Suomen siltarumpupoliitikkojen kruunamaton(?) kuningas Mauri Pekkarinen on aloittanut vaalityönsä. Näin voinee päätellä hänen julkituomasta halustaan karsia yritystukia. Siis luonnollisesti vain muualta kuin Kepulandiasta. Sieltä niitä TEKES-tukia tuskin suuria määriä haetaan. Uskokoon halun vilpittömyyteen ken haluaa. Kyllähän todellisten kokemusten vastaiset lupaukset tulevasta kieltämättä aina ministerin taulukaupat voittavat.
Mauri, mies joka toimissaan on malliesimerkki siitä miten puolueitten etujärjestö-ominaisuus on poistanut maasta toimivan kansalaisten demokratian. Jopa siihen määrään, että varmasti useimpien mielestä, hänen tapansa toimia on hyväksyttävä Maan Tapa? Ja tätä roolien epäselvyyttä puolueet ovat, viimeistään 1960-luvun alusta lähtien, tietoisesti ja taitavasti jalkauttaneet. Melkein kuin parlamentarismia ainoana oikeana demokratian muotona.
Puolueiden tehtävänä on maailman nollasumma-pelissa huolehtia siitä, että kansakunnan ja kansalaisten yleiset ja yhteiset asiat hoidetaan siten, että voimme hyvin ja kehitymme kansakuntana kansakuntien joukossa. Etujärjestöt ajavat jäsentensä etuja. Heidän tehtävänä on kansakunnan talouden ja vallan nolla-summa pelistä saada mahdollisimman suuri osa omilleen. Edellisten tehtävänä on omilla toimillaan, siis lainsäädännön kautta vaikuttaa siihen, että jaettavissa olevaa kakkua on ja että se kasvaa. Jälkimmäisten tehtävänä on olla jakamassa kakkua.
Ja punamulta opetti. Mitä kepu edellä sitä demarit perässä. Ja aina tähän turkoosiin hallitukseen asti, hyvin olivat oppineet. Samat kuntoutus-, nuoriso-, loma-, asuntotuotanto-, vanhuus-, vammais-, yhdyskuntatyö-, koulutus-, kansanopisto-, kansanterveys-, mielenterveys- jne., jne. instituutiot (ammattiyhdistykset molemmilla mukaan luettuna) - säätiöt, yhdistykset, yritykset, projektit – lienevät myös RKPllä ja ainakin osiltaan kokiksilla. Vihreät ovat jo heränneet, ainakin omien suojatyöpaikkojen hankinnassa ja Persut, ehkä tulevaksi toivomaansa asemaa ennakoiden, suostuvatkin jo julkiseen puoluetukeen. Ei siis ihme, jos julkinen puoluetuki 36 miljoonaa euroa, on vain hyttysen pissi verrattaessa sitä laskua, jonka puolueet julkiselle taloudellemme aiheuttavat. Meidän 15 miljardin puoluetuki.
Eikä Mauri olisi Mauri, ellei hänellä olisi ketunhäntä jossain. Kepulilogiikan mukaan kun tuet ovat kaiken kehityksen avain, ”Heitetään siementä mihin suuntaan tahansa, kasvu on taattu.” Mahdollinen Tekes-tukien pienentäminen kasvattaa muun elinkeinotukemisen mahdollisuutta. Ajatelkaa kaikkea sitä ”hyvää ja kaunista” innovaatio-, alue-, investointi-, elinkeino-, maaseutu-, ympäristö-, energia-, infrastruktuuri-, viestintä-, työmarkkinakehitys-, koulutus-, jne. jne. tukea, jota sen jälkeen voidaan lisääntyvästi jakaa. Siis Kepulandiassa.
PS.
Oikeuskansleri ilmoittaa, että pääministerin kieltäytyminen täydentämästä puutteellista vaalirahailmoitustaan ei ole hänen juttu.
Oikeuskansleri ilmoitti jo aikaa sitten pyynnöstä, että Maurin taulukaupat ovat lain mukaisia.
Varmaankaan Oikeuskanslerin toimivaltaan ei myöskään kuulu se, kun 41 kansanedustajaa rikkoo itse säätämäänsä lakia vaalirahoituksen ilmoittamisesta, koska sen ilmoittamatta jättämisestä ei mitään seuraa? Todistajana Timo Kalli.
Valtionsyyttäjä ilmeisesti on ilmoittanut, ettei hän asettaisi entistä pääministeriä syytteeseen.
5 kommenttia:
Oikeuskansleri kuuluu samaan hyväveli rinkiin. Ei korppi korpin silmää noki. Kun Vanhanen erosi kerhosta, heti alkoi ajojahti. Ei mafiasta voi erota. Sellainen on meidän oi-niin-oikeudenmukainen (edustuksellinen) demokratia.
Oikein sanottu etujärjestöistä - ne ajavat ryhmien etuja. Mutta kun pitäisi ajaa koko kansan etua, niin "nurkkakuntaisuutta" ei saisi esiintyä. Kansanedustajien pitäisi ajaa koko kansanetua, ei vain edustamasta (tai äänestäjiensä tai rahoittajiensa) etua. Se on tie järjestelmän turmioon. Näin sanoi Roussou, näin sanoi Lenin ja tämän joutuivat toteamaan ranskalaiset ja neuvostoliittolaiset. Kaikkein surkeinta on kuitenkin polittikkojen tyhmyys. Etujärjestöjen aivopesu on jatkuvaa ja niin voimallista että tuoreenkin poliitikon maailmankuva vääristyy vuodessa parissa - ja suurin osa poliitikoista on ollut pesussa kymmeniä vuosia. Siinä jää jopa suojatyöpaikka tienaamatta kun vain sokeasti uskoo etujärjestöjen "kaikki hyötyvät" -propagandaan.
