Yhden kohdan hallitusohjelmaksi

 

Suomen osallistumistapa euron vakauttamistalkoisiin ei ole seuraavan hallituksen keskeisin pohde. Yritteliäisyyden edistäminen on. Kaikilla tavoilla, kaikilla tasoilla. Siinä tulevan hallituksen keskeisin tehtävä. Vain sitä kautta, sen avulla voidaan luoda maahamme sekä tekemisen meininki että työtä ja kansainvälisesti kilpailukykyistä lisärvoa.

Yrittäjyys on vain yritteliäisyyden kaupallinen toteutustapa. Yrittelijäisyyttä tarvitaan kuitenkin joka puolella yhteiskuntaa, jos haluamme maatamme edelleen kehittää. Se ei kysy yhtiömuotoa, ei sukupuolta, ikää, työtä tai tointa, alaa tai toimialaa, välittömästä palkkiosta puhumattakaan.

Eilisen uutisblogin innoittamana kaivelin arkistoani ja löysin artikkelin, joka hyvin liittyy 1400 Pikku Nokian perustamisintoihin. Varmaan virkamiesten valmiudet edistää yrittäjyyttä ovat vajaan parinkymmenen vuoden aikana parantuneet, mutta sitä sopii kyllä ... muistella. Ja yrittää ottaa opiksi, sikäli jos siitä oppia voi?

 

”Kasvuyritykseksi valittiin arvovaltaisen raadin toimesta tänään 08.01.2008 nanoteknologiaa kehittävä Beneq . Onnittelut voittajalle ja kaikille niille, jotka olivat lupautuneet kisaan mukaan. Voittajia hekin. Kannustusta tarvitaan tähän urheiluun osallistumiseen, sillä lajin tuloksekkaasta laajenemisesta riippuu kansamme tulevaisuus.

Vaan eipä ole raadin osa helppo. Oikeaan osuminen on sattuman kauppaa. Edellisellä kerralla, vuonna 2000, valinnassa mukana olleista noin puolet on jo lopettanut, osa konkurssin kautta. Todellista menestystarinaa ei edes 8 vuodessa ole syntynyt, tuista huolimatta. Silti voittajan valinta puolustaa paikkaansa. Tavalla tai toisella meidän on synnytettävä ja kasvatettava pysyviä, kannattavia yrityksiä ei pelkkiä liikeideoita keksijänsä rahastettavaksi. Sillä vain yritystoiminta tuo kansallista lisäarvoa.

Mutta kannattavan yrityksen synnyttäminen ei ole helppoa. Ehkä sen jo vähitellen hyväksyvät jopa entisen Työministeriön virkamiehet, jotka eräässä vaiheessa usuttivat jokaisen mahdollisen ja jopa mahdottoman työttömän yrittäjäksi, starttirahan avulla. Tiedä häntä kuinka monesta konkurssista heidätkin tulisi panna vastuuseen?

Suurin osa perustettavista yrityksistä on tarkoitettu yrittäjän ammatin harjoittamiseen. Vain hyvin pieni osa aloittavista yrittäjävetoisista yrityksistä on tarkoitettu varsinaisesti busineksi. Nyt jo hatusta temmattuna lukuna, enintään 10 prosenttia kaikista. Mutta kasvuyrityksiä voi syntyä kummastakin ryhmästä. Ei niitä pakolla eikä hallinnollisilla päätöksillä synny. Yritteliäät ihmiset ovat edellytys uusien yritysten syntymiseksi. Ja erityisesti niiden kasvamiseksi.

Meillä yritystoiminnan kehittäminen, kasvuyritykset mukaan luettuna, on haluttu jättää institutionaalisten toimijoiden tehtäväksi. TE-keskus, Hautomot, Finnvera, Teollistamisrahasto, alueelliset riskirahoittajat, oppilaitokset, Tekes ja Sitra ensin mieleen tulevina. Ja niinhän se tietysti on, että nimenomaan virkamies on ehdottomasti osaavin auttamaan yrityksiä kehittymään? Ei muuten ole.

Väittäisin, että valtaosa valtion yritystoiminnan kehittämiseen uhratusta rahoituksesta häviää jälkiä jättämättä, taivaan tuuliin. Niillä rahoitetaan tiloja, koulutus- ja kehittämisohjelmien opettajien ja projektihenkilöstön palkkoja, nettisivujen tekemistä, mitä ihmeellisimpiä hankkeita joilla taas edesautetaan muutaman hankevastaavan palkkoja jne. Ja samalla valitettavan usein opetetaan yrittäjät rahoittamaan osa toiminnastaan tuilla. Ja autetaan samalla yrittäjää unohtamaan yritystoiminnan tehtävä kansantaloudessa: luoda lisäarvoa, tehdä rahaa, tuoda työtä.

Tulee mieleen virkamiesten, valtionoraakkeli Sailas etunenässä, usko innovaatiotoiminnan edistämiseen hallintoa uudistamalla. Kolme laatikkoa yhteen ja roppakaupalla rahaa, joka ei ole mistään pois, yhteen isoon tuuttiin niin johan alkaa luovuuden kipinät lentää. InnoYliopisto on synnytetty. Tai kaksi ministeriötä yhteen, samat virkamiehet töihin niin onhan se kumma jos ei Suomen elinkeinoelämä kehity innovatiiviseksi. Järki hoi!!

Mikä on se tapa, jolla saataisi rakennettua järjestelmä, jossa toimivan elinkeinoelämän edustajat saataisi hallinnoimaan niitä satoja miljoonia jopa miljardeja vuodessa, joita yritysten kehittämiseen ja kasvuun syydetään? Ja panostamaan omaa osaamistaan uusien kasvuideoiden ja -yritysten kehittämiseen? Se on ainoa tapa saada edes jonkinlainen järjellinen tuotto kehityspanoksille. ”

 

Lapset ovat luonnostaan yrittelijäitä. Oppimaan, kasvamaan, kehittymään. Mutta vähitellen yrittelijäisyys useimmissa meistä vähenee. "Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä."  Jotkut ottavat palautteesta opiksi, jotkut vielä enemmän. Myönteistä palautetta saava yrittää edelleen. Ja oppii, kasvaa ja kehittyy koko ikänsä. Ja kansa siinä ohessa.

 

Yhden kohdan hallitusohjelmaksi

Suomen osallistumistapa euron vakauttamistalkoisiin ei ole seuraavan hallituksen keskeisin pohde. Yritteliäisyyden edistäminen on. Kaikilla tavoilla, kaikilla tasoilla. Siinä tulevan hallituksen keskeisin tehtävä. Vain sitä kautta, sen avulla voidaan luoda maahamme sekä tekemisen meininki että työtä ja kansainvälisesti kilpailukykyistä lisärvoa.

Yrittäjyys on vain yritteliäisyyden kaupallinen toteutustapa. Yrittelijäisyyttä tarvitaan kuitenkin joka puolella yhteiskuntaa, jos haluamme maatamme edelleen kehittää. Se ei kysy yhtiömuotoa, ei sukupuolta, ikää, työtä tai tointa, alaa tai toimialaa, välittömästä palkkiosta puhumattakaan.

Eilisen uutisblogin innoittamana kaivelin arkistoani ja löysin artikkelin, joka hyvin liittyy 1400 Pikku Nokian perustamisintoihin. Varmaan virkamiesten valmiudet edistää yrittäjyyttä ovat vajaan parinkymmenen vuoden aikana parantuneet, mutta sitä sopii kyllä ... muistella. Ja yrittää ottaa opiksi, sikäli jos siitä oppia voi?

”Kasvuyritykseksi valittiin arvovaltaisen raadin toimesta tänään 08.01.2008 nanoteknologiaa kehittävä Beneq . Onnittelut voittajalle ja kaikille niille, jotka olivat lupautuneet kisaan mukaan. Voittajia hekin. Kannustusta tarvitaan tähän urheiluun osallistumiseen, sillä lajin tuloksekkaasta laajenemisesta riippuu kansamme tulevaisuus.

Vaan eipä ole raadin osa helppo. Oikeaan osuminen on sattuman kauppaa. Edellisellä kerralla, vuonna 2000, valinnassa mukana olleista noin puolet on jo lopettanut, osa konkurssin kautta. Todellista menestystarinaa ei edes 8 vuodessa ole syntynyt, tuista huolimatta. Silti voittajan valinta puolustaa paikkaansa. Tavalla tai toisella meidän on synnytettävä ja kasvatettava pysyviä, kannattavia yrityksiä ei pelkkiä liikeideoita keksijänsä rahastettavaksi. Sillä vain yritystoiminta tuo kansallista lisäarvoa.

Mutta kannattavan yrityksen synnyttäminen ei ole helppoa. Ehkä sen jo vähitellen hyväksyvät jopa entisen Työministeriön virkamiehet, jotka eräässä vaiheessa usuttivat jokaisen mahdollisen ja jopa mahdottoman työttömän yrittäjäksi, starttirahan avulla. Tiedä häntä kuinka monesta konkurssista heidätkin tulisi panna vastuuseen?

Suurin osa perustettavista yrityksistä on tarkoitettu yrittäjän ammatin harjoittamiseen. Vain hyvin pieni osa aloittavista yrittäjävetoisista yrityksistä on tarkoitettu varsinaisesti busineksi. Nyt jo hatusta temmattuna lukuna, enintään 10 prosenttia kaikista. Mutta kasvuyrityksiä voi syntyä kummastakin ryhmästä. Ei niitä pakolla eikä hallinnollisilla päätöksillä synny. Yritteliäät ihmiset ovat edellytys uusien yritysten syntymiseksi. Ja erityisesti niiden kasvamiseksi.

Meillä yritystoiminnan kehittäminen, kasvuyritykset mukaan luettuna, on haluttu jättää institutionaalisten toimijoiden tehtäväksi. TE-keskus, Hautomot, Finnvera, Teollistamisrahasto, alueelliset riskirahoittajat, oppilaitokset, Tekes ja Sitra ensin mieleen tulevina. Ja niinhän se tietysti on, että nimenomaan virkamies on ehdottomasti osaavin auttamaan yrityksiä kehittymään? Ei muuten ole.

Väittäisin, että valtaosa valtion yritystoiminnan kehittämiseen uhratusta rahoituksesta häviää jälkiä jättämättä, taivaan tuuliin. Niillä rahoitetaan tiloja, koulutus- ja kehittämisohjelmien opettajien ja projektihenkilöstön palkkoja, nettisivujen tekemistä, mitä ihmeellisimpiä hankkeita joilla taas edesautetaan muutaman hankevastaavan palkkoja jne. Ja samalla valitettavan usein opetetaan yrittäjät rahoittamaan osa toiminnastaan tuilla. Ja autetaan samalla yrittäjää unohtamaan yritystoiminnan tehtävä kansantaloudessa: luoda lisäarvoa, tehdä rahaa, tuoda työtä.

Tulee mieleen virkamiesten, valtionoraakkeli Sailas etunenässä, usko innovaatiotoiminnan edistämiseen hallintoa uudistamalla. Kolme laatikkoa yhteen ja roppakaupalla rahaa, joka ei ole mistään pois, yhteen isoon tuuttiin niin johan alkaa luovuuden kipinät lentää. InnoYliopisto on synnytetty. Tai kaksi ministeriötä yhteen, samat virkamiehet töihin niin onhan se kumma jos ei Suomen elinkeinoelämä kehity innovatiiviseksi. Järki hoi!!

Mikä on se tapa, jolla saataisi rakennettua järjestelmä, jossa toimivan elinkeinoelämän edustajat saataisi hallinnoimaan niitä satoja miljoonia jopa miljardeja vuodessa, joita yritysten kehittämiseen ja kasvuun syydetään? Ja panostamaan omaa osaamistaan uusien kasvuideoiden ja -yritysten kehittämiseen? Se on ainoa tapa saada edes jonkinlainen järjellinen tuotto kehityspanoksille. ”

Lapset ovat luonnostaan yrittelijäitä. Oppimaan, kasvamaan, kehittymään. Mutta vähitellen yrittelijäisyys useimmissa meistä vähenee. "Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä."  Jotkut ottavat palautteesta opiksi, jotkut vielä enemmän. Myönteistä palautetta saava yrittää edelleen. Ja oppii, kasvaa ja kehittyy koko ikänsä. Ja kansa siinä ohessa.

Sofi Oksanen tarvitaan sanomaan asia niin kuin se on

Sen jota me suomalaiset emme uskalla ääneen edes myöntää.  Me arvostelemme sanojia natsi-kortin käyttämisestä.

Miten niin natsi-kortti? Ei sen paremmin persujen kansanedustajien aatemaailmasta kuin  persujen julkisista kannanotoista voi paljon muuta yhteenveto tehdä. Kyseessä on, ainakin nykytiedoilla, Suomen Kansallissosialistinen työväenpuolue SKSTP. Se voitti vaalit, samalla tavalla kuin Saksan Kansallissosialistinen Työväenpuolue (NSDAP) vuonna 1930. Silloin natsi ei ollut haukkumanimi ollenkaan vaan kuria, järjestystä ja kehitystä luvannut verraten uusi puolue. Edellytykset sen muuttumisesta haukkumanimeksi natsit loivat vasta 1933, heidän suorittaessa demokratian vallankaappauksen. 

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23445/suomen-kansallissosialistinen-tyovaenpuolue 

En ole väittämässä, että T.Soinista olisi kasvamassa A.Hitler, en edes, että SKSTPstä kasvaisi 1930-1940 lukujen Musta Surma. Mutta jäljet ja kuvaus täsmäävät tällä hetkellä. Varmaankin osaamme nyt olla varovaisempia? Historiasta kun...

Tämän kommentin ainoa valtakunnallinen jätti julkaisemasta artikkeliin Sofi Oksanen rinnastaa perussuomalaiset Hitleriin. Osoitus valikoivasta sananvapauskäsityksestä. Sen sijaan ainakaan vielä ei Uusi Suomi ole poistanut kommenttiani artikkeliin Nimetön purkaus tutkijalta: Halla-ahon vallan kasvu pelottaa. Mutta persujen nimissä tai heitä mukaellen kirjoittavien uhkailuihin on jo saatu tottua. Ja joudutaan ilmeisesti enenevässä määrin tottumaan. En ihmettele lainkaan, että joku tutkija jo pelkäisi.

Nyt sitten kummassakin keskustelussa tunteet ja ennakkoluulot käyvät kuumana. Toivottavasti tuon porukan terrori ei ylly niin pahaksi, että se tukkii liian monia suita liian tärkeissä asioissa. On niin tapahtunut ennenkin. Viimeksi suomettumisen aikoina 1960-80 luvuilla.

Kuinka moneen Libyaan meillä pitäisi olla varaa?

Nyt ei luotu uutta NATOn lentokieltoaluetta Välimeren alueelle.

"A deeply divided United Nation Security Council has failed to agree on an EU-proposed statement condemning Syria's violent crackdown against protesters. A draft proposed by France, Britain, Germany and Portugal was opposed by several within the 15-member council. Russia insisted that events in Syria did not constitute a threat to international peace." Näin BBC.

Mihin asti EUn inhimillisyyden pitäisi yltää? Aloitimme Balkanilta, siirryimme Afganistaniin ja nyt suhtaudumme positiivisesti Libyan ns. kapinallisten asiaan - mikä se lieneekin . Nyt Ranska ja Iso-Britannia, tällä kertaa jopa Saksan tukemana halusivat ilmeisesti johtaa meidät Syyriaan. Tunnen empatia syyrialaisia kapinallisia kohtaan. Inhimillisesti katsoen tilanne, jossa maan hallitus on tappanut jo kuulemma 450 kansalaistaan yksin viime kuukauden aikaisessa kansannousussa on hälyttävä. Mutta onko sinne NATOn taas pakko mennä?

Vai olisiko niin, että sisäisesti suurissa vaikeuksissa taisteleva EU olisi etsimässä vielä uutta ulkoista vihollista? Tai kaikki tahot yhdistävää pelastusmissiota? Kunnon sota, kaukana omilta rajoilta oli ennen käytössä kansaa yhdistettäessä. En usko sen enää toimivat.

 

PS.

Tiedoksi; Syyriassa ei muistaakseni ole edes öljyä.

 

 

Taas?

Olisiko sittenkin jotain vikaa siinä, että Nokian kurssi nousee kun se ilmoittaa vähentävänsä väkeä? Ketä varten ihminen tarvitsee sen paremmin yrityksiä, kuin julkisiksi ikoneiksi korotettuja osakeyhtiöitään? Syystä tai toisesta olen edelleen vakuuttunut siitä, että vain itseään ja omaa hyvinvointiaan varten. Mutta.

Nyt historian tunkiolle ollaan siirtämässä suomalainen ikoni, tosin erityisesti vain viimeisen 15 vuoden ikoni, josta suomalaisten on syytäkin luopua. Meiltä kun loppuivat varat. Muutenhan me suomalaiset omistaisimme sen edelleen.

Vai olisiko sittenkin niin, että finanssijärjestelmässä, arvojemme lisäksi, olisi perustavaa laatua oleva systeemivirhe?

Timo vie ja muut vikisee, mukaanluettuna Jyrki-boy ja Jutta

Hallitustunnustelut kuulemma alkavat tänään. Ei ole mitentään kirkossa kuulutettu, että J. Katainen saisi ensimmäisen pääministerinimityksensä, ei vaikka siltä nyt näyttää. Kyse on itse asiassa siitä

Mitä haluaaTimo Soini? Sillä ainakin päältä katsoen näyttääsiltä, että hän vie ja muut vikisevät. Vain hänellä saattaa olla kiinnostus, ja mahdollisuuskin, yllättää loppuun asti. Ilman häntä ei hallitusta maahan saada.

Haluaako hän esimerkiksi puhdistaa hallituksen kaikista viime hallituksen rapautuneista roskista? Haluaako hän kokiksen vai demarin keskeisimmäksi yhteistyökumppaniksi? Ja kuinka periaatteellinen on hänen aiemmin ilmaisema halunsa olla maksamatta Suomen epäsuhteisen suurta osuutta Portugalin pelastamiseksi, irtaantua eurosta ja hajoittaa EU?

Viimeksi Portugal on joutunut vastaanottamaan sille tyrkyllä jo kauan ollut EUn ja IMFn pelastuspaketti. Määrät ovat vielä auki mutta puhuvat noin 70 miljardista. Tarkistuslaskennan kautta, noin vuoden sisällä, siitäkin kasvanee pyöreä 100. Miljardia euroa siis. Kyllä ovat Saksan, Ranskan ja Ison Britannian pankit päässeetkin rahaa polttamaan. Ammattimiehiä, ilmiselvästi. Bonuksiensa arvoisia viimeiseen grammaansa asti.

Kohta neljännes euroalueesta on holhouksessa. Mutta onneksi miljardit ovat sittenkin meille taviksille vain numeroita paperilla. Pankinjohtajille, pankkiireille ja sijoittajille niillä on konkreettisempaa bonus-arvoa, nettona. Me saamme sentään oikeuden maksaa kaiken luonnossa, vaikkakaan emme verotta. Työtä verotetaan.

Nyt Mr./Ms. Markkinavoima (siis maailmaa nyt heilutteleva pankinjohtajien, pankkiirien ja sijoittajien etujärjestö) suuntaa katseensa seuraavaan peliin. Veikkaukset käyvät kuumana Espanjasta, Italiasta ja Belgiasta. Kohdistuu valinta näistä ihan keneen tahansa, loput ilmeisesti jäävät vain odottamaan vuoroaan.

Aika monille meistä euroon liittymisen piti taata valuutan turvallisuus kaiken maailman keinottelijoilta. Ja onhan euro sitä ollut. Mitä nyt viime aikoina kuilun partaalla hoiperrellut. Ja miksi? Koska pankkien johtajat ovat viis veisanneet riskeistään valtioille lainatessaan. Siitä nyt kärsivät kaikki muut.

Siis kaikki muut kuin ao. maiden - sekä lainaa anoneitten ja saaneiden että sitä myöntäneiden pankkien - poliitikot. Saajamaiden poliitikkoja siitä, että ovat antaneet maansa talouden valua viemäristä ja antajamaiden siksi, ettei pankkien valvontaan ole riittävän jämäkällä otteella puututtu. Mutta niinhän se on; raha ja valta ovat vain yhden ja saman asian kaksi erilaista ilmenemismuotoa. Ja ne eivät näiltä veijareilta lopu. Kumpikaan. Kummaltakaan.

Onneksi meille taviksille on annettu oikeus maksaa luonnossa, vaikkei verotta. Hyvällä tai pahalla. Työllä tai aseilla. Ennemmin tai myöhemmin. "Ja seuraavana jonossa on....?"

Voittaako Impivaaralaisuus sittenkin perinteisen länsisuuntaisuutemme? Voittaako tunne järjen? Kohtahan tuo selviää.

 

PS.

Ja ratkeavathan tuo Nokiankin toimet. Saattaisiko sekin vaikuttaa hallitustunnusteluihin? Varmaan pitäisi.

Johan pomppas

Taloussanomien Jan Hurri on eilen julkaissut artikkelin Näin EU vedättää Suomea velkatalkoissa. Sitä ei saa jättää pääsiäisen vuoksi näkymättömäksi, pitävätpä hänen johtopäätöksensä paikkansa tai eivät. Hänen mukaansa Suomen kriisivastuut ovat monin verroin Suomen suoria luottoriskejä suuremmat, jopa 4 - 10 kertaiset.

Ja ihmekös tuo? Suomesta ei, ilmeisesti Kevaa lukuunottamatta, ole suurta määrää lainoja Välimerellisille alueille, eikä Irlantiinkaan annettu? Sen sijaan lainoja on myönnetty Ison Britannian, Ranskan ja Saksan pankeista siten, että heillä on "velkaisimpien euromaiden kansainvälisistä luottoriskeistä huimat 60 prosenttia." On totuuden esiin kaivamisen paikka. Mikä on paketin tarkoituksenmukainen takuumäärän määräytymiskriteeri?

Nyt Portugalin tukipakettia rakennettaessa maiden maksuosuudet määräytyvät niiden EKP-osuuksien mukaisesti, täysin siitä riippumatta, mikä on maan pankkien luototus ongelmamaihin. Eli kun nyt näyttää siltä, että erityisesti IsoBritannia - EUn vapaamatkustaja valilla vertaa - mutta myös Ranska ja Saksa ovat epäonnistuneet maittensa pankkien valvonnassa, ns. pienet euromaat pantaisi maksumiehiksi. Ei muuten saa onnistua.

Pankkien vastuun on konkretisoiduttava jollain tavalla. Eikö eräs olisi se, että ne valtiot, joiden pankkien holtiton luotonanto on euron tähän tilanteeseen johtanut myös kantavat valvonnan laiminlyömisestä itse riskinsä? Vähintään? Niinhän mekin jouduimme kantamaan omammekin aikoinaan, Jos tämä uhkaa kaataa ao. maiden pankkijärjestelmän, niin joistain liennytyksistä tähän pääsääntöön voitanee löytää yksimielisyys.

Ei voi olla oikein, että kolme suurta EU-maata panevat muut euro- ja jopa EU-maat maksumiehiksi, kun itse tyrivät. Sillä, kuten kommentaattori OrNot asian ilmaisi "Nyt on menossa kansallissvaltioiden paluu ja juuret ovat arvossaan." Suomelle ei saa jäädä Musta Pekka käteen.

 

PS.

Jos luottaisin suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen taitoon pitäisin itsestään selvänä, että tämänkaltainen mietintä olisi jo jossain käyty ja kriteerin muuttaminen katsottaisi sittenkin kannaltamme huonommaksi vaihtoehdoksi. (Esimerkiksi ns. lumivyöryefektin, koko EU-alueen talouden hekkenemisen vuoksi.) Mutta kun en luota, haluan tuoda asian vahvasti esille. Parempaa välinettäkään kun ei minulla ole käytössä.

 

 

Ei virheistäkään mitään opi

Sääliksi käy niitä libyalaisia, jotka eivät ole ymmärtäneet vielä maataan jättää.

Länsivaltojen pysyvien jäsenten aloitteesta, YKn turvaneuvosto päätti, että Libyan ilmatilaan saadaan perustaa lentokieltoalue, jonka tarkoituksena oli estää Muammar Gaddafia tappamasta alamaisiaan. Etenkään  ilmateitse. Maitse tapahtuva tappaminen aiottiin estää ilmateitse, omilla koneilla.

Mahdollisesti inhimillisistä syistä ns. kansainvälinen yhteisö päätti ryhtyä puolustamaan ns. kapinallisia. Siinä vaiheessa kun ei ollut edes tietoa siitä, keitä he ovat, Ranskan ja Iso-Britannian ilmavoimat hyökkäsivät Gaddafin hyökkäysjoukkoja vastaa, näiden lähestyessä jo Bengasia. Jos Muammar olisi onnistunut, ei olisi ollut paljokaan puolustettavaa. Siitä alkoi sota, joka nyt on lainehtinut viikkoja samalla tavalla kuin samalla alueella aikanaan 1941-1943.

Vastuu nykytaisteluista siirrettiin yli 200 Tomahawkin jälkeen NATOlle, ilmeisesti USAn ja Omaban sisäpoliittisista syistä. Eikä senkään jälkeen asiat tainneet edetä ihan sen tavallisen kuvitelman, nopean voiton ratkaisun mukaisesti?

Nyt on taisteltu jo kuukausi eikä näytä siltä, että kapinalliset olisivat voittamassa. He jo pyytävät kiellettyjä maavoimia avukseen. Italia ja Iso-Britannia ovat jo lähettämässä sotilasneuvonantajia. Tai "sotilasneuvonantajia".  USA lähettää Predator-robotteja, joita USAsta, todennäköisesti Floridasta, virkamiehen virallisen työajan puitteessa, ohjataan tappamaan Libyan reaalitodellisuudessa Gaddafin pahiksia. Ja sitten tulevat NATOn ERRFn pataljoonat? Ja niiden jälkeen...?

Vietnam? Laos? Kambodja? Irak? Afganistan? Vuosikausia sotaa, jonka todellisen hinnan maksavat syyttömät siviilit. Inhimillisistä syistä? Inhimillisellä strategialla? Vai NATOn strategialla? Näinkö ne tulisivat tarvittaessa Suomeakin "puolustamaan"? Siis jos olisimme jäseniä.

 

PS.

Kummalliseksi on sodankäynti mennyt. Laivastomme ylpeys Pohjanmaa pidätti ja vangitsi aseistettuja merirosvoja, tuhosi heidän laivansa ja joutui sitten vapauttamaan vankinsa. Mikään maa ei suostunut ottamaan niitä vastaan. Ei siihen sitoutuneetkaan. Ei kai Suomen valtion tarvitse korvata upotettua alusta. Mitä mahtaisi Asterix tuumata tälläisestä porukasta?

 

 

 

Suomen Kansallissosialistinen Työväenpuolue

Ainoassa valtakunnallisessa on metka, vuorovaikutteinen kartta tulevan Eduskunnan kansanedustajien asennejakautumasta. Se paljastaa minkälaisen sekalaisen seurakunnan olemme Arkadianmäelle oikein valinneet.
Mielenkiintoisin on "paljastus" meille muille, tuosta kaikista tuntemattomimmasta porukasta. Persuista.

Käy ilmi, että valittujen kansanedustajien antamista vastauksista HSn vaalikoneeseen voidaan johtaa, että puolue on vasemmistolainen - arvokonservatiivinen puolue. Yhtä konservatiivinen kuin kokikset. Yhtä vasemmistolainen kuin demarit. Kellot soivat. Millä nimellä moista yhdistelmaa mahdettiin kutsua 1930-luvun Euroopassa?

Pilkotaan ensin pankit ja finanssitalot

Tässä Euroopan ja euron vakauden ensisijaiset pelastusreseptit, jos on uskominen Bengt Holmströmiin ja Peter Nybergiin. Ja minähän uskon. Tästä näyttöä tämän blogin aiemmissa artikkeleissani. Ja kokokin on varsin selvä, "(ao.maan) budjettiin ja sen talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan." Tässä globaalissa maailmassa tämä taas edellyttää jopa Eurooppaa laajempaa yksimielisyyttä.

Mutta huolestuttavinta noista artikkeleista nouseva mielleyhtymä syntyy seuraavasta: "viranomaisiin ei voida luottaa. Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin, mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa, että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet." Siitä voidaankin sitten edetä kysymään Mihin ihmeessä tarvitsemme valvovia virkamiehiä? Ainakaan tässä systeemikriisissä?

Eikä meillä täällä Suomessa systeemikriisi rajoitus ainoastaan finansseihin. Päivittäistavarakauppa, Kuntasektori tai oikeammin paikallishallinto ja sitä kautta SoTe ja Opetus- ja koulutus kaikilla tasoillaan, maatalous- ja metsäsektorit tulevat auttamatta mieleen. Kaiken huippuna puoluepoliittinen järjestelmämme, tämä kotoinen politbyrokratia jota äänestäjien protesti nyt kaltoin kohtelee.

 

Sillä talous on hyvinvoinnin pohja.

Ja huonosti toimiva talous on huonosti toimivan demokratian seuraus.

PS.

Pilkkominen ja paloittelu auttaisi finanssimarkkinan lisäksi myös päivittäistavarakaupassa ja "maatalousteollisuuden" (tie tuottajalta kuluttajalle) organisaatio- ja taustarakenteissa. Sen sijaan kuntapuolella ratkaisu olisi juuri päin vastainen. On yhdistettävä resursseja.  Ilmeisesti tasapainoisten optimien löytäminen onkin meillä hakusessa.

PPS.

Suomella on nyt miljonan taalan paikka. Vielä hetken. Ei tyritä sitä perinteisellä nurkkakuntaisella, joustamattomalla kotiinpäinvedolla. Sehän nämä eduskuntavaalit hävisi. Katsottaisi nyt kerrankin kokonaisuuden tarpeita.

Pilkotaan ensin pankit ja finanssitalot

Tässä Euroopan ja euron vakauden ensisijaiset pelastusreseptit, jos on uskominen Bengt Holmströmiin ja Peter Nybergiin. Ja minähän uskon. Tästä näyttöä tämän blogin aiemmissa artikkeleissani. Ja kokokin on varsin selvä, "(ao.maan) budjettiin ja sen talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan." Tässä globaalissa maailmassa tämä taas edellyttää jopa Eurooppaa laajempaa yksimielisyyttä.

Mutta huolestuttavinta noista artikkeleista nouseva mielleyhtymä syntyy seuraavasta: "viranomaisiin ei voida luottaa. Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin, mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa, että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet." Siitä voidaankin sitten edetä kysymään Mihin ihmeessä tarvitsemme valvovia virkamiehiä? Ainakaan tässä systeemikriisissä?

Eikä meillä täällä Suomessa systeemikriisi rajoitus ainoastaan finansseihin. Päivittäistavarakauppa, Kuntasektori tai oikeammin paikallishallinto ja sitä kautta SoTe ja Opetus- ja koulutus kaikilla tasoillaan, maatalous- ja metsäsektorit tulevat auttamatta mieleen. Kaiken huippuna puoluepoliittinen järjestelmämme, tämä kotoinen politbyrokratia jota äänestäjien protesti nyt kaltoin kohtelee.

Sillä talous on hyvinvoinnin pohja.

Ja huonosti toimiva talous on huonosti toimivan demokratian seuraus.

PS.

Pilkkominen ja paloittelu auttaisi finanssimarkkinan lisäksi myös päivittäistavarakaupassa ja "maatalousteollisuuden" (tie tuottajalta kuluttajalle) organisaatio- ja taustarakenteissa. Sen sijaan kuntapuolella ratkaisu olisi juuri päin vastainen. On yhdistettävä resursseja.  Ilmeisesti tasapainoisten optimien löytäminen onkin meillä hakusessa.


PPS.
Suomella on nyt miljonan taalan paikka. Vielä hetken. Ei tyritä sitä perinteisellä nurkkakuntaisella, joustamattomalla kotiinpäinvedolla. Sehän nämä eduskuntavaalit hävisi. Katsottaisi nyt kerrankin kokonaisuuden tarpeita.

Tuloeroista on syytä puhua. Jatkuvasti.

Kapitalismi ilman poliittista valvontaa ja säätelyä ampuu itseään jalkaansa. Aina. Kommunismi taas ei voi toimia, säädeltiinpä sitä kuinka tarkasti tahansa. Niin kauan kuin kapitalismi on voimissaan on väistämättä myös tuloeroja. Niin kauan kuin kommunismi on voimissaan mikään ei muutu.  Teorian mukaan kaikki antavat kykyjensä mukaan ja kaikki saavat tarpeensa mukaan. Kun tarpeet ja kyvyt eivät kohtaa, kaikki antavat mutta vain hyvin pieni eliitti saa. Silloin kaikki pysähtyy. Sosiaalinen markkinatalous (mikä se sitten lieneekin) lienee optimi?

Eikö tuloeroista pitäisi puhua? Sosiaalisessa markkinataloudessa, sitä tuloerojen optimia jatkuvasti haettaessa, mielestäni ehdottomasti pitäisi. Koska, jos tuloeroista ei puhuta lietsotaan luokkavihaa, joka satavarmasti myös jossain vaiheessa hakee purkautumistiensä. Eikä se purkautumistie ja -tapa enää välttämättä ole kenenkään hallinnassa. Tietämättömyys lisää aggressioita varsinki, jos kuvittelee itse joutuvansa tyytymään selkeästi vähempään kuin muut samanlaisessa tilanteessa olevat lajikumppanit.

Jos jossain yhteiskunnassa "25 parhaiten tienavaa hedgerahaston salkunhoitajaa ansaitsi viime vuonna 22 miljardia dollaria"  jopa ilmeisesti säälittävin ammattikunnan edustaja " tienasi 275 miljoonaa dollaria, vaikka hänen yhtiönsä salkuista katosi 40 prosenttia eli lähes puolet asiakkaiden varoista" lienee selvää, että kenenkään yksittäisen ihmisen osaaminen, aika tai suoritus ei oikeasti ole tuon arvoinen. Mutta luonnollisesti tämä amerikanuutinen ei todellakaan kuvaa tilannetta meillä.

Mutta uutiset suomalaisten, joskin ehkä kansainvälisten suomalaisten yritysjohtajien nauttimat miljoonapalkat ja palkkiot panevat ajettelemaan tulonjaon mielekkyyttä. Sillähän pitäisi kai yrityksen kannalta, olla vaikutusta ao. johtajan osaamiseen ja kykyyn yrityksen pitkän aikavälin tuloksentekokyvyn parantamiseen? Siten esimerkiksi Jorma Ollilan ja hänen Dreamteaminsa poistuessa Nokiasta taskut täynnä rahaa, yrityksen olisi edellyttänyt vielä olevan hyvässä iskussa?

Vielä järjettömäksi yhteiskuntamme kannustusvimma on tainnut mennä työeläkerahastoissamme? Palkat, palkkiot ja bonukset ovat karanneet käsistä. Ja sama tie taitaa olla edessä valtion ja kunnankin sektorilla? Ja etujärjestöissä. Eikä aikaakaan kun sillä alkaa olla palkkojen yleistasoa korottava vaikutus. Kun varsinaiset suorittavan työn tekijät kuulevat ja näkevät johtajien palkkoina 10 - 20 - 30 kertaisia palkkoja ja lisäksi 100 - 200 - 300 kertaisia bonuksia, optioita tai muuta kivaa, ei kieltämättä ole ihme, jos se jatkuessaan saa osattomat jopa vihaamaan osallisia.

Nykyisen ideologian halu aikaansaada tasavero kaikille kulutuksen mukaan huonontaa osattomien tilannetta entisestään. Toimeentulotukea sai 239 000 kotitaloutta ja 378 000 ihmistä. Työttömiä maassa on lanskutavasta riippuen 200.000 - 300.000. Köyhiä katsotaan olevan yli 600.000. Ja työttömyyden, kuten köyhyydenkin on todettu periytyvän. Ja samalla elinkeinoelämä vaatii jatkuvasti lisää joustoja, eläkeiän nostamista, lisää pätkätöitä, jopa työehtosopimuksista  luopumista, uhrina globalisaation alttarille. Ja kansaa edustavat poliitikot menevät mukaan olemalla tekemättä vaikeita päätöksiä.

Ketä varten yhteiskunta oikein on? Kansalaisia vai yrityksiä varten?
Ketä varten yritykset oikein ovat? Omistajia, sijoittajia vai valtiota varten?
Ketä varten me ihmiset olemme?


PS.
Kääriliinoissa ei ole taskuja. Ja rahakin on vain numeroita paperilla.


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23077/vain-numeroita-paperilla

Protesti on esitetty. On remontin aika.

Kun Esko Aho keväällä 1991 teetti ryhmätöitä hallitusohjelmaksi Suomi oli jo hyvää vauhtia syöksymässä vuosisadan syvimpään lamaan. Aikaa hukattiin. Ei siihen ollut varaa silloinkaan. Ei ole nytkään.

Suomessa, Euroopassa ja maailmassakin epävarmuus on kahdessakymmenessä vuodessa, ja korostetusti parina viimeisenä olennaisesti lisääntynyt. Kaikenkarvaiset myrskypilvet nousevat. Kun vaalien jälkeen on olemassa vain yksi todellinen hallitusvaihtoehto toivoisi, että nyt ei uutta alkua pilata samalla turhalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.

Suunnitella pitää mutta kaikkeen tulevaan ei voi, ei kannata, eikä pidä varautua. Yhteinen visio siitä mihin tavoitellaan hallituskauden lopulla päästävän ja minkä asioiden osalta, riittää hyvin. Missään tapauksessa ei nyt avautunutta mahdollisuutta pidä pilata siksi, että pyrittäisi aikaansaamaan samanlainen hallitusohjelman pakkopaita kuin viimeisin.

Etujärjestölobbarit kiertävät taas erityisesti persujen, kokiksien ja demareiden puoluetoimistoja,  päätyen lopulta varmaan Säätytaloon. Blogaajilla ei ole etujärjestöjä, lobbareista tai Säätytaloon kutsuista nyt puhumattakaan. Yksityisenä kansalaisena ojentaisin tulevalle hallitusyhteistyölle auttavan käteni.

Hallitusohjelman pohjapaperiksi:

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään tasaisesti kaikilta aloilta. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Nyt hallitukselta vaaditaan poliittista johtajuutta. Virkamiesmäisyys tai pelkkä asiajohtaminen ei äänestäjille enää riitä. Nyt kansa kaipaa visionääristä ja innostavaa johtajuutta.

Protesti on esitetty. On remontin aika.

Kun Esko Aho keväällä 1991 teetti ryhmätöitä hallitusohjelmaksi Suomi oli jo hyvää vauhtia syöksymässä vuosisadan syvimpään lamaan. Aikaa hukattiin. Ei siihen ollut varaa silloinkaan. Ei ole nytkään.

Suomessa, Euroopassa ja maailmassakin epävarmuus on kahdessakymmenessä vuodessa, ja korostetusti parina viimeisenä olennaisesti lisääntynyt. Kaikenkarvaiset myrskypilvet nousevat. Kun vaalien jälkeen on olemassa vain yksi todellinen hallitusvaihtoehto toivoisi, että nyt ei uutta alkua pilata samalla turhalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.

Suunnitella pitää mutta kaikkeen tulevaan ei voi, ei kannata, eikä pidä varautua. Yhteinen visio siitä mihin tavoitellaan hallituskauden lopulla päästävän ja minkä asioiden osalta, riittää hyvin. Missään tapauksessa ei nyt avautunutta mahdollisuutta pidä pilata siksi, että pyrittäisi aikaansaamaan samanlainen hallitusohjelman pakkopaita kuin viimeisin.


