Suomi ei elä matkailulla

Suomi ei elä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla.  Ei edelleenkään.

Eikä moista kannata Suomen edes tavoitella. Egypti kun elää kai pelkästään ensin mainitulla. Niin taitaa elää Tunisiakin? Juurin niin kauan kunnes siellä tai niissä maissa, joista matkailijoita lähettäväksi asti riittää, jotain vähänkään poikkeuksellista tai vakavampaa tapahtuu. 

Ottakaamme onkeemme. Suomessa kun ei ole muumioita, ei pyramideja, ei edes palmuja muille jaettavaksi asti. Eikä aurinko talvisaikaan välttämättä, ainakaan lämmittäväksi asti paista. Luonnon ihailukin lämmittää vain siihen asti kun massu on täynnä. Tähänkin asti matkailu Suomeen on perustunut lähinnä kolmeen seikkaan: liikematkailuun, vakaaseen, kilpailukykyiseen valuuttaan ja valtion ylen runsaskätisiin tukiin. Lapin matkailu ainoastaan jälkimmäiseen.

Mutta varmaan Epäilevät Tuomaat haluavat ensin katsoa miten Epyktin ja Tunisian käy? Mutta tuskinpa kovin paljon paremmin kuin aikoinaan Libanonin, Jugoslavian, Romanian, Bulgarian, Israelin... ....ja mitä niitä muita esimerkkejä vielä löytyisikään?

Kansan oppositiopolitiikan ihmettely?

Mitä arabit edellä, sitäkö Suomessa perässä? Siihenkö kolme suurta ja pari pientä puoluetta ehdoin tahdoin oikein pyrkivätkin?

Motto

• You can fool all of the people some of the time,


• and some of the people all of the time,


• but you cannot fool all of the people all of the time.

Miksi Jutalle ei onnistu mikään edes yrittämällä, kun Timolle onnistuu kaikki pelkällä huulenheitolla? Olisiko niin, että kansa olisi sisäistänyt kolmen suuren ja parin pienenkin todellisen substanssin – puolueen etujärjestöluonteesta johtuvan valtapolitiikan – paremmin kuin nuo broilerinkasvattajat itse?

0.0.0.

Kauan ovat ainakin kolme suurta ja RKP saaneet temmeltää mielin määrin Arkadianmäellä ja Senaatintorin liepeillä, kansalaisten rahoittamien ajatushautomoiden ja mainostoimistojen kampanjaosaamisen varassa. Onko nyt tullut se aika, kun kansalaiset näkevät pelin läpi? Eivätkä näkemäänsä hyväksy? Ja muuttavat sen teoiksi?

Viime kyselyissä demarit ja persut mahtuvat samaan virhemarginaaliin. Eivätkä kaukana ole enää kepu eivätkä kokiksetkaan.  Mitä tapahtuu jos kansa äänestää persut suurimmaksi puolueeksi? Ovatkohan kolmen suuren puoluejohto missään vaiheessa vaivautuneet vilpittömästi esittämään itselleen kysymystä MIKSI? Vai pelaisivatko he vanhasta tottumuksesta ”varman päälle”, samalla tavalla kuin aina ennenkin? Hyväksymättä, että ovat jo vuosia aktiivisesti ja kaikin tavoin osoittaneet kansalaisille, etteivät ole sen luottamuksen, sen äänten arvoinen?

KMS - vaalirahoituksen peittely-yritykset, syytökset lahjonnasta ja jääviyksistä, lautakasojen mysteerit, vastuupoliitikkojen muistinmenetykset ja jopa valehtelu, tilauslainsäädäntö puolueiden tarpeitten mukaisesti, haluttomuus puuttua harmaaseen talouteen, tasaverotukseen siirtyminen, päinvastaisista lupauksista huolimatta poliittisten virkanimitysten kiihdyttäminen, keskeisimmän hallituspuolueen mistään piittaamaton miljardien saalistus ”alueitten”sa eduksi, puuttumattomuus ”pakko-ruotsiin”, maahanmuuton kustannuksiin, Kreikan ja Irlannin lainatakuisiin, aina jatkuva NATO-kiima, kolmen vuoden aikalisä globaalin finanssimyllerryksen keskellä, julkisen sektorin velkaannuttamiskekkerit, hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen purkaminen, vihreän liikkeen kasvojen menetys…onhan näitä syitä…Eivätköhän kansalaiset ole jo saaneet riittävän monta kertaa maistaa märästä, kylmästä rätistä suoraan päin pläsiä?

Puoluepolitiikasta on moraali kaukana. Mutta edustajiltaan kansalaiset ilmeisesti nyt edellyttävät arvoja ja  moraalia, johtajuutta  ja vastuullisuutta; itsenäisyyttä päätöksenteossa, työtä ja tekoja?  Keskittymistä kansan ja kansalaisten yleisten ja yhteisten asioiden hoitamiseen.  

”Kyllä kansa tietää. Rötösherrat kiikkiin.  Unohdetun kansan asialla.  Sisulla ja sydämellä. Talonpojan tappolinja.” Oikeastaan vain ”Köyhät kyykyyn” enää puuttuu nykytilanteen retoriikasta.

Se miksi Jyrki, Mari ja Jutta ovat unohtaneet, on selvää. Koulussa ei historiaan panosteta. Ei varsinkaan poliittisen puoluepopulismin historiaan. Mutta, että äänestäjistäkin suuri osa näyttää unohtaneen, se hämmästyttää.

 

PS.

Kansan ja puolueiden väliin repesi syvä kuilu.

PSS.

Vai olisiko niin, että ensimmäisen kerran historiassa Suomi on sittenkin globaalin yhteiskuntakehityksen terävintä kärkeä?   Vai pitäisikö sittenkin vain tunnustautua nopeaksi seurailijaksi?

