Otsikon kolme sanaa voidaan kirjoittaa monessa järjestyksessä. Kolme potenssiin kaksi lienee tässä mahdollisuuksien oikea, matemaattinen ilmaus?
Tämän aasisillan avulla pääsen ”luontevasti” eilisen artikkelini kuva-arvoitukseen. Vallan juovuttavasta testosteronista ja vastustamattomasta halusta osoittaa se myös rupusakille. Siitähän kyse oli, kun Guggenheimia Katajannokalle kosiskeltiin.
Vielä ei ehkä sittenkään uskalla puhua imperfektissä? Asiasta päättämisen siirtyminen kun ei tarkoita asian hautaamista. Ei varsinkaan politbyrokratiassa. Mutta perusteellista, ainakin aiempaa perusteellisempaa harkintaa se lupailee? Myös netti, siis sosiaalinen media saa oikeuden riemuita vallastaan.
Kumpi ja kampi tappelevat vielä viikon. Sillä voittaako Sauli Niinistö vai Pekka Haavisto ei todellakaan ole, muille kuin ehdokkaan vannoutuneimmille opetuslapsille, merkitystä. Mutta sillä, keiden presidenttiydestä ei enää tarvitse huolta kantaa, sillä on Suomelle merkitystä. Jopa silloin, vaikka valinnan kohteena on vallaton presidentti.
Kuin kaksi marjaa?
Kuva mtv3, kuvahaun perusteella
Parasta vaihtoehtoa ei tuotu tarjolle - ei varmaan ole edes olemassa - mutta nyt valinta voidaan sentään rauhassa suorittaa ”parempi kahdesta”- periaatteella. Tolkuttomimmat vaihtoehdot on karsittu. Alkaisiko kansalaisten demokratia toimia?
Pohjois - Atlantisten länsimaiden, joista euro-EU on yksi, velkaongelma vaan ei näytä ratkeavan. Vielä? Velkaa velalle näyttää edelleen oleva Ainoa Oikea Totuus, ainoa hyväksytty strategia. Tehtyjen sopimusten tai annettujen lupauksien noudattamisella ei sen sijaan edelleenkään niin väliä ole.
Politiikka, jossa pankkeja pelastetaan veronmaksajien kustannuksella, jatkuu. Enpä usko, että koskaan aiemmin poliitikot ja pankkiirit olisivat yhtä tehokkaasti, yhtä pitkään onnistuneet ”velkaorjuuttamaan” yhtä montaa kansakuntaa, jopa kokonaista mannerta? Ja tämä kaikki vielä solidaarisuuden nimeen.
Eiköhän tällekin saada kohta looginen loppuhuipennus? Some us never learn? Onneksi. Onkin kiinnostava nähdä kuinka kauan ylivelkaiset valtiot ja nyt vasta samalla tiellä olevat, jaksavat menoa vain katseellaan seurata? Odotettavissahan kaikilla voi olla vain konkurssi ja heitteillejättö. Ennemmin tai myöhemmin.
Kansalaisaktiivisuudella, myös ”kansainvälisellä” kansalaisaktiivisuudella on nyt kuitenkin ennen näkemätön ja kokematon tehokas työväline. Ja kaiken lisäksi vielä väline, jonka totaalinen rikkominen ei näytä olevan mahdollista. Se ei valtiaille hyvää lupaile. Eikä vallituille. Tämä kannattaa jokaisen kansalaisen pitää mielessään. Valtaa ei lahjaksi anneta.
Eivät kansalaiset jaksa enää kovin kauan odottaa. Valta voi toki panna asialle Paavo Väyrysensä, Jyrki Kataisensa ja Paavo Lipposensa, tai mellakkapoliisit ja vesitykit, jopa armeijan ja panssarivaunut ja pysyä niiden avulla vallassa vielä hetken. Mutta vain hetken. Eivät hekäänloputtomiin jaksaneet odottaa, Pohjois-Afrikan arabit?
Lähteestä johtuen objektiivisuudesta ei nytkään takeita.
Avainsanana Libya
Mutta yhtä hämmästelen. Pitääkö yhteiset asiat aina ensin ajaa umpisolmuun?
PS.
Nyt voin rauhallisemmin suhtautua myös Uuden Suomen uusimpaa sananvapaustulkintaan. Vanhan vallan epätoivoisia kuolinkouristuksia?
8 kommenttia:
Hakki
Olethan taas tehnyt umpisolmuisia muistutuksia poliikkojen ”Demokratisista” jo kauan sitten kuolleista ihanteista. Mutta älä unohda tulla Terra Firmalle! Naapurisi Mr.Putin tulee osoittamaan lähitulevassa ainoan tien jota kulkiessa voidaan saavuttaa edes jonkinlainen järjestys ihmisen typeryyden hallitsemisessa. Hänen esitys on todellista Demokratiaa, ainoana erona on vain, että enemistöllä on enemistön oikeudet hallita kovin ottein ”vähemmistön” typeryyksiä.
Ihmisen aivo ei ole kehittynyt tarpeeksi pitkälle nähdäkseen oman typeryytensä ja siksi se voi ”ymmärtää” vain pelonuhan alaisena. Mr. Putiinin aivotoiminta on nähnyt sen, minkä useimmat valtiomiehet ovat katsoneet parhaakseen olla tietämättömiä. Venäjän novorich idealists luulevat olevansa ”oikealla asialla” paremmasta, tai oikeammin, olemalla muusta tietämättömiä. He elävät jenkkien unelmamaailmassa, joka kuten hyvin tiedämme, ei voi kestää paljoakaan pitemmälle. Olemme eläneet Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa yli kolmesataa vuotta ja oppineet elämään pelkkien idealismien kuvissa, kuvissa joita emme ole oppineet sovelluttamaan realimaailmaan - ainoa maailma jossa voimme oppia tuntemaan ja elämään realiteetien vaatimusten mukaisesti. Realiteettien vaatimukset ovat selkeitä ja yksinkertaisia, ehkä liiankin yksinkertaisia nähdäksemme. Mutta, Master Time will show us kovia aikoja joko oppia tai olla oppimatta ja cop the consecquensies - valinta on yksinkertainen ja jokaisen saavutettavissa.
Karl, kiitti kommentista
Täällä minä edelleen asun, Terra Firmalla suurin piirtein 60 N, 27 E.
Kommenttisi kertoo juuri olennaisimman meistä ihmisistä; olemme erilaisia. Onneksi. Se mikä yhdelle on "pahimman luokan" itsepetosta ja idealismia, on toiselle realistinen mahdollisuus, vaihtoehtoinen todellisuus muiden joukossa. On valitettavaa, että niin moni edelleen sitä pelkää. Mutta "beauty is in the eye of the beholder."
En tunne herra Putinia henkilökohtaisesti, mutta median perusteella en suin surminkaan ottaisi häntä "Ainoan Oikean Johtajan" esikuvakseni. Mutta en halua sinua siinä estää, kunhan et edellytä mallin siirtämistä tänne meille. Meillä ei ole erityisen hyviä kokemuksia sen paremmin bolshevikeistä kuin heidän ohjeistamien neuvostojen ylivallastakaan. Mutta "beauty is in the eye of the beholder."
Varmasti olen samaa mieltä kanssasi siitä, että meistä suurin osa ei näe omaa typeryyttään. Olisiko syy siinä, että vain harvoin löytyy riittävästi selviä kontrasteja? Siihen sen sijaan en usko, että kyse olisi rakenteellinen aivojemme ongelma. En siitä huolimatta, että lajimme on vasta muutaman miljoonan vuoden ikäinen, eikä taatusti vielä evoluutionsa päätepisteessä. Tiesithän, että Australian aborginaalit ovat homo sapienseina lähtöisin samasta ihmisen Etelä-Afrikalaisesta alkukodista kuin me muutkin vasta noin 70.000 vuotta, eli vajaat 3.000 sukupolvea sitten? Toivottavasti ihmiskunnalla on vielä edes muutama tuhat evoluution vuotta edessään.
Kuten varmaan muistat, olen kanssasi myös samaa mieltä siitä, että edessämme on "kovia aikoja joko oppia tai olla oppimatta ja cop the consecquensies". Mutta siihen, että opettajana olisi joku väistämätön luonnonvoima "Master Time" en oikein jaksa uskoa. Kyllä ne opetukset ovat meistä itsestämme, ajatuksistamme ja toiminnastamme kiinni, ellei "taivaan kansi sitten romahda".