Etujärjestölobbarit kiertävät taas erityisesti persujen, kokiksien ja demareiden puoluetoimistoja,  päätyen lopulta varmaan Säätytaloon. Blogaajilla ei ole etujärjestöjä, lobbareista tai Säätytaloon kutsuista nyt puhumattakaan. Yksityisenä kansalaisena ojentaisin tulevalle hallitusyhteistyölle auttavan käteni.

Hallitusohjelman pohjapaperiksi:

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.
2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.
3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään tasaisesti kaikilta aloilta. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä.
4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.
5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.
6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.
7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.
8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.
9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.
10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Nyt hallitukselta vaaditaan poliittista johtajuutta. Virkamiesmäisyys tai pelkkä asiajohtaminen ei äänestäjille enää riitä. Nyt kansa kaipaa visionääristä ja innostavaa johtajuutta.

Olisiko niin, että äänestäjät alkaisivat vaatia heitä edustavilta puolueilta myös eettistä tai peräti moraalista  vastuuta? Tämä tuli mieleen keskustellessani tänään entisen työtoverini kanssa. Itse olen aika varma, että alkavat. Siis me tavikset alamme. Siis ne meistä, jotka vaivauduimme käyttämään lähes ainoaa kansalaisoikeuttamme. Me seitsemän kymmenestä.

Kun vihreät hankkivat itselleen erioikeuden äänestää edellisissä hallitusneuvotteluissa ydinvoimaa vastaan sekä hallituksessa että eduskunnassa ja siitä huolimatta hyväksyä hallituksen politiikan, joku raja meni rikki.

 

Pakkovoiton edessä

Haluammeko olla EUn jäsen? Siinä aika varmasti se keskeisin kysymys. Ja siitä miten demarit ja erityisesti persut siihen vastaavat ja mitä Jyrki-boy on valmis pääministeriydestä "maksamaan", riippuu Kataisen pääministeritie.

Sinipunapersut.

Siihenhän tuo tuo tulos ohjaa. Vaan saavatko sen syntymään, onkin jo toinen juttu. Vaikka yleensä hallitusmahdollisuus nöyristää minkä tahansa puolueen ylevät periaatteet on nyt, erityisesti EUn ja euron vuoksi, vaikeusaste lisääntynyt. Pakkoruotsista ja maahanmuutosta ei varmaan kynnyskysymystä tule, tekosyitä korkeintaan. Ensi kerrat kokikset on Suomen suurin, vain kohtuullisen vaalitappion jälkeen. Pääministeriys ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu, kuten oli kolmen edellisen hallituksen osalta. Sekä persut ja demarit ovat juuri päinvastaista mieltä EUsta ja eurosta.

Jyrki-boy on pakkovoiton edessä. Eikä kaveriksi käy mikään vihreä. Muuten olemme vasemmistohallituksen vietävinä.

 

PS.

Sanovat vaalitulosta hiostorialliseksi ja sitä se onkin. Kepu iskettiin kanveesiin. Ilmeisesti jopa omilla tukialueillaan. Siellä sen paikan ovat voineet ilmeisesti ottaa vain persut. Siinä mielessä on kyse historiallisesta mahdollisuudesta uudistaa vanhoja rakenteita. Erityisesti kuntarakenteita ja sen aiheuttamia taloudellisia rasituksia maallemme.

 

 

Hoidammeko itsemme konkurssiin?

Politiikassa on kyse taloudesta. Rahasta ja sen jakamisesta. Sitä tekemään me tänään puolueille napinpainajia valitsemme.

Joka seitsemäs on töissä sosiaali- ja terveysalalla. Yhteensä 360.000 ihmistä. Kasvua vuosikymmenen alusta 20%. SoTe sektorin työpaikat ovat pääsääntöisesti kuntien työpaikkoja.  Naisvaltainen ala. Työttömyydestä ei tietoakaan.  Ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Ei siellä suuria ikäluokkia vielä hoideta. Työn tehostamiselle on tilaa. Jos arvaisi, että sektorin kaikista työpaikoista vielä nyt noin 90% on julkiselle sektorilla tarkoittaisi se, että kaikista kuntien palveluksessa olevista karkeasti kaksi kolmannesta on sieltä.

Lisäksi Hesari näin vaalisunnuntaina uutisoi Väli-Suomen Sunnuntaisuomalaisen hyvin vanhoihin tietoihin perustuvan selvityksen, joka kyseenalaistaa kuntaliitosten hyödyt.  "Suurin osa liitoksista tehtiin 2009, joten talouslukuja sekoittavat siirtymäaikasäännökset ja valtion maksamat yhdistymisavustukset". Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtavan ekonomistin Antti Moision mukaan täytyy odottaa vielä viisi tai kymmenen vuotta. No ei ole virkamiehellä kiirettä. Kunhan ehtii, tässä muutama varteenotettava tutkimusaihe, lisäämään tutkijan tuskaa:

• 336 kunnan ylläpitämisen kustannus verrattuna 40 - 50kuntaan.


• Kaksikielisyyden ylläpitämisen kustannus .


• Poliittisten puolueiden ylläpitämisen kustannus .


• Nykytasoisen maahanmuuton kustannus .


• Harmaan talouden kustannus .


• Maatalouden kustannus .


• Yritystukien kustannus .


• Aluepolitiikan kustannus .


• Yliraskaan korkeakouluverkoston kustannus  .


•  

Kun itsekin olen osallistunut, joskin ilmeisen huonolla menestyksellä, yrityksiin pitää kuntien asioita eduskuntavaalien keskiössä, saanen vielä näin vaalipäiviänä muistuttaa, että valtion budjetin kuluista (laskutavasta riippuen) 60 - 70% käytetään kuntien toimesta. Kunnissa meidän taloudellinen aikapommimme kasvamistaan kasvaa. Ja mitä aiemmin sitä aletaan siivota, sen vähemmän vaikeaa se tulee olemaan.

Tämän vuoksi yksinkertaisin, tehokkain ja muutenkin perustelluin tapa leikata terveydenhuollon kuluja olisi, valtion ja kuntien nykyisen työnjaon puitteissa, korvata nykyinen kunnallinen itsehallinto maakunnallisella itsehallinnolla ja organisoida terveydenhuolto sen mukaisesti. Samalla voitaisi organisoida myös muut kuntien tehtävät vastaavasti.

Toiseksi paras tapa olisi poistaa kunnilta terveydenhuollon vastuu kokonaisuudessaan (ja samalla vastuu kaikesta muustakin, ml. verotusoikeus) ja siirtää vastuut valtiolle.

Ehdottomasti huonoin tapa olisi jatkaa nykyisen järjestelmän alasajoa yksityistämällä terveydenhuoltoa kunnalliselta pohjalta kritiikittömästi sieltä täältä. Siitä ei pitkällä aikavälillä seuraa kuin lisää kustannuksia, kansalaisten terveydenhuollon tason lasku ja kansalaisten tarpeeton eriarvoistuminen valtion keskeisen vastuualueen osalta.

 

Minua suuresti ihmetyttää, että sen paremmin IMF kuin EUkaan ei ole kiinnittänyt huomiota kreikkalaiseen luovuuteemme, 5 vuoden irtisanomissuoja henkilöstölle kuntien liitostapauksissa. Päälle vielä "yhdistymisavustukset". Hölmöläisten hommaa.

 

Libyassa ei ole tilaa käyttökelvottomille (lento)koneille,

 joita Suomen Hornetit olisivat. Näin päättää Suomen Kuvalehti nettiartikkelinsa Gripenien tarpeettomuudesta Libyassa. Siis tarpeettomia kumpikin. Onhan siellä ilmatilassa rautaa ja alumiinia ihan riittämiin ilman meitäkin. Ja kun kukaan ei edes oikein tunnu tietävän kenen puolesta siellä sotaa käydään, tokkopa meidän sinne muutenkaan ängetä tarvitsee?

Olemme kuitenkin noista yli 60 Herhiläisistämme pitkän pennin maksaneet ja nyt ne todetaan turhiksi. Turhiksi  edes valvomaan lentokieltoalueen noudattamista! Onko meitä huijattu? Riippuu varmaan siitä ketä katsotaan huijatun?

Vaikka Hornetit lienevät vieläkin lentolaitteitten aatelia, olemme ostaneet / saaneet ostaa vain F niinkuin Fighter ilmataistelu - lentolaitteen. Sitä tarkoittaa se F siinä F/A - 18 Hornetin nimessä. Emme ole ostaneet /saaneet ostaa sitä Ata. A niinkuin Attack jäi uupumaan.

Mitä Suomi tekee lentokoneella, jonka kaikkia ominaisuuksia, siis tässä tapauksessa ominaisuutta toimia sekä pommikoneena, "risteily"ohjuskuljettajana ja maataistelukoneena ei tositilanteessa voida edes käyttää hyväksi? Puhumattakaan siitä, että kuljettajat ja heitä tukevat voimat osaisivat? Onpa varsinainen strategia. Vähän samanlainen kuin Suomen helikoptrihankinnat. Piti ostaa taisteluhelikopterieta, ostettiin kuljetushelikoptereita.

Ainakin heti viime vaalien jalkeen, siis niiden ostettujen vaalien jälkeen, kun puolueet eivät NATOsta juurikaan suostuneet keskustelemaan, julkaisi Hesari näkemyksen Suomen puolustuksen reaalikuvasta mahdollisen hyökkäyksen seurauksista. Silloin Ilmavoimien maataistelukyky osoittautuu taatusti himpun verran tärkeämmäksi kuin ilmatankkausosaaminen. Siis ellei karkuun olla lähdössä.

 

PS.

Juu, juu. Hukkaan menevät rahat jos kukaan ei koskaan kuitenkaan hyökkää tai, jos kukaan ei vaivaudu puolustamaan.

Vielä verisen vaalityön viime metrit

Kaipa nuo kaikenkarvaiset vaaliväittelyt ovat nyt sitten ohi? Täytyy myöntää, etten katsonut ensimmäistäkään. Ne eivät enää edes ole viihdyttäviä. Tunnen ennemminkin "myötähäpeää" johtomme karusta tasosta. Kun yksittäisellä kansanedustajalla ei enää ole merkitystä, ei ole merkitystä puolueellakaan. Väittelyt perustuvat huulenheittoon ja tiedot luuloihin ja ennakkoluuloihin. Ketään ei käytännössä kuitenkaan saada vastuuseen sen paremmin sanomisistaan kuin tekemisistäänkään.

Muista yhteyksistä kantautuneet tiedot antoivat ymmärtää, että aika moni, kansalaisen arkipäivän asia jäi tälläkin kertaa ilmaan roikkumaan. Niistä päättävät sitten lobbarit Säätytalolla, kunhan vaalit ensin käydään. Kovin on mennyt amerikkalaislähtöiseksi tämä suomalainenkin demokratia. Rahaa palaa brändäämiseen. Ja kukapa se parempi maksumies puolueiden ylittyneille budjeteille olisi kuin veronmaksaja. Viimeksi tahdin samassa tilanteessa osoitti kepun Korhonen. Saapas nähdä kenellä nyt ensimmäisenä pokka pettää.

NATOsta ei tällä kertaa kai juurikaan puhuttu? Tai pitäisi kai sanoa suomalaisesta NATO-optiosta? No kunhan pöly ensin NATO-maiden Kreikan, Irlannin ja Portugalin ympärillä ensin vähän laskee. Elleivät sitten NATO-maat Espanja, Belgia ja Italia saa EUn jakamatonta huomiota osakseen? Alkaa tuo NATO jo olla sotaakäyvä valtio itsessäänkin. Nyt jo kahden rintaman sodassa. Eikä kumpikaan niistä ole kylmä. Onneksi Suomessa ei viholliskuvia palvota.

Mutta ei puhuttu kyllä siitäkään, että itse voisimme tehdä paremman huomisen Suomelle. 60-70 % julkisista menoistamme kuluvat kunnissa. 5,3 miljoonaa ihmistä hallinnoi 337 kuntaa. Niistä jokaisella oma hallintonsa ja yhteiset etujärjestönsä, joilla hallinto niilläkin. (Tuskinpa muuta niissä onkaan.) Kun suurin osa kunnista on liian vähäväkisiä ja/tai vähätuloisia ne tekevät rakentavaa yhteistyötä erilaisissa kuntayhtymissä toistensa kanssa. Ja hallintonsa sielläkin. Sosiaalitoimi, Terveyshuolto ja Opetus levittäytyvät päällekkäisinä, byrokraattisina  verkostoina läpi koko maan. Ja jokaisessa ikioma hallintonsa. Ja kun emme halua tai osaa vähentää tai poistaa hallintoja, säästämme ja leikkaamme edelleen muualta.  Kansalaisten palveluista.

 

PS.

Vielä viikonloppu ja sitten sorvin ääreen lepäämään.

Puoluepoliitikkojen Eipäs - juupas - reality

Tämäkö kakaralauma Suomea johtaa? Brändien egot kohtasivat vaalitentissä eilen. Pitäisi keskustella Suomesta ja asioittemme hoitamisesta mutta keskustellaan Portugalista ja miten se ei asioitaan ole hoitanut. Niinhän meillä poliittiset keskustelut tavataan hoitaa; keskustellaan mitättömyyksistä mutta vaietaan olennaisesta.

Me äänestäjät emme pysty vaikuttamaan siihen, minkä tavan vakauttaa euro Brysselissä valitaan. Ei edes tuo kakaralauma, eikä edes tuo sutki pelle siihen pysty. Joku uhkailee jopa 1 miljardin kertalaskulla. Mutta kukaan ei ilmeisesti halua perusteellista keskustelusta miten käytetään ne vuosittain kerättävät yli 40 miljardia? Siis vaalikauden aikana yli 160 miljardia.

Tuo uhattu 1 miljardin lasku säästetään tarvittaessa vuodessa, jos halutaan. Puoluetuista (laajasti ottaen), kuntasektorilta, aluetuista, maataloustuista, elinkeinotuista ... tai vaikka ottamalla lisää sitä julkisen sektorin velkaa, jota ei kuulemma koskaan tarvitse maksaa takaisin, korkoja jos viitsii joskus muistaa maksaa.

 

PS.

Onneksi valitsin ennakkoon. JOKU MUU sai ääneni.

 

 

IMFn tahto: Suomelle leikkausvaatimus vai ideologinen kannanotto?

IMF vaatii, että Suomi leikkaisi selvästi kohoavia terveydenhuollon ja eläkejärjestelmän kustannuksia. Ja saahan sitä vaatia. Se, millä tavalla Suomi vaatimukseen reagoi, on kuitenkin meidän oma asiamme. Meidän päätettävissä. Ja aina kannattaa kysyä itseltään myös, minkä kansainvälisen ja/tai suomalaisen intressenttitahon suulla IMF puhuu? Rajoitun tässä ainoastaan terveydenhuoltoon.

Kaiken takana lienee täysin perusteltu pelko julkisen sektorin jatkuvasta lisävelkaantumisesta. Näinollen, samalla kun harkitaan keinoja terveydenhoidon tehostamiseksi ja eläkejärjestelmän kulujen vähentämiseksi, meidän olisi syytä pitää miellessään kaikki yhteiskuntamme keskeiset kuluerät. Sikäli kun niitä voidaan karsia riittävästi, ei esimerkiksi terveydenhuollon tai eläkejärjestelmän kustannuksia ole pakko pienentää siten, että saavutettua palvelutaso vaaraantuisi. Näin ainakin, ellei IMFn vaatimukseen sisälly yksityistämistä ideologisena perusteena.

Yksityinen terveydenhuolto on väitteitten ja mahdollisesti tutkimustenkin mukaan merkittävästi julkista tehokkaampaa? Kuitenkin suuressa, väestöltään vähäisessä, ja harjoitetun aluepoliitiikan tavoitteiden mukaisesti edelleen liian haja-asutetussa maassa, julkisella terveydenhuollolla on selkeä tehokkuusetu puolellaan. On täysin kiistatonta, että julkinen ja yksityinen terveydenhuolto eroavat toisistaan lähinnä vain päätöksenteon osalta. Julkisen kustannuksia rasittaa ns. poliittinen päätöksenteko. Pääsääntöisesti muita eroja ei ole. Kannattaisi varmaan miettiä keinoja, jolla harjoitetun (puolue)poliittisen päätöksenteon lisäkustannukset saataisi julkiselta sektorilta poistettua? Tai ensin ainakin vähennettyä minimiinsä?

Poliittinen päätöksenteko Suomaessa toteutuu vain puolueiden kautta, olipa kyseessä sitten valtion tai kunnan päätöksenteko. Päätöksentekoon osallistuvat eivät lähtökohtaisesti ole terveydenhuollon ammattilaisia. Ei edes, vaikka heillä alan koulutus, tutkinto, jopa ammatti olisikin. He ovat ennen kaikkea puolueittensa edustajia. Sen edustajina he käyvät kauppaa muiden puolueiden edustajien kanssa kaikesta, mistä päättämään joutuvat. Ja samoin sopivat. Mutta puolueet eivät tee päätöksiään alan asiantuntijan mielipiteen mukaan. Siellä ratkaisut perustuvat poliittisiin realiteetteihin. Peliin, jonka tarkoituksena on turvata puolueen jatkuva menestys. Ja mitä lähemmäksi varsinaista tekemisen tasoa poliittinen päätös viedään, sitä laaduttomampi ja huonompi se itse asian kannalta on.

Poliittista päätöstä pitäisi verrata yrityksen strateegisiin ratkaisuihin. Ne ovat yhtiön hallituksen päätettäviä asioita yhtiön linjasta, suunnasta, tulosvaateista ja resurssien jakautumisesta. Ja vain niitä. Eivät hallituksen jäsenet osallistu operatiivisiin asioihin muuten, kuin ottamalla ja erottamalla toimitusjohtajan. Vaikkapa yksityisen sairaalan tai oppilaitoksen johtajan. Vaan miten toimii poliittinen päätöksenteko vastaavissa yksiköissä tässä pienten kuntien maassa, jossa jokainen vielä - hyvässä ja pahassa - tuntee toisensa paremmin kuin ao. henkilö itse? Jossa isät, äidit, sedät, tädit, isovanhemmat ja heidänkin vanhempansa luovat paineet henkilön käyttäytymiselle?

Tämän vuoksi yksinkertaisin, tehokkain ja muutenkin perustelluin tapa leikata terveydenhuollon kuluja olisi, valtion ja kuntien nykyisen työnjaon puitteissa, korvata nykyinen kunnallinen itsehallinto maakunnallisella itsehallinnolla ja organisoida terveydenhuolto sen mukaisesti. Samalla voitaisi organisoida myös muut kuntien tehtävät vastaavasti.

Toiseksi paras tapa olisi poistaa kunnilta terveydenhuollon vastuu kokonaisuudessaan (ja samalla vastuu kaikesta muustakin, ml. verotusoikeus) ja siirtää vastuut valtiolle.

Ehdottomasti huonoin tapa olisi jatkaa nykyisen järjestelmän alasajoa yksityistämällä terveydenhuoltoa kunnalliselta pohjalta kritiikittömästi sieltä täältä. Siitä ei pitkällä aikavälillä seuraa kuin lisää kustannuksia, kansalaisten terveydenhuollon tason lasku ja kansalaisten tarpeeton eriarvoistuminen valtion keskeisen vastuualueen osalta.

 

 

 

 

IMFn tahto: Suomelle leikkausvaatimus vai ideologinen kannanotto?

IMF vaatii, että Suomi leikkaisi selvästi kohoavia terveydenhuollon ja eläkejärjestelmän kustannuksia. Ja saahan sitä vaatia. Se, millä tavalla Suomi vaatimukseen reagoi, on kuitenkin meidän oma asiamme. Meidän päätettävissä. Ja aina kannattaa kysyä itseltään myös, minkä kansainvälisen ja/tai suomalaisen intressenttitahon suulla IMF puhuu? Rajoitun tässä ainoastaan terveydenhuoltoon.

Kaiken takana lienee täysin perusteltu pelko julkisen sektorin jatkuvasta lisävelkaantumisesta. Näinollen, samalla kun harkitaan keinoja terveydenhoidon tehostamiseksi ja eläkejärjestelmän kulujen vähentämiseksi, meidän olisi syytä pitää miellessään kaikki yhteiskuntamme keskeiset kuluerät. Sikäli kun niitä voidaan karsia riittävästi, ei esimerkiksi terveydenhuollon tai eläkejärjestelmän kustannuksia ole pakko pienentää siten, että saavutettua palvelutaso vaaraantuisi. Näin ainakin, ellei IMFn vaatimukseen sisälly yksityistämistä ideologisena perusteena.

Yksityinen terveydenhuolto on väitteitten ja mahdollisesti tutkimustenkin mukaan merkittävästi julkista tehokkaampaa? Kuitenkin suuressa, väestöltään vähäisessä, ja harjoitetun aluepoliitiikan tavoitteiden mukaisesti edelleen liian haja-asutetussa maassa, julkisella terveydenhuollolla on selkeä tehokkuusetu puolellaan. On täysin kiistatonta, että julkinen ja yksityinen terveydenhuolto eroavat toisistaan lähinnä vain päätöksenteon osalta. Julkisen kustannuksia rasittaa ns. poliittinen päätöksenteko.
Pääsääntöisesti muita eroja ei ole. Kannattaisi varmaan miettiä keinoja, jolla harjoitetun (puolue)poliittisen päätöksenteon lisäkustannukset saataisi julkiselta sektorilta poistettua? Tai ensin ainakin vähennettyä minimiinsä?

Poliittinen päätöksenteko Suomaessa toteutuu vain puolueiden kautta, olipa kyseessä sitten valtion tai kunnan päätöksenteko. Päätöksentekoon osallistuvat eivät lähtökohtaisesti ole terveydenhuollon ammattilaisia. Ei edes, vaikka heillä alan koulutus, tutkinto, jopa ammatti olisikin. He ovat ennen kaikkea puolueittensa edustajia. Sen edustajina he käyvät kauppaa muiden puolueiden edustajien kanssa kaikesta, mistä päättämään joutuvat. Ja samoin sopivat. Mutta puolueet eivät tee päätöksiään alan asiantuntijan mielipiteen mukaan. Siellä ratkaisut perustuvat poliittisiin realiteetteihin. Peliin, jonka tarkoituksena on turvata puolueen jatkuva menestys. Ja mitä lähemmäksi varsinaista tekemisen tasoa poliittinen päätös viedään, sitä laaduttomampi ja huonompi se itse asian kannalta on.

Poliittista päätöstä pitäisi verrata yrityksen strateegisiin ratkaisuihin. Ne ovat yhtiön hallituksen päätettäviä asioita yhtiön linjasta, suunnasta, tulosvaateista ja resurssien jakautumisesta. Ja vain niitä. Eivät hallituksen jäsenet osallistu operatiivisiin asioihin muuten, kuin ottamalla ja erottamalla toimitusjohtajan. Vaikkapa yksityisen sairaalan tai oppilaitoksen johtajan. Vaan miten toimii poliittinen päätöksenteko vastaavissa yksiköissä tässä pienten kuntien maassa, jossa jokainen vielä - hyvässä ja pahassa - tuntee toisensa paremmin kuin ao. henkilö itse? Jossa isät, äidit, sedät, tädit, isovanhemmat ja heidänkin vanhempansa luovat paineet henkilön käyttäytymiselle?

Tämän vuoksi yksinkertaisin, tehokkain ja muutenkin perustelluin tapa leikata terveydenhuollon kuluja olisi, valtion ja kuntien nykyisen työnjaon puitteissa, korvata nykyinen kunnallinen itsehallinto maakunnallisella itsehallinnolla ja organisoida terveydenhuolto sen mukaisesti. Samalla voitaisi organisoida myös muut kuntien tehtävät vastaavasti.

Toiseksi paras tapa olisi poistaa kunnilta terveydenhuollon vastuu kokonaisuudessaan (ja samalla vastuu kaikesta muustakin, ml. verotusoikeus) ja siirtää vastuut valtiolle.

Ehdottomasti huonoin tapa olisi jatkaa nykyisen järjestelmän alasajoa yksityistämällä terveydenhuoltoa kunnalliselta pohjalta kritiikittömästi sieltä täältä. Siitä ei pitkällä aikavälillä seuraa kuin lisää kustannuksia, kansalaisten terveydenhuollon tason lasku ja kansalaisten tarpeeton eriarvoistuminen valtion keskeisen vastuualueen osalta.

Tuloeroista on syytä puhua. Jatkuvasti.

Kapitalismi ilman poliittista valvontaa ja säätelyä ampuu itseään jalkaansa. Aina. Kommunismi taas ei voi toimia, säädeltiinpä sitä kuinka tarkasti tahansa. Niin kauan kuin kapitalismi on voimissaan on väistämättä myös tuloeroja. Niin kauan kuin kommunismi on voimissaan mikään ei muutu.  Teorian mukaan kaikki antavat kykyjensä mukaan ja kaikki saavat tarpeensa mukaan. Kun tarpeet ja kyvyt eivät kohtaa, kaikki antavat mutta vain hyvin pieni eliitti saa. Silloin kaikki pysähtyy. Sosiaalinen markkinatalous (mikä se sitten lieneekin) lienee optimi?

Eikö tuloeroista pitäisi puhua? Sosiaalisessa markkinataloudessa, sitä tuloerojen optimia jatkuvasti haettaessa, mielestäni ehdottomasti pitäisi. Koska, jos tuloeroista ei puhuta lietsotaan luokkavihaa, joka satavarmasti myös jossain vaiheessa hakee purkautumistiensä. Eikä se purkautumistie ja -tapa enää välttämättä ole kenenkään hallinnassa. Tietämättömyys lisää aggressioita varsinki, jos kuvittelee itse joutuvansa tyytymään selkeästi vähempään kuin muut samanlaisessa tilanteessa olevat lajikumppanit.

Jos jossain yhteiskunnassa "25 parhaiten tienavaa hedgerahaston salkunhoitajaa ansaitsi viime vuonna 22 miljardia dollaria"  jopa ilmeisesti säälittävin ammattikunnan edustaja " tienasi 275 miljoonaa dollaria, vaikka hänen yhtiönsä salkuista katosi 40 prosenttia eli lähes puolet asiakkaiden varoista" lienee selvää, että kenenkään yksittäisen ihmisen osaaminen, aika tai suoritus ei oikeasti ole tuon arvoinen. Mutta luonnollisesti tämä amerikanuutinen ei todellakaan kuvaa tilannetta meillä.

Mutta uutiset suomalaisten, joskin ehkä kansainvälisten suomalaisten yritysjohtajien nauttimat miljoonapalkat ja palkkiot panevat ajettelemaan tulonjaon mielekkyyttä. Sillähän pitäisi kai yrityksen kannalta, olla vaikutusta ao. johtajan osaamiseen ja kykyyn yrityksen pitkän aikavälin tuloksentekokyvyn parantamiseen? Siten esimerkiksi Jorma Ollilan ja hänen Dreamteaminsa poistuessa Nokiasta taskut täynnä rahaa, yrityksen olisi edellyttänyt vielä olevan hyvässä iskussa?

Vielä järjettömäksi yhteiskuntamme kannustusvimma on tainnut mennä työeläkerahastoissamme? Palkat, palkkiot ja bonukset ovat karanneet käsistä. Ja sama tie taitaa olla edessä valtion ja kunnankin sektorilla? Ja etujärjestöissä. Eikä aikaakaan kun sillä alkaa olla palkkojen yleistasoa korottava vaikutus. Kun varsinaiset suorittavan työn tekijät kuulevat ja näkevät johtajien palkkoina 10 - 20 - 30 kertaisia palkkoja ja lisäksi 100 - 200 - 300 kertaisia bonuksia, optioita tai muuta kivaa, ei kieltämättä ole ihme, jos se jatkuessaan saa osattomat jopa vihaamaan osallisia.

Nykyisen ideologian halu aikaansaada tasavero kaikille kulutuksen mukaan huonontaa osattomien tilannetta entisestään. Toimeentulotukea sai 239 000 kotitaloutta ja 378 000 ihmistä. Työttömiä maassa on lanskutavasta riippuen 200.000 - 300.000. Köyhiä katsotaan olevan yli 600.000. Ja työttömyyden, kuten köyhyydenkin on todettu periytyvän. Ja samalla elinkeinoelämä vaatii jatkuvasti lisää joustoja, eläkeiän nostamista, lisää pätkätöitä, jopa työehtosopimuksista  luopumista, uhrina globalisaation alttarille. Ja kansaa edustavat poliitikot menevät mukaan olemalla tekemättä vaikeita päätöksiä.

Ketä varten yhteiskunta oikein on? Kansalaisia vai yrityksiä varten?

Ketä varten yritykset oikein ovat? Omistajia, sijoittajia vai valtiota varten?

Ketä varten me ihmiset olemme?

PS.

Kääriliinoissa ei ole taskuja. Ja rahakin on vain numeroita paperilla.

 

 

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23077/vain-numeroita-paperilla

Tuloeroista on syytä puhua. Jatkuvasti.

Kapitalismi ilman poliittista valvontaa ja säätelyä ampuu itseään jalkaansa. Aina. Kommunismi taas ei voi toimia, säädeltiinpä sitä kuinka tarkasti tahansa. Niin kauan kuin kapitalismi on voimissaan on väistämättä myös tuloeroja. Niin kauan kuin kommunismi on voimissaan mikään ei muutu.  Teorian mukaan kaikki antavat kykyjensä mukaan ja kaikki saavat tarpeensa mukaan. Kun tarpeet ja kyvyt eivät kohtaa, kaikki antavat mutta vain hyvin pieni eliitti saa. Silloin kaikki pysähtyy. Sosiaalinen markkinatalous (mikä se sitten lieneekin) lienee optimi?

