lauantai 31. lokakuuta 2015

Suomen ongelmien perussyy - petetyt äänestäjät



Meillä on liikaa puolueita, ja niiden olemassaolemisen oikeutukseen ja toimintatapojen oikeellisuuteen luottavia liikkuvia äänestäjiä. Varsinkin nykyisin, kun puolueiden ajamissa politiikoissa ei enää ole eroa. Valta, oman edun maksimointi ja vastuuttomuus ovat puolueita keskeisimmin yhdistävät tekijät.

TimoSoinin letkeät mutta itsevaltaiset toimintatavat, hänen yltiökonservatiivinen ja totalitaarisuuteen taipuva mielenlaatunsa nyt viimeksi Sebastian Tynkkysen suhteen, joka luonne on ollut selvä jo viimeistään Tony Halmeen ajoista, sekä kepun perinteinen kalliiden hallintohimmeleiden rakentelu veronmaksajien kustannuksella oman valtansa pönkkittämiseksi, tällä kertaa taas SoTe-seikkailussa osoittavat kristallinkirkkaasti, että liikkuvista äänestäjistä ei protestin esittäjinä ole yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen kannalta kuin haittaa ja harmia.

Puolueet ovat tasan samanlaisia jokainen. Ne toimivat vain omaa ja eliittinsä intressiä ajaen. Niiden toimintatapoihin eivät kannattajakunnan hetkelliset heilahtelut eikä kannattajien periaatteet mitään vaikuta. Antavat äänestäjälle vain uuden tilaisuuden pettyä.

Jos meillä jotain on liikaa niin puolueita, Itsenäisyyspuolueet, Muutokset ja ihan mitkä muut tahansa mukaan lukien. Historiamme (siis autonomian ajan loppu ja itsenäisyys) aikana niitä on ollut, laskutavasta riippuen runsaasti yli 100. Yksin niiden määrä osoittaa, että "ongelma" on kansalaisten korvien välissä, ei puolueissa sinänsä. Lisäksi 5,6 miljoonaisen kansan - äänioikeutettuja 4,2 miljoonaa - yleisten ja yhteisten asioiden hoitamiseen demokraattisesti riittää hyvin nykyisten eduskuntapuolueiden määrää (8) pienempikin porukka.

Puolueiden tapa toimia omissa sisäisissä asioissaan ei yhteiskuntaa välttämättä hetkauta suuntaan eikä toiseen. Lakeja niiden täytyy toki noudattaa, mutta sanktioita ei juurikaan ole ja syyttämisen kynnys on korkea. Tosin aina valtionhallinnosta löytyy Jonkkia ja Tarasteja, joihin hädän hetkellä turvata. Siltä osin poliittinen vastuu kuitenkin korostuu ja kannatus vaaleissa vaihtelee. Persujen ja Soinin ja jopa kepuleitten voi seuraavissa vaaleissa käydä joko hyvin, tai huonosti tai hyvin huonosti. (Arvio katsojan silmässä.) Ja tulos on silloin oikea.

Kansakunnan "ongelma" on se, että puolueiden valta ylittää selvästi kansanedustajien vallan. Valitsemme yksittäisistä ehdokkaista mutta puolue päättää. Puolueisiin kuulutaan, koska katsotaan, että joukossa on voimaa, ja siitä on etua oman näkemyksen edistämiselle. Mutta joukossa myös tyhmyys tiivistyy.

Yhteisten asioitten hoitamisen sijaan porukassa korostuu asianomaisen joukon etu, ei missään tapauksessa kansankokonaisuuden. Lopulta, kuten meillä nyt siitä tulee päätöksenteon kannalta keskeisin motiivi. Viimeistään silloin puolue on rapautunut etujärjestöksi, joilla ei pitäisi olla sijaa eduskunnassa ollenkaan. Pitkässä juoksussa tämä ilmenee erinomaisesti ja selkeimmin yleensä kepulien, demarien ja ruåtsalaisten päätöksenteossa. Soinin resupetteri-porukka on vasta puolueeksi muuttumassa.

Puolueiden "ottaessa vallan" valituilta kansanedustajilta, asioiden hoitaminen jää toisarvoiseksi ja siirrytään iltalypsyjen ja lehmänkauppojen alueelle. Kuitenkin meillä on eduskunnassa 200 valitsijoiden valtuuttamaa kansalaista, joilla olisi omaan älyyn, osaamiseen, koulutukseen, kokemukseen perustuva ja perustuslain nimenomaisella ”määräyksellä” oikeus käyttää itsenäistä arvostelukykyä ja päätösvaltaa toimissaan. (Perustuslain 29§) Sitovien ryhmäpäätösten ja kurinpitotoimien mahdollisuus saavat itsenäisen ajattelun kyllä ruotuun ja nöyräksi. Viimeistään sen tekee talous ainakin, jos haluaa tulla uudelleen valituksi.

Yksittäisen asian ratkaisemisen reunaehdot alkavat nykyisin olla jo sitä luokkaa, että "puolueideologia" ja "puolue-etu" vain hidastavat, sotkevat ja monimutkaistavat ratkaisujen aikaansaamista.Vertaa vaikka SoTe ja/tai kuntauudistus, jossa valmista ei saada aikaan millään ja lopulliseksi vaihtoehdoksi taitaa muodostua kallein ja tehottomin, joskin kepuleitten vallan jatkuvuuden turvaamisen kannalta tarkoituksenmukaisin.

Puolueilla toki on paikkansa toimivassakin parlamentaarisessa järjestelmässä, onhan ihminen - yksittäiset kansanedustajat mukaan lukien - sosiaalinen eläin. Valitettavan usein edelleen myös laumaeläin, mikä todellisen kriisin ja katastrofin aikana kieltämättä onkin lauman ensiarvoinen turvatakuu. Harvemmin tähän lainsäädännön arjessa kuitenkaan on tarvetta tukeutua.

Arjessa täytyisi saada asiat hoidettua mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti, mikä markkinataloudessa tarkoittaa myös taloudellisesti. Kansakunnan kannalta yksittäisen puolueen vallan turvaaminen ei ole tavoiteltavaa, vaikka puolueiden toiminta toimivalle demokratialle välttämätöntä onkin. Se on yksiselitteisen haitallista, kuten kokemukset yksipuoluejärjestelmistä kiistatta osoittavat.

Meillä ongelmaksi nousee puolueiden nykyinen rooli ja merkitys, joka ylittää nyt kansanedustajan roolin mennen tullen. Erinomaiset esimerkit tästä antoivat, Soinin Giljotiinin lisäksi viimeksi Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahalahjomaskandaali.

Puolueiden roolin pitäisi yksinkertaisesti olla toimiminen samanmielisten poliitikkojen vaaliorganisationa ennen vaaleja ja korkeintaan valituksi tulleitten samanmielisten poliitikkojen vertaistukena ja yhteistyöelimenä omien ajatusten ja ideoiden pallotteluseinänä. Eikä missään vaiheessa päätöksentekijänä. Niiden nuorisosäätiöt, settlementit, sosiaalisen vuokratalotuotannon tarjoajat, turvapaikkamajoittajat, terveyskylpylät jne. toimivat lähinnä tehottomina julkisraahoitettuina markkinahäirikköinä, sen lisäksi että ovat puolueille hyödyllisiä säästöporsaita ja suojatyöpaikkoja. Niillä ei hyödyllistä merkitystä kansakunnalle arjessa ole. Ja kriiseissä lauma kyllä kasaantuu.

Arjen asiat pitäisi hoitaa asioina, joista kansanedustajat päättävät itsenäisesti. Jos haluamme valita maan parhaat kyvyt edustamaan itseämme kansallisessa päätöksenteossa, ja kuvittelemme heidät myös kansanedustajiksi saavamme, meidän on alettava keskittämään huomiomme ihmisiin, ei puolueisiin. Se taas edellyttää, että emme suostu valitsemaan kansanedustajiksi puolueiden valittavaksi tarjoamia vallattomia, impotenttejä ja kalliiksi meille tulevia napinpainajia.

Koska moisen muutoksen toteuttaminen vaarantaa aivan liian monen impotentin opetuslapsen ja puolueeksi itseään kutsuvan ihmislauman tulevaisuuden, on turha kuvitella, että muutos vapaaehtoista tietä onnistuisi. Järjestelmä ei muutosta kaipaa, eikä sitä edistä. Olipa tarve kuinka suuri tahansa, siihen ei yksikään puolue suostuisi.

Se ei myöskään toimi politiikan marginaaliin heittäytymällä, eikä varsinkaan jättämällä vaalit väliin, eli nukkumalla. Menneet vaalit – joka ikinen – ovat osoittaneet, että huoli äänestysaktiivisuudesta ja nukkuvien suuresta määrästä kestää korkeintaan viikon - kaksi. Positiivisia syitä äänestämättä jättämiselle on puolueiden ja niitä seuraavan median aivan liian helppo keksiä. Protestina nukkumisella ei enää ole merkitystä, se ei ole viesti. Sillä ei vaikutusta koska sitä ei mielletä teoksi vaan joko tyytyväisyydestä johtuvaksi toimettomuudeksi tai korkeintaan yhteiskunnasta syrjäytymiseksi. Kummastakaan porukasta ei niin väliä ole.

Kun aivan ilmeisesti kovin moni perinteisiin puolueisiin pettynyt ja protestiksi kaksissa viime vaaleissa äänestänyt persuja ja nyt uudestaan pettyneenä etsii nyt poliittiselle aktiivisuudelleen merkitystä ja uutta kotia olisin jälleen tarjoamassa vaihtoehtoa. Sitä avoimen kapinan lisäksi ainoaa vaihtoehtoa, jolla yksittäisellä kansalaisella on mahdollisuus aikaansaada poliittiseen järjestelmäämme muutos parempaan.

Annetaan äänestäjille aito syy äänestää kansakunnan puolesta. Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä.






PS.

Tiedän, että vaalit vasta äsken olivat ja seuraavia saadaan odottaa yli kolme vuotta. Mutta ehdottamani vaihtoehdon ylivoimaisuus ei välttämättä kaikille ihan nopeasti aukene. Lisäksi projektin valmistelu ja äänestäjien mobilisointi vie aikaa, varsinkin kun keino ei ole ihan perinteinen, vaikkakin ammattilaisten toimesta tehokkaaksi ja toimivaksi todistettu. Ja jopa siitä huolimatta, että tällä tavalla äänestämisessä ei suoranaisia haittavaikutuksia olekaan varsinkaan, jos houkuttelevimpana vaihtoehtona on syrjäytyminen, nukkuminen tai jälleen pettyminen.



torstai 29. lokakuuta 2015

Sauli Niinistön viimeinen kirje Angela Merkelille, kopio Mario Draghille



Lähtökohtaisesti olen sekä Euroopan liittovaltion että sen yhteisen valuutan, euron kannattaja. Menneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että olemme edenneet perse edellä puuhun. Ilman toimivaa eurooppalaista liittovaltioita on perustettu itsenäisille ja taloudelliselta rakenteeltaan, historialtaan ja identiteetiltään vahvasti toisistaan poikkeaville valtioille yhteinen valutta. Samalla on kaikilta muilta kuin Saksalta viety mahdollisuus olennaisesti vaikuttaa euro-alueen rahapolitiikkaan.

Tämä ja suurimpien jäsenien (Saksan, Ranska ja Britannian) halu maksattaa omien pankkiensa ja poliitikkojensa virheet muilla ja kyvyttömyys tai vähintäänkin haluttomuus korjata virheellisen politiikan suuntaa on köyhdyttänyt pienet reunavaltiot - mukaan lukien Suomen - ja ajaneet ne kansallisen kurjistumisen kierteeseen, josta ei oikenemisen mahdollisuutta ole löydettävissä. Jatkuvat kehitysviritelmät eivät poista perusvirhettä. Yhteinen valuutta on pilannut liittovaltion mahdollisuuden.

Tässä ehdotus tasavallan presidentin kirjeeksi, jolla Suomi irrottautuu EMUsta.

"Tänä edessä olevien vaikeiden ratkaisujen hetkenä tunnen tarvetta ilmoittaa Teille tulleeni vakaumukseen, että kansani pelastaminen velvoittaa minut löytämään keinon nopeasti irtautua eurosta ... 

Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisi valuutallenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin kuusimiljoonainen kansa taloussodassa totaalisti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maasta tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen uhan alaiseksi en voi kansaani päästää ... 

Pidän velvollisuutenani johdattaa kansani irti eurosta. Omasta tahdostani en milloinkaan voi enkä halua kääntää varallisuuttamme tai resursseja, joita meille niin runsaskätisesti on luovutettu, saksalaisia vastaan. Toivon, että Te, vaikkette hyväksyisikään tätä kirjelmääni, haluaisitte ja koettaisitte kuten minä ja kaikki suomalaiset toteuttaa tähänastisten suhteidemme loppuselvittelyn välttäen kaikin keinoin niiden tarpeetonta kärjistämistä. "  




Edellä soveltuvin osin korjailtu, elokuun 24. päivänä 1944 Mannerheimin Hitlerille lähettämä kirje, jossa hän ilmoitti päätöksestään irrottaa Suomi sodasta. Saksa on niin suuri kansa, Mannerheim kirjoitti, että se jää elämään siinäkin tapauksessa, että se häviää sodan. Mutta Suomi on niin pieni kansa, että se voitaisiin karkottaa asuinsijoiltaan ja tuhota. Hän olisi voinut lainata J. V. Snellmania, joka kirjoitti, että "ainoastaan sivistymättömien heimojen nähdään taistelevan tuhoutumiseensa saakka". Hitler jatkoikin taistelua tuhoutumiseensa saakka.

Lähteet:

ojs.tsv.fi/index.php/ta-test/article/download/46886/12812
http://finland.se/public/default.aspx?contentid=110736&contentlan=1&culture=fi-FI


tiistai 27. lokakuuta 2015

Jytkyjohtaja koulukiusaajana?

Otsikko kuvaa mitä Soinin nykytoimista väistämättä tulee mieleen. Jytkyjohtajan kurinpalautus Sebastian Tynkkyselle on kuin kopio NKPn tai NSDAPn johtamiskäytännöstä, vaikka sekä Gulag ja KZ ovat jo arkaaista menneisyyttä. Vai ovatko? Ei olisi ensimmäinen kerta kun puolue itsensä tuhoaa. Aiemmatkin viritelmät ovat kohdistuneet puoluekentän äärilaidoille. Joihinkin useitakin kertoja. Poliittinen fundamentalismi vaatii aina vahvan johtajan, messiaan, konsulin, generalissimuksen, ducen, riikivanemman tai oikein Führerin. Ainoa Oikea Totuus kun ei ole kaupan. Valitettavan usein jäljelle jäävät vain rauniot.

Vaikkei syyllisten osoittamisesta suoranaista hyötyä olekaan - tulos kun jo on housuissa - en voi kuin ihmetellä, että kepulit ja kokikset ovat jälleen kukkoina tunkiolla. Kertoo valitettavan paljon meidän parlamentaarisen demokratiamme toimivuudesta.

Maa heidän allaan on todella tunkioksi muuttumassa. Niin tehokkaasti, että alkaa olla syytä uskoa sitä myös tavoitellun ja edelleen tavoiteltavan. Kahdeksan - kaksitoista karmeiden virheiden ja vastuuttoman fantsuttelun vuotta on takana ja yhä he saavat jatkaa maamme ja yhteiskuntamme tuhoamista. Omille poliittisille opetuslapsille paskat kyllä kelpaavat ja EK, SY ja Perheyritysten liitto (PYL) varmaan tuloksista jopa riemuitsevat. Nykypolitiikalla ei kurjistumiselle kuitenkaan näy loppua.

Valitettavinta asiassa on, että meidän poliittisessa järjestelmässämme ja puolueiden toimintatavoilla on muutosta enää aivan turha odottaa. Sen todistavat kiistatta kahden suuria odotuksia herättäneen kansanliikkeen rapautuminen puolueiksi. Vihreät  ja persut . Kummankin vaikutus kansalaisten ja kansakunnan yhteisten asioiden hoitamiseen on ollut odotuksiin, toiveisiin ja tavoitteisiin nähden kauniisti ilmaistuna negatiivinen. Tuloksia ja asioiden hoitamisen lopputulemaa tarkasteltaessa katastrofaalinen.

Suomi on tunnetusti niin pieni maa, että tänne yhtenä aikana mahtuu vain yksi totuus. Tai yksi prioriteetti. Näin varsinkin silloin, kun massat innoittuvat uutta otetta ja kulttuuria lupailevasta yhteiskunnallisesta liikkeestä. Pettyneitten ja petetyksi itsensä kokeneiden aika ja energia menee uuden liikkeen rakentamiseen puolueeksi. Muitten aika moisen ihmettelyyn tai oman vallan menettämisen pelosta näiden aktiiviseen vastustamiseen.

Koijärvi-liike 1979 synnytti Vihreän liikkeen joka rekisteröityi puolueeksi puolueiden joukkoon vuonna 1988 ja rapautui etujärjestöksi viimeistään vuonna 2010 jäätyään hallitukseen vielä sen päätettyä kahdesta ydinvoimalahankkeesta.

Suomen Maaseudun Puolueen raunioille jäi muutama aktiivi vielä vuoden 1995 konkurssin jälkeen. Timo Soinin lähinnä kai itselleen rakentaman valitsijaorganisaation Jytky vavahdutti Suomen perinteistä poliittista järjestelmää vuonna 2007. Jyrki-boyn hallituksesta jättäytyminen pelasti tuloksia vielä 2011. Etujärjestöksi muuttuminen on tälläkin resupekka-puolueella kuitenkin jo hyvää vauhtia menossa.

Demarit tukehtuivat Jutan punaisiin sukkahousuihin rasvanahkojen kuvitellessa populistis-sosialistisen nationalismin tulevaisuuden löytyvän Persulasta. Miten pysyvää nyt näkyvä paluuliike kukkahattutätien puolueeksi muuttuneeseen demarikotiin on, jää nähtäväksi. Yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen tasoon sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Ei vaikka SAK, STTK ja AKAVA yhdessä ryhtiliikettä rakentelisivatkin. AY-liike on massojen ja varsinkin nuorten ja koulutettujen mielissä jo onnistuttu syyllistämään kilpailukykymme keskeisimmäksi tuhoajaksi.

Loppujen itseään puolueiksi nimittävien merkitys yhteiskunnassamme on marginaalinen ja katoavaa kansanperinnettä. Jopa ruåtsalaisten.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät alkaa joku uusi liike taas kohta nostaa päätään. Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset ensin ja Kataisen, Stubbin ja nyt Sipilän hallitusten tuhoisat toilailut ovat rauniottaneet maan ja lamaannuttaneet kansan. Pettyneet ja petetyt jaksavat vielä olla hiljaa. Veikkaan kuitenkin, että korkeintaan niin kauan kuin rahaa riittää. Tasaisen vauhdin taulukolla siihen ei kauan mene. 

Noin 400.000 työtöntä, ilman ensimmäistäkään työllistymisnäkymää, näistä jo kohta neljännes pitkäaikaistyöttömiä; hallituksen kiristävä ja leikkauksia lisäävä, investointihaluja tappava ja lähtökohdiltaaan heikoimpia kyykyttävä finanssipolitiikka; mutta töitten lisääntymisen kannalta tuloksettomiksi jääneet menneitten vuosien alennukset yritysten verotukseen ja työnantajamaksujen kventamiset; kasvava maahanmuuttajien joukko, josta EK, SY ja PYL toivovat työmarkkinoille palkkatason halpuuttajaa; koulutetun, osaavan ja usein parhaassa työiässä olevan väestön lisääntyvä maastamuuttomahdollisuuksien etsiminen ja lopuksi vaikkapa puoluejärjestelmän kyvyttömyys sopeuttaa julkista hallintoa kansakunnan – siis veronmaksajien – maksukyvyn mukaiseksi pitävät huolen siitä, että Suomella on edessä tuskien taival.

Me emme tarvitse uusia liikkeitä emmenkään puolueita. Emme ensimmäistäkään. Nykyisissäkin on vastuuttoman vallan haltijoiksi aivan liikaa. Näin siitä huolimatta vaikka - tai oikeammin koska - entisetkään eivät hoida niitä hommia, joita varten heidän ehdolle asettamia eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuuliaisesti neljän vuoden väliajoin valitsemmekin. Meidän pitäisi keskittyä luomaan tapa tai tavat, joilla saisimme nuo valitut hoitamaan yleisiä ja yhteisiä asioitamme. Ei etujamme, heidän tai heidän asettamansa puolueen eduista puhumattakaan.

Olen tarkoituksella jättänyt tarkastelun ulkopuolelle monia talouden shokkeja, jotka kieltämättä ovat aikaansaaneet hyvät edellytykset elendiallemme. USAsta alkanut ja euro-aluetta nyt tuhoava finassikriisi, jonka ratkaisemisessa euro-poliitikot ja virkamiehet etenevät virheestä toiseen, tänä vuonna ennen näkemättömiin mittasuhteisiin kasvava pakolaiskriisi, Euroopan turvallisuuden heikkeneminen, sotilaallisten konfliktien määrän kasvu ja epävarmuuksien lisääntyminen niistä ilmeisimpiä lähes globaaleja ilmiöitä. Metsäteollisuuden rakennemuutos, Nokia ja Venäjän talouskehitys ja pakotteiden vaikutukset suoraan meihin vaikuttavina.

Kaikkia näitä yhdessä tai erikseen voidaan hyvin käyttää - ja käytetään - kelpo tekosyinä ja selittelyinä katastrofaaliselle tilanteellemme. Vaan mitä on tehty? Mitä on saatu aikaan? Ja erityisesti mitä ovat saaneet aikaan ne, joilla on maassa johtajuus? Niille, jotka olemme valtuuttaneet siihen ja joiden opetuslapsille vielä moisesta maksamme. Puolueilla ja muilla etujärjestöillä?


Jäävätkö nytkin jäljelle vain rauniot?

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lehtomäki presidentiksi! Tai Vanhanen! Tai kumman tahansa hevonen!!



Katselin poikkeuksellisesti Ylen MOTtia. Eihän tässä ole enää mitään tolkkua. Kaiken maailman pelleilyt nostetaan  esille. Taas kerran. Toisaalta eipä ole ollut paljon missään muussakaan ollut minkään valtakunnan tolkkua asioissa, mitä puoluekoneistot ovat saaneet julkisuuteen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Anneli Jäätteenmäen hallituksen kaataminen ja kaatuminen menee luonnollisesti demarien ja Paavo Lipposen piikkiin. Eikä sen paremmin Jäätteenmäen hallituksessa kuin sen kaatamisessakaan mittään järkeä ollut.

Eiköhän meillä nyt ole huomattavan paljon uhkaavampia ongelmia kuin keskustella vuosituhannen alun korruptiosta?

En minä asioiden selvittelyä halua estää. Päin vastoin. Mutta minua pelottaa se vanha totuus, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. ”Pelkään”, että jälleen kerran yleisen kansalaiskeskustelu painopistee siirretään kanssakunnan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoiseen ”eipäs juupas” someiluun. Meillä ei siihen ole varaa. Ei enää.


Vaalirahoitusongelmien, siis vaalirahoituskorruption ennalta ehkäisemiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas keino. Julkisen puoluerahoittamisen kieltäminen ja sen rikkomisen sanktiointi. Eikä edellisen lisäksi juurikaan muuta vaadita kuin edellyttää perustuslain, erityisesti sen 29§ noudattamista ja sen rikkomisen sanktiointia.  


PS.

Ei demokratian ylläpitämiseen ole olennaista antaa mahdollisuutta yksittäisen puolueen ylläpitämiseen julkisista varoista. Tärkeää on, että niiden mahdollisuus rahoittaa toimintansa ja erityisesti vaalirahoituksensa voi perustua muuhunkin kuin julkiseen tai piilotettuun korruptioon ja Hyvä Veli-järjestelmiin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Rajat kiinni vaativat persut


Tässä muutama viikko sitten Eesti alkoi, sulassa sovussa Suomen seinähullujen ELY-viranomaisten kanssa houkuttelemaan Suomesta lähinnä kai Nokialta irtisanottuja it-asiantuntijoita maahansa työvoimmaksi tai yrittäjiksi. Nyt ilmeisesti länsinaapurimme Ruotsi on samoilla apajilla

Ja mikäs siinä tässä globaalissa maailmassamme. Varsinkin jos ajatellaan asiaa yksilöitten tasolta ja heidän ja perheittensä toimeentulon kannalta. Niiden Nokialta ja lisääntyvästi myös kaikista muista yrityksistä irtsanottuja asiantuntijoita. Edes Nälkämaan laululla eivät hallituspuolueet enää pitkälle kansakuntaa motivoi. Ainakaan kaupungeissa. 

Voisiko joku ystävällinen sielu käydä kertomassa Arkadianmäellä, tai nyt siis entisen Sibeliusakatemian tiloissa viihtyville puolueille, että heiltä todella edellytetään tekoja, ei yksin puhetta? Suomalaiset osaajat ja meidän vastaanottamat pakolaiset, siirtolaiset ja muukin sopiva väki pitää saasda tuottavaan työhön. Ja nopeasti. Eihän Suomen nousua voi jättää kiihtyvän emigraation varaan? Ei vaikka imigraatio onkin uuteen huippuunsa noussut. 

Eihän tänne kohta kukaan tolkullinen viitsi jäädä puolueiden ja virkamiesten kiusattavaksi. Ei ainakaan, ellei persut todella saa rajoja lopullisesti suljettua. Sitten alkavatkin vaihtoehdot olla vähissä.





Ja tässä alla jälkeen yrityksiäni osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.



Kovinpa on Kangasharju yksisilmäinen. Mutta ekonomistina hän katsookin ilmiöitä varsin kapeasta kulmasta, vaikka muuta luullaan. Totuus on kuitenkin, että pitkälti juuri Jyrki-boyn jäljiltä tilanteemme on mikä on. Väärää arviota väärien perään alkaen vvm-ajastaan 2007. Uhoilua, lupauksia ja fantastisia päätöksiä, mutta tulos ratkaisee. Nopeasti ei tule mieleen yhtä toivotonta valtionvarainministeriä eikä pääministeriä. Jäljelle jäivät vain rauniot.
http://eaglesflysingly.blogspo... lisää kuolemattomia kommentteja tämän toivottoman tunarin toilailuista löytyy blogilta kaikkien kyseessä olevien vuosien osalta reippaasti yli sadan artikkelin verran.
Kun emme juurikaan voi rahamme arvoon nopeasti vaikuttaa pitäisi nykyhallituksen ensisijassa olla huolissaan kulutuskysynnän turvaamisesta. Vain siten investoinnit saadaan liikkeelle. Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen EKPn helikopterirahalla ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.




On turhaa edes kuvitella, että hyvä ansiotaso, haasteellinen työ, osaamisen hyödyntäminen, itsensä toteuttaminen tai ihanat kanssaihmiset olisivat vetovoimatekijä. Eiköhän tämäkin yhteenveto osaltaan osoita, että meidän on tyytyminen pakolaisiin. Josko edes heidät osaamme motivoida tänne jäämään.




Toivottavasti hakemus on riittävän hyvin perusteltu ja iso. Ja toivottavasti meillä rakennetaan myös muita kotouttamis ja työllistämisstrategioita. http://eaglesflysingly.blogspo...
Saataisi edes jotain positiivista uutta aikaan.




Helikopterirahaa. Hurraa?
Pankkien, sijoittajien ja valtioitten rahoittaminen ei kysyntälamaa poista. Tarvitaan työtä niille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuluttaa.




Tämä ei enää ole kuvailtavissa hölmöläisten touhuksi. Tämä on leikkausten johdosta lakkautetun mielitautisairaalan suljetulta osastolta ulkoistettujen seinähullujen tapaa toimia. Yhteiskuntasopimusten esittäjistä on kuoriutunut ideologista, kansakunnan etujen vastaista ja sen yhtenäisyyden vaarantavaa taistelua käyvä Ainoan Oikean Totuuden toverikunta. Kaiken maailman hihhuleita sitä maa päällään kantaakin.



  
Miksi ihmeessä Ilpo Kokkila olisi suostunut osakkaaksi Fennovoimaan, ellei a) Putlerin porukka olisi tehnyt tarjousta josta ei voi kieltäytyä (kannattaa miettiä mikä merkitys SRVlle on Venäjän markkinoista aina syntymisestään lähtien) ja b) ellei sille samalla olisi tarjoutunut mahdollisuutta saada rakennusteknistä projektia itselleen? Näistä kahdesta a) on se keskeinen, ja b) antaa yleisesti hyväksyttävän perusteen "pelastaa" Suomen valtio itse itselleen keittämästään sopasta.



  
Päätön ratkaisu. Varmasti ensimmäisenä aletaan julkaista "asiakkaiden" siis lasten kuvia. Ehkä vielä nimet, osoitteet ja vanhempien varallisuus antaisi sekopäille lisäinfoa rikollisille toimintapäätöksilleen.


  


"Hallituksen kilpailukykytavoitteet olivat hyviä, mutta yhteiskuntasopimuksesta puhuminen on julmaa pilkkaa tasaveroisia kansalaisia ja avointa demokratiaa kohtaan, kun sitä määritetään kabineteissa eduskuntavaalien jälkeen kansan lupia kysymättä."  Niin totta, niin totta Tuikan tässä julkaistu suomalaisen  puoluepoliittisen järjestelmän analyysi.

Yhtä toki ihmettelen; äänestyslakkoa.  Nukkuminen ei ratkaise mitään ennen kuin niitä on selvästi enemmän kuin äänestäjiä. Se päivä ei koita. Selittelyille, siis puolueiden ja heitä edustavien poliitikkojen ja muiden opetuslapsien selittelyille jää aina riittävästi sijaa.  Ja kuten olemme havainneet, viikon kuluttua vaalituloksen julkistamisesta palataan arkeen. Siis puolueiden vallan jakoon.

Ainoa tapa jolla yksityinen äänestäjä voi toivoa muuttavansa järjestelmäämme kansanvaltaiseksi on poistaa valittujen edustajien ja heidän edustamiensa puolueiden legitimiteetti; oikeus edustaa kansaa. Se voi rauhanomaisesti tapahtua vain siten, että käy äänestämässä, mutta jättää taatusti mitätöitävän äänen jättämistä. Sitä ei nokkelinkaan poliitikko pysty selittämään parhain päin.

  





Pitäisi Suomessa varmaan havahtua siihen, että Venäjän kaasusta irrottaminen ei ole osittain venäläisessä omistuksessa olevan Gasumin intressissä. Se mikä Gasumin kannalta ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa ei välttämättä ole Suomen kansallisen intressin osalta kannattamatonta. Se saattaa olla huoltovarmuuden osalta jopa elintärkeää.



Höpö löpö
Suomen kilpailukyvyn heikkous johtuu pääsääntöisesti meidän liian suuresta julkisesta sektorista. Ei suinkaan sairaanhoidosta, koulutuksesta tai sosiaalitoimesta vaan puolueiden itselleen rakentamien valtapesäkkeiden kustannuksista. http://eaglesflysingly.blogspo...





Varkaus on aivan liian mieto ilmaus siitä politiikasta, jota Saksa vaatii EU-alueella noudatettavaksi. Saksaksi sen voisi ilmaista sanoilla Europäishe Endlösung tai Totalvernichtung Europas.


  


Kansallisen itsekkyyden ja sen itsenäisen rahapolitiikan tuloksen ylistys.




Kun haastattelun kohteena on suomalasten yritysten etuja Venäjällä ajavan yhteisön toiminnanjohtaja ei uskalla edes odottaa etujen konkretisoitumista. Onkohan kukaan vaivautunut kiinnittämään Valon huomiota Putlerin muihinkin kuin maailmanpelastajan ominaispiirteisiin? Hänhän on myös omnipotentti ja pitkävihainen.
Veikkaan ja ainakin toivon pikaista henkilöstökiertoa East Office of Finnish Industriesin - yhteisössä. Ihan meidän itsemme vuoksi.


  
Kannattaisi varmaan ennemminkin kehittää esimiesten johtamiskykyjä ennen kuin on liian myöhästä?


 Suomi on jälleen ottanut käyttöönsä sen keskeisen vientituotteen, jonka viennistä meillä on pitkäaikaisin kokemus, jonka tuottaminen meillä todella hallitaan ja josta meille ei ole kuin kustannuksia ja haittaa. Suomalainen kärkihanke läpi historian. Kansalaisten vienti ulkomaille. 


Hölmöläisten hommaa.




Raha on velkaa, jonka joku on ottanut vastattavakseen. Jos EKP paikallinen edustaja ottaa vastuun Suomen valtion velasta, emme voi kuin toivoa, että velkapaperi hukkuu Suomen Pankin holveihin. Niin syvälle, että niitä ei koskaan löydetä, eikä siis koskaan maksuun panna. Ilmeinen ikiliikkuja. 

Vaan onko ratkaisu sittenkin liian suoraviivainen, yksinkertainen ja hyvä ollakseen totta? Ratkaisu toimii niin kauan, kun kansalaisten luottamus valuuttaan ja erityisesti rahan arvoon ja ostovoimaan säilyy. Ja niin kauan, kun EKP paikallinen edustaja ei vaadi suoritusta. 

Toisaalta vain EKP voi edellyttää Suomen valtiota maksamaan velkansa eräpäivänä. Kokemuksen mukaan EKP tanssii nyt Saksan pillipiiparien tahdissa, ei Suomen. Entä jos tai kun valtasuhteet muuttuvat?




Eikö ehdotus, niin hyvä kuin se onkin, ole jo jälkijunassa? Päätös EPICin ostamisesta kai jo tehtiin? Sitä paitsi ainakin minulle on muodostunut käsitys, että HUSin lääkärikunnalle käy APOTISSA mikä tahansa ohjelma, kunhan se on EPIC. Maksakoon se mitä tahansa ja työllistäkööt kenet tahansa, missä tahansa.




Tässä on villakoiran ydin; "Saksan viranomaiset näkevät tämän merkkinä heidän hyvyydestään verrattuna kaikkien muiden onnistumisen puutteeseen".
Kolmannen kerran 100 vuoden aikana Saksa on ajamassa Euroopan ja maailman kurimukseen.


  

Otsikon kai useimmiten kirjoittaa media? Ihan itse.
Eihän VMn ja EVAN, ETLAn, EKsta puhumattakaan tarvitse olla kiinnostuneita taloustieteestä. Eikö olisi riittävää, jos he hoitaisivat kansan taloutta mahdollisimman hyvin?
Myönnän, siitä ei heitäKÄÄN voi syyttää. Meillä kun tärkeintä tuntuu olevan, että oma ideologia selviää, voittaa.
Eikö todellakaan ole mahdollista, että me suomalaiset, ihan itse mietimme ratkaisut ongelmiimme? Ja mitä myöhemmäksi moisen siirrämme, sitä vaikeammaksi ratkaisut tulevat.






Kepussa ei siis noudateta edes demokraattista päätöksentekoa vaan vähemmistön
diktatuuriaa. Tulokset puhuvat puolestaan. http://www.hs.fi/sunnuntai/a14...






Siis kepussa ei enää noudateta edes demokraattista päätöksentekoa vaan vähemmistön diktatuuriaa. Eipä yllätä.



Kun kritiikittä kuljetaan "teit´isäin astuman", eli peesataan Saksaa, kuten isät ja iso-isät aikoinaan seurauksena voi olla vain kurjistuminen. Kuin silloin ennen. Sitä oikein ihmettelee oikein missä määrin peruskoulun PISA-tulokset näkyvät päättäjien toiminnassa?


  

Varmasti Minna Martikaisen ajattelusta on huomattavasti enemmän järkeä, kuin ajattaa työmarkkinat väistämättömään konfrontaatioon iänikuisilla yhteiskuntasopimus-ehdotuksilla. Ja aloittaa luetteloimalla mistä kaikesta kenenkäkin on luovuttava. Meidän taloudellinen, ja kohta myös yhteiskunnallinen tilanne alkaa olla sellainen, että kansakunnan kahtia repivä vastakkainasettelu on täällä jälleen. Tarvitsemme kieltämättä uusien toimintatapojen kehittämistä. Niitä vaan ei nykyisillä puolueilla, sen paremmin oikealla kuin vasemmalla ole meille antaa. Ja kuitenkin, heillä ja vain heillä on päätöksenteon avaimet.


  

Ei siis mitenkään ihmeellistä, että verotus ja "muut työnantajamaksut" syövät Suomen vientikilpailukyvyn. Näinhän näitä suojatyöpaikkoja meillä ylläpidetään, uusia luodaan ja olevien kustannuksia kasvatetaan. Vaikutus varmaan yhden arkipyhän luokkaa?

Kohteesta >



Kun yhteiskunnan huomio keskittyy säästämiseen, leikkaamiseen ja kurjistamiseen talous yleensä sakkaa. Kun siitä nyt on tehty yhden maanosan Ainoa Oikea Totuus ja uskontunnustus, maanosan talous sakkaa. Investointituotteita vievät pienet rajamaat sakkaavat varmimmin ja voimakkaimmin. 

Fantsutellaan nyt tätä. Mehän tienataan tällä.


  

Tästä pakkolaki-hallituksesta on rapautumassa uusi Vanhasen, Kataisen ja niiden jakojäännösten Marin ja Tumpin fantsuttelijahallitusten klooni. Se siitä Sipilä-ilmiöstä. Sinne valahti taas kerran Esko Ahon ja Matti Vanhasen ideologisen pannukakun rehabilitointiyritys.

Kun kansakunnan politiikan "parhaat" istuvat päätöksentekijöinä hallituksessa ei voi kuin ihmetellä, minkälaiset kyvyt kunnallishallintoa johtavat. Axel Oxenstierna iskee silmää ja hymyilee taas haudassaan. "Mitäs minä sanoin."




  
Dosentti desantti se jaksaa. Eivät ole Putlerin puhdistukset vielä häneen yltäneet. Sääli.


  

Kannattaako meidän todella halkoa hiuksia mahdollisten vaikutusten arvatuista lopputulemista, kun maa on matkalla konkurssiin? Ei meillä 8 vuoden fantsuttelujen jälkeen ainakaan varaa enää moiseen olla pitäisi.




Tämä on valitettavan tarkka kuva siitä yhteiskunnasta jota sinä Tumppi olet ollut mukana luomassa ja jota edistät menemällä mukaan hallitukseen, jossa yhtenä keskeisenä osapuolena ovat juuri nuo kivien heittäjät, naamiaispukuihin pukeutujat sekä tyttäriensä ja siskojensa raiskausta pelkäävät mielenosoittajat.




Jo yksin maahanmuuttoilmiöiden perusteella Suomi tuskin on sen paremmin kansainvälinen, avoin kuin suvaitsevainen maa.




No jo oli aikakin. Saas nähdä miten kommentoivat Immonen, Terho ja Halla-aho. Jotenkin on jäänyt käsitys, että nyt käydään persujen ytimeen.







tiistai 13. lokakuuta 2015

Puolueiden rahat turvassa; Turvapaikanhakijat pelastavat Lomayhtymän ja Kivitipun



Pääministeripuolue keskustan omistama Lomayhtymä aikoo perustaa vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille, kertoo Ilta-Sanomat. Vastaanottokeskusta kaavaillaan talousvaikeuksissa olevan hotelli Kivitipun tiloihin Lappajärvelle Etelä-Pohjanmaalle.

Lomayhtymä on pääosin keskustan, Keskustanuorten, Keskustanaisten ja MTK:n omistama yhtiö. Turvapaikanhakijat siis pelastavat Lomayhtymän ja Kivitipun konkurssilta, ja keskustan lomatoiminta muuttuu vastaanottokeskukseksi, IS kirjoittaa.

Näitä konkurssikypsiä, yhteiskunnan RAYn, kelan ja kuntien tyky-, kuntoutus- ja muilla vastaavilla sosiaalisen tukirahoilla elätettäviä poliittisia suojatyöpaikkoja tässä maassa kolmannella sektorilla kyllä riittää. Taitavat turvapaikanhakijat tulla näille nyt taivaan lahjana. Nyt yhteiskunta maksa edelleen, joskin toiselta momentilta. Rahan tuloa ei voi estää.

Yksinkertaista ei ole saada selvyyttä sen paremmin kepuleitten ja niiden peitejärjestöjen omistamista kylpylöistä, lomakylistä, hotelleista, kiinteistöyhtiöistä (vertaa Nuorisosäätiö) kuin muistakaan varsinaiseen puoluetoimintaan kuulumattomista aktiviteeteista. Sama koskee kyllä muitakin puolueita, erityisesti pitkään toimineita demareita, kokiksia ja ruåtsalaisia.

Ne on valtaosin rakennettu, hankittu ja erityisesti rahoitettu valtion ja kuntien kansalaisilta perimin verorahoin. Yhteistä niiden kaikkien valtion ja kuntien menoihin jatkuvasti aiheuttamalla rasitteella on se, että niiden konfiskointi valtiolle ja sen jälkeinen yksityistäminen todennäköisesti vaikuttaisi Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyyn positiivisemmin, kuin hallituksen kyseenalaiset lomapäivä-, sairausloma-, sote- ja koulutusleikkaukset yhteensä. Puhumattakaan siitä 20 minuutin työpäiväpidennyksestä, harmaan talouden tukemisesta ja rikollisesta hallintarekisterihankkeesta.

Jos samalla luovuttaisi kunnallisesta itsehallinnosta ja siirryttäisi maakunnalliseen itsehallintoon, kiellettäisi puoluetoiminnan rahoittaminen julkisista varoista kokonaan ja rajoitettaisi puolueiden toiminta keskittymään yksinomaan kansalaisten edustamiseen julkishallinnon päätöksenteossa suurin osa ns. rakenteellisista ongelmistamme poistuisivat. Nythän noilla edellä mainituilla omistuksilla ja liiketoimintaan osallistumisella saadan aikaan yksinomaan tehottomuutta, kartellikehitystä, markkinarakenteen vääristymää ja häiriöitä. Siis tukien avulla kilpailykykä pienennetty.

Olenpa tästä samasta aihepiiristä puolueiden omistuksista ja päätöksenteon painoarvoista joskus aiemminkin kirjoittanut. Vaikkapa tammikuulta 2013 - Yhteiskunnassa on reduktion aika. 






torstai 8. lokakuuta 2015

Nyt tuli iso Jytky



Ei suinkaan se, että Persujen kannatus on pudonnut vajaaseen 11 prosenttiin ole Jytky. Realiteetit iskevät duunaria pläsiin.

Eikä sekään, että demarit nostavat kannatustaan toiseksi suurimmaksi runsaaseen 18 prosenttiin ole Jytky ollenkaan. Tuhlaajapojat vain tekevät paluuta.

Kepulitkaan eivät ole Jytkyyn asti edenneet, vaikka aika käsittämätöntä mielestäni onkin, että sen hapuilevasta, vastakkainasettelua ruokkivasta ja yhteiskuntaa repivästä hallitustaipaleesta ei enempää miinusta syntynyt. Vielä?

Kokiksien vanha kaarti on ihan pihalla ja kakarat kaivelevat vielä korviaan?

Muista ei niin kovin paljoa ole ollut sen paremmin hyötyä kuin haittaakaan, ehkä viherpeippoja lukuun ottamatta.

Jytky on siinä, että vähitellen me suomalaiset äänestäjät ehkä ja toivottavasti ymmärrämme, että puolueet ajavat yksinomaan omaa asiaansa. Ne eivät edes vahingossa aja kansalaisten asiaa, eivätkä kansakunnan asiaa ollenkaan. Valtaa päättää mitä tehdään ja oikeutta nimetä edunsaajat, sitä ne havittelevat. Tai oikeasti tietysti he, koska puolueen eliitin intresseistä aina on kyse. Vaalilupauksilla ei ole merkitystä ollenkaan. 

Parlamentarismilla he ymmärtävät vain ja ainoastaan puolueiden keskinäisen parlamentarismin. He päättävät keskenään. Kaikilla muilla tulkinnoilla he ovat milloin tahansa valmiit pyyhkimään peppunsa. Ja kuten tällä kierroksella on usempaan kertaan konkreettisesti havaittu, ne sen myös tekevät.

Vähitellen kansalaiset havaitsevat, että ainoa heidän asiaansa ajamaan suostuva äänestysvaihtoehto on JOKU MUU.  Ainoa tapa saada poliitikot toteuttamaan kansalaisten tahtoa on vähentää poliittisten puolueiden painoarvoa demokratiassa. Puolueiden legitimiteetti pitää kyseenalaistaa ja saada ne ymmärtämään, että he ovat vain väline. 

Apua päätöksenteolle ei ole siitä, että toimii puolueiden säätelemissä ajatushäkeissä, vaihtaa yhden puolueen edustajan toisen puolueen edustajaan. Ei siinä päätöksenteko, kansalausen kannalta mihinkään muutu. Ilman systeemimuutosta mikään ei demokratiassamme muutu. 

Pois

Oikeus päättää julkisista puoluetuista. 
Oikeus edellyttää ryhmäpäätösten sitovuutta.
Oikeus itsenäisesti päättävien kansanedustajien rankaisemiseen.  


tiistai 6. lokakuuta 2015

Bullshit and belony teille Juha Sipilä, Timo Soini ja Aleksander Stubb




Nyt jopa IMF valittaa, että Kiina synkistää maailmankaupan kehitystä. Bullshit and belony. 

Koko ongelma on lähtenyt liikkeelle jenkkilästä, kun Bill Clinton antoi periksi sikäläiselle pankkijärjestelmälle Glass–Steagall Legislation päätöksellä ja mahdollisti pankeille keskeisen roolin rahan tosiasiallisena luojana.

Ja aina kun pankkijärjestelmälle annetaan rajoittamaton mahdollisuus luoda rahaa, se myös niin tekee. Omaksi edukseen. Ja vain siksi. Nyt olemme päätyneet tilanteeseen, jossa investoinnit reaalitalouteen eivät enää kiinnosta edes globaalilla tasolla sijoittajia, kun "uusiin" ja "hybriideihin" "sijoitusinstrumentteihin" panostaminen takaa paremman tuoton. 

Meillä täällä Euroopassa on ihan ikioma ongelmamme; Saksa ja se että maanosamme on keskeinen, joskin ikääntyvä kuluttaja, maailman suurin tai toiseksi suurin. Varmaan ainakin olimme, ennen kuin Wolfgang Schäuble alkoi toteuttaa Schuld ist Sünde - politiikkaansa. Sillä maailman kysyntä on saatu romahtamaan. Ensimmäisenä taisi tilanteeseen reagoida Australia jo 5 - 6 vuotta sitten?

Kysyntä pöyrittää nykyistä maailmaa, ei tarjonta. Eikä kysyntää saa liikkeelle, jos kuluttajien mahdollisuudet kuluttaa leikataan. Sillä saadaan ainoastaan aikaan talouden lama ja "köyhät kyykkyyn". Ja kun köyhät saadaan kyykkyyn kysyntä senkun edelleen vähenee. Ja vähenee. Ja vähenee. Todellinen voittoresepti?

  


maanantai 5. lokakuuta 2015

Uudenkaupungin soijatehdas ja Fennovoima



Katselen juuri MOTn ohjelmaa Maailman kallein soijatehdas – Suomeen. Ja kovin mielenkiintoisia mielleyhtymiä se avaa. 

Kun itse olen aikoinaan Ilpo Kokkilan kanssa hetken toiminut en ihmettele, että Uudenkaupungin Soijatehdas kaatui Suomen eikä SRVn syliin. Kannattaa nimittäin samalla huomata, että Fennovoima ja ilmeisesti Suomen Venäjä suhteet pelastettiin juuri SRVn ja Ilpo Kokkilan ”sijoittajaksi ”uhrautumisen” avulla. Seurauksia voimme tässä vaiheessa vain arvailla.


Ainoastaan Hölmölässä voidaan kuvitella, että vanha hokema ”You can fool some of the people all of the time, and all of the people some of the time but you can not fool all of the people all of the time.” ei edelleen pitäisi paikkaansa.  

En minä Ilpoa mistään syytä, yrittäjän on syytä yrittää, jatkuvasti. Meistä muista suomalaisista ja meidän parlamentaariseksi, demokraattiseksi väitetystä järjestelmäksi Hyvä Veli-järjestelmästä kai nuo päätökset enemmänkin kertovat?

lauantai 3. lokakuuta 2015

Suomi on nyt yksin energiahuollossa. Ja ilmeisesti kaikessa muussakin.






Turun Sanomien artikkeli Suomi jää yksin energiapolitiikassa pani miettimään. Monitasoisesti miettimään. Vaikkapa oliko Putlerin päätös Venäjän puu hinnan verottamisesta ja myynnin rajoittamisesta aikanaan vain ensimmäinen varoitus siitä, mitä tuleman pitää? Suomen keskeisin teollisuuden ala ja vientitulojen tuoja, energian käyttäjä ja energian luoja kun aikoinaan oli juuri metsäteollisuus. Ja energiaa on Putlerin politiikan strategista keskiötä. 

Kun hallituksemme viimeksi alkoivat pelailla energiapolitiikan kanssa oli vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä kohti ollaan etenemässä. Kaikkien suomalaisten siltarumpujen kuningaspoliitikko Mauri Pekkarinen rakensi energiapaketin, joka kumarsi omille taustajoukoille ja jätti ilmeisimmät operoijat ilman. Keskeisimmäksi toimijaksi valikoitui saksalainen Eon.

En väitä, että nyt tietäisin tai edes ymmärtäisin hänen ruokohelpiset, tuulivoiman syöttötariffiset ja turvehehkuiset ajatusten kansalliset lähtökohdat tai niistä paremmin, mutta ihmettelin niitä kyllä. En ihmettele enää. Nyt olemme jättämässä energiamme täysin riippuvaiseksi Kremlin päätöksistä. Ja energian merkityksestä johtuen jäämässä yksin kaikessa muussakin, sanovatpa poliitikkomme ihan mitä tahansa EU-puolustuksesta ja NATO-optioista.

Lähtökohta kai energiapolitiikalla oli, tai piti olla että maahan tarvitaan lisää ydinvoimaa ja että riippuvuuttamme Venäjän energiasta, erityisesti sähköstä, maakaasusta ja öljystä tulee vähentää?

Viimeistään Fukushiman seurauksen Saksa luopui ydinvoimasta. Viimeistään myös silloin kai Eon Fennovoimasta? Fennovoimassa osakkuus mahdollistettiin laitetoimittajalle, Rosatomille, joka kaiken muun hyvän lisäksi kaavailee siitä itselleen kansainvälistä referenssikohdetta. Sitten, ja mielestäni ainakin retrospektisesti arvioiden aika ymmärrettävästi, Putlerin porukka teki siitä strategisen ja hyvien naapuruussuhteiden kannalta kriittisen luottamuskysymyksen.

Samaan aikaan Siperiassa Fortumin 4 – 5 miljardin investoinnit alkoivat ilmeisesti kiinnostaa paikallisia oligarkkeja millä tahansa ja kaikilla kansallisilla tasoilla. Tunnetusti Venäjällä oikeus ei nojaa lakiin vaan Kremliin. Fortumin Tapio Kuula yritti harjoittaa meilläkin niin tuttua koplausta ja saada haltuunsa Karjalan vesivoiman lupautumalla siinä tapauksessa osakkaaksi Fennovoimaan.

Ongelmaksi alkoi muodostua kynnykseksi asetettu 60% osakeomistuksen kotimaisuusvaatimus. Hädässä loihdittiin esiin Migrit, jonka jäljet johtivat suoraan Moskovaan. Mutta ongelman ratkaisuaikaa saatiin tällä tavalla ainakin luotua muutama viikko lisää. Ja niinhän siinä kävi, että veli venäläinen katsoi pelaajien eli Fortumin ja Suomen Valtion kortit.

Sen jälkeen Fortum osallistuu Fennovoimaan, ei saanut ensimmäistäkään Karjalan vesivoimalaa eikä kyllä vakuutta muunkaan Venäjällä sijaitsevan voimalatoimintansa omistukseen. Kokkilan Ilpon SRV saatiin - tavalla tai toisella - kiinteiden Venäjä-suhteittensa seurauksena samalla rakennusteknisen urakan suorittajaksi ja Fennovoiman osakkaaksi. Lopuksi Suomen hallitus saatiin myöntämään lupa voimalan rakentamiselle.

Lopputuloksena on, että Fennovoima on Suomen Valtion kunnallisilla toimijoilla vahvistettu yhteisyritys Venäjän Valtion kanssa. Samalla Suomi on entistä enemmän riippuvainen Venäjän energiasta.

Tämän taisi myös vahvistaa nyt tuo edellä mainittu Gasumin tekemä päätös luopua Suomeen rakennettavista LNG-terminaaleista? Viron LNG - putkella ei ainakaan energiariippuvuuttamme Venäjästä vähennetä.

Tulevaisuutemme kannalta olen aiemmin ilmaissut huoleni Fennovoiman vaikutuksesta venäjänsuhteisiimme ja verrannut sitä välirauhan ajan, siis vuosien 1940 – 1941 Petsamo Nikkeliin nyt toki sotilaallisesti arvioiden kriittisimmällä kohdallamme Pohjanlahden pohjukassa länsirajallamme ja esittänyt kysymyksen Joko nyt on totuuden hetki? Nyt kasvaa huoleni entisestään. Olen sitä mieltä, että ellei Totuuden Hetki ole jo mennyt, se on viimeistään nyt.


Ilman energiaa ei nykyaikainen yhteiskunta näillä leveyksillä menestyksellä toimi. Veli venäläinen yleisesti ottaen ja Putler erityisesti osaa halutessaan kyllä "vääntää munista". Sen he ovat opettaneet kansainväliselle yhteisölle esimerkkeinään Tshetshenia, Georgia, Moldovia, Ukraina ja nyt viimeksi Syyria

Ainakin tämän jälkeen meidän irtaantumisemme sen talutusnuorasta silloin, kun se on meidän suomalaisten kannalta välttämätöntä on entistäkin vaikeampaa. Ellei peräti mahdotonta. Olemmeko siis nyt hyväksyneet energiariippuvuutemme Venäjästä tästä ikuisuuteen? Olemmeko luovuttaneet päätöksenteon itsenäisyydestämmekin jo Kremlille?