kepulaisen Timo Kallin nimittämistä Suomen Poliittisen Historian Pyhimykseksi.

Tulen hetimiten perustamaan http://www.adressit.com/ sivustolle adressin tätä silmällä pitäen. US:n sivuilla julkaisemani perustelu alla:

“Se minkä sanoit, puhdistaa toivottavasti suomalaista politiikkaa ja saa sen palaamaan lähtökohtaansa: yhteisten asioitten hoitamiseen. Siksi teidät sinne valitaan. Ei siksi, että ensisijassa puolueen, puolueenne muitten kansanedustajien, muiden puolueiden tai heidän edustajien tai omaa henkilökohtaista etuanne edistäisitte.

Et sinä suomalaisen äänestäjän tasolta katsoen tehnyt virhettä. Päin vastoin. Saattaa toki olla, että kunnian kukko ei sinulle Arkadianmäellä eikä Alppikadulla juuri laula. Sen verran etääntyneestä rälssistä ilmeisesti on kysymys. Mutta sinuna pitäisin vahinkoasi Suomen politiikalle uutena mahdollisuutena. Toimisit sen mukaan.

Vahingollasi teit suomalaiselle politiikalle kuitenkin megaluokan palveluksen. Jos valitsijat vihdoin ymmärtävät, että heitä on viety - ja jos mahdollisuus annetaan - viedään edelleenkin, kuin pässiä. Ja jos aktivoituvat pitämään huolta siitä, että hoidatte niitä hommia, joitten vuoksi olemme teidät valinneet, niin kiitän virheestäsi.

Toivottavasti muutkin poliitikot puhuisivat edes joskus, edes vahingossa, asioista niiden oikeilla nimillä. Tavalla jonka me äänestäjätkin ymmärrämme. Ja Korhonenkin voisi lopettaa sekoittamasta ns. tavallista äänestäjää kriisin todellisista syistä.

Jos luterilaisessa maassa olisi tapana nimetä pyhiä, kuten katoliset tekevät, niin minä ainakin antaisin ääneni, vaikka vain vahingossa, Timo Kallille.”

Nyt sanoista tekoihin. Osallistu demokratian toimivuuden puolustamiseen.

Toivon, että tulet osallistumaan adressin allekirjoittamiseen täällä.

Antakaa armoa, KEPU luopuu vaalimainonnasta

27.5.2008 9.22 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Uutiskommentit, Poliittiset puolueet

Voisivat puolueissa ja eduskunnassa jo keskittyä siihen varsinaiseen lainsäädäntötyöhön. Eihän tästä mitään tule, kun koko ajan vaan sotkevat itsensä syvemmälle sontaan. Jää ainakin tällaiselta tavalliselta tossunkuluttajalta moni muu tärkeä asia käsittelemättä. Eihän politiikka ole koko elämä? Eihän?

Kepun puoluesihteeri uutisoi näyttävästi: Kepu luopuu kunnallisvaaleissa TV- ja viihdelehtimainonnasta.

“Korhonen uskoo, että vaalirahoituksen läpinäkyvyyden lisääminen lainsäädäntöä täsmentämällä sekä kampanjakustannusten leikkaaminen tervehdyttävät poliittista järjestelmää.

- Toivomme, että muut olisivat mukana, koska demokratian puolustaminen on kaikkien yhteinen asia.

Korhosen mielestä vaalirahoituksen tervehdyttäminen jää puolitiehen, ellei ongelman perussyyhyn eli kampanjoinnin kalleuteen puututa. Ainoa järkevä keino katkaista “varustelukierre” on luopua tv-mainonnasta.” uutisoi Kauppalehti.

Taas kerran jää ihmettelemään pitääkö Kepu yleensä ja Korhonen erityisesti meitä näin tyhminä?

Eihän nykyisen ongelman perussyy ole kampanjoitten kalleus vaan puolueitten, poliitikkojen ja kansanedustajien (tässä järjestyksessä) epärehellisyys ja piittaamattomuus kansalaisten normaaliksi kokemien sääntöjen noudattamisesta. Ja ehkä Korhosen uutisointiin liittyen tähän voisi vielä lisätä kuvottavan tekopyhyyden. Eikä läpinäkyvyys tällä lisäänny.

Kun mm. kepulit kansanedustajat ja ministerit jäävät kiinni itse säätämänsä löperön vaalilain rikkomisesta, heidän korjaustoimenpiteensä on - ei sitten mainosteta televisiossa.

Taitaa olla puolueen kirstu aika tyhjä? On aivan varmaa, että tällä kunnallisvaalikierroksella ei ulkopuolista rahaa ole tyrkyllä. Tehdään siis välttämättömyydestä hyve. Sitä paitsi, maaseudulla riittävät tupaillat ja paikallislehdet. Kaupunkien kepulaisille riittää hyvin valtakunnan medioitten uskonjulistus ja viihdelehtien juttutarjonta.

Kun jossain pitää säästää, kepun kannalta kunnallisvaaleissa säästäminen on oman uskon levittämisen kannalta vähiten vahingollista. Sen sijaan tv-mainontakielto iskee kaikkiin muihin puolueisiin. Erityisesti kunnallisvaaleissa. Ja saahan päärötöstelypuolue tällä vähän pestyä pois takkiin tarttunutta sontaa. Näin varsinkin kun tietää, että edellä mainitusta syystä, muilla ei ole tarvetta ei järjellistä syytä lähteä moiseen ajatukseen mukaan.

Korhosen sanamuoto ei ole ehdollinen. Mutta kyllä Korsimokin ehdottomat sanamuotonsa muutti kun hyöty oli ulosmitattu. Ja tämän pelin Korhonen kyllä osaa.

Seuratkaa sitten niitä krokotiilin kyyneliä, kun muut eivät näe moiseen tv-mainonnasta pidättäytymisen tarvetta. Kyllä Kepu pitkin hampain palaa telkkariin. Viihdelehdissä he kai ennenkään eivät juuri ole ilmoitelleet, lähinnä kai esiintyneet maksuttomilla palstoilla. Mitä nyt Suomenmaassa ja Maaseudun Tulevaisuudessa.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 4 kommenttia »

Politiikan pitkistä listoista ja moraalista

26.5.2008 11.46 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Uutiskommentit, Poliittiset puolueet

Paavo Lipponen toi jälleen esiin ns. pitkät listat. Tällä kertaa käsittääkseni korjaavana toimenpiteenä nykyiseen vaalirahoitussirkukseen.

Ei voi olla totta! Nykylainsäädännön puitteissa pitkät listat aiheuttavat vain entistä paremmin peitellyn rahoitusjärjestelmän puolueille ja entistäkin paremman mahdollisuuden ns. hämärämiehille hankkia itselleen oma poliitikko tai jopa puolue. Ja niitä hämärämiehiä on tarjolla paljon muualtakin kuin yrityselämästä. Esimerkiksi AY-liikkeestä. Ei nykyjärjestelmää tarvitse muuttaa muuten, kuin muokkaamalla se täysin läpinäkyväsi. Tärkeää on kuitenkin huomata, että vaalirahoitus ja puoluerahoitus ovat niin sidoksissa toisiinsa, että myös puoluerahoitus tulisi samalla tehdä yhtä läpinäkyväksi.

Tuskinpa kansalaisten saama opetus tästä johtavien poliitikkojen lain rikkomisesta ja asenteesta lisäävät luottamusta puolueisiin? Miksi siis kansalaiset antaisivat puolueille ja poliitikoille vielä nykyisen lisäksi päättää, keitä eduskuntaan valitaan? Siihenhän pitkät listat johtaisivat kun puolueet päättäisivät, saamanasa äänimäärän puitteessa, missä järjestyksessä heidän listallaan olevat eduskuntaan lähtevät.

Mutta sitten vielä ihan toisenlaisesta listasta. Ei tainnut UKK aikoinaan tietää mihin hänen vaalikauden kestävien hallitusten politiikkansa joskus johtaisi? Se, että hän niihin pyrki oli enemmän kuin ymmärrettävää. UKK sai aikaan pitkäjänteisen hallitustyön. Ja hyvä niin.

Silloin Suomea vaivasi Italian-tauti. Hallitukset tulivat ja menivät. Vuodessa niitä saattoi olla useita. Enemmistö-, vähemmistö- ja/tai virkamieshallituksia. Italiasta näemme nyt miten siinä sitten pahimmoillaan käy.

Nyt meillä sitten on Suomen-tauti. Ei pääministeri eikä hallitus vaihdu vaalikauden aikana tapahtuupa mitä tahansa. Tehköön joku muu listan niistä lainrikkomuksista, epäasiallisesta toiminnasta, ministerin arvovallalle epäsopivasta käyttäytymisestä ja sen luottamuspulan monipolvisuudesta, johon johtavat poliitikkomme, pääministeri muitten ministereitten kärjessä, ovat viimeisen vuoden aikana syyllistyneet. Mikään ei vaikuta. Meillä ei poliitikoilla ole edes ns. poliittista vastuuta. He eivät vaan sitä ota.

Ja kaikki tämä loppujen lopuksi vain siksi, että me Suuret Ikäluokat halusimme tehdä politiikasta jonkinlaisen ammatin. Kun se yhteisten asioitten hoitaminen vaatii pitkäjänteisyyttä.

Ehkä joku, vaikka vain poliitikkokin, vaivautuisi kertomaan, miksi äänestää?

PS.

Tämä vuodatus lähti siitä kun luin, ketä “jonkin puolueen” kansanedustaja Merikukka Forssius saa kiittää, KMS ryltä saamastaan vaalirahoituksesta. Harvemminhan kilpaileva puolue oikein rahaa usuttaa. Toisaalta olihan hän hetken aikaa pääministerin tyttöystävä. Eikö?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 3 kommenttia »

Poliittista puoluelogiikkaa

24.5.2008 6.24 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Poliittiset puolueet

Mikä avasi Pandoran lippaan?

Käsitykseni mukaan se kun KEPUn eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ilmoitti tietoisesti rikkovansa lakiai, jonka säätämiseen itse oli osallistunut, ja jonka rikkomisesta ei seurannut rangaistusta.

Mitkä asiat ovat hiertäneet sen jälkeen, kun asiasta nousi kohu?

• Huomattava osa kansanedustajista oli jättänyt virheellisen, puutteellisesti yksilöidyn ja siksi osin vähintäänkin harhaanjohtavan lakisääteisen ilmoituksen vuoden 2007 kansanedustajavaalien rahoituksestaan oikeusministeriölle.


• Vasta median toistuvasti esittämät kysymykset saivat poliitikot antamaan tietoja rahoituksestaan. Tietämättömyys, muistamattomuus, väärinymmärrykset ja ymmärtämättömyys kukoistivat.


• Julkisuuteen vahvistui tieto, että oikeusministeriöllä ei ollut oikeutta pyytää lisätietoja tai tarkennuksia yksittäisistä ilmoituksista. Sen tehtävänä oli vain ottaa vastaan, tallettaa ja julkistaa tiedot.


• Ehdokkaiden tavanomaisten tukiyhdistysten (ja vastaavien) lisäksi, rahoitusta oli antanut suuressa määrin lähinnä kepun ja kokoomuksen näkyvimmille edustajille hyvin nuori, Kehittyvien Maakuntien Suomi - niminen yhdistys (KMS). Yhdistyksen perustamisessa oli käytetty Kepun puolueorganisaation osaamista ja vaikuttamista.


• Annettu yksittäinen rahoitus on vaihdellut 2.000 ja 20.000 euron välillä.


• Yhdistyksen taustalta löytyi aktiivisia ”uusrikkaita”, joista ainakin kahdella (Kakkonen, Sukari) on ollut vireillä hankkeita (kauppapaikkoja, arvonimi), joissa rahoituksen kohteena olleilla poliitikoilla oli tehtäviin päätöksiin vaikuttamisen, jopa ratkaisemisen mahdollisuus.

Yhteenveto edellisestä

Mediassa on mielestäni korostunut näkemys, että KMS:n taustalla olevat liikemiehet ovat toimineet epäilyttävästi tai jopa rikollisesti. Pääministerin ja valtionvarain ministerin suulla on todettu, että kyseessä on ”vakava tilanne”, ”demokratiamme uskottavuus- ja äänestäjien luottamuskriisi”, joka on syytä ratkaista nopeasti.

Puolueiden ehdotukset korjaaviksi toimenpiteiksi

• Yksittäisen lahjoituksen enimmäismääräksi ehdotetaan 2.000 – 3.000 euroa ja ilmoitettavan lahjoituksen alarajaa laskettaisi nykyisestä 1.700 eurosta 1.000 euroon.


• Lain rikkomisesta ehdotetaan rangaistusseuraamusta. Oikeusministerin mielestä sitä ei ehditä säätämään siten, että se olisi voimassa jo tämän vuoden kunnallisvaaleissa.

Kysymys tässä vaiheessa

Millä tavalla nämä korjaavat toimenpiteet saavat kansanedustajat ymmärtämään, että heidän tulee noudattaa lakeja. Siitä riippumatta ovatko ne sanktioituja vai eivät? Ja vaikka ovatkin ne itse säätäneet.

PS.

Jos yllämainitusta jotain puuttuu, tai jotain on liikaa tai on virheellistä antaisin arvoa kommenteillesi. Toki muutenkin.

PPS.

En ole puuttunut puolueiden (joillekin) ehdokkailleen antamaan vaalirahoitustukeen, vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen kytköksiin, edustajien puolueille maksamiin ns. puolueveroihin enkä puoluerahoitukseen yleensäkään. Vielä.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 9 kommenttia »

Energia ja ruoka maapallon pullonkauloina

23.5.2008 10.27 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Kauppa, Ihminen, Varallisuuden hallinta

Siis tulevaisuudessa. Ei nyt. Eikä meillä. Mitä nyt huomattavalla osalla ns. mutakuonomaista. Afrikassa ja siellä jossain muualla, jossain kaukana.

Voimmeko me todella väittää, että esimerkiksi bensiinin hinta lähestyy meillä kipukynnystä? Hinnasta 75 %, siis kolme neljännestä, on veroa. Veron osuus nyt noin 1,50 euron litrahinnasta on siis 1,12 euroa. Rahoitamme suuren osan julkisista palveluistamme sillä verolla. Ostamme sen sitä paitsi ns. markkinahintaan maista, jotka käyttävät myyntitulot asevarusteluunsa ja hallitsevan luokkansa öykkäröintiin. Emmekä yksin me. Sitä tekevät kaikki muutkin.

Ei meiltä ruokakaan ole loppumassa. Ennemminkin olemme tähän mennessä olleet huolissamme ylituotannosta, ja sen hyvinvointiamme rajoittavista kustannuksista. Se, että siellä jossain ihmiset osallistuvat ruokamellakoihin tai osallistuvat öljy-yhtiöitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, ei meitä voisi vähempää kiinnostaa. Oikeesti. Eikä ketään muitakaan.

Hyväksymme markkinoiden ns. näkymättömän käden, joka yhä enemmän alkaa muistuttaa globaalia ahneitten ökyjen pelipöytää, jossa jokainen uusi jako kasvattaa pelureiden voittoja. Samalla pienennämme panoksiamme globaalin taloudellisen tasa-arvon kehittämiseen, pienentämällä kehitysapumäärärahojamme. Sitäkin tekevät kaikki muutkin.

Rakennamme itsellemme erilaisia suojamuureja, sekä taloudellisia että todellisia, jolla pyrimme pitämään ”ulkopuoliset” tuotteet ja ihmiset edelleen siellä minne ne kuuluvat – ulkopuolella. Ja kuorrutuksena hyvinvointikakkuumme, laskemme tulevaisuutemme sen varaan, että palkkaamme ns. kehitysmaista heidän itsensäkin tarvitseman koulutetun työvoiman. Kuten kaikki muutkin.

Ja lisäksi olemme huolissamme poliitikkojemme epärehellisyydestä ja moraalittomuudesta.

Pitäisikö samalla vilkaista peilin?

Voi tätä maailmantuskaa.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 13 kommenttia »

Tupo on kuollut, eläköön Tupo

22.5.2008 6.52 | hakki47 | Työelämä

Vuonna 1968 olin neuvottelemassa ensimmäistä työehtosopimustani, silloin työntekijäpuolella. Tuli Tupo. Ei ollut kivaa, kun piti samalla lukea Yleisen liiketaloustieteen tenttiin HKKKlle. Raamit määräsi silloin kuitenkin Tupo. Mutta kyllä neuvottelutulos aikaansaatiin. Oli se vaan niin hullu vuosi.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin tekemässä “seminaarityötä”, samaan oppilaitokseen. Aiheenani, ehkä ymmärrettävästi, “Näkemyksiä yritysdemokratian soveltamisesta Suomessa”. Kun, silloin jo entisen elämäni vuoksi, olin saanut kontakteja työnantajapuoleen pääsin myös haastattelemaan heitä tästä, silloin ajankohtaisesta, aihepiiristä.

Muistan aina millä tavalla, “puhelinlankaa pitkin”, eräs haastattelemani työnantajaliiton asiamies suhtautui siihen, että olin julkaisut hänen ilmaiseman ajatuksen: Ensisijaisesti suosisimme toimia-ala- tai yrityskohtaisia sopimuksia. (vast.) Ei muuten tykännyt. Taisi pelätä uraansa?

Nyt, tasan 40 vuotta myöhemmin EK on nyt päättänyt luopua TUPOsta. Ehkä suhdanteet ovat juuri nyt luopumisen kannalta otolliset? Ja mikä että ei? Mutta enpä jaksa uskoa, että Suomi olisi nykykunnossa ilman Tupoa. Mutta mitä ihmeen väliä sillä on? Mennyttä, mikä mennyttä?

Pienen maan suurin voima on yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys jopa yhteisvastuu, joka itse asiassa kuuluu kumpaankin edelliseen. Tupo, tosin viime aikoina aivan liian mekanistisesti toteutettuna, oli vientikelpoinen pienen maan innovaatio. Kun nyt vannotaan globaaliin liberaalin markkinatalouden nimeen taidetaan unohtaa, että kotipesän on oltava kunnossa?

Pahan päivän varalle.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »

Helsingin Sanomien johtama mediakontrolli Suomessa

Mielenkiintoiseen asiaan, Median ja erityisesti suurimman ja kauneimman merkitykseen ja valtaan tässä ihanassa kotomaassamme. Törmäsin tähän tekstiin 17.1.2014 toisella blogilla, kommenttina. Siinä varsinainen tietoni asiasta. Luettuani olen varsin vakuuttunut siitä, että kirjoitus on aito ja kuvaa aitoja tapauksia totuudellisesti. Voin toki olla väärässäkin. Taltioin sen Tomi Aholan merkitsemälle päivämäärälle.


Vielä XXn kommentista, jossa sanotaan: “Kolmas on kansan poliittinen umpityperyys, äänestetään puolueita, jotka pyrkivät heikentämään omien äänestäjiensä elintasoa.” Erityisesti tämä liittyy ilmeisesti hyvin suuressa mää rin siihen, että valtamediamme on vallan sylikoira, vaikka sen kuuluisi olla vallan vahtikoira: meillä vallitsee (valta)media-kontrolli – joka käsittää sekä YLE:n että sanomalehdet. Vaikka seuraavassa jo lähes kuusi vuotta sitten tallentamassani blogi-artikkelissa mainittu eräs päähenkilö Aatos Erkko onkin jo manan majoilla, niin muilta osin artikkelissa esitetyt tiedot pääosin pätevät edelleen:

Vallanvahtikoira.Blog (Tomi Ahola)

Helsingin Sanomien johtama mediakontrolli Suomessa
by Tomi Ahola on toukokuu 21st, 2008

Euroopasta saa kauan hakea maata, jossa tiedonvälitys on yhtä monopolisoitunut kuin Suomessa. Käytännössä Suomessa on vain yksi aidosti valtakunnallinen lehti – Helsingin Sanomat. Useimmat suomalaiset kuitenkin elävät hyvässä uskossa, että kotimainen tiedonvälitys on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen puolueetonta, korruptoitumatonta, asiantuntevaa ja sensuurista vapaata. Tätä mantraanhan puolueellinen, korruptoitunut ja sensuroitu media vuodesta toiseen meille toistaa. Ja kun vastaväittäjiä monopolien maassa ei ole, on helppo tähän uskoon tuudittautua, ellei sitten omaa riittävää älyä ja sen lisäksi puhtia, jotta näkisi vaivaa ottaa itse asioista selvää.

HELSINGIN SANOMIEN ENTINEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA AVAUTUU

Ulkopuolisen tutkijan on vaikea ja jopa mahdotonta tulla tietoiseksi siitä, mitä isojen mediatalojen käytävillä ja suljetuissa palaverihuoneissa todellisuudessa tapahtuu. Siksi valtamedian sisäpiiriläisen, Martti Valkosen, kirja Sananvapaus kauppatavarana (2004) on erityisen mielenkiintoista luettavaa. Valkosella on 40 vuoden kokemus median ammattilaisena niin Suomesta kuin ulkomailta, ja hän toimi Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajana 10 vuotta ja Moskovan kirjeenvaihtajana neljä vuotta. Hänen kirjansa pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle, joka vielä uskoo Suomen suurimman lehden puolueettomuuteen ja laatujournalismiin. Tämän lisäksi Valkosen kirja toimii erinomaisena oppaana kaikille toimittajanurasta haaveileville särkiessään mahdollisia epätodellisia mielikuvia ja odotuksia.
Valkosen teos piirtää silottelemattoman kuvan suomalaisen journalismin rappiotilasta ja suunnattomasta vallasta, jota media käyttää sumeilematta ajaakseen omia päämääriään. Valkosen ensikäden kokemukset ja havainnot Helsingin Sanomien harjoittamasta julkisen mielipiteen manipuloinnista ja valta-aseman väärinkäytöstä, ovat harvinaisen avointa tilitystä suomalaisella mediakentällä, joten ei liene yllätys, että Sananvapaus kauppatavarana -kirjan julkaiseminen pelotti suurimpia kustantamoja eikä se ole saanut liiemmin julkisuutta.

Valkonen on aiemmissa kirjoissaan ruotinut suomettumista eli Neuvostoliiton vapaaehtoista nöyristelyä. Hän käsittelee Sananvapaus kauppatavarana -kirjassaankin laajalti samaa ilmiötä, mikä tekee hänen näkökulmastaan rajoittuneen. Hän ei lainkaan ota esille rähmällään olon toista puolta, eli länsimaiden ja USA:n eliitin mielistelyä, mikä nykyisin vaivaa median poliittista diskurssia. Toinen puute on Valkosen toisinaan kritiikitön suhtautuminen tunnettuihin ulkomaisiin sanomalehtiin, joita hän Helsingin Sanomia kovin sanankääntein arvostellessaan ylistää laatulehdiksi. Länsimaissa ei nimittäin yksikään suuri sanomalehti ole puolueeton laatulehti, vaan koko valtamedia on ketjuuntunut ja keskittynyt samojen omistajien käsiin toimien eliitin propagandakoneistona. Puutteistaan huolimatta Sananvapaus kauppatavarana on arvoltaan tärkeä paljastuskirja Helsingin Sanomien kulissien takaisesta toiminnasta, jota Valkonen on saanut aitiopaikalta seurata.

SANOMAWSOY:N SUUNNATTOMASTA VALLASTA VAIETAAN

Laki turvaa Suomessa sananvapauden eikä sensuuria virallisesti ole. Vuosi toisensa jälkeen Suomi pärjää erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa sananvapauden suhteen. Tästä huolimatta Suomesta puuttuu kokonaan vapaa ja riippumaton lehdistö. Helsingin Sanomat on koostaan johtuen käytännössä monopoliaseman saavuttanut sanomalehti, joka voi asemansa turvin mitätöidä koko kansanvallan vaikenemalla tärkeistä asioista ja manipuloimalla julkista mielipidettä. Valtava mediatalo pystyy leimaamaan ihmisiä ja aatteista mielensä mukaan, jolloin siitä on kasvanut este demokratialle.

Monopoliyhtiön salainen ase on vaikeneminen silloin, kun lailla turvattua sanomisen vapautta pitäisi käyttää. ”Vaikeneminen on sananvapauteen perustuvassa yhteiskunnassa tuomiopäivän ase”, kirjoittaa Valkonen. Näin sananvapaudesta tulee sananvaltaa. Mistä Helsingin Sanomat sitten vaikenee? Lista on pitkä. Yksi tabu on Helsingin Sanomat omistavan SanomaWSOY:n rikkeistä ja vallankäytöstä kirjoittaminen. Lehden omistavan yhtiön kahminnasta vaietaan, mutta muita tarkkaillaan herkeämättä.

Yksi Valkosen käsittelemä väärinkäyttöä kuvaava episodi liittyy Sanomatalon rakentamiseen. Sanomatalo rakennettiin Helsingin näkyvimmälle paikalle asemakaavan vastaisesti kaksi kerrosta liian korkeaksi. Kukaan ei tietenkään paljastanut rikettä eikä asiasta käyty minkäänlaista julkista keskustelua, koska rikkeen tekijällä oli hallussaan keskusteluun käytettävät kanavat.

Helsingin Sanomien tuolloinen päätoimittaja Janne Virkkunen kaiken lisäksi kehotti sisäisissä palavereissa toimittajiaan kirjoittamaan ylistävästi Sanomatalosta. Maakuntalehdet eivät uskaltaneet tarttua aiheeseen, koska päätoimittajilla on käytössään julkilausumaton sääntö, jonka mukaan toisten likasankoihin ei kosketa. Näin jokainen lehti saa vapauden huseerata vapaasti omalla alueellaan.

MEDIA KAUPALLISTUU JA VIIHTEELLISTYY

Valkonen työskenteli Helsingin Sanomissa vuosina vuosina 1982 – 1995. Tuona aikana hän analyysinsä mukaan oli todistamassa, kuinka lehti tietoisesti alkoi muuttaa linjaansa asiatyylistä viihteeseen. Toimituskunnan palavereissa toimittajia kannustettiin kirjoittamaan kevyitä juttuja, mitä perusteltiin sillä, että lukijoita ei kiinnosta asiapitoisempi kirjoittelu. 

Esimerkiksi sunnuntaisivujen esimies Ilkka Malmberg kehotti vapautumaan historian painolastista, ja elämän kevennykseksi laatimaan juttuja television ihmissuhdesarjoista. Näin työstä ja työttömyydestä väsyneet ihmiset tuuditetaan turvalliseen uneen. Vallanpitäjien valvominen ja kulissien takaisten juonien paljastaminen eivät kuulu medialle. Yhteiskunnallinen keskustelu ja kritiikki vaimennetaan aivottoman hömpän viedessä kaiken huomion.

SanomaWSOY on pörssiyhtiö, jonka lippulaivaa Helsingin Sanomia ei kiinnosta yhteiskuntakriittinen kirjoittelu vaan omistajien voiton maksimointi. Tavoitteena SanomaWSOY:llä on laajentua kansainväliseksi suuryhtiöksi. Journalismista on tullut puhdasta liiketeollisuutta, jonka ensisijainen tehtävä on mielikuvien luominen – ei totuuden paljastaminen. Lehden teon korkeimmaksi kriteeriksi ovat muodostuneet nousevat pörssikurssit, taloudellinen kasvu ja markkinoiden valtaus. Sanoma-konserni ja Alma Media käyvät armotonta kilpailua maakuntalehtien omistuksesta. HS työntyy vähitellen talousalue- ja paikallislehtien tilalle. Tässä nurkanvaltaustaistelussa yhtiöitä fuusioidaan, eriytetään, jaetaan, ostetaan ja myydään. Nimet vaihtuvat ja lonkerot muuttuvat, mutta vallan ydin pysyy samana.

Helsingin Sanomia tehdään mainonnan eikä journalismin ehdoilla. Toimittajia kannustetaan kirjoittamaan juttuja, jotka tukevat niiden vierellä julkaistavia mainoksia. Viikonloppuosaston päätoimittaja Heleena Savela vaati toimitusneuvottelussa alaisiaan kirjoittamaan nuorekkaasti nuorille. “Ja keski-ikäisiä ukkoja ei kyllä tarvitse ajatella. Keski-ikäisistä ukoista ei täällä tarvitse välittää yhtään mitään. Niille ei tarvitse kirjoittaa“, opasti Savela. 

Kaupallinen ja läpeensä tuotteistettu nuorisokultti on se, millä tahkotaan rahaa omistajien kirstuun. Tästä tietoisesta painopisteen muutoksesta kertoi episodi, jossa vanhat ja kokeneet journalistit saivat katsella vierestä, kun heille luvatut uudet kannettavat tietokoneet luovutettiinkin kepeää roskaa kirjoittaville NYT-liitteen nuorille toimittajille. Eliitin tekemisten seuraaminen ei tuota yhtä paljon rahaa kuin pinnallinen muodin, tv-sarjojen ja trendien seuraaminen.

Valkosen kritiikki median kaupallistumisesta ei koske vain Helsingin Sanomia. Myös Yle, MTV3 ja muut suomalaiset valtamediat ovat lähteneet samaan kelkkaan. Suomalainen journalismi on osoittautunut hampaattomaksi ison rahan edessä. Median koko luonne on muuttunut tiedonvälityksestä viihdeteollisuudeksi. Pörssikurssien kehityksestä on tullut mediatalojen tärkein seuraamisen kohde. Aiemmin varakkaat lehtitalot käyttivät omaisuuttaan vajaatuottoisesti vaatimatta maksimaalista voittoprosenttia, jotta ne voisivat tehdä laatujournalismia. Nurkanvaltaajien tultua mukaan peliin ne alkoivat käyttää omaisuuttaan vain lisäomaisuuden tekemiseen kaupallistamalla sisältönsä viihteeksi.

Helsingin Sanomat kiistää käytännöllisen monopoliasemansa tiedonvälityksen kentällä argumentoimalla, että valta-aseman säilyttäminen ei olisi mitenkään mahdollista uusien kilpailijoiden tullessa jatkuvasti mukaan peliin ja tarjonnan lisääntyessä. Todellisuudessa uudet kilpailijat eivät tarjoa tutkivaa journalismia vaan jo valmiiksi paketoituja uutispaloja, jotka tuotetaan muualla. Metron ja Uutislehti100:n kaltaiset julkaisut eivät horjuta kotimaisen jättiläisen asemaa, vaikka niitä ilmaantuisi satakunta lisää, koska ne eivät juuri tuota omaa sisältöä, ja siten haasta vallitsevaa mielikuvaa todellisuudesta. Niitä kiinnostaa ensisijaisesti vain mainostilan myynti. Ainoastaan isoilla mediataloilla, jotka eivät ole alistuneet kaupallisuuden alttarille, on resursseja ja intressejä tehdä tutkivaa, riippumatonta ja taustoittavaa laatujournalismia.

