Kauppakamaripoikien historiantajulla

Vielä se sätkii ja potkii. Siis eurooppalainen yhteisö, EMU ja EU. Mutta jos joku kuvittelee, että todellinen eurooppalainen yhteisö voisi toimia ilman kolmea entistä eurooppalaista suurvaltaa, hän erehtyy. Vaikka Jyrki-boy olisi kuinka timminä vallan sisäpiirissä.

Historiallisista syistä se onnistuisi varmaan ilman Euroopan puoleista Venäjää. Ilman Ranskaa ja Englantia se on hukkaan heitetty yrityskin. Yrittääpä Saksa sitten ihan miten tahansa.

Hyvin on toiminut niitten strategia, jotka eivät suin surminkaan halua yhtenäistä Eurooppaa. Sääli, että samalla eniten Merkelin voitosta tulevat kärsimään eurooppalaiset. Me kaikki. Pyrroksen voitto, sanan koko merkityksessä.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/01/kansat-kaantyvat-toisiaan-vastaan.html
http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/01/romahduksen-taattu-resepti.html
http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/01/karjala-takaisin.html

Viime vuosisadan eurooppalaiset kauheudet kokeneet sukupolvet eivät enää ole näitä päätöksiä tekemässä. Nyt EU-politiikan päätökset tehdään kauppakamaripoikien historiantajulla. Samoin myös kotimaiset.


PS.

Toiminnallaan Suomen pääministeri, maamme keskeisin poliittinen johtaja naulaa itsensä kansallisesti kestämättömän politiikan kannattajaksi ja itsensä suomalaiseksi Quislingiksi. (Ei nyt ihan, mutta melkein.) Samalla hän ainakin antaa tukensa Pekka Haaviston valinnalle Tasavallan Presidentiksi. Aika kummallista toimintaa kokoomuksen puheenjohtajalta? Mutta ei suinkaan ensimmäinen kerta. Yo-todistuksen matematiikan (lyhyt oppimäärä) arvosana oli 6. Mikä mahtoi olla historian?

Tiedän ketä presidentiksi äänestän

Viime lauantaina kehuin, että presidentinvaalin osalta "nyt valinta voidaan sentään rauhassa suorittaa ”parempi kahdesta”- periaatteella. Tolkuttomimmat vaihtoehdot on karsittu." Olen edelleen samaa mieltä. Mutta valinta täytyy tehdä. Vain toisen voin valita, vain yhtä äänestää. Mitkä ovat keskeisimmät kriteerit? Miten hyvin ehdokkaat ne täyttävät?

Kun itse katson olevani puoluepoliittisesti sitoutumaton porvari, ei siitä paljon eroa ehdokkaiden välille taida syntyä?

Pidän arvossa puolueen "ideologisesta" totuuden ohjauksesta irti olevaa itsenäistä ja realistista harkintaa, kykyä pitää siitä myös kiinni ja saattaa se toteutumaan. Sanalla sanoen johtajuutta. Samoin ehdokkaan taustan, kokemuksen, aikuisajan historian osoitusta siitä, että on oppinut omillaan toimeen tulemaan, erityisesti myös puolueiden ja muun etujärjestötoiminnan epätodellisen maailman ulkopuolella. Kykyä yhdistää linjassaan tulevien vuosien jo näkyvissä olevien taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten haasteiden hyvin suuret vaatimukset ja muuttaa ne kansallisesti yhdessä tapahtuvaksi rakentavaksi toiminnaksi, koko suomalaisen yhteisön parhaaksi.

Eiköhän tuosta jo eroa löydy? Minulle ainakin riittävästi. Vaan entäpä haittavaikutukset, jos ehdokkaani tulee valittua? Nekin selvisivät, mutta kun ne ovat puhtaasti ehdokkaaseeni kohdistuvia ja siten hänen henkilöllisyytensä paljastavia, jääköön ne tässä yksilöimättä.

Ei kun äänestämään. Ennakkoon.

Karjala takaisin

Sitähän yksi ja toinen on esittänyt jo varmaan Isosta Vihasta lähtien. Ensin ruotsalaiset, sitten AKS nyt ilmeisesti Suomen Sisu ja Karjalan liitto? Suomessa keskustelu siitä, kenellä Karjalan kunnaisiin on ainoa aito oikeus, on käynyt kuumana taas siitä lähtien, kun Neuvostoliitto Porkkalasta luopui.

Vaikka uskoisimmekin ihmisen muutamien satojen vuosien aikana sivistyneen ja muutenkin kehittyneen tosiasiassa on, että evolutio ei ihan siinä asiassa ainakaan mitään olennaista apua tarjoa. Pidemmässä juoksussa ainoa aito oikeus on voiman oikeus, kuten myös me suomalaiset olemme historian aikana kerta toisensa jälkeen voineet todeta. Sopimuksetkin ovat voimassa vain juuri niin kauan, kuin niiden rikkominen aiheuttaa voimakkaammalle arvionsa enemmän etuja ja oikeuksia kun niiden noudattaminen. Tulkintaoikeus jää voimaikkaammalle joka tapauksessa.

Harvoin kuitenkaan olen siihen törmännyt, että heikompi tyrkyttämällä tyrkyttää omaa aluettaan sille rosvolle, joka tilaisuuden tullen on aluettamme ulosmitannut ja ahtauttamme lisännyt. Varsinkaan kun ei kukaan ole edes pyytänyt.

Näin on kuitenkin ilmeisesti tapahtumassa Lappeenrannassa. Näyttää siltä, että jotkut sinisilmäiset pellavapäät ihan oikeasti puuhaavat Etelä-Karjalaan Pohjolan Elsassia! Miksei sitten samalla luovuta koko entisen suuriruhtinaskunnan alueesta, Tornionjokea myöten? Saisi veli venäläinen takaisi Karjalan lisäksi myös Ahvenanmaan.

Vai olisiko kyseessä sittenkin Grand Plan, suurtalin suurempi ja ovelampi suunnitelma? Sellainen, joka ei tällaiselle tavikselle ihan heti aukea. Jospa strategian nuotit menevätkin seuraavasti:

1. Luovutaan henkilömiinoista.
2. Karsitaan armeija puolustuskyvyttömäksi.
3. Velkaannutetaan valtio ja kunnat, ulosmitataan itse kaikki irtilähtevä.
4. Perustetaan Pohjolan Elsass.
5. Perustetaan Karjalan Oblasti.
6. Muutetaan kaikki Malagalle tai Kanarialle tai Thaimaahan tai vaikkapa Nauru-saarille.

Jäisi siinä Venäjälle sitten ainakin meidän valtionvarainministerien rakentama velkaloukku selvitettäväksi. 


PS.

Minne voi ilmoittautua?

Lyhyen matikan kuutosen pääministeri,

entinen - 6 vuotta - valtionvarainministeri ja luokanopettaja valtionvarainministerinä. Kummankin matemaattiset, sekä kansainvälisen ja kansallisen valtiontaloustieteelliset tiedot varmaankin samaa tasoa? Virkamiehistä pitäisi olla siinä vaiheessa varmaan olla apua? Vaan ovatko hekin kaikki enää ainoastaan sopivia?

Jos Taloussanomien Jan Hurrin viimeiset väitteet pitävät paikkansa ja miksi eivät pitäisi, jonkun alkaisi varmaan olla syytä edes dementoida moiset syytökset?

Nämä kun eivät enää ole yksin väitteiden tasolla:

• Suomen kriisivastuut ovat noin 14 kertaa suuremmat kuin niiden pitäisi pankkiriskien perusteella olla.
•  
• Suomen vastuulla on jo solmittujen sopimusten, eduskunnan päätösten tai kansainvälisten kaavailujen perusteella yhteen laskien enimmillään 49 miljardin euron sitoumukset.
•  
• Suomi maksaa, takaa tai on lupautunut muutoin pulittamaan yksin suuremman osan kaikkien kriisitoimien kuluista kuin Britannia ja Sveitsi yhteensä.
•  
• Luottotilastojen mukaan ulkomaiset pankit ovat parin viime vuoden kuluessa vetäneet euroalueen kriisimaista turvaan yli 700 miljardia euroa.
•  
• Juuri ulkomaisten pankkien epävarmoja saatavia kriisitoimet ovat ensimmäisestä niskalenkistä lähtien pelastaneet. Sen sijaan yhdenkään kriisimaan velkamäärä ei ole kriisitoimien avulla supistunut euronkaan vertaa.

Ja sitten vielä poliitikot, ehkäpä jopa Katainen ja Urpiainen, ihmettelevät kansalaisten protestia parlamentaarista poliittista toimintaa kohtaan. Eivätkö edes heidän avustajansa ja taustajoukkonsa enää edes ajattele? Eikö kukaan enää kanna vastuuta mistään?

Tartu harppun vaan sinäkin.

Internet on Onneksi

Otsikon kolme sanaa voidaan kirjoittaa monessa järjestyksessä. Kolme potenssiin kaksi lienee tässä mahdollisuuksien oikea, matemaattinen ilmaus?

Tämän aasisillan avulla pääsen ”luontevasti” eilisen artikkelini kuva-arvoitukseen. Vallan juovuttavasta testosteronista ja vastustamattomasta halusta osoittaa se myös rupusakille. Siitähän kyse oli, kun Guggenheimia Katajannokalle kosiskeltiin.

Vielä ei ehkä sittenkään uskalla puhua imperfektissä? Asiasta päättämisen siirtyminen kun ei tarkoita asian hautaamista. Ei varsinkaan politbyrokratiassa. Mutta perusteellista, ainakin aiempaa perusteellisempaa harkintaa se lupailee? Myös netti, siis sosiaalinen media saa oikeuden riemuita vallastaan.

Kumpi ja kampi tappelevat vielä viikon. Sillä voittaako Sauli Niinistö vai Pekka Haavisto ei todellakaan ole, muille kuin ehdokkaan vannoutuneimmille opetuslapsille, merkitystä. Mutta sillä, keiden presidenttiydestä ei enää tarvitse huolta kantaa, sillä on Suomelle merkitystä. Jopa silloin, vaikka valinnan kohteena on vallaton presidentti.

 

Kuin kaksi marjaa?

Kuva mtv3, kuvahaun perusteella

Parasta vaihtoehtoa ei tuotu tarjolle - ei varmaan ole edes olemassa - mutta nyt valinta voidaan sentään rauhassa suorittaa ”parempi kahdesta”- periaatteella. Tolkuttomimmat vaihtoehdot on karsittu. Alkaisiko kansalaisten demokratia toimia?

Pohjois - Atlantisten länsimaiden,  joista euro-EU on yksi, velkaongelma vaan ei näytä ratkeavan. Vielä? Velkaa velalle näyttää edelleen oleva Ainoa Oikea Totuus, ainoa hyväksytty strategia. Tehtyjen sopimusten tai annettujen lupauksien noudattamisella ei sen sijaan edelleenkään niin väliä ole.

Politiikka, jossa pankkeja pelastetaan veronmaksajien kustannuksella, jatkuu. Enpä usko, että koskaan aiemmin poliitikot ja pankkiirit olisivat yhtä tehokkaasti, yhtä pitkään onnistuneet ”velkaorjuuttamaan” yhtä montaa kansakuntaa, jopa kokonaista mannerta? Ja tämä kaikki vielä solidaarisuuden nimeen.

Eiköhän tällekin saada kohta looginen loppuhuipennus? Some us never learn? Onneksi. Onkin kiinnostava nähdä kuinka kauan ylivelkaiset valtiot ja nyt vasta samalla tiellä olevat, jaksavat menoa vain katseellaan seurata? Odotettavissahan kaikilla voi olla vain konkurssi ja heitteillejättö. Ennemmin tai myöhemmin.

Kansalaisaktiivisuudella, myös ”kansainvälisellä” kansalaisaktiivisuudella on nyt kuitenkin ennen näkemätön ja kokematon tehokas työväline. Ja kaiken lisäksi vielä väline, jonka totaalinen rikkominen ei näytä olevan mahdollista. Se ei valtiaille hyvää lupaile. Eikä vallituille. Tämä kannattaa jokaisen kansalaisen pitää mielessään. Valtaa ei lahjaksi anneta.

Eivät kansalaiset jaksa enää kovin kauan odottaa. Valta voi toki panna asialle Paavo Väyrysensä, Jyrki Kataisensa ja Paavo Lipposensa, tai mellakkapoliisit ja vesitykit, jopa armeijan ja panssarivaunut ja pysyä niiden avulla vallassa vielä hetken. Mutta vain hetken. Eivät hekäänloputtomiin jaksaneet odottaa, Pohjois-Afrikan arabit?

 Lähteestä johtuen objektiivisuudesta ei nytkään takeita.

Avainsanana Libya

Mutta yhtä hämmästelen. Pitääkö yhteiset asiat aina ensin ajaa umpisolmuun?


PS.

Nyt voin rauhallisemmin suhtautua myös Uuden Suomen uusimpaa sananvapaustulkintaan.  Vanhan vallan epätoivoisia kuolinkouristuksia?