Verkkojulkaisu Uuden Suomen blogissa Päivi Lipponen kirjoittaa otsikolla Sukulaiset huomioitava lasten huostaanottopäätöksissä. Vaikka asia on sekä inhimillisesti että taloudellisesti mielestäni erittäin tärkeä, suhtaudun hänen ulostulonsa vilpittömyyteen tässä asiassa suurella epäluulolla.
Ensiksikin, vaaleja pukkaa. Joten varmasti kansanedustajaehdokkaan on syytä aloittaa vaalityönsä riittävän aikaisin. Tässä tapauksessa verifioiden oma aiempi ”aktiivisuus” asiassa: ”Olen tehnyt aiheesta kaksi kirjallista kysymystä ja odotan ministerin vastauksia ja toimenpiteitä. Perheitä pitää tukea ajoissa, jotta ongelmat eivät kärjisty huostaanottoon. Jos niin kuitenkin käy, on tärkeätä pyrkiä säilyttämään lapsen yhteys vanhempiin ja sukuun.” Ja ihan hyvä niin. Näin potentiaaliset äänestäjät saavat tietoa tai toivetta tai näkemystä ehdokkaan ajattelusta ja arvoista?
Mutta toiseksi minulla on vahva mielikuva siitä, että juuri sosiaalidemokraatit ovat jo vuosikymmeniä, mm. perheoikeuden puolella olleet vahvasti etulinjassa taistelemassa yhteiskunnan ja virkamiesten merkityksen puolesta, perheen ja suvun merkitystä ja oikeuksia vastaan. Jopa siinä määrin, että huostaanotoissa suvun mahdollisuuksia on tietoisesti alennettu.
Virkamiehen ja kaupallisilla perusteilla toimivan sijoitusperheen kuviteltu ammattitaito ja osaaminen lienevät pohja sille uskolle, että suvusta on lastensuojelussa vain haittaa? Vai olisiko syy sittenkin raadollisempi? Ovatko perhekodit vain yksi tapa työllistää omia uskovaisia? Tai palkita heitä?
Siihen varmaan myös viittaa yksi artikkelin kommentoijista mainitessaan ”Huostaanotto näyttää olevan Suomessa jo merkittävää liiketoimintaa. Suku voisi häiritä tätä”
Ja toinen
”Huostaan-ottavat perheet ovat yleensä kunnissa puolueen jäsenkirjan omaavia henkilöitä, joita puolue kiittää lahjoittamalla huostaanotetun "perhekotiin".
Ja kolmas
”STM on jo iät ja ajat yrittänyt sorvata lainsäädäntöä kehitysvammaisten itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoituksista. meillä on edelleen voimassa yli 30 vanha laki kehitysvammaisten erityishuollosta ja sen § 42 antaa edelleen oikeuden käyttää pakkoa kehitysvammaisten hoidossa, ja palveluissa. Tapaamisrajoitteet ja -tapaamiskiellot ovat myös ”pakkokeinoja.”
Meille on huomaamatta päässyt syntymään yksityisiä palvelukoteja vammaisille, lastensuojeluun, vanhusten, päihdeongelmaisten ja psykiatriseen hoitoon.
Avit ovat antaaneet toimiluvan tyhjille seinille ja paperilla olevalle toimintasuunnitelmalle, henkilökuntamitoitukselle ja pätevyyksille. Sen jälkeen kukaan ei enää seuraa, millaista toiminta on, kunhan raha juoksee.
Lastensuojelun päiväsuoritteet ovat varmasti korkeimmat, mutta kehitysvammaisten asumisessa 250-300 e päivä ei ole mikään harvinaisuus.
Omaisten puuttuessa ongelmiin, seuraa sanktioita, tapaamisrajoitteita ja -kieltoja jopa keksittyjä pahoinpitelysyytteitä on nostettu omaisten siivoamiseksi pois.”
On varmasti tilanteita, joissa huostaanotolle ei ole vaihtoehtoja. Ei ole edes siihen motivoituneita tai kyvykkäitä ei edes halukkaita sukulaisia, isovanhempia, tätejä, setiä tai kaukaisempiakin. Tai huostaanotto edellyttää huostaanotetun sijoittamista, ainakin alkuun vankilanomaisiin olosuhteisiin. Mutta, tällainen kun olen, haluan asetaa kyseenalaiseksi viranomaisvaihtoehdon suosimien ”ammattilaisten” ensisijaisuuden sukulaisiin nähden.
Varmasti mukavampi maksaa 300 euroa päivässä ammattilaisen statuksella operoivalle ammatinharjoittajalle tai "kaverille", kuin vastuulliselle sukulaiselle? Onhan se noin 110.000 euroa vuodessa sierainparista. Ja ammattilainen tuskin hoitaa vain yhtä?
Olen muistavinani, että huostaanotot ovat kasvamaan päin ja nyt tasolla 17.000. (Vai oliko tämä vain lasten huostaanottojen luku?) Ja tässä syy kirjoittaa asiasta erityisesti talousalan lehdessä. Kertolaskun tuloksena julkisen sektorin kokonaiskuluksi tulee 1,8 miljardia euroa vuodessa. Kavereille? Mutta näinhän se meillä menee, ympäri käydään, yhteen tullaan?
PS.
En siis ole väittämässä, että sen paremmin demarit kuin suurin kuntapuolue kepu tai kokikset toimisivat lainsäädäntötyössään omiensa etua tavoitellen. Olen sanomassa, että toimillaan he luovat sille toimintaedellytykset. Tämäkin kun on osa julkishallinnon ylisuurista kuluista ja ainakin osa siitä myös osa meidän 15 miljardin puoluetukea.
