sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Monikulttuurisuuden ihanne kunniaan



Perinteinen suomalainen juhlavarustus?
Poliisin tekemät tarkastukset satakuntalaisen moottoripyöröklubin lauantaisiin juhliin tuleville vieraille antoi varmaan samanlaisia tuloksia kuin Kauhavan ruman vallesmannin aikoinaan Härmän häijyille tekemät? Poliisi takavarikoi tarkastetuilta teleskooppipatukoita, teräaseita, kirveitä, kaasusumuttimen, metallikeppejä ja pesäpallomailoja. Virkavalta tavoitti myös yhden etsintäkuulutetun.

Uutta kotimaista kulttuuria?
Helsingin keskustan romanikerjäläiset vahtivat reviirejään tiukasti. On kuulemma Romanian romaaneiden ikiaikainen tapa. Jos joku on "käymässä" kotona Romaniassa, ei samalla paikalla saa almuja olla kärkkymässä kuin korkeintaan sukulainen. Eikä tässä pitlä aika ole siitä, kun ilmeisesti kilpailevat romanijengit listivät toisiaan perinteisillä suomalaisilla juhlavarusteilla Helsingin keskustassa.



Käytännön monikulttuurisuutta?
"Moottoripyöräjengien" aivan ilmeisesti täyttäessä järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit jäsenet häkkiin ja heti. Avaimen voi heittää jorpakkoon.

Romanian romaneille maasta karkoitus Suomesta loppuiäksi ja  palauttaminen kotimaahansa, vastaamaan sikäläisessä oikeudessa ammatillisen kerjäämisen kiellon rikkomisesta. Mikäli EU-sopimus moisen kieltää, ehdotan pikaista oikeudenkäyntiä Suomessa, tarpeellisen vankilapaikkojen määrän liisausta Venäjältä Uralin itäpuolelta, ja syyllisten passittamista sinne välittömästi tuomion julistamisen jälkeen. Paluukielto Suomeen loppuiäksi.

Jos kavereita haluavat, voidaan moottoripyöräjengiläiset karkottaa samaan paikkaan.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pimeän työn arkisto



Kun aina aika-ajoin joutuu vastakkain sen tietämättömyyden kanssa, joka kansalaisissa vallitsee puolueiden meille veronmaksajille aiheuttamissa kustannuksissa, sitä joskus riemuitsee.

Tänään on siis riemun päivä. Eräs ystäväni oli törmännyt, hänelle tuiki tuntemattomaan arkistoon, Porvarillisen työn arkistoon. Olivat työpaikalla kahvipydässä oikein ihmetelleet, mistä työstä tässä mahtaa olla kysymys. Vastaus löytyi, mistäs muusta kuin Googlesta.

Juttu lähti kuitenkin liikkeelle eilisestä Uudesta Suomesta ja artikkelista Yleisö hätkähti: huusi ”puskureiden” perään. Ilmeisesti joku tässä maassa todella uskoo, että puolueiden hinta meille on 4 miljoonaa euroa vuodessa? Olin kuin puulla päähän lyöty ja kommentoinkin hänelle otsikolla Meidän 15 miljardin puoluetuki 

"Vai neljä miljoonaa? Jo yksin puoluetukeen suoraan käytetään 36 miljoonaa vuodessa. Panepa päälle nuorisojärjestot, vanhusjäejestöt yms. olet jo isommissa, joskin edelleen mitättömissä luvuissa.

Entäpä puolueiden nuoriso-, vanhus-, vammaisasumisjärjestelmät á la Nuorisosäätiö? RAYn, Veikkauksen ja Hippoksen kaikki voittovarat ja henkilöstökulut? 

Erilaiset neuvonta-, konsultointi, opastus yms. järjestelmät kuten vaikkapa ProAgriat, Metsäyhdistykset, Maaseutuvirasto?

Tai miten olisivat puolueiden kuntoutuslaitokset, jotka imevät kaikki tulonsa sosiaalisista kuntoutusohjelmista Kelalta, RAYltä, OMltä ja STMltä?

Haluatko vielä lisätä turhat kunnanvirkamiehet elinkelvottomissa kunnissa? Tai kolminkertaisen valtionhallinnon miehityksen, jossa jokaisella entisellä valtapuolueella on omat edustajansa, vahtimassa kulloistenkin hallituspuolueiden tekosia?... Haluatko, että jatkan?


Kyllä minä tämän kommentinkin otsikon nimellä puolueiden meille aiheuttamista kustannuksista olen kirjoittanut. Ja usein. Vaan minkäs teet? Me suomalaiset sallimme puolueiden hyysäämisen." Verovaroilla, joiden suuruuden vain puolueet itse saavat päättää.



Ja nyt voidaan taas palata otsikon asiaan. Porvarillisen työn arkisto on nimittäin Kansallisen kokoomuksen keskusarkisto. Varmaan muillakin suurilla puolueilla on omansa? Työllistää kotisivunsa mukaan 4 henkeä. Ja mikä mielenkiintoisinta, toimintaansa sitä rahoittava säätiö saa valtionapua 80 % siihen oikeuttavista menoista, jotka on määritelty laissa ja asetuksessa yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta. Ja varmaankin muilla suurilla puolueilla on omansa, kuten jo totesin? Onhan niille ihkaoma lakinsakin ja siinä valtionapujen määräytymisperusteet.

Laki yksityisten arkistojen valtionavusta 17.11.2006/1006



7 §  Avustuksen määräytyminen


Pysyväisluonteinen valtionavustus voi olla enintään 80 prosenttia arkiston hyväksyttävistä menoista, joihin sisältyvät riittävät henkilöstö-, kiinteistö- ja toimintamenot. 


Valtionavustusta määrättäessä otetaan huomioon arkiston toiminnan laatu ja laajuus sekä taloudellisuus ja tuloksellisuus.


3 luku Harkinnanvarainen valtionavustus


8 § Erityinen harkinnanvarainen valtionavustus


Yksityisluonteiselle arkistolle, joka saa pysyväisluonteista valtionavustusta, voidaan myöntää erityistä harkinnanvaraista valtionavustusta arkiston menojen täyteen määrään. Edellytyksenä on, että arkistolla on erityisen merkittäviä kulttuuri-ilmiöiden dokumentointiin ja dokumenttiaineistojen tutkimuskäytön edistämiseen liittyviä tehtäviä ja että avustuksen myöntämiseen on erityinen syy.


9 § Kertaluonteinen harkinnanvarainen valtionavustus


Yksityisluonteiselle arkistolle, joka saa pysyväisluonteista valtionavustusta, voidaan myöntää kertaluonteisena harkinnanvaraista valtionavustusta huomattaviin erityismenoihin ja kehityshankkeisiin sekä arkistojen yhteisiin hankkeisiin.

Myönnettäköön toki, että arkistointi on tärkeää. Mutta piilotettua puoluetukea ja suojatyöpaikkoja taas nämäkin. Ja me, mehän saamme sen verovaroissamme maksaa. Nämä arkistot ja kaiken sen muunkin sälän, jota sattuma eteemme kuljettaa. Meidän 15 miljardin puoluetuen.


PS. 
Kun aikaisemmat esimerkkini aiheesta ovat useimmiten pyörineet kepuleiden ympärillä on sattuma taas osoittamassa, että osaavat ne muutkin. Tässä tapauksessa kokikset.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Hakataanko vain päätä seinään?



Eilispäivänä verkkolehti Uusi Suomi kertoi näyttävästi; HS: USA kieltäytyi myymästä Suomelle teho-ohjuksia. Kun itsekin kommentointiin osallistuin ja koska itsenäisyys ja sen puolustaminen ovat varsin lähellä sydäntäni, ajattelin siitä vielä artikkelin tälle blogilleni kirjoittaa nyt, kun kansainvälisen talouden maailmanloppu on siirretty tapahtuvaksi myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Uutinen oli varsin raflaavasti otsikoitu, mutta ei itse asiassa uutinen ollenkaan, siitä riippumatta kuka sen ensin julkaisi. Siinä kun viitattiin tapahtumiin noin neljä vuotta sitten. Silloin USA todella kieltäytyi myymästä meidän  Hornetteihimme ilmasta maahan ammuttavia AGM-158 JASSM risteilyohjuksia, joiden kantama ylitti 300 km. Kirjoitinkin asiasta blogaaja-urani alkuvaiheessa artikkelinkin; Hyttysen ininää. Kolmen sadan kilometrin raja sallisi Pietarin tulittamisen Suomen ilmatilasta. 

Siitä samaisesta paketista Iskukykytutkimus 2004, jolla ensisijainen tarkoitus kai oli löytää vaihtoehtoja niille henkilömiinoille, jotka koko kansa Tavja oli halunnut kiellettäväksi ja Suomen mukaan Ottawan sopimukseen? Yrityksille korvata miinoja raketinheittimien ja tykistön rypäleammuksille kävi vielä huonommin. M270 raketinheittimiä USA salli meidän ostaa Hollannista 22 kpl hintaan 60 miljoonaa ja ne ostettiinkin. Mutta päätöksen jälkeen myös rypäleammukset, ammuttuna mistä tahansa, muuttuivat epäeettisiksi.


Joten meillä on nyt käsissämme 22 raketinheitintä ilman aiottuja ammuksia. (Tykkejä ei tiettävästi tätä tarkoitusta varten erityisesti hankittu. Niitähän meillä on lähes puolitoistatuhatta muutenkin.) Raketinheittimet taas on nyt ajateltu aseistaa USAlaisilla TACAM ohjuksilla. Ja taas kerran kantama lähentelee Pietaria ja 300 km. Eikä rajaltamme ole kuin puolet siitä. Lisäksi nekin pitäisi varustaa rypäleammuksilla, jos alkuperäistä tulosta vielä tavoitellaan. Eivätkä nekään ilmaisia ole.





Silloinen (2007) puolustusministeriön tiedottaja vastasi minulle asiaa erikseen kysyttyäni, että kyllä hankittavat aseet 300 kilometrin kantomatkoineen ovat puolustusaseita. Mahtavatko Venäjällä ajatella samoin? Vai pitäisivätkö moista puolustusasetta ”yliampuvana”? He kun tunnetusti ovat varsin herkkähipiäisiä kaiken sellaisen suhteen, joka kaupunkia edes teoriassa voisi sotilaallisesti uhata. 

Muuten; mihin ihmeeseen mahtaa perustua puolustusvoimien usko siihen, että USA edes möisi taktisia maasta maahan ohjuksia jotka yltävät tuohon etäisyyteen, kun eivät niitä lentokoneisiinkaan ole meille myyneet? Ja vielä tärkeämpi kysymys, mihin ihmeessä me niitä tarvitsemme? Eikö kaikin puolin taloudellisesti ja poliittisesti tarkoituksenmukaisinta olisi sittenkin korvata henkilömiinat henkilömiinoilla?


PS.
Tämän sisältöinen oli kommenttini Uuden Suomen eiliseen artikkeliin. Syystä tai toisesta se moderoitiin pois. Miksi ihmeessä?

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Rahasta, velasta ja Kreikasta



Kun raha on aina velkaa, jonka joku on ottanut vastattavakseen, ei lisää rahaa voi syntyä, ellei joku onnistu myymään lisää velkaa. Jollekin, itse asiassa kenelle tahansa.

Jos yritykset eivät investoi, eivätkä ainakaan velkarahalla, rahaa syntyy vastaavaa määrä vähemmän. Jos yksityiset eivät voi, uskalla tai halua ottaa lisää velkaa, rahaa syntyy jälleen vastaava määrä vähemmän. Ja jos toinen tai molemmat maksavat pois velkojaan, rahan määrä pienenee edelleen. Näinhän helposti tapahtuu yhteiskunnallisen ja liiketaloudellisen epävarmuuden lisääntyessä. Kun kukaan ei osta ei kauppa käy eikä tavaroita valmisteta, lisääntyy vain työttömyys.

Mutta tämä on se tilanne, jossa Keynsiläisen talousteorian mukaan julkisen sektorin pitää alkaa elvyttämään. Onhan talous saatava tervehdytettyä. Mutta harvoinpa - varsinkaan julkisella sektorilla - on sukan varressa rahaa, eli siis kohdistamatonta ja sitomatonta velkaa, pahan päivän varalle. Joten se joutuu ottamaan uutta velkaa, jotta investoinnit ja sitä kautta valmistus, kauppa ja työllisyys saadaan taas vauhtiin.

Eli, jos yksityinen sektori ei kuluta on julkisen sektorin kulutettava, jos rahan halutaan yhteiskunnassa pyörivän.  Ja pankkijärjestelmämme, siis niitä säätelevä lainsäädäntö pitää huolen siitä, että kaikissa tapauksissa pankkijärjestelmä – vaikkakaan ei välttämättä jokainen pankki - saa omansa, suhdanteista riippumatta.

Meidän markkinataloudessamme pyörivän rahan määrälle ei siis ole merkitystä sillä, kuka kuluttamispäätökset tekee, ei edes mihin kulloinkin otettu velka käytetään, kunhan lisää velkaa otetaan. Jos yksityinen sektori eli yksilöt, perheet, yritykset eivät ole valmiita ottamaan velkaa, poliitikot ottavat, sillä vain siten saadaan lisää rahaa.

Money, money, money

 

Tätä miettiessäni piti selvittää Keynsin nimen oikeinkirjoitus. Ja samalla selvisi, miksi meidän kaikkien on pelastettava Kreikka ja Portugal. Ja tarvittaessa vielä Italia ja Espanjakin. Wikipediasta: "(Kirjassa) Keynes toi esille ajatuksen, että sotakorvaukset, joita Saksa pakotettiin maksamaan sodan voittajille, olivat liian suuria ja tämä romahduttaisi Saksan talouselämän. Ennustus toteutuikin vuonna 1923, kun Saksan talous romahti hyperinflaation seurauksena ja vain pieni osa sotakorvauksista oli maksettu."

Kreikan, ja ehkä myös Portugalin, Italian ja Espanjankin ase- ja asemateriaalihankinnoista USAlle, Britannialle, Ranskalle ja Saksalle taitaa vielä olla liian suuri osa maksamatta?

Ja kyllä minä mielummin itse rahojeni käytöstäkin päätän, kuin päästän poliitikot velkaani lisäämään.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Jos katse voisi tappaa...



Sanovat, että vanha rakkaus ei ruostu. Mutta olisiko tässä käynyt jo niin, että suomut ovat jo Angelan silmiltä karisseet? Sammuvat hymyt kuin adventtikynttilät, yksi kerrallaan. Nicolas vielä yrittää, niin kuin pojan pitääkin. Mutta Angela lienee nyt herännyt elämän realiteetteihin?




Naistennaurattajan menestys taisi lopahtaa?
Ehkä tästä vielä jotain tulee?

PS.
Tämä on 251. jakso jännitysnäytelmästä, joka alkoi yhteisellä kuhertelulla. Kaiva vaan kuvettasi Nicolas.