Eikö tuloeroista pitäisi puhua? Sosiaalisessa markkinataloudessa, sitä tuloerojen optimia jatkuvasti haettaessa, mielestäni ehdottomasti pitäisi. Koska, jos tuloeroista ei puhuta lietsotaan luokkavihaa, joka satavarmasti myös jossain vaiheessa hakee purkautumistiensä. Eikä se purkautumistie ja -tapa enää välttämättä ole kenenkään hallinnassa. Tietämättömyys lisää aggressioita varsinki, jos kuvittelee itse joutuvansa tyytymään selkeästi vähempään kuin muut samanlaisessa tilanteessa olevat lajikumppanit.

Jos jossain yhteiskunnassa "25 parhaiten tienavaa hedgerahaston salkunhoitajaa ansaitsi viime vuonna 22 miljardia dollaria"  jopa ilmeisesti säälittävin ammattikunnan edustaja " tienasi 275 miljoonaa dollaria, vaikka hänen yhtiönsä salkuista katosi 40 prosenttia eli lähes puolet asiakkaiden varoista" lienee selvää, että kenenkään yksittäisen ihmisen osaaminen, aika tai suoritus ei oikeasti ole tuon arvoinen. Mutta luonnollisesti tämä amerikanuutinen ei todellakaan kuvaa tilannetta meillä.

Mutta uutiset suomalaisten, joskin ehkä kansainvälisten suomalaisten yritysjohtajien nauttimat miljoonapalkat ja palkkiot panevat ajettelemaan tulonjaon mielekkyyttä. Sillähän pitäisi kai yrityksen kannalta, olla vaikutusta ao. johtajan osaamiseen ja kykyyn yrityksen pitkän aikavälin tuloksentekokyvyn parantamiseen? Siten esimerkiksi Jorma Ollilan ja hänen Dreamteaminsa poistuessa Nokiasta taskut täynnä rahaa, yrityksen olisi edellyttänyt vielä olevan hyvässä iskussa?

Vielä järjettömäksi yhteiskuntamme kannustusvimma on tainnut mennä työeläkerahastoissamme? Palkat, palkkiot ja bonukset ovat karanneet käsistä. Ja sama tie taitaa olla edessä valtion ja kunnankin sektorilla? Ja etujärjestöissä. Eikä aikaakaan kun sillä alkaa olla palkkojen yleistasoa korottava vaikutus. Kun varsinaiset suorittavan työn tekijät kuulevat ja näkevät johtajien palkkoina 10 - 20 - 30 kertaisia palkkoja ja lisäksi 100 - 200 - 300 kertaisia bonuksia, optioita tai muuta kivaa, ei kieltämättä ole ihme, jos se jatkuessaan saa osattomat jopa vihaamaan osallisia.

Nykyisen ideologian halu aikaansaada tasavero kaikille kulutuksen mukaan huonontaa osattomien tilannetta entisestään. Toimeentulotukea sai 239 000 kotitaloutta ja 378 000 ihmistä. Työttömiä maassa on lanskutavasta riippuen 200.000 - 300.000. Köyhiä katsotaan olevan yli 600.000. Ja työttömyyden, kuten köyhyydenkin on todettu periytyvän. Ja samalla elinkeinoelämä vaatii jatkuvasti lisää joustoja, eläkeiän nostamista, lisää pätkätöitä, jopa työehtosopimuksista  luopumista, uhrina globalisaation alttarille. Ja kansaa edustavat poliitikot menevät mukaan olemalla tekemättä vaikeita päätöksiä.

Ketä varten yhteiskunta oikein on? Kansalaisia vai yrityksiä varten?

Ketä varten yritykset oikein ovat? Omistajia, sijoittajia vai valtiota varten?

Ketä varten me ihmiset olemme?




PS.

Kääriliinoissa ei ole taskuja. Ja rahakin on vain numeroita paperilla.

Apinoitaisiko taas jenkkejä?

 

Historiallinen budjettikuri Yhdysvalloissa uutisoi Uusi Suomi. Jostain muistan nähneeni, että kauan väännettyjen leikkausten määrä oli jotain 30 miljardia?

0 0 0 . . .

Näin kauniina pyhänä ei oikein jaksa tarkistaa, mutta olen myös muistavinani, että sikäläinen budjetti olisi suuruusluokkaa vajaat 4.000 miljardia? Onkohan historiallista todella se, että leikataan noin 0,75 %? Vai se, että yleensä leikattiin? 

Saapa nyt sitten 17.4. nähdä päästäänkö meillä edes moiseen? Ja erityisesti päästäänkö leikkaamaan oikeista kohdin. Vanhat merkit kyllä pelottavat, jos kepu tai demarit hallitukseen mukaan tulevat. Ja toinenhan niistä ainakin mukaan änkeää.

 

Taas me grillataan, vielä "7-päivää".

Enpä niitä itse seuraa, mutta vaalikeskustelu ja vaalipaneeli, mitä erilaisin adjektiivein koristeltuna, lienee television uusin vientivalmis formaatti? En kyllä suoraan sanoen usko sen muodostuvan hitiksi millään muilla markkinoilla. Päivästä päivään samat päät marssivat korokkeelle näyttelemään. Asiasta ei puhu kukaan, mutta jos sellainen sattuu keskusteluun lipsahtamaan, peli on menetetty. Ei näy verta, ei seksiä, ei muutakaan väkivaltaa. Perheohjelma?

Pisteitä jaetaan selviytymisestä ja vaikutelmasta. Asiasta ei väliä, sehän on esillä vain vahingossa. Jokainen osallistuja ja katsoja tietää, että mitään siitä mitä sanotaan ei pidä ottaa todesta. 18.4. alkaa päitten uusi elämä. Ja se jolle hallituspaikkaa vilautellaan unohtaa kaiken sanomansa. Hän siis ei syö sanojansa, ei valehtele. Hän unohtaa.

Jokainen tietää myös valittujen puolueitten ensimmäisen päätöksen, korotetaan puoluetukea ja/tai muita etuja. Kun ei kansa muista enää neljän vuoden kuluttua. Mutta puolueet erehtyvät. Netti on tullut. Ja jossain vaiheessa netti avaa myös suomalaisten äänestäjien silmät.

Antakaa meille takaisin "Tanssii Tähtien kanssa", BB, Idols, Masterchef, Meidän Isä ja muutkin unohtuneet  hömpät, jos ne ovat jääneet vaalikeskustelujen jalkoihin. Jos eivät ole, sitä pahempi meille.

 

 

 

BINGO!

Neljä suurta ovat näköjään kantansa valinneet? Kepu ja kokikset kannattavat Portugalin pelastuspakettia ja demarit ja persut eivät. Näitten kahden jälkimmäisen kantaakaan tuskin voi pitää kiveen kirjoitettuna? Mieli muuttuu jos hallituspaikkaa vilautetaan. Tämä on varmaa. Mutta loppu hallitusohjelmasta ja  hallituskäyttäytyminen onkin epävarmaa koko neljäksi vuodeksi.

Mainostoimistojen rakentamien mielikuvien, omien ennakkoluulojen ja kokemusten pohjalta joutuu yksittäinen äänestäjä ehdokkaansa valitsemaan. Siis puolueen. Nykyisessä tavassa tehdä politiikkaa kun yksittäisellä henkilöehdokkaalla on merkitystä vain puolueen painoarvoon.

Kun jokaisessa puolueessa on seinät leveällä ja katto korkealla, niin laajalti, että mielipiteiden kirjo on vähintään sama kun koko äänestäjäkunnassa, äänestettävällä henkilöllä ei ole merkitystä. On jopa varsin todennäköistä, että kaikkien henkilöä äänestäneitten äänistä, suurimman osan äänet lankeavat hyödyttämään ihmistä, jota äänestäjä ei suin surminkaan haluaisi Arkadianmäelle.

Puolueemme ja niiden sylikoirat ovat rakennelleet kaikenkarvaisia leluja täkyiksi meille äänestäjille. On puolueohjelmaa, mitä ihmeellisempiä painopistestrategioita ja osa-alue politiikkoja.Tarjolla on vaalikonetta, monenkirjavaa vaalipaneelia ja muuta viihdeohjelmaa, Totuuspuntaria ja Perässähiihtäjää. Kaikki vain siksi, että mahdollisimman moni saataisi äänestämään. Ja miksi? Jotta äänestäjällä olisi mahdollisimman hyvät perustat tehdä valintansa. Mutta kuten jälleen olemme joutuneet toteamaan takit kääntyvät hurjaa vauhtia. Aina tuulen mukaan. Hymyä sen sijaan, sitä piisaa.

Jos politiikan lähtökohdaksi otetaan kansalaisten yleisten ja yhteisten asioiden hoitaminen, ei oman lahkon etujärjestönä toimiminen, väitän, että Eduskunnan kansanedustajien yhtä suureen edustavuuteen päästään arvonnalla tai lottokoneella.

 

PS.

Erivapauksia äänestää puolueena Suuressa salissa hallituksen esitystä vastaan vaatii kohta jokainen puolue. Mikä sitten on Suomen yai edes sen hallituksen linja? Ymmärtäisin ja kannustaisinkin, että jokainen kansanedustaja saisi äänestää itsenäisesti ja vapaasti. Oman mielensä mukaan. llman sanktion pelkoa. Juuri siten kuin perustuslain 29§ säätää. Silloin kansalaisten demokratialla olisi edes edellytykset toimia.

PPS.

Varmasti Portugali, Irlanti ja Kreikka ovat tärkeitä. Mutta mitä voimme oikeasti asialle tehdä? Ja Suomen Eduskuntavaalien osalta kuinka tärkeitä?

• Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa


• Suomi kriisissä – 60 000 nuorta todistaa


• 660.000 asiakasta leipäjonoissa


• Vaajaat 20.000 lasta vuodessa otetaan huostaan


• SoTe sektori ulkoistetaan


• Kuntien määrään ei puututa, seutuhallinto siihen päälle


• Vanhukset jätetään heitteille jo nykyisinkin


• Julkisen sektorin velkaa kasvatetaan, vielä on varaa


• Tukien määrään lisääntyvät tarpeet


• Kova piikki ruoan hinnassa



 

Kullakin on prioriteettinsa. Niin ihmisillä kuin puolueillakin.