 

Omassa asiassa aktiivinen? Vai kaikkien?

K-kauppiasliiton toimitusjohtaja Matti Mettälä esitti mielenkiintoisen mielipiteen ainoassa valtakunnallisessa eilen.  ”Keskustelu poliitikkojen roolista osuuskaupoista hakoteillä ” otsikoidussa artikkelissa hän kiinnitti huomion olennaiseen: Poliittinen organisaatio on poliittinen organisaatio ja yritykset ovat yrityksiä. Hän toteaa, että osuuskauppojen hallinnon miehitys poliitikoilla ”on ´systeemivirhe´, joka luo ´demokratian nimissä´ poikkeuksellisen tiiviin yhteyden yhden markkinakilpailussa toimivan yrityksen ja poliittisten päättäjien välille. Tämä asetelma tulee purkaa pysyvästi ja järkevästi.”

Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta eipä tuo todellakaan ole ainoa ´systeemivirhe´, joka tulisi purkaa. Nopeasti tulee mielestäni muitakin suomalaisia systeemivirheitä, jotka tulee purkaa pysyvästi ja järkevästi.

Puolueita edustavat kansanedustajat päättävät itse puoluetuesta, joiden varassa heitä edustavat puolueet osin elävät.

Puolueita edustavat poliitikot miehittävät mitä erilaisempien oppilaitosten hallinnon tilanteessa, jossa oppilaitokset kilpailevat markkinoilla opiskelijoista, ja esimerkiksi  räätälöidystä yrityskoulutuksesta, työvoimahallinnon kursseista tai vaikkapa tarjottavasta Tyky - koulutuksesta  puolueiden hallinnassa olevissa  kylpylöissä.

Puolueita edustavat poliitikot istuvat päättämässä RAYssä, Veikkauksessa, Hippoksessa, ARAssa ja ties missä jakamassa julkista rahoitusta samojen puolueiden hallinnoimille yleishyödyllisille yhdistyksille, säätiöille ja näiden hankkeille miljoonia, kymmeniä miljoonia, satoja  vai peräti miljardeja vuodessa.  Ja, kuten Nuorisosäätiön vaalitukipaljastusten yhteydessä totesimme, saman puolueen edustajat kattoivat koko ketjun myöntäjästä käyttäjään.

Puolueita edustavat poliitikot edustavat esimerkiksi julkisen sektorin työ- ja palkkaehtojen neuvottelupöydässä sekä työnantajia että työntekijöitä. Näin ainakin kunnallisella alalla. Millään muulla tavalla ei käsittääkseni ole selitettävissä, miten kuntien yhdistymistapausten yhteydessä työttömäksi jääville on mahdollistettu  ”tosikreikkalainen”  5 vuoden irtisanomissuoja.

Ja aivan oman lukunsa muodostavat ministeriöiden, erityisesti TEMin pienen suuren miehen MMMn  suuren suuren naisen ja STMn ties keiden kepuleiden rakentamat tukiautomaatit lähinnä Kepulandiassa toimiville ja puolueen hyväksynnästä nauttiville yhteisöille. Valtion tuet ovat mahdollistaneet jo sen, että puolueita edustavien Arkadianmäen napinpainajien  lainsäädäntötyön johtoajatuksena on puolueen etu. Ei kansalaisten tai maan etu.

Joten puolueet, tässä esimerkissä erityisesti yksi puolue ja niiden edustajat ovat maan suurin markkinahäirikkö ja suurin yksittäinen tukirahojen intresenttien ryhmittymä.  Aivan samaa mitä Mettälä edellyttää purettavaksi kaupan sektorilla, tulisi vielä suuremmalla syyllä purkaa poliittisessa järjestelmässämme.  Tässä leikissä pakko-ruotsi tai maahanmuutto, puhumattakaan jonkun yksittäisen poliitikon lautakasa tai kaikkien ostoeduista tai vaalituista, ovat nappikauppaakin pienempi ongelma.

Tästä kaikesta koostuu 15 miljardin euron puoluetukemme.

 

Sopimus yhteiskunnan kuppaamisen jatkamisesta

Aina silloin, kun kepulit esittävät yhteiskuntasopimusta, laajaa tai vähemmän laajaa, työmarkkina-, ulkopolitiikka- tai vaikkapa finanssipolitiikka- yhteiskuntasopimusta, minulle syntyy tunne siitä, että taas meitä muita kusetetaan. Tai ainakin yritetään kusettaa. Sen verran on tuon puolueen uskovaisten rehellisyys on vuosien varrella ja erityisesti viimeisen muutaman vuoden aikana ryvettynyt. Tulee tunne, että heikäläiset todella vielä uskovat siihen, että äänestäjien muisti kykenee venymään enintään kolmeen kuukauteen. Ehkä he ovat oikeassa?

Jos ehdotuksen tekisivät demarit, kokikset, persut tai vihreät jopa ristilliset, vaivautuisin varmaan edes selvittämään mitä moiset ehdottavat ja miksi. Mutta kepun uskottavuus on mennyt jo hyvin, hyvin moneen kertaan. Siis minun silmissäni.

Maailma on muuttunut. Kepu ei. Nettikään ei enää auta äänestäjää unohtamaan. Ellei äänestäjä itse sitä halua. Haluaako?

 

 

Vaatiiko Kiviniemi realismia vai rusinat pullasta ?

 

Kiviniemi ei kepulina eurossa ja EUssa yhteisvastuuseen usko? Vai haluaako hän Suomen irti eurosta ja sitten EUsta?

