Yhdelläkään puolueella ei ole viisauden avaimia. Jokaisessa edustajat asettuvat kauniisti oman Gaussin-käyränsä normaalijakautuman sisäpuolelle, mitattuna ihan miten tahansa ja minkä asian osalta tahansa.
Toissapäivänä taivastelin, tosin kerrankin vain hiljaa itsekseni, Helsingin kokispoliitikkojen Guggenheim-kiimaa. Paljon muulla tavalla en voi kuvailla päättömän ehdotuksen kannatuskampanjaa. En vaikka kotimaan matkailun edistäminen ulkomaille on kauan sitten kuulunut toimenkuvaani ja on edelleen lähellä sydäntäni. Ottamatta kantaa vaihtoehtoisiin tapoihin investoida kaupunkini kehittymisen tulevaisuuteen, mieleeni nousi kaksi seikkaa älyttömyyksissään ylitse muiden.
Miksi juuri kaupunkimme kaikkein kapeimmalle, ahtaimmalle ja haavoittuvimmalle kohdalle pitäisi vielä ängetä museo? Olipa se miten nimekäs tahansa. Eivätkö asian ajajat voi kuvitella, että tuo kaikkien ideoiden päättömin franchize tulisi parhaiten esille omilla ansioillaan? Varsinkin, jos se onnistuisi siinä kaikessa missä he uskovat sen onnistuvan. Laajasalon kallioluolat, Pasilan vesitorni tai verkottuneena satelliittiversiona kaikki kaupungin tyhjillään olevat vesitornit, Laajasalon länsiranta, Hernesaaren tai Jätkäsaaren etelärannat olisivat vaihtoehtoina pitkällä aikavälillä monissa suhteissa ideaalimpia vaihtoehtoja. Niihin nouseva museo sopisi niin hyvin, että asiaa ajaneiden nimet jäisivät positiivisina historiaan. Valitettavasti.
Palautan vain mieliin, että murto-osalla nyt esillä olevista ylioptimistisista kuluista ja vastuista oli muutama vuosi sitten tarjolla mahdollisuus perustaa juuri tuolle paikalle vaikkapa VOUW-museo vailla vertaa. Esittelemään samoja teemoja, joiden ympärille Guggenheim-selvitys ehdottaa omaa pytinkiään. Silloin paikallakin olisi edes ollut tarina kerrottavanaan.
Miksi ihmeessä yksikään puoluettaan edustava poliitikko näinä aikoina kehtaa esittää verovapausoikeutta yksityisille lahjoituksille, joita taidemuseon rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi annettaisi? Eiköhän aika antaisi ennemmin syytä yrittää vähentää jo olevia vähennysoikeuksia? Kyseenalaiseksi voisi ennemminkin panna esimerkiksi Tasavallan presidentin "palkan" verovapauden. Ja puolueiden ideologien välisten erojen hävittyä myös ajatuksen poliittisten puolueiden "aatteellisen toiminnan" verovapaudesta. Pelkkä yksittäisten ihmisten vallanhimo kun ei ole millään mittarilla yhteiskunnallisesti yleishyödyllistä.
Omasta puolestani olen valmis kannattamaan verovapausoikeutta vain yksityisten henkilöiden, yritysten tai yhteisöjen lahjoituksille 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki -rahastoon.
Mutta tämä kyllä samalla edellyttää puolueita edustavien kansanedustajien toimia julkisen puoluerahoituksen kriminalisoimiseksi ja perustuslain 29§ riukkomisen sanktiointia ja sen ulottamista puolueiden ns. ryhmäpäätöksiin.
Tämä siis osoituksena vain yhden puolueen edustajien ajatusten sopimattomuudesta kansalaisten valtaosan arkeen. (Yhteiskunnan romahduksen takuuvarma resepti: Kun yhteiskunnallisia päätöksiä tekevän eliitin lyhyen aikavälin
etujen ja yhteiskuntakokonaisuuden pitkän aikavälin etujen välillä
vallitsee ristiriita. Varsinkin silloin, kun eliitti itse pystyy
suojautumaan päätöksiensä seurauksista.) Toinen osoitus, tällä kertaa yhden puolueen edustajien ajatusten sopivuudesta kansalaisten valtaosan arkeen seuraavaassa artikkelissa.
PS.
Tästä artikkelista ei voi tehdä johtopäätöstä, että kannattaisin Guggenheim-franchizin hyväksymistä yleensä. Päin vastoin. Vastustan sitä.
4 kommenttia:
Tänään tuli vastaan linkki Opetushallituksen nettisivuille, ja millainen helmi se onkaan. Näiltä sivuilta paljastuu kuinka göbbelsmäistä toimintaa mielipiteiden muokkaaminen virkamiehille ja poliitikoille on.
http://www.edu.fi/miina_ville_ja_kulttuurin_arvoitus/ajattelun_vapaus/miksi_kaikki_eivat_ajattele_samalla_tavalla
Jos oppilaita kiinnostaa, voidaan puhua myös ajattelun kehittymisestä. Miten konkreettista ja maanläheistä on pienen lapsen ajattelu verrattuna viidesluokkalaisen ajatteluun? Monet muistavat hassuja ajatuksia ja virhepäätelmiä omasta lapsuudestaan. Lapsen ajattelun looginen puoli kehittyy aikuisen tasolle varhain. Sen sijaan elämänkokemuksen ja tietojen niukkuus saa lapsen päätymään joskus kummallisiin ja ehkä virheellisiinkin ajatuksiin.
Voidaan myös pohtia eettisen ajattelun kehittymistä esimerkiksi Kohlbergin sinänsä kritisoidun teorian viitekehyksessä. Aivan pieni lapsi ymmärtää oikean ja väärän ainoastaan välittömien "rangaistusten" muodossa; väärästä seuraa epämiellyttävä kokemus, kielletty häviää ulottuvilta, äiti kuulostaa vihaiselta jne. Koululainen taas ymmärtää palkkiota ja rangaistuksia; oikeasta tulee palkkio, väärästä rangaistus. Hän voi käydä kauppaa tekemällä oikein. Isompi alakoululainen alkaa olla jo eettisen ajattelun vaiheessa, johon liittyy jonkinlaisia periaatteita; halu olla kiltti, hyvä jne. Koetetaan toimia siten, kuin koululaisen kuuluu, opettaja on käskenyt, äiti toivoisi jne. Koulu ohjaa yleensä eettiseen ajatteluun, joka korostaa yhteisten pelisääntöjen merkitystä ja lakien noudattamista. Jos emme pidä kiinni säännöistä, saattaa tulla kaaos ja kaikille paha mieli. Omien moraaliperiaatteiden pohjalta lähtevään eettiseen ajatteluun lapset eivät ole vielä harjaantuneet, eikä useimpien aikuistenkaan eettinen ajattelu yleensä toimi niin.
http://www.edu.fi/miina_ville_ja_kulttuurin_arvoitus/ajattelun_vapaus/suvaitsevaisuus_rasismi_ja_sorto
Lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:
nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota
nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia
edellinen nostaa esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annetaan näyttävää julkisuutta
näin kerätään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan.
Näin ne yrittävät saada sen Guggenheimin rahareiän tänne. Ei järkiperusteita, joita ei ole, vaan tiedon pimitystä, johdattelua sekä keppiä ja porkkanaa. Näin ne yrittävät saada läpi kaikki muutkin huuhaaprojektinsa ja meidät polvistumaan heidän edessään kiitollisina kaikesta siitä, mitä he ovat meille antaneet.
Ne luulevat tämän paskan menevät läpi vaikka maailman tappiin ja pitävät itseään jumalina. Projekti sinänsä ei ole enää niille tärkeä osa toimintaa, koska ne saavat orgasminsa sen tarjoamisesta meille maan matosille tarjoamanaan taivaan lahjana.
Eivät tuollaiseen soopaan sekaannu muut kuin lukkijurpot ja riemuidiootit, jotka elävät siinä uskossa, että he voivat tehdä mitä mieleen juolahtaa.
Mitä veikkaat? Milloin tämän maan asiat on sotkettu siihen pisteeseen, että kannattaa lähteä Venäjälle hakemaan turvapaikkaa?
Tuosta biisistä varmaan tykkäät.
http://www.mikseri.net/artists/casey-ryback-katkotut-kadet/kokoomuskalkkuna/498002/
Satunnainen
Tykkään ainakin tuosta, "lukkijurpot ja riemuidiootit".
Jos tämä olisikin kiinni vain siitä, "milloin tämän maan asiat on sotkettu siihen pisteeseen, että kannattaa lähteä Venäjälle hakemaan turvapaikkaa?" Silloin olisimme osana Karjalan Oblastia jo nyt. Mutta kun ei ole.
Meidän ei kannata hakea turvapaikkaa sen paremmin idästä, lännestä kuin etelästäkään. Venäläisiä mahdollisesti lukuun ottamatta, kukaan tolkullinen ei tälle pläntille vapaaehtoisesti enää asettuisi. Mutta jos veli venäläinen on tolkullinen, kuten uskon, ei hänkään hyötyisi isännyydestään mitään. Itse asiassa vain päin vastoin.
Me kun tunnetusti olemme seinähulluja koko kansa.
Ja jopa vähäistä, viismiljoonaista kansaa on kovin vaikea kokonaan vaihtaa. (Vertaa Eestiä, Latviaa ja Liettuaakin)
Lähetä kommentti