Susi, susi huutavat poliitikot

Ja kun riittävän kauan huusivat ja riittävän monet, ei kukaan enää heidän huutoaan noteerannut. Miljardit muuttuivat jokapäiväisiksi. Velat vaihtuivat saataviksi. "Business as usual" on maassa vallitseva tunnelma.

Näin on käynyt EU/EMU-kriisissä. Kun huutoa ja vaikerrusta on nyt jo jatkunut pari vuotta, ei oikein kukaan enää jaksa ottaa poliitikkojen, etuhjärjestöjen, tutkimuslaitosten ja muiden ennustajaeukkojen kauhukuvia todesta. Näin ainakin täällä meillä, jossa  merkkejä edes taantumasta saa arkipäivän tasolla oikein hakemalla hakea. Kriisitietoisuuttakaan ei ole.

Siihen varmasti osaltaan vaikuttaa se, että vvm rahoittaa kuntataloutta noin 7 miljardin lisälainalla vuosittain. Kun siihen päälle pannaan kuntasektorin oma velkaantuminen ollaankin siinä "maagisessa" 10 miljardissa per vuosi. Siis noin 20 % yhteiskuntamme vuosikuluista rahoitetaan lainalla, jonka takaisinmaksun tarpeellisuudesta viisaat väittelevät ja poliitikot vastaamasta ja vastuutaan välttelevät.

Olemme siis tukevasti Kreikan tiellä. Yhteiskuntamme turhia kuluja emme halua laskea, koska liian moni politbyrokraatti menettäisi siinä leipäpuunsa, juustohöylä kun on jo siivoojat, vahtimestarit ja toimistoapulaiset jo ulkoistanut. Nyt ovat lähtövuorossa, joko alansa suorittavaa palvelutyötä tekevät  ammattilaiset tai 5 vuoden irtisanomissuojalla turvatut tyhjäntoimittajat. Emmekä voi niitä laskea, koska se vaikuttaisi suoraan BKTtä pienentävänä tekijänä luottoluokittajien arvioon tulos- ja talouskunnostamme.

Seuraaviksi itsesuggestion alkioiksi ehdotan huudettavaksi riittävän usein, ja koko kansan toimesta:

Ei meiltä häviä teollisuus,

• nuorisotyöttömyyttä tai - syrjäytymistä ei oikeasti ole,
• tuottavuuskehityksellä ei ole väliä sen paremmin yksityisellä kuin julkisellakaan puolella, 
• ei kuntien määrään saa puuttua, 
• pisamenestys ja virkamiestemme korkea osaaminen takaavat tulevaisuutemme, 
• veroja lisää - niitä kansa rakastaa, sillä 
• eihän raha maailmasta lopu eikä meiltä ainakaan.

Kyllä se siitä.  Pääasia on, että huudetaan.


PS.

No nyt se selvisi. Olemme viimeiset kaksi vuotta vain toimineet reality - TV/IT simulaatiopelin testialustana.

Vastuuton Väyrynen

Tähän mennessä useimmin presidenttivaaleissa hävinnyt ehdokas Paavo Väyrynen sitten jaksaa riemastuttaa. Nyt hän julistaa haluavansa pitää NATO-option avoinna sitä mahdollista tilannetta silmälläpitäen, jossa Venäjä vahvistaa sotavoimiaan, keskittää niitä itärajallemme ja alkaa käyttäytyä uhkaavasti.

Kuka kertoisi Paavolle, että Venäjä jo nyt uudistaa ja nykyaikaistaa sotavoimiaan satsaamalla siihen entistä huomattavasti enemmän budjettivaroja ja tarvittaessa aina lisää, on jo lisännyt keskityksiään itärajalle olennaisesti siitä, mihin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen olemme tottuneet ja käyttäytyy yhä uhkaavammin koko muuta Eurooppaa kohtaan?

Vastuullinen presidenttiehdokas ei muuten olisikaan huolissaan yksin Venäjän kehityksestä, puhumattakaan vain Venäjän Suomelle aiheuttamasta uhasta. Meille suomalaisille kun on aivan yhtä vaarallista kohdistuupa uhka meidän alueeseemme mistä ilmansuunnasta tai minkä sotavoiman toimesta tahansa. Ja päätellen siitä, miten Pohjois-Atlantisen finanssirakennelman päätöksenteko (siis päättämättömyys) varsinkin täällä Euroopassa etenee, ja uhittelu kasvaa on meidän syytä keskittyä kykyymme puolustaa aluettamme mistä suunnasta tahansa tapahtuvia loukkauksia vastaan.

Talous on vain lastu lainehilla

Talousmallien oletus markkinavoimien päätöksien rationaalisuudesta on osoittautunut fiktioksi. Kun markkinat vellovat, niin kuin ne viime aikoina ovat myllertäneet, niiden toimintaa kuvaavat parhaiten samat mallit, joilla selitetään nesteitä fysikaalisina voimina ja markkinoiden käyttäytymistä nesteen loiskumisena.

Se siitä markkinoiden näkymättömästä kädestä. Tai ainakin sen rationaalisuudesta. Yksittäisten toimijoiden päätöksenteon rationaalisuutta ei pitäne kuitenkaan asettaa kyseenalaiseksi? Vai pitäisikö ehkä sekin? Mutta kun he alkavat tälläkin alalla kriisissä reagoida sopulien tavoin, ihmisten rationaalisuus muuttuu nesteen fysikaalisiksi ominaisuuksiksi. Vouw.

Mutta toisaalta, 70 % ihmisestä on nestettä. Paniikissa se taitaakkaikki kerääntyä aivoihin.

EU, EURO ja EUROBONDIT pelastavat Suomen

Jos tehtyihin yhteisiin sopimuksiin voidaan luottaa.

Vaikka me suomalaiset itsestämme suuria kuvitelmia aina aika ajoin elättelemmekin, on painoarvomme EU-kokonaisuudessa demokraattisesti noin 1 %. (Kriteerinä, kansalaisdemokratian perustein, väestön määrä.) Vaikka se olisi 2, 3, 4 tai vaikkapa 5-kertainen, vaikutuksemme yhteisön päätöksentekoon jää enintään marginaaliseksi.

EUssa leikitään vain yhdenlaisia leikkejä; seuraa johtajaa. Vähemmistöt eivät, ainakaan vielä, ole nyrkki taivasta kohden olleet yhdessä huutamassa "me vaadimme". Jos siis EUssa toimimme ja haluamme päästä vaikuttamaan väestöosuuttamme suuremmalla määrällä, se voi tapahtua käyttämällä vain sitä resurssia, joka meille kaikille on yhteinen. Päätämme.

Huonokin ratkaisu on parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan. "Ei ratkaisua ollenkaan, kunhan viivytellään" on ollut strategiana EUn ja sen oman valuutan, EUROn kriisissä jo muutaman vuoden. Toivottavasti kaikki ovat havainneet, että viivyttämällä eivät EUn asiat ainakaan ratkea? Huonosta on menty kiihtyvällä vauhdilla koko ajan vain huonompaan.


EUn ongelmien keskeisimpänä perussyynä eivät sittenkään ole holtittomat pankkiirit ja vastuuttomat lainanottajat. Ne ovat seurausta, pelkkiä oireita. Perussyynä on huonosti toimiva demokratia. Sekä EUssa että sen jäsenvaltioissa. Se ilmenee valittujen poliitikkojen kyvyttömyydessä noudattaa yhdessä sovittuja kriteereitä myös silloin, kun niiden noudattaminen ei lupaa lisä-ääniä seuraavissa kansallisissa vaaleissa. Sen seurauksena luottamus sopimusten noudattamisesta on mennyt.

 

Kolmen AAAn euro-valtiot, Suomi siinä mukana, ovat kieltäytyneet siitä yhteisvastuusta, mitä eurobondit puhtaimmillaan edustavat. MUTTA. Komissio on laatimillaan kolmella vaihtoehtoisella mallilla osoittanut, että yhteisvastuullisuuden astetta voidaan bondeissa säädellä. Siis mikäli sopimusten pitävyyteen voidaan luottaa, kaikkinaisia yhteisvastuullisuuden riskejä voidaan hallita.

1. Ranska ja Saksa ovat tuomassa uutta esitystä velkakriisin rampauttaman EUn pelastamiseksi. Kuvittelisin, että vanhat, heidän itsensä esimerkistä aikoinaan nollatuiksi tulleet valtion vakauskriteerit palautetaan, mutta nyt automaattisin ja tuntuvin sanktioin niitä rikkoville. Lisäävät olennaisesti luottamusta.
2. Jo tehdyllä päätöksillä yhteisö on lisännyt mahdollisuuksiaan valvoa, ettei yksittäinen jäsen pysty muiden huomaamatta velkaannuttamaan talouttaan kestämättömälle tasolle. Ja jos siitä huolimatta niin tapahtuu, on sanktio tuntuva. Lisäävät olennaisesti luottamusta.
3. Nyt tarvitaan enää lopullinen niitti. Uskottava ja kiistaton viesti markkinoille siitä, että Kolmen muskettisoturin sääntö toimii, NATOn lisäksi myös EUROssa. Ratkaisuna on tähän ovat eurobondit, yhteisvastuulliset mutta yksittäisten jäsenmaiden osalta säädellyt ja kriteerien rikkomisuhankin osalta sanktioidut eurobondit. Lisäävät myös markkinoiden luottamusta.

Olettaisi noiden kolmen kohdan pitävän huolta EUROn vakaudesta ja EUn kestävyydestä pitkällä aikavälillä? Siis mikäli tehtyihin sopimuksiin voi luottaa. Miten nykykriisistä selvitään, jos selvitään, onkin ihan oman tarinansa arvoinen juttu.



PS.

Riskinä on se hetki tulevaisuudessa, kun jopa toimivan ja yhtenäisen EU-kokonaisuuden luottamus markkinoilla häviää. Jos globalisaatio nykyvauhdilla etenee siihenkään ei kauan mene.