Historia on kuitenkin opettanut että tilanteen kehittyessä liian pahaksi tulee Hitler ja pelastaa. Sellainen suomenkiin tarvitaan. Mies joka puhdistaa pöydän korruptiosta, enkä panisi pahakseni vaikka tekisi poliitikoista saippuaa. Vaaka on vielä vähän kallellaan vanhaan, mutta keikautus toiseen suuntaan ei vaadi paljoa. Enemmistöpäätöksissä on lyhyt matka 51% voitosta, 49% häviöön.
"Pian keikkaa kepulivaaka", kiitti kommentista.
En suoraan sanoen toivo meille Saksan kohtaloa vuonna 1933, jolloin Hitler nousi valtaan täysin laillisesti. Ei mennyt kuin muutama kuukausi kun hän oli vakiinnuttanut asemansa, demokraattisessa valtiossa, diktaattoriksi. Mutta kovin tarkasti ovat sekä puolueemme että kansalaisetkin noudattaneet silloista käsikirjoitusta ja aikataulua.
Siihen, että puolueista on muodostunut itseisarvo olemme syypäitä me. Ja luonnollisesti hävitty sota ja yksi valittu messias, josta tuli Isämme Aurinkoinen. Toivottavasti nyt, tai sitä seuraavissa vaaleissa ei käy samoin. Pelätessään uutta erottamatonta Tasavallan Presidenttiä, puolueemme muuttivat toimivaa perustuslakia siten, että eduskunnan valitseman erottamattoman pääministerin lisäksi, joudumme lakia eri puoliltaan paikkaamaan.
Se tasapaino, joka ennen vuotta 2000 vallitsi Tasavallan Presidentin ja Puolueita edustavan Eduskunnan välillä rukattiin tavalla, joka viimeistään yritti riistää vallan kansalaisilta puolueille. Ainoa mikä muuttajilta unohtunut on kansalaisten oikeus äänestää siten, että jättävät äänen, joka on pakko hylätä. Sen massiivinen vaalivoitto on ainoa tapa palauttaa kansalisille demokratia.
PS.
Eivät vaalit ole vielä ohi. Joten tekoja tarvitaan.
Presidentin muuttaminen pelkäksi nukeksi oli tosiaan radikaali ja huono temppu. Suomessa on jo muutenkin valta liiaksi keskittynyttä kun ei ole perustuslakituomioistuinta, suuri julkinensektori, suurimmat yritykset ovat valtionyhtiöitä ja parlamentti on yksikamarinen. Jos nyt äänestetään "paha jätkä" pääministeriksi, niin suurien mullistuksien toteuttaminen on liian helppoa.
Natsit
1924 3,0 %
1928 2,6 %
1930 18,3 % (finanssikriisin jälkeen)
1932 37,4 %
1932 33,1 %
1933 43,9 %
Persut
1999 0,99 %
2003 1,57 %
2007 4,05 %
2011 (15,3 %) (finanssikriisin jälkeen)
Eikä olisi mitenkään ihmeellistä jos talouslama vielä seuraavan vaalikauden syvenisi, ja Persut saisivat oppositiossa kerätä äänet kailta jotka kärsivät tilanteesta. Jos - veronkorotusten pelossa tai muuten - rikkaat pakkaavat kassinsa ja lähtevät, niin silloin laman syventyminen on varma ja tilanne vielä selvempi.
Mitä mielestäsi käy jos hylätyt äänet voittavat? Miten se edistää demokratian paluuta?
Nyt on tulokset tulleet. Persut sai 19,1%. Se on enemmän kuin natsien 18,3% finanssikriisin jälkeen. Historiallisen suuri vaalivoitto tuli. No, natsit ponnistivat pienemmistä prosenteista.
Mitäs seuraavaksi? Vuonna 2015 pitäisi tulla seuraavat eduskunta vaalit, mutta Irlanti, Kreikka ja Portugali ovat turvautuneet lisävaaleihin finanssipommin jälkeen. Mahtaako osua suomeen? Presidentin vaalit on välissä, mutta Hitlerkin hävisi -32 ne joten historian sääntöjen mukaan Soininkin on hävittävä.
Filosofit sanovat: Samat syyt, samat seuraukset.
Ei se mahdotonta olisi jos 2012 pidettäisiin uudet vaalit ja Soini saisi yli 40%.
Pian keikkaa kepulivaaka
Historialla ei ole sääntöjä. On vain tapahtumia ja tulkintoja. Samat syyt eivät tuota samanlaisia seurauksia, jos olosuhteet vähänkään muuttuvat. Ja ainahan ne muuttuvat.
"Ei se mahdotonta olisi jos 2012 pidettäisiin uudet vaalit ja Soini saisi yli 40%." ei todellakaan. Mutta enpä haluaisi sitäkin vielä kokevani.
Lähetä kommentti