Keisarin vaatteista

Kaikki uusi on uhka. Kuntapäättäjällekin. Varsinkin silloin kun rakenteet romahtavat. Mutta joskus täytyy vaan uskaltaa. Tällainen laiskanletkeä lauantaiaamu olisi uusien urien avaamiseen juuri se mitä lääkäri määräisi. Jos joku vaivautuisi kysymään.

Itse tutustuin Mediuutisiin. En edes tiennyt moisen julkaisun olemassaolosta. Nuori lääkäri Kuopiosta, Teppo Heikkilä kirjoitti otsikolla: Päät pois pensaasta. Mielestäni hän jutullaan vahvisti sen, mitä ainakin itse olen pitänyt todennäköisimpänä syynä terveyskeskusten lääkäripulaan. Huono johto. Se taas on seurausta kuntien politbyrokraattisesta päätöksenteosta.

"Itse ihmettelenkin eniten kuntien ja kuntapäättäjien toimia. Useissa keskusteluissa, myös vuokralääkäriyritysten edustajien kanssa, on todettu, että vuokralääkäriyritys ei tarjoa nuorelle lääkärille mitään sellaista, mikä ei olisi mahdollista myös kuntatyönantajalle"  kirjoittaa Heikkilä.

Jos hänen väitteensä siitä, että vuokralääkäriyritys pystyy täsmälleen samasta työstä maksamaan puolitoistakertaisen palkan lääkärille,  kantamaan omat hallintokustannukset ja vielä tekemään voittoa osakkeenomistajilleen pitää paikkansa, on se kuvaus julkisen (eli puoluepoliittisessa ohjauksessa olevan) hallintomme uskomattomasta tyhmyydestä ja tuhlauksesta.

Siitä ei tietenkään voi eikä pidä syyllistää ketään yksittäistä päätöksentekijää. Siitä voi syyttää meidän politokratiamme tapaa rakentaa julkisia palveluja vuosina 1 ja 2 jälkeen syntiinlankeemuksen. Ja politbyrokraattista koneistoamme, joka tässä tapauksessa kunnallisen itsehallinnon ja poliittisen päätöksenteon varjolla jättää kehittämättä rakenteita vastaamaan ajan tarpeita ja mahdollisuuksia.

On tietysti mahdollista, että nuori lääkäri ei ymmärrä poliittisen päätöksenteon hienouksia. Mutta epäilen. Yhdyn hänen toivotukseensa: "Hyvät kuntapäättäjät! On aika ottaa päät pois pensaasta. Ajat ovat muuttuneet, eikä vanhaan ole enää paluuta. Me nuoret, niin lääkärit kuin muutkin, haluamme elämäämme joustavuutta ja neuvotteluvaraa, palkkauksessa ja muussakin. Kenellä on kykyä ja halua astua 2000-luvulle?"

Eikä tämä varmasti ole ainoa kunnallisen palvelumonopolin toiminta-alue, jolle toivotus sopii.

PS.

Myönnän, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Nuoria tarkkanäköisiä ihmisiä on onneksi kuitenkin olemassa. Mutta aika ja puolueet kyllä hoitavat.

Sauli Niinistö: Nykyhallitus ei hoida hommaansa

Kumpi on enemmän väärässä? Tai vähemmän oikeassa? Hallitus ja The Jyrki vai Vallaton Rullaluistelija Eduskunnasta?

Uuden Suomen paneelissa Sauli Niinistö on arvellut, että suomalaisen yhteiskunnan eheys on kovalla koetuksella niiden ratkaisujen edessä, joita seuraava hallitus joutuu tekemään. Hän otaksuu, että vuonna 2011 aloittava hallitus joutuu tekemään rajuja leikkauksia julkisiin menoihin. Lisäksi hän pohtii, että päällä olevaa talouskriisiä ei voi hoitaa vain porvari- tai vasemmistohallitus.

Mutta väliäkö sillä kuka on mitäkin mieltä? Meillä kaikilla, valtiolla etunenässä olisi nyt nopean ja päättäväisen toiminnan aika. Täytyy vain ihmetellä, että eduskunnan puhemies ja todennäköinen tuleva presidenttiehdokas tyynen rauhallisesti toteaa, että vuonna 2011 aloittava hallitus joutuu tekemään rajuja leikkauksia. Tämäkö on poliitikkojen käsitys yleisten ja yhteisten asioiden järkevästä ja vastuullisesta hoitamisesta? Odotetaan ensin pari vuotta ja aletaan sitten ihmetellä miten tästä eteenpäin. Voi helvetin, helvetin, helvetti.

Kiinnitän huomiota siihen, että Niinistö edustaa toista päähallituspuoluetta. Sitä, josta valtionvarainministeri on. Mitä Niinistö aikoo tehdä seuraavat kaksi vuotta? Antaa maan painua lopullisesti kuralle? Hioa presidentinvaalikampanjaansa? Miettiä miten kieltäytyä konkurssikypsän maan vallattomasta presidenttiydestä?

Poliitikkojemme nykyinen arvomaailma on aivan ilmeisesti lopullisesti irtaantunut kansalaisten arkipäivän realiteeteistä. Ilmeisesti he ovat todenneet, että sillä mitä he tekevät tai jättävät tekemättä saamallaan valtakirjalla ei johda mihinkään? Samalla tavalla kuin lain rikkominenkaan Kehittyvien Maakuntien Suomen lahjontajupakassa?

Hallitus kantaa huolta vuodesta 2020, eduskunnan puhemies vuodesta 2011. Kuka tekee ja kantaa vastuuta tässä ja nyt?


PS.

Nyt jos milloin olisi syytä hajottaa Eduskunta ja määrät uudet vaalit pidettäväksi. Nyt tarvittaisi puolueista riippumatonta, valtaoikeuksin varustettua Tasavallan Presidenttiä? Arvojohtajaa, joka puhaltaisi pelin poikki.

Olisiko kiitoksen paikka?

Yleisradio teki viime vuonna voittoa. Tulosparanemaa yli 7 miljoonaa euroa. En muista kuinka kauan Ylen tulos on punaisella ollut. Käsitykseni mukaan aivan liian kauan. Nyt kuulemma oltiin 700.000 euroa plussalla. Mistä johtuen ja kenen/keiden ansio lienee? Kun en parempaakaan osoitetta keksi menköön Mikael Jungerille ja hänen välittämänään kaikkien niiden piikkiin, jotka katsovat kehuja muutoksesta ansaitsevansa.

Parasta tällaisen tavallisen lupamaksunmaksajan kannalta on ollut, että viimeisen parin vuoden aikana YLE on nimenomaan asiaohjelmien osalta sekä katsoja- että kuuntelijapuolella nostanut profiiliaan. YLE Puhe eli entinen YLE Peili oli yhtä hyvä innovaatio kuin kaupallisten radioasemien ja tv-lähetysten salliminen aikoinaan. Tarjolle on tullut muutakin kuin musapölyä ja päätöntä tiskijukkailua. Lisää puhetta, asiaa ja ajatuksia. Ei toistokaan haittaa.

Kaikkien alue-uutisten lähettäminen Tv:ssä koko maahan niin ikään hyvä uudistus. Erinomainen uudistus on erittäinkin ollut YLEn lisääntynyt, ja toivon mukaan edelleen laajeneva internetin hyödyntäminen sekä arkistona että ohjelmien jakelukanavana.

En tiedä minkälaiseen strategiaan muutokset pohjautuvat, eikä se minua oikeastaan kiinnostakaan. Tulokset, sekä edellä mainittujen uudistusten että yhtiön talouden osalta puhukoot puolestaan. Mutta sen verran siihen puuttuisin, että asiakaskunnan tarpeisiin perustuva ja omien lähtökohtien ja vahvuuksien varaan rakentaminen on ilmeisesti hyvä tie jatkossakin.

Vaikka ei yksi pääsky kesää teekään: On kehun ja kiitoksen paikka.




PS.

Lupamaksuilla rahoitetun YLEn ei välttämättä tarvitse tehdä taloudellista voittoa. Mutta vähänkään pitemmällä ajalla se ei saa tehdä tappiota.

Talvisodan henkeä työeläkkeisiin

Artikkelissaan Seniorikonsultti esittää hallitukselle kysymyksen: Montako uutta työpaikkaa eläkeiän nosto luo? Olisi mukava kuulla Vanhasen tai Kataisen vastaus. Vaan tuskinpa vastaavat. Se, että he näin osoittavat olevansa täysin johtavien virkamiestensä Raimo Sailaksen ja Erkki Virtasen talutusnuorassa, on viimeistään kai nyt kaikille selvä?

Kuten em. kirjoituksen kommentissa olavi.laine toteaa, ei päätöksellä ole mitään tekemistä tulevan laman vaan jatkuvasti laskevan huoltosuhteen kanssa. Missään tapauksessa eläkeiän muutoksella ei ole taloudellista vaikutusta, ainakaan hallituksen toivomaan suuntaan vielä moneen vuoteen. Mutta on poikien pelisilmä pahasti pettänyt.

Toisaalta yritetään herätellä talvisodan henkeä lamatalkoisiin, toisaalta heitetään märkä riepu ay-liikkeen ja työntekijöitten/toimihenkilöitten silmille. Tarkoituksellistahan se ilmeisesti on. Ei tällaista irtiottoa kolmikannasta, tupoilla hyvinvointiin nostetussa maassa vahingossa tehdä. Molemmat toivovat ilmeisesti pääsevänsä historiaan Suomen Thatchereinä tai tulevan laman Viinasina.

Ei kai vain ole käymässä niin, että sattumapääministerin lisäksi meille on kasvanut Euroopan paras valtionvarainministeri. Ja kumpikin uskovat siihen, että heillä itsellään ja ansioillaan on ollut keskeinen osaa arvonimen saavuttamisessa. Ikävintä on, että me muut joudumme tämän kustantamaan.

Siis kun muualla maailmassa varaudutaan ilmeisesti pahimpaan lamaan sataan vuoteen, nämä kaksi herraa puuhastelevat ideologioidensa kanssa. Turvataan omien äänestäjien etu ennen romahdusta. Siitähän tässä pitkälti on kysymys. Keski- ja pienpalkkaiset kestäkööt pitempään, jotta suurtuloiset saisivat pitempään kerätä isompaa eläkekertymää. Kun valtionyhtiöt, eli itsenäisyyden ajan kansalaisten verorahoillaan rakentama teollisuus on viime vuosien aikana jo pantu lihoiksi, ei muita maksumiehiä enää ole.

Kannattaisi keskittyä ensin siihen millä kansakunta pidetään tämän laman ylitse kansakuntana, eikä ehdoin tahdoin repiä sopua, jolla viime vuosikymmenien vaurastuminen on luotu. Jos kansantalous tarvitsee piristystä se on näillä eväillä pitkälti piristystä kotimaisen kulutuksen ylläpitämiseen. Elämisen turvaa yli sen ajan kun viennistä ei tuloja tule. Silloin keski- ja pientuloisille tulisi rakentaa lisäkuluttamisen mahdollisuuksia. Sinne osoitetut rahat menevät suorimmin kotimaiseen kulutukseen. Suurtuloisten tulojen kasvattamisessa rahat menevät sukanvarteen tai ulkomaille.

Auttakaa miestä mäessä

Kaikkea se finanssikriisiä seuraava lama hallitusherroilla teettää.

Kauppalehden mukaan hallitus aikoo nostaa yksilöllisen eläkevakuutuksen alaikärajan nopeimmalla mahdollisella tavalla 62 vuodesta 65 vuoteen. Samalla nopeudella aiotaan korottaa myös ryhmäeläkevakuutusten alaikäraja 60 vuodesta 65 vuoteen. Hallitus ilmoitti myös, että työmarkkinoilta poistumisikä nousee ajan mittaan vähintään kolmella vuodella.

Käsitykseni mukaan yritykset heittelevät mieluummin työttömäksi työntekijöitään vanhemmasta päästä. Perusteena se, että he pääsevät ns. työttömyysputkeen. Pitkällä aikavälillä putkeen siis pääsee myöhemmin? Millä tavalla tämä vaikuttaa lyhyellä aikavälillä, siis sillä, jonka aikana lama toivottavasti päättyy?

Eikö lyhyellä aikavälillä jokainen yritys, joka tietää tulevaisuudessa tapahtuvan eläkkeellesiirtymisiän siirtyvän edemmäksi, putsaa mahdollisimman paljon juuri tätä porukkaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa putkeen? Eivätkö työntekijät, jotka tietävät saman, ja ovat lopen kyllästyneitä jatkuvaan työtahdin kiristymiseen ala osoittaa entistä suurempaa kiinnostusta siirtyä putkeen nyt, kun sen vielä voi tehdä terveenä?

Eli eikö lyhyellä aikavälillä tapahdu juuri päin vastoin kuin mitä hallitusherrat ajattelevat? Vai ajattelenko asian pieleen? Vai tarkoittaako tämä sitä, että hallituksen käsityksen mukaan lama kestää 10 - 15 vuotta?

Vai on yrityksellä moraali

Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi kyseenalaistaa yrityksen moraalin. Olen kuin puulla päähän lyöty.

Millä ihmeen perusteella edes median otsikkoa kirjoittava toimittaja, Kasvista nyt puhumattakaan voi kuvitella, että yrityksellä olisi moraali?

Voin kuvitella, että yrityksen toimitusjohtajalla, hallituksen puheenjohtajalla, yksittäisellä yrittäjällä tai vaikka yrityksen vahtimestarilla on moraali. Mutta että yrityksellä.

Voin hyvin ymmärtää, että yritys ottaa kannettavakseen yhteiskunnallisia sitoumuksia, toimintatapoja tai jopa yhteiskuntavastuuta. Niiden tosiasiallinen merkitys riippuu aina johdosta. Siis siitä, kuka tai ketkä ovat yrityksen johdossa. He voivat sitoutua, kuka mihinkäkin. Ja kun he poistuvat myös yrityksen moraaliset kannanotot, sitoutumisista puhumattakaan, poistuvat. Moraalikin vaihtuu yli yön.

Aivan samalla tavalla kuin valtioilla ei ole moraalia, ei moraalia ole yrityksilläkään. Kummallakin on vain intressejä.

Siksi julistuksia tai ajatuksia yrityksen moraalista ei kannata ottaa todesta. Parhaimmillaan julkilausuttu moraali kuvaa johdon uskoa. Useimmiten kai sitä, mitä johto uskoo yleisön haluavan kuulla. Huonoimmillaan pelkkää potaskaa.

Sijoittaja muuttaa mieltään

Lupasin jokin aika sitten julkisesti tällä blogilla aloittaa osakesäästämisen sitten kun OMX Helsinki indexi, siis se jota Kauppalehti grafiikalla seuraa, alittaa 4500 pistettä. Nyt vielä mennään alas, ainakin alkuvuosi. Ehkä koko vuosikin.

Olen siis muuttanut mieleni. Otetaan vielä 1000 pistettä pois. Eli kun OMX Helsinki indexi alittaa 3500 pistettä ryhdyn osakesäästäjäksi. Ellei jotain aivan erityistä syytä ilmene siitä pidättäytyä.

Laatuisa Lex Nokia

Tähän mennessä on tässä saippuaoopperassa käynyt ehkä kiistattomasti ilmi että EK, sen edustajan tai edustajien toimesta, on uhkaillut ainakin AKAVAa. Antanut ehkä vähintään ymmärtää, saaneensa ehkä perässä hiihtäessään ehkä kuulla, että Nokia muuttaa Suomesta jos Lex Nokiaa ei hyväksytä. Se ei ainakaan vielä ole tullut ilmi, että Nokia olisi uhkaillut, edes EKta tai edes perässähiihtäjiä tässä asiassa. Jos tätä vielä vähän aikaa väännetään selvinnee varmasti sekin.

Se kannattaako tällä selvityksellä enää kasvattaa Erkon pääomatuloja, on jo sitten ihan toinen asia. Aina kun on kuitenkin lähenemässä se päivä, että Nokia pakaa kassinsa ja lähtee. Kannattaako sitä sitten aikaistaa turhan päiten? Erkko ja hänen putiikkinsa ei sitten enää skuuppeja maastamme löydä. Lähtee sekin.

Eiköhän vaan luovuta ao. lakia säätämästä? Vai mitä mieltä olette kansanedustajat? Olisiko tämä sellainen tilanne, jossa voisi kokeilla päätöksentekoa ilman ryhmäkurin vaatimusta?

Ja muistakaa samalla ottaa tämän äänestyksen ajaksi valot pois niistä tauluista, jotka kertovat kuka äänesti ja mitä. Tai tehkää äänestys lipuilla.

PS.

Sitä minä kyllä hämmästelen, että jo toista kautta istuva pääministeri kieltää edes kuulleensa mistään painostamisesta tämän asian osalta. Mutta en ihmettele. Eihän hän tiennyt Kehittyvien Maakuntien Suomen ja Kepun koplauksista, kytkyistä ja välipuheista puolueen toimistolla. Vaikka eihän se hänen päätöksiinsä vaikuta. Sekään.

Turkoosin välitarkastus

Joku valehtelee Lex Nokiasta. Natosuhdetta ei osata/uskalleta päättää. Pakkitakuita annetaan 50 miljardin edestä. "Tarpeetonta" elvytysrahaa lisätään vain ulkopuolisen painostuksen seurauksena. Elvytetään omalle äänestäjäkunnalle suunnatuilla veronalennuksilla ja jätetään peruspäivärahalle jäävät työttömät heitteille. Finanssikriisi ohittaa Suomen. Maataloudessa torjuntavoittoja torjuntavoiton jälkeen. Venäjän puutulleihin ei uskalleta puuttua. Rajalle rahoitetaan rekkaparkki. Valtionvirastoja ja laitoksia heitellään ympäri maata lähinnä esittelevän ministerin kotipaikan perusteella. Markkinakurin tarpeellisuutta puolustetaan Kemijärven sellutehtaan sulkemisessa ja siitä viis veisataan Transtechin junavaunuja tilattaessa. Lakia rikotaan tietoisesti ja tarkoituksella, jos kiinni jäämisestä ei mitään seuraa. Ulkoministeri lähtee lähetettyään puolituhmia tekstiviestejä ilolinnulle, pääministeriä ei saa pois tekee hän ihan mitä tahansa. Perheyrittäjille ajetaan veroetua pääomaverotukseen. Puuta halutaan liikkeelle metsämyynnin verotusta takakäteen pienentämällä. Pääministeri perää uuniperunoittensa kunniaa oikeudessa. Puoluetuet jälleen uudelle tasolle. Turkoosihallituksen tie on ollut kompurointia tilanteesta ja päättömyydestä toiseen.

Päätellen ylläolevasta hallituksen ja hallituspuolueitten aikaansaannosten väliaikatarkastelusta, mahdollisesta loppukaudesta tulee vähintäänkin "riemullinen" katastroofi. Siis riemukas kaikille niille, jotka eivät ole tämän toilailun maksumiehiä. Katastroofi kaikille muille.

Entisen perustuslain mukaisesti, olisi moneen kertaan jo ollut se aika, jolloin puolueisiin kuulumattomalla ja kansan suoraan valitsemalla Tasavallan Presidentillä olisi ollut perusteltua syytä hajoittaa eduskunta ja määrät suoritettavaksi uudet vaalit. Nykyisen perustuslain mukaan ei näin voi menetellä.Tämä jos mikä syö suomalaisen parlamentaarisen demokratian uskottavuutta. Tässä jos missä paljastuu perustuslain valuvika. Jos kaksi puoluetta päättää, että heidän johtamansa hallitus jatkaa, sitä ei muuta mikään. Vaatiipa maailmantilanteen, taloudellisten olosuhteiden, ympäristön muuttuminen, yleinen mielipide tai mikä muu tahansa, ihan mitä tahansa.

Jos nyt sitten kaikesta huolimatta eduskunta hajoitettaisi ja järjestettäisi uudet vaalit; mitä hyötyä siitä sitten olisi? Aivan oikein. Ei yhtään mitään. Koska äänestäjät joutuisivat äänestämään samojen puolueiden edustajista, saman rakenteen puitteissa uudestaan. Jos sattumalta kävisi niin, että yksi vallassaolevista puolueista vaihtuisi, menossa ei silloinkaan mitään muuttuisi.

Suomalaisessa politokratiassa kansalaisten mielipide toteutuu vain paperilla. Puolueet tekevät päätökset. Kansanedustajat painavat nappia. Kansalaiset kärsivät seuraukset.

Kuinka kauankohan kestää, ennenkuin riittävän moni on saanut tästä menosta kyllikseen?

PS.

“Those who make peaceful revolution impossible

will make violent revolution inevitable.”

- John F. Kennedy

Kuka valehtelee?

Nyt Hesari uutisoi, että EK on Nokian avustamana ja painostamalla yrittänyt saada AKAVAa suosiolliseksi Lex Nokian säätämiseen. Miksi ay-liike laille suosiolliseksi pitää saada, on jälleen osoitus Suomen demokratian todellisesta tilasta. Kai lait kuitenkin edelleen säädetään Arkadianmäellä?

On tietysti mahdollista, että valehtelija on Hesari. Eihän tämä ensi kerta olisi lehtitalollekaan?

Mutta mukana sopassa alkaa olla jo aika monta yhteiskuntamme keskeistä instituutiota: ainakin EK, SAK, STTK, AKAVA, Nokiaakaan unohtamatta. Näitten kaikkien edustajista puhumattakaan. Lex Nokian ympärillä pyörivä huhumylly tekee välttämättömäksi selvittää perin juurin miten asia on todella ollut.

Vähintään sen, vaatii myös Nokian ja sen johdon kunnian palauttaminen.

PS.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että kärpäsestä on tarkoituksellisesti kasvatettu HÄRKÄ.

Miten ja milloin?

Mikä poistaa aikanaan, nyt tulossa olevan laman? Miten päästään taas laman jälkeen jaloilleen? Taloudelliselle kasvu-uralle? Paul Krugmanin blogissa NYTssä otsikolla ”Who’ll Stop the Pain?” hän kuvailee seuraavasti:

”Well, the Great Depression did eventually come to an end, but that was thanks to an enormous war, something we’d rather not emulate. The slump that followed Japan’s “bubble economy” also eventually ended, but only after a lost decade. And when Japan finally did start to experience some solid growth, it was thanks to an export boom, which was in turn made possible by vigorous growth in the rest of the world — not an experience anyone can repeat when the whole world is in a slump.”

Meille suomalaisille III maailmansota ei liene mahdollinen keino saada omaa talouttamme kasvuun? Ja jos sinne asti joudutaan, se on jälleen kerran ”korkeemmas kärees.” Joten miten sitten vauhdittaa talouselämäämme? Ja milloin? Vuoden, kahden, viiden vai kymmenen vuoden lamaa ajatellen.

Kun aikaa joka tapauksessa täytyy tappaa, vastaus löytyy ilmeisesti kotimaisen kysynnän maksimaalisesta hyödyntämisestä? Kaikkien sektorien. Ja luonnollisesti pitää edellytykset sille tuotannolle, jolle on lamassakin kysyntää ulkomailla. Siinä määrin kuin on. Mutta en oikein jaksa uskoa, että meidän omat rahamme riittävät teollisuutemme tai pankkienkaan vähänkään pitempiaikaiseen tukemiseen. Jos, tai oikeammin kun, jotain jatkossa pitää tukea on se kotimaisen kysynnän tukemista. Tulipa tuo kotimainen kysyntä keneltä tai miltä sektorilta tahansa. Mutta tukea pitäisi kysyntää, ei tarjontaa.
Kun me olemme viennistä elävä osa kansainvälistä alihankintaketjua voimme mahdollisesti nopeuttaa käännettä panostamalla tuotteisiin ja palveluihin, jotka nousevat pakosta. Eli joita lamassakin oleva maailmantalous tulee tarvitsemaan jatkuvasti tai mahdollisimman nopeasti. Onko meillä sellaista?

Lyhyellä aikavälillä osaamisen myynti julkisilla varoilla toteutettaviin infrastruktuuria kehittäviin, energiansäästöä edistäviin ja ilmastonmuutosta hidastaviin kansainvälisiin suurprojekteihin lienee ainakin mahdollisuus. Siis sikäli jos meillä on kaupallistettua kilpailukykyistä osaamista eikä valtiollinen protektionismi pääse valloilleen.

Entä missä määrin meillä on taipumusta toistaa viime laman virheet? Missä määrin olemme sisäistäneet sen kalliiksi tulleet opit?

Hiihtolomaa

Tallinnassa oli vahva taantuma ainakin rakennusteollisuudessa jo vuosi sitten. Vuoden aikana tyhjiä taloja on noussut lisää. Olisiko kannattanut panna hankkeet jäihin, vaikka sitten puolivalmiina? Miten tämä on vaikuttanut hintatasoon, en osaa sanoa. Mutta holdaamisellakin on takarajansa. Jossain vaiheessa kannattanee Suomen pääkaupunkiseutulaisen ostaa itselleen moderni kakkosasunto.

Osaamatta täsmälleen yksilöidä miksi, jäi mieleeni kuva siitä, että talous on edelleen taantunut. Ehkä se, että maailmanmerkkejä myyvät trendikaupat olivat aika tyhjillään? Tai siksi, että kahviloilla ja ravintoloilla oli samanlainen ongelma? Vai olisiko ollut sitä, että laivat olivat mennen tullen puolityhjiä? Tai siksi, että lippujen ja majoituksen saati oli niin äärimmäisen helppoa Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla, päivää ennen lähtöä? Oli miten oli, vähintään toista vuotta talous siellä taantuu. Eikä sitä kuitenkaan juurikaan huomaa.

Käytyämme vuoden aikana sekä Serenassa että Flamingossa, halusimme verrata miltä Kalevin kylpylä vaikuttaisi. (Kävimme siellä ja ihastuimme vuosi sitten.) Kalev voitti skaban edelleen mennen tullen. (sorry vaan.) Suosittelen opintomatkaa kaikille niille, joiden edessä on kunnallisen uimahallin jatkojalostus. Ja erityisesti niille, jotka vain haluavat nauttia päivän kylpyläreissusta suosittelen päiväretkeä esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Laskentatavasta ja voimassa olevista tarjouksista riippuen käynti kylpemässä Kalevissa lienee saman hintainen kuin käynti Flamingossa.

Ja pitihän siellä Tallinnassa syödäkin. Löysimme vasta-avatun, ja varmaan siksi aika tyhjän italialaisravinolan, aivan raatihuoneen torin kupeelta. Hosteria Roma, M?ndi 3, tarjosi hyvän tavallisesta poikkeavan pastan, hyvän italialaisen viinin ja jälkiruoaksi suklaakakkua kohtuu hintaan. Palvelu oli ystävällistä, jopa hauskaa. Ravintolan avaaminen keskellä taloudellista taantumaa ja vielä siten, että yrittäjän äiti, Mamma, ja isä tuotetaan mukaan Italiasta, saattaa olla aika riski business. Mutta kyllä perheravintolalla omanlainen leimansa on. Toivotan Riccardo Olimpierille onnea ja menestystä.

Eilisenä kylmänä päivänä maistui kuuma juoma. Kun Gl?hweiniä ei ollut tajolla, maistoin itselleni uutta juomaa. Suosittelen kuumaa siideriä aromilasista nautittuna. Oli siellä joukossa kieltämättä myös kuivattu omenaviipale ja 2 cl. calvadosia. Mutta oli niin maan mahottoman hedelmäisen hyvää. Hiukan vaivannut nuhaisuuskin hävisi sen siliän tien.

Matkailu avartaa, ja elämyksiä oli tarjolla ihan kotinurkilla. Eikä tarvinnut edes ottaa suksia mukaan.

Tallinnan tuliaisia

Kotimaan kamaralle palaaminen tietää palaamista vanhoihin ajatuskulkuihin. Näin aina käy. Pitäisi varmaan pysyä poissa?

Jo muutaman kuukauden menossa olevaa talouden romahdusta on verrattu 1930-luvun lamaan. Niin olen minäkin. Mutta mihin pitää verrata sitten, kun sekin on vaan liian kesyä?  Olen melko varma, että maailmantalous sinänsä on huonommassa tilanteessa kuin silloin ennen. Mutta miten se sitten vuoden kahden kuluttua näyttäytyy kansalaisen arkipäivässä.......en tiedä, tuskin moni muukaan.

Minne menevät ne miljoonat ja miljardit dollarit ja eurot, joilla hallitukset yrittävät saada talouden takaisin oikeille raiteille?  Käsitykseni mukaan pankkien ja muiden rahoituslaitosten taseiden parantamiseen. Seuraavaksi mieluiten hallitukset heittelevät "rahojamme" - oikeammin ehkä blanco velkakirjoja, jotka me tai jälkeläisemme joudumme lunastamaan - toimialoille, jotka omilla strategisilla päätöksillään ovat tehneet itsensä tarpeettomiksi. Ongelmana vain se, että ne vielä tällä hetkellä työllistävät liian monia.

Kriisissä on aina kaksi puolta; uhka ja mahdollisuus. Meistä ja meidän valitsemistamme riippuu kumman tien valitsemme. Luulisin.

Onko tämä unta vai viinien huumaa?

Joko puolue-eliitti rakoile, vain onko tämä vain päiväuni. Kilpailija näemmä uutisoi:

Paula Lehtomäki keskustelemaan Etelämantereelle

Kuka voisi vaikuttaa siihen, että paluulippu makuloitaisi hänen tultua perille? Siinäpä loistava uusasutusalue puolue-eliitillemme. Voisiko joku vihjata asiasta myös Vanhaselle? Korhoselle? Urpiaiselle? Herinäluomalle? Kataiselle? Sasille?

Jos vakavasti otettavia asin järjestäjiä löytyy, olen minä puolestani valmis:

jatkamaan listaa

järjestämään laittoman rahankeräyksen

Olisihan tämä näyttävä tapa demokratiavajeemme lopulliseksi ratkaisuksi.

Vanheneeko asiantuntemus yli yön?

Asiantuntija, sijoittajakonkari Kim Lindström on sitä mieltä, että monet pörssiyhtiöt (Suomessa?) ovat nyt vahvasti aliarvostettuja. Ja on varmasti oikeassa. Jos siis unohdetaan, että pörssi on aina oikeassa.

Onko mahdollista, että se toimiala jossa sijoittajakonkari on tullut asiantuntijaksi on kokenut muutoksen, joka on tehnyt entisistä asiantuntijoista ”Has been”ejä?  Asiantuntijia on sinänsä oikeassa, mutta markkinat toimivat jo aivan uudella markkinalogiikalla.

Eli onko Kim Lindström edelleen asiantuntija?

Olen Liikanen, Erkki Liikanen

Suomen Pankin pääjohtaja, demari Mikkelistä avasi suunsa ja euro kuulemma laski. Varmaan häneltä tarkoituksellinen toimi euro-alueen vientiyritysten kilpailuedellytysten turvaamiseksi.

Edellinen kerta kun hän lausuili jotain yhtä kuolematonta oli joskus kauan, kauan sitten valtionvarainministerinä lamaan ajautuvassa Suomessa. Silloin hän ehdotti tinkimistä Stockmannin kassalla.

Koska hänen juttunsa tällä kertaa vaikutti euroon, on arvo ilmeisesti noussut. Mutta ehdotukset edelleen samalta planeetalta.

I dream of things that never were and ask why not

Euroopan Unionia uhkaavat kriisit päivä päivältä yhä enemmän. Erityisesti nyt ensivaiheessa tietysti talouskriisit. Vaikka nyt ei ole aprillipäivä, tekisin tästä mielellään Toivon päivän. (En kuitenkaan tarkoita Toivon puoluetta.)

Taustalle se, että lähtökohtaisesti EU on Euroopassa tähän mennessä vähintäänkin kohtuullisesti toteutunut rauhanprojekti ainakin siltä osin, että sen alueella tai sen rajoilla sodan kaltaisia väkivaltatilanteita ei juurikaan oleesiintynyt. Luonnollisesti Yugoslavian ja Serbian perimyssotia lukuun ottamatta. Toisaalta on syytä muistaa, että yhteisö kaikesta huolimatta on erityisesti maatalouden ja kaupan järjestö.

Voisiko Toivoa, että EU poistaisi huomionsa painopisteen maatalouspolitiikasta ja siirtäisi sen kauppa- ja teollisuuspolitiikkaan ennenkuin on liian myöhäistä? Liian myöhäistä on silloin kun EUn suurten valtioiden taloudellinen protektionismi ajaa pienet kurimukseen ja suurtenkin nuoret valtavien ja virheellisesti kohdistettujen lainojen maksumiehiksi.

Tämähän voitaisi toteuttaa siten, että maatalouden tukibudjetit ajetaan tietoisesti alas ja jäljelle jäävät tuet kohdistetaan alueille, jossa poikkeuksellisten alueitten niitten oman toimeentulon turvaamiseksi tukia todella välttämättä tarvitaan. Uskoisin vapautuvalle rahalle olevan aika paljon parempaa käyttöä kuin ylläpitää EU:n-Välimeren-ulottuvuuden maiden korruptiota ja rikollisuutta.

Samalla voisi ottaa federalistisen kehitysaskeleen ja lopettaa leikki hallitusten välisestä liitosta ja luoda EU:sta liittovaltio, esimerkiksi Saksan ja USAn tapaan. Kansallisen edustamisen lautaskysymykset, komissaarikysymykset ja päätöksenteon määräenemmistöongelmat siitä tuskin ainakaan komplisoituisivat. Tulisi samalla hoidettua se yhteinen, uskottava ulko- ja puolustuspolitiikkakin aika mutkattomasti.

Muuten on vähintäänkin mahdollista, että tuloillaan oleva talouskriisi hajoittaa ensin euron ja sitten EUn.

Niin kauan kun on toivoa, saa toivoa.

Pellepolitiikkaa

Maamme poliittinen eliittii oli kuukausitolkulla rakentamassa kansallista monumenttia, uutta turvallisuuspoliittista selontekoa. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon energiaa siihen on tuhlattu. Lopputuloksena syntyi se kuuluisa tuluskukkaro. Sen ohessa poliitikot tekivät itsestään ja toimintakyvystään itsensä näköisen, naurettavan kuvan.

En minä ainakaan löytänyt siitä sopasta ainoatakaan kuivin jaloin selviytynyttä poliitikkoa enkä puoluetta. Tosin se nyt ei ollut mikään uutinen. Mutta pitääkö sitä ehdoin tahdoin nolata koko maa ja kansa? Ja samalla turvallisuuspolitiikkamme viimeisen lukon uskottavuus. Se viimeinen lukko on kansakunnan tahto puolustaa maata miltä tahansa ulkoiselta uhalta. Sitä ei todellakaan ratkaise rauta vaan tahto. Näin oli ennen ja näin on nyt.

Nyt sitten kansalliseen keskusteluun tunkeutuivat Pohjoismaiden ulkoministerit, entisen ulkoministerin tai hänen poikansa (ota noista Stolttenbergeistä nyt selvää) tekemät ehdotukset pohjoismaisen puolustusyhteistyön laajentamisesta. Näkyvimmin esiteltiin ajatus Suomen ilmavoimien osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan, jenkkien nyt lähdettyä.

Mitä meidän ilmavoimillamme on tekemistä Pohjois-Atlannilta kansainvälisen sotilaspolitiikan painopisteessa? Jos ei Islannin puolustusyhteisö, eli NATO, suostu tai pysty hoitamaan sen ilmavalvontaa, miksi siihen pitäisi osallistua Suomen? Miksi meidän pitäisi panna itsemme mahdollisen, joskin ehkä äärimmäisen epätodennäköisen, itä - länsi - konfliktin panttivangiksi? Ja vielä mahdollisen kiristyvän valtapolitiikan polttopisteeseen.

Ymmärtäisin vielä, jos sitoutumisen seurauksena pyrittäisi synnyttyämään pohjoismainen puolustusliitto.  Mutta sitä ei NATO halua suin surminkaan. Ja ihmettelisin, jos kolme viidestä pohjoismaasta, eli NATOn jäsenet Islanti, Norja ja Tanska, ajaisivat tai olisivat etsimässä vaihtoehtoista ratkaisua nykyiselle turvallisuuspolitiikalleen. Siis vaihtoehtoon, jossa Amerikan rauta vaihdetaan Ruotsin ja Suomen rautaan. Uskotkos sinä?

Jos taas tätä kautta halutaan hidasta, mutta jatkuvasti kiinteytyvää kehitystä NATOon liittymiseksi, on viesti väärä. Ainakin ulkomaiselle kuulijakunnalle. Hidas kehitys on vaarallisin mahdollinen kehitys. Kehityksen aikana, kaikki varmuudet ovat tiessään. Sen on vähän sama kuin tällaisen konttirirotan/pullohartian mennä tietoisesti kaivamaan verta nenästään yöllä nakkikiskalla, ryhmältä itseään suuremmilta ja ilmeisiltä, vaan ei ilmiselviltä, skineiltä.

Jos sinne on tarve sinne on liityttävä. Heti. Sinne hypätään kuin kylmään uimaveteen. Ei se hidastelusta parane. Sink or swim. Mutta mitä kertoo NATOn / jenkkien lähtö Keflavikistä?

PS.

Epävarmuudet ja epävakaudet tässä ihanassa maailmassamme ovat hyvin nopeasti kasvussa. Eiköhän kannattaisi keskittyä vaan oman ilmatilan valvontaa? Jos koneita on liikaa sen tehtävän hoitamiseen, myydään muutama pois. Ostetaan tilalle maamiinoja ja kevyitä ps- ja ilmatorjuntaohjuksia.

Näytä niille, perkele!

Olemme taas siirtyneet aikaan, jolloin ihminen pannaan taistelemaan toista ihmistä vastaan. Palkkatyöstä on tulossa harvojen huvi. Vai mitä pitäisi ajatella uuden kolleegan ensimmäisestä kirjoituksesta? Ensimmäinen askel on ainakin oikeansuuntainen.

Vai olisiko sittenkin niin, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin ei ainakaan enää tarvitse syyllistää itseään potkuista? Kun maailma ympärillä romahtaa ja laineet lyövät satunnaisesti mutta vääjäämättä myös oman pään yli, oman status quon hajoaminen ei enää ole omaa syytä, vaan puhdasta sattumaa. Työn loppuminen, siis sellaisen työn josta maksetaan kuukausipalkkaa, ei ole maailmanloppu. Ei ole koskaan ollut. Joskus työtä on, joskus ei.

Eikä työ tekemällä ole tähänkään mennessä loppunut. Tekemättä vielä vähemmän. Kyllä se odottaa. Mutta varaudu siihen, että sinusta silloin on sitä tekemään. Ja se jos mikä vaatii työtä. Keskity siihen.

Sitä paitsi. Katso ympärillesi. Ihan sama tapahtuu tänä päivänä monelle, monelle muullekin. Ja huomenna vielä useammalle. Millä tavalla sinä voisit hyötyä siitä, että koulutusta, tietoa, taitoa, kokemusta on tarjolla ilmaiseksi? Miten sinä voisit hyödyttää muita? Ensin kai ne muut pitäisi löytää?

Etsi erilaisia, mutta samassa tilanteessa olevia. Erilaisuus luo mahdollisuuksia. Samanlaisuus ruokkii epätoivoa. Keskustele. Kuuntele.

Kuulemma kiinalainen kirjoitusmerkki ”kriisi” koostuu kahdesta merkistä. Toinen tarkoittaa uhkaa, toinen mahdollisuutta. Oli tai ei, näin se on.

Näytä niille.

Apinat ilmaan?

Olen jo monta, monta vuotta ihmetellyt miksi mm. meidän suomalaisten pitäisi maksaa lentäjille ylisuurta palkkaa (kaikkine lisäetuineen) ilmailualan kansainvälisen kartellin vuoksi. Ylimitoitettuja palkkoja ja eläkkeitä ihmisille, jotka tekevät käytännössä samaa tehtävää, ja suurin piirtein samoilla edellytyksillä kuin mitä edellytämme linja-autoa kuljettavalta? Enkä todellakaan itse yritä sen paremmin ylentään kuin alentaa kummankaan ammatillista osaamista.

Ainoa ero niissä lienee, että toisessa ammatin harjoittaminen voi loppua kerran puolessa vuodessa pakolliseen terveystarkastukseen. Suositeltava käytäntö myös niille, joilla sitä nyt ei ole? Ai niin. Ja liikennelentäjiltä edellytetään englanninkielen ilmailukielen fraseologian osaamista. Sen osaa opetettu apinakin.

Onko maksamamme palkan ero sen väärtti?

Nimimerkki

25 vuotta lentolupakirjan omannut

PS.

Selitykseksi ei käy, että lentäjät pakenevat muuten ulkomaille. Halukkaita riittää. Ja juristit hallitsevat sopimustekniikan.

Uppoaako Titanic ja me sen mukana?

Näin sitä taas mennään. Lamaan, jonka - taantuman nimisenä - vielä muutama kuukausi sitten piti pääministerin ja valtionvarainministerin julkilausumien mukaan ohittaa maamme, talouttamme tartuttamatta. Sen merkit alkavat lähestyä. Selvästi nopeammin kuin edelliskerralla. Ensimmäinen työttömyyden trendinousu raportoitiin lokakuulta 1990. Vielä keväällä 1991 uskottiin enintään lyhyeen taantumaan vaikka työttömyysluvut nousivat kuukaudesta toiseen siitä lähtien aina helmikuuhun 1994.

Syksyllä 1991 korkeastikoulutettujen IAET-työttömyyskassa kertoi muistaakseni, että ensimmäistä päätöstä työttömyyskorvauksesta joutuisi odottamaan jopa puoli vuotta. Ensimmäisen päätökseni ja korvauksen sain kuitenkin "vain" neljän kuukauden odotuksen jälkeen. Silloisessa tilanteessa asialla ei minulle ollut merkitystä, mutta hyvin monelle muulle oli. Työttömäksi joutumisen lisäksi rahattomuuden shokki iski monelle, joka ei "kuuna päivinä" kuvitellut työttömäksi joutuvansa, luut kerralla kurkkuun. Ehkä nyt näitä uskovaisia ei enää ole?

Silloin ensimmäisen päätöksen pitkän prosessointiajan saattoi ymmärtää. Esimerkiksi yksityisten henkilöiden lisäksi myös IAETn "taustajärjestöistä" varsin moni eli samassa uskossa kuin jäsenensäkin - "ei koske meitä". Taas muistaakseni, silloisen kurimuksen alkaessa kassan henkilökunta oli selvästi alle kymmenen henkeä. Sillä ei massatyöttömyyden aiheuttamaa asiakasvirran valtavaa kasvua voitu järjellisessä ajassa hoitaa. Vaikka uutta henkilöstöä rekrytoitiin niin nopeasti kuin voitiin, syntyi pakosta viivettä.

Nyt tuo selitys ei kelpaa. Vaikka tarkkoja lukuja ei olekaan käytettävissäni olen vakuuttunut siitä, että ainakin IAET-kassa on viimeisten vuosien aikana pyrkinyt jatkuvasti mitoittamaan toimintansa siten, että ensimmäistä päätöstä joutuu odottamaan enintään neljä viikkoa. On edesvastuutonta, jos työttömyyskassat jälleen ovat kasvattamassa maksatusjonojaan entisiin mittoihin. Hyvin monelle jäsenelle tässä voi olla "elämän tai kuoleman" kysymys. Tai ainakin syrjäytymisen.

Viittaan siihen mistä kirjoitin muutama päivä sitten: "Tähän samaan tilannekuvaan sopii lisätä tieto, jonka mukaan työttömän peruspäiväraha on viimeisen 15 vuoden aikana jäänyt noin 25 % jälkeen ansiotason yleisestä kehityksestä. (Niin myös toimeentulotuki.) Kun viime laman aikana runsaat puolet työttömistä oli peruspäivärahalla, täytyy vaan toivoa, että tällä kertaa kaikki olisivat ansiosidonnaisella. Vaan enpä usko. Peruspäiväläiset on ilmeisesti jätetty heitteille, köyhtymään ja syrjäytymään. Ja se taitaa olla ns. poliittinen arvovalinta? Kannattaisiko miettiä uudelleen?"

Eihän vain EK:n, SAKn ja muiden ammattiliittojen keskusjärjestöjen sekä valtiovallan kesken ole sovittu siitä, että peruspäivärahan viimeisten vuosien jälkeenjääneisyyttä ei korjata, korottomatta ansiosidonnaisten päivärahojen tasoa? Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin. Olen ymmärtänyt, että juuri näin olisi SATA-komitean suositusten toteuttamisen ennaltaehkäisemiseksi tehty. Jos näin todella on tapahtunut ao. sopimuksen toteuttaminen on perustuslaissa säädetyn kansalaisten yhdenvertaista käsittelyä edellyttävän säädöksen vastaista. Sen lisäksi se on äärimmäisen typerää ja lyhytnäköistä kaikkien sopijoiden uskottavuuden kannalta, mutta erityisesti valtion eli hallituksen.

Olisiko mahdollista toivoa, että arvon päättäjämme alkaisivat katsoa totuutta silmiin? Kun viimeksi ajauduimme lamaan vajaat 20 vuotta sitten, meiltä hävisi noin 20 - 25 % vientimarkkinoista, lähinnä Neuvostoliiton romahduksen myötä. Nyt meiltä häviää todennäköisimmin 75 - 80 % maailmankaupan romahduksen myötä. Oli meidän lähtötilanteemme taloudellisesti nyt kuinka hyvä tahansa, ei kaltaisemme vahvasti vientivetoinen kansantalous kestä pitkään terveenä kun kaikki ympärillä rojahtaa. Silloin ainakin valtion tehtävänä on turvata kaikkien kansalaistensa tasa-arvoinen käsittely, riippumatta siitä ovat he ammattiliittojen jäseninä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissa tai ei. Sitä edellyttää myös yhteiskuntarauhan säilyminen.

Jorma Ollila on ennakoinut taantuman kestävän vielä 2 - 3 vuotta. Varmasti yhtä hyvä arvaus kuin mikä muu tahansa. Taantumasta ei välttämättä kuitenkaan ole kysymys. Epäluottamus kansainväliseen talouteen on saattanut jo juurtua niin syvälle ja niin laajalle, että kyseeseen tulee ennemminkin kansainvälisen talouden lama. Siitä ei parissa vuodessa noin vaan selvitä. Ei edes tässä kotimaisessa lintukodossamme.

Ja varsinkin maailmalla kyse on luottamuksesta ensisijassa tulevaisuuteen ja talouteen, toissijaisesti johtoon. Tässä suhteessa me olemme seurailijoita. Siitä huolimatta hallituksen tulisi olla erittäin huolissaan siitä, että kansalaisten valtaosa ei aivan ilmeisestikään ymmärrä hallituksen yleensäkään elvyttäneen. Vaikka uutisissa kymmenet miljardit ja sadat miljoonat lentelevät pääministerin ja valtionvarainministerin suusta keveinä mitään ei näy. Missään. Eivätkä luvatut rahat ilmeisesti vieläkään liiku pankeista yrityksille. Jokainen päivä joka näin jatkuu syventää ja pidentää tulevaa kurjuuttamme. Nimitämmepä sitä miksi tahansa.

PS.

Kateusko kalat vie vedestä? Vaiko ylikalastus?

Hannu on työnsä tehnyt, Hannu voi mennä

Tällaista taloudellisen hyvinvoinnin, varakkuuden, aiempaan verrattuna jopa rikkauden aikaa Suomen historia ei ole koskaan aiemmin kokenut.

Noin 50 vuotta sitten Heinolassa muutettiin, jo ennen talvisodan alkua sovitun mukaisesti, yksityistie yleisen edun nimissä valtion ylläpitämäksi. Piti turvata maidon saaminen meijeriin, pellon tuotto kauppaan, puuta teollisuudelle. Nyt sen varrella käydessämme, saimme kuulla tiepiirin ilmoittaneet, että valtio nyt sen ylläpitämisestä luopuu. Siitä tulee taas yksityistie.

Eihän se pätkä pitkä ole, noin 5 kilometriä niistä noin 100 kilometristä, joitten hoitamisesta tiepiiri aikoo nyt luopua.

Ei siellä enää taida olla ensimmäistäkään lehmää, tuskin omaan käyttöön tarkoitettua puutarhapeltoa suurempaa viljeltyä plänttiäkään. Metsää tosin sitäkin enemmän. Varmaan jopa enemmän kuin ennen raivaajakauden alkua.

Eikä sen varrella enää aiempaa määrää ihmisiä asu, toistakymmentä ympärivuotista taloutta. Varmaan puolet ainakin ikänsä puolesta eläkeläisiä. Jaa taitaa siellä olla yksi lapsiperhekin. Kesämökkiläisiä ja viikonloppuasukkaita varmaankin enemmän kuin alueella koskaan on vakinaisia asukkaita edes ollut.

Jos arvioisi tien hoitokustannuksen olevan tasoa 1000 euroa per kilometri vuodessa, kyseessä olisi siis 5000 euron säästö. Siitä tavoiteltavasta 100.000 eurosta.

Mitäköhän tämä tie aikoinaan merkitsi niille, jotka sen perustivat? Siis niille, jotka siellä silloin elivät ja töitä tekivät. Mahdollisuutta? Edistystä? Tulevaisuutta? Nekö tässä nyt lähtevät?

Jotenkin on ”peruskaupunkilaisena” asennoitunut siihen, että maalta muutto ja maaseudun tyhjeneminen on luonnonlaki, aksiooma jonka dynamona ja puolustajana Kepu huseeraa. Mutta kun samaan aikaan, samassa kaupungissa aletaan tyhjentämään kaupungin keskustaa ja siirtämään sitä kaavoituspäätöksillä keskelle nykyistä teollisuusaluetta, herää kyllä kysymys aluepolitiikkamme järkevyydestä. Vai onko se ehkä sittenkin lähinnä osuuskaupan järkevyyttä?

Mistä hyvästä asukkaat maksavat veronsa, ml. kiinteistöveronsa? Kun oikeutta ei ole edes yleiseen tiehen? Kaikki muut palvelut menivät jo aika päivää sitten.

Miksi ihmeessä maan väestö täytyy keskittää muutaman Kehä III sisäpuolelle?

Lentävistä lauseista

”Jos et ole vasemmistolainen nuorena, sinulla ei ole sydäntä. Jos et ikääntyneenä ole oikeistolainen sinulla ei ole järkeä.” Näinhän se meni. Vai menikö? Ei tainnut mennä. Toivottavasti ei. Muuten joudun toteamaan, että minulta puuttuvat sekä sydän että järki.

Pitkällisen etsimisen jälkeen löysin alkuperäisen. Ehkä? ”Any 20-year-old who isn’t a liberal doesn’t have a heart, and any 40-year-old who isn’t a conservative doesn’t have a brain.” Useimmiten sanojaksi kuulemma väitetään Churchill tai Bismarck. Ja poliittisesta suuntautuneisuudesta ei tässä välttämättä ole lainkaan kysymys. Huh-huh. Helpotti.

Viimeisten kuukausien aikana uutiset taloudesta ovat olleet huonoja tai vielä huonompia. Ulkomailla, vientimme päämarkkina-alueilla taloudellinen toimeliaisuus on jo hidastunut ja työttömyys kasvussa. Suomessa massatyöttömyys ei vielä nosta päätään, mutta valitettavasti senkin aika tulee. Missään päin maapalloa ei nyt mene hyvin. Joka puolella menee huonosti tai vielä huonommin.

Ja jotenkin alkaa tuntua siltä, että joukossamme on ihmisiä, joiden mielestä näin on hyvä. Tämä tuli mieleeni lukiessani aamun valtakunnallista. Vieraskynät kirjoittivat otsikolla: Taantuma ajaa Titanicin tavoin köyhimmät syvyyksiin , ja näkökulmaa hallituksen puolivälin saavutuksiin avataan otsikolla ”Köyhyyttä vähentävät päätökset näkemättä.”

Miljardit, jopa kymmenet miljardit löytyvät läpihuutojuttuna kun tavoitteena on pelastaa pankit ja suuryritykset. Ja samaan aikaan meillä on köyhiksi laskettavia yli 700.000. Ja lukumäärä on kasvussa. Viime laman seurauksena muistaakseni noin 120.000 – 130.000 ihmisen katsotaan kokonaan syrjäytyneen yhteiskunnasta. Kun lamaan 1990 lopulla mentiin oli työttömiä muistaakseni noin 60.000, pahimmillaan helmikuussa 1994 todellisesti työttömiä oli 777.000 ja nyt joulukuussa edelleen yli 250.000. Ja nyt ollaan vasta lähdössä liikkeelle. Kukaan ei tiedä mihin tässä vielä päädytään.

Kun syksyllä 1991 Työministeriön erään virkamiehen kanssa tulevan työttömyyden tasosta ja kestosta keskustelin, hän sanoi suurin piirtein näin. ”En tiedä kuinka korkealle mennään, enkä edes kuinka kauan kestää. Mutta nopesti mennään ylös, hyvin hitaasti tullaan alas ja päädytään olennaisesti korkeammalle tasolle kuin miltä lähdettiin. Näin se on ennenkin toiminut.” Jos vanhat merkit siis pitävät paikkansa ei tulevaisuus hyvältä näytä.

Tähän samaan tilannekuvaan sopii lisätä tieto, jonka mukaan työttömän peruspäiväraha on viimeisen 15 vuoden aikana jäänyt noin 25 % jälkeen ansiotason yleisestä kehityksestä. (Niin myös toimeentulotuki.) Kun viime laman aikana runsaat puolet työttömistä oli peruspäivärahalla, täytyy vaan toivoa, että tällä kertaa kaikki olisivat ansiosidonnaisella. Vaan enpä usko. Peruspäiväläiset on ilmeisesti jätetty heitteille, köyhtymään ja syrjäytymään. Ja se taitaa olla ns. poliittinen arvovalinta? Kannattaisiko miettiä uudelleen?

Talvina 1992 ja 1993 yhteiskuntarauhamme järkkyminen oli lähellä. Mielestäni silloin, jopa hyvin lähellä. Ja nyt, jos lama tai syvä taantuma uusiutuu näin nopeasti pidän todennäköisenä, että yhteiskunnan, erityisesti sen poliittisen johdon selitykset eivät enää riitä. Eikä siihen tilanteeseen kannata varautua vain mellakkapoliisien määrää lisäämällä.

Ja tähän loppuun vielä muutama lentävä lause:

"I can't understand why people are frightened of new ideas. I'm frightened of the old ones." - John Cage

”The radical of one century is the conservative of the next. The radical invents the views. When he has worn them out the conservative adopts them.” - Mark Twain

"Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy

PS.   Hyvää Ystävänpäivää.

Kepun Toivon jälkeen vedenpaisumus

Pitkästä aikaa näin upean kiteytyksen noudattamastamme, siis Kepun ja Siilinjärven Toivon noudattamasta aluepolitiikasta. ”Niin, että naulanreiästä katsottuja ovat Vanhasen ja herrojemme ajatukset ja opposition blondivitsin, akkaenergian johtaman sopulilauman tirskunta.” Kuvaa tilannetta varsin hyvin, monellakin tasolla.

Kepu varautuu jo vaalitappioon. Muuta tuskin voi ajatella, kun ao. etujärjestön edustajat kiihtyvällä tahdilla marssittavat uusia ideoita aluepolitiikkansa toteuttamiseksi. Ja aluepolitiikka heidän kielenkäytössään tarkoittaa valtion virastojen ja laitosten pakkosiirtoa pääkaupunkiseudulta, minne muualle tahansa.

Lääkelaitoksen jälkeen on nyt vuorossa ilmailuhallinnon siirto pois Vantaalta, osana uutta Turvallisuusvirastoa. Vaihtoehtoina ovat Kotka, Kouvola tai Kuopio. Kotkasta puuttuvat lentokenttä ja junanrata, Kouvolasta lentokenttä ja satama, Kuopio löytyvät kaikki, jopa teitä. Joten eikun sinne. Pääkaupunkiseutu ei liene taaskaan, edes nolla – vaihtoehtona, mukana?

Päätellen sammakoista joita ministerit suustaan päästelevät herää kyllä epäilys, mikä heidän päänsä täyttää. Onko kukaan heistä vaivautunut huomioimaan, että olemme menossa kohti suurinta globaalia yhteyskuntien kriisiä sitten toisen maailmansodan? (Enkä tarkoita, että se välttämättä johtaisi sotaan.) Onko meillä todella varaa omilla toimillamme lisätä epäjärjestystä ja kuluja valtionhallinnossa kun kaikki resurssit tulisi kohdistaa varmistamaan, että kurimuksesta hengissä ja toivon mukaan hyvissä voimin selviämme? (Nii - in Vanhanen ja Katainen. Se talouskriisin pirulainen ei sitten sopeutunut visioihinne.)

Mutta kun valtionvarainministeriö ja erityisesti valtionvarainministeri siirtoa kannattaa, sehän toteutuu. Meillähän tunnetusti on millä mällätä. Mitä pitempään joudun tätä turkoosihallituksen rosvoretkeä yhteiskuntamme rakenteen ja toimivuuden tuhoamiseksi seuraamaan sitä enemmän vakuutun siitä, että meistä halutaan tietoisesti luoda ”epätoivon yhteiskunta”.

Yleensä kai merkittävien valtionhallinnon asemapaikkojen muutosten pitäisi nojautua perusteellisiin selvityksiin ja analyyseihin, joissa myös muutoksen haittavaikutukset tuodaan konkreettisesti esille. Nykypolitiikassa päätökset putkahtavat, kuin varkain, juuri ennen hallituksen lopullista päätöstä yleiseen tietoisuuteen. Varmaan seurausta Nurmijärven hujoopin läpinäkyvästä ja kaksisuuntaisesta viestintäpolitiikasta? Toiselta nimeltään Turpa tukkoon politiikka.

Kannattaisi varmaan tutkia aiempien aluepoliittisten ratkaisujen seuraukset täällä Suomessa. Esimerkiksi Kemijärvet, Kaskiset, Uimaharjut, Valcot tuolla teollisuuspuolella ja vaikkapa vain valtion virastotalovillitykset joka kaupunkiin, julkisen hallinnon puolella. Ja väittävät länsinaapuristakin löytyvän lisää asianmukaisesti analysoituja raportteja.

Mainittiinko hallitussopimuksessa muuten Siilinjärven nimittäminen Suomen pääkaupungiksi? Missä se muuten on? Siis Siilinjärvi?

PS.

Kotkaan menee Kouvolasta taajamajuna. Siis satamaan. Huomasin.

PPS.

Eikö olekin mielenkiintoista, kun Kokoomuksen puheenjohtajana on maalaispoika ja Kepun puheenjohtajana kaupunkilaispoika? Kumpikin väärän puolueen vanki.

Kepun Toivon jälkeen vedenpaisumus

Pitkästä aikaa näin upean kiteytyksen noudattamastamme, siis Kepun ja Siilinjärven Toivon noudattamasta aluepolitiikasta. ”Niin, että naulanreiästä katsottuja ovat Vanhasen ja herrojemme ajatukset ja opposition blondivitsin, akkaenergian johtaman sopulilauman tirskunta.” Kuvaa tilannetta varsin hyvin, monellakin tasolla.

Kepu varautuu jo vaalitappioon. Muuta tuskin voi ajatella, kun ao. etujärjestön edustajat kiihtyvällä tahdilla marssittavat uusia ideoita aluepolitiikkansa toteuttamiseksi. Ja aluepolitiikka heidän kielenkäytössään tarkoittaa valtion virastojen ja laitosten pakkosiirtoa pääkaupunkiseudulta, minne muualle tahansa.

Lääkelaitoksen jälkeen on nyt vuorossa ilmailuhallinnon siirto pois Vantaalta, osana uutta Turvallisuusvirastoa. Vaihtoehtoina ovat Kotka, Kouvola tai Kuopio. Kotkasta puuttuvat lentokenttä ja junanrata, Kouvolasta lentokenttä ja satama, Kuopio löytyvät kaikki, jopa teitä. Joten eikun sinne. Pääkaupunkiseutu ei liene taaskaan, edes nolla – vaihtoehtona, mukana?

Päätellen sammakoista joita ministerit suustaan päästelevät herää kyllä epäilys, mikä heidän päänsä täyttää. Onko kukaan heistä vaivautunut huomioimaan, että olemme menossa kohti suurinta globaalia yhteyskuntien kriisiä sitten toisen maailmansodan? (Enkä tarkoita, että se välttämättä johtaisi sotaan.) Onko meillä todella varaa omilla toimillamme lisätä epäjärjestystä ja kuluja valtionhallinnossa kun kaikki resurssit tulisi kohdistaa varmistamaan, että kurimuksesta hengissä ja toivon mukaan hyvissä voimin selviämme? (Nii - in Vanhanen ja Katainen. Se talouskriisin pirulainen ei sitten sopeutunut visioihinne.)

Mutta kun valtionvarainministeriö ja erityisesti valtionvarainministeri siirtoa kannattaa, sehän toteutuu. Meillähän tunnetusti on millä mällätä. Mitä pitempään joudun tätä turkoosihallituksen rosvoretkeä yhteiskuntamme rakenteen ja toimivuuden tuhoamiseksi seuraamaan sitä enemmän vakuutun siitä, että meistä halutaan tietoisesti luoda ”epätoivon yhteiskunta”.

Yleensä kai merkittävien valtionhallinnon asemapaikkojen muutosten pitäisi nojautua perusteellisiin selvityksiin ja analyyseihin, joissa myös muutoksen haittavaikutukset tuodaan konkreettisesti esille. Nykypolitiikassa päätökset putkahtavat, kuin varkain, juuri ennen hallituksen lopullista päätöstä yleiseen tietoisuuteen. Varmaan seurausta Nurmijärven hujoopin läpinäkyvästä ja kaksisuuntaisesta viestintäpolitiikasta? Toiselta nimeltään Turpa tukkoon politiikka.

Kannattaisi varmaan tutkia aiempien aluepoliittisten ratkaisujen seuraukset täällä Suomessa. Esimerkiksi Kemijärvet, Kaskiset, Uimaharjut, Valcot tuolla teollisuuspuolella ja vaikkapa vain valtion virastotalovillitykset joka kaupunkiin, julkisen hallinnon puolella. Ja väittävät länsinaapuristakin löytyvän lisää asianmukaisesti analysoituja raportteja.

Mainittiinko hallitussopimuksessa muuten Siilinjärven nimittäminen Suomen pääkaupungiksi? Missä se muuten on? Siis Siilinjärvi?

PS.

Kotkaan menee Kouvolasta taajamajuna. Siis satamaan. Huomasin.

PPS.

Eikö olekin mielenkiintoista, kun Kokoomuksen puheenjohtajana on maalaispoika ja Kepun puheenjohtajana kaupunkilaispoika? Kumpikin väärän puolueen vanki.

Liikanen,Wahlroos,Paakkanen taisteluun tuulimyllyjä vastaan?

Don Quijote, Sancho Panza ja Rosinante tulevat mieleen nettiuutisia selaillessani. Voi kuinka toivoisin teidän olevan oikeassa:

Liikanen: EKP ei lähde taantuman rahoitustalkoisiin; Wahlroos: "Olemme hevosemme valinneet"; Kirsti Paakkanen: Suomi selviää taantumasta muita paremmin

Tuulimyllyinä uutiset NYT

USA:n elvytyspaketti kutistuu kongressissa; Nokian säästöt vasta alussa; Ruotsi rysäytti koron pohjalukemiin; Stora lomauttaa yli 500 Kouvolassa; UPM: Metsää myytävänä; Elcoteq: Ei osingoille, kyllä kannustimille; SRV: Asuntomarkkinoilla ei valoa; TeliaSonera tuulettaa: ennätystulos; Nokian Renkaat rysähti miinukselle; "Luotettavatkin arviot ulottuvat vain saunavuoroon asti"; Kalifornia uhkaa potkuilla 10 000 työntekijää; Tossuvalmistaja antaa potkut 1400:lle; Nokialta synkeä yt-paukku; Okmetic lomauttaa 240

Suomettuneessa Suomessa tehtiin muinoin elokuva nimeltä LUOTTAMUS. Siihen oli kuulemma pakko uskoa silloin, ainakin virallisesti. Tässä globaalissa nykymaailmassa kun on paha pakottaa. Sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan. Ja se on nyt kadonnut kokonaan.

Varmasti se löytyy vielä jostain. Vaan mistä ja milloin? Ja minkälaisten seikkailujen jälkeen? Ja oliko Clinton vai Bush vai peräti nykyajan Cervantes? Tulihan teoksesta kuitenkin klassikko. Kuten tästäkin, oletan.

Korjattaisiko syitä vai seurauksia?

On niitä muillakin ongelmia maansa johdon kanssa. Ainakin oli kahdeksan pitkää vuotta. Tuskin ihan lähiaikoina USA voi nimittää huonompaa valtionpäämiestä, kuin mitä George W. Bush oli. Heidän järjestelmän hyvä puoli on kuitenkin mm. se, että kahdeksan vuoden kuluttua vetovastuu vaihtuu. Näin siis ainakin henkilötasolla.

Jaa. Että miksikö kaivella menneitä? Kahdesta syystä.

Ensinnäkin. Sen aloitteen lisäksi, että Yrjö pitäisi panna syytteeseen kaikista rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan on nyt USAssa herätetty, demokraattisenaattorin toimesta, ajatus erillisen Totuuskomission perustamisesta. Sen tehtävänä olisi ilmeisesti selvittää, mitä tapahtui, miksi tapahtui ja mitä siitä voi oppia, että samat asiat eivät tulevaisuudessa ainakaan tietämättömyyttämme tapahtuisi uudestaan. Kannatettava ajatus. Vielä tavallistakin kannatettavampi kun se ei sulje pois syytettä.

Toiseksi. Hyppäsivätkö jenkit sittenkin ojasta allikkoon? Sanon aluksi, että kun vaihtoehtoina olivat Obama ja McCain valinta ainakaan minulle ei olisi ollut vaikea. Obama. Mutta perään edelleenkin sitä, mitä me todella tiedämme hänestä? Enkä tarkoita nyt elämänkertatietoja, perhetaustaa, koulutusta, kodin sisustustietoja tai edellisen auton tai kännyn merkkiä. Tarkoitan, mitä tiedämme hänen todetuista kyvyistään johtaa suuria asioita, organisaatioita ja saada aikaan valtavia muutoksia? Väittäisin, että aika vähän.

Kuten aiemmin olen maininnut, seurailen silloin tällöin Paul Krugmannin kolumneja New York Timesissä. Ja erityisesti niitten ympärillä käytävää keskustelua. Hän alkaa osoittaa epätoivon merkkejä. Hänen mielestään Obaman hallinto hassaa parhaillaan etsikkoaikaansa talouskurimuksen selvittämisen osalta. Liian vähän taaloja, liian hitaasti ja aivan vääriin kohteisiin. Näin ulkopuolisesta, kansantaloutta lähinnä pinnallisesti ja omakohtaisen kokemisen kautta ymmärtävän, näyttää vähän samalta. Näyttää siltä, että ovat tekemässä samat virheet, jotka meillä tehtiin 1990-luvulla. Pelastetaan pankit. Jos rahaa riittää, pelastetaan suuryritykset.

Paul haluaisi lisätä valtion kulutusta terveydenhoitoon, sosiaalitoimeen ja koulutukseen (siis kouluihin, ei niinkään yliopistoihin). Hiukan jenkkilään tutustuneena, hänen tapansa ajatella tuntuu mielekkäältä. Mätetään rahaa sinne, jossa rahan tarve on jo perinteisesti huutava. Ja jossa raha suurimmalla todennäköisyydellä, ja osin pakosta, menee kulutukseen.

Kommaripuhetta sanoisi valtaosa republikaaneista. Vasemmistolaista vouhotusta sanottaisi täällä vanhalla manereella, ml. Suomi. Mutta, mutta. Syitä nykytilanteeseen on löydettävissä rahoitussektorin ja suuryritystet puitteissa rehoittaneesta, muusta piittaamattomasta ahneudesta ja valtionhallinnon (poliitikkojen) riittämättömästä ohjauksesta, erityisesti valvonnasta. Ja rahoitusmaailman globaalista avaamisesta luottamalla markkinoiden näkymättömään käteen. Sen vapaan, rajoittamattoman käden jälki on taas nähty.

Mutta, eikö korjaustoimet yleensä pitäisi kohdistaa syihin? Siten että ne poistettaisi tai että niiden aiempi ongelmia aiheuttanut toimintatapa estettäisi?

Finanssikriisin korjaaminen kaatamalla rahaa pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin tai jopa tuputtamalla sitä pankeille, käytettäväksi edelleen lähinnä yritysrahoituksen turvaamiseksi on hyvin pitkä ja aivan liian hidas tie. Sillä ei nopeasti markkinoiden kysyntään vaikuteta. Luottamus kuluttaa puuttuu. Näin jenkeissä.

Näin myös meillä. Jos haluamme pitää talouselämän pyörimässä meidän on lisättävä kysyntää. Yksityisen kulutuksen osalta se tarkoittaa valtion panostamista terveydenhoitoon, sosiaalitoimeen ja koulutukseen. Niihin ihmisiin ja yhteisöihin, jotka joutuvat mahdolliset tukirahansa panemaan kulutukseen.

Olin huomaavinani, että Kauppalehti jo uutisoi Ruotsin hallituksen halun "tuputtaa" pankeille rahaa. Suomessa kai vain OP on tähän mennessä ilmoittanut kiinnostuksensa. Tietoja tihkuu vain lainottamisesta kieltäytymisistä tai vakuusvaatimusten ruuvaamisesta ylös. Ymmärrettävää varovaisen pankkitoiminnan perinteitten mukaista toimintaa. Mutta toimintaa, joka ei alkuunkaan sovi nykytilanteeseen.

No joo. Nyt me tavalliset tossunkuluttajat voimme vain toivoa. Obaman puolesta. Jenkkien puolesta. Ja omankin johtomme puolesta.

Toivotaan sitten.

Arvaas kuin käy

Eilisessä artikkelissani puutuin Timo J. Tuikan kirjoitukseen Politiikka on liian arvokas asia jätettäväksi ammattipoliitikoille”. Ammattipoliitikkojen puoluekartelli johtaa demokratian irvikuvaan. Sen lisäksi ainoa valtakunnallinen päivälehti uutisoi, myöhemmin eilen, STTn uutisen otsikolla Vahva presidentti saa kansalta kannatusta.

Tammikuun toisella viikolla Ylen uutisten Taloustutkimus Oy:llä teettämässä kyselyssä, johon vastasi yli 2 000 henkilöä,

noin 90 prosenttia halusi, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

lähes 80 prosenttia kannatti sitä, että ulkopolitiikan johtaminen kuuluu presidentin valtaoikeuksiin hallituksesta riippumatta.

runsaat 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että presidentin tulisi vastakin toimia Puolustusvoimien ylipäällikkönä.

yli puolet vastanneista säilyttäisi presidentin nimitysvallankin ennallaan.

Selvää puhetta? Eikö? Siitä huolimatta olen valmis lyömään vetoa siitä, että eduskunta päättää vähentää Tasavallan Presidentin valtaoikeuksia merkityksettömiksi. Miksikö? Koska presidentin valta on edelleen edes jonkinlainen pidäke puolueitten valtamonopolin lopullisessa vakiintumisessa. Ja kaikki valta, mikä ei ole puolue-eliitin kontrollissa on sille vaarallista.

Perusteena puolueitten edustajat käyttävät jatkuvasti parlamentaarisen demokratian käytäntöjä, jota on syytä vahvistaa. He eivät mainitse, että meillä ei ole parlamentaarista demokratiaa. Meillä on parlamentaarinen politokratia tai politokraattinen keplokratia.

Mutta presidentti valitaan vielä aika demokraattisesti. Äänestäjät saavat nimittäin vielä hänet valita. Mutta jo Ahtisaaren valinta osoitti miten väärin kansa voi valita, kun puolueapparaatti tunaroi. Sen uusiutumisen mahdollisuus on tukittava lopullisesti. Sillä puolueet tunaroivat tavan takaa.

Kun Tasavallan Presidentiltä on loputkin valtaoikeudet poistettu saisivat pojat ja tytöt  kabineteissaan vapaasti päättää tyhmän kansan puolesta. Siksi presidentin valtaoikeudet pitää poistaa.

Kumpi voittaa? Puolue-eliitti vai kansa?

PS.

Sen jälkeen meillä on vallaton valtion päämies, jonka ylläpito on kalliimpaa kuin Elisabeth II ylläpito englantilaiselle. Mutta onhan institutiossa sitten vielä suojatyöpaikkoja tarjolla, puolueiden ansioituneille veteraaneille.

 

PPS.

Monessakin mielessä saamme tästäkin kiittää UKKn perintöä.

Liian monella on liian paljon menetettävää

Istu ja pala. Nykynuorisoon kannatta sittenkin panostaa. Kaikkea ei ehkä sittenkään ole vielä menetetty. Ainakin jotkut nuoret ovat parlamentaarisen demokratian edistämisen asialla. Demokraattisen koneiston toimimattomuus huolettaa tulevia polvia.

Perun kaikki pahat ajatukseni Hesarin roolista vallan sylikoirana. (Siis siitä huolimatta, että yksi pääsky ei kesää tee.) Lehden Sunnuntaidebatti, 8.2.”Politiikka on liian arvokas asia jätettäväksi ammattipoliitikoille”. Ammattipoliitikkojen puoluekartelli johtaa demokratian irvikuvaan, kirjoittaa Timo J. Tuikka, poliittisen historian tutkija Jyväskylän Yliopistosta.

Loistava tutkijan keskustelunavaus suomalaisen yhteiskunnan kannalta elintärkeässä asiassa. Vaikka kaikessa olennaisessa, viimeisen kahden vuoden aikana kirjoittamassani olen ollut samaa mieltä, haluaisin muutaman kommentin lisätä.

Otsikko antaa käsityksen siitä, että olisimme Suomessa vasta demokratian irvikuvaa kohti menossa. Tosiasiassa siinä ollaan oltu jo kauan. Siitä lähtien kun annoimme politikoinnin muodostua joillekin ammatiksi. Puolue-eliitin politokraattinen keplokratia on ainoa, joka maassa saa ja voi lainsäädäntöön vaikuttaa. Hienosti ohjattu vaalisirkus, julkkis-äänimagneetteineen, takaa kansanedustuslaitoksen jatkuvan etääntymisen kansan todellisesta tahdosta. Harvainvalta kukoistaa, koska kansanedustajista huomattavasti suurin osa joutuu tekemään sen minkä puolue-eliitti päättää. Painamaan äänestysnappia, "kuten on sovittu". Eikä todellisen vallan maassa omaavat 50 – 60 henkeä, kaikki suinkaan ole edes kansanedustajia.

On tavallaan valitettavaa, että analyysissään oikeassa olevat nuoret – tässä tapauksessa Timo J. Tuikka – ovat ilmeisesti vielä iässä, jota värittää idealismi ja usko olevan järjestelmän muuttamisen mahdollisuuteen rakenteen sisältä. Tällä iällä (60 +) olen tullut vakaumukseen: Se ei enää onnistu. Sekin juna on jo mennyt.

Liian monella politiikasta rahansa repivällä, on liian paljon menetettävää. Yksittäisen kansalaisen toimiminen puoluekoneiston sisällä ei mahdollista Suomen poliittisen päätöksenteon rakenteen muuttamista. Yhtä vähän mahdollisuuksia siihen on perustamalla uusi puolue, aivan kuten Tuikka Timo Soinin Persuista toteaa.

Kirjoitusta kommentoiva kansanedustaja Pia Viitanen tietää mistä puhuu. Hänelle ja kaltaisilleen, kansalaisten asioita eduskunnassa itsenäisesti edistävät edustajat olisivat helpon leivän ja makean elämän loppu. Siksi hän voi vain toivottaa tervetulleeksi nauttimaan nykyisen rakenteen eduista. Siis siitä hyvin kalliista kokonaisuudesta, jonka me kansalaiset maksamme.

Kuten aiemmin olen todennut, tarvittavat muutokset lainsäädännössä ovat pieniä:

• puoluerahoitus tulosohjatuksi,


• vaalirahoitus läpinäkyväksi ja rikkeet sanktioiduiksi,


• puoluekurin kriminalisointi,


• kansanedustajien ja puolueiden etuja koskeva lainsäädäntö esimerkiksi tiedeyhteisön ja/tai oikeuslaitoksen erikseen nimettävien edustajien tehtäväksi.

Mutta näitä ratkaisuja ei tulla tekemään koska: Liian monella politiikasta rahansa repivällä, on liian paljon menetettävää. Päättäjät kun istuvat jo toimivissa Puolueissa.

Siksi.

Vallankumouksen ohella ainoa mahdollinen tapa saada mainitut muutokset toteutumaan on äänestää kaikissa tulevissa vaaleissa Kirkkovenettä. Eli käydä jättämässä mitätöitävä äänestyslippu. Nukkuminen ei ole vaihtoehto.

Seuraavat vaalit ovat kesäkuussa.

Aika aikaansa kutakin?

Hyvin menee; Essayah, Elomaa ja Virtanen eurovaaliehdokkaiksi kertoo Hesari. Tätä porukkaako me haluamme olla? Vai olemmeko?

Joku sanoi joskus, että liittymällä Euroopan Unioniin 70 – 80 % oikeasta päätöksenteostamme siirtyy Brysseliin/Starsburgiin. Pitääkö arvio edelleen paikkansa?

Näistäkö pitää valita?

Miksi?

Laki kotikunnasta ja kulukorvauksista

Maassamme on kuulemma lait, joiden mukaan määräytyy kansalaisen kotikunta ja mahdolliset työhön liittyvät kulukorvaukset. Ne koskevat luonnollisesti kaikkia muita paitsi kansanedustajia. Ne lienevät niin hienosti säädetyt, että ne aiheuttavat kansanedustajille ymmärtämisongelmia, joita ajoittain selvitetään oikeuslaitosta myöden. Seurauksia ei ilmeisesti nytkään ole? Edellisen kerran sitä testattiin kai Väyrysen jalasmökin aikaan. Hävisi muistaakseni juttuna, teki mökistään vaalimokin jota kuljetteli ympäri maita ja mantuja ja tuli taas valtuksi edustamaan Peräpohjolan katajasta kansaa alueelta, jossa ei oikeastaan edes asunut.

Pitkälti kai tämä kotikunnan määritteleminen ja sen seurauksena edustavuus kunnanhallituksessa ja mahdolliset kulukorvaukset tuntuvatkin olevan kepulaisten huolia. Ainakin vaikeudet, silloin harvoin kun ne tulevat esille, tuntuvat kohdistuvan heihin lukeutuviin kansanedustajiin. Taitaa suorastaan olla niin, että ao. kansanedustajat katsovan kulukorvauksen olevan palkan kiinteä osa? Siis sellainen, jota me muut kutsuisimme nimellä saavutettu etu.

Aivan kuten Kehittyvien Maakuntien Suomen järjestämissä vaalirahakarnevaaleissa, myös tässä soisi tutkivan journalismin saavan sijaa. Kun tikulla vähän kaivelisi saattaisi tikun päähän jälleen jäädä noin 40 kansanedustajaa (siis muutama myös kepulaisten lisäksi) ihmettelemään, mitä on oikein tullut säädettyä ja mitä ne kulukorvaukset oikein tarkottivatkaan.

Itse asiassa Eduskunta (siis kansanedustajat, siis puolueet) soveltaa yhtä kulukorvauskäytäntöä. Kaikki muut meistä, toista. Me tavalliset kuolevaiset voimme hakea korvauksia matkan aiheuttamista kuluista. Kuitteja vastaan. Ja jos ei ole kuittia, ei verottaja hyväksy.

Kansanedustajalle maksetaan kulukorvausta sen mukaan missä heidän kotipaikkansa katsotaan olevan. Kiinteä korvaus per kuukausi. Verottomana. Täysin siitä riippumatta sattuuko heidän kotinsa oikeasti sijaitsemaan siinä kaukaisessa kunnassa. Mutta rahaa kyllä otetaan vastaan, vaikka koti ja perhe vakituisesti asuvat pääkaupunkiseudulla. Saavutettu etu.

Kuten edellisessä artikkelissa totesin nyt nämä samaiset kansanedustajat muuttavat lakeja muiden osalta (erityisesti jotkut juristit ja lääkärit), mutta säilyttävät varmasti omat etunsa. Jos Habita maksoi osan palkoista kulukorvauksina se joutuu verottajan toimesta syytteeseen veronkierrosta ja ties mistä. Kun kansanedustaja tekee samaa pannaan Tarasti taas vetämään työryhmää säätelemään kansanedustajan kulukorvauksia, jonka suosituksia ei sitten tarvitse kenenkään noudattaa.

Hui hai.

Lain säätäjän uskottavuus

Kun valtiollinenkin politiikka eduskunnan istuntokauden alkamisen myötä taas nostaa päätään, ajattelin tuoda siihen oman pikku lisäni. Minua vaivaa yhä enemmän kansanedustuslaitoksemme uskottavuus. Ei yksittäisten kansanedustajien, vaan järjestelmän. Mielestäni se on tullut tiensä päähän.

Ei, en todellakaan ole parlamentaarisen demokratian vastustaja, päin vastoin. En liioin anarkisti, sillä toimiakseen parlamentaarinen demokratia tarvitsee puolueita. Ja vaihtoehtoiset hallintomallit – diktatuuri, proletaarinen diktatuuri, valistuneen diktaattorin johtama diktatuuri jopa puhtaaksiviljelty monarkia jumalaisen kuninkaan muodossa, suorastaan kammottavat.

Mutta käytännön esimerkki:

Samalla kun viidesosa kansamme edustajista katsoo asialliseksi rikkoa itse säätämäänsä lakia vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuudesta, se alkaa muuttaa itse säätämäänsä lakia, jonka perusteella erityisesti juristit ja lääkärit ovat alkaneet lisääntyvässä määrin ottaa työtulojaan siten, että he joutuvat maksamaan vain kiinteän pääomaveron mukaisen prosentin tuloistaan.

Vippaskonsti on syytä tilkitä, sen myönnän. Mutta ao. juristit ja lääkärit toimivat kuitenkin lain antamien mahdollisuuksien puitteissa. Neljäkymmentä kahdesta sadasta kansanedustajista oli sen sijaan valmis rikkomaan ja rikkoi lakia, koska siitä ei ole seuraamuksia. (Itse säätivät. Lopuille ei ilmeisesti tarjouttu mahdollisuutta.) Ja säätäjä voi säätää lain yksityiskohdat sellaisiksi, että häkki ei heilahda. Edes silloin, kun ilmoittamatta jättäminen perustuu siihen, että se saattaisi lähemmässä tarkastelussa täyttää lahjoman vastaanottamisen kriteerit.

Olemme siirtyneet aikaan jolloin lain rikkojat saavat säätää ja muuttaa lakimme. Siis niitä lakeja, joita me muut olemme sitoutuneet noudatamaan. Ja joiden rikkomisesta meille muille seuraa rangaistus.

Mutta ilmeisesti lakien säätäjät eivät katso niiden koskevan itseään.

PS.

Edustajien kulukorvauksista ja asuinpaikoista ei näköjään selvyyttä ole saatu senkään jälkeen kun asia ensikerran pulpahti keskusteluun Paavo Väyrysen jalasmökin myötä 1982. No vastahan siitä on yhden sukupolven mitta, yli 25 vuotta.

Kansalaisten suojelusta

Eilen kuulin viikon järkyttävän uutisen. Suomen TV 1:ssä näytettiin uutispätkä, jossa valtionvarainministeri lupaili lakiuudistusta juristien ja lääkäreiden ansioiden ottamisesta pois pääomaveron prosentilta. Suomessa elävistä ja kirkuvista osaajista kynitään viimeisetkin mehut. Uudelleen ja uudelleen.

Samaan aikaan vastavalittu eduskunnan puhemies lupaili toimenpiteitä, jos kansanedustajien kulukorvausten maksatuksissa esiintyy holtittomuutta. Tai näin hän uskoo sillä valvontamekanismia ei eduskunnalla ilmeisesti ole. Tai sikäli kun on, siitä ei kukaan itseään kunnioittava kansanedustaja ole tähänkään mennessä välittänyt. Ongelmahan ei ole uusi eikä ainutkertainen. Sitähän on jatkunut ainakin Paavon jalasmökkiseikkailuista alkaen.

Kansanedustajat: pankaa valvonta heti pystyyn! Mepit: ottakaa asia heti puheeksi muidenkin maiden edustajien kanssa. Elävien veronmaksajien kyniminen on EU:ssa kiellettyä. Vai pitääkö alkaa ajamaan kaikkia puolueita boikottiin? Ei puolalaisilla omenoilla asian kanssa ole tekemistä, mutta joskus koplaaminen saa asioita eteenpäin, kuten Juhantalokin aikoinaan todisti.

Miten kansalaisten oikeudet, tai edes hyvä ja säällinen kohtelu voidaan turvata, edes Euroopassa, jossa meillä periaatteessa on tarvittavia lakeja. Vain jatkuvalla valvonnalla, asioihin puuttumisella, ja näköjään mediaa hyväksikäyttämällä. Nythän kuluskandaali syntyi oikeuden päätöksen kautta - muutoin olisimme onnellisen tietämättömiä.

Aina tuntuu löytyvän ihmisiä, joille kansalaiset ovat kuin mikä tahansa tavara, eikä veronmaksajalle tuskan ja kivun tuottaminen ja niiden epäinhimillisesti kohteleminen tunnu olevan mitenkään arveluttavaa. Mutta se ON niin väärin: avuttomien ja kaikkivoipaisten kansanedustajien määräysvallan alla olevien luontokappaleiden tahallinen rääkkääminen ja kiduttaminen?

Viime viikolla vantaalainen nainen heitti koiransa alas 11. kerroksen parvekkeelta, koska se räksytti. Koiran nopea kuolema lienee lopulta ollut paras sille, mistä tietää mitä se oli joutunut kestämään ennen sitä.

Mikä tulee olemaan tämän naisen ja muiden eläinten rääkkääjien tuomio oikeudessa? Tuskin kovinkaan ankara. Toivon, että eläintenpitokieltoa langetetaan useammin kuin nykyisin, ja pitempiä jaksoja. Miksi koiransa parvekkelta heittäneellä tulisi koskaan enää olla oikeus pitää lemmikkieläintä? Mitä tällainen ihminen voi lemmikilleen antaa edes tulevaisuudessa? Voitaisiinko eläinsuojelurikosten tuomioita koventaa, antaa esimerkiksi ehdollista tai ehdotonta vankeutta? (En ole vielä katsonut lakikirjaa, voiko nyt vankeutta siitä saada.)

Viikonloppuna Anna Moilasen radiossa vetämä Ylen ‘feministinen taisteluohjelma’ Tulta munille vitsaili edellisen viikon uutisilla. Mikä oli edellisen viikon vitsikäs kohu-uutinen; uutisten joukossa ehdolla ‘nainen heitti koiransa parvekkeelta’. Heh heh ja hah hah, uutinen nauratti studiovieraita. No miten koiralle kävi joku sai lopulta naurultaan kysyttyä. Se kuoli heti, kuului vastaus. Olipa sivistynyttä hauskanpitoa nk. älymystöltä.

Hiukan mukaeltuna, kollegan asiallista tekstiä tyylitellen.

PS.

Vastustan kyllä myös eläinrääkkäystä.

Moraali rappiolla ja sisu kaulassa

Näin on kuulemma sanaillut joku EKn johtajista tänään. Hyvin on sanailtu. Vaan mistä tämä rappio sielussa ja pupu pöksyssä on kotoisin?

Luen parhaillaan aivan ilmeistä "tuomiopäivän kirjaa", Jared Diamondin COLLAPSE - How Societies Choose To Fail Or Succeed. Nyt luettuani Mayojen häviämisestä maan päältä, saatoin samalla vahingossa törmätä vastaukseen otsikon kysymykseen. Yhteenvedossa nimittäin todetaan: "We have to wonder why the kings and nobels failed to recognize and solve these seemingly obvious problems undermining their society. Their attention was evidently focused on their short-term concerns of enriching themselves, waging wars, erecting monuments, competing with each other, and extracting enough food from the peasants to support all those activities. Like most leaders throughout human history, the Maya kings and nobels did not heed long-term problems..."

Ei siis mitään uutta auringon alla. Vuoden 2009 valtiopäivät aloitettiin suurin piirtein samasta pisteestä, jossa jo käytiin vuosi sitten. Nyt jälleen kansanedustajat antavat esimerkkiä koko kansalle siitä mitkä asiat ovat yhteisten asioiden hoitamisessa tärkeitä. Vastaus on: Kansanedustajan oman tulon maksimointi.

Kyllähän jälleen keskustelu asiasta vaiennetaan nopeasti muutamilla rauhoittavilla mutta jämerillä lauselmilla. Kyllä varmaan eduskunta hoitaa itse asiansa. Turha meidän äänestäjien on siitä hämmentyä, jos taas joukosta löytyy vain yksi musta - anteeksi, väriviallinen - lammas.

Kauankohan me äänestäjät jaksamme näitä rosvoritareita katseella seurata? Meinaan, kalliiksi se käy.

PS.

Eikö kuitenkin ole ihanaa, että samainen porukka nyt kuitenkin keskittyy lääkärien ja juristien verokikkailuun, jolla osa (suurikin?) ottaa ansionsa pääomatulon veroprosentilla. Eihän se nyt sovi!

Ilmastotalkoot. Nyt.

On rauhoittavaa todeta, että tässä kovin turbulentissa maailmassa on kaikesta huolimatta edelleen asioita, jotka eivät muutu.

Meillä oli eilen vaimon kanssa kehityskeskustelu aiheesta työhuoneeni siivo. Siinä yhteydessä silmätikuiksi tuntuivat erityisesti nousevan ilmaisjakelun puitteissa hyllyille päässeet ja sinne pesiytyneet muutaman vuosikerran puhelinluettelot ja poikien toivekuvastot eli Bilteman, Ohlsonin ja muiden katalogit. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että puhelinluetteloista talteen jätetään yksi viimeisistä ja muista ei ensimmäistäkään.

Olihan riemastuttavaa avata tänään ovi postimiehelle, joka oli taas jakelemassa seuraavaa puhelinluettelon painosta. Se kilpailijan tulee varmaan jakoon lähipäivinä.

Miksi ihmeessä niitä yhä tuotetaan, painetaan ja jaellaan ilmaiseksi joka kotiin? Niitä kahta – kolmea vuosikertaa, jotka kaksin versioin hyllyssäni olivat, en ole tainnut avata kertaakaan. Tuskin ne ilmaisia ovat. Kaikki tarvittavat tiedot löytyvät huomattavasti mukavammin netistä. Toki ymmärrän, että kaikilla ei ole nettiä, tai halua/kiinnostusta käyttää moiseen nettiä. Mutta silti. Olisiko tässä kyseessä tuhlauksen huippu? Vai täsmäjakelun paikka? Jo yksin ekologinen jälki puistattaa.

On tietysti mahdollista, että Fonecta ja Eniro ovat maassamme ainoat jotka ymmärtävät, että aikaisemman kulutuksen tason ylläpitäminen on kansallinen etumme ja osa kansallista taloudellisen turvallisuuden strategiaa. Vai onko kysymys siitä, että ao. yrityksissä työskentelevien leipä on kiinni siitä, että vuosittain kulutetaan kymmeniä tai satoja tuhansia euroja julkaisuihin, jotka joutavat suoraan paperinkeräykseen.

Mikä on Yrittäjyyden matematiikka?

Kun globalisaatio nyt näyttää vievän suomalaiset tuotannolliset suuryritykset muualle, mistä tulevaisuuden veronmaksajat hankkivat verotettavat tulonsa? Kaikki eivät voi, eivätkä ainakaan näin pienessä taloudessa voi koskaan, saada palkkaa valtiolta tai kunnalta. Ja samasta syystä kun ikiliikkujat eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Jostain täytyy tulla lisää energiaa, lisäarvoa. Riittääkö väestöstä tarpeeksi yrittelijäisyyttä lisäarvoa luomaan? Kuinka monta yrittäjää Suomi kestää tai sietää? Kuinka monia voidaan yrittäjiksi usuttaa? Kuinka paljon on yrittäjiksi haluavia? Kykeneviä? Ryhtyviä?Pyörittelen vastuuttoman huolimattomasti numeroita päässäni.

Jos tulevaisuudessa Suomeen yhtenä vuonna syntyvien määrä on noin 50.000 – 60.000, sanotaan vaikka 55.000 ja lähdetään siitä, että keski-ikä on noin 75 vuotta, olisi tällä tasaisella taulukolla väestö jatkossa noin 4,1 miljoonaa. Näistä työikäisiä 20 – 65 vuotiaat eli, 2,5 miljoonaa. Jos työvoimaan kuuluu 75 % työikäisistä (mitä ei nyt kuulu, ei lähellekkään) olisi työvoima tällä tasaisen vauhdin taulukolla vajaat 1,9 miljoonaa (nyt noin 2,4 miljoonaa).

Eri tutkimusten mukaan vajaa 10 % työvoimasta on kyvykäs ja/tai halukas yrittäjäksi eli noin 185.000, siis neljänkymmenenviiden työikäisvuoden aikana – 4.100 yritystä per vuosi jos yksinyrityksiä. Kaikki näistäkään ei suinkaan yrittäjäksi ryhdy, mutta jos ryhtyisivät niin nykyisestä yrityskannasta vähenisi näin vain noin 30.000 – 40.000.

Kaiken maailman tutkimusten mukaan noin 5 – 10 % yrityksistä pääsee kategoriaan ”kasvuyritykset”, eli tässä teoretisoinnissa 205 – 410 per vuosi. Riittäisikö meille tämä? Kauanko esimerkiksi Nokialla kesti kasvaa nykyiselleen? Kuinka monen perustetun yrityksen yhdistelmä nykyNokia, StoraEnso tai Metso on eli, montako täytyy syntyä, että se yksi on iso?

Ei kai syntperäisenä suomalaisena voi toivoa kuin Lottopottia: Samanlaista uutta, yrittelijästä maahanmuuttajien aaltoa kuin 1800–luvulla, joiden varassa Suomen 1900-luvun teollinen kasvu ja siten hyvinvointi on luotu. Tosi on….