Kuulun siihen porukkaan, joka uskoo ihmiseen, oikeastaan ihmisiin. Eri asioiden suhteen sijoitumme, erilaisilla tavoilla ryhmiteltyjen osajoukkojen mukaisesti, erilaisille normaalijakautuman, eli Gaussin käyrille. Muodostamme jokainen, aika ainutlaatuisen kokonaisuuden näistä erilaisten normaalijakautumien vaihtelevista ominaisuuksista.
"Realiteettien vaatimukset ovat selkeitä ja yksinkertaisia", "valinta on yksinkertainen ja jokaisen saavutettavissa." Juuri näin. Mutta valinta ei toimi vain erilaisten ajatusten, konseptien tai ideologioiden tasolla vaan niiden rakenteiden avulla ja puitteissa. Ja toimivien demokratian rakenteiden kehittämisen osalta olemme tulleet jo pitkän matkaa. Ja paljon on vielä tehtävää kahden toiminnaltaan erilaisen ääripään parhaitten ominaisuuksien hyödyntämiseksi. Yksilön vs. yhteisön vallan ja vastuun tasapainottamisessa.
Enkä usko olevani ainoa, joka näin ajattelee?
Let us dedicate ourselves to what the Greeks wrote so many years ago: to tame the savageness of man and make gentle the life of this world.
Progress is a nice word. But change is its motivator. And change has its enemies.
There are those who look at things the way they are, and ask why... I dream of things that never were, and ask why not?
Robert Kennedy
Hakki
Kysymys ei ollut ottaa esimerkkiä kenestäkään, vaan esittää todennäköisin mahdollisuus tulevassa. En väitä tuntevani Mr. Putinia, ainoastaan hänen ja osa Venäjän kansasta katsoo kurinalaisuuden ainoaksi mahdolliseksi hanllintamuodoksi jonka puitteissa elinmahdollisuus voi jatkua edes jonkilaisessa järjestyksessä. Nähdäsemme asian asiana, emme voi samaistaa itseämme asian vertauskuvallisen kohteen kanssa, olipa kysymys kenestä tahansa, vaan katsoa itse toimintamuotoja ja kuinka niiden suuntauksien johtavat ominaisuudet voidaan nähdä, ei vain historian mukaisesti, vaan myöskin logiikan perustein tapahtumakohtaisena - in the real time.
En katsoisi kontrastien valaisevan sellaista jota emme tunne entuudestaan. Kontrastiin kuuluu vertailumuoto ja kun emme voi tuntea jotakin jonkin aikaisemman kokemuksen mukaisena, meillä ei voi olla hitusenkaan verran kuvaa sellaisesta jota emme tunne ja siksi joudumme käyttämään - turvallisuus syistä - vanhoja tuntemiamme keinoja, kutsuttakoon niitä sitten tyrannian tai demokratian nimillä - molemmat toimivat samoihin tavoitteisiin pyrkivin motiivein – pitää yllä järjestystä pakkokeinoin.
Vapaus on eräs monista ajatuksen luomista kuvista sellaisesta jota emme edes voi tuntea. Tunteaksemme vapauden meidän tulee tulla tietoisiksi ettemme ole vapaita ja että vapaus ei ole olemista vapaa jostakin, vaan mielen tila. If we do not recognize our state of being, where we are, how is it possible to go to somewhere where we are not? Kuten tiedät, tuolloin pakenemme ajatuksellisiin pilvilinnoihin, mielipiteisiin ja siksi, kun katsomme tosiasioihin mielipiteiden turvin, tulee ongelmaksi kuka on oikeassa eikä mikä on oikein.
En tarkoittanut ”Master Time” uskomuksiin meneviä tempauksia, vaan pikemminkin sitä, että elämme ajassa ja että mitä tapahtuneekaan tai mitä teemme ajassa ovat aikakautemme ilmentymiä, eikä niillä ole mitään pysyvää tarjottavaa ja silloin kun pyrimme - mielipiteiden uskomuksilla - rakentamaan jotakin pysyvää, Master Time menee eteenpäin ja ”jättää meidät haukottelemaan” meidän mielipiteiden kanssa.
