perjantai 20. tammikuuta 2012

Kieroon kasvanut parlamentarismi on puolueiden parlamentarismia


Samalla kun me vastuuttomat saamme kuulla, että vastuulliset ovat alkaneet vaalikampanjansa, eli päättämässä siitä millä tavalla he jakavat ensi vuoden verokertymän keskenään,  on ehkä hyvä palauttaa mieliin mitä me olemme valitsemassa huhtikuussa 2011. Päinvastaisista väitteistä huolimatta emme ole valitsemassa pääministeripuoluetta. Emme edes pääministeriä puolueista nyt puhumattakaan. Olemme valitsemassa 199 henkilöä edustamaan meitä.Usko pois. He edustavat meitä?
Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, "jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (2§). Eduskunta koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla (24/25§). Wikipedia.

Kansaa edustavat siis kansan valitsemat edustajat, eivät kansalaisten valitsemat puolueita edustavat kansanedustajat. Ja siihen on syynsä. Perustuslakimme edellyttämä edustuksellisuus on välitön. Kansa valitsee edustajansa, he päättävät itsenäisesti eikä heidän päätöksentekoaan saa millään tavalla rajoittaa.

Alkuperäinen perustuslakimme vuodelta 1919 oli laadittu kansalaisten tarpeitten lähtökohdasta. Puolueita ei siinä edes mainittu, vaikka puolueet toimivat jo silloin ja olivat toimineet jo pari kymmentä vuotta. Ne olivat ehdokkaiden valinnan ja yhteistyön välineitä. Mutta valittujen ehdokkaiden päätöksenteon itsenäisyys oli ehdoton.

Virallisesti se on ehdoton edelleen. Sanotaanhan vuonna 1999 hyväksytyn perustuslain 29 § :ssä kansanedustajan riippumattomuudesta seuraavasti:

”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Mutta vuosien myötä puolueitten käytännön valta ja merkitys on kasvanut, kansan suoraan valitsemien kansanedustajien vallan ja merkityksen kustannuksella. Kansanvalta on rapautunut ja puoluevalta kasvanut. Konkreettisimmin se ilmenee eduskuntaryhmien eli puolueitten eduskunnassa harjoittamassa ns. ryhmäkurissa. Kun porukka on päättänyt, sen jäsenet on velvoitettu äänestämään varsinaisessa äänestyksessä ryhmän päättämällä tavalla. Siis toimimaan perustuslain selkeän määräyksen vastaisesti, rikkomaan perustuslakia.

Näin toteutuu kyllä puolueiden keskinäinen demokratia. Mutta toteutuuko kansanvalta? Kenen ehdoilla perustuslain pitäisi olla säädetty? Kansalaisten ja kansakunnan vaiko puolueiden? Nyt voimassa oleva perustuslaki vuodelta 1999 perustuu puolueiden tarpeisiin ja johtaa puolueiden näkökulmien huomioimiseen päätöksenteossa. Eikä se, kuten kuluvan vuoden – kahden aikana olemme toistuvasti joutuneet havaitsemaan, huomioi sen paremmin kansalaisten tarpeita kuin jaa heidän eettisiä tai moraalisia arvojakaan.

Välttyäkseen uudelta valitsijamiesten valitsemalta ja diktatoorisesti toimivalta Tasavallan Presidentiltä, ovat puolueet säätäneet uuden perustuslain, joka mahdollistaa diktatoorisesti toimivan ja erottamattoman pääministerin, jota kansalaiset eivät ole edes tehtäväänsä valinneet.

Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia. Tässä ehkä yksi keskeisistä Vanhasen väistyvän vallan opeista. 
PS.

Julkaistu 19.9.2010 nimimerkillä kirkkovene KL.fin blogilla. Sopii kyllä hyvin nykypäiväänkin.

Ei kommentteja: