Taas ihana, uusi päivä! Yes!

30.3.2007 19.50 | hakki47 | Raha & valta, Asiakaspalvelu ja viestintä, Farssi

Kaksi tuntia olen taistellut Elisan kanssa matkapuhelimen numeron siirrosta kännyssäni. Aloitin taisteluni tammikuun lopulla. Haluaisin säilyttää numeroni ja luopua Elisan palveluista. Franz Kafkan Oikeusjuttu on ehkä osuvin kuvaus tilanteestani. Olen yrittänyt allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan ensin omalla nimelläni; muutos ei onnistu. Olen yrittänyt uudelleen allekirjoittamalla uuden puhelinoperaattorin valtakirjan entisen yritykseni nimellä, ei onnistu.

Kuulemma:

• En ole liittymän omistaja (vaikka minulle tulee lasku, jota olen maksanutkin muutaman vuoden)


• Liittymän omistaja on XX, joka on yhdistys. ( XX nimistä yhdistystä ei ole olemassa, eikä taatusti ole koskaan ollutkaan, XX OY on ollut, mutta nyt PRH:n poistomenettelyssä jo kohtuullisen pitkän aikaa)


• Dokumentteja ei välttämättä kaikista vaiheista löydy.

Ehdotukseeni, että unohtavat virheensä (ei dokumentteja) ja siirtävät uudelle, vastattiin kielteisesti - tässä vaiheessa.

Sekään, että ilmoitin jättäväni maksamatta – enhän edes omista - ei irrottanut muuta kuin, tutkimme asian.

Suomalainen palvelukulttuuri! Olisiko järjen käyttö edes joskus sallittu?

Ei tämä ole tässä asiassa ensi kerran.

Mutta voi kun minä rakastan meitä suomalaisia.

Asiantuntija haluaa uudistamista

29.3.2007 9.51 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Uutiset, Talous

Työssään vanhusten hoitoa neljännesvuosisadan seurannut Teknillisen korkeakoulun professori Vauramo sanoo, että vanhustenhoidon uudistuksen pitää lähteä tilojen uudelleen rakentamisesta. Uusien tilojen rakentaminen maksaisi Vauramon mukaan kolme miljardia euroa. Hän arvioi, että rahoja voitaisiin haalia muun muassa siten, että eläkkeelle jäävän hoitohenkilökunnan tilalle ei heti otettaisi uutta henkilöstöä, vaan rahat käytettäisiin ensin tilojen rakentamiseen.

Asia on oikea, peruste on varmasti kunnioitettava ja oikea mutta ratkaisu on päin seiniä. Omaten aika monen vuoden kokemuksen meidän päätöksenteko- ja toteutustapojemme seuraamisesta myös julkisella sektorilla, unohtakaa koko juttu. Siihen mennessä kun rakennukset ovat valmiit, ovat suurten ikäluokkienkin vanhukset kuolleet. Meidän ei missään tapauksessa pidä lähteä luomaan toimivaa vanhustenhoitojärjestelmää rakentamalla uusia rakennuksia. Rakensimmehan me sairaaloita ja päiväkotejakin(?), jotka jouduttiin pitämään suljettuna henkilöstövajeen tai budjettivaikeuksien vuoksi. Pohjois- ja koillis-Suomen kunnat ainakin ovat kuulemma täynnä taloja, jotka aiotaan purkaa koska ei löydy asujia. Löytyy niitä tyhjiä asuin-, sairaala-, laitos-, teollisuuskiinteistöjä lähempänäkin kasvukeskuksia. Korjataan ne ja käytetään ennemmin niitä. Ei tarkoituksena ole lihottaa rakennusalaa entisestään. Eikä liioin taas rakentaa päätöksentekijöille monumentteja.

Pannaan rahat vaikka lisähenkilöstön palkkaamiseen tai hoitohenkilöstön palkkoihin. Nopean laskutoimituksen mukaan tuo 3 mrd€ on 2.000 € kuukausipalkalla noin 77.000 henkilötyövuotta. 10 vuodeksi 7.000 henkilöä lisää. Hoidetaan itse asia – vanhusten inhimillinen hoito – kuntoon.

Lainaus eilisestä blogistani: Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut. Tärkeintä on opettaa julkishallinto ostamaan ja valvomaan. Kyllä ”vanhustenhoitomarkkinoille” palveluntuottajia riittää.

Hölmöläisiäkö me olemme?

Tulkaa alas sieltä norsunluutornista.

Sven Tuuva, missä olet?

Suomalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti julkishallintoon on pesiytynyt säästöjen ja karsinnan kierre. Se alkoi Kiina – ilmiön tunnistamisessa. Siitä seurasi Syrjäkylien tyhjentäminen. Ja se jatkuu nyt Hyvinvointivaltion purkamisena. Miksi ihmeessä? Onko meidän käyttäytymiseen ehdollistettu vuosituhansien myötä, että säästetään, karsitaan, kiristetään suolivyötä? Eikö vielä mene riittävän huonosti, että Sven Tuuva heräisi?

Palvelujen karsinnan tiellä ei ole loppua. Tällä menolla meille käy kuin mustalaisen hevoselle. Juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Onko tämä seurausta vuosikymmenten aivopesusta korkeakoulutuksen kaikenkattavasta siunauksellisuudesta ja että julkisen vallan tulee tuottaa julkiset palvelut.

“Tulevaisuuden suhteen tärkeintä on se, kuinka julkinen sektori onnistuu massiivisissa johtamisen haasteissaan. Se on sen kohtalonkysymys.” totesi Salasvuo artikkelissaan. Sitä se muuten on. Sitä kautta määräytyvät sekä julkisten palveluiden että verotuksen taso. Suurin ongelma lienee muutosvastarinnan voittamisessa. Kun toimintamalli pitäisi muuttaa tutusta “julkinen palvelu tuotetaan julkisen toimijan toimesta” täysin uuteen, tuntemattomaan ja henkilötasolla uhkaavaankin “julkinen palvelu voidaan toimittaa kenen tahansa toimesta” vaarat ovat monet. Kun rahat loppuvat alkaisi kai olla luovuuden aika. Tarvitsemme tekijöitä.

“Luontevin ja konkreettisin tapa arvostaa henkilöstöä ja sen osaamista olisi ottaa henkilöstö mukaan suunnitteluun paljon nykyistä enemmän.” totesi Pertti Kerko kommentissaan Salasvuon ym. juttuun.

Toimiessani konsulttina alkaen 80-luvulta jouduin toistuvasti havaitsemaan, että tehokkain tapa saada konkreettisia tavoitteita asetettua ja todellisia asioita tapahtumaan yrityksissä oli edellyttää myös varsinaisten työn tekijöiden osallistumista prosessiin. Usein heitä kuitenkin piti jopa toppuutella asettamasta liian haastavia. Ja jos heille valtuudet annettiin, ne myös saatiin aikaseksi. Mielestäni yksi suurimmista johtamisen virheistä on jättää varsinaiset työ tekijät liian pienelle, jopa olemattomalle huomiolle. Johtajien pitäisi keskittyä johtamaan eikä “besserwisseröintiin”. Jos he eivät osaa johtaa heidät on vaihdettava sellaisiin, jotka osaavat.
Minä voin keskittyä siihen “besserwisseröintiin”.

Koulutuksen oppiarvo ei enää takaa mahdollisuutta tulevaisuuteen, jota maailman myrskyt eivät kohtaisi. Hankitulle ammattiosaamiselle arjen asioissa on aina kysyntää. Minne kaikki “MediaMaisterit” tässä maassa työllistetään? Kunnon kokki ja putkimies on aina palkkansa ansaitseva.

Julkisen toimijan ei nykymaailmassa tarvitse julkisia palveluja tuottaa, ellei ole aivan pakko. Sen tehtävä on säätää ja valvoa. Yksityinen sektori on olemassa tuottamista varten. Virkamiehen pitää osata ostaa ja valvoa, että me kansalaiset saamme sen mitä hän on ostanut.

Tuloksen tekemisen avainhenkilöt ovat usein muita kuin esimiehiä, johtajia, esikuntapäälliköitä, erityisasiantuntijoita, tiimivastaavia. Myös julkishallinnossa. Heidän osaamisellaan tulos tehdään. Ilman heitä sitä ei tehdä. Meillä varsinkin, kaiken koulutuksen jälkeenkin on ajattelevia ja osaavia tekijöitä jotka kyllä ymmärtävät.

Mutta erityisesti tarvitsemme korkean tuottavuuden työtä. Tavaratuotantoa. Meidän edellytyksemme tehdä palvelutuotannolla korkean tuottavuuden työtä kansainvälisessä kilpailussa eivät ole riittävät.

Kun rahat loppuvat on aikaansaavan luovuuden aika.

Ammattiarmeija ei ole mahdollinen

Uusien turvajärjestelyjen seurauksen en ole päässyt ainakaan kommentoimaan muiden kirjoituksia. Levätkää siis rauhassa. Nyt kokeilen voinko julkaista edes omia. Alla yksi kommentti jonkun muun kirjoitukseen:

“Ammattiarmeija pystyisikin hoitamaan maamme puolustuksen nykyaikaisessa sodankäynnissä.” Olen asiasta eri mieltä. Suomen ainoa mahdollinen uhkaaja on Venäjä. Me kaikki tiedämme sen. Me kaikki emme uskalla tai halua sitä ääneen sanoa. Mutta niin se vaan on. Toisena vaihtoehtona, pitkän, pitkän “matkan takana” on joku muu maa, joka ei suinkaan halua hyökätä Suomeen vaan Venäjälle, Suomen kautta. Maantieteelle emme mahda mitään sanoi Juho Kusti.

Olipa vastustajamme sitten Venäjä tai se muu, joka yrittää Venäjälle, meihin kohdistuu alusta lähtien voimakas ilmateitse tapahtuva hyökkäys koko valtakunnan alueelle. Viitaten kirjoitukseeni PÄITÄ PÖLKYLLE JA HETI hyökkäystapauksessa meidän on pystyttävä hajanaiseen puolustukseen kaikissa keskeisissä kaupungeissa ja muissa strategisissa kohteissa. Se edellyttää miesmääriä. Maastostamme eivät panssariarmeijat viihdy, parhaimmillaan ne uppoavat soihin. Yksittäisen, aloitekykyisen jalkaväkitaistelijan, taistelijaparin, ryhmän ja joukkueen merkitys saattaa paikallisesti muodostua ratkaisevaksi.

Kun me nyt suuntaamme kaikki hankintamme kolmen prikaatin ylläpitämiseen, 15.000 miestä, niin ei kai kukaan kuvittele, että nämä 15.000 äijää hoitaa Suomen puolustamisen mihin ilmansuuntaan tahansa? Enempään meillä ei varmaan tule koskaan olemaan varaa palkka-armeijana. Hyväksytään nyt vaan, me olemme mittatappiokansa. Kuka tahansa meitä on vastassa sillä on väkeä ja resursseja. Meillä ainoastaan oman maan, miesten, maaston ja ilmaston tuttuus muodostaa ratkaisevan “kilpailuedun”. Väkeä löytyy vain hyvin koulutetusta reservistä.

Monilla muilla, isoilla mailla on mahdollisuus varata aikaa kouluttamattomien kouluttamiseen viikkoja, kuukausia, Atlantin takana jopa vuosia. Meillä ei, kummassakaan tapauksessa. Meidän on pystyttävä toimintaan hyvin lyhyellä aikavälillä.

Meidän eväät eivät riitä, ja tuskin koskaan tulevatkaan riittämään riittävän kokoisen palkka-armeijan ylläpitämiseen. Mahdollisuudet ovat kuitenkin joko itsenäinen oma puolustus tai liittoutuminen. Jos se on itsenäinen, meidän itse on yksin ja riittävän aikaisin huolehdittava siitä, että malli Cajander ei toistu. Vain tyhmä tekee saman vieheen kaksi kertaa.

Osaajat hyvinvointivaltion uhkana

Innoittajana KL Uutisblogi 21.03.2007 ”Palkkasi ei nouse mutta työt lisääntyvät”

Kävivätpä kommenttien kirjoittajat läpi suomalaisten työelämään suhtautumisen koko kirjon. Herravihasta yrittäjyyteen ja yrityksen tarpeisiin globalisaation paineissa. Täällä Pohjantähden alla heräsi eloon kaikessa komeudessaan. Kyllä Väinö Linna suomalaisensa tunsi. Minä en, mutta haluaisin kyllä.

Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys. On todella valitettavaa, että SAK on pilannut maineensa etujärjestönä ylittämällä toimivaltansa rajat liian usein. Tuntuu siltä, että erityisesti nuoremmat katsovat ay-liikkeen olevan osa valtakoneistoa ja historiaa jota kuvaavat lakot, niin lailliset kuin laittomat, aiheelliset ja aiheettomat. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että yksittäinen toimihenkilö/työntekijä on aina heikompi osapuoli työsopimusta tehtäessä. Mitä globaalimpi maailma, sitä huonompi ja heikompi hänen asemansa on. Työntekijävaihtoehtojen määrä työnantajille on kasvanut globalisaation myötä potensseihin. Osaamisesta huolimatta. Ja ehkäpä juuri silloin jos osaamista vaaditaan.

Meillä on SAK:n lisäksi toinenkin ay-keskusjärjestö, STTK. Menee toimintansa ja tulostensa osalta kai paljolti samaan piikkiin SAK:n kanssa. On ehkä ollut kannanotoiltaan enemmänkin sisäsiistimpi seurailija (Sitten Jorma Reinin) ja siten välttynyt turhan suurilta ylilyönneiltä. Ja imagonsa rapautumiselta.

Sitten on korkeakoulutettujen AKAVA. Edustamiensa julkisalojen osalta se lienee luettavissa osaksi ay-liikettä. (esim. lääkärit, opettajat) Yksityisalojen osalta sitä pitäisi kai kutsua koulutusliittojen keskusjärjestöksi. (esim. DI:t, Insinöörit, Arkkitehdit, Ekonomit) Painotetusti kai näitten, hyvää vauhtia työsuhteitten osalta vaaravyöhykkeeseen joutuvien, osaajaryhmien tyytymättömyyteen pohjautuvat puheet AKAVAN huonosta edunvalvonnasta.

Eipä se liene suurikaan ihme kun ao. liitoissa keskeisin yhdistävä tekijä on koulutus, ei työntekijäasema. Kai se vaan on niin, että Runeberg edelleen pätee ”ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki”. Eivätkä näiden liittojen jäsenet saa yksin aikaan yhtään mitään, vaikka yrittäisivät. Jos jäsenistöllä ei ole ollut aikojen kuluessa riittävästi taistelunhalua, turha liittoa on syyttää. But the times, they are a changing?

Ensimmäistä, ja ainoaa lakkoani vuonna 1969 organisoidessani, jopa tuiki tavallisessa toimihenkilöammatissa toimivia jäseniä oli lähes mahdotonta saada ymmärtämään, että ainoa tapa nostaa palkkaa ja parantaa työehtoja ryhmänä on valmistautua lakkoon. Sama pätee vielä nytkin valtaosaan AKAVAlaisia ja kaikkiin liittojen ulkopuolella oleviin. Mutta uutisbloginkin kommentteihin viitaten, tyytymättömyys kasvaa. Ja tiukan paikan tullen vai voima merkitsee, myös työehtosopimusneuvotteluissa. Sen käyttö vaatii myös kuria.

Erityis- ja korkeakoulutetut muodostavat yhä suuremman osan työvoimasta. He valmistuvat yhä vanhempina, palavat loppuun yhä nuorempina ja ovat siis ”kuranttia kamaa” entistä lyhyemmän ajan. Eikä pelkällä nuoruuden voimalla kauan toimeen tulla. Nykyään heidät voidaan lisäksi myös kuranttikaudella milloin tahansa korvata vähintään yhtä osaavilla intialaisilla, kiinalaisilla, bangladeshilaisilla, muista puhumattakaan. Ja heitä riittää. Joko niin, että työ siirtyy sinne tai tekijät tänne. Kumpi vain paremmin sattuu sopimaan. Ja yksittäisen yrityksen tai toimialankin osalta hyvä niin. Laillinen, kattava ja tehokas ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion säilymisen edellytys.

Ei suomalaista hyvinvaltiota tarvitse eikä pidä hävittää ainakaan globalisaation vuoksi. Sen jatkuvuus on omista kansallisista ratkaisuistamme kiinni. Mutta uusia ratkaisuja tarvitaan. Ja toimia päätöksenteon jälkeen.

Mutta niistä myöhemmin.

Päitä pölkylle ja heti

22.3.2007 15.51 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous

Markku Salomaa, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja ja sotatieteen dosentti kirjoittaa 22.03.2007 valtakunnallisen päivälehden Vieraskynänä. Otsikko:

Suomen puolustus rajoittuu vain suurimpiin keskuksiin.

Kuvaamisen lähtökohtana on nykyaikainen sota, yleiseurooppalaisen kriisin yhteydessä, omaksumamme alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Muutamia otteita:

Taistelut joudutaan käymään omien rajojen sisällä ja laajoilla alueilla yhtä aikaa. Parissa viikossa kaikkien suurten asutuskeskusten liepeillä ja kaikkien tärkeiden kohteiden hallinnasta taistellaan. Kuukauden mittaisen alueellisen puolustustaistelun seurauksena 200.000 hengen tappiot, puolet siviileitä. (Noin kaksi kertaa enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli sotilaita. Siviilitappiot olivat silloin murto-osa.) Tuhot olisivat suursodan luokkaa. Johdon ainoaksi vaihtoehdoksi saattaisi jäädä antautuminen.

Tehtyjen leikkausten ja lakkautusten jälkeen koko maan puolustamiseen ei kattavasti pystytä. Kaikki tämän vuosikymmenen materiaalihankinnat ovat keskittyneet kolmeen prikaatiin, 15.000 miehen varustamiseen!

Jos tämä pätee, eikä ainakaan minulla ole kompetenssia asettaa Salomaan tietoja ja johtopäätöksiä kyseenalaiseksi, olisi korkea aika panna päitä putoamaan. (Ja voisin melkein sanoa, että valitettavasti se jää vain kuvainnolliseksi.)

Kirjoitus herättää koko joukon kysymyksiä, esimerkiksi:

• Pitävätkö esitetyt tiedot ja johtopäätökset niistä paikkansa? (Tätäkö Kääriäinen vertauksellaan tarkoitti?)


• Miksi se julkaistaan vasta nyt? (22.03.2007, kolmen päivän kuluttua kansanedustajavaaleista?)


• Miksi asiasta (muotoiltuna ”NATO:sta”) ei saanut keskustella ennen vaaleja? (Lehdistö, Media, Puolueet?)


• Mikä on Tasavallan Presidentin, Pääministerin, Ulkoministerin ja Puolustusministerin sekä ainakin SDP:n, KEPU:n ja KOK:n vastuu?

Jos tiedot ja johtopäätökset pitävät paikkansa, vastaukseksi ei riitä, että eihän sotaa kuitenkaan tule. Jos se on puolustusstrategiamme lähtökohta, joka euro puolustukseen on turha ja puolustuksen rahoittaminen pitää lopettaa. Valitettavasti sodan mahdottomuudesta ei ole ensimmäistäkään vihjettä, ennemminkin päin vastoin.

Nyt ei siis mahdollisessa sotatilanteessa olisi tarjota edes malli Cajanderia? Pitävätkö maamme poliittisen päättäjät meitä todella näin tyhminä? Tätäkö me olemme päättäjille viestineet?

Jos SDP saa aiheen perustaa paljon mainostetun selvityskomitean vaalitappionsa syystä, niin

Suomen kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus vaatia

1. puolueettoman asiantuntijaryhmän asettamista selvittämään puolustuslaitoksemme todellinen tila,


2. päätöksentekoon johtaneet seikat ja


3. yksilöimään mahdolliset vastuulliset tahot.

Samalla ryhmän tulisi tehdä ehdotus Suomen sotilaallisesta linjasta.

Selvitystyöhön tulee ryhtyä välittömästi, nyt kun vielä itse voimme.

Päitä pölkylle ja heti

Markku Salomaa, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja ja sotatieteen dosentti kirjoittaa 22.03.2007 valtakunnallisen päivälehden Vieraskynänä. Otsikko:

Suomen puolustus rajoittuu vain suurimpiin keskuksiin.

Kuvaamisen lähtökohtana on nykyaikainen sota, yleiseurooppalaisen kriisin yhteydessä, omaksumamme alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Muutamia otteita:

Taistelut joudutaan käymään omien rajojen sisällä ja laajoilla alueilla yhtä aikaa. Parissa viikossa kaikkien suurten asutuskeskusten liepeillä ja kaikkien tärkeiden kohteiden hallinnasta taistellaan. Kuukauden mittaisen alueellisen puolustustaistelun seurauksena 200.000 hengen tappiot, puolet siviileitä. (Noin kaksi kertaa enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli sotilaita. Siviilitappiot olivat silloin murto-osa.) Tuhot olisivat suursodan luokkaa. Johdon ainoaksi vaihtoehdoksi saattaisi jäädä antautuminen.

Tehtyjen leikkausten ja lakkautusten jälkeen koko maan puolustamiseen ei kattavasti pystytä. Kaikki tämän vuosikymmenen materiaalihankinnat ovat keskittyneet kolmeen prikaatiin, 15.000 miehen varustamiseen!

Jos tämä pätee, eikä ainakaan minulla ole kompetenssia asettaa Salomaan tietoja ja johtopäätöksiä kyseenalaiseksi, olisi korkea aika panna päitä putoamaan. (Ja voisin melkein sanoa, että valitettavasti se jää vain kuvainnolliseksi.)

Kirjoitus herättää koko joukon kysymyksiä, esimerkiksi:

• Pitävätkö esitetyt tiedot ja johtopäätökset niistä paikkansa? (Tätäkö Kääriäinen vertauksellaan tarkoitti?)
• Miksi se julkaistaan vasta nyt? (22.03.2007, kolmen päivän kuluttua kansanedustajavaaleista?)
• Miksi asiasta (muotoiltuna ”NATO:sta”) ei saanut keskustella ennen vaaleja? (Lehdistö, Media, Puolueet?)
• Mikä on Tasavallan Presidentin, Pääministerin, Ulkoministerin ja Puolustusministerin sekä ainakin SDP:n, KEPU:n ja KOK:n vastuu?

Jos tiedot ja johtopäätökset pitävät paikkansa, vastaukseksi ei riitä, että eihän sotaa kuitenkaan tule. Jos se on puolustusstrategiamme lähtökohta, joka euro puolustukseen on turha ja puolustuksen rahoittaminen pitää lopettaa. Valitettavasti sodan mahdottomuudesta ei ole ensimmäistäkään vihjettä, ennemminkin päin vastoin.

Nyt ei siis mahdollisessa sotatilanteessa olisi tarjota edes malli Cajanderia? Pitävätkö maamme poliittisen päättäjät meitä todella näin tyhminä? Tätäkö me olemme päättäjille viestineet?

Jos SDP saa aiheen perustaa paljon mainostetun selvityskomitean vaalitappionsa syystä, niin

Suomen kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus vaatia

1. puolueettoman asiantuntijaryhmän asettamista selvittämään puolustuslaitoksemme todellinen tila,
2. päätöksentekoon johtaneet seikat ja
3. yksilöimään mahdolliset vastuulliset tahot.

Samalla ryhmän tulisi tehdä ehdotus Suomen sotilaallisesta linjasta.

Selvitystyöhön tulee ryhtyä välittömästi, nyt kun vielä itse voimme.

Vuorovaikutukseen kannattaa panostaa

22.3.2007 9.28 | hakki47 | Asiakaspalvelu ja viestintä

Käsitykseni mukaan KL/Presso haluaa lisää asiallista, ajankohtaista ja aktiivista keskustelua Kauppalehden aihealueelta. Vain te voitte luonnollisesti ottaa kantaa siihen, miten blogit parantavat lehden kiinnostavuutta välineenä ja mainosvälineenä.

Uskoisin nykyisenkaltaisen blogin olevan yksi tulevaisuutenne avaimista.

Mutta blogaajia pitäisi saada lisää ja keskustelua aktivoitua. Vuorovaikutuksen synnyttämiseen kannattaa panostaa.

Ehdotan seuraavia askeleita:

Uusi Top lista

Eniten kommentoidut artikkelit (esimerkiksi juokseva seuranta viimeisen 2 viikon ajalta) kirjoittajasta riippumatta. (Mahtuisi esim. 1. palstan kauhugallerian alle.)

Kommenttien määrän julkistamisen nopeuttaminen

blogisivulla näkyvä numero näkyviin heti postaamisen seurauksena,

mahdollistaa blogaajalle ”automaattikommentointi” valtuus erikseen todettujen lähettäjien kommenteille)

Harkintaan toimitukselle/markkinointiosastolle:

Kannattaisiko edistää toimialanne keskusteluja hankkimalla (maksutta luonnollisesti, mutta ehkä muulla kompensoinnilla) joitakin kirjoittajakellokkaita ero aloilta blogaamaan?

Mitä mieltä te muut olette?

Mihin toimistoa enää tarvitaan?

21.3.2007 16.59 | hakki47 | Työelämä, Asiakaspalvelu ja viestintä

Kävin eilen lähikuppilassa kahvilla. Huomasin, että muutamassa pöydässä oli yksittäisiä henkilötä pitkään läppäreittensä kanssa naputtelemassa. Yksi soitteli jatkuvasti kännyllään, ja jutuista päätellen hoiti oman yrityksensä asioita. Toinen vastasi soittoihin kerran, pari tehden kuulemani perusteella samaa. Ja kaikki kuului, jos viitsi kuunnella.

Niinpä, mihin sitä toimistoa enää tarvitseekaan? Postiosoite lienee edelleen välttämätön mutta muuten - turhaa kulua koko toimisto. Pöytä ja tuoli, kaunis näköala, 1,60 eurolla saat santsikupin (tai kuppejakin), wlan on käytössä ja jos akun kanssa tulee ongelmia voit panna piuhan seinään. (Tarkastin vielä tänään henkilökunnalta, että tämä sopii.)

Kaunkohan se kahvilayrittäjälle sopii? Miten sosiaaliset suhteet työpaikalla? Mahdollisen hälyhäiriöt asiakkaan korviin? Itse en oikein uskoisi pystyväni, mutta ilmeisesti aika moni toimii näin?

Tähänkö me olemme menossa? Vai jo joutuneet?

Halloo! Joko ne meni?

21.3.2007 13.26 | hakki47 | Farssi

Uskaltaako tänne taas palata?

Ovatko ne jo lähteneet?

Kaikki?

Huonoa tuotetta ei pidä mainostaa

20.3.2007 9.29 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka

Äänestysaktiivisuus laski jälleen. Nyt ollaan jo tilanteesta, jossa yksi kolmesta ei vaivaudu uurnille. OM:n miljoonan euron kampanja ei saavuttanut tavoitteitaan. Ilman pakkoa ei demokratiassa, suomalaisessakaan, ole toivoa 100 prosentista. Eikä demokratian toimivuuskaan sitä edellytä. Mutta olennaisesti lähempänä 80 % olisi syytä olla. Nyt 50 %:iin on lähes yhtä pitkä matka.

Ei mainonta myy huonoksi koettua tuotetta. Tuotteen imagolle voi käydä SAK:n lailla, se kääntyy itseään vastaan. Kun riittävän monet äänestäjät, kuka mistäkin syystä, jättää äänestämättä syistä pitää ottaa selvä ja korjata tuotteen virheet. Kun tuote on suomalainen demokratia, ei kokonaan uuden tuotteen rakentaminen ole vaihtoehto.

Väittäisin, että olennaisia syitä äänestämättä jättämiseen ovat:

• ideologia on hävinnyt, tilalla on tuote, jota ammattimarkkinoijat myyvät


• politiikka koetaan likaiseksi oman edun tavoittelemiseksi


• kansanedustajan mahdollisuuteen jopa haluun vaikuttaa yhteisiin asioihin ei uskota


• politiikka koetaan pienen porukan ammatiksi, joiden huoleksi se tulee jättää


• olennaisista vaaliteemoista ei haluta tai ei edes sallita keskustelua


• vaalikeskustelun tasoa ja tapahtumia kuvaavat Kuronen ja Lohtander

Yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvaminen, köyhtyminen ja syrjäytyminen on varmasti myös yhtenä syynä. Sen laajeneminen on aina ennen kasvattanut poliittista populismia ja synnyttänyt vaarallisia ja inhottaviakin ääri-ilmiöitä.

Jotain kannattais varmaan tehdä? Huonoa tuotetta ei mainontaa lisäämällä korjata.

Lisää tätä

18.3.2007 16.57 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous

Riippumatta eduskuntavaalin tuloksesta noin 3 tunnin kuluttua kerron, että otsikolla ei ole mitään liityntää siihen. Otsikko liittyy uuteen blogaajaan jonka juttuun törmäsin tänään aamulla. Koska se herättää keskustelemaan, väittelemää, kritisoimaan jne. jne. tulkoon nimikin mainittua nyt, kun oikean reunan julkisuus on päättynyt. Blogin nimi on “Politiikan tuettava oikeasti yrittelijäisyyttä” henkilön Marjasinikka Väänänen. Lisää tällaisia keskustelun avauksia. Me tarvitsemme uusia näkökulmia. Alla oma kommenttini.

Vautsi! Hieno keskustelun avaus! Kiitos siitä!

Tapanani on ollut copy/pasteta alkuperäisestä tekstistä sitaatit, joita sitten kommentoi. Ei käy tässä. Tässä on yksinkertaisesti liikaa täyttä asiaa. Täytyy yrittää sitten vastata ilman kainalosauvoja.

Analyysiisi tavasta, jolla yhteiskuntamme on kehittynyt hyvinvointivaltioksi olen valmis yhtymään. Jopa siihen, että vastakkainasettelu duunareihin ja kapitalisteihin olisi osaksi mennyttä aikaa, vaikka kaikki tiedämme, että öykkäröinti ja hädänalaisen hyväksikäyttö ei ole mihinkään ihmiskunnasta poistumassa. Toisaalta nykyajan hädänalaiset ovat hädänalaisia eri tasolla, vaikka ei välttämättä edes korkeammalla.

Laman aikana 1991 – 95 kehittelimme ajatuksia kolmesta suomalaisesta kartellista, jotka terveen yhteiskuntakehityksen vuoksi tulisi purkaa. Niistä ”maatalouskartelli” purkaantui viimeistään EU-jäsenyytemme myötä. Kaksi jäi jäljelle: ”AY-kartelli” ja ”Puoluekartelli”. Viime vuosikymmeninä nämä kaksi ovat, SAK-SDP (’työväenpolitiikka’ – saavutetun vallan pönkittäminen) kytköksen vuoksi sekaantuneet entisestään.

Pidän voimakasta AY-liikettä hyvinvointivaltion edellytyksenä, samoin toimivaa työehtosopimusjärjestelmää ja työlainsäädäntöä. Se, että muutosvastarinnalla ja pelolla pyritään pönkittämää vanhoja rakenteita toimii ”dialektiikan opin” (termi, jonka sisältö on jäänyt tähän asti kysymysmerkiksi) mukaisesti itseään vastaan. Erityisesti ay-liikkeen tulisi keskittyä omaan rooliinsa, työntekijöiden ja toimihenkilöiden työ- ja palkkaehtojen kehittämiseen. Käsistähän tämä yhteiskunnan välttämätön voima, ryöstäytyi jäsenmaksujen työnantajaperinnän myötä 60-luvun toisella puoliskolla.

Ajattelin tämän vuodatukseni päättää muuntamalla varovaiset otaksumaksi kärjistetyiksi väitteiksi: Vaihtoehtojen kasvettua julkinen sektori syö myös yrittäjän leipää. Yhteiskunnan varoin rahoitetut toimijat kahmivat itselleen sellaistakin työtä, jonka yritykset voisivat hyvin tehdä tuottavan ja kilpailukykyisen liiketoiminnan pohjalta. Olen itse sitä mieltä, että se pääsääntöisesti johtuu julkishallinnon palveluksessa olevien peloksi muutosten seurauksista.

Tätä tuumausta pitäisi jatkaa pitempään!
Mutta on muistettava: valtaa ei anneta, se otetaan

Lukumäärä tuo laatua

16.3.2007 9.57 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous

Siitä on 15 vuotta kun Esko Aho tuoreena vaalivoittajana teetti, muistaakseni kuukauden verran, ryhmätöitä hallituspohjan selvittämiseksi. Kiirettä ei ollut, vaikka oli täysin selvää, että Suomen talouden pohja oli jo romahtanut. En silloin ottanut häntä vakavasti, vaan pidin hänen mahdollista pääministeriytään kansallisena katastrofina. Olen edelleen samaa mieltä. Mikä lie vaikuttanut mutta nykyisin kyllä kuuntelen mitä hän sanoo. Havaitsen joskus olevani jopa samaa mieltä.

”On tärkeää, että meillä on myös vahva teollinen pohja. Teollisuus ja tutkimus eivät voi olla erillään toisistaan.” ja ”Suomessa on aika hyvä tilanne sikäli, että on tajuttu laajalti, että meidän on tehtävä jotain uutta. Vaalien jälkeen muodostettavalla hallituksella on kaikki tarvittavat paperit pöydällä, sen on päästävä käytännön tekoihin.” Aho puhui Suomen Tukholman suurlähetystön tiloissa järjestetyssä innovaatioseminaarissa. Vaaleja edeltävälläkin hallituksella oli . Toivottavasti lopetettaisi tuumailu ja alettaisi tehdä.

Vielä viisaampia puhui mielestäni Technopolis Groupin varatoimitusjohtaja Keith Silverang: ”Suomen isoin yksittäinen uhka on Nokia. Riippuvuus Nokiasta tappaa meidät, jos ei tänään, niin ensi viikolla. Meidän on paras kehittää nopeasti korvaavia toimintoja, Silverang paukutti ja moitti saman tien valtiovaltaa ja Tekesiä lyhytnäköisestä ja EU:n säädöksiä orjallisesti noudattavasta rahoituspolitiikasta.”

Nopeasti ei varmastikaan tarkoita paniikkia. Mutta Nokiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä noin vain synnytetä edes virkamiesten tuilla ylläpidettävissä yrityshautomoissa. Kaikessa fokusointi-, keskittämis-, täsmäilyinnossa on muistettava, että meidän kykymme määrätä tulevaisuutta on äärimmäisen pieni. Ainoa tuloksekas tapa on antaa mahdollisimman monien kukkien kukkia. Vain silloin voi valita sen kauneimman. Lukumäärä tuo laatua.

Vapise Kiina, Suomi tulee

15.3.2007 9.01 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä

Lainaus Kauppalehden eilen julkaistusta kyselystä:
”Yhtiön mukaan Suomen on vaikea kilpailla sellaisten maiden kanssa, joilla on “kaikilla tavoin paremmat toimintaedellytykset - halvempi työvoima, parempi sijainti ja edullisimmat raaka-aineet”.

Samana päivänä oli artikkeli Incapin suuntaamisesta terveyssektorille. Kiinnitin itse huomioni Incap mainokseen jonkin rähjäisen hallin seinällä. Jossain pääkaupunkiseudulla. (No, nyt on se likaisin aika.) Mutta voisiko olla myös niin, että heillä kiinnitetään huomio olennaiseen?

En tiedä yhtiöstä mitään. Sitä paitsi olen (toivottavasti) oppinut sen, että ainakaan hallintani ulkopuolella olevia ei kannata glorifioida. Mutta kun olen peistä taittanut suomalaisen tuotannollisen osaamisen kaupallisen selviämisen puolesta, niin olisiko alla olevassa riittävästi ohjenuoraa jatkoa silmällä pitäen, yhtiöstä riippumatta? Edes yksi tapa? Alla oleva COPY/PASTE ja lihavointi ovat minun.

”Incapin Helsingin tehtaan johtaja Mikko Leidén pitää Helsinkiä ihanteellisena paikkana tehtaalle. Omaa väkeä talossa on 64, mutta kiireaikoina ruuhkaa on purkamassa 5-15 vuokratyömiestä, joiden saanti ei pääkaupunkiseudulla ole ongelma. Vastaavaa joustomahdollisuutta ei esimerkiksi Vuokatissa ole. Lisäksi erikoistuminen pieniin ja keskisuuriin sarjoihin on taannut sen, ettei työ ole karannut halvempien kustannusten perässä Aasiaan.

Hintakilpailu on kuitenkin tosiasia, jonka kanssa myös Incapin on elettävä. Tähän yhtiö on vastannut laajentamalla Viron Kuresaaressa sijaitsevaa elektroniikkatehdastaan.

Kun Kuresaari panostaa volyymiin, Vuokatin elektroniikkatehtaalla ajetaan sisään uusia tuotteita. Ohutlevypuolella Helsingin tehdas on erikoistunut prototyyppivalmistukseen, Vaasa taas on keskittynyt suurempiin kokonaisuuksiin ja moottorikomponentteihin.

Väestön ikääntyessä terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen voi osoittautua viisaaksi vedoksi, varsinkin, kun perinteinen volyymituotanto siirtyy yhä enenevässä määrin halvempien kustannusten perässä kehittyville markkinoille. Erikoistuminen, kulukuri ja selvät roolijaot tuotantoyksiköiden välillä ovat haasteita, joista Incap on päättänyt selvitä. ”

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla

14.3.2007 11.55 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Matkailu, Raha & valta, Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Media, Virkamiehet

Kommentteja tämänpäiväiseen Kauppalehden kyselyyn pohjautuvaan artikkeliin ja vähän ehkä muihinkin.

Voin hyvin myöntää täydellisen tietämättömyyteni korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu ja ammattikoulupolitiikasta. En ole niihin halunnut tikullakaan aiemmin koskea. Niin täysin maailmaa vieroksuva, rakenneteoreettinen ja pitkään yhden puolueen sisäänlämpiävä seurakunta se on mielestäni ollut. Mutta kohta aletaan olla työnpuutteen ja käytettävissä olevien rahojen niukkuudesta johtuen perimmäisten kysymysten äärellä. (Vaikka nyt menee kovaa.) Haluaisin heittää muutaman teesin, väitteen ja ehdotuksen:

• Suomi ei elä vain tiedolla ja osaamisella. Tarvitaan työtä ja tekemistä.


• Laatua opiskelijoihin ja opetukseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on laskettava.


• Korkeakoulutuksen mahdollistaminen likellekään puolelle väestöstä on varojemme tuhlausta.


• Valintatalon kassa ei tarvitse maisteritutkintoa. Tohtorista ei välttämättä ole putkimieheksi. Koulutukset , koulutustasot ja työtehtävät eivät kohtaa.


• Ammattikoulutuksen laatua on nostettava tasolle, joka kiinnostaa opiskelemaan ja auttaa osaamaan. Opetusta kehitettävä tekemisen osaamisen eli oppisopimuksen suuntaan.

Vielä vähemmän lupaan tietää julkishallinnosta. Viimeistään tämän sektorin tsaristisen alentuvuuden, erottamattomuuden perinteen ja palkkapolitiikan niukkuus ovat johtaneet valitettavan usein kyvyttömyystiivistymiin ja roolinsa unohtamiseen. Kuka on ja keitä varten? Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Julkishallinnon keskeisin ongelma on siinä itsessään vallitseva yhteisökulttuuri.


• Virkamiesten poliittiset kytkennät purettava.


• Julkishallinnon tulee keskittyä säätämään ja valvomaan.


• Aina kun mahdollista tuottaminen on jätettävä yksityiselle sektorille. Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen.


• Kunnan työntekijöiltä evättävä oikeus toimia luottamushenkilöinä kunnan luottamuselimissä.

Sellaisen tuotannon synnyttämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen joka pystyy tavalla tai toisella tuomaan maahan rahaa myös globaalissa, liberaalin markkinatalouden leimaamassa maailmassa kannattaa paneutua. Ei Suomi myöskään elä pelkällä elämysmatkailulla tai hyvinvointipalveluilla. Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Oman yrityksen aloittamiskynnystä alennettava edelleen. Yrittäjän työttömyystukea kehitettävä. Riskirahoitusta kehitettävä entistäkin yrittäjäystävällisempään suuntaan.


• Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen. Mahdollisuudet voittaa luotava kaiken kokoisille yrityksille.


• Yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen lisää panosta.

No ei tässä koko päivää jaksa kirjoittaa. Aurinkokin paistaa.

PS.

Kuinka monta vastausta saatiin, tai kyselyä tehtiin?

Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla

Kommentteja tämänpäiväiseen Kauppalehden kyselyyn pohjautuvaan artikkeliin ja vähän ehkä muihinkin.

Voin hyvin myöntää täydellisen tietämättömyyteni korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu ja ammattikoulupolitiikasta. En ole niihin halunnut tikullakaan aiemmin koskea. Niin täysin maailmaa vieroksuva, rakenneteoreettinen ja pitkään yhden puolueen sisäänlämpiävä seurakunta se on mielestäni ollut. Mutta kohta aletaan olla työnpuutteen ja käytettävissä olevien rahojen niukkuudesta johtuen perimmäisten kysymysten äärellä. (Vaikka nyt menee kovaa.) Haluaisin heittää muutaman teesin, väitteen ja ehdotuksen:

• Suomi ei elä vain tiedolla ja osaamisella. Tarvitaan työtä ja tekemistä.
• Laatua opiskelijoihin ja opetukseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on laskettava.
• Korkeakoulutuksen mahdollistaminen likellekään puolelle väestöstä on varojemme tuhlausta.
• Valintatalon kassa ei tarvitse maisteritutkintoa. Tohtorista ei välttämättä ole putkimieheksi. Koulutukset , koulutustasot ja työtehtävät eivät kohtaa.
• Ammattikoulutuksen laatua on nostettava tasolle, joka kiinnostaa opiskelemaan ja auttaa osaamaan. Opetusta kehitettävä tekemisen osaamisen eli oppisopimuksen suuntaan.

Vielä vähemmän lupaan tietää julkishallinnosta. Viimeistään tämän sektorin tsaristisen alentuvuuden, erottamattomuuden perinteen ja palkkapolitiikan niukkuus ovat johtaneet valitettavan usein kyvyttömyystiivistymiin ja roolinsa unohtamiseen. Kuka on ja keitä varten? Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Julkishallinnon keskeisin ongelma on siinä itsessään vallitseva yhteisökulttuuri.
• Virkamiesten poliittiset kytkennät purettava.
• Julkishallinnon tulee keskittyä säätämään ja valvomaan.
• Aina kun mahdollista tuottaminen on jätettävä yksityiselle sektorille. Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen.
• Kunnan työntekijöiltä evättävä oikeus toimia luottamushenkilöinä kunnan luottamuselimissä.

Sellaisen tuotannon synnyttämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen joka pystyy tavalla tai toisella tuomaan maahan rahaa myös globaalissa, liberaalin markkinatalouden leimaamassa maailmassa kannattaa paneutua. Ei Suomi myöskään elä pelkällä elämysmatkailulla tai hyvinvointipalveluilla. Kuten edellä, muutama teesi, väite ja ehdotus:

• Oman yrityksen aloittamiskynnystä alennettava edelleen. Yrittäjän työttömyystukea kehitettävä. Riskirahoitusta kehitettävä entistäkin yrittäjäystävällisempään suuntaan.
• Osaamista julkisten hankintojen kilpailuttamiseen. Mahdollisuudet voittaa luotava kaiken kokoisille yrityksille.
• Yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen lisää panosta.
• 
  

No ei tässä koko päivää jaksa kirjoittaa. Aurinkokin paistaa.

PS.

Kuinka monta vastausta saatiin, tai kyselyä tehtiin?

Suomessa ei keskustella, Suomessa jurnutetaan

13.3.2007 20.39 | hakki47 | Hyvinvointi

Kirjoittaako nimellä tai nimimerkillä kirjoitti Ruohonjuurelta uusi blogaaja KL/Presso-universumissa muutama päivä sitten. Vastasin:

Itselleni pääasia kai on se, onko minulla jotain sellaista sanottavaa, jonka näkyville panosta saan itse jotain? Minulle blogaamisessa kyseessä on useimmiten oman ajattelun täsmentäminen, näkyvästi ajatteleminen. Haluaisin samalla käydä asiasta pikaista, mutta perusteltua keskustelua henkilöiden kanssa, joilla siihen on halua. Heidän asiantuntemuksestaan ao. asian tai muunkaan osalta minulla ei välttämättä ole mitään tietoa. Eipä heillä minunkaan. Mutta uskoisin uusien näkemysten kehittävän omia mielipiteitäni. Ja minähän mielipiteistäni vastaan.
Siksi valitsin KL/Presson kokeiluni blogisfääriksi. Uskon, että sillä on ajatteleva lukijakunta. Mutta samalla se on syy siihen miksi kirjoitan mieluummin nimimerkillä. En ole kiinnostunut siitä, että “joka jannu torilla” tietäisi miten minä yksittäisistä asioista ajattelen.

Vaan eipä tällä välineellä, ainakaan tässä osoitteessa, helposti keskustelua tunnu syntyvän. Syntyykö missään muualla?

Aamulehden antia

13.3.2007 11.01 | hakki47 | Digi, Hyvinvointi, Liikenne, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Media

Mikä herätti aamun Hesarissa.

YMPÄRISTÖFILOSOFIAN HISTORIA – maaäitimyytistä Marxiin, Kari Väyrynen - Aristotele totesi, että ihminen on poliittinen eläin, jolla on järki.

Kommentti: Nykyjärjestelmä ei edellytä sitä. Ja tunteesta on pelkkää haittaa.

FERROSÄHKÖISYYS poikii tuotteita, HS/Aivoituksia, Risto Nieminen/HUT - Ehkäpä jo lähivuosina läppäriin työnnetään teratavun verran tietoa sisältävä, ferrosähköinen muistitikku.

Kommentti: Tässäkö Nokian seuraajaehdokas jo tyrkyllä? Ei siinä vielä kai HKKK:ta eikä TAIK:ia tarvita?

Yksilö herättää TUNTEET KANSANMURHASSA HS/Tiede ja luonto -Joukkotuho on sittenkin nähtävä yhden ihmisen tarinana. Eli enemmän Anne Frankin päiväkirjoja.

Kommentti: Älä anna meidän unohtaa. Ei ole muuta tapaa ennaltaehkäistä.

PÄÄOSA ALKOHOLISTA JUODAAN KESKIOLUENA HS/Lyhyesti Viestintäjohtaja Altia - ”Neljästä eniten myydystä alkoholijuomasta kolmea voi ostaa suoraan elintarvikemyymälästä.”

Kommentti: Alkon kautta tapahtuvalla saatavuuden rajoittamisella ei välttämättä ole minkäänlaista vaikutusta alkoholiongelmien kehittymiseen. Se on lähinnä kansanedustajien hurskastelua.

SAAVUTETTU TAITOTASO EI NÄY oppilaan päättöarvosanassa HS/Mielipide Olavi Nakari

Kommentti: Ei kai päättötodistuksen arvosana määräydy koko yläasteen kehittymisen mukaisesti? Kai se kuvaa lopputasoa? Ajatelkaapa seurauksia työhönsijoittumisen ja jatko-opiskelun osalta. Tietävätkö valitsijat?

Helsingin TALOUSKASVUN HYÖTY VALUU MUUALLE HS/Kaupunki. - Helsingin heikon verokehityksen syynä työpaikkojen väheneminen.

Kommentti: On ajat muuttuneet. Viimeistään 60-luvulta yritettiin Helsingissä aktiivisesti päästä savupiipputeollisuudesta. Sitten valmistava teollisuus sai saman kohtalon. Sitten taisi osa IT:stä ja iso osa kansainvälisistä ja pääkonttoreista lähteä Espooseen kai tilan ja tonttien perässä. Kohta on pääkaupunki-imagokin loppuun kaluttu. Kannattaisiko pyytää joku takaisin?

ANNA ÄÄNESI KUULUA

Ehdotan ensi sijassa kai kehitysvammaisille ja ulkomaalaistaustaisille laadittua Selkokielen opasta jaettaisi poliitikoille yleensä ja pakollisena ennen kaikkea kansanedustajaehdokkaille. Ohjeiden mukaan toimien et ehkä kuulosta niin fiksulle. Mutta kuulijat todennäköisesti ymmärtävät mitä tarkoitat. Tarkemmin ajatellen, ei ehkä sittenkään ole kannaltasi välttämättä hyvä ajatus.

Hurskas petos

12.3.2007 19.02 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous

Nimimerkki Kassara, Itä-Häme lehdessä on kiinnittänyt huomioni. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta henkilöstä, ja miksi pitäisikään. Havaitsen kuitenkin usein ajattelevani samoilla tavoilla. Sääli, että hänkin ilmeisesti osaa parhaimmillaan osoittaa ongelmia ja yhteiskunnan kipukohteita, mutta ei saa niihin ratkaisuja aikaiseksi. Nämä seuraavat otteet kirjoituksesta ”Kenen etu on hurskas petos?” eivät ole ainakaan nykypäivään mennessä olleet edes ratkaistavissa. (Valinnat minun. Kommentteja välissä. Sikäli kun haluat tutustua kirjoituksiin kokonaisuudessaan, uskoisin niiden löytyvän ao. lehden nettisivuilta)

”Nykyinen tietoa salaavien ja todellisuutta vääristävien ilmaisujen käyttö tuo mieleeni entisajan teologien käsitykset ”hurskaasta petoksesta”. … Keskiajalla totuuden vääristeleminen sallittiin kun se hyödytti kirkkoa.” Sanoisin, että nykyään vääristeleminen sallitaan kun se hyödyttää omaa puoluetta.

”Aina kun rakennetta tehostetaan, karsitaan palveluja. Mitä vähemmän on palveluita ja palvelupisteitä sitä pienemmät menot ovat järjestävällä organisaatiolla. Mitä kauempana palvelut ovat käyttäjistä sitä enemmän aikaa häneltä kuluu palvelun saamiseen, tämä aika ei ole palvelun tarjoajan kustannus.

Kenen kannalta palvelua on tehostettu? Onko uudistamistoimenpiteiden kustannuslaskenta tarkoituksellisesti liian kapea? Kun kustannusvaikutusten arvaukset muutetaan euroiksi, muuttuvat ne totuudeksi. Voi vain kysyä kenen totuudeksi? Kenen etu on hurskas petos?

Yhteiskuntahan olemme me, tai ainakin meidän pitäisi olla.”

Niinhän meidän pitäisi olla. Mutta emme me ole. Yhteiskunta ovat ns. päätöksentekijät. Me muut olemme mittatappioita, vaalikarjaa, rupusakkia, välttämätön paha, äänestäjiä jotka kutsutaan punaisen viivan vetoon kerran neljässä vuodessa. Niin kuin silläkään mitään merkitystä olisi. Mutta olemmepa sitten hiljaa. Olemmehan saaneet vaikuttaa.

Milloinkohan pääsemme autokratia-alamaisuudestamme?

VTT:n Kiinailmiö?

12.3.2007 11.33 | hakki47 | Digi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä

“Pääjohtaja Erkki KM Leppävuori pelkää, että VTT:tä uhkaa sama kohtalo kuin Perlosta, joka lopettaa tuotantonsa Suomen-tehtaillaan. Leppävuoren mukaan Nokia-klusterin tuotekehityksen nopea alasajo merkitsisi laajamittaisia irtisanomisia VTT:ssä. Tutkimuslaitos työllistää nyt 2 800 ihmistä, joista 1 700 on tutkijoita. Ylivoimaisesti suurin rahantuoja on julkista tutkimusrahaa hallinnoiva strateginen tutkimus, joka toi viime vuonna 143 miljoonaa euroa. Tulos oli 3,5 miljoonaa euroa tappiolla.”

Paasikivi kai aikoinaan totesi, että Venäjän kauppa ei Suomessa koskaan saa ylittää 20 % ulkomaankaupan kokonaisuudesta. VTT ei ole ulkomaankauppaa eikä kai edes juurikaan harrasta Venäjänkauppaa. Tuo 20 % sääntö on kyllä muutenkin käyttökelpoinen tilanteessa jossa rahoitusta tulee eri sektoreilta. Minkään rahoittajan osuus ei saisi tuota 20 % ylittää, ihan organisaation ja sen jatkuvuuden vuoksi.

Näin sivusta on helppo viisastella. Se ei ole tässä tarkoitus. Haluaisin, ihan yleisemminkin tuoda keskusteluun ehkä mukavuudenhalumme helposti aiheuttavan tapamme panna liian iso osa munista yhteen koriin. Ja tästä huolimatta kannatan fokusointia. Kestävän kehityksen takaaman tasapainon löytäminen fokusoinnin ja hajauttamisen osalta onkin sitä vaikeinta.

Mutta pitääkö heti uhata yt-neuvotteluilla ja irtisanomisilla? Tuskin tutkimisen tarve Suomesta loppuun? Siitähän tässä uutisessa kai kuitenkin perimmäisesti on kyse? Tuskin ajatuksena on siirtää VTT:tä Kiinaan?

Osaamisen vai aivojen vientiä?

10.3.2008 16.43 | hakki47 | Hyvinvointi, Matkailu, Raha & valta, Työelämä, Kauppa, Osaaminen, Teknologia, Varallisuuden hallinta

Suomi ei elä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla. Ei edes palvelulla yleensä. Paitsi jos pystymme kehittämään sellaista palvelua, josta joku maamme rajojen ulkopuolelta meille maksaa. Sen rahan ei tarvitse tulla EU:n ulkopuolelta ei edes EMU:n ulkopuolelta. Riittää kun se tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Tuo tänne lisäarvoa jolla voimme ostaa tarvitsemiamme raaka-aineita ja tarvikkeita ulkomailta. Kansallisella kauppataseella ei ehkä enää ole merkitystä? Mutta vaihtotaseella edelleen on.

Viimeiset 90 vuotta olemme rakentaneet teollisuutta, suurteollisuutta ja erityisesti metsäteollisuutta elämisemme ehdoksi. Ensin lähti TEVANAKE-teollisuus. Sitten autonvalmistusta, laivanrakennusta, konepajoja, elektroniikkaa. Nyt sitten ei kuulemma metsäteollisuuskaan enää elätä. Koneita ja tehtaita suljetaan. Markkinat siirtyvät Atlannin ympäristöstä Tyynen meren ympäristöön. Millä maahamme jäävät eläisivät jatkossa?

Neuvostoliiton romahtaminen ja sitä seuranneet muutokset maailmantaloudessa mahdollistivat globalisaation alkamisen toden teolla. Tuotetaan siellä missä on halvinta. Myydään sinne missä maksetaan eniten. Koko maailma on avoin. Jotta voitaisi tuottaa täytyy investoida. Jotta voi investoida tarvitaan rahaa. Ja rahan, pääoman, liike on myös vapaata. Siirretään sitä sieltä missä se ei tuota sinne missä voitto on maksimoitavissa.

Omistajuudella ei ole väliä. Kansallinen vai kansainvälinen, sama se? Nokiako sumensi silmät? Sillä on merkitystä kuka tai ketkä tekevät päätökset ja ennen kaikkea kenellä on rahat. Ja toivottavasti Suomen ”kruununjalokivistä” - yhdessä rakennetuista teollisuusyrityksistä - myynneistä tuloutetut rahat ovat tallessa, käytettävissä meidän ja lastemme elämisen ehtojen ylläpitämiseen. Sitten kun investointeja tarvitaan. Sekin aika kun tulee.

Nyt kun teollisuutemme lyödään tai on jo lyöty lihoiksi meidän pitäisi kuulemma elää palvelulla ja osaamisen viennillä. Siis aletaan viedä osaamista. Osaamisen viennistä vaan tulee liian nopeasti ja liian usein aivovientiä. Ja kun riittävän kauan aivoja viedään, ei enää ole ole osaamista, jota viedä. Osaajat muuttavat maasta tai ainakin siirtävät rahansa turvaan muualle, eivätkä ainakaan sitä enää tänne investoi. Miksi pitäisikään? Eiväthän ne tuota. Nopeasti mieleen tulevista esimerkeistä MySQL ja Jaiku? Mitä näitten osaamisesta tuloutuu maamme talouselämälle pitkässä juoksussa?

Kun nyt olemme vuosikymmeniä investoineet valtion miljardituilla Lappiin, saadaan vihdoinn tuloja Lapin hangilta. Ja hyvä niin. Nyt sitten pitäisi tuotteistaa kevät, ja kesä ja syksy. Aurinko ja sateet. Ja kyllä sekin varmasti tehtävissä on, kun toimeen tartutaan. Ja sitten olisi vielä tuotteistettava Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Karjala, Uusimaa ja mitä niitä sitten onkaan. Avainsana on tuotteistaa ja saada niistä rahaa. Ja kun matkailutuloista tällä hetkellä noin puolet tulee Uudeltamaalta töitä riittää. Varsinkin jos liikematkailu hiipuu, Suomen tuotannollisen toiminnan hiipuessa. Sitä se noin puolet matkailutulosta nimittäin on. Liikematkailua.

Matkailu on lisäksi äärimmäisen suhdanneherkkä toimiala. Sen osoitti aika ennen EMUa. Silloin matkailubusiness tapettiin valtion suosiollisella myötävaikutuksella metsäteollisuuden edellyttämillä toistuvilla devalvaatioilla joka 5. – 10.vuosi. Ja valuuttakurssien muutokset ovat edelleen mahdollisia. Suhdanneherkkyyden osoittivat myös sodat. Eivätkä yksin sellaiset, joissa itse olimme osallisina. Kansainvälisen epävarmuuden lisääntyessä matkailu kärsii ensimmäisenä. Ja ilmastonmuutos hävittää niitä lumia myös Lapista.

Voidaksemme vakuuttua siitä, että elämme palvelulla meidän pitäisi kyetä estämään osaajien muuttaminen maasta ja huolehtia siitä, että heidän rahansa myös tänne jäisivät. Riittävän suuressa määrin.

Pysyvä linkki | 1 kommentti »

Näyttäkää niille, tahtokaa!

9.3.2007 20.54 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Media

Kauppalehti/Presson Blogi on ainoa lukijalähtöinen, Suomessa arvostetun median Blogisto. Voisin kuvitella, että kannattaisi keskittyä kehittämään nykyistä hyvää lähtökohtaa ja nopeasti. On ainakin 4 keskeistä kehityskohdetta, jotka KL/P joko tekee, tai itkee ja tekee. Uskoisin, että noudattamalla ensimmäistä vaihtoehtoa tekisitte Suomelle, KL/P:lle ja suomalaiselle yritys- ja talouselämän asiantuntijain vuorovaikutukselle suuren palveluksen varsinkin nyt, kun suuret ikäluokat ovat tyrkyllä golf-kentille. Samalla hyötyisi myös suomalainen talousjournalismi. Tavoitteena voi aivan hyvin olla KANAVA-lehden tasoinen (Sorry, mutta se vain tuli mieleen.), asiantuntijuuteen pohjautuva, nopea, “reaaliaikainen” talouselämän vuorovaikutus- ja kehittämisforum.

1. Tarjoatte uskottavan (ja itseänne tyydyttävän) toimituksellisen hyväksynnän. (Suodatus)


2. Mahdollistatte artikkelin kirjoittajasta riippumattoman ja nykyistä nopeamman kommenttien julkipanemisen.


3. Markkinoitte sitä voimakkaasti yritysten johto- ja asiantuntija ”porukalle”.


4. Mahdollistatte WordPressin koko työvälinevalikoiman käytön.

Jopa näin pienessä markkinassa, joku ottaa tämän hoitaakseen jossain vaiheessa joka tapauksessa. Markkina on pieni. KL/Presson jos kenkään pitäisi tietää miten pitkään etumatkasta voi nauttia.

Suomi tarvitsee esikuvia, edelleen.
Latelle terkkuja.

Esikunta ensin ja sitten kaikki muu

9.3.2007 10.06 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous

Talouselämä-lehdessä tänään Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen upean kolumnin aiheena Elämä ei ole liiketoimintaa. Siihen ja sen herättämiin ajatuksiin tulen taatusti palaamaan vielä.

Tässä vaiheessa vain pieni yksityiskohta.

”Kaikki se, mitä yrityksissä tehdään, ei ole edes yritystoiminnan kannalta mielekästä, saati voittoa tuottavaa. Yrityksissä on keskusjohto ja esikunta, joka yrittää tehdä itsestään tärkeän. Esikunta työllistää itsensä tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Esikuntaväki vaatii, että sille raportoidaan. Miksei ole toisinpäin? Miksei esikunnan päinvastoin pidä raportoida etulinjaan ja kertoa, mitä on saanut muiden hyväksi aikaan? ”

Niinpä. Miksi ei? Jouduin pähkäilemään tämänkin asian kimpussa 80-luvun alussa. Yritimme muutosta mutta koskaan en saanut selvitettyä onnistuiko, koska siirryin uusiin haasteisiin. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni. Liiketoimintajohtajan ja esikuntajohtajan ”menestyksellisyyden” mittaamisen ero, ainakin silloin.

Liiketoimintajohtajan menestys perustuu hänen kykyynsä tuoda taloon rahaa.

Esikuntajohtajan menestys arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon hän saa käytettäväkseen.

Se yhteismitallistamisen ja mittaamisen ongelmista.

Sota terrorismia vastaan

8.3.2007 21.44 | hakki47 | Koti, Raha & valta, Politiikka, Talous

Muistatko vielä aikaa ennen 911? ……?

Terrorismia on ollut maailman sivu. Ja sitä tulee aina olemaan. Inhottava harraste, mutta terroristin itsensä mielestä korkeampaan, kaiken oikeuttavaan tavoitteeseen pyrkimistä. Sitä ei koskaan kitketä niin kauan kun ihmisiä maapallolla tai vastaavassa paikassa on. Jopa Suomessa oltiin sitä mieltä ennen 911. Ja vahvasti. Ei olla enää.

Lähimmäisestään ei saa antaa väärää todistusta, sanotaan sanassa. George W. on mielestäni kliininen tapaus. Onneksi USA:n osalta voi luottaa siihen, että hän ei jatka. Seuraava voi olla vielä suurempi seko, mutta tuskin. Ja jos sattuu olemaan, niin on sitä ainakin jollain toisella tavalla.

Terrorismin vastaisella sodalla ei ole minkäänlaista oikeudenmukaista perustetta. Kuitenkin se on ilmeisesti pitkälti pitänyt yllä maailman taloudellista noususuhdannetta. Ehkä siinä on myös ison KUPLAn puhkeamisen siemen?

Kumpaa minun pitäisi toivoa?

Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi

Kun kansalaiset on nyt totutettu tulosvastuuseen ja globalisaation, optioihin ja Kiina – ilmiöön, ehdotan tulosvastuuta demokratiaan - puolueille ja kansanedustajille.

Ehdotus pähkinänkuoressa:

Valtion perustama rahasto, johon lahjoitetut varat ovat lahjoittajilleen täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Niitä jaetaan kerran vuodessa, edellisten eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti puolueille tai mahdollisille yksittäisille kansanedustajille toimintatukena.

Taustaksi:

Aina kun on vaalit, sekä puolueet että ehdokkaat itkevät äänestysprosentin perään. Puolueet ovat rahoituksensa kanssa aina kiikun kaakun ja aika usein, ehkei konkurssissa, mutta likellä. (Näin ainakin joskus oli.) Vaalikeskustelua käydään täysin epäoleellisista asioista (vain niin kauan kun menee hyvin, sen jälkeen ei enää jutella). Ehkä suurin tunneryöppy aiheesta Puoluetuki on nykyään saatu voitettua. Mutta demokratiasta kannattaa maksaa ja demokratiasta, jossa valta ja vastuu kohtaavat kannattaa maksaa enemmän. Mutta eihän sekään voi olla Pajatso, automaatti jossa jollakin porukalla on Taivaan Valtakunnan Avaimet? Tai sellaiseksi koettu?

Kansanedustajat päättävät nykyään puoluerahoituksen. Esteellisiä koko porukka. (En puhu palkasta ja myönnän, että työmies on palkkansa ansainnut. Sitä paitsi, sen kai nykyään”ehdottavat ulkopuoliset”?) Mutta mistä muut kuin konkarit ja puolueen sisäpiiri tietävät mistä ”narusta vetää” kun rahaa tarvitaan? Näin ollen valta eduskunnassa on siirtynyt puoluetoimistolle/sisäpiirille. Heillä on käytännössä valta mutta ei käytännössä vastuuta. Puolueita ei kai edelleenkään mainita perustuslaissa?

Vaikea kai tätä järjestelyä on paljon muutenkaan ollut rakentaa, jos jonkun on joka tapauksessa päätettävä valtion rahojen, eli meidän veroeurojen, käytöstä? Ja aina ne päätetyt rahat ovat sittenkin liian pieniä puolueiden mielestä ja ”sikamaisia” kriittisten äänestäjien mielestä. Se syö jatkuvasti luottamusta, uskottavuutta ja aktiivisuutta - demokratiaan.

Miksei rakenneta tulospalkkausjärjestelmää? Demokratiasta kannattaa maksaa.

Miksi tuen täytyy tulla verorahoista? Miksi eivät rahoittajina voisi olla ne, jotka rahaa tekevät: äänestäjät ja yritykset? Ne joiden etu parlamentaarinen demokratia loppujen lopuksi on?

Rahaa todennäköisesti kertyisi enemmänkin kuin mihin nykyisellä ”piilorahoittamisella” päästään. No pain, no gain. Uskaltaako edes joku ottaa haasteen vastaan?

Ehdotuksen yksityisempiä kohtia:

1. Suomen Valtio perustaa erillisellä lailla 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki – rahaston, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää Suomen parlamentaarista demokratiaa.
2. Rahaston neljänä vuonna kumuloituneet varat jaetaan vuosittain, viimeksi toimitettujen eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti, joko puolueille tai puolueisiin kuulumattomien osalta yksittäiselle kansanedustajalle.
3. Rahastoon saavat lahjoituksia antaa sekä yhteisöt että yksityiset, suomalaiset ja ulkolaiset -rajattomasti.
4. Rahastoon annettavat lahjoitukset ovat antajilleen täysin verovähennyskelpoisia.
5. Yksityisen kansanedustajaehdokkaan rahoitus on sallittu nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Ehdokas ja/tai hänen tukiryhmänsä on kirjanpitovelvollinen. Kansanedustajaksi valitun on toimitettava yhteenveto kampanjarahoituksesta viimeistään 1 kk:n kuluttua valituksi tulemisestaan rahastolle. Mukaan on liitettävä vähintään tutkinnon suorittaneen HTM- tilintarkastajan lausunto. Yhteenvedot ovat julkisia. Yhteenvedon toimittamatta jättäminen tai riittämättömänä toimittaminen on sanktioitu edustajapaikan menettämisellä ja erikseen määritellyllä sakolla ja/tai vankeudella.
6. Kaikki muu yhden tai useamman poliittisen puolueen tai toimivan kansanedustajan suora tai välillinen rahoittaminen on kielletty ja sanktioitu erikseen määritellyllä sakolla. (ml. lehdistötuet, järjestötuet, opistot, kuntoutukset, hyväntekeväisyys…jne. )
7. Kaikki kansanedustajien päätöksentekoa rajoittavat tai muulla tavalla hänen itsenäistä päätöksentekoa sitovat sopimukset ovat lain mukaan mitättömiä.
8. Rahastoa johtaa johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Hallintokustannuksista vastaa Suomen valtio.
9. Laki tulee täysimääräisesti voimaan vuonna 2017. Rahaston kartuttaminen aloitetaan vuonna 2010. Ensimmäinen tuki maksetaan 2017, jolloin maksetaan 1/7 osa kertyneitä varoista.

Tämä toimii. Pitäisi toimia paremmin kuin nykyversio. Pitäisi saavuttaa kaikki edellisessä blogissa julkistamani kriteerit. Varmasti fiilausta riittää mutta sitä vartenhan meillä on eduskunnassa valiokuntia ja kansanedustajia.

Kannattaisiko laittaa mietintämyssyyn? Mitkä olisivat järjestelmän haittavaikutukset?

????

PS. Kaunista naisten päivää, … tytöt.

Ehdotus perustuslain muuttamiseksi

7.3.2007 15.55 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka

Vaalikampanjan 2007 käännyttyä mutapainivaiheeseen tulen huomenna 08.03.2007, naisten päivän kunniaksi, julkaisemaan ehdotuksen perustuslain muuttamiseksi. Ennen Kurosta, SAK:ta, Kataista, mainoksia ja muita, entinen SUOPOn päällikkö ja nykyinen Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen taisi mainita, perustuslain muuttamisen olevan erittäin korkealla tulevan eduskunnan työlistalla. Tosin hän sanoi siitä kai saadakseen roihahtaneen oopperakeskustelun loppumaan, mutta sanottu mikä sanottu.

En tule ehdottamaan presidentin valtaoikeuksien rajoittamista entisestään, koska kuten blogissani 11.02.2007 totesin olen tästä eri mieltä. (Tarpeen tulleen voin palata sitä koskevaan ehdotukseen myöhemmin.) Sen sijaan tulen ehdottamaan puoluerahoituksen kehittämistä ja rahoituspohjan laajentamista pitäen lähtökohtana seuraavia periaatteita:

1. Puolueiden rahoitus on turvattava ja sitä on kasvatettava.


2. Kansanedustajain työn merkitys on korotettava sille kuuluvaan arvoon ja asemaan.


3. Äänestäjien luottamus parlamentaarisen demokratian suomalaiseen toteutukseen on säilytettävä ja, jos mahdollista sitä on edelleen kehitettävä.


4. Äänestysvilkkaus eduskuntavaaleissa on pysyvästi kohotettava yli 83 prosentin.


5. Parlamentaarisen demokratian keskeisin elementti, tulosvastuu, on saatava toteutumaan.

Sillä, että julkaisen ehdotuksen juuri naistenpäivänä haluan omalta osaltani juhlistaa Euroopan ensimmäisiä äänioikeuden saaneita naisia. Samalla haluan tehdä kansalaisaloitteen tulevalle eduskunnalle.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Let´s limbo some more!

7.3.2007 7.49 | hakki47 | Uutiset, Media, Farssi

“Pyydetäänkö anteeksi vai heitetäänkö lisää vettä myllyyn, mutta vain eri tavalla?” Kirjoitti Janne eilen kirjoituksessaan SAK:n peruutetut vaalimainokset. Jo eilenhän se sitten nähtiin. Kaikkeen ne (tarkoitan poliitikkoja yleensä) ovat valmiita tarttumaan. Voi tietysti esittää kysymyksen miksi juuri nyt Ajankohtainen 2 haluaa julkituoda Kataisen Häiriön julkisuuskuvassa viime vuosituhannelta. Ja onko siitä tehty päätös jo paljonkin ennen SAK:n mainoksen ensireaktiota? Mutta sillä tuskin on merkitystä. Ei liene enää kauhean epäluuloista epäillä poliittisten kilpailijoiden huumanneen x-säteillä Sasin juuri ratkaisevalla hetkellä? Kaipa se Vanhanenkin oli tilannut Kurosen kirjan kannet? Tämäkö sirkus pitäisi ottaa vakavasti,vai?

Ja jatkaakseni tuon vanhan iskelmän sanoja:

How low can you go!

PS. Ohjelman nimi voi olla ennemminkin Pikku Kakkonen.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Suomi ilman Nokiaa -osa 2

Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.

Meidän ns. päättäjiin on iskostunut voimakas usko itseensä ja oman päätöksenteon voimaan. Kykyyn itse päättää tulevaisuudesta. Porukka päättää. Ajatuskulkuna - kun laitan 1 mrd€ tuon alan koulutukseen ja tutkimukseen, kansantaloudelle tulos on xyz mrd€. Halutaan huippuyliopistoja ja osaamiskeskuksia. Mille aloille? Keille opiskelijoille? Mitä tutkimaan? Mitä oppimaan? Koko Huippuyliopistohanke (HKKK:n, TAIKin ja TKK:n yhdistäminen) on ennemminkin ilmaus tavallistakin kalliinpaa ammattikorkeakouluajattelua kuin tiedeyliopiston kehittämistä. Nykymääritelmän mukaiseen ammattikorkeaan se ehkä hyvin sopisikin? Varmaan sinne vielä rahaa mahtuu? Vaikka koulutukseen uhratun euron rajahyöty on todettu Euroopan pienimmäksi/yhdeksi pienimmistä(?).

Ja kuitenkin tuntuu, että realiteetit unohtuvat. Kuinka monta maailmanluokan innovaatiota Suomi (tai Suomessa tai suomalaiset Suomessa) on tähän mennessä kehittänyt ja itsensä sillä elättäneet? Kauanko Nokian syntyminen kesti? Kuinka monta yritystä ja niiden osaamisen se aikojen kuluessa osti? Ei Nokia perustutkimuksella, ei edes soveltavalla tutkimuksella menestynyt. Tuurilla, vaihtoehdottomalla pakolla selviytyä, historiallisella hetkellä, dreamteamilla(?) ja kokemuksilla aiemmista epäonnistuneista yrityksistä se selvisi, sattumalta. (Enkä edes yritä tällä asettaa silloisen johdon osaamista kyseenalaiseksi.) Valitse siinä sitten seuraava toimiala, virkamies.

Mihin pitäisi satsata? Onko meidän panostettava perustutkimukseen vai soveltavaan tutkimukseen? Vai riittäisikö vain agressiivinen tuotekehitys tai vaikka pelkkä dynaaminen liiketoimintaosaaminen? Kuka sen kertoisi? Virkamieskö? Jos rahaa edellä mainittuihin hankkeisiin ryhdytään jakamaan, ottajia taatusti riittää. Mutta voisi olla hyvä joskus edes vilkaista menneisyyteen. Mitä olemme saaneet aikaan aiemmilla tempuillamme joihin rahaamme on kaadettu rekkatolkulla – ESR-rahoilla, työttömyyskoulutuksella, osaamiskeskuksilla, ammattikorkeakouluilla, teknoinvestoinnin tuilla, biotekniikkapanostuksilla….. (Vain EU aikaa muistellessani.)

Emmekö jo vähitellen voisi hyväksyä, että virkamies, ei edes poliitikko, aina tiedä parhaiten mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei? Kun hänet päästetään päättämään seuraukset ovat tuhoisat. Hän kun ei joudu vastuuseen virhepäätöksistä, ellei ole tehnyt virkavirhettä. Ja virheen välttäminen on aika monen virkamiehen raison d´etre. Mutta nykymaailmassa ainoa tapa välttää virheitä on olla tekemättä mitään. Koko koulujärjestelmä, työelämämme jopa lainsäädäntömmekin pohjaa virheitä välttävään, tasapäiseen ihmiskäsitykseen. Ei sitä painolastia hetkessä muuteta.

En kyllä minäkään väitä tietäväni mihin kannattaisi panostaa. Ainoa ajatukseni olisi: Mahdollisimman moneen ja erilaiseen uuteen ideaan ja mitä erilaisemmilla aloilla. Ideoihin, joita veisivät eteenpäin idean kehittäneet ihmiset täynnä uskallusta, osaamista jollain alueella, erilaisuutta, uskoa oman vision oikeellisuuteen, auktoriteettien kumartamattomuutta, sitkeyttä,tekemisen, jopa näyttämisen raivoa. Varmaan rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan kaikkea muuta. F-Securen Siilasmaan Enkelisijoittajat – rahaa, osaamista, omaa intressiä ja vastuuta voisi olla hyvä lähtökohta. Osaajiahan on olemassa. Jopa sellaisia, jotka ihan vain piruuttaan voisivat haluta panostaa Suomeen. Heitä on kyllä tyrkyllä golfkentille liiankin kanssa, suurten ikäluokkien nyt poistuessa. Eivät toivottavasti kaikki mahdu.

Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus. Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa? Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti enää ole varaa siihen, että julkinen valta tuottaa. Jousto, myös joustomahdollisuus puuttuvat. Jos se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä? Keskittyisivät siihen rooteliin mitä varten ovat olemassa.

Luovuus ei viihdy tasapäisyydessä.

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »

Suomi ilman Nokiaa -osa 2

Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.

Meidän ns. päättäjiin on iskostunut voimakas usko itseensä ja oman päätöksenteon voimaan. Kykyyn itse päättää tulevaisuudesta. Porukka päättää. Ajatuskulkuna - kun laitan 1 mrd€ tuon alan koulutukseen ja tutkimukseen, kansantaloudelle tulos on xyz mrd€. Halutaan huippuyliopistoja ja osaamiskeskuksia. Mille aloille? Keille opiskelijoille? Mitä tutkimaan? Mitä oppimaan? Koko Huippuyliopistohanke (HKKK:n, TAIKin ja TKK:n yhdistäminen) on ennemminkin ilmaus tavallistakin kalliinpaa ammattikorkeakouluajattelua kuin tiedeyliopiston kehittämistä. Nykymääritelmän mukaiseen ammattikorkeaan se ehkä hyvin sopisikin? Varmaan sinne vielä rahaa mahtuu? Vaikka koulutukseen uhratun euron rajahyöty on todettu Euroopan pienimmäksi/yhdeksi pienimmistä(?).

Ja kuitenkin tuntuu, että realiteetit unohtuvat. Kuinka monta maailmanluokan innovaatiota Suomi (tai Suomessa tai suomalaiset Suomessa) on tähän mennessä kehittänyt ja itsensä sillä elättäneet? Kauanko Nokian syntyminen kesti? Kuinka monta yritystä ja niiden osaamisen se aikojen kuluessa osti? Ei Nokia perustutkimuksella, ei edes soveltavalla tutkimuksella menestynyt. Tuurilla, vaihtoehdottomalla pakolla selviytyä, historiallisella hetkellä, dreamteamilla(?) ja kokemuksilla aiemmista epäonnistuneista yrityksistä se selvisi, sattumalta. (Enkä edes yritä tällä asettaa silloisen johdon osaamista kyseenalaiseksi.) Valitse siinä sitten seuraava toimiala, virkamies.

Mihin pitäisi satsata? Onko meidän panostettava perustutkimukseen vai soveltavaan tutkimukseen? Vai riittäisikö vain agressiivinen tuotekehitys tai vaikka pelkkä dynaaminen liiketoimintaosaaminen? Kuka sen kertoisi? Virkamieskö? Jos rahaa edellä mainittuihin hankkeisiin ryhdytään jakamaan, ottajia taatusti riittää. Mutta voisi olla hyvä joskus edes vilkaista menneisyyteen. Mitä olemme saaneet aikaan aiemmilla tempuillamme joihin rahaamme on kaadettu rekkatolkulla – ESR-rahoilla, työttömyyskoulutuksella, osaamiskeskuksilla, ammattikorkeakouluilla, teknoinvestoinnin tuilla, biotekniikkapanostuksilla….. (Vain EU aikaa muistellessani.)

Emmekö jo vähitellen voisi hyväksyä, että virkamies, ei edes poliitikko, aina tiedä parhaiten mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei? Kun hänet päästetään päättämään seuraukset ovat tuhoisat. Hän kun ei joudu vastuuseen virhepäätöksistä, ellei ole tehnyt virkavirhettä. Ja virheen välttäminen on aika monen virkamiehen raison d´etre. Mutta nykymaailmassa ainoa tapa välttää virheitä on olla tekemättä mitään. Koko koulujärjestelmä, työelämämme jopa lainsäädäntömmekin pohjaa virheitä välttävään, tasapäiseen ihmiskäsitykseen. Ei sitä painolastia hetkessä muuteta.

En kyllä minäkään väitä tietäväni mihin kannattaisi panostaa. Ainoa ajatukseni olisi: Mahdollisimman moneen ja erilaiseen uuteen ideaan ja mitä erilaisemmilla aloilla. Ideoihin, joita veisivät eteenpäin idean kehittäneet ihmiset täynnä uskallusta, osaamista jollain alueella, erilaisuutta, uskoa oman vision oikeellisuuteen, auktoriteettien kumartamattomuutta, sitkeyttä,tekemisen, jopa näyttämisen raivoa. Varmaan rahaakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan kaikkea muuta. F-Securen Siilasmaan Enkelisijoittajat – rahaa, osaamista, omaa intressiä ja vastuuta voisi olla hyvä lähtökohta. Osaajiahan on olemassa. Jopa sellaisia, jotka ihan vain piruuttaan voisivat haluta panostaa Suomeen. Heitä on kyllä tyrkyllä golfkentille liiankin kanssa, suurten ikäluokkien nyt poistuessa. Eivät toivottavasti kaikki mahdu.

Miksi on niin vaikeaa hyväksyä yksinkertainen ajatus. Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa? Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pääsääntöisesti enää ole varaa siihen, että julkinen valta tuottaa. Jousto, myös joustomahdollisuus puuttuvat. Jos se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä? Keskittyisivät siihen rooteliin mitä varten ovat olemassa.

Luovuus ei viihdy tasapäisyydessä.

Idealismin hinta

PS.

Nyt iltauutisten innoittamana: Pyrkiikö Kaskeala ennalta ehkäisemään presidentin uudet egotripit?

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Julkisen vallan rooli

Julkisen vallan rooli on säätää ja valvoa.

Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.

Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.

Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?

Suomi ilman Nokiaa - osa 1

Huippuyliopisto Helsinkiin ja Osaamiskeskusverkosto (ties kuinka mones?) koko maahan. Median mukaan hintalappu noin 1 Mrd€ per vuosi. Kiva kun rahaa riittää. Onko siinä mitään tolkkua, varsinkin kun niitä ajavat tunnetut luovuusexpertit ja tiedegurut Raimot Sailas ja Väyrynen? Ja onko siinä yleensäkään minkään valtakunnan tolkkua?

Pikkuisen huolettaa kun luovuuden ja innovoinnin suurimmat äänitorvet ovat byrokratian tyyppiesimerkkejä. Muistuupa mieleeni Edward de Bono Luovuudesta vuonna 1979 Saint Tropezissä, Ranskassa: ”Lukumäärä tuo laatua, byrokratia sen tappaa.” Kun Huippuyliopisto(j)a ja Osaamiskeskusstrategiaa ajavat hallintobyrokraatit, kannattaisi ainakin olla tarkkana jos omaa kukkaroaan pitäisi raottaa. Ja sitähän he kumpikin odottavat.

Mehän olemme tällä hetkellä äärimmäisen huolissamme tulevaisuudesta lähinnä kahdesta syystä: Globalisaatio vie kaikki työpaikat ja Nokia ei ehkä sittenkään ole Sampona ikuinen, ainakaan Suomelle.

Hoidetaan tämä ensimmäinen pohde, Globalisaatio vie työpaikat. Ei vie. Tällainen tontti ei jää tyhjäksi. Eikä tänne, venäläisiä lukuun ottamatta, ole kyllä kauhiasti tulijoita viime aikoinakaan ollut. Mutta jollain kai täällä olevan väen on elettävä. Näillä leveysasteilla kun on tehtävä töitä jotta eläisi. Se onko työpaikkoja nykyväestöön nähden enemmän tai vähemmän riippuu kai meistä itsestämme. Mutta valitettavasti, jos nykymerkit paikkansa pitävät, tuskin me tätä porukkaa voimme elättää pelkästään ylläpitämällä olevaa.

Ikuinen Nokia. Yritys, jonka omistavat ei-suomalaiset, jota vielä tällä hetkellä suurelta osalta johtavat suomalaiset ja joka toimii äärimmäisen kilpailuilla maailmanmarkkinoilla, ei voi säilyä Suomessa ikuisesti. Jos esimerkiksi markkinat ovat Aasiassa, hinnaltaan kilpailukykyinen työvoima on Aasiassa ja suunnittelun edellyttämä kilpailukykyinen insinööriosaaminen Aasiassa, eikä tuotantokaan ole pääomaintensiivinen, niin haluaisinpa tavata sen yritysjohdon joka pitää yrityksen kotipaikan Suomessa tästä ikuisuuteen. Miksi pitäisi?

Suomi ilman Nokiaa? Valtion budjetin suuruinen, tai isompikin liikevaihto meni. Ja sen hyvä tuotto. Sen alihankkijat ja kertautuvat työpaikat. Ja osaajista aika joukko. Sen äärimmäisen ikäviä seurauksiahan tässä nyt yritetään ennalta ehkäistä.

Jatkuu seuraavassa numerossa.