En usko, että kukaan suomalainen, saksalainen tai muunkaan sellaisen valtion kansalainen, jonka valtion talous on vielä joltisessakin kunnossa, haluaisi välttämättä Eurobondeja, euromaiden yhteisiä velkakirjoja. Mutta pidän täysin mahdollisena, että Mr Markkinavoima ei muuten suostu palauttamaan luottamustaan euroon. Ja luottamus syntyy euromaiden yhteisen valuutan uskottavuudesta Mr. Markkinan silmin tarkasteltuna.

Pienillä, pakon edessä tehdyillä interventioilla ja niistä saatavilla torjuntavoitoilla tuskin euroa pelastetaan. Jos sillä tiellä kuitenkin jatketaan on mahdollista, että euroalueen tervehdyttäminen verrattuna esimerkiksi Kiinaan, Japaniin, USAan vain viipyy.

Tätä eurokriisiä kannattaisikin ennemminkin harkita EUn yhdentymisen ja euron kannalta mahdollisuutena?

 

 

 

 

 

Finanssimarkkinoiden ja demokratian pelastamisresepti?

Mitä yhteistä on markkinatalouden pörsseillä ja demokraattisilla vaaleilla? Kummankin ratkaisut ovat oikeita, ja pulinat pois? Niin, ja joukossa tyhmyys tiivistyy?

Tässä virtuaaliseksi muuttuneessa maailmassa osakkeiden, raaka-aineiden, korkojen, valuuttojen ja monen muunkin vaihdanta ja arvon määritys tapahtuu pörsseissä, ei enää turuilla ja toreilla. Siellä toimivat MEKLARIT, nuo maailmatalouden keskeisimmät lisäarvon tuottajat? He toimivat, useimmiten kai sijoittajien toimeksiannosta, myyden ja ostaen. Mitä milloinkin. Ja pelin vaikeusaste varmaan kasvaa futuuripörssissä? Pörssi on aina oikeassa siitä huolimatta, että ”virtuaalirahan” moninkertaistettua maailmassa pyörivän rahan määrän, mukaan pelaajiksi on tullut huima määrä uusia pelaajia, myös meitä ihan tavallisia tossunkuluttajia.

Tämänpäiväistä paperista Kauppalehteä siteeraten verkkolehti Uusi Suomi kertoo sijoittajien käyttäytymistä tutkivan professori Terrance Odean paljastaneen kuinka tyhmä tavallinen sijoittaja oikein on. Hän, siis sijoittajatavis, on kuulemma verrattavissa ammattilaisten pokeripöytään istahtavaan turistiin. Ryhmänä he ovat erittäin epäjohdonmukaisia eivätkä ajattele järjellään. Omalla käyttäytymisellään tavis sijoittajina vahvistaa nousuja ja laskuja sijoitusmarkkinoilla.

Odeanin listaamat sijoittajataviksen viisi kuolemansyntiä ovat:

• keskittäminen


• ylpeys


• pettymysten välttely


• kulkeminen jälkijunassa


• eilispäivän voittajien seuraaminen

Vaikuttaa uskottavalta, jopa siihen määrään, että mahdollinen tutkimus olisi ns. nollatutkimus? Tällaisia kai me ihmiset laumasieluina olemme? Tai ainakin useimmat meistä?

Samalla tavalla toimivat valtioilliset ja kunnalliset vaalit demokratiassa. Mies ja ääni tuo mukaan valtaisan määrän taviksia mistä pelin ammattilaiset, siis puolueita edustavat poliitikot ja puolueiden aktiivijäsenistö, eliitistä nyt puhumattakaan, eivät varmaankaan ole mielissään? Ja taitaa tuo äänestäjätavis toimia aika samalla tavalla kuin sijoittajataviskin?

Kuitenkin, pulinat pois? Kumpikin on alallaan varmaan vähiten huonoa, mitä ihmiskunta historiansa aikana on tuottanut? Loppujen lopuksi ja valitettavasti kummassakin, kun usko menee, tavikset kärsivät?

Mutta voisiko olla niin, että sekä luottamus maailman rahamarkkinoiden ja luottamus demokratian toimivuuteen on mennyt yhdestä ja samasta syystä? Siis syystä, että kumpikaan ei voi toimia, jos väliin tulee elementti, joka uskoo tietävänsä paremmin? Politiikan tasolla puolueet, rahamarkkinoiden tasolla rahastot ja asiantuntemattomien sijoittajien huikeasti kasvanut lauma?

Pitäisikö tilanne ratkaista niin, että poistetaan tavikset? Vaiko niin, että poistetaan välvouhkien tasapäistävät vaikutukset? Sillä suurissa populaatioissa toimivat suurten lukujen laki ja normaalijakautuma ainoastaan, jos populaation reunaehtoja ei muuteta? Olemmeko siis sortumassa omaan näppäryyteemme?

 

Pian keikkaa kepulivaaka

 

 

Nimimerkki Pian keikkaa kepulivaaka kommentoi eilistä bogiani. Paneuduin vastaamaan siihen ehkä tarpeettomankin yksityiskohtaisesti? Mutta kun hänen lisäkseen monet ovat kysyneet ”mitä sitten seuraisi, jos hylätyt äänet saisivat massiivisen äänivyöryn", päätin käyttää tähän tavallista enemmän aikaa. Siitä taas seuraa, että vastaus on mielestäni artikkelin arvoinen. Jääpähän ainakin tarvittaessa linkitettäväksi.

Hänen vertailunsa Saksan 1920 ja 1930 vaaleihin on mielenkiintoinen, joskin on muistettava, että vuoden 2011 vaaleja ei ole vielä pidetty.