”Uskoa ihmiseen” ei sisällä tuntea ihmistä - itseään - ja ”kuulua siihen porukkaan” tulee esteeksi nähdä mitä ollaan tekemässä. Kuulua johonkin porukkaan on mennä ”porukan” mukana ja kuten tiedät sellainen kuuluminen, kun asiaa, tämänhetkistä tilannetta katsotaan lähemmin, on juuri tuollaisen ”kuulumisen” aikaansaannosta.
Karl
Demokratia ja kurinalaisuus eivät ole vastakohtia. Kurinalaisuuden vastakohtana on kurittomuus, demokratian vastakohtana yksinvalta? Kuten edellä jo sanoin, "toimivien demokratian rakenteiden kehittämisen osalta olemme tulleet jo pitkän matkaa. Ja paljon on vielä tehtävää." Mutta se tie on kuitenkin, ja erityisesti juuri meidän tavallisten tavisten kannalta kannalta osoittanut vähimmän huonoksi hallintomalliksi.
Kontrasti edellisessä "vastineessani" liittyy siihen minkä näemme, kuulemme, haistamme ja "tunnemme" (sormin tai tuntoaisteilla yleensä, ei tunne tunnetta emmekä paljoa lähemmäksi todellisuutta, kuin havainnoimalla kulloinstakin tilannetta tai henkilöäkin "tässä ja nyt"?
Vapaus lienee aina suhteellista? Vapautta omaisista, omaisuudesta, köyhyydestä tai rikkauden kiroista... Ja varmasti se on useimmiten mielentila. Mutta sen syntymistä edesauttavat kunkin omat kokemukset, oma todellisuus. Vapaus valita mitä ostat saattaa olla sitä. Tai jättää jotakin kokonaan ostamatta. Tai tehdä jotain ihan muuta. Vapautta on myös vaikuttaa omaan elämään koululla, terveydellä, työllä, perheellä... niiden ei välttämättä kuitenkaan tarvitse olla kaupan. Ja kuitenkin teemme, joudumme jatkuvasti tekemään valintoja vaikka emme niiden lopullisista tuloksista mitään voi tietääkään etukäteen?
Ihmisen elo on sen verran lyhyt ja ... haastava, että riittää, jos onnistuu elämään sen suhteellisen terveenä sekä fyysisesti että henkisesti, aiheuttamatta muille ihmisille vaurioita.
Olen valmis myös hyväksymään sen, että taviksista harvat voivat edes omana aikanaan loistaa "Viisauden", "Hyvyyden", "Onnellisuuden" tai edes "Tiedon" tai Oikeudenmukaisuuden" majakkoina. Ja Aleksanteri Suuren ajoista emme muista silloin eläneistä edes paljoa tiedä. Mutta jos nyt vaikka Archimedes, Sokrates tai Plato olisivat kaikki hänen aikalaisiaan, tuntemattomiksi jäisivät ne loput 99,9999 % silloin eläneistä, joista merkkiäkään ei ole mihinkään jäänyt. Mutta eivät hekään turhia olleet.
Ilmeisesti se Master Time jota tarkoitat on minun käsitteistössäni Evoluutio. Se vain tapahtuu. Vailla suunnitelmaa, vailla tarkoitusta sopeutumalla mahdollisimman hyvin. Joskus se tarkoittaa kurinalaisuutta, joskus kurittomuutta. Tulos ratkaisee.
Hakki
”Demokratian vastakohta on yksinvalta”, mutta toiminnassaan demokratia toimii myös yksivaltaisen tavoin. Mukana on tosin useita vallantavoittelijoita, mutta yksi mielipide kartoittaa sen toiminnan ja kumminkin tuo mielipide koostuu tuhansista eriävistä mielipiteistä, joten demokratia on pelkkä ajatuksen luoma käsite jolla vältetään ”yksivaltaisuus” käsitteenä, ilman että itse toiminto olisi siitä poikkeava.
”Olemme tulleet jo pitkän matkaa ja paljon on vielä tehtävää” Paljon ehkä onkin tehtävää, mutta demokratia, tuo ajatuksen luoma hirviö, - sukunimeltään Tyranni - ei ole korjattavissa pitemmälle ja on kulutettu loppuun. Kuten kaikki muukin käytössä, jatkuvasta korjailusta huolimatta, ideologitset rakenteet menettävät käyttöarvonsa, ei siksi etteikö ne olisi käyttökelpoisia, vaan pääasillisesti siksi, että me ihmiset emme ole statical, vaan jatkuvasti muuttuvia evolution alaisena olevia olemuksia. ”Hukkuva tarttuu oljenkorteen”, mitään muuta kun ei enää ole mihin tarttua ja samaa on tapahtumassa demokratian suhteen, joten ainoa tuntemamme, pahanmakuinen, yksinvaltainen hallitusmuoto on ”vaihtoehto”, muuta kun emme ole oppineet tuntemaan, emmekä voikaan oppiakaan ennenkuin tulemme tajuamaan, että vanhoilla työkaluilla ei rakenneta uutta ja että demokratia on vanha työkalu, aivan samoin kuin yksinvalta.
Gatekoroimalla itsensä ”taviksiin” tai ei-taviksiin on enemmän mielivaltaista eroittelua kuin todenperäistä. Olemme jokainen, Matti ja Maija, yhteiskunnallisten käsitteiden kahleissa, jossa meidät pyritään, kilpailuperäisten toimintojen perusteella, sitomaan arvoasteisiin, yksilöinä ja ryhmittyminä, ja miksi? Beging order antaa paremman mahdollisuuden hallita. Kun jokainen tietää paikkansa, vältetään epätietoisuus mihin kuulua ja sen mukaisesti mitä tehdä ja mitä me jokainen katkerasti vastustamme ja mikä eräänlaisella tavalla on vain eräs järjestyksen monista ylläpitomuodoista.
Menneisyyden ”Majakat” antoivat valaistusta muille ympäristössään oleville, mutta heidän ”loisto” oli syntynyt heissä itsessään, useimmiten syvän itsetuntemuksen kautta, kuin ympäristönsä antamana ”lahjana”. Sanotaan, että seuraamalla ”viisasta miestä” opimme. Opimme hänestä, mutta emme itsestämme ja kumminkin - tietämättä mitä itse olemme - emme koskaan voi elää onnelista elämää. Tuntemalla itsemme sellaisina kuin olemme, ilman hyvä-paha käsitteitä, avaa oven todelliseen oppimiseen, itsetuntemukseen, eikä se ole tulosta ponnistelusta, vaan pikemminkin ”tulosta” ponnistelun lakkaamisesta.
Karl
Demokratia voi sekin kieltämättä muuttua tyranniaksi. Joskus enemmistön, joskus taas vähemmistön tyranniaksi. Juuri sitä varten toimiva demokratia tarvitsee avoimmuutta ja läpinäkyvyyttä, ja erityisesti vastuullisuutta. Demokratian keskeisimpinä etuna ovat yhteisön jäsenten vapaaehtoinen sitoutuminen siihen ja mahdollisuus päästä irti johtajista ilman, että se edellyttää verenvuodatusta.
Juuri koska me ihmiset olemme aina elämään muutoksen keskellä, keskellä yhteisömme ja lajimme evolutiivista prosessia demokratia on hallintojärjestelmistä vähiten huono. Se antaa muutokselle mahdollisuuden silloin, kun siihen tulee tarve. Siihen ei yksinvalta, sen paremmin valistunut kuin vähemmänkään valistunt helposti taivu, koska sen rakenne on tukeva ja säilyttävä,
Ilmeisesti demokratiasta, siis itse sanasta, käsitteestä on tullut sinulle vastenmielinen, tehottomuuden ja tyranniuden vertauskuva? Luovu sanasta. Kyseessä on vain sen piirissä toimivien tasavalta. Ja ennen kuin kerrot, että missään yhteisössä kaikki eivät voi olla samanlaisia eivät yhtä hyviä tai osaavia, väitän vastaan; kyllä voivat.
Vain Gaussin käyrän kummatkin hännät edustavat ääripäitä, mutta valtaosa on sitä tavisten muodostamaa "keskiluokkaa". Lisäksi väitän, ettei ole olemassa vain yhtä kriteeriä "hyvälle" tai "osaavalle". Niiden ominaisuuksien ja niitä täsmällisempienkin osasten jakautuma yhteiskunnassa noudattaa normaalijakautumaa, kukin omaansa. Juuri siksi tasavalta on paras keino sietää erilaista moninaisuutta ja käyttää yhteisön kaikki voimavarat yhteisön hyväksi.
Jokainen Matti ja Maija ovat toki "yhteiskunnallisten käsitteiden kahleissa" ja aivan varmasti "Kun jokainen tietää paikkansa, vältetään epätietoisuus mihin kuulua ja sen mukaisesti mitä tehdä ja mitä me jokainen katkerasti vastustamme ja mikä eräänlaisella tavalla on vain eräs järjestyksen monista ylläpitomuodoista." Mutta voiko olla selkeämpää kuvaa muuttumattomasta, staattisesta yhteisöstä?
Eivät kuri, järestys ja hallinta voi olla minkään muuttuvan elollisen itseisarvo. Sitä on vain sopeutuminen muutokseen. Näin erityisesti homo sapiensin osalta, jonka muuttuminen on vähitellen tuonut mukanaan muitakin menestymisen kriteereitä kuin raaka voima.
Yhteisöt koostuvat yksilöistä. Ja "keskiluokka" hyljeksii helposti nörmaalijakautuman kumpaakin ääripäätä. Aina. "Keskiluokka" kavahtaa muutosta, erityisesti muutoksen pakkoa, joka ei lähde itsestä. Mutta niin kavahtaa usein ääripään eläjäkin. Olemme laumaeläin. Siitä huolimatta jokainen meistä ja yhteisömme muuttuu jatkuvasti. Ja siksi yhteisön rakenteen on oltava joustava ja hyödynnettävä kaikkien sen jäsenten erilaisten paremmuuksien summa.
Luonto on liian kova, muutos liian nopeaa ja elämä liian lyhyt siihen, että lajimme siitä muuten selviytyisi. Onneksi maapallon historiassa eliölajin keskimääräinen ikä on noin 1 - 10 miljoonaa vuotta. Kun homo sapiens on vasta 250.000 - 300.000 vuotta sitten ollut olemassa meillä on vielä ainakin kolminkertainen aika lajina käytettävissämme, ellemme sitten itse mahdollisuuksiamme sitä ennen möhli.
Hakki
Tyranniaa on monenlaista, eritasoilla ja pahin niista on ajatukseen rakentunut tyrannia. Sille on ominaista eristää ajatuksen mahdollisuus katsomasta lähemmin omia toimintojaan. Tietämättä noista toiminnoista on tietetämättömyyden huipentuma, eikä sitä koskaan voi nähdä niillä arvoilla joilla olemme varustetut, siten ollen - emme voi tulla omasta tilastamme tietoiseksi - ja poljemme paikallamme.
Kysymys ei ole ”tulleesta kuvasta” enemmän kuin vastenmielisyydestä, vaan näkemällä asiat sellaisina kuin esiintyvät jokapäiväisessä toiminnassa. Nähdäksemme se mitä on, ei ole mahdollista tuomitsemalla, kieltämällä tai puolustelemalla sen mitä on olemassaoloa, vaan tullakseen todelliseksi, juuri sellaiseksi mitä se on, tulee jättää pois kaikki nega – tai positiiviset ennakkokuvitelmat, koska juuri niiden valossa näemme vain sen mitä asiasta AJATTELEMME, meihin ohjelmoitujen tietomielipiteiden mukaisesti, emmekä sen vuoksi ole kosketuksessa itse tapahtuvan asian kanssa, vaan PELKÄN MIELIPITEEN conditioning alaisena. ”Luovu sanasta”. Juuri sanasta on luovuttava nähdäkseen sen mitä on. Sana on kommunikation väline, eikä suinkaan itse asia johon sillä viitataan. Itse asia tulee ilmenemään vasta aikaisemmin mainitsemistani kolmen tekijän lakattua.
Hakki, olet idealisti ”henkeen ja vereen” saakka, mikä ei suinkaan tarkoita ”pahaa tai hyvää”, vaan että elät toiveiden ihmemaailmassa, mikä on toivottomuuden salattua ilmaisua. Palataan ”astialle” joskus myöhemmin kun asiat joista puhumme alkavat puhua itse - ilman meidän kummankaan ennakkomidelipiteitä.
Karl
"olet idealisti ”henkeen ja vereen” saakka"- Et ole mielipiteinesi yksin. Mutta ei lapsityövoiman käyttö, 8 tuntinen työpäivä, orjuus, itsenäisyys eikä edes tasavaltainen hallitusmuoto ole itsestään ja ilman idealismia tuosta noin vaan, yks´kaks ilmaantuneet, usko pois.
Lähetä kommentti