Puolueparlamentarismiko kansalaisten etu?

Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, "jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (2§). Eduskunta koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla (24/25§). Wikipedia. 

Kansaa edustavat siis kansan valitsemat edustajat, eivät kansalaisten valitsemat puolueita edustavat kansanedustajat. Ja siihen on syynsä. Perustuslakimme edellyttämä edustuksellisuus on välitön. Kansa valitsee edustajansa, he päättävät itsenäisesti eikä heidän päätöksentekoaan saa millään tavalla rajoittaa.

Alkuperäinen perustuslakimme vuodelta 1919 oli laadittu kansalaisten tarpeitten lähtökohdasta. Puolueita ei siinä edes mainittu, vaikka puolueet toimivat jo silloin ja olivat toimineet jo pari kymmentä vuotta. Ne olivat ehdokkaiden valinnan ja yhteistyön välineitä. Mutta valittujen ehdokkaiden päätöksenteon itsenäisyys oli ehdoton.

Virallisesti se on ehdoton edelleen. Sanotaanhan vuonna 1999 hyväksytyn perustuslain 29 § :ssä kansanedustajan riippumattomuudesta seuraavasti:

”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Mutta vuosien myötä puolueitten käytännön valta ja merkitys on kasvanut, kansan suoraan valitsemien kansanedustajien vallan ja merkityksen kustannuksella. Kansanvalta on rapautunut ja puoluevalta kasvanut. Konkreettisimmin se ilmenee eduskuntaryhmien eli puolueitten eduskunnassa harjoittamassa ns. ryhmäkurissa. Kun porukka on päättänyt, sen jäsenet on velvoitettu äänestämään varsinaisessa äänestyksessä ryhmän päättämällä tavalla. Siis toimimaan perustuslain selkeän määräyksen vastaisesti, rikkomaan perustuslakia.

Näin toteutuu kyllä puolueiden keskinäinen demokratia. Mutta toteutuuko kansanvalta? Kenen ehdoilla perustuslain pitäisi olla säädetty? Kansalaisten ja kansakunnan vaiko puolueiden? Nyt voimassa oleva perustuslaki vuodelta 1999 perustuu puolueiden tarpeisiin ja johtaa puolueiden näkökulmien huomioimiseen päätöksenteossa. Eikä se, kuten kuluvan vuoden – kahden aikana olemme toistuvasti joutuneet havaitsemaan, huomioi sen paremmin kansalaisten tarpeita kuin jaa heidän eettisiä tai moraalisia arvojakaan.

Välttyäkseen uudelta valitsijamiesten valitsemalta ja diktatoorisesti toimivalta Tasavallan Presidentiltä, ovat puolueet säätäneet uuden perustuslain, joka mahdollistaa diktatoorisesti toimivan ja erottamattoman pääministerin, jota kansalaiset eivät ole edes tehtäväänsä valinneet.

Huonon talouden syy on huonosti toimiva demokratia. Tässä ehkä yksi keskeisistä Vanhasen väistyvän vallan opeista.

 

PS.

Kaikille lukijoille, kommentoijille, blogaajille ja KL-nettiversion toimitukselle

ONNEA JA MENESTYSTÄ

UUDELLE VUODELLE JA  VUOSIKYMMENELLE 2010

Gloria, Victoria

Miksi työ olisi yksilön hyvinvoimisen, yksittäisen ihmisen hyvän elämän vastakohta?

Eikö hyvän voimisen vastakohta ole työttömyys, tarkoituksettomuus, oikeudettomuus toteuttaa itseään?

Voimmeko jokainen todella edellyttää, että yhteisön tai yhteiskunnan olisi tarjottava meille työtä? Miksi ihmeessä meidän muiden, tämän yhteiskunnan jäsenten, pitäisi moiseen sitoutua? Eihän meidän muodostama yhteisö, valtio ole kuin fiktio. Eikö työ olekaan jokaisen oikeus?

Olisiko sittenkin niin, että jokainen meistä itse asiassa on oman onnensa seppä? Mutta, että järjestelmät, jotka olemme yhteiskuntamme heikoimpien suojaamiseksi vuosikymmenien aikana rakentaneet pitävät huolta siitä, että emme voi omaa selviytymistä edes testata?

Kumpaa on helpompi muuttaa, meitä vai luomaamme järjestelmää?

En oikein usko, että kymmenien ja satojen tuhansien vuosien kehitystä olisi muutettavissa. Miten sitten järjestelmät ja toimintatavat, jotka oleme viimeisien parin kymmenen vuoden aikana omaksuneet?

 

Tai konkreettisemmin;

Olisiko helpompaa yrittää muuttaa sitä minka olemme itse luoneet verrattuna siihen, että uskoisimme voivamme muuttaa ihmiskuntaa ja se toimintaa nopeasti, tehokkaasti ja peruuttamattomasti?

 

Kepuko rampa? Vaiko Nappulat nalkissa?

Väittävät, että Vanhanen on nyt Rampa Ankka. Vaan taitaa olla niin, että Kataisesta ja kokiksista tuli nyt rampa? Eikä vain Rampa Ankka. Nyt alkavat sekä kokiksilla että Kataiselle olla hyvät neuvot tarpeen. Kepu on jo saanut ulosmitattua tältä hallitukselta kaiken haluamansa. Nyt on alkanut sen valmistautuminen ensin eduskuntavaaleihin ja sen jälkeen presidentinvaaleihin. Eivätkä kokikset enää pysty vastaamaan.

Karpela ja Kääriäinen eivät sattumalta haikaile Ollilan presidenttiyttä. Ei liioin Källi ja Pekkarinen torppaile luvan antamista kaikkiaan kolmelle ydinvoimalalle. Ei liioin Rantakangas kiukuttele kaiken inhimillisen ympäristöviisauden puutteesta Kehä III ulkopuolella.

Elyt ja Alut Kepu jo sai. Paras osoittautui nimensä vastakohdaksi, mutta turvasi Kepulandian näköisen kunnallisen itsehallinon. Maataloushallitus matkaa jossain Seinäjoen ja Helsingin välisellä rautatiellä, Lääkelaitos matkallaan Kuopioon. TEMmi on tiukasti oikeauskoisilla, samoin ympäristöministeriö jalkautettu maatalouden tukiautomaatin osaksi. Luonnonvarainministeriö onkin sitten ensi hallituksen heiniä.

EU- ja kansalliset tukitasot on sidottu maataloustukiin. Metsäverotusalennus jatkuu omalla painollaan ja ruoan alv-prosentit on sovittu. Metsähallituksen organisaatiomuutos on tiukasti kepulien käsissä, Pilke nousee jo elvytysrahoilla Rovaniemeen. Merentutkimuslaitos ja tieto Itämeren lannoitekuormituksesta on muisto vain. ”Rikkaitten” on osallistuttava kepulaisten taloustalkoisiin, sanoi Vanhanen. Ja sitten lopullinen niitti; Vanhanen ei enää ”ole käytettävissä” puheenjohtajaksi.

Kokiksilla olisi ollut mahdollisuus. Kaksi vuotta olisi ollut aihetta toimia ja mahdollisuus vaikka mihin. Mutta sinä aikana Katainen ja sen kaverit oppivat Kepun pullasorsiksi. Tekipä Kepu ja Vanhanen mitä tahansa, heillä oli kokiksien ja Kataisen tuki. Etiikalla ja moraalilla, ei lailla ei lahjuksilla ollut merkitystä. Nyt ollaan nalkissa ja se tiedetään.

Kun aiemmin olisi ollut helppoa päästä irti Kepusta, se ei enää ole mahdollista. Nyt Kepu ja Vanhanenkin voivat tehdä melkein mitä tahansa, eikä kokiksilla ole vapausasteita ollenkaan. Vihreät suostuvat jatkamaan kaikissa tapauksissa. RKP ei poistu vielä muutamaan vuoteen. Punamulta on liian iso uhkaa. Kokiksista taisi tulla panttivanki? Ei ihme, että nappulaliigalla meni peli hetkessä sekaisin. Vanhasen syntikuorman säilymisen ja lisääntymisen varaan oli laskettu myös liikkumisvaran säilyminen vaalikauden lopulla. Se hävisi nyt kerralla.

Ja tästä lähtien Kepu alkaa kasvattaa Kokiksien syntikuormaa. Ja poikien kuviteltu vaalivoitto seuraavissa vaaleissa karkaa käsistä. Saulin 60.000 äänestä suurin osa joka tapauksessa.

 

Kepu petaa 2011 Eduskuntavaaleja

Vanhanen ei asetu puheenjohtajaehdokkaaksi kesällä 2010, kertoo YLE tänään 23.12. 2009. Ovat tainneet omatkin joukot vähitellen ymmärtäneet mitä seuraisi vaaleihin menemisestä Lahnasen johdolla. Sillä ei kai kukaan kuvittele, että itsensä jo vuoden 2015 pääministeriksi nimittaneen Matin lähtevän vapaaehtoisesti?

Karpela ja Kääriäinen eivät sattumalta haikaile Ollilan presidenttiyttä. Ei liioin Källi ja Pekkarinen torppaile luvan antamista kaikkiaan kolmelle ydinvoimalalle. Ei liioin Rantakangas kiukuttele kaiken inhimillisen ympäristöviisauden puutteesta Kehä III ulkopuolella. Elyt ja Alut Kepu jo sai. TEMmi on tiukasti oikeauskoisilla, samoin ympäristöministeriö jalkautettu maatalouden tukiautomaatin osaksi ja luonnonvarainministeriö ensi hallituksen heiniä. Metsäverotusalennus jatkaa omalla painollaan ja ruoan alv-prosentit on sovittu.

Nyt on varmaan oikea hetki nostaa panoksia pelissä äänestäjistä? Ja mikä innostaisi puolue-uskovaisia ja pitkittäisikään näkyvyyttä ennen vaaleja paremmin, kuin puoli vuotta kestävä median kannunvalanta seuraavata pääministeristä?

Kuten tavallista Matti Vanhanen tekee Suomen ja suomalaisten kannalta väärän ratkaisun. Hänen ilmoituksensa eroamisestaan pääministerin paikalta olisi ollut erinomainen joululahja.

PS.

Muiden puolueiden kannattaisi reagoida välittömästi. Hallituspuolueilta tehokas reaktio olisi vetäytyä hallitusyhteistyöstä. Mitä pitemmälle toimenpiteitä vetkutellaan, sitä enemmän tämä Länsi-Euroopan agraarinen muinaisjäänne lapioi ääniä laariinsa.

 

 

 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä 2010

Turkoosihallituksen viimeisin kunniataulu. Työttömät ja vajaatyöllistetyt marraskuussa 2009.

 

Työttömät työnhakijat			274 145
Lyhennetyllä työviikolla			4 660
Työttömyyseläkkeellä			49 974
Toimenpitellä työllistetyt			85 602
Työvoimaan kuulumattomat työnhakijat			66 563
Ryhmälomautetut			41 590
Yhteensä			522 534

Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta ja Vuosikymmentä 2010

Happy Holidays | Forward this Picture

 

Eagles fly singly

Hakki 47

Joku Muu

Kirkkovene

Kehittyvien Maakuntien Suomi hakee ydinvoimaa

"Suomalainen ruokateollisuus ja -kauppa ajavat Suomeen lisää ydinvoimaa. Kolme johtavaa elintarvikealan yritystä Valio, Atria ja Myllyn Paras omistavat osuudet Fennovoima-yrityksestä, joka on hakenut valtioneuvostolta periaatelupaa rakentaa Suomeen uusi ydinvoimala. Fennovoiman omistajiin kuuluvat myös ruokakaupan hallitsijat Kesko ja SOK, jotka pyörittävät K-kauppoja ja S-marketteja." Kertoo ainoa valtakunnallinen tänään.

Ei siis olekaan ihme, että Fennovoima harkitsee Perä-Pohjolaa ydinvoimalan sijaintipaikaksi. Nyt on siis selvää mistä Jarmo Korhonen lähtee seuraavia vaali- ja puoluetukia hakemaan. Osakasluettelo riittää.

Vaan miten mahtaa heittää vaalit?

Lainvalmisteluun pakollinen talousvaikutusten arviointi

Olisiko jossain määrin oireellista, kun maan median sikaariporras suitsuttaa Pekka Hyvärisen "miehekästä" ratkaisua, hänen erottua kesken kokouksen JSNn puheenjohtajan yehtävästä? Nimittäin mediaa, ainakin tätä nettimediaa seuratessa, valtaosa "taviksiksi" kuvittelemani kommentoijat tuntuvat olevan sitä mieltä, JSN teki oikean ratkaisun, jättäessään antamatta YLElle langettavaa päätöstä. Kummat eivät ymmärrä?

 

Onko jossain määrin oireellista, että Jorma Ollilan nimi nostetaan tässä vaiheessa mahdolliseksi presidenttiehdokkaaksi? Sauli Niinistö on, ehkä vain tilapäisesti, menettänyt kiinnostuksensa tulla valittuksi työtätekevien vallattomaksi presidentiksi, Lahnanen on sekaantunut uuniperunoihinsa ja oman valtansa itseihailuun, Urpiaisen porukat ovat sen verran sekaisin, että lentelevät kuin pelästynyt kanalauma kopissaan. Kepuleilta ihan hieno idea ja ajatus, eikä miehessä mitään mätää liene. Mutta edellinen kepulipresidentti ei seuraajaa tarvitse. Siitä ei hyvää seuraa.

 

Vihreäviisas, Ode Soininvaara julkaisi perjantain  "keskustelunavauksen" Julkisen sektorin tuottavuudesta, samalla rahalla enemmän. Julkaisu löytyy hänen blogiltaan. Hurjaa luettavaa Hölmölän touhuista. Mutta pamfletti osoittaa jälleen kerran, että ratkaisuja estää kansakunnan lopullinen konkurssi on olemassa. Se, että ne eivät ole poliittisesti mahdollisia on luonnollisesti toisarvoista. Muutama esimerkki:

Kuntien luottamusmiesorganisaatioiden tulisi keskittyä palvelujen tilaajapuolelle ”tahtomisen asiantuntijoiksi” ja jättää palvelujen tuottaminen ja ostaminen virkamiesten vastuulle.

Organisaatioiltaan ja vastuukysymyksiltään sekava ylikunnallinen hallinto tulee koota yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi. Maakunnilla olisi oma valmisteleva virkakunta, omat suorilla vaaleilla valitut valtuustot sekä oma itsenäinen budjetti, joka perustuisi joko verotusoikeuteen tai Kainuun maakuntakokeilun tapaan kuntien jäsenmaksuihin.

Kunnanhallinnossa tulee erikseen nimettyjä virkoja lukuun ottamatta poliittiset virkanimitykset kieltää samaan tapaan kuin on kielletty sukupuoleen perustuva syrjintä.

Lakien valmisteluun tulee liittää taloudellinen tarkastelu myös silloin, kun jokin säädös tuottaa rahanmenoa tehottomuutena joko julkisen sektorin toimintana tai kansalaisille ja yrityksille aiheutuvana haittana, ilman, että tämä näkyy valtion budjettitaloudessa.

Tässä vain neljä yhteensä kahdeksastatoista suosituksesta. Ja tietäähän sen Ode ja sokea Reettakin, että maassa on puolue, jolle nämä ehdotukset eivät sovi. Vallan pohja romahtaa.

PS.

Siitä huolimatta, että vallan pohja romahtaisi, tai ehkä juuri sen toivossa, suosittelen Oden pamfletin lukemista.

PPS.

 Hyvärisen kepu-sympatioiden ilmitulemisen jälkeen huomaankin kiinnittäneeni huomioni olennaiseen.

 

 

 

 

Tyhjästäkö vaikea nyhjäistä?

Eilinen postaus toi ihan kivasti lisää infoa. Olihan sen otsikko aika hulppea: In Search of Excellence - Suomen menestystekijät. Ja kieltämättä tarkoitukseni oli myös aiheesta mielipide ilmaista, muutenkin kuin provoamalla. En kuitenkaan löytänyt läppäriltä aikoinaan kirjoittamaani.

Nyt löysin. Kirjoitus on alunperin kirjoitettu 7.2.2007 mutta mielestäni pätee edelleen. Se liittyi edellisen eli helmikuun 6. kirjoittamaani Päiväunia uima-altaassa, jonka liitän menestystekijöitten perään.


"Jäipä tuosta eilisestä päiväunesta sen lähtökohta kokonaan käsittelemättä.

Suomen menestystekijät.

Sehän se siellä uimahallissa kolahti. Kun löylyyn menee lauteilla istuu eri-ikäisiä yrmyjä, hiljaa itseksensä. Jos sisääntulija “päivään” toivottaa ehkä joskus joku vastaa; useimmiten muut vaisuna ympärilleen vaivautuneina luimistelevat. Mutta eivät ainakaan puhua pukahda. Onko tämä vain helsinkiläisten ongelma?

Muutama viikko sitten kävin uimassa maaseutupaikkakunnalla. Puhe ja porina kuului jo pesutiloihin. Taatusti vieraan ihmisen mukaantulo ei tahtia haitannut. Pääsinpä itsekin mukaan ja maailma pelastui.

Samanlaisiin tilanteisiin (kumpiinkin yllämainituista) olen vuosien myötä törmännyt monta kertaa. Erottavana tekijänä on säännönmukaisesti ollut Helsinki. Ja vuosien myötä lisääntyvässä määrin. Muualla jutellaan, Kehä III sisäpuolella ollaan hiljaa.

Jotenkin siitä tuli mieleen: voisiko avoimen vuorovaikutuksen mahdollistanut yhteisöllisyys olla ollut yksi menestystekijöistämme? Onko sekin katoamassa globaalisuuden henkilökeskeiselle alttarille? Vapaaehtoinen, iloinen, rajat ylittävä luovuus ei ainakaan kuki yrmyissä vaitonaisissa yhteisöissä.

Mutta ehkä todella puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

PS. Se toinen menestystekijä on sattuma" 



Ja sitten juttu menestystekijöistä ja muutoksista maailman myllerryksessä.



"Kävinpä uimassa. Siinä lämpimässä vedessä lötkötellessä (aivan, kävin uimahallissa, en uimassa) oli taas aikaa ajatella isoja.

Lähtiessäni tuli Ylepeilista keskustelu tutkimuksesta tai selvityksestä jossa noin 20% metalliyrityksistä ilmoitti, että heillä ei ole toimintaa Suomessa enää 5 (viiden) vuoden kuluttua. Kuulemma täällä toimiminen ei enää lyö leiville. Lohdullista, eivätpähän enää sitten sotke paikkoja. Kuulemma tämä merkitsee vain noin 60.000 työpaikkaa. Suuret ikäluokat “hoitanevat” tämänkin.

Heräsi siitä samalla näkemys johtajiemme suuresta viisaudesta. Hehän toimivat yhä edelleen kuin Niilo Wälläri aikoinaan. Hänhän sai merenkulkumme jo henkihieveriin panemalla tarvittaessa (ja usein tarvitsi) jäänmurtajat tai satamat lakkoon talvella. Kyllä sillä Merimiesunionin jäsenten palkat ja työehdot nopeasti paranivat.

Hänen jälkeensä pojat panivat paremmaksi. Nythän merenkulusta jo loputkin on kaupattu ulkolaisille, joten siinä se kansallinen huoltovarmuus sitten meni. Eipä poliitikkojen tarvitse enää siitä huolta kantaa. Toivottavasti omistajat saivat hyvän hinnan. Sitä voi sitten iloisesti sijoitella maan rajojen ulkopuolelle. Mitä iloa siitä meille muille on…?

Siitä kääntyi ajatus maamme ja kansamme resursseihin ja menestystekijöihin. “Puita ja päitä” sanoi aikoinaan hyvä ystäväni, “toivottavasti ei kuitenkaan puupäitä”. Puitten osalta näyttää sentään vielä absoluuttisesti hyvältä. Metsää riittää edelleen koska siitä on hyvää huolta pidetty. Mutta riittääkö se?

Puuta löytyy aivan riittämiin myös lähempänä niitä markkinoita jotka kasvavat. Venäjällä, Kiinassa, Indonesiassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa jne. Tyynen meren ympärillä on ihan riittämiin puita. Uutisista päätellen siellä kohta on myös riittävästi jalostuskapasiteettia. Mekin olemme onneksi mukana investoimassa ja rakentamassa. Perinteisestihän metsäteollisuus on osa kotimarkkinateollisuutta. Vain Suomessa ja Ruotsissa puunjalostus on muodostanut merkittävän osan maan vientituloista.

Ai niin, sitten viedään ne päät. Osaavimmat siirtyvät sinne missä osaamistaan voivat parhaiten käyttää, sinne missä ovat uusimmat tehtaat ja missä on palkanmaksukykyä. Osaamisen viennistähän me olemme aina osanneet huolehtia siten, että siitä ei lateja Suomeen jää. Ja ovatpahan lähtijät ainakin poissa työttömyystilastoista.

Jos sitten vielä joskus taantuma sattuisi iskemään loppuisi työ ensin niiltä jotka ovat kaukana markkinoista, joiden raaka-aineen hinta on korkea ja jotka eivät enää välttämättä osaa ihan tarpeeksi hyvin. Voitaisi sitten panna vientiin ne vähemmänkin osaavat.

“Mutta onhan meillä Nokia”, vannotaan. Onhan? Onhan!

Vielä vähemmän kun me suomalaiset enää omistammemetsäteollisuutemme, omistamme Nokiaa. Lisäksi 10 - 15 vuotta sitten Nokia oli rapakunnossa ja odotti vain noutajaa. Mutta sitten “sattuma” korjasi satoa. Yritys oli juuri oikeaan aikaan, juuri oikeassa paikassa ja ilmeisesti onnistui saamaan juuri oikeanlaisen “Dream Team”in markkinoiden radikaalisti muuttuessa. Ja loppu onkin sitten historiaa. Ja sillä historialla me suomalaiset olemme ratsastaneet tähän päivään asti, vähentäen suhteellista omistustamme yrityksestä koko ajan. Nyt yrityksen liikevaihto ylittää valtion tuloarvion ja maahamme työn, verojen ja seurannaisvaikutusten kautta onneksi edelleen sataava manna, tulee yhtiöstä jota omistamme yhä vähemmän. Vieläkö muuten määrävähemmistön? Ja “what goes up must come down.” Globalisaatiolla ei ole kotimaata ei välttämättä globaaleilla yrityksilläkään. Kirjoilla voi olla missä vaan.

Ihania ajatuksia lämpimässä altaassa lököillessäni, auringon valaistessa valkeita hankia. Että voikin olla tuolla ulkona noin kaunista. Ja ei kun saunaan."



Jaa että mitä mieltä julkaista kolmen vuoden takaisia juttuja eilisen kaltaisella provosoivalla otsikolla? Olemmeko neuvokkaasti ja osaavasti käyttäneet etsikko-aikamme?  Onko meillä mikään mennyt parempaan suuntaan näinä kolmena, menneenä vuotena?

In Search of excellence - Suomen menestystekijät

Lakkoilun hölmöys

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen varoittaa: Hölmö lakkoilu on kohtalokasta.

Miksi ihmeessä lakkoilla? Eihän siinä ole järjen hiventäkään. Vastuutonta toimintaa sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. Ja vielä tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Suomalaisen työn ja sen tulosten, tuotteitten ja palveluiden kilpailukyky romutetaan.

Työntekijän tulevaisuus

Viimeisen yhteenlaskun mukaan työttömiä ja vajaatyöllistettyjä on 516 565. Kansantalouden syöksy on kuulemma  tasaantunut, mutta työttömyyden kasvu ei näillä näkymin vielä ole lähelläkään taittumistaan. Ulkoistamiset, yksityistämiset, saneeraukset ja tervehdyttämiset jatkuvat. Työttömyyttä, lomautusta, pätkätyötä ja yrittäjyyttä on luvassa moneen perheeseen.

Käsitykseni mukaan EK heitti palkka-ankkurinsa 0,5 prosentin palkankorotukseen? Joku, ehkä jopa jotkut, yksityisen sektorin liittot siihen jo taipui? Yhdellä alalla, oikeastaan yhdessä yrityksessä, lentoemännät ja stuertit sekä lentäjät suostuivat etujaan, palkka mukaan luettuna, jopa alentamaan. Ei kuitenkaan tarvitse olla kaksinainen ennustajaeukko väittämään, että palkankorotuspaineet varsinkin julkisen sektorin pienipalkkaisilla ja naisvaltaisilla aloilla ovat edellisen kierroksen jäljiltä edellen hurjat.

Nyt ilmeisesti korjataan niitä palkka- ja etuvääristymiä, joita ei Tuopojen kaikenkattavuudella pystytty hoitamaan. Ja se tapahtuu liittotasolla, jopa yksittäisten työnantajien tasolla. Se taas lisää työtaistelujen todennäköisyyttä.

Tupojen seurauksia

Sattumalta kuvausta Tuposta STTKn sivuilta.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo on työmarkkinakeskusjärjestöjen ja maan hallituksen yhteisesti laatima sopimus työmarkkinoita koskevasta sopimusratkaisusta. Tupoissa on määritelty raamit kaikkia mukana olevia aloja koskeville palkankorotuksille. Palkkaratkaisujen lisäksi tupoissa on sovittu talous- ja sosiaalipoliittisista toimista, kuten esimerkiksi työ- ja sosiaalietuuksista. Tupoilla on tavoiteltu yleisesti palkansaajien ostovoiman turvaamista ja työllisyyden edistämistä.

Kun tupo-sopimus on solmittu, palkansaaja- ja työnantajaliitot soveltavat tupo-sopimuksen raameja kullekin alalle ja omiin työ- ja virkaehtosopimuksiinsa.

Ja samalta sivulta kuvausta tuloksista:

• 
  

  1971 Vuosiloma 4 viikkoa

  
  


• 
  

  1972 Lomaltapaluuraha

  
  


• 
  

  1974 Äitiysloma 7 kk

  
  


• 
  

  1977 Talviloma

  
  


• 
  

  1981 Sairaus-ja äitiyspäivärahauudistus

  
  


• 
  

  1984 Työttömyysturvauudistus: ansiosidonnainen työttömyysturva

  
  


• 
  

  1984 Pekkasvapaat

  
  


• 
  

  1989 –2003 Nais-ja matalapalkkaratkaisut

  
  


• 
  

  1992 Loppiainen (työajan lyhennys)

  
  


• 
  

  1996 Vuorotteluvapaa

  
  


• 
  

  2000 Työterveyshuoltolain uudistus

  
  


• 
  

  2001 Isäkuukausi

  
  


• 
  

  2001 Joustavat työaikakäytännöt

  
  


• 
  

  2002 Helatorstai (työajan lyhennys)

  
  


• 
  

  2003 Määräaikaisten työsuhteiden rajoittaminen

  
  


• 
  

  2004 Työllisyys-ja muutosturvan toimintamalli

  
  

Tupojen, tulopoliittisten neuvottelujen aikana "vastuulliset toimijat" huolehtimaan työntekijöiden ja työnantajien eduista kulkivat nimellä Kolmikanta. Työntekijöiden ammattyhdistysten keskusliitot, työnantajien vastaavat ja valtio. Hekö kantoivat vastuutaan? Yhdellä tasolla kyllä. He vaikuttivat siihen, että yleislakoista viimeinen oli vuonna 1956, yksittäisiä lakkoja toki senkin jälkeen. Ja huolehtivat siitä, että suomalaista työelämää kehitettiin kokonaisuutena, edellä kuvatuin tavoin.

Toisella tasolla tarkastellen juuri he itse ovat kasannet paineet tai antoivat niitten paineitten kasautua, jotka nyt vaativat purkautumista. Suureen konsensuksen yksimielisyyteen taivutettiin kaikki mahdolliset vastavirrankulkijat. Tavalla tai toisella. Heidän toimiensa, näitten tekmättömien toimiala-, yritys- tai ammattikohtaisten ratkaisujen jäljiltä meillä ovat syntyneet ne lähinnä palkka- mutta myös yleisemmin ”etupaineet”, jopa vääristymät, jotka nyt etsivät  purkautumistietä. Ja luonnollisesti ne purkautuvat huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Kun ratkaisuja ei tehdä ajallaan paineet purkautuvat aina joskus. Ja useimmiten juuri huonoimmalla hetkellä. Nyt puretaan toimialojen välisiä vääristymisiä.

Rapautuva kilpailukyky

Eivät edellisen luettelon tulokset olleet ilmaisia. Itse asiassa kaikkea muuta. Ne olivat kalliita. Mutta ne kohtelivat kaikkia aloja samalla tavalla. Siis myös kaikkien alojen kilpailukykyä samalla tavalla. Kaikilla aloilla oli erilainen kilpailukyky. Eräillä ei kilpailukykyä ollut lainkaan. Ne suojattiin tulleilla ja muilla menetelmillä. Tasapäisyyttä on helppo myydä kansalaisille. Ja se oli helppo ostaa.

Mutta kilpailukyvyn huononemiseen oli olemassa lääke. Se lääke oli vain kolmikannan kolmannen osapuolen käytettävissä. Ja sitä käytettiin tilanteissa, jossa oma itsenäinen, kolmikantainen päätöksentekomme oli ajanut itsensä umpikujaan. Valtio, eli sinänsä itsenäinen mutta eduskunnan pankkivaltuutettujen valvonnassa oleva Suomen Pankki, saattoi aina käyttää D-vitamiinia. Devalvoida. Ja sitä se käyttikin 1967, 1977, 1982, 1991 päästäen markan lopullisesti kellumaan 1992.

”Devalvaatio tarkoittaa kotimaan rahan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin Devalvointia käytettiin keinona maan teollisuuden ja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi.” Näin Wikipedia.  Olennaista oli, että se koskee koko kansantaloutta samalla tavalla. Tuonti kallistuu, vienti tulee kannattavammaksi. Kansalaiset pannaan maksamaan johdon lepsuudet. Kansantalous alkaa taas tuottamaan, tulla kilpailukykyisesti. Kaikki hyvin? Kyllä, mutta kuten edellä käy ilmi, vain hetkeksi.

Valtion, eli Eduskunnan eli puolueiden kannalta devalvaatio oli ”helppo” ratkaisu. Varsinkin kun syntipukki osattiin aina osoittaa. ”Metsäteollisuus, metsäpatruunat olivat ilmoittaneet, että heidän tuolleillaan ei ollut enää kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.” Siinä oiva syntipukki. Sillä varsinkin vielä silloin Suomi eli metsästä. Se, että haukuttiin väärää puuta, oli epäolennaista.

Järjestelmämme itsekurin puute

Kilpailukyvyn häviämisen vuoksi meiltä on poistunut ja poistumassa jatkuvasti toimialoja ja yrityksiä. Tekstiili, vaate, nahka, kenkä, merenkulku, telakka ja nyt ovat menossa suuri osa metsää, konepaja, elektroniika, näiden alihankinnat ja kohta muutkin. Ei niiden poistumisen syy ole metsäpatruunojen kyvyttömyys. Ei yksin. Helppo syyllinen olisi tietysti roistomainen EU, erityisesti euro, jonka vuoksi emme voi enää devalvoida. Mutta tekosyy se on eurokin.

Syy kilpailukyvyn häviämiseen on ihan meissä itsessämme. Meidän kurittomuudessamme. Ja se konkretisoituu Eduskunnassamme ja ay-liikkeessä. Taloutemme oli kuralla toistuvasti TUPO aikana ja sitä ennen, koska jatkuvasti ”söimme enemmän kuin tienasimme”. Ja kiinteiden, kansallisten valuuttojen aikana tarvittaessa devalvoimme. Muuta ei tarvittu. Ei devalvaatioiden välillä. Sen ovat oppineet sekä puoluepoliitikkomme, ay-johtajamme ja muut etujärjestöjohtajamme. Ei heidän ole tarvinnut päätään kilpailukyvyllä vaivata devalvointien välillä.

Erityisesti ei ole tarvinnut muuttaa ”Rakenteita”. Ei edes viime laman seurauksen tarvinnut. Hinta tästä oli noin 70 miljardia euroa lisää julkista velkaa. Vain satumaisen pitkä ja korkea suhdanne mahdollisti sen lyhentämisen 52 miljardin tasoon, ennen tätä nykyistä lamaa. Ja jos tätä rataa mennään, viidessä vuodessa kasvatetaan julkinen velka noin 110 - 140 miljardiin euroon. Eikä siinä mitään, jos jostain tulee rahaa. Vaan edellä olevaan viitaten tuleeko? Mistä?

Kukaan ei vastaa mistään, eikä kenellekään

Meidän rakenteemme pohjaa poliittiseen järjestelmäämme, jossa kukaan ei vastaa mistään, eikä kellekään. Puolueista on tullut etujärjestöjä. Ssiis samanlaisia kuin ay-liike, EK ja muutkin etujärjestöt. Ne ovat ottaneet itselleen oikeuden olla kansanedustajien piällysmies, joka kertoo mitä nappia puolue-edun nimissä kulloinkin on painettava. Väärin painajia rangaistaan. He myös päättävät kuinka paljon valtion varoja, meidän maksamia verovaroja siirretään puolueiden käyttöön. He tilaavat itseään koskevaa lainsäädäntöä valmistelemaan puoluesihteereistä ja muista puolueen edustajaista koostuvia työryhmiä. Jos he tai heitä edustavat kansanedustajat jäävät kiinni itse säätämiensä lakien rikkomisesta, he muuttavat lain.

Hyvät veljet "neuvottelevat"?

Suurimmat ongelmat syntyvät kuitenkin siitä, että näin pienessä maassa puolueiden edustajat istuvat aina neuvottelupäydän kummallakin puolella. Olipa neuvotteluissa sitten kyse julkisen alan palkoista ja työehdoista, kunnan rakennuskaavasta ja rakennusoikeudesta, sosiaalisen rakentamisesta tai niiden tuista, sosiaalisista loma- ja kuntoutuspalveluista ja niiden Kela-korvauksista, kaikkien julkisrahoitteisten oppilaitosten resurssoinneista, kansanedustaja- tai kunnanvaltuutettuehdokkaitten vaalituista, kunnallisverojen tasauksesta, elinkeinotukien ja innovaatiotukien kohdentamisesta jne., jne.

Kaikkein suurimmat ongelmat syntyvät siitä, että jokaisella riittävän suurella ja riittävän kauan mukana olleella puolueella on perinteisesti ”omat ministeriöt” ja/tai niissä omat luotetut, eli ”puolueen virkamiehet”. Meillä näissä etujärjestöissä ”työllistetään” noin 800.000 henkeä. Kahden ja puolen miljoonan työvoimasta!

Kaikki tämä maksaa. Ja paljon. Mielestäni tämän kaiken hintalappu, siis hintalappu näkemyksettömästä ja kurittomasta puolue- ja ay-poliittisesta päätöksenteosta on lähemmä 15 miljardia euroa vuodessa. 

Voisiko johdon erottaa?

Mutta lakoistahan tässä piti kirjoittaa? Itse asiassa on kirjoitettu koko ajan. Yksityisellä, yksittäisellä työntekijällä on viime kädessä tasan yksi aktiivinen mahdollisuus reagoida epäoikeudenmukaiseksi kokemiinsa palkka- tai työehtoihin. Hän voi irtisanoutua. Ryhmä työntekijöitä voi luonnollisesti tehdä samoin. Mutta he voivat lisäksi painostaa työnantajaa eri tavoin. Esimerkiksi he voivat uhata irtisanoutumisella tai lakolla. Ammatillisesti järjestäytynyt ryhmä voi tehdä saman ja suuremmalla todennäköisyydellä pitää sekä omat joukot kurissa että toimia samalla luotettavana sopimusosapuolena.

Kun kansalaisten luottamus ”johtajien” päätöksentekoon on mennyt sekä yhteiskunnassa että työelämässä, mitä he voivat tehdä? Äänestää jaloillaan tai lopettaa yhteistyö ”johdon” kanssa. Siinä kai ne? Eivätkä kaikki voi, eivät edes halua äänestää jaloillaan. Onko liikaa vaadittu, että ”johtajat” alkaisivat tehdä niitä töitä, jota kansalaiset heiltä edellyttävät?

Tai johto äänestää jaloillaan? Sillä lakkoon he eivät kai voi ryhtyä?
 

 

 

 

 

 

 

 

Siirry Seiskaan ja maailma pelastuu

Mutta aikaa luvataan siirtoon sentään muutama vuosi. Ei siis kiirettä. Tukea on tarjolla 14.4.14 asti, eli 14.4.2014. Sehän on melkein  viisi vuotta! Viisi vuotta aikaa nörteille tuottaa markkinoilla käyttäjäystävällinen, toimintavarma ja maksuton käyttöjärjestelmä.

Microsoft on aloittanut myyntikampanjansa. Windows 7 on tyrkyllä. Ja möisi varmaan muutakin mielellään. Ja miksei möisi? Liikeyrityshän se on. Samalla se keskitty jatkamaan tietään monopoliksi, jota eivät muut, siis eivät ketkään muut uhkaile. Ja miksipä ei?

Aina välillä joku USA tai EU tai Google tai joku muu uhkaa tavoitteen saavuttamista. Mutta siitä selvitään. Maksamalla niillä rahoilla, jotka asiakkailta on kerätty.

Sosiaalisen lomatoiminan loppu?

Loppuivat RAYn rahat ensin ay-liikettä tukemasta. YLE uutisoi, että mm. SAKn STTKn ja AKAVAn omistama Lomaliitto lopettaa toimintansa.  Yhdistys on hakeutunut tiistaiaamuna konkurssiin ja työttömäksi on jäämässä noin 200 työntekijää. Subventoituja lomia, erityisesti jäsentensä jäsenetuna tarjonnut liitto tuli 68 vuotiaan tiensä päähän. Tämän vuoden aikana sekä majoitusvuorokausien että matkailijoiden määrät ovat selvästi laskeneet Lomaliiton kohteissa. Tyypillinen asiakas on ollut lapsiperhe.

Eihän tämä ainoa kaltaisensa rahareikä ole, puoluekentästä taitaa löytyä muutamakin. Ne jatkavat juuri niin kauan, kuin lähinnä kolme suurta ja yksi pieni eli Kepu, Kokoomus, Demarit ja RKP pystyvät osoittamaan niille tukia RAYstä ja valtion sekä kuntien varoista. Kun Lomaliiton konkurssi tekee työttömiksi 200 henkeä, vastaavien puoluesidonnaisten sosiaalliseen loma-, terveys- ja kuntoutustoimintaan sitoutuneet majoitusliikkeet, erityisesti kylpylöiden rojahtaessa, kasvaa irtisanottavien määräkin olennaisesti.

Kun sosiaaliseen lomatoimintaan ja kuntoutukseen aikoinaan verovaroin ja RAY-tuin panostettiin, siihen oli hyvä syynsä. Muuta lomailu ja "hyvinvointipalvelua" ei juurikaan ollut tarjolla. Mutta Suomen kehittymisen ja maailman avautumisen seurauksena niiden parasta ennen päiväys on ylitetty jo vuosilla. Ei liene kovasti liioittelevaa väittää, että ne ovat eräässä mielessä olleet vääristämässä markkinoittemme toimintaa jo pitkään.

Nyt sitten odotetaan, että puolueitten kylpyläverkko tekisi saman ratkaisun. Säästyisivät vero ja tukirahat kannattavampaan kehittämiseen. Mutta kun ay-puolella ei ole pohjatonta kassaa, sellainen valitettavasti löytyy puolueilta. Edellä mainitut puolueet pystyvät konkurssit tai yksityistämisen estämään. Ennen he nostavat veroja kuin saavutettuja etujaan yksityistävät.

 

PS.

Mitä mahtaa kuulua Nuorisosäätiölle ja Kaikkoselle?

Vai että Väyrysestä pappi?

Hetken jo riemuitsin ja huusin hoosiannaa. Sillä totta kai on, että monen PeräPohjalaisen (vai Lappilaisen?) mielestä Paavo on aina edustanut korkeampia voimia, lähes Jumalasta seuraavaa. Ja olisihan se jotain, jos hänet vihdoin saataisi täältä Kehä III sisäpuolelta lopullisesti innostamaan joukkojaan sinne pohjoiseen.

Mutta Paavo on aina yllätyksiä täynnä. Sillä vaikka kuulemma paanukirkkoa on tilaamassa niin pappisvihkimus vielä puuttuu. Eikä pytinkikään sitten ihan oikeasti olekaan kirkko. Olisiko kirkollinen jalasmökki?

Onkohan tämä Paavon yritys saada osansa Keminmaan kirkollisveron tuotosta?

Tässäkö teollinen tulevaisuutemme?

 

Nyt kun lähes kaikki valtionyhtiöt on myyty ja enää muutamissa on valtiolla merkittäviä omistuksia, alkaa ilmeisesti uusi julkisen sektorin panostamiskierros markkinaehtoisesti toimiviin yrityksiin?

 

Ruoveden kunta on ilmoittanut, että se lähtee pelastamaan talousvaikeuksiin ajautunutta Visuvesi Oy:tä. Asiasta kertoo Kauppalehti/Aamulehti. Lehden mukaan Ruovesi rahoittaa vanerin tuotantoon tarvittavan konekannan uusintaa 2,9 miljoonan euron osamaksusopimuksella. Visuvesi maksaa kunnalle osamaksuerät vuokrana.Luonnollisesti Ruovesi perustelee ratkaisuaan työpaikkojen säilymisellä.

 

Jos päätöksestä ei valiteta, sillä kunnan toimialaan tuskin kuuluu vaneriteollisuuden harjoittaminen, ja päätös jää voimaan täytyy ihmetellä, mitä muuta lisäarvoa kunta katsoo voivansa tuoda vaneriteollisuuteen kuin rahaa?

 

Pitäisikö toivoa, että kunta onnistuu sijoituksessaan? Vai, että se epäonnistuisi, jolloin esimerkki osoittaisi tämän tien epäonnistuneeksi? Voisin nimittäin kuvitella monissa muissakin kunnissa olevan halua pelastaa työpaikat, jos ei pelastaminen muuta vaadi kuin rahaa.

 

Olisiko Suomen pelastusresepti todella näin helppo?

 

Suomi 200 vuotta

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tähtitorninmäellä kuuluttaja lipasautti, että vietämme 82. itsenäisyyspäivää, vaikka kaikki tiedämme, että juhlimme 92. itsenäisyyspäivää. Mutta oikeasti Suomi on ollut itsenäinen jo 200 vuotta, vuodesta 1809.

Aiemmin olimme Ruotsin kuningaskunnan itäinen osa. Vuodesta Suomen Suurirhtinaskunta omaleimainen ja Venäjän valtakunnasta erillinen osa. Tsaari oli Suuriruhtinamme. Ja saamme kiittää jokaista suuriruhtinastamme, joskin aivan erilaisista osin vastakkaisistakin syistä sitä, että meistä tuli valtiollisesti itsenäisiä 1917. Ilman eroa Ruotsista meillä tuskin olisi kehittynyt edes edelytyksiä valtiolliseen itsenäisyyteen talouden, kulttuurin, hallinnon eikä varsinkaan kansan osalta.

Itsenäisyys kasvoi erilaisuuden ymmärtämisen myötä; ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia.” Erilaisuus antoi kriitistä, uutta ja kehittävää ajateltavaa kansallisuusaatteen kehittymiselle. Rakennettiin ja osin vain rakentui oma talous, kulttuuri, hallinto ja ennen kaikkea yhtenäinen kansa, joka selvästi erosi muusta Venäjän valtakunnasta. Ja ne taas olivat edellytyksiä valtiolliselle itsenäisyydelle, kun aika oli siihen kypsä. Ja kypsyys syntyi yhteisen uhan varjossa, muun Venäjän kasvavien tasapäisyysvaatimusten seurauksena.

Vielä 21 vuoden jälkeen itäinen naapuri testasi väkivalloin itsenäisyyttämme. Ja vaikka hävisimme molemmat sodat säilyi tärkein, itsenäisyys. Itse asiassa kaikista niistä valtiosta, jotka syntyivät ensimmäisen maailmansodan raunioista Suomi on ainoa, joka itsenäisyysjulistuksestaan lähtien on myös säilyttänyt itsenäisyytensä ilman katkoja. Jo siitä sietää olla ylpeä.

Mutta ei Suomea olisi syntynyt, eikä Suomi itsenäisyyttään olisi säilyttänyt ilman erilaisia, tahtovia ja kyvykkäitä kansalaisia ja johtajia joihin kansalaiset luottavatta, jotka tarvittaessa olivat myös valmiita paneemaan itsensä todella kokonaan likoon. Ei vain juhlapuheissa kuten nykyään, vaan arkipäivässä. Erityisesti arkipäivässä, rauhan ja sodan aikana. Ja tietysti tarvittiin myös tuuria.

Ja itsenäisiä olemme edelleen. Osana Euroopan Unionia, Lissabonin sopimuksen voimaan tulemisesta huolimatta. Tarvitsemme edelleen erilaisia, tahtovia ja kyvykkäitä kansalaisia ja johtajia joihin kansalaiset luottavatta, jotka tarvittaessa ovat myös valmiita paneemaan itsensä todella kokonaan likoon. Ei vain juhlapuheissa kuten nykyään, vaan arkipäivässä. Ei Suomen puolta Euroopassa pidä jatkossakaan huolta muut kuin maan omat kansalaiset sukupuolesta, uskonnosta, kielestä tai väristä riippumatta. Ja tuuriakin tarvitaan. Ja sen eteen kannatta tehdä työtä jatkossakin.

 

Lakkoon vaan ja heti

Kansanedustajien avustajat ovat perustamassa ammattiyhdistystä kertoo ainoa valtakunnallinen. Avustaja on ilmeisesti jokaisella. "Kansanedustajien avustajat ovat kyllästyneet huonoihin työehtoihin, kertoo kokoomuksen verkkojulkaisu Verkkouutiset. Avustajien työaika ylittyy jatkuvasti, ylityökorvauksia ei makseta ja palkka on satoja euroja huonompi kuin vastaavaa työtä tekevillä muilla asiantuntijoilla." Nykyinen "määräraha" on 2 140 euroa ja he itse pitävät oikeana 3 000 euroa.

Se on siis nykyisellään noin 6,5 miljoonan euron potti, joka halutaan kasvattaa noin 9,4 miljoonaan. Onhan se varmaan ollut kova pala, jos avustajan työ on päätyö ja joutuu havaitsemaan, että kuuluu maan köyhälistöön. Jopa palkkatoiveen mahdollisen toteutumisen jälkeen.

Päätellen siitä miten "tähtikansanedustajat" ovat omat työnsä ja ulkopuoliset erityistulolähteensä järjestäneet olisi kiinnostavaa tietää, kuinka monelle avustajalle kyseessä on ainoa tulolähde? Tai edes päätulolähde?

Jos ylitöistä ei makseta, pitänee jättää ylityöt tekemättä? Ei työnantaja voi ylityöhön palkatta pakottaa. Jos pakottavat, voin lohdutukseksi avustajille kertoa, että kyseessä ei suinkaan ole ainoa laki, jota kansanedustajat tietoisesti rikkovat.

On ainakin palkankorotuksen oikea taso opittu esimiehiltä Arkadianmäeltä.

Suosittelen ammattiyhdistyksen perustamista ja lakkoon menemistä välittömästi.

PS.

 

Avustajan työnantajat, ketkä he sitten lienevätkinkin, antakaa mennä lakkoon vaan. Ja alalle työsulku. Elämme ankeita aikoja. Säästäkää uhrautuvalla esimerkillänne ainakin tuo 6,5 miljoonaa siirrettäväksi omaan palkkaanne seuraavan korotuksen yhteydessä. Annan luvan mainostaa teidän säästäneen 9,3 miljoonaa verovarojamme.

Vallankaappaus menossa

 

Puolueet yrittävät nyt lopullisesti ottaa itselleen ehdottoman vallan Suomessa.

Vallan ovat ottamassa poliittiset puolueet, oikeastaan ns. puolue-eliitti tai korkeintaan eduskunnassa nyt edustettuina olevien puolueiden kaikki jäsenet, enintään yhteensä 200.000 jäsenmaksunsa maksanutta. Siis nyt on menossa vallankaappaus, jossa enintään 200.000 kansalaista yrittää ottaa kaiken vallan 4.300.000 äänioikeutulta. Se on todellinen harvainvalta, sillä puolueiden maksavat jäsenet edustavat vain vajaata 5 % äänioikeutetuista.

Vallankaappausta ovat tekemässä erityisesti hallituspuolueet Kepu, Kokoomus, Vihreät ja RKP, siis samat puolueet, jotka viimeisen vajaan kahden vuoden ajan ovat ryvettyneet ja joiden kansanedustajat edelleen ryvettyvät tekstiviesteissä tai uuniperunoissa, vaali- ja puoluerahasotkuissa sekä lahjonta- ja korruptio-oikeudenkäynneissä. Siis ne samat puolueet, joiden pitäytyminen tiukasti omien äänestäjiensä kuviteltujen etujen ulosmittamiseen, sekä näköalattamuus että toimettomuus maamme talouselämän pelastamiseksi nykyisessä taloudellisessa lamassa, on ajamassa meidät vielä pahempaan tilaan kuin mihin edellisen laman aikana päädyttiin.

Ja pitkälti samat puolueet olivat silloinkin hallituspuolueina.

Meillä on Eduskunnan/puolueiden ja Tasavallan Presidentin välinen valtataistelu. Kansalaisten kannasta ei enää välitetä. Siitä pitävät Tarasti työryhmän teesit huolen. Puoluediktatuuria ollaan sementoimassa.

Ovatpa pojat ja tytöt ottaneet kovat keinot käyttöönsä. Perustuslakituomioistuinta ei meillä ole, joten "ylin" perustuslain tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka edustaa puolueita. Siis toista osapuolista.

Kumpi on ”oikeampaa” demokratiaa?

Puolueiden demokratia vai kansalaisten ilmaisema suora demokratia?

Tälläkö tavalla, siis avoimen konfliktin ja väkivallan avulla Kepu, Kokoomus, Vihreät ja RKP aikovat tulevaisuudessakin suorittaa laintulkintansa? Ei tällä ainakaan yhteiskuntarauhan säilymista lisätä eikä kansalaisten ansallistunnetta kohoteta.

PS.

Siksi tulen seuraavissakin vaaleissa äänestämään kirjoittamalla lippuun JOKU MUU.

PPS.

Farssiksi tämän mielellään kuvaisi, mutta tragedian alku siitä voi tulla.

 

Mittaamme itsemme hengiltä

Helsingin kauppakorkean johdon laskentatoimen professori Juhani Vaivio varottaa mittareitten tyranniasta Kauppalehden tämänpäiväisessä paperiversiossa. Hienoa. Vihdoin. Hyvästä työkalusta on tullut huono isäntä. On korkea aika lopettaa mittareitten tyrannia.

Vaikka itse olin 1980-luvun lopulla tuomassa mittareita suomalaisen liikkeen johdon työvälineeksi olen jo kauan ollut sitä mieltä, että yritystemme johto on ripustautunut niihin aivan liiaksi. Vielä pahemmin on tapahtumassa julkishallinnossamme, jos kaiken maailman sinne sopimattomat tunnusluvut pitävät huolen siitä, että julkiset palvelut ajetaan alas.

Liika mittaaminen, eikä aina edes oikeitten asioitten mittaaminen, on tullut itsetarkoitukseksi. Mittaaminen tapaa kehityksen, luovuuden ja työn mielekkyyden. Scorecardit, tuloskortit ja vastaavat ovat osaavissa käsissä hyviä apuvälineitä, mutta niistä on osaamattomissa käsissä tullut itsetarkoituksellinen tervehdyttämiskirves.

Kuten juttu mustalaisen hevosesta toteaa, juuri kun oppi olemaan syömättä, kuoli. Sillä aina voit "rationaalisesti" perustella vielä parempaa tuloksellisuutta ja tehokkuutta jos vielä tuosta vähän ....