Myöskään kaupallinen radio ja kasvava kanavatarjonta eivät välitä punnittua tietoa maailmasta, vaan ne kilpailevat kuuntelijoiden ajasta ja myyvät mainostajille tilaisuuden vaikuttaa kuuntelijoihin. Kaupallisen radion toiminta perustuu kaupallisuuden logiikkaan, jolla ei ole mitään tekemistä puolueettomuuden kanssa.

HÄPEILEMÄTÖNTÄ MIELIPITEENMUOKKAUSTA

Mediaimperiumit käyttävät sananvapautta tuotannontekijänä, ja kykenevät siten hankkimaan yhteiskunnassa enemmän vaikutusvaltaa kuin niiden koko edellyttäisi. Kun suuret mediayhtiöt manipuloivat uutisvirtaa ja mielipiteitä, ne eivät joudu vastuuseen vajaalaatuisesta tuotannosta, kuten konkreettisia tuotteita valmistavan yrityksen kohdalla tapahtuisi.

Kun kansa ensin tyhmistetään viihteellä, ja sen huomio keskitetään tyhjänpäiväisyyksiin, voidaan tämän jälkeen kulissien takana tehdä mitä halutaan. Suomessa käytännössä monopoliasemaan noussut sanomalehti HS voi mitätöidä kansanvallan vaikenemalla asioista, jotka ovat tärkeitä. Media voi edistää ja tuhota poliittisia uria halunsa mukaan. Ulkoministeri Ilkka Kanervan tapaus osoitti, että erottamiseen johtavalla ajojahdilla ei tarvitse olla mitään pätevää syytä.

Vaaligallupien tekeminen vaalien välillä ja juuri ennen vaaleja on yksi esimerkki keinovalikoimasta vaikuttaa mielipiteisiin. Virhemarginaalit huomioon ottaen muutamien kymmenysosien muutoksilla pääpuolueiden kannatusten välillä ei ole mitään yhteiskunnallista arvoa. Sen sijaan tiheätahtinen lukujen julkaiseminen pitää mielessä, kenellä on valta ja että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut eikä muuttumassa. Tämä kannustaa poliittiseen passiivisuuteen: miksi äänestää, kun mikään ei kuitenkaan muutu? Valta on kolmella suurimmalla – todellisuudessa siis yhdellä ja samalla – puolueella jatkossakin. Ihmiset kokevat omaavansa enemmän vaikutusvaltaa äänestäessään suosikkiaan Idols- tai euroviisufinaaliin. Passiivisuus palvelee eliitin etuja, joten siksi viihdeuutiset ovat nousemassa Helsingin Sanomissakin ykkösuutisiksi.

MEDIA VALVOO ITSE ITSEÄÄN

Suomessa kaikkien suurien ja puolisuurien lehtien päätoimittajat ovat toisilleen solidaarisia ja omistajan talutusnuorassa. Omistusten luisuessa vähitellen samoihin käsiin helpottuu päätösten tekeminen. Ennen EU:ta Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Turun Sanomien hallitukset päättivät yhteisesti tukea jäsenyyttä, jonka myyminen kansalle onnistuikin täydellisesti.

Valkonen näkee koko Suomen median vaisuna. Sillä ei ole halua muuttaa nykyistä sosiaalista konsensusta ja vallitsevaa hierarkiaa. Eliitin päätösten ja tavoitteiden analysointiin ei koeta olevan tarvetta eikä halua. Lehtien omistajat ja heidän ystävänsä istuvat vanhoissa hyvä veli -klubeissa. Niistä käsin johdetaan elinkeinoelämää ja valtaosaa Suomen lehdistöstä, mikä vaikuttaa koko yhteiskunnan toimintaan. Valkonen toteaa, että omia etujaan ajavat omistajien verkostot ovat median alkuperäisen yhteiskuntakriittisen tehtävän horjuttajia. ”Jos Helsingin Sanomissa aloitettaisiin avoin keskustelu verkostoituneesta toveriryhmästä, täyttyisi lehti pitkäksi aikaa jo sen oman päätoimittajatason kirjoituksista.”

Lopullinen totuus mediassa tarkoittaa, että uutisia ei tarvitse taustoittaa eikä käydä niistä keskustelua. Media on historiaton, ja maailma alkaa eilisestä. Väsyneille, kyvyttömille, lahjattomille ja tyhmille työnnetään viihdettä, jotta ne eivät kapinoisi, vaan palvelisivat kiltisti vallanpitäjiä, jotka rahastavat viihteellä.

Median väärinkäytöksiä tutkimaan on perustettu oma elimensä, Julkisen sanan neuvosto (JSN), joka käytännössä on suurimpien lehtien päätoimittajien määräysvallan alainen eli kaukana puolueettomuudesta. Professori Heikki Ylikangas on sanonut JSN:stä, että se on päätoimittajien etujärjestö. JSN on siis kuin varas, joka on palkattu tutkimaan omia rikoksiaan. Valkosen mukaan suomalaisen journalismin sisäsiittoista tilaa kuvaa se, että kukaan ei ole ryhtynyt tutkimaan JSN:n kiistakysymyksistä antamia ratkaisuja, vaikka aihe olisi tutkimuksellisesti mitä herkullisin. Paljastaja ei nimittäin saisi väitöksensä jälkeen töitä yhdestäkään sanomalehdestä eikä todennäköisesti edes yliopistoista.

TOIMITTAJAN KUOLEMA

Miten rivitoimittajat saadaan tekemään vajaalaatuista työtä ja kirjoittamaan hömppää? Miksi kukaan ei tartu oikeasti tärkeisiin aiheisiin?
Journalistikunta voidaan jakaa karkeasti kahtia. Toiset ovat opportunisteja, ja he käyttävät tilaisuuden hyväksi rahastaessaan viihteellä. Toinen puolisko pelkää omistajia. Toimittaja oppii työssään nopeasti, mistä saa kirjoittaa ja mistä ei. Uutisia on tarjolla enemmän kuin lehteen mahtuu, ja toimittajan tehtävä on valita niistä turvallisimmat, jottei omistajan käskyjä rikota. Itsesensuuri muodostuu huomaamattomaksi omaksitunnoksi.

Järjestelmässä pääsee kaikkein helpoimmalla, kun vain nostaa palkkaansa eikä vaivaannu ajattelemaan. Journalistien enemmistöä kiinnostaa vain oman työpaikan säilytys pitämällä suunsa kiinni. Toisinajattelijat ahdetaan vähitellen marginaaliin ja lopulta erotetaan, jos he eivät suostu pysymään hiljaa. Helsingin Sanomia johdetaan pelolla, kuten valitettavan monia muitakin yhtiöitä työelämän kovenevassa kilpailussa. Joko tanssit pillin tahtiin tai olet ilman työtä. Asuntovelallisella ei ole vaihtoehtoja. Helsingin Sanomien huono työilmapiiri tuli ilmi jo vuonna 1995, jolloin ulkopuolinen taho kävi sitä tutkimassa. Erityisesti moitittiin suosikkijärjestelmää ja esimiesten ylimielisyyttä. HS on lehti, jossa päälliköt muuttelevat halutessaan alaistensa tekstiä – joskus jopa tunnistamattomaksi.

Sanoma Osakeyhtiö pitää yllä rekisteriä eli niin sanottua ”mustaa listaa”, jolla se vahtii, että lehden linjaa kunnioittamattomien toimittajien juttuja ei julkaista. Valvonta koskee kaikkia suomalaisia toimittajia eikä siis vain HS:n palkkalistoilla olevia. Valkonen mainitsee tapauksen, jossa toimittaja oli vuonna 1985 kirjoittanut Erkon perheenjäsenestä kriittisesti Uudessa Suomessa. Kun Uusi Suomi lopetettiin, alkoi samainen toimittaja runsaat puolitoista vuosikymmentä myöhemmin kirjoittaa SanomaWSOY:n omistamiin Helsingin Sanomiin ja Ilta-Sanomiin. Jonkun ajan kuluttua hänen jutuilleen langetettiin täysi julkaisukielto. Kävi ilmi, että rekisterinpitäjä oli huomannut hänen nimensä listalla ja sen perässä olevan miinusmerkin.

Viestinnän professori Ignacio Ramonet kutsuu toimittajan roolin muuttumista kirjassaan Median tyrannia (2001) toimittajan kuolemaksi. Lehden tason laskeminen tarkoittaa, että lehteä ei enää tarvitse taustoittaa, vaan sen voi pyhittää viihteelle. Viihdejournalismi ei tarvitse suurta ammattitaitoa, joten nykyisin toimittajaksi voi tulla miltei kuka vaan. Kuka tahansa kirjoitustaitoinen pystyy kokoamaan gallupeja ja valikoimaan valmiista uutisvirrasta lehteen sopivimmat. Siksi yhä useammin näemme kuinka julkkikset siirtyvät vaivatta toimittajan tehtäviin. Tutkiva journalismi ja laadukas analyysi sen sijaan vaativat ammattitaitoa ja lahjakkuutta. Valkosen mukaan lehden omistajat kaiken lisäksi valikoivat usein johtaviin tehtäviin helposti käskettävissä olevia malttamattomia nuoria, jotka eivät pysty keskittymään edes yliopisto-opintoihin, koska heillä on kiire tekemään rahaa. Journalismi ei saa haitata liiketoimintaa.

SALAPERÄINEN ELITISTI AATOS ERKKO

Aatos Erkko on Suomen sekä yksi vaikutusvaltaisimmista että salaperäisimmistä elitisteistä. Valkonen kertoo kuinka Helsingin Sanomien toimittajia toistuvasti kiellettiin julkaisemasta Erkosta mitään kuvia tai artikkeleja. Syyksi esitettiin pääomistajan ujous, vaatimattomuus ja haluttomuus paistatella julkisuuden valokeilassa.