En pidä Timo Soinia edes Hitlerinä vuonna 1930, enkä varsinkaan vuonna 1939, mutta selvästikin moni suomalainen tuntuu häntä messiaanaan pitävän. Ja luonnollisesti tietävät tai kuvittelevat Soinista samanlaista "pelastusta" kuin useat saksalaiset jo vuonna 1930. Diktatuuri, siis silloisten kuvitelmien mukaan "valistunut diktatuuri", alkoi aikaisintaan puoli vuotta vuoden 1933 vaalien jälkeen.

"Mitä mielestäsi käy jos hylätyt äänet voittavat? Miten se edistää demokratian paluuta?"

Politiikassa asiat ovat sellaisia miltä ne näyttävät. Jos perinteinen äänestystulos jatkaa kehityssuuntaansa lopputulos voisi 2011 olla jotain:

Äänestäneitä 59 %

Hylättyjä 1 %

Äänestämättä jätti 40 %

Äänioikeutettuja tänä vuonna lienee runsaat 4,3 miljoonaa suomalaista.

Leikitään ajatuksella, jossa kärjistetyt numerot ilmaisevat vain suuntauksen voimaa, siis median ja ns. suuren yleisön tulkintaa, eivät minkäänlaisia vaatimuksia tai edes rajoja, ehkä sittenkin suuruusluokkia.

Äänestäneitä 59 %

Hylättyjä 20 %

Äänestämättä jätti 21 %

Äänioikeutettuja tänä vuonna samat, runsaat 4,3 miljoonaa suomalaista. Valituksi tulisivat luonnollisesti puolueiden asettamat "numeroehdokkaat" voimassa olevien pelisääntöjen mukaan.

Moinen tulos kertoisi kuitenkin vastaansanomattomasti, että hyvin suuri osa kansasta on tyytymätön nykyisten puolueiden kykyyn ja haluun hoitaa kaikkien kansalaisten yleisiä ja yhteisiä asioita. Ei siis vain omien äänestäjiensä kuviteltuja etuja muita äänestäjiä vastaan. Sillä kukin voi luonnollisesti tahollaan analysoida, minkälaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta vaatii taatusti hylättävän äänen antaminen maassa, jossa edes vanhempien puoluetta ei helposti vaihdeta. Jossa monet tuntuvat kuvittelevat taatusti hylättäväksi joutuvan äänen jättämisen jopa olevan laitonta. Ja kynnys vaivautua käyttämään sen ainokaisen äänensä siten, että se varmasti tulee hylätyksi. Samalla tietäen, että vain merkittävä voitto vaikuttaa. Ja päälle vielä uskoen, että äänestämättä jättäminen ja taatusti hylättävän äänen jättäminen olisivat yksi ja sama asia.

Itse uskon, että jo vajaan 10 % (siis vaikkapa 400.000 ääntä) jouduttaisi tulkitsemaan hyvin vahvaksi epäluottamuslauseeksi puolueiden tavalle toimia.

Tuolla äänimäärällä Hylätyt äänet ryhmänä olisivat todennäköisesti ns. kolmen suuren joukossa. Äänestämättä jättäneet kun jo ovat suurin ryhmä, jonka motiiveita voidaan vain arvailla. Siis vain yksi puolue olisi mahdollisesti saanut enemmän ääniä? Kaikki loput ehkä vähemmän? Saattaisi olla jopa niin, että Hylätyt olisi toinen tai kolmas, siis jos sitä tarkastelisi puolueena, yhtenä järjestäytyneenä ryhmänä. Mitä se ei luonnollisestikaan ole. Mutta ei se kansan tahdonilmaisua heikennä. Itse asiassa päin vastoin.

Käsitykseni mukaan ainoa tehtävissä oleva johtopäätös on, että "demokratiamme" tai ainakin "puolueparlamentarismimme" on vakavassa, jopa erittäin vakavassa kriisissä. Jopa kuvaus "kansan vallankumous ilman verta" kuvaisi hylättävien suurta äänisaalista varsin hyvin. Onko siihen tarpeeksi aihetta? Sen näyttänevät vaalit?

Meidän nykyisen politbyrokratiamme valuvirheet ovat mielestäni seuraavat: 

• 
  

  Puolueiden, siis puoluerakenteiden ylivalta kansanedustajiin verrattuna päätöksenteossa.

  
  


• 
  

  Perustuslain 29 § systemaattinen rikkominen.

  
  


• 
  

  Puolueiden muodostuminen osaksi – intressentiksi - sitä "markkinaa ja toimintaympäristöä", jonka toimintaa sen pitäisi säädellä.

  
  


• 
  

  Puolueiden muuttuminen kannattajiensa etujärjestöksi.

  
  


• 
  

  Puolueiden valtaa kasvattava ja jatkuvasti ruokkima kuvitelma, että ainoastaan parlamentaarinen demokratia on aitoa demokratia.

  
  


• 
  

  Tasavallan presidentin ja puolueiden välisen tasapainon järkyttäminen, poistamalla käytännössä presidentin valtaoikeudet.

  
  


• 
  

  Ja nyt viimeksi, puoluevallan sementointi Tarasti/Braxin puoluerahoituslainsäädännöllä ja vallan poistaminen äänestäjiltä. 

  
  

Nämä näin nopeasti, yks kaks kirjattuina.

Kuten havaitset, olen vakuuttunut siitä, että puolueita aina tarvitaan. Ja vaikkei tarvittaisi niitä aina, joskin eri nimikkeillä, muodostuu. Kuten lisäksi havaitset, en ole sitä mieltä, että äänestäisimme eduskuntaan vääriä ihmisiä. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että vaikka valitsimme eduskuntaan Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa ja vielä Pyhän Pietarinkin kaupan päälle, mikään ei muuttuisi nykyisen rakenteen puitteissa. Ja tosiasiassa kuitenkin vain kansanedustajat voivat meillä tuota rakennetta muuttaa.

