Suomi tarvitsee strategista ketteryyttä

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kuulemma ihmettelee Kauppalehti Optiossa suomalaiset vallannutta tappiomielialaa ja väittää haastattelussaan, että Suomi voi pelastaa maailman.

Perustelun mukaan ”Suomi on kestävän kehityksen edelläkävijämaa, joka tarjoaa muulle maailmalle ratkaisuja esimerkiksi sosiaalisiin ongelmiin tai vesi- ja muihin ympäristökysymyksiin.” Ja, kun vanhan hokeman mukaan Suomessa on vain kaksi raaka-ainetta, puita ja päitä, Kosonen luettelee vettä, metsää, biomassaa ja kaivannaisia. Ajankohdan hän katsoo sisältävän mahdollisuuksia Suomelle viitaten parhaillaan tapahtuvaan globaaliin talouden ja politiikan murrokseen. Olisi vain löydettävä keinoja paketoida ja tuotteistaa Suomen julkisten alojen osaamista ja myydä se muille.

Parhaiden suomalaisten perinteiden mukaan vastarannankiisket ovat ensimmäisimä kommentoimassa. ”Suomen hallinnolla on tosiaan köyhien verottamisesta maailman paras tietotaito, siitä saa mainion vientituotteen.” ”Suomen julkinen terveydenhoitomalli hakee tehottomuudessaan vertaistaan, tästäkö vienti hitti?” ”Ensin Suomen pitäisi pelastaa itse itsensä. Tämä kestää ehkä 10 - 15 vuotta.” ”Eiköhän se tappiomieliala johdu pikemminkin siitä, että Suomi pelastaa maailmaa veronmaksajien rahaa lapioimalla, eikä suinkaan tuotteistuksillaan ja bisneksellä.” ”SUOMI VOI PELASTAA MAAILMAN. kyllä näkee, että suomessa on suljettu kaikki hullujen huoneet, kun tuollaiset sekopäät saa olla vapaalla.”

Mutta voisiko Mikko olla oikeassa? Olen sitä mieltä, että hän on asiassa ainakin olennaisesti oikeammassa kuin jurnuttajat. Mikko Kosonen kun on tehnyt ”virkamiestöiden” lisäksi ihan oikeitakin töitä. ”Aikaisemmin hän toimi pitkään Nokia Oyj:ssä (1984 – 2007) muun muassa yrityssuunnittelu- ja tietohallintojohtajana sekä viimeksi johdon neuvonantajana. Häntä pidetään yhtenä Nokian menestystarinan pääsuunnittelijoista.” Eikä liene sattumaa, että Koneen toimitusjohtaja Matti Alahuhdan vetämä työryhmä ”taloudellisten ulkosuhteiden kehittämisestä” esittää pääministerille tänään jättämässään raportissa, että Vientiteollisuus tarvitsee taloudellisen ulkosuhteiden verkoston, Team Finlandin?

Ja voin kyllä liittyä kuoroon itsekin, osiltaan. Mutta tuskinpa Mikko tarkoittaa sen paremmin valtion tuottavuustalkoita, sairaanhoitosektorin pakkoyksityistämisiä,  parlamentaarisen päätöksenteon toimimattomuutta, ylisuurta aluepoliittista korkeakouluverkostoa, syöpäkasvaimenomaiseksi kehittynyt kunnallissektoria, etujärjestöpuolueiden saamattomuutta, aivan liian pitkälle kehittynyttä korporatismia, SoTe-sektorin sirpaleisuutta...? Ja jos tarkoittaa, tarkoittaa lähinnä kai niitä toimintamalleja ja uusia toimintatapoja, joita on kehitelty. Jotka jossain jo Potjomkinin kulissien lailla ovat olemassa. Tuskinpa sitä keskivertoista todellisuutta sellaisena kun se eri puolilla ilmenee?

On kyllä selvää, että Suomella ei ole varaa jäädä tuleen makaamaan, tapahtuipa maailmassa ja maailmantaloudessa mitä tahansa. Mutta em. raportin vastaanottajataho, maamme poliittinen johto, voisi kyllä tehdä kansalaisille palveluksen ja katsoa peiliin, miettiä miksi maassa vallitsee kohta kapinaa lähestyvä tappiomieliala? Sillä tappiomielialan syntymiseen juuri heidän tekemisillään ja tekemättömyyksillään on aivan keskein merkitys, sillä maailmassa aina tapahtuu.

Viimeistään vuonna 2008 julkisuuteen putkahtanut Maan Tapa on synnyttänyt maan ilman uskottavaa, vastuullista johtoa. Kansalaisten luulot ja pelot ovat konkretoisoituneet, kuten monasti aiemminkin toteamaan, että asiat ovat vielä huomattavasti huonommin kuin mitä he ovat osanneet kuvitellakaan.


Tästä huolimatta; ei kun tuotteita paketoimaan. Emme me jatkuvalla leikkaamisella, karsimisella ja siitä marisemisella mitään pysyvää positiivista saa aikaan. Siinä käy vain kuin mustalaisen kuululle hevoselle. Meillä on myös paljon muille tarjota. Jopa edellä esitetyillä aloilla.

Tekijöitä tarvittaisi, mutta tarjolla on vain...puhujia?







PS. 

Minun pitäisi varmaan lukea alkuperäinen haastattelu ja luovutettu raportti eikä vain KL.fin uutinen, ennen kuin esitettyjä viisauksia kommentoin? Mutta kun ei malta tässä myräkässä lähteä edes kirjastoon.