Virallisesti Helsingin Sanomat on puolueeton ja liberaali lehti, jonka pääomistaja Erkko haluaa pysytellä visusti erossa lehden tekemisestä tai puuttua sen linjauksiin. Erkko itse on valitellut silloin harvoin, kun hän antaa lausuntoja, että hänellä on vaikeuksia saada mielipiteitään läpi lehden palstoille. Valkonen osoittaa lukuisin esimerkein tämän lausunnon perusteellisesti vääräksi ja pelkäksi ulkopuolisille tarkoitetuksi teatteriksi.

Valkonen muistelee yhtä Erkon tarjoamaa vapaamuotoista illallista, jossa olivat koolla ulkomaankirjeenvaihtajat ja toimituksen johtohenkilöt. Rattoisasti alkanut illanvietto kääntyi piinaavaksi kurinpalautukseksi, kun Erkko yllättäen ärtyi ja alkoi henkilö henkilöltä käydä läpi heidän työnsä tuloksia lyöden perusteellisesti lyttyyn niiden tason. Lopuksi hän ilmoitti vain Moskovan kirjeenvaihtajan tehneen työnsä hyvin, minkä jälkeen hän heitti lautasliinat pöydälle ja marssi vihaisesti huoneesta ulos sanomatta sanaakaan. Toinen kuvaava puuttuminen toimittajien työhön tapahtui, kun päätoimittaja Virkkunen välitti Valkoselle terveiset Erkolta, joka kielsi enää koskaan kirjoittamasta Karjalasta. Erkko puolestaan oli saanut käskyn presidentti Mauno Koivistolta. Tapaus osoittaa, kuinka Erkko antaa poliittisen eliitin sensuroida lehteään.

ERKON YHTEYDET GLOBAALEIHIN VALTAELITISTEIHIN

Venäjän uutisoinnissa HS noudattaa sensuuria, koska SanomaWSOY on laajentamassa toimintaansa itänaapuriin, joka on pidettävä hyvällä tuulella. Valkonen keskittyy vain suomalaisessa yhteiskunnassa suurta vaikutusvaltaa nauttivan Venäjää mielistelevän toveriverkon paljastamiseen ja Erkon lämpimiin suhteisiin Venäjään, mutta hän ei lainkaan käsittele Erkon paljon mielenkiintoisempia sidoksiaan USA:han ja läntiseen valtaeliittiin. Erkko on asunut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa ja solminut siellä kontakteja.

Koska Erkko vaalii tarkoin julkisuuskuvaansa eikä halua itsestään tai perheestään kirjoiteltavan, ei hänestä juuri tiedetä mitään. Hän on miltei täydellinen mysteeri. Hänen suomalaisesta ystäväpiiristäänkään ei ole paljon tietoa.

Erkko on Bilderberg-kävijä (1991) kuten hänen lehtensä vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen (1999, 2001). Erkon ystäväksi on joissain lähteissä mainittu Henry Kissinger, joka on todellinen voimahahmo niin salaseurojen (mm. Bilderberg, TC, CFR) kuin Yhdysvaltojen julkisen politiikankin (mm. ex-ulkoministeri, George W. Bushin hallituksen neuvonantaja jne.) saralla. Kissinger on tunnetusti pelkkä välikäsi, agentti, joka saa käskyt suoraan David Rockefelleriltä.

Yksi David Rockefellerin suoraan kontrolloimista lehdistä on New York Times. Tarkkanäköiset ovat itsekin huomanneet, kuinka HS kopioi linjansa ja uutisointinsa melkein suoraan kyseisen ”laatulehden” sivuilta. Samaan johtopäätökseen tuli Kimmo Mäkilä vuoden 2007 väitöstutkimuksessaan, jossa kahden edellä mainitun lehden ydinaseuutisoinnin todettiin olevan ”kuin kaksi marjaa.” Erkko on tunnetusti yksi niistä harvoista helsinkiläisistä, jotka saavat joka aamu lentokyydityksellä tuoreimman New York Timesin kotiinsa.

Erkko on hyvissä väleissä myös mediamoguli Rupert Murdochin kanssa. Vuonna 1992 Erkko nimitettiin Murdochin mediajätin News Corporationin hallitukseen. Tästä luottamustehtävästä Erkko on saanut palkkioksi News Corporationin optioita. Murdoch on usein vieraillut Suomessa Erkon vieraana.
Murdochin omistama Fox-uutiskanava on ehkä räikein esimerkki puhtaasta propagandakanavasta, joka on täydellisesti omistajan saneleman politiikan talutusnuorassa. Outfoxed-dokumenttielokuvassa haastatellut lukuisat kanavan ex-toimittajat paljastavat, kuinka Murdoch sanelee päivittäisen muistionsa kautta uutisissa painotettavat ja vältettävät asiat.

Muita tunnettuja Erkon ulkomaalaisia ystäviä ovat Ellen Ford ja pohjoismaalaiset kuninkaalliset. Erkko kumartaa ylikansallisia elitistejä, joiden etua hänen lehtensä ajaa. HS on valjastettu länsimaisen valtaeliitin propagandalehdeksi, jolla manipuloidaan Suomen asioita.

Erityisen mielenkiintoisen lisämausteen Helsingin Sanomien harjoittamaan propagandaan tuo niin sanottu Crowleyn lista:

”Crowleyn lista on ensimmäisen kerran Cryptome.org-sivustolla esiin tullut lista, jonka väitetään olevan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n salaisten operaatioiden apulaisjohtajan, Robert Trumbull Crowleyn kokoama. Listaan liittyvän salaliittoteorian mukaan Crowley antoi listan joillekin sanomalehtimiehille ennen kuolemaansa (8. lokakuuta, 2000). Listan väitetään sisältävän tiedot 2619:sta CIA:n luottotoimittajasta, joille CIA antoi parempia tietoja juttujen aiheiksi. Lisäksi nämä toimittajat toimivat CIA:n hyväksi kirjoittamalla medioihin epätosia uutisia yleisen mielipiteen muuttamiseksi.

Näitä Crowleyn monikansallisella listalla olevia henkilöitä, joista monet olivat saattaneet olla yhdysvaltalaisten tiedustelupalvelujen palveluksessa ennen CIA:n luottotoimittajiksi ryhtymistään, ei pidetä varsinaisina tiedustelupalvelun jäseninä. Tämän mediayhteistyön voimaa arvioi CIA:n Frank G. Wisner sellaiseksi, että heidän avullaan CIA voisi saada millaisen tahansa sanoman tai mielikuvan julkisuuteen.

Listan ainoa suomalainen on mm. Helsingin Sanomia ja Ilta-Sanomia kustantavan Sanoma Osakeyhtiön pääomistaja Aatos Erkko.” (lähde: Wikipedia)

CIA ja sen yhteydet Suomeen ja suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen eivät ole julkisen keskustelun aiheita. Syy on tietenkin se sama kuin muidenkin tabuaiheiden kohdalla, eli keskittynyt media ja kaavoihin kangistunut yliopistolaitos päättävät, mitä aiheita on soveliasta käsitellä ja tutkia. CIA oli yksi vaikuttavista voimista toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun takana. Se rahoitti ja tuki valtaan Euroopassa monia sosialidemokraattisia puolueita – todennäköisimmin myös Suomessa. Media on kuitenkin kiinnostunut vain SDP:n idästä saamasta tuesta, ja siitäkään ei haluta tehdä kunnon tutkimusta.

MEDIA ON JOUKKOHARHAUTUSVÄLINE

Valtamedia on koko läntisessä maailmassa joukkoharhautusväline, jolla luodaan valheellisia mielikuvia ja manipuloidaan julkista mielipidettä. Aikaisemmin totuus määrättiin suoraan näkyvän auktoriteetin toimesta – oli sitten kyseessä kirkko tai kuningas. Nyt temppu tehdään hienovaraisemmin, sillä enemmistön mielipiteen annetaan äänestää, mikä on totuus. Faktoilla ei ole merkitystä. Median omistamalla voi määrätä enemmistön mielipiteen, joten pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut. Kuninkaat ovat siirtyneet vain kulissien taakse.

Useimpien suomalaisten maailmankuva on journalismin varassa, mutta jos journalismi on vääristelevää, on myös maailmankuva vääristynyt. Avoimen totalitaarisen hallinnon alla eläneet virolaiset ihmettelivät, miten suomalaiset uskovat miltei kaiken, mitä lehdissä sanotaan. He itse olivat oppineet, että valta sekoittuu journalismiin eikä mitään pidä ottaa annettuna. Tässä olisi myös suomalaisilla oppimista.

Senkö lauluja laulat, jonka leipää syöt?

21.5.2008 12.55 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Business, Johtaminen

“EU:n teollisuuskomissaari on moittinut pietarilaiselle lehdelle antamassaan haastattelussa Suomea siitä, että se väärinkäyttää Venäjän puuvaroja, tuo niitä halvalla itselleen, jalostaa ja myy kalliilla takaisin. Komissaarin mukaan Suomi kohtelee Venäjää kuten kehitysmaata.” Näin aloittaa Raimo Ilaskivi bloginsa. Ja Helge omalla blogillaan jatkaa: “Suomalaiset ja ruotsalaiset eivät hyväksyisi miljoonien raakapuutonnien rahtaamista pohjolan metsistä Keski-Eurooppaan jalostettavaksi…Ennen Neuvostoliiton romahtamista tarrauduimme viimeiseen asti sikäläiseen talousjärjestelmän tarjoamiin vientimahdollisuuksiin. Nyt haluaisimme jatkaa kommunismin romahtamisen jälkeistä aikaa tästä ikuisuuteen.” Kovin ovat erilaisia juttujen painotukset. Mikä on totuus?

En minä vaan tiedä. Olen kyllä taipuvaisempi yhtymään sellaiseen ajatteluun, jota Helge edustaa, vaikka kyllähän Ilaskivi sinänsä oikeassa on. Mutta on kai myös selvää, että Venäjä haluaa nostaa vientituotteittensa jalostusastetta ja tuottaa itse omista raaka-aineista tuotettavat jalosteensa? Niinhän mekin aikoinaan halusimme ja teimme kun sahateollisuudesta kehitettiin paperiteollisuus.

Itse ottaisin talouskomissaarin viestin tyystin toiselta kannalta. Se osoittaa kuinka huonosti me suomalaiset itse olemme huolehtineet oman etumme ajamisesta Brysselissä viime aikoina. Eikä syyttävä sormi tältä osin ole suinkaan yksin valtiovaltaan osoittamassa. Ja toisaalta se osoittaa mikä painoarvo meillä EU foorumeilla on, jos emme itse riittävästi omista eduistamme huolehdi. Ja huolehtimisen on tapahduttava jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä.

Kun se on housuissa on turha rypistää.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »

Matti Vanhasen tie tähtiin

21.5.2008 8.49 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Poliittiset puolueet

Olen jo muutaman vuoden miettinyt mitä hyödyllistä käyttöä maallamme voisi olla toivottomista poliitikoista. Sattuneesta syystä mielenkiintoni on kohdistunut Matti Vanhaseen. Ja hän se onkin ollut kova pähkinä.

Mutta nyt se vihdoin selvisi:

“Astronauttien hakutilaisuus tänään Helsingissä

Euroopan avaruusjärjestön ESA:n uusia astronautteja etsivä ryhmä saapuu Helsinkiin tänään. ESA houkuttelee myös suomalaisia osallistumaan maanantaina avautuneeseen astronauttihakuun.” (HeSa tänään)

Voisin kuvitella, että hänen poikkeukselliset kykynsä olisivat hänelle tässä työssä korvaamaton resurssi josta ammentaa. Minun ääneni ja kirjallisen suositukseni ao. tehtävään hän saa joko leikkaa/liimaa menettelyllä tältä blogilta, tai erikseen sitä allekirjoittaneelta hakemalla. Lupaan, että ao. todiste on korea. Ja eiköhän siihenkin saada allekirjoittajaksi muutama miljonääri ja eturivin poliitikko.

Täytyy myöntää, että mielessäni soivat sanat nuoruuteni rallatuksesta: Vi vil har mere ryssar upp i rymden, och vi hoppas at dom aldrig kommer ner.” Tai jotenkin näin.

Tämä kaikki siis sen jälkeen kun hän ensin jäävää itsensä hallitustyöskentelystä ja sitten lopuksi poistuu politiikan historian tunkiolle.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 5 kommenttia »

Jäävää itsesi, Matti

20.5.2008 18.27 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Farssi, Poliittiset puolueet

Uutiset kertovat, että Matti Vanhasen “mukaan Suomea uhkaa vakava poliittinen luottamuskriisi, koska niin moni kansanedustaja on rikkonut lakia. Ratkaisuksi Vanhanen tarjoaa vaalirahoituslain kiristämistä ja vaalirahailmoitusten täydentämistä”. Kiva kun havaitsee. Samalla on kerrottu, että hän harkitsee itsensä jääväämistä, mikäli Kakkosen titteli tulee uudelleen käsiteltäväksi “neuvoslautakuntaan”.

Murheensa kullakin.

Haluaisin helpottaa pääministerin murheita. Jäävää itsesi hallituksen työskentelystä. Piirileikki tämä on jo nyt. Mitä se Susankin ajattelee?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 6 kommenttia »

Demokratiasta kannattaa maksaa

On kunnioitettavaa ja toivottavaa, että mahdollisimman monet ihmiset haluavat edustaa meitä tavallisia tossunkuluttajia kansanedustuslaitoksessamme ja kunnan itsehallintoelimissä. Parlamentaarisessa demokratiassa valitaan edustajat hoitamaan yhteisiä asioita. Ei se muuten toimi.

Tämä kirjoitus lähti kommentista NinaSuomalaisen tämänpäiväiseen artikkeliin. Ja sitten havaitsin, että se on jopa artikkeliksi liian laaja. Mutta koska turhautuminen demokraattiseen järjestelmään aiheuttaa usein ylilyöntejä ja yhteiskunnallista radikalisoitumista, ajattelin sen siitä huolimatta julkaista. Ettei 1930-luku enää toistuisi. Sitä nimittäin seurasi 1940-luku.

Jossain vaiheessa, ainakin ennen kuin he voivat teoillaan osoittaa “kyvykkyytensä”, ehdokkaat joutuvat kampanjoimaan mahdollisuudestaan tulla valituksi. Ja ensi kerran jälkeenkään ei voi olla varma, että tulee valituksi ilman kampanjaa. Taatusti kampanjointi on kallista. Ja tavalla tai toisella se on rahoitettava. Julkisilla vai yksityisillä varoilla?

Omat rahat ei riittävän kauas kanna. Rahoitusta keräävien tukiyhdistysten toiminta, jonka merkitys taatusti ylittää pelkän rahallisen panoksen, on osoitus terveestä kansalaisosallistumisesta, -vastuusta ja -työstä. Samoin on tervetullutta, että yritykset ja erilaiset kansalaisjärjestöt osallistuvat kampanjoiden rahoittamiseen, kukin omista “intresseistään” lähtien, ja niiden toteuttamista edistääkseen. Ja varmaan ne puolueetkin, jollain lailla? Mutta ei kai voida lähteä siitä, että julkinen valta rahoittaisi itse itsensä? Tyyliin verot valtion maksettavaksi. Sitä paitsi; Demokratiasta kannattaa maksaa.

Noin sata vuotta ihmiset, jotka edustavat samanlaisia yhteiskunnallisia arvoja, ovat järjestäytyneet puolueiksi. Ajamaan entistä tehokkaammin omia näkemyksiään. Puolueita tarvitaan vaaliorganisaationa, imagon/brandin luojana, yhteistyöorganisaationa, keskustelufoorumina jne. Sitä paitsi, joukoissa on voimaa.

Mutta joukoissa myös tyhmyys tiivistyy. Ennen valitsemamme edustajat päättivät tosiasiallisesti itse mitä nappia painaa äänestyksessä. Ja heidät saattoi perustellusti asettaa vastuuseen painamisistaan. Me valitsijat saatoimme. Nyt siitä päättää puolue, eduskunta- tai valtuustoryhmä tai puoluetoimisto, -valtuusto tai -kokous. Ja joissain puolueissa ilmeisesti puoluesihteeri. Mutta vastuuseen voit edelleen saattaa vain sen yksittäisen edustajan. Siis me voimme.  Siis sen, joka ei välttämättä voinut, halunnut, uskaltanut, viitsinyt äänestää porukan päätöksen vastaisesti. Sillä porukkahan oli jo päättänyt, ja itse olin silloin mukana…. Ja tottahan puolue aina voi….

Onhan tämä musta – valkoista, jota reaalimaailma ei välttämättä ole? Mukaan poliittiseen käyttäytymiseen mahtuvat varmasti kaikki harmaan sävyt. Mutta kehitys on johtanut siihen, että pääsääntöisesti sillä keitä ihmisiä valitaan meitä edustamaan, ei ole juurikaan merkitystä. Sillä ”porukka” päättää. Ja tämän ovat havainneet myös äänestäjät. Ja reagoivat sen mukaisesti.

Ja sitten alkavat ongelmat. Puolueista tulee itseisarvo, ei yhteisten ja yleisten asioitten hoitamisesta. Tarvitaan ”painoarvoa kuvaa osa paikoista siellä ja täällä”, ”suojatyöpaikka tälle, enemmän tai vähemmän ansioituneelle”, “valitaan meidän ehdokas tuohon virkaan”, rahaa ”puolueen vaalityöhön”, “äänestysaktiivisuutta nostamaan”, ”avustajia eduskuntaryhmälle” ”ja edustajille” jne. jne. Ja politikoinnista täytyy tehdä ura, työ ihan kuin muutkin työt. Sillä on se niin vaikeaa olla poliitikko, kun ei edes kansalaiset ymmärrä. Pilkkaavat vaan.

Ja mistä sitä poliitikot sitten rahat repisivät? Se on niin vaikeaa, ihmisarvoa suorastaan alentavaa, kulkea lakki kourassa rahoja kerjäämässä. Eikö? Sieltä poliitikotkin rahat ottavat mistä helpoiten saavat; valtiolta tai kunnilta eli meiltä veronmaksajilta. Niistä rahoista he voivat ihan itse päättää; vaalien väleilläkin. Niitä rahoja on paljon ja kyllä niitä meneekin.

Ja sitten koplataan. Rakennetaan muutama siltarumpu tai peräti silta. Vastaanotetaan faxeja ja lähetellään tekstiviestejä. Kaavoitetaan muutamia tontteja syrjäkylille. Lisätään rakennusoikeutta luolle hotellille. Revitään auki KHO vesivoimaa koskevat päätökset toistuvasti. Jätetään noudattamatta itse säädettyä lakia kun siitä ei mitään seuraa. Muodostetaan ja pilkotaan valtion ja kuntien ”laitoksia” lähinnä sen perusteella mikä omalle porukalle on edullista. Ja viimeksi joku sankari yrittää sanktioida jäällä kävelemisen ilman naskaleita, kun vaalirahoitusvilppiä ei ole ymmärtänyt sanktioda!

Ja näin järjestelmän uskottavuus vähitellen murenee ja ennen pitkään häviää kokonaan. Ei ehkä puolueaatelin silmissä, mutta kansalaisten silmissä. Mutta kun kerran puolivalmiista hallituksen asioista ei saa keskustella, ja eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta, niin varmaan kansalaistenkin on sitten nautittava puolueiden luottamusta?

Ja nyt tämä parlamentaarisen demokratiamme kriisi tulee yllättäen ja pyytämättä häiritsemään valtakunnan poliittista eliittiä. Kalli sentään tajusi mitä kello oli lyönyt. Oli oppinut sen kai Ikestä muutamaa viikkoa aikaisemmin. Ainakin hymystä päätellen. Ja nyt sitten, kun ensimmäinen puhuri on kestetty, yritetään yli sieltä mistä aita on matalin. Brax perustaa toimikunnan.

Omat reseptini ratkaisuiden pohjiksi olen pyrkinyt kokoamaan yhteen eiliseen artikkeliini komentteineen ja ensimmäiseen kirjoitukseeni tästä asiasta Tulosvastuuta politiikkaan. Ja onhan niitä tällä sivutolla liikaakin. Joten ei niistä sen enempää.

Mutta yksi asia on vielä rahoituskeskustelussa jäänyt aivan liian vähälle huomiolle: vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen suhde. Sillä kaikki vaalirahoitus pystytään ilman ongelmia, kanavoimaan näkymättömänä puolueiden kautta. Ja varmaan aika suuri osa sitä kautta myös ohjautuu.

Vaalirahat peräisin Venäjän Mafialta

19.5.2008 12.52 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Poliittiset puolueet

Meillä on käsissämme Suomen parlamentaarisen demokratian kriisi. Ei tässä tilanteessa enää pelkästä tilkitsemisestä mitään pysyvää hyötyä ole. Yksittäisten kansanedustajien lisäksi uskottavuutensa ovat menettäneet puolueet ja poliittinen järjestelmämme. Sitä ei korjata vain sillä, että vaalirahoitustörttöilyt selvitetään. Se on korjautumisen ehdoton edellytys, mutta ei toimenpiteenä yksin riitävä.

Vaalirahoituksen järkevyyden lisäksi on syytä selvittää puoluerahoituksen läpinäkyvyys. Nythän oikeastaan kukaan ei ole selvillä siitä, mistä kaikkialta ja miten puolueet oman toimintansa rahoittavat. Ja minne kaikkialle puolueet meidän verorahamme käytettäväksi osoittavat. Mitä tutkimuslaitoksia, urheilupiirejä, nuorisojärjestöjä, sanomalehtiä jne. jne. tuetaan pääosin siksi, että “oma puolue” tukee? Ja kuinka paljon näistä rahoista, esimerkiksi kansanedustajien palkoista siirtyy puolueiden käyttöön? Me tiedämme tämän kaikki, mutta avoimmuuteen ja läpinäkyvyyteen ei ole ollut tarvetta. Olemme tähän mennessä hyväksyneet maan tavan toimia. Uskallammeko edelleen?

Oikeusministeri Tuija Brax on kertomansa mukaan vuoden aikana puhunut lukuisissa haastatteluissa siitä, että laittomia vaalirahoitusilmoituksia on nyt enemmän kuin neljä vuotta sitten.” “Viranomaiselle saatava oikeus reagoida”

”Euroopan neuvoston korruption vastainen yksikkö Greco on suhtautunut epäillen siihen, että niin lähellä poliittista valtaa oleva organisaatio kuin oikeusministeriö valvoo vaalirahoitusta. Vaalirahoitusviranomainen on nyt oikeusministeriön vaalirahoitusyksikkö. Yksikössä on kolme ihmistä, ja sillä yksiköllä eikä siis viime kädessä minullakaan ole nykyisen lain mukaan oikeutta reagoida siihen kun ilmoitukset ovat ilmiselvästi laittomia, Brax kertoo YLE Uutisille.

Jälleen kerran poliittiset puolueemme, jokainen erikseen ja kaikki yhdessä, osoittavat vilpittömyytensä parlamentaarisen demokratiamme ongelmakohtien aktiivisina tilkitsijöinä. Itse laaditaan laki, jonka keskeisin ongelma tiedetään jo lakia säädettäessä. Ja nyt, kun se on housuissa, ihmetellään. Ja aletaan tilkitä äänestäjien rauhoittamiseksi.

Sitten meillä on se yksi hujooppi, joka ei tiedä kuka hänen toimintaansa rahoittaa ja lienee sitä mieltä, että käypä raha ei haise. Varmaan vastaus olisi sama, jos olisi käynyt ilmi, että oikeesti kyseessä olisi ollut Venäjän Mafian rahanpesuoperaatio lapsiprostitutiorahojen hyödyntämiseksi? Mutta on vain ymmärrettävää, että hän, ja hänen onnettomat kaverinsa jatkavat luottamustehtävissään. Eihän hallitseminen muuten tässä maassa varmaan hoidu?

”Rötösherrat linnaan”, lausuisi Veikko Vennamo jos vielä eläisi. Ja vaikka en hänen politiikasta muuten paljoa välittäisi, tämän asian osalta hän kyllä saisi valtakirjani. Puolustuksen - if any - on turhaa vedota siihen, että rötösherrat ovat täyttäneet lain kirjaimen. He kun ovat tietoisesti itse säätäneet sen lain, johon he omassa vilpillisyydessään vetoavat.

Vaalirahoituksen järkevyyden lisäksi on syytä selvittää puoluerahoituksen läpinäkyvyys. Nythän oikeastaan kukaan ei ole selvillä siitä, mistä kaikkialta ja miten puolueet oman toimintansa rahoittavat. Ja minne kaikkialle puolueet meidän verorahamme käytettäväksi osoittavat. Mitä tutkimuslaitoksia, urheilupiirejä, nuorisojärjestöjä, sanomalehtiä jne. jne. tuetaan pääosin siksi, että “oma puolue” tukee? Ja kuinka paljon näistä rahoista, esimerkiksi kansanedustajien palkoista siirtyy puolueiden käyttöön? Me tiedämme tämän kaikki, mutta avoimmuuteen ja läpinäkyvyyteen ei ole ollut tarvetta. Olemme tähän mennessä hyväksyneet maan tavan toimia. Uskallammeko edelleen?

Ehdotukseni pohjiksi perustuslain muuttamisesta ohessa.

Tulosvastuuta demokratiaan.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 8 kommenttia »

Heinolan Heilin ylistys

18.5.2008 12.08 | hakki47 | Hyvinvointi, Matkailu, Ruoka & juoma, Kauppa, Asiakaspalvelu ja viestintä, Business

Hyi hitto mikä keli. Viikonloppu keväisessä Heinolassa, kun ulkona poikkeuksellisesti on kosteaa ja tosi kylmää, ei mieltä lämmitä. Mutta on viikossa kyllä valopilkkukin.

Kävimme eilen ensi kerran tutustumassa 4/5 moottoritien varressa, Vuohkallion ja uuden ABC:n alueella, Heinolan Heiliin. Kyse on kai tavallaan yksityisestä kauppahalli-muotoisesta kaupasta, paikallisten maataloustuottajien tuotteiden suoramyynnin toteuttamiseksi. Tuoreita paikallisia vihanneksia, paikallisia käsitöitä, tilaviinejä, mehuja, säilykkeitä, lihaa, kalaa, juustoa ja vaikka mitä oli tarjolla. Siistissä kahvilassa olisi mielellään voinut vaikka ruokailla tai nauttia päiväkahvit.

Parempaa, monipuolisempaa lihatiskiä saa hakea. Eikä niitä pääkaupunkiseudullakaan montaa ole. Ostimme jättikokoiset possunkyljykset, jotka muodoltaan muistuttivat jenkkien T-bone steakia. Herkullista kotona uunissa valmistettuna. Ja päälle lohkoperunoita. Tuoretta, mm. eri tavoin esivalmisteltua kalaa oli joka lähtöön. Mutta kun kala ei oikein ole minun juttu, en osaa sanoa laadusta. Upeilta näyttivät.

Alkoa ei Heilistä löytynyt mutta tilaviinejä, oluita, sahtia, mehuja aivan riittämiin. Palvelu oli ystävällistä, henkilökohtaista, asiantuntevaa ja lupsakkaa, vaikka ei Savossa oltukaan. Asiakkaita aika varhaisessa lauantaissa ihan kivasti.

Mieleeni tuli, että tässä hyvä konsepti maaseutua käytännössä kehittämään. Varmaankaan ei ratkaisu kaikkiin maaseudun ongelmiin, mutta yrityslähtöinen, itsensä toivottavasti kannattava tapa, jonka rahoittavat tyytyväiset asiakkaat. Eikä varmaankaan ole ainutlaatuinen, mutta minulle tosi positiivinen yllätys. Suosittelen tutustumaan. Ja toivotan Heilille menestystä.

Mutta on tässä hyvyydessä haittavaikutuksensakin. Heinolan kaupungin keskustan elävyyden kannalta. Jos Vuohkallion alueen suunnitelmat toteutuvat täyteen määräänsä, keskustan elävyyden säilyminen on suuressa vaarassa. Se alkaa ilman erityisiä uusia ideoita kuihtua ja kuolla. Mutta sitähän kehitys aina on, uusia ideoita ja haasteita vanhoille.

Nyt sitten vaan ostoksille. Jos me kuluttajat emme jaloillamme äänestä uusien ideoiden puolesta, ne kuihtuvat ja kuolevat.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 5 kommenttia »

Arvojohtajuutta

16.5.2008 21.43 | hakki47 | Työelämä

”Vuosi 1918 on monelle suomalaispoliitikolle ja Suomen kansalle yhä hankala paikka. Siitä saatiin tänään osoitus, kun tasavallan presidentti Tarja Halosta ei näkynyt Jääkärisäätiön, Vapaussoturien huoltosäätiön, Lotta Svärd Säätiön ja niitä lähellä olevien yhdistysten järjestämässä juhlassa vapaussodan päättymisen 90-vuotispäivän kunniaksi. Finlandia-talo kyllä oli täynnä, joukossa runsaasti harmaantunutta veteraaniväkeä kunniamerkkeineen.”

Näin kirjoitti Uusi Suomi tänään. Tarja Halonen ei ollut paikalla. Vapaussodan päättymisen 90-vuotispäivän kunniaksi Finlandia-talossa tänään.

Ehkä arvojohtajaksi halajava halusi alleviivata arvoansa? Samalla tavoin kuin tilaisuudessa läsnä olevat omansa. Sympatiani ovat niiden puolella, jotka osallistuivat tilaisuuteen. Ihmettelen Tarja Halosen mielenosoitusta, Tasavallan Presidentin, jonka pitäisi kai olla koko kansan päämies; anteeksi päähenkilö.

Miten ihmeessä me voimme olla kansakunta, joka 90 vuoden itsenäisyyden jälkeen yhä ilmeisesti jakautuu punaisiin ja valkoisiin? 90 vuotta on lähes neljä sukupolvea!

En myöskään suoraan sanoen ymmärrä miten henkilö, joka on valittu maan pää”henkilöksi”, katsoo olevan asiallista, että hän jättää osallistumatta voittajien - sen maan jonka presidentti hän on - muistojuhlaan. Mutta aivan yhtä ihmeissäni olen siitä, että edelleen 90 vuoden jälkeen meillä ilmeisesti on voittajia ja häviäjiä.

Suosittelisin ”Totuuskomissiota”. Tai ihan vaan avointa keskustelua. Muuten olemme kohta osa Äiti – Venäjää.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 16 kommenttia »

Satuja ja tarinoita kaikenikäisille

16.5.2008 7.28 | hakki47 | Farssi, Poliittiset puolueet

Eduskunta säätää ymmärtämättömyyttään lain kansanedustajan vaalirahoituksen ilmoittamisvelvollisuudesta ja ilmoituksen julkisuudesta ja keskustelun jälkeen jättää lain rikkomisen sanktioimatta. Tarpeettomana.

Kansanedustajat eivät ymmärrä seuraavaa oikeusministeriön nettisivulla olevaa ohjetta:

Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
1) maininta siitä, mitkä vaalit ovat kyseessä;
2) ehdokkaan täydellinen nimi ja hänet asettaneen puolueen nimi tai maininta siitä, jos ehdokas on valitsijayhdistyksen ehdokas;
3) ehdokkaan vaalikampanjan kokonaiskulut; sekä
4) ehdokkaan vaalikampanjan rahoitus eriteltynä
a) toisaalta ehdokkaan omiin varoihin sekä
b) toisaalta ehdokkaan, hänen tukiryhmänsä ja muun hänen tukemisekseen perustetun yhteisön saamaan ulkopuoliseen tukeen ryhmiteltynä

• 
  

  yksityishenkilöiltä,

  
  


• 
  

  yrityksiltä,

  
  


• 
  

  puoluejärjestöiltä ja

  
  


• 
  

  muilta vastaavilta päätahoilta saatuun tukeen.

  
  

Erikseen on ilmoitettava kunkin yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos tämä arvo on presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa vähintään 3400 euroa sekä eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa vähintään 1700 euroa. Yksityishenkilön nimeä ei saa ilmoittaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan, jos hänen antamansa tuen arvo jää alle mainitun rajan.

Yksittäiset kansanedustajat eivät halua tietää ketkä heidän kampanjakulujaan rahoittavat ja siten heidän toimintansa mahdollistavat.

Yksittäiset kansanedustajat eivät muista minkä yhdistyksen he ovat merkinneet heidän kampanjakulujensa ainoaksi yksittäiseksi rahoittajaksi.
Yksittäiset kansanedustajat eivät koskaan ole kuulleet sanontaa: Ilmaisia lounaita ei ole.

Ympäristöhuolilla profiloituva pääministeri kannattaa sattumalta kotikuntaansa suunniteltua Tavarataivasta vastoin ministerinsä selkeästi kielteistä ja perusteltua kantaa.

Kansalaisten luottamus puolueisiin ja kansanedustajiin palautuu siten, että nykyiset tarkoituksellisesti puutteellisesti ja virheellisesti tehdyt ilmoitusten irvikuvat täydennetään ja palataan yksinkertaiseen päiväjärjestykseen.

Kansalaiset arvostavat nykyisin toteutettavaa parlamentaarista demokratiaa valtiomme hallintomallina, puolueita ja poliitikkoja yhtä paljon kuin aiemmin.

Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus 2008 kasvaa kohisten, koska Timo Kallin aloittama imagokampanja onnistui.

Kuinka pohjattoman tyhmänä ja ymmärtämättömänä vaalikarjana meitä pidätte?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 8 kommenttia »

EU:n turvatakuut

15.5.2008 19.22 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen

EU:n avunantovelvoite on puolustusvaliokunnan mielestä “ennen muuta poliittinen sitoumus”, mutta “painoarvoltaan merkittävä” ja “hyvin velvoittava”. Muutaman viikon he ovat asiaa pohtineet ja asiantuntijoita kuulleet. Ja jättivät asiantuntija-lausunnot olennaisimmalta osaltaan omaan arvoonsa.

Avunantovelvoite ei edellytä minkään joukon yksimielisyyttä, ei edes enemmistöä. Halukas saa antaa apua sitä pyytävälle. Kukaan joukosta ei voi estää ketään muuta joukkoon kuuluvaa auttamasta apua pyytävää. Mutta kenenkään ei myöskään ole pakko pyytää apua. Mutta saa pyytää apua, jos haluaa.

Meiltä suomalaisilta se vaatii vain sitä, että halutessamme auttaa mahdollista avunpyytäjää, muutamme omaa lainsäädäntöämme siten, että lakimme sallii avun antamisen. Sen voimme tehdä joko ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos jätämme lait osaltamme säätämättä, kuten puolustusvaliokunta suosittaa, lienee hyväksyttävä, että muutkaan valtiot eivät vastaavia lakeja säädä. Eli tuskinpa kannattaa sellaiseen turvatakuuseen paljoa luottaa, johon ei itse ole valmis sitoutumaan. Mutta miksi puolustusvaliokunta pitää sitä mutta “painoarvoltaan merkittävänä” ja “hyvin velvoittavana” minua kyllä ihmetyttää.

Tulkintani mukaan EUn turvatakuu on yhtä sitova kuin Kansainliiton aikoinaan jäsenmailleen antamat “turvatakuut”. Ne joutuivat testiin 31.12.1939. Ne ovat yhtä velvoittavat ja sitovatkin.

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »

Kenestä uusi pääministeri? (Ja laajennettuna)

15.5.2008 13.57 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Varallisuuden hallinta, Poliittiset puolueet

Kauppalehden mukaan valtio-opin professori Heikki Paloheimon mielestä pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) olisi pitänyt pitää suunsa kiinni Vihdin Ideapark-suunnitelmista. Olen professorin kanssa eri mieltä. Toivoisin, että Vanhanen lisääntyvästi jakaisi meille tuntojaan poliittisista realiteeteistä. Keskeisimpää omaa tuntoaan hän nyt sitten on rikkonut: “keskeneräisistä asioista ei puhuta”. Sen lisäksi, että Vapaavuori jääväsi itsensä ministeriönsä käsittelyyn tulevan kaavamuutoskäsittelyn osalta, jääväsi Lehtomäki itsensä ympäristömuutosluvan hankkimisessa Pallaksen hotelliyrittäjälle. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että hallitus on jäävännyt itsensä.

Oikeusministeriön sivulla vaalit.fi näkyvät kaikkien kansanedustajien ja heidän varahenkilöiden ilmoitukset vaalirahoituksestaan. Siis heidän omat ilmoituksensa. Kävin muutaman läpi kun havaitsin, että nyt saattaisi olla hyvä saada aikaan muutos vaalien rahoittamiseen ja puolueiden valtaan lainsäädäntötyössä. Aihe kun on yhä edelleen keskeisin parlamentarismimme ongelma. Edellisen lisäksi olen asiaa viimeisen noin 1,5 vuoden aikana muulloinkin tällä blogilla käsitellyt.

Syy miksi nyt käytän pohjana aamuista artikkeliani on se, että em. käynnistä heräsi kysymys. Mikä seikka selittää sen, että Merikukka Forssius on ainoa vihreitten edustaja, joka on saanut rahoitusta Kehittyvien Maakuntien Suomi ry.:ltä? Ei kai….?

Kun Vanhanen nimitettiin pääministeriksi, valehtelusta kiinni jääneen Jäätteenmäen jälkeen ja joku kysyi, miksi juuri hän, oli vastaus: ”Vanhanen on puhtoisin mikä meillä on”. Ei siis ihme, että Kalli teki meille palveluksen osoittamalla, millä ylimielisyydellä valittu kansanedustaja, puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtaja, suhtautuu lakiin. Sen noudattamiseen ja siten myös niiden kansalaisten arvoihin, joita hänen pitäisi edustaa. Taisi tulla tyrittyä tosi raskaasti? Kiitos siitä.
Seuraavaksi narahti perintöprinsessa Lehtomäki, puolueensa varapuheenjohtaja. Oliko se vasta eilen? Tänään syklooni lähestyy jo Matti Vanhasta. Median mukaan 10 000 euron vaaliraha yhdistykseltä, jossa mukana muita samaan puolue-uskontoon kuuluvia liikemiehiä. Mutta eihän pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja varmaankaan voi tietää mistä hänen kampanjarahansa ovat peräisin? Sitä paitsi, eihän lika ole Mattiin ennenkään tarttunut.

Ruukki, Tokmanni, IdeaPark-Sukari, Ajanta ja varmasti monia muitakin kiinnostavia uskovaisia kuuluu yhdistykseen, joka rahoittaa ainakin puolueiden kansanedustajaehdokkaita. Mielenkiintoista olisi tietää myös mitä muita aktiviteetteja ao. yhdistys ja sen jäsenet harrastavat.

Nyt tulevat ymmärrettäväksi Viher-Vanhasen mielipiteet Vihdin IdeaParkista. Ja Tokmannin viimeaikoina saamat upeat liikepaikat. Ja kävipä pääministeri kuun alussa Kakkosen vieraana Mäntsälässä muuraamassa peruskiven Tokmannin uuteen logistiikkakeskukseen. Sääli, että Ruukki-Groupin ei Venäjällä käynyt yhtä hyvin, veikkasivatko väärää hevosta? Ja mikäköhän on kytkentä S-ryhmään, ABChen ja paikallisosuuskauppoihin? Hyvillä liikepaikoilla, joista paikallispoliitikot päättävät, ryhmän tulos on pitkälti tahkottu.

Tällainen tavallinen tossunkuluttaja toivoo jostain nyt löytyvän ne tutkivat journalistit, jotka paljastavat puoluejärjestelmämme koko mädännäisyyden. Ja ne suoraselkäiset poliisit, jotka uskaltavat tutkia mahdolliset rikokset. Ja syyttäjät, jotka eivät pelkää vaarantaa urakehitystään, ja tarvittaessa syyttävät. Ja ne puolueettomat tuomarit ja, ai niin ne puolueiden valitsemat lautamiehet, jotka todella suostuvat tarvittaessa lukemaan lakia heidät valinneille.

PS

Olisikohan todella mahdollista linkittää puoluerahoitus ja WinCapitan kadonneet miljoonat.?

PPS

Vaikka korppi ei korpin silmää kuulemma noki, saapa nähdä millä selityksillä Kepu perustelee sen, että heidän vastuuhenkilönsä ovat valehdelleet?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »