"Poliittinen päätös - Tapaus Guggenheim" - kirjoitusta piti seurata kehu kokiksille siitä, että he ainakin näyttävät yrittävän tehdä jotain julkisen sektorimme kulujen karsimiseksi. Suomen Kuvalehden julkaiseman kuntahallinnon karttaharjoituksen, sen muutamassa entisessä kuntaministerissä herättämän pöyristyksen ja kuntien kapinaliikkeen seurauksena lienee keskustelua aika turhaa jatkaa?
Kuntavaalit pukkaavat päälle jo syksyllä ja vaikka asiaa yritettäisi edistää miten miten tehokkaasti tahansa ennen vaaleja, lopputuloksena voi olla korkeintaan nahkapäätös. Siinä eivät paina 10 miljardin vuosittainen lisävelkaantuminen ja vähintään terveydenhoidon laajamittainen yksityistaminen ja ulkoistaminen pöllön pershöyhenen vertaa. Vähintäänkin kepu ja persut pitävät siitä huolen.
Karttaharjoituksesta voisi palata taas reaalimaailmaan ja lakkauttaa ikiaikainen kunnallinen itsehallinto ja korvata se maakunnalliselle itsehallinnolla. Ehkä pääkaupunkiseudun voisi, ihan vaan esimerkin vuoksi, irroittaa ihan omaksi maakunnakseen? Vaikkapa ympäristökuntineen?
Jo yksin tämä nykyinen 10 miljardin vuotuinen velankasvu ja kyvyttömyys - vaiko haluttomuus - sen kasvua edes hillitä osoittaa, että suomalaisen parlamentaarisen demokratian toimivuus on noussut täydellisen pätemättömyytensä tasolle.
Esimerkkinä se on vähintään yhtä koruton, joskin vielä huomattavasti kallimpi henkinen konkurssijulistus, kuin pääkaupunkiseudun kokiksien Guggenheimkiima. Tätä franchizea todella ajetaan pakolla ja väellä ja voimalla kohti toteutumista, täysin siitä riippumatta mikä olisi järkevää tai kohtuullista. Jopa päätöksenteossa on vaikeaa löytää piirteitäkään niistä arvoista, joihin demokratiamme sanotaan pohjautuvan; avoimmuuteen, tasapuolisuuteen, kohtuullisuuteen ja tasa-arvoon. Ja joskus odottaisi vielä tolkkuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti