Ensimmäiseen ajatelmaan on helppo yhtyä, miksi ihmeessä vaalit niin uskomattomalla tavalla "hävinneen puolueen" pitäisi edellyttää laumaltaan toisen voittajan äänestämistä. Voisin uskoa, että jopa demareissa ja kepussakin on äänestäjinä ihan tavallisilla hoksottimilla varustettuja ihmisiä. Kyllä he osaavat ihan itse oman valintansa tehdä ja lopulliseen vaalitulokseen vaikuttaa.
Ihmetellä täytyy kuitenkin sitä, että Mooses kuvittelee äänten vielä nykyäänkin, vuonna 2012 olevan puolueen päätöksellä testamentattavissa? Mutta varmasti hän tuntee omansa, ainakin ne 6,x % voittaneet minua paremmin. Ja vanha usko, porukka päättää istuu ilmeisesti vieläkin ja tosi syvällä.
Toisen osalta sen sijaan vähän ihmetyttää, että Lipponen itse luopuu mahdollisuudestaan vaikuttaa siihen, kumpi ehdokkaista valitaan ja esimerkillään jopa yrittää legitimoida äänestämättä jättämisen. Siinähän ei ole tolkun eikä vastuullisuuden häivääkään. Hänhän on kannallaan vain viestimässä, että "minä en enää leiki kanssanne, kun ette minua, oman - ainoan oikean - puolueen miestä valinneet". Tosi aikuista.
Varmasti hän tuntee molemmat ehdokkaat olennaisesti paremmin kuin 99,9 % äänioikeutetuista. Jos hän ei kokemuksensa perusteella osaa sanoa kumpi näistä ihmisistä olisi parempi tai edes vähemmän huono Tasavalla presidentti Suomelle ihmettelen, mitä hän oikeasti osaa? Näin "vaikeita" ratkaisuja me tavikset olemme joutuneet tekemään vaalista toiseen. Jopa demarit?
Artikkelissa hän kertoo, että hänelle auki olevia vaihtoehtoja on "tasan kolme". Hän on väärässä. Vaihtoehtoja on ainakin neljä. Haavisto, Niinistö, tyhjä, poissa. Kun demarit on yksi niistä puolueista, jotka ovat meille suomalaisille taistelleet oikeuden itse vaaleissa päättää tulevaisuudestamme hämmästyttää, että hän näin helpolla on valmis tästä äänioikeudestaan luopumaan.
Samalla hän myöntää, että poliitikkojen puheet korkean äänestysprosentin hyvyydestä toimivan demokratian mittarina on vain puolueiden ja heitä edustavien poliitikkojen tarkoituksellista sumutusta.
Hyvä kun ei Moosesta valittu. Yksi virhe vähemmän tämän maan poliittisessa historiassa. Eli suulla suuremmalla; So what?
PS.
Tasapuolisuuden nimissä täytyy ihmetellä myös kepun Pienen suuren miehen ja Ison Jötkäleen aikuisuutta ja arvomaailmaa. He haluaisivat ilmeisesti kieltää lopullisten ehdokkaiden liikkumisen Kepulandiassa kokonaan.
Ei ihme, että minua niin puhutteli Antti Blåfieldin artikkeli Suomi on kahtia jakautunut maa. Miten sitä toivoisikaan, että edes jossain vaiheessa parlamentaarinen demokratiamme olisi edennyt tilanteeseen, jossa Tasavallan presidentti voisi uskottavasti puhua esimerkiksi vaikkapa Obaman tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti