keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Saksa irtaantuu EMUsta




Olemme kaikki kuulemma superhuolissamme siitä, mitä Kreikka tekee. Tai meidän kai pitäisi olla? Siis itse asiassa siitä, miten kreikkalaiset äänestävät eduskuntavaaleissaan. Suostuuko kansakunnan demokraattinen valintaprosessi taipumaan siihen, että Kreikka pysyy EMUn tai EUn jäsenenä? Miksi ihmeessä meidän pitäisi olla siitä pohteissamme?



Siksikö, koska olemme pakottaneet Kreikan ottamaan vastaan miljardeja euroja uusia lainoja jo aiemmin ottamiensa vanhojen lainojen päälle? Vaikka hyvin tiedämme, että niillä rahoilla oli alun alkaenkin tarkoitus vain huolehtia siitä, että Kreikka pystyy vastaamaan aiemmin Saksan, Ranskan, Englannin ja USAn pankkeista ottamiensa lainojen hoitamisesta. Niitä lainoja noitten valtioiden pankit olivat, poliitikkojensa tukeminen avokätisesti jakaneet - ehkä jopa tuputtaneet - rahoittaakseen noitten maiden vientiä Kreikkaan.



Vai siksikö, että Saksan ja Ranskan päättäjät onnistuivat panemaan veronmaksajansa pankinjohtajiensa ja poliitikkojen huonojen rahoituspäätöstensä maksumiehiksi. Siis ennemmin, kuin antaa pankkiensa ja poliitikkojensa kantaa vastuunsa; pankkien markkinatalouden mukaisen vastuunsa ja poliitikkojensa edes sen fiktiivisen poliittisen vastuunsa? Eivätkä kummatkaan ole halunneet vastuuta itselleen ottaa. 

Sen sijaan he panivat maksumiehiksi sellaistenkin valtioiden veronmaksajat, joiden pankit tai vientiteollisuus eivät millään tavalla ole olleet tekemisissä Kreikan kanssa? No hyväuskoisia aina höynäytetään ja Tie helvettiin on päällystetty hyvillä euroilla.



Vai siksikö, että Kreikan kaatuminen ei enää uhkaa kaataa ja kaataa samalla koko läntistä finanssijärjestelmää konkurssiin, koska kuluneet vuodet ja EUn tekemät poliittiset ja talouspoliittiset sekä EKPn rahapoliittiset päätökset ovat tukeneet pankkijärjestelmää ja valtioitten budjetteja sadoilla, jopa tuhansilla miljardeilla euroilla? Vaikka työttömyyttä ja deflaatiota ovatkin edistäneet ja kysyntää ja investointeja estäneet.



Vai siksikö että Saksa, jonka elinkeinoelämä ja valtiontalous lähes ainoina EMUun kuuluvista valtioista on havainnut jo ulosmitanneensa kaiken, minkä se tällä taloussodan tavalla voi muilta EMU-mailta ulosmitata, valmistautuu itse EMUsta irtaantumaan? Sillä taas, että sen vaatiman austerity-politiikan noudattaminen on ajanut muutkin euromaat kannibalisoimaan omaa elinkeinoelämäänsä ja ylivelkaantumaan, ei taatusti sympatiaa sen paremmin Frankfurtissa kuin Berliinissäkään heru. ”Jokainen vastatkoon itse tekemistään ratkaisuista”.
 
Kaikki euron pelastamiseen tähän mennessä ohjatut sadat ja tuhannet miljardit ovat menneet toisaalta pankkien taseiden kaunistamiseen, toisaalta valtioiden velkataaan kasvattamiseen. Sijoittaminen on keskittynyt finanssisijoitteluun, sillä pankkien tarjoamat uudet finanssituotteet antavat tuottoa paremmin, enemmän ja nopeammin, kuin mikään mikä reaalimaalimaan kytkeytyy. Kysynnän kasvattamiseen ja uusien investointien aikaan saamiseen ne eivät ainakaan ole kohdistuneet. Toisaalta maailman suurimman kysyntämarkkina-alueen keskein ongelma on kysynnän katoaminen. Sen vaikutus ulottuu kauaksi itse Euroopan ulkopuolelle. Virtuaalirahan määrä ja osuus maailman kokonaisrahasta kasvaa jatkuvasti, kohta poksahtaakseen.

Vaan ketkä ovat tänne Suomeen ja sen politiikkaan jääneet vastaamaan tehdyistä ratkaisuista vaalien jälkeen? Sauli Niinistön uskomattoman vaalivoiton seurauksena vuonna 2007 alkaneesta Kokoomuksen ja sen puheenjohtajan Jyrki Kataisen kuningastien kulkijoista aika harva. Enneminkin voidaan puhua vastuun pakoilusta, olivatpa kyseessä sitten Kepun, Kokoomuksen ja Demareiden nokkamiehet ja naiset. Olemme jopa kahdesti saaneet nauttia pätkäpäämisteriyden kyseenalaisesta ihanuudesta, kun puolueet ovat katsoneet sopivaksi jättää pääministerivalinnat maassa puoluekokoustensa ja valtuustojensa ratkaistaviksi.


Lisätty 2. viimeinen kappale klo 10.25

7 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

EU:n pahin kompastuskivi on ulkopolitiikka, koska se on sitä, että kaikki suhaavat omiaan muiden selän takana ja yrittävät saada EU:n palvelemaan omia tarkoitusperiään.

Tässä on jo jonkin kuukauden ajan seurattu mitä tulee kun kaikilla on oma politiikkansa Ukrainan ja Venäjän suhteen eikä hyvältä näytä. venäläisillä kyllä on ollut hauskaa.

Kreikkakin näkyy olevan ajautumassa konfliktiin Libyassa, koska sen tankkeria on pommitettu. Saudit ja arabiemiraatit sitä ovat siellä ennenkin harrastaneet ja eiköhän Kreikka ala kohta ulvoa EU:lta jotain toimia niitä vastaan.

EU on käytännössä isoveli, joka kutsutaan vetämään turpaan sellaista, jota vastaan omat voimat eivät riitä. Sille voi vaikka vähän valehdella, koska ei sen tarvitse tietää mihin on sotkeutumassa.

Sitten ovat ne aavikkokäyttöön tarkoitutetut panssarivaunut, joita kreikkalaiset pitivät tarpeellisena hankintana siinä vaiheessa kun perse oli jo avautunut. Niilläkin lienee jotain tekemistä öljyn kanssa, koska hiekkapitoisissa maissa ei ole paljon muita mahdollisia intressejä. Tuskin ne niitä ruostumaankaan ostivat.

Homma vain ei toimi tällä tavalla ja liittovaltiokehitys näkyy vain hajottavan rivejä, joten Suomen kannattaisi nostaa kytkintä nyt kun ei olla sitouduttu vielä muuhun kuin muiden velkojen maksamiseen.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Korjaus edelliseen

Näkyykin olleen Libyan oma armeija asialla.

http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-30681904

ISIS:nkin öljyn ostajia voinee etsiä Kreikan suunnalta, koska islamistien öljy näkyy kelpaavan.

Pekka kirjoitti...

Juuri noin.
Tästä eteenpäin ei Suomesta anneta ropoakaan Kreikalle. Humanitaarisena apuna voidaan lähettää maitojauhetta tai vastaavaa Kreikan köyhille.

Valitettavasti Kokoomus-Demarit ovat masinoineet suomalaisille veronmaksajille usean miljardin menot Kreikan tukipakettien yhteydessä. Ja sama meno näyttää jatkuvan. Samanaikaisesti ovat vaatimassa Suomessa julkisen talouden menojen supistamista, vaikka ko. Kreikalle menneet varat ovat samoja julkisen talouden menoja.

Kuukausipalkkaa nauttivat ekonomistit laulavat samaa laulua hallituspuolueiden kanssa.
Kukaan suomalainen ekonomisti ei ole tähän mennessä ehdottanut Eurosta luopumista, mikä on Suomelle ainoa vaihtoehto kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Hakki kirjoitti...

Pekka, kiitti kommentista.

Eipä tänne ole paljon jätetykkään fantastisten poliitikkojen toimesta. Lähetettäväksi yhtään mihinkään. Eikä uutta kovin helppoa voi luoda, kun vientiteollisuuden toimintaedellytysten on annettu rapautua, niiden osakkeet - ml. valtionyhtiöiden osakkeet on joko myyty tai peräti lahjoitettu ulkomaalaisille, eikä luonnonvaroistakaan enää aikoihin kukaan ole huolehtinut.

Masinoijina ovat kyllä olleet muutkin kuin Kokoomus - Demarit, etunenässä Kepu, Viherpeipot ja ruåtsalaiset, eikä ole odotettavissa, että sen paremmin vasurit, ristikansa tai persut yhtään paremmin asioitamme hoitaisi.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

EUn pahin kompastukivi on ollut euro, joka valitettavasti on valuvikoineen osoittanut, että eurooppalaisuutta ei vain ole. Euroopassa on vain toistensa kanssa sairaaloisesti kilpailevia valtioita, jotka keskittyvät poimimaan jokaisesta pullasta jokaisen rusinan, itselleen.

fun kirjoitti...

Niinpä, euron arvon mennessä alas joutuu Saksa panemaan tuotantonsa kolmansiin maihin alennusmyyntiin. Luulisi Saksan ymmärryksen loppuvan liittolaisten euron arvoa laskevaan käytökseen.
Sisäinen devalvaatio ei onnistunut muilta kuin Saksalta. Saksa hoiti osuutensa kilpailukykyistä Eurooppaa rakennettaessa ja nyt joutuu vielä mukaan ulkoiseen euron devalvaatioon.
Saksan teollisuus joutuu ylikierroksille, joka saattaa vetää perässään koko Eurooppaa. Tuskin saksalaiset kuitenkaan ovat valmiita enää jakaamaan omistaan tämän enempää muille euromaille.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Jos Saksa suuntaisi vaihtotaseensa ylijäämän muuhunkin, kuin vaihtotaseensa numeraaliseen parantamiseen, esimerkiksi kansallisen kulutuksen kasvattamiseen, ongelmaa ei olisi.

Euro-alueen ongelma on kysyntä- ongelma. Näyttääpä Saksan vaihtotase mitä lukuja tahansa, ellei se siirry kysynnän kasvuun sillä ei euroalueen mikään osa-aluekaan parane. Eivätkä muut euro-maat voi elää sen varassa, että Saksa toimillaan tekee niistä alusmaitaan, materiaalin ja raaka-aineen toimittajia ja halvan työvoiman reservaatteja.