tiistai 11. tammikuuta 2011

Peliväline vai arvon mitta ja vaihdon väline?

Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin ajoista alkaen olemme siirtyneet yhä uusliberalistisempaan globaaliin finanssimarkkinaan. Tämän kehityksen keskeisinä kiihdyttäjinä ovat olleet Neuvostoliiton hajoaminen, EUn laajeneminen ja Kiinan nousu taloudelliseksi supervallaksi. Ja nyt globaalin finanssimarkkinakriisin seurauksena ytämä tuhon tie on toivottavasti käyty loppuun asti. Kondartjeffin sykli lienee kääntynyt.


Tuhansia miljardeja taaloja tai valtioiden velkakirjoja on siirretty veronmaksajien velaksi ja globaalien sijoittajien voitoiksi. Velkaan perustuva finanssimarkkina on jälleen osoittanut heikkoutensa. Voitot on yksityistetty ja tappiot kansallistettu. Jälleen kerran. Historian sini-käyrä on toivottavasti heilahtanut toiseen ääripäähänsä. Ääripäähän, josta voidaan edetä vain yhteen suuntaan?


Euromaita hallitsevat keskustaoikeistolaiset hallitukset ovat omineet kriisissä vasemmiston lääkkeet. Markkinoiden säätelyä lisätään, pörssiveroa tutkitaan ja pankkiirien ylisuuret bonukset pannaan kuriin.” Näin Marko Junkkari Hesarissa eilen. Ja varmasti oikeansuuntaisia toimia.


Alalle pitäisi kuitenkin saada läpinäkyvyyttä (mitä sillä sitten tarkoitettaneenkin), jos edelleen jaksetaan ja aiotaan jatkossakin uskoa siihen, että pankkisektorin yksityisyys on kansalaisten etu. (Asia josta en enää itse ole kovinkaan vakuuttunut) Läpinäkyvyyden lisäksi edellytyksenä pitäisi olla toimivien yksiköiden lainmukainen paloittelu niin pieniksi, että muutamienkaan konkurssiuhka tai konkurssi ei voi koko alan perustetta, siis luottamusta alaan, nakertaa. Silloin yhden konkurssi voi aina toimia myös uusien yrittäjien kilpailumahdollisuutena.


Mutta millä sitten kilpaillaan? Nyt kilpailu on ollut ”tuotekehittelyn” varassa. Siis sellaisen tuotekehittelyn, johon pankkirien saamat ylisuuret bonukset johtivat pankkiirit. Ottamaan ylisuuria riskejä. Ja tappiot kuten mainittu, kansallistettiin. Eikä tainnut olla ensimmäinen kerta finanssimarkkinoiden volatiilissa historiassa? Sen seurauksena miljoonat menettivät työpaikkansa, länsimaat Atlannin molemmin puolin ilmeisesti lopullisesti ylivelkaantuivat ja käyvät nyt kohti historian unohdusta.


Voisiko edes jonkinlainen uusien tuotteiden lanseerauksen luvanvaraisuus riittää? Vai olisiko sittenkin tehokkaampaa kansallistaa koko ala?


Ja kuitenkin. Meillä ihmisillä on laittamaton kyky ymmärtää minimit ja maksimit. Optimeissa meillä on edelleen ongelmia. Mikä olisi nyt tarpeeksi mutta ei liikaa? Mikä olisi se optimaalinen taso, jossa sekä yksityisen yrittäjyyden että yhteisöllisen vastuuntunnon tasapaino saavutettaisi? Se tasapaino, jossa kummankin ääriarvon haitalliset seuraukset minimoitaisi?


 


PS.


Huolestuneena on kuitenkin seurattava Kiinan toimia. Maailman väkirikkaimpana maana se, valtaisalla kauppataseen ylijäämällä kulkee ympäri maailmaa sitä valloittaen. Ei välittömästi vaan tässä vaiheessa pitämässä huolta siitä, että paluu rajoitettuun maailmakauppaan ei helposti enää ole mahdollista. Se ostaa ääniä ylijäämillään, jotka se on hankkinut aliarvostamalla valuuttansa arvon. Ja pelaamalla peliä ihan omin säännöin.

17 kommenttia:

Tobe kirjoitti...

Isossa kuvassa me euroopassa "kontrolloimme-sosialisoimme-viheriöimme-verotamme" itsemme kilpailukyvyttömiksi.
Muu maailma ja varsinkin Kiina voi ihmishenkiä säästämättä ja valtaisan kansakuntansa avulla tuottaa epäeettisesti koko maailman tavarat ja kohta siihen palvelut päälle.Meillä on vallassa (uusliberaali?Hmmh?tokkopa) hallinto.Sanoisin, että meillä on vallassa virkamieshallitus liberaaliskonservatiivisin arvoin.Puolueen nimellähän ei ole väliä.Tony Blair ja Paavo Lipponen ovat yhtä hyviä Kokoomuslaisia kuin Niinistö etc. on Työväenpuolueen demareita.
Aatteet ovat menneet ja joka niiden perään haikailee menettää loputkin pelimerkeistään.Uusia innovaatioita ei synny eurooppaan ja jos syntyy niiden jatkojalostus siirtyy muualle.Valtiot eivät ylipäätään ole yrittäjäystävällisiä, koska yritykset eivät äänestä.
Yritykset muuttavat kotimaataan ja se onkin niiden ainoa keino vaikuttaa.Nokian lopullista lähtöä jo odotellaan.
Pankkien osalta olen yllättäen löytänyt itsestäni pienen sosialistin.Pankkien tuote on yksinkertainen ja on älytöntä antaa heidän keskinäisellä kisailullaan tuhota koko rahoitusjärjestelmä.Mutta piru vie.Rahoitussbusines on globaalia ja vaikka kuinka potkisimme Aktiaa ja Sampoa ei se maailma siitä muutu.Sanovat vaan että tuhosimme senkin homma liikaan kontrolliin.
Turpaan on tulossa.Pääomat valuu kovaa vauhtia kaukoitään ja korot euroopassa nousee.Työttömyyttä on kohta tarjolla- johtaa maita sitten sossu eli kokki.Kepukka se kaikkein kauhein.Tai sitten vienti alkaaa vetää ja pää pannaan pensaaseen ja luullaan ettei ne huomaa meeitä jos ollaan hiljaa.Saadaan jatkaa niinkuin ennenkin ja kaikki on hyvin eiks je?

hakki kirjoitti...

OrNot

Tervetuloa meidän muidenkin optimistien joukkoon. Ajatellaan kuitenkin positiivisesti. Kiina ostaa valtioiden velkakirjoja. Vain velkakirjoja. Kun velalliseen maksukyvyttömyys iskee pitää lähteä ulosmittaamaan. Vaan vähään aikaan ei ole pelkoa. Yksin USA käyttää puolustusmenoihin enemmän kuin maailman muuta maat yhteensä.

Se siitä ulosmittauksesta. ;-)

Tobe kirjoitti...

Niin.Onhan tämä sinänsä mielenkiintoista kun Kiina kohta on velkojana koko läntiselle maailmalle, mutta ei saa omiaan pois jos länsi ei pysty maksamaan.USA:lle on tosiaan annettu raskas taakka toimia maailman poliisina.Olen monelle USA-kriittiselle sanonut olisiko heistä Kiina tai Venäjä parempi vaihtoehto maailman rauhan takeena? Eihän se jenkkilä nyt ihan pyyteetön ole, mutta siihen on nyt jo tottunut, kun me euroopassa sotkimme asiamme jo aikoja sitten.Maailmanvalta Portugalin lopullista alasajoa odotellessa vuonna 2011.Mikään ei pysähdy ja missään ei ole tyhjiötä joka ei täyttyisi.

hakki kirjoitti...

OrNot

En nyt käyttäisi lausetta "USA:lle on tosiaan annettu raskas taakka toimia maailman poliisina." Mutta asiaa se ei todellakaan muuta. Ensin aloitetaan purkamalla globaali uusliberalismi markkinoilta tullimuurein. Sitten aloitetaan boikotit ja kauppasota. Eikä siihen viimeiseen askeleeseen kauan mene. Silloin olemme varmaan tyytyväisiä, että naapureita, USAa ja Kiinaa erottaa vain Tyyni valtameri. Meillä sentään on maailman suurin maa välissämme. Vaikka EU julistaisi USAan peesissä sodan Kiinalle me kuulumme edelleen periferiaan.

Jippii!

Anonyymi kirjoitti...

Ottakaapa huomioon se, että afgaanien vuorissa ja solissa ovat kaikki tämän kuluvan vuosisadan markkinan raaka - aineet sekä kulku -, että kuljetusreitit.

Kiina ( välitön valmius valtaukseen rataverkon rakentamiseen ja kaivostoiminnan aloittamiseen ), Venäjä ( valmius Amerikan avulla rakentaa tie, kaasu ja öljyputket Intiaan, saada Kiinalle kilpaileva tavarantoimittaja), Intia ( raivaa väylän energiatoimituksia varten ja kauppareitin Venäjälle estäen Palkistanian toimet) sekä Pakistan ( joka tunkee sisään, asuttaakseen n. 40 miljoonaa liikaväestöstään ).

Tyhjö täyttyy ns. taktisten ytimien paukkuessa kilpajuoksulla ensimmäisistä merkeistä jotka osoittavat Amerikan sotavoiman heikkouden suhteessa Kiinaan ja vanhan museoituneen ja mukavan Eurooppan vetäessä poikansa kotiin.

Kenties asiasta ei ehditä neuvotella toistensa kilpailijoina ooppiumbisnestä harjoittavien ja uskonsa varjolla unikonviljelyyn sopivista maista sotivien paikallisheimojen johdon kanssa.

Ehtinevätkö maasta pois lännen korruptoimat marionetit jotka ovat jo säilöneet kultansa, valtionsa pankin varat, taalat ja eurot Dubaihin ja Sveitsiin ?

Anonyymi kirjoitti...

Siksi meillä on se osuus Herculekseen, että saamme pojat kotiin kertalennolla.

hakki kirjoitti...

Anonyymi

Kuten selvästi havaitsit, oli USA-kommenttini suurilta osiltaan provo. Mutta varmasti totta toinen puoli. Kun varsinkin Kiina, mutta kohta muutkin Aasian mantereen valtiot, pyyhkii ahterinsa niillä arvoilla ja arvostuksilla, joita länsimaat pitävät yhteiskunnallisesti ja ihmisoikeuksina keskeisinä ja lisäksi vapaan markkinatalouden toimivuuden edellytyksinä, joudumme joka tapauksessa jonkin tasoiseen vakavaan vastakkainasetteluun. Tuskinpa sotaan. Ainakaan heti ensi vaiheessa.

Toisaalta koska Eurooppa ei ole nuortumassa ja jenkkien koko toimeentulon pohja lepää velkakirjojen ja sotavoimiensa varassa pidän todennäköisenä, että jonkin tasoinen ennaltaehkäisevä "isku" on välttämätön. Vallasta kun ei valtiaat vapaaehtoisesti luovu.

PS.>/b>

Taitaa siihen Herculekseen olla muitakin tulijoita? Miten mahtavat kaikki mahtua?

hakki kirjoitti...

Taisi tulla kämmi.



Yritin korjata.

Tobe kirjoitti...

Luulen että lähes kaikki asioita pohtivat ovat sitämieltä, ettei maailma koskaan pysähdy.Nyt sen huomaa vaikkapa SDPEE ja muu vasemmisto, jolla ei ole tarjota mitään uutta lääkettä globaaliin maailmaan.Kansalaisethan sen jo tiesivätkin.
Varmaan huomaamme myös, ettei niitä onnenavaimia ole muillakaan.Totuuskin on muuttunut.Se ei ole enään yksi vaan jatkuvasti muuttuva moninapainen.Kaikki riippuu kaikesta totuus on noussut valtaan. Markkinaliberalismi ei ole syyllinen sen enempää kuin epäonnistunut sosialistinen kokeilu. Jälkimmäinen näyttää johtavan kaikkialla harvainvaltaan ja ensimmäinen ei kenenkään vallassa olevan rahan valtaan. Ympäröivän todellisuuden ymmärtäminen vaatii nykyään melko paljon osaamista.Vielä suurempi ymmärrys tarvitaan muutoksentekoon.
Historiassa oli helpompaa.Esim.Vaikkapa Chilen Allende joka oli siis sankari? Vai oliko.?Mieshän epäonnistui surkeasti sosialisminsa kanssa ja menetti henkensä kun iso osa omaa kansaa ei hyväksynyt uudistuksia.Vaaleissa 46%!
Hän pelasi ihan pieleen kun seurusteli väärien diktaattorien kanssa ja teki romanttista vallankumoustaan.Brasiliassa näyttää nyt olevan suurempi viisaus.
Chile! Uusliberalismi tuli Pinochetin jälkeen ja nosti Chilen eteläisen Amerikan mallimaaksi.Se oli totuus aikanaan.Sitä riennettiin katsomaan ja ihailemaan.Nyt sekin totuus on siis epätotuutta ja epäonnistunut.Olemme neuvottomia, koska emme ole tottuneet jatkuvasti muuttuvaan totuuteen. Vaaleihin mennessä saamme pari uutta isoa totuutta.Thinktankit työtään tekee -reggae okee.

Tobe kirjoitti...

Olisi muuten upeaa jos saisimme nuo sotatermit käyttöön myös valtionhallinnon kulujen leikkauksissa.
"Ennaltaehkäisevä isku byrokratian puolittamiseksi!"
Portugalin tilanteessahan on jo varauduttu "pääomien joukkopakoon" "Korkojen maahannousuun"
Velkakirjojen jälleenrakenustyö alkanee vasta tomun laskeuduttua.Siviilit eivät saa kärsiä pankkien agressiivisuudesta.
"Täsmäohjattuja" toimiahan meillä on harrastettu kautta aikain.Siltarumpua lyö yksi puolue jatkossakin.
"Joukkojensiirrot" pohjoisesta etelään ovat täydessä vauhdissa."Korkoasetta" käytetty säästeliäästi!
Olen ihan täpinöissäni näiden kanssa.

hakki kirjoitti...

OrNot

Ei pysähdy, ei. Hajoaa pieniksi palasiksi, joskus, mutta silloinkaan tuskin pysähtyy. Joko panemme sen hajalle itse tai sitten pallon hoitaa aika. Mutta joskus se on entinen.

Yritän aina nähdä asiat niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Asiat vailla häiritsevää kritikrampsua. Samoin yritän välttää etsimästä tapahtumiin syyllisiä, tapahtumien syiden etsiminen ja löytäminen on kyllä kivaa. Joskus onnistun.

Rahan ja äärist´vapaiden markkinoiden valta on yksi ääripää edistää ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehitystä. Myös taloudellista. Se toinen ääripää on inhimillinen yksilöiden muodostama yhteisyys, jota jotkut kutsuvat kommunismiksi/sosialismiksi, useimmat vasemmistolaisuudeksi, minä kuvaisin sitä ihmisyydeksi ja kuluneella vertauksella "kaveria ei jätetä". Sekin on tapa kehittää ihmiskuntaa ja yhteiskuntia. Myös niiden taloudellista toimeliaisuutta.

Jossain näiden ääripäiden välissä me ihmiset ja meidän yhteiskuntamme toimivat. Nyt olemme vähintäänkin erittäin lähellä toista ääripäätä ja siis lähdössä kohti toista.

Kumpi on tärkeämpi? Yksittäinen ihminen vai yhteisö, jossa hän toimii? Yhteisöt katsovat tulevansa toimeen ilman hankalaa yksilöä, yksilö taas ei kovin kauan tule toimeen ilman yhteisöä, olipa se kuinka hankala tahansa. Oma vastaukseni on kuitenkin itselleni kirkas; mielestäni yksilö, yksittäinen ihminen on itseisarvo ja kaiken kehityksen moottori, yhteisö toissijainen. Ainakin kun tulee kyse taloudellisesta kehityksestä ja arvoista.

Markkinat ovat ihmisen kehittämä vaihdon väline ja vaihdettavat tavarat ja arvot vain arvioidaan rahassa. Mutta täyttääkseen meidän ihmisten niille asettamat odotukset, markkinoiden täytyy toimia meidän yhteisesti, demokraattisesti säätelemällä tavallamme. Koska vain yhteiset pelisäännöt, joita kaikki suostumme noudattamaan, johtavat pitkänpäälle kehittymiseemme. Ja tästä alkavatkin sitten ongelmat.

Mihin hittoon pyrin tällä jorinalla? Siihen, että ilmeisesti tässä maailmassa ei vielä ole mahdollista toimia yksillä markkinoilla siten, että kaikkien yhteiskuntien kaikki ihmiset hyötyisivät. Epätasapainot ovat liian suuret. Yhteisiä pelisääntöjä ei ole. Kehitys etenee kovin erilaisena, eri tahdilla, eri alueilla.

Joudumme toivottavasti vielä miettimään, ovatko kansallisvaltiot sittenkään aikansa eläneitä? Vai ovatko ne vain liian pieniä? Esimerkiksi Oklahoma vai USA, Karjala vai Venäjä, Suomi vai EU?) Se mitä ehdottomasti emme tarvitse on "valistuneen diktaattorin" illuusio. Heidän valistuneisuutensa kun loppuu siihen, että emme pääse heistä rauhanomaisesti enää eroon.

Siksi alkaa mielestäni olla myös korkea aika alkaa miettiä onko pankkitoiminnan yksityisyys sittenkään kovin siunauksellista, kun säännöllisin väliajoin pelurit keräävät voitot ja tavalliset tossunkuluttajat pannaan maksumiehiksi.

hakki kirjoitti...

OrNot

Lupaudun mukaan jos lähdet suorittamaan ennaltaehkäisevää iskua byrokratian puolittamiseksi. Itse asiassa voi liittyä ehdokkaani tukiryhmään. Mitä olet ajatellut osaltasi tehdä?

taavi kirjoitti...

Voisiko olla valtiollinen "postipankki", joka pitäytyisi peruspankkitoiminnassa ja sitten riskejä haluaville yksityisiä investointipankkeja, jotka epäonnistuessaan saisivat kaatua?

hakki kirjoitti...

taavi

En ole sen paremmin talous- kuin finanssiosaajakaan, joten näin yks´kaks minulla ei ole kantaa. Ehdotuksesi kuulostaa hyvältä. Peruspankkitoimintaan keskittyvän "Postipankin" pitäisi kai sitten olla valtionpankki ja investointipankkien pääsääntöisesti valtion/valtioiden tiukassa valvonnassa olevia yksityisiä pankkeja.

Mutta, jos tuotekehitys on lähes ainoa mahdollinen kilpailukeino, tarvittaisi varmasti joku "lupamenettely" uusille tuotteille?

Mutta eipä minun tarvitse moisiin detaljeihin asti mennä? Eiköhän järjestelmäasiantuntijoita maastammekin löydy?

Tobe kirjoitti...

Alan olla tiedon siinä vaiheessa, missä tiedän mikä ei ainakaan toimi.
Taavi tuosssa heittää ns. kansanpankin eli Postipankin paluuta.Muistan sen pankin niin sisältä kuin ulkoa.
Se oli todella kansanpankki.Asiakkaita taisi olla 750.000 tiliä ja niistä ainoastaan 50.000 henkilö tuotti pankille jotain.
Muista piti päästä eroon, mutta eihän se onnistunut.Sitten tehtiin jo Leoniaa ja kohta Mandatum söi senkin pätkän.
Ei tule kansanpankit takaisin.Riskitön Postipankki se tuossa taisi mennä ja nuo hyväkkäät porvaripankit vaan porskuttaa kun siellä on sitä rahaa jota varten ne pankit perustetaan.Ei niitä ihmisille ole tehty.Näkyyhän se jokaikinen päivä.Minäkin muutuin ihmiseksi vasta kun olin onnistunut yrittäjänä ja kas puhelin soi ja kutsuja tuli kaikkiin pankkeihin kautta maan ja på svenska tottakai päälle.

hakki kirjoitti...

OrNot

Mitä ihminen muuta voi toivoa kuin varmuutta siitä, mikä ei ainakaan toimi?

No, jäähän meille sitten yksityisten pankkien tuotekehityksen lupamenettely, pankkien säätely ja jatkuva läpivalaisu, alan kansallistaminen tai miten olisi finanssijärjestelmän sitominen johonkin muuhun kuin luottamukseen?

Mutta ei kai nykyjärjestelmässäkään tolkkua ole?

hakki kirjoitti...

OrNot

Entäpä se brasilian lainsäädäntö koskien pankinjohtajan kelpoisuutta? Vastaavat kaikella omaisuudellaan ja vielä omaistenkin omaisuudella pankin sitoumuksista. Löytyisikö siitä apua? Vai peruisivatko ihmiseksi muuttumisesi? ;-)