Poliittisessa vuodenkierrossa elämme nyt sitä tavallista krapula-aikaa, kun puolueet ja media surkutteleva alhaista äänestysprosenttia. Ei huolta. Se menee ohi. Noin parissa päivässä. Jälkiä jättämättä.
Nimimerkki: Kokemusta on
En yritä väittää, etteikö krapulaan olisi syytä, päin vastoin. Olemme
jälleen saaneet nauttia politbyrokratiamme humalluttavasta eliksiiristä;
vaaleista. Ja kun tuloksena muun ohessa on havainto, että yhä useampi
äänioikeutettu on todennut, ettei moinen pelleily kannata edes sen
verran, että näkisi vaivan äänestää meidän, jotka uskomme kansanvaltaan on syytä olla huolestua. Lisäksi me olemme ainoa porukka, joka kärsii siitä, että demokratiamme on puolueiden toimesta korvattu politbyrokratialla.
Mediassa hehkutetaan uusia tapoja kasvattaa äänestysvilkkautta. Niistä irvokkaimmat lienevät äänestyspakko, äänestyspalkkio, äänestysikärajan alentaminen tai vaikkapa puolueiden pitkät listat. Eikä tarvittaisi kuin yksi.
Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!
Blogeja ja nettikeskusteluja seuratessa käy selväksi, että ainakin
pääsääntöisesti kirjoitukset ja kommentit kertovat, että kansalaisilta
on mennyt usko suomalainen demokratiaan. Ja se koskee poliittista
järjestelmää kokonaisuudessaan. Puolueisiin, puolue-eliittiin,
poliitikkoihin vaalijärjestelmään, rahoitukseen jne. jne. Erityisesti
kuitenkin siihen, että omilla toimilla voisi kansakunnan päätöksentekoon
vaikuttaa. Ja ellei mitään todella uutta ilmaannu tulemme seuraavissa
vaaleissa kokemaan jälleen ennätyksellisen suureksi kasvaneen nukkuvien
puolueen.
Mutta kirjoittajat esittävät monia asioita mitä pitäisi tehdä ja
toteuttaa toisin. Usein jopa yksityiskohtaisesti selvittäen miten heidän
mielestään pitäisi toimia. Ja vaikuttaa siltä, että niitä
paljonpuhuttuja vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle löytyy
etsimättäkin. Vaikka kuinka monia.
Mutta tarkastelutavassa on itsensä pettämisen maku. Tavallinen
tossunkuluttaja ei ole päättämässä, ei Eduskunnassa, ei edes
valtuustossa. Siellä päätöksiä tekevät hallitus ja puolueet, joille
kansalaiset ovat äänestämällä tai äänestämättä antaneet valtakirjansa
hoitaa kansakunnan yleisiä ja yhteisiä asioita vaalien välillä. Eli
kansalaisten mielipiteillä ei ole juurikaan vaikutusta puolueitten
toimintaan. Varsinkaan vaalien välillä.
Voisiko olla toisin? Millä tavalla tavallinen äänestäjä voi vaikuttaa
siihen, että politiikkaan palautuu moraali ja kansanedustajat saadaan
vastaamaan toimistaan äänestäjille eikä puolueille? Miten perustuslain
29 § vastainen puolueitten ryhmäkuri saadaan voimaan ja sen rikkominen
sanktioitua? Eli miten äänestäjien pitäisi toimia, että päättäisi
tilanteeseen, jossa heidän sanomisellaan on merkitystä?
Varsin vähän puututaan kirjoittelussa siihen, voidaanko siihen päästä ja miten sinne päästään? Se
kun ei ole helppoa porukalle, joka ei varsinkaan vaalien välillä ei
enää itse voi kansakunnan tekemisestä päättää. Siis tavalliselle
äänestäjälle.
Tällaisen tavallisen tossunkuluttajan vaihtoehdot, siis lailliset ja rauhanomaiset ovat aika vähäiset:
1. Äänestää "oikein" = mielestäni oikeaa ehdokas/puolue yhdistelmää.
2. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja äänestää oikein.
3. Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
4. Perustaa uusi puolue ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
5. Jättää äänestämättä, eli nukkua yli vaalien.
6. Äänestää kirjoittamalla lippuun JOKU MUU. Esimerkiksi.
Minulle ei muita tule mieleen.
Taustaksi
Johtuen äänestysmenetelmästä (D´Hontin järjestelmä) suuret puolueet ovat
aina etulyöntiasemassa ja muutokset ovat vaalista toiseen hyvin pieniä.
Muutamien prosenttiyksikön suuruisia. Suurikaan "protestisiirtymä" joka
ehkä näkyy äänimäärissä, ei näy paikkalukujen muutoksessa lainkaan.
Johtuen historiasta on meille kehittynyt kolmen - neljän suuren
puoluekartelli (olkoonpa RKP sitten katoavana vaikka mukana siinä),
jonka ovia nyt kolkuttelee puolueeksi muuttunut Vihreä liike. Tosiasia
on kuitenkin, että hallitusta muodostettaessa kolmesta suuresta kaksi on
aina mukana. (Ja tietysti RKP.) Ja ns. hyvävelikerho - Maan Tapa -
poliittinen konsensus - poliittinen eliitti - korruptio on vain edellä
mainittujen puolueitten aikaansaannosta. (Vihreät ovat vasta puolueeksi
muodostuneet, eivätkä ilmeisesti ihan vielä täysivaltaisia kartellin
jäseniä.)
Äänestysmenetelmä tiputtaa pois 1. vaihtoehdon. Yhden
yksittäisen ihmisen ääni ei kauas kanna, kun äänioikeutettuja on yli 4
miljoonaa. Tarpeellista äänikeskittymää ei ole saatavissa aikaan. Ja jos
olisi se saattaisi vetää mukanaan enemmänkin henkilöitä, jotka eivät
missään tapauksessa ole niitä "oikeita". Pelkällä oikean
ehdokkaan/puolueen äänestämisellä ei mikään tule muuttumaan. Sama,
joskin vielä korostuneempana on tilanne, jos ”oikeana” pitää ns. pelle
puolue/ Pelle ehdokasta, siis vaihtoehtoa, jota ei missään tapauksessa
”oikeasti” äänestäisi. Nimittäin Pelle voi vielä tulla valittua ja vetää
mukanaan muitakin ”törppöjä”.
Se, että vauhdittaisi 1. vaihtoehtoa lähtemällä itse mukaan ei toimi yhtään sen paremmin.
Kuinka kauan kestää tulla puolueessa niin keskeiseksi, että pääsee
mukaan ”lautakuntatyöhön”, kuntavaaliehdokkaaksi, kunnanvaltuutetuksi,
eduskuntavaaliehdokkaaksi, kansanedustajaksi? Ja sitten vielä
sellaiseksi, joka pystyy vaikuttamaan ryhmäpäätökseen? Sillä käytännössä
ns. ryhmäkuri estää enemmistön kannasta poikkeavan
äänestyskäyttäytymisen mahdollisuuden. Ja se on kerrasta poikki.
Toisaalta, voidakseen edetä poliittisella urallaan henkilön on täytynyt
samaistua muiden aktiivien toimintatapoihin jo siinä määrin, että
muutosvoimaksi hänestä ei ole. Seura tekee kaltaisekseen.
Siinä menivät vaihtoehdot 2. ja 3.
Viimeisin eduskuntapuolue on kansanliikkeenä 1970 -luvulla syntynyt
vihreä liike. Puolueeksi se kasvoi vasta tänä vuonna. Ollaan
jälkimmäisestä mielipiteestä mitä mieltä tahansa, kasvu riittävän isoksi
ja sellaiseksi, että edes sen johto on sitä mieltä, että sen toimilla
on ratkaisevaa merkitystä poliittiseen järjestelmäämme, on
vuosikymmenien projekti. Toisaalta Eduskunnan ulkopuolella on puolueita
yhtä monta kuin sisällä, eli 8. Ja uusia on taas perusteilla. Niitten
viime eduskuntavaaleissa yhteensä saama äänimäärä jäi noin 1,5
prosenttiin annetuista äänistä. Eli edes yhtenä vaaliliittona, ne eivät
saisi ensimmäistäkään kansanedustajaa uuden 3 % äänikynnyksen vuoksi.
Joten 4. vaihtoehto ei ainakaan takaa muutosta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.
Sitten olisi vielä jäljellä valinta nukkuako vai käydäkö kirjoittamassa
lippuun JOKU MUU, eli jättää tarkoituksella hylättävä äänestyslippu.
Moni äänestäjä on kertonut jättävänsä protestina vaalit väliin. Liittyy
nukkuvien puolueeseen. Ei ihme, että nykyisin pääsemme noin 60 %
äänestysaktiivisuuteen eduskuntavaaleissa. Ilmeisiä mielenosoittajia on
ilmeisen paljon. Mutta toimiiko protesti?
Ei toimi. Jo monissa vaaleissa kommentaattorit, puolue-eliitin edustajat
ja media taivastelevat pienentyvää äänestysaktiivisuutta. Päivän tai
kaksi. Ja ymmärrettävästi kääntävät viestin itsensä kannalta parhain
päin. ”Äänestäjät ovat tyytyväisiä, eivätkä siksi katso tarpeelliseksi
vaivautua”. Kriittisimmät toteavat ”Liian monet ovat syrjäytyneet
yhteiskunnan päätöksenteosta” ja jättävät asian siihen. Lopputulos on
nukkujien kannalta sama. Eihän nukkujien ääniä edes lasketa, pelkkä
vähennyslaskun tulos. Eihän se sisällä edes aktiivista tekoa. Sitä ei
pidetä mielenilmauksena. Sitä pidetään demokratiaan kuuluvana osana,
väistämättömänä ilmiönä, ”luonnonlakina”.
Siinä meni 5. vaihtoehto.
Mitä sitten kertoo se, jos ”perinteinen” äänestystuloksemme Eduskuntavaaleissa
Äänestäneitä 60 %
joista hylätty 1 %
Äänestämättä jätti 40 %
muuttuu muotoon
Äänestäneitä 70 %
joista hylätty 20 %
Äänestämättä jätti 30 %
Täysin mahdollinen tulos, jos nykyisen puoluepoliittiseen järjestelmään kyllästyneet äänestäjät ymmärtävät, että
annettu ääni, vaikkakin hylättävä ääni on aktiivinen teko.
Se kun on mielipide, aktiivinen kannanotto. Kannanotto siihen, että
yksikään tarjolla oleva ehdokas/puolue yhdistelmä ei äänestäjälle
kelpaa. Ja se on erittäin merkittävä teko, sillä loppujen lopuksi millä
muulla tavalla äänestäjä voi poliittiseen apparaattiin vaikutta?
Tarkoituksella hylättävän äänen jättävä ei luovu äänioikeutensa
käytöstä. Hän käyttää sen protestina, sillä ainoalla protestoimisen
tavalla, joka on tarkoituksenmukainen. Eikä sen protestin merkitystä
edes voida selitellä parhain päin.
Sanot ehkä;
Mutta eihän mikään muutu? Eihän vaalin tulos muutu? Vastaan - Kyllä ja Ei.
Koska
JOKU MUU ei ole henkilö, ääni hänelle kasvattaa
vain protestin voimaa. Valinnat tehdään, luonnollisesti edelleen niitten
henkilöitten joukosta, jotka ovat ehdokkaina. Koska
JOKU MUU ei ole puolue,
ääni hänelle ei ole henkilöiltä pois. Valinnat siis tehdään kuten
ennenkin. Mutta, edellä olevaan esimerkkiin viitaten, jos 20 %
äänioikeutetuista protestoi tavalla, jota ei voida selitellä parhain
päin, kyse on valittujenkin ehdokkaiden laillisuuden
kyseenalaistamisesta. Itse asiassa koko sen puoluepoliittisen
järjestelmän laillisuuden kyseenalaistamisesta, jossa toimitaan.
Ja aivan varmasti sen viesti ymmärretään. Ei välttämättä puolue-eliitin
toimesta. Ei ensimmäisellä kerralla. Mutta valittujen edustajien
toimesta. Sillä ainoastaan he voivat olla kiinnostuneita seuraavien
vaalien tuloksesta. Omalta kannaltaan.
Ja mietipä. Edellä esitettyyn verrattuna, mikä on vaihtoehto? Sillä demokratiasta kannattaa maksaa.
Annetaan jokaiselle aito syy äänestää!
Tämä artikkeli on kirjoitettu ja julkaistu alunperin 4. marraskuuta 2009 otsikolla
Poistetaan puolueilta oikeus edustaa meitä, Kauppalehden blogissa Eagles fly singly. Se ja kehoitus puolueille, antaa äänestäjille syy äänestää on ajankohtainen vaaleista toiseen.