Olen vakuuttunut siitä, että protestin seurauksena vähintään ajattelevat ja vastuuntuntoiset kansanedustajat alkavat vahvasti, nopeasti ja ennen kaikkea näyttävästi (liittyy edustajien keskeisimpään tavoitteeseen; tulla seuraavallakin kerralla valittua) toimia yllä esittämieni ongelmien poistamiseksi. Ja uskon, että ainakin suurin osa valitsemistamme on juuri heitä, tai sellaiseksi ainakin kehittyisivät oikeaksi muuttuvassa ympäristössä. Lisäksi kaikki em. ongelmista ovat joka tapauksessa vain heidän ratkaistavissa. Ja tämä ”vallankumous” toteutettaisi noudattaen kaikkia Suomen nykyisiä lakeja, täysimääräisesti ja kaikilta osiltaan.

En kuitenkaan usko, että muutos kivuttomasti tapahtuisi. Kukaan kun ei mielellään vallastaan luovu, varsinkin kun siihen liittyy näyttävää sosiaalista asemaa ja toimeentuloa tai varallisuuden kasvattamisen mahdollisuus. Mutta jos me äänestäjät haluamme saada kansalaisten demokratian takaisin, meidän äänestäjien on sen muuttaminen pantava liikkeelle. Se kun ei ole puolueiden, yhdenkään puolueen, eikä erityisesti niiden nykyisen eliitin intressissä.

"Kansan vallankumous ilman verta". Sen vaihtoehtona ovat puoluevalta tai perinteinen vallankumous. Niistä meillä onneksi on vain yksi esimerkki lähihistoriamme Suomessa. Ehkä seuraava olisi siistimpi?

PS.

Kuten mahdollisesti tiedätkin, itse käytän Hylätystä äänestä tuttavallisesti JOKU MUU, jonka myös äänestyslippuun kirjoitan. Mutta ei nimi miestä pahenna. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.

 

Kepulandian sodanjälkeisessä historiassa, yhä harvenevat uskonveljet ovat velkaa vielä harvemmille

 

 

Suomen siltarumpupoliitikkojen kruunamaton(?) kuningas Mauri Pekkarinen on aloittanut vaalityönsä. Näin voinee päätellä hänen julkituomasta halustaan karsia yritystukia. Siis luonnollisesti vain muualta kuin Kepulandiasta. Sieltä niitä TEKES-tukia tuskin suuria määriä haetaan. Uskokoon halun vilpittömyyteen ken haluaa. Kyllähän todellisten kokemusten vastaiset lupaukset tulevasta kieltämättä aina ministerin taulukaupat voittavat.

Mauri, mies joka toimissaan on malliesimerkki siitä miten puolueitten etujärjestö-ominaisuus on poistanut maasta toimivan kansalaisten demokratian. Jopa siihen määrään, että varmasti useimpien mielestä, hänen tapansa toimia on hyväksyttävä Maan Tapa? Ja tätä roolien epäselvyyttä puolueet ovat, viimeistään 1960-luvun alusta lähtien, tietoisesti ja taitavasti jalkauttaneet. Melkein kuin parlamentarismia ainoana oikeana demokratian muotona.

Puolueiden tehtävänä on maailman nollasumma-pelissa huolehtia siitä, että kansakunnan ja kansalaisten yleiset ja yhteiset asiat hoidetaan siten, että voimme hyvin ja kehitymme kansakuntana kansakuntien joukossa. Etujärjestöt ajavat jäsentensä etuja. Heidän tehtävänä on kansakunnan talouden ja vallan nolla-summa pelistä saada mahdollisimman suuri osa omilleen. Edellisten tehtävänä on omilla toimillaan, siis lainsäädännön kautta vaikuttaa siihen, että jaettavissa olevaa kakkua on ja että se kasvaa. Jälkimmäisten tehtävänä on olla jakamassa kakkua.

Ja punamulta opetti. Mitä kepu edellä sitä demarit perässä. Ja aina tähän turkoosiin hallitukseen asti, hyvin olivat oppineet. Samat kuntoutus-, nuoriso-, loma-, asuntotuotanto-, vanhuus-, vammais-, yhdyskuntatyö-, koulutus-, kansanopisto-, kansanterveys-, mielenterveys- jne., jne. instituutiot (ammattiyhdistykset molemmilla mukaan luettuna) - säätiöt, yhdistykset, yritykset, projektit – lienevät myös RKPllä ja ainakin osiltaan kokiksilla. Vihreät ovat jo heränneet, ainakin omien suojatyöpaikkojen hankinnassa ja Persut, ehkä tulevaksi toivomaansa asemaa ennakoiden, suostuvatkin jo julkiseen puoluetukeen. Ei siis ihme, jos julkinen puoluetuki 36 miljoonaa euroa, on vain hyttysen pissi verrattaessa sitä laskua, jonka puolueet julkiselle taloudellemme aiheuttavat. Meidän 15 miljardin puoluetuki.

Eikä Mauri olisi Mauri, ellei hänellä olisi ketunhäntä jossain. Kepulilogiikan mukaan kun tuet ovat kaiken kehityksen avain, ”Heitetään siementä mihin suuntaan tahansa, kasvu on taattu.” Mahdollinen Tekes-tukien pienentäminen kasvattaa muun elinkeinotukemisen mahdollisuutta. Ajatelkaa kaikkea sitä ”hyvää ja kaunista” innovaatio-, alue-, investointi-, elinkeino-, maaseutu-, ympäristö-, energia-, infrastruktuuri-, viestintä-, työmarkkinakehitys-, koulutus-, jne. jne. tukea, jota sen jälkeen voidaan lisääntyvästi jakaa. Siis Kepulandiassa.

 

PS.

Oikeuskansleri ilmoittaa, että pääministerin kieltäytyminen täydentämästä puutteellista vaalirahailmoitustaan ei ole hänen juttu.

Oikeuskansleri ilmoitti jo aikaa sitten pyynnöstä, että Maurin taulukaupat ovat lain mukaisia.

Varmaankaan Oikeuskanslerin toimivaltaan ei myöskään kuulu se, kun 41 kansanedustajaa rikkoo itse säätämäänsä lakia vaalirahoituksen ilmoittamisesta, koska sen ilmoittamatta jättämisestä ei mitään seuraa? Todistajana Timo Kalli.

Valtionsyyttäjä ilmeisesti on ilmoittanut, ettei hän asettaisi entistä pääministeriä syytteeseen.

 

Näinkö selvisi mistä Liikaselle maksamme?

0 0 0 . . .

Ei olisi ihme, jos Ekki alkaa kiusata alaisiaan. Näin usein toimivat ylivilkkaat, turhautuneet lapsetkin. Sekä pojat että tytöt. Miksei siis savolaisista savolaisin? Olisiko Erkillä piilevä ADHD? 

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/21326/mista-me-liikasellekin-maksamme

Uusi luova tapa ilmeisen turhan organisation saneeraamiseksi?

Onko Wikileaks rikollinen?

 

"Sveitsiläinen entinen pankkiiri kertoi maanantaina luovuttaneensa vuotosivusto Wikileaksille pankkitietoja. Julius Baer -pankin työskennelleen Rudolf Elmerin mukaan tiedoista selviää, miten lukuisat rikkaat yritysjohtajat ja poliitikot yrittivät kiertää veroja. Elmerin mukaan asiakirjoissa esiintyy noin 2 000 tilinomistajan nimeä, mutta hän ei kertonut maanantaina tarkemmin, mistä yrityksistä ja keistä henkilöistä oli kysymys."

Tiedot luovutettiin Lontoossa. Ilmeisesti Sveitsin poliisi tai oikeuslaitos ei ole ilmoitanut Elmeristä Interpoliin. Luovutuspyynnön kera. En oikein jaksa uskoa, että herra Elmer luovuttaisi varastamiaan tietoja julkisesti Lontoossa, jos epäilisi joutuvansa luovutetuksi? Vai olisiko niin, että Lontoolla ja Sveitsillä ei ole luovutussopimusta? Vai ehkä niin, että luovutussopimus ei päde tähän tilanteeseen? Käsitykseni mukaan nimittäin brittihallitus, monen muun hallituksen joukossa, on vaatinut Sveitsiä avaamaan pankkisalaisuuttaan tai peräti saattamaan sen samalle tasolle EUn valtioiden kanssa. Vai onko Sveitsi saanut jostain takeet siitä, että Elmer saapuu oikeuteen keskiviikkona?

Elmer on ilmeisesti varastanut työnantajaltaan luottamuksellisia tietoja ja voisi kuvitella, että sillä on rikkonut Sveitsin lakeja, vaikka onkin toiminut sveitsiläisen pankin Caymansaarilla olevan toimiston johtaja. Caymansaaret lienevät osa Iso-Britanniaa. Ilmeisesti siellä moinen ei sitten ole kiellettyä. Varmasti juristit keksivät tavan tuomita Elmer.

Mutta onko Wikileaks rikollinen? Vai maailman pelastaja? Idealisti vai onnen onkija?

 

 

Onko Wikileaks rikollinen?

"Sveitsiläinen entinen pankkiiri kertoi maanantaina luovuttaneensa vuotosivusto Wikileaksille pankkitietoja. Julius Baer -pankin työskennelleen Rudolf Elmerin mukaan tiedoista selviää, miten lukuisat rikkaat yritysjohtajat ja poliitikot yrittivät kiertää veroja. Elmerin mukaan asiakirjoissa esiintyy noin 2 000 tilinomistajan nimeä, mutta hän ei kertonut maanantaina tarkemmin, mistä yrityksistä ja keistä henkilöistä oli kysymys."

Tiedot luovutettiin Lontoossa. Ilmeisesti Sveitsin poliisi tai oikeuslaitos ei ole ilmoitanut Elmeristä Interpoliin. Luovutuspyynnön kera. En oikein jaksa uskoa, että herra Elmer luovuttaisi varastamiaan tietoja julkisesti Lontoossa, jos epäilisi joutuvansa luovutetuksi? Vai olisiko niin, että Lontoolla ja Sveitsillä ei ole luovutussopimusta? Vai ehkä niin, että luovutussopimus ei päde tähän tilanteeseen? Käsitykseni mukaan nimittäin brittihallitus, monen muun hallituksen joukossa, on vaatinut Sveitsiä avaamaan pankkisalaisuuttaan tai peräti saattamaan sen samalle tasolle EUn valtioiden kanssa. Vai onko Sveitsi saanut jostain takeet siitä, että Elmer saapuu oikeuteen keskiviikkona?

Elmer on ilmeisesti varastanut työnantajaltaan luottamuksellisia tietoja ja voisi kuvitella, että sillä on rikkonut Sveitsin lakeja, vaikka onkin toiminut sveitsiläisen pankin Caymansaarilla olevan toimiston johtaja. Caymansaaret lienevät osa Iso-Britanniaa. Ilmeisesti siellä moinen ei sitten ole kiellettyä. Varmasti juristit keksivät tavan tuomita Elmer.

Mutta onko Wikileaks rikollinen? Vai maailman pelastaja? Idealisti vai onnen onkija?

Kultakaivos kannattaa. Vaan kenelle?

 

Suomen globaalisuusintoilun ja markkinatalouden uusliberalistisen ja yksityistämisuhon seurauksena maamme terveydenhoitopalveluista on tullut, ei siis tulossa, kultakaivos jonka voitot viedään ulkomaille. Nyt kolme suurta terveydenhuoltoalan kansainvälistä suuryritystä jakaa Suomen markkinat: Terveystalo, MedOne ja Mehiläinen.

Onneksi olkoon Arkadianmäelle. Huonosti toimiva demokratia on keskeisin syy huonosti toimiviin markkinoihin. Puolueita edustavat kansanedustajamme, joka ikinen, ovat pihalla kuin lumiukot siitä, mistä heille maksetaan: kansalaisten edun mukaisesta lainsäädäntötyöstä. Eikä kansakunnan terveydenhuoltomarkkinoittenkaan toimivuudesta enää huolehdi kukaan muukaan.

Kuitenkin on päivänselvää, että esimerkiksi juuri terveydenhuolto on ala, joka varsinkin näin pienessä maassa on aina toteutettavissa kattavimmin ja edullisimmin julkisen sektorin toimesta. Kokemuksen mukaan on kuitenkin käynyt äärimmäisen selväksi, että kyseessä myös on ala, jossa poliittinen päätöksenteko, siis päätöksenteko joka perustuu tahtoon ja visioon, ei alan tietoon ja taitoon, tuhoaa tuloksellisuuden ja erityisesti tehokkuuden. Eikö silloin kannattaisi maassa keskittyä siihen, millä tuon poliittisen päätöksentekojärjestelmän tuoma haitta poistetaan? Eikä siirtää päätöksentekoa suoraan puolueilta ulkomaille, kaikkien suomalaisten ulottumattomiin?

En ole ulkoistamisen, en yksityistämisen, en kansainvälisen työnjaon tai -yhteistyön, en liioin markkinatalouden vastustaja. Itse asiassa jopa päin vastoin. Mutta kansalaisten toimeentulon- ja hyvinvoinnin keskeisten peruspalvelujen päätöksenteon siirtäminen maan rajojen ulkopuolelle ei yksinkertaisesti ole tolkullista toimintaa. Nyt puolueita edustavat poliitikkomme ovat tiellä, jossa yksi monopoli aikaa myöden korvautuu toisella. Sillä maamme on pieni, maailma suuri ja kansainvälisten pääomasijoittajien voitonnälkä kyltymätön. Viimeistään silloin kun toimijoita on tasan yksi. Ja osakkeet ovat kauppatavaraa kuten tiedämme.

Markkinoista nuo kolme ovat saaneet jo 20%. (Markkinoiden koko lienee reilusti yli 10 miljardia vuodessa?) Ilmeisesti pitkälti vuokralääkäritoiminnalla ja ostamalla yksityisiä suomalaisia palveluntuottajia? Ja se markkinaosuuden kasvurendi ei hevin lopu, koska ostajilta eivät rahat taatusti ole loppumassa. Ja 20 % käyttökate (?) on vähintäänkin aivan mukava alalla, jossa investoinnit ovat jätettävissä pitkälti yhteiskunnan hoidettaviksi. Miten kuvaisivat sanat rahasampo tai kassakone näitä hankintoja? Meille, siis kansakunnalle jäänevät kustannettavaksi ne kalleimmat ja vähätuottoisimmat terveydenhuoltopalvelut; pitkäaikaissairaat, vanhusten terminaalihoito, vaativa ja kallis erikoissairaanhoito? Ja nekin vain maksukyvyttömien osalta. Näinhän terveydenhuollossa tuotot ja voitot yksityistetään ja kustannukset ja tappiot kansallistetaan. Ja tulevaisuuden lääke siihen tautiin on selvä, nostetaan veroja.

Ne tuotot, jotka ulkomaille valuvat ovat juuri niitä, joita perinteisesti on saatu takaisin Suomen talouselämään täkäläisenä kulutuksena ja investointina. Nyt ne ovat yksi niistä monista puroista, joita ei Suomessa enää ole käytettävissä kumpaankaan. Ne suuntautuvat ulkomaiseen kulutukseen ja ulkomaisiin investointeihin. Eikä 5,3 miljoonan maahan pääsääntöisesti kannata maailmassa pennosiaan tuhlata muitten kun niitten, jotka siinä maassa elävät ja asuvat. Vajaa 1 promille maailman väestöstä.

Yksityistäminen ja ulkoistaminenkin ovat pitkälti sen seurausta, että julkisen sektorin kulutusta on pakko leikata. Ja puolueita edustavien poliitikkojen mielestä ilmeisesti kansalaisten peruspalvelut ovat juuri se paikka mistä leikata? Kansalaisena olen sitä mieltä, että juuri ne eivät ole. Ensin pitäisi perata kaikki julkisen sektorin kustannukset sekä etsiä, löytää ja tuhota ne todelliset kustannussyöpöt; Meidän 15 miljardin puoluetukemme. Sillä juuri ne syövät verorahamme. Aluetuet, investointituet, kansalliset maataloustuet, innovaatiotuet, elinkeinotuet, puuttumattomuutemme harmaaseen talouteen, runsaan 300 kunnan ylläpitäminen, kunnallinen itsehallinto, poliittiset virkanimitykset ja suojatyöpaikat, kansalaisten demokratian rapauttaminen, puolueiden kehittäminen etujärjestöiksi ja talouselämän intresenteiksi, Maan Tapa ja hyvät veljet ja sisaret ….

 

Aika velikultia.

Kultakaivos kannattaa. Vaan kenelle?

Suomen globaalisuusintoilun ja markkinatalouden uusliberalistisen ja yksityistämisuhon seurauksena maamme terveydenhoitopalveluista on tullut, ei siis tulossa, kultakaivos jonka voitot viedään ulkomaille. Nyt kolme suurta terveydenhuoltoalan kansainvälistä suuryritystä jakaa Suomen markkinat: Terveystalo, MedOne ja Mehiläinen.

Onneksi olkoon Arkadianmäelle. Huonosti toimiva demokratia on keskeisin syy huonosti toimiviin markkinoihin. Puolueita edustavat kansanedustajamme, joka ikinen, ovat pihalla kuin lumiukot siitä, mistä heille maksetaan: kansalaisten edun mukaisesta lainsäädäntötyöstä. Eikä kansakunnan terveydenhuoltomarkkinoittenkaan toimivuudesta enää huolehdi kukaan muukaan.

Kuitenkin on päivänselvää, että esimerkiksi juuri terveydenhuolto on ala, joka varsinkin näin pienessä maassa on aina toteutettavissa kattavimmin ja edullisimmin julkisen sektorin toimesta. Kokemuksen mukaan on kuitenkin käynyt äärimmäisen selväksi, että kyseessä myös on ala, jossa poliittinen päätöksenteko, siis päätöksenteko joka perustuu tahtoon ja visioon, ei alan tietoon ja taitoon, tuhoaa tuloksellisuuden ja erityisesti tehokkuuden. Eikö silloin kannattaisi maassa keskittyä siihen, millä tuon poliittisen päätöksentekojärjestelmän tuoma haitta poistetaan? Eikä siirtää päätöksentekoa suoraan puolueilta ulkomaille, kaikkien suomalaisten ulottumattomiin?

En ole ulkoistamisen, en yksityistämisen, en kansainvälisen työnjaon tai -yhteistyön, en liioin markkinatalouden vastustaja. Itse asiassa jopa päin vastoin. Mutta kansalaisten toimeentulon- ja hyvinvoinnin keskeisten peruspalvelujen päätöksenteon siirtäminen maan rajojen ulkopuolelle ei yksinkertaisesti ole tolkullista toimintaa. Nyt puolueita edustavat poliitikkomme ovat tiellä, jossa yksi monopoli aikaa myöden korvautuu toisella. Sillä maamme on pieni, maailma suuri ja kansainvälisten pääomasijoittajien voitonnälkä kyltymätön. Viimeistään silloin kun toimijoita on tasan yksi. Ja osakkeet ovat kauppatavaraa kuten tiedämme.

Markkinoista nuo kolme ovat saaneet jo 20%. (Markkinoiden koko lienee reilusti yli 10 miljardia vuodessa?) Ilmeisesti pitkälti vuokralääkäritoiminnalla ja ostamalla yksityisiä suomalaisia palveluntuottajia? Ja se markkinaosuuden kasvurendi ei hevin lopu, koska ostajilta eivät rahat taatusti ole loppumassa. Ja 20 % käyttökate (?) on vähintäänkin aivan mukava alalla, jossa investoinnit ovat jätettävissä pitkälti yhteiskunnan hoidettaviksi. Miten kuvaisivat sanat rahasampo tai kassakone näitä hankintoja? Meille, siis kansakunnalle jäänevät kustannettavaksi ne kalleimmat ja vähätuottoisimmat terveydenhuoltopalvelut; pitkäaikaissairaat, vanhusten terminaalihoito, vaativa ja kallis erikoissairaanhoito? Ja nekin vain maksukyvyttömien osalta. Näinhän terveydenhuollossa tuotot ja voitot yksityistetään ja kustannukset ja tappiot kansallistetaan. Ja tulevaisuuden lääke siihen tautiin on selvä, nostetaan veroja.

Ne tuotot, jotka ulkomaille valuvat ovat juuri niitä, joita perinteisesti on saatu takaisin Suomen talouselämään täkäläisenä kulutuksena ja investointina. Nyt ne ovat yksi niistä monista puroista, joita ei Suomessa enää ole käytettävissä kumpaankaan. Ne suuntautuvat ulkomaiseen kulutukseen ja ulkomaisiin investointeihin. Eikä 5,3 miljoonan maahan pääsääntöisesti kannata maailmassa pennosiaan tuhlata muitten kun niitten, jotka siinä maassa elävät ja asuvat. Vajaa 1 promille maailman väestöstä.

Yksityistäminen ja ulkoistaminenkin ovat pitkälti sen seurausta, että julkisen sektorin kulutusta on pakko leikata. Ja puolueita edustavien poliitikkojen mielestä ilmeisesti kansalaisten peruspalvelut ovat juuri se paikka mistä leikata? Kansalaisena olen sitä mieltä, että juuri ne eivät ole. Ensin pitäisi perata kaikki julkisen sektorin kustannukset sekä etsiä, löytää ja tuhota ne todelliset kustannussyöpöt; Meidän 15 miljardin puoluetukemme. Sillä juuri ne syövät verorahamme. Aluetuet, investointituet, kansalliset maataloustuet, innovaatiotuet, elinkeinotuet, puuttumattomuutemme harmaaseen talouteen, runsaan 300 kunnan ylläpitäminen, kunnallinen itsehallinto, poliittiset virkanimitykset ja suojatyöpaikat, kansalaisten demokratian rapauttaminen, puolueiden kehittäminen etujärjestöiksi ja talouselämän intresenteiksi, Maan Tapa ja hyvät veljet ja sisaret ….

Aika velikultia.