maanantai 27. tammikuuta 2014

Luova tuho. Tule Suomeen



Tässä vaiheessa näkyvissä on lähinnä Tuho. Mutta kun riittävästi ja riittävän kauan tuhoutuu, alkaa kokemuksen mukaan syntyä jotain uuttakin. Se taas lienee sitä luovuutta, vaikka aiheuttajana olisi vain oman ja perheen nälän tyydyttäminen ja lämmön ylläpitäminen?

 Kun tuho on koskenut kaikkia merkittäviä ja osin perinteisiä toimialoja Suomessa, ei niiden kertaamiseen liene syytä enää aikaa käyttää. Syömähampaita on paljon lähtenyt ja aivan ilmeisesti paljon vielä lähtee. Vaan mitä tilalle? Kun Nokia on mennyt ei yksi Angy Birds, ei edes Supercellillä vahvistettuna pysty menetettyjä työpaikkoja korvaamaan. Ja niistä, tuottavista työpaikoista meillä on perinteisesti pula, ei ensisijaisesti yritysten myyntivoitoista.

 Onpa mitä tahansa on varmaa, että ainakaan virkamiehet ja poliitikot eivät vastausta tiedä. Kunhan arvaavat ja yleensä väärin. Ja kuitenkin juuri he resurssoivat kansalliset kehityspanoksemme. Alkaville yrityksille ja yrittäjille tukea tarjoavat Tekes, Finnvera, TE/ELY-keskukset, Sitra, hautomot, kehittämiskeskukset, kehitysyhtiöt, uusyrityskeskukset, yrittäjyyskoulutukset ja projektit, start-up saunat , tukialukset, yksittäiset kouluttajat ja konsultit ja kaikkin muutkin mitä 33 KVG-sivulle luetteloituna mahtuukaan. Harvat heistäkään kuitenkaan itse yrittävät  ja sillä elävät.

 Menestymismahdollisuudet osaavat  nimittäin parhaiten arvioida alkajan tulevat asiakkaat. Mitä useammalta on mahdollisuus tietoa etukäteen on kerätä, sitä parempi yritystoimintaa suunnittelevan kannalta. Toinen hyvä arvioitsijoiden joukko ovat kilpailijat. Kummallekin ryhmälle on tunnusomaista, että ne elävät markkinoilla. Tässä ja nyt, reaaliajassa. Ja luonnollisesti yhteistä myös se, että heidän tavoittamisensa ei ole helppoa. Kuitenkin jollekin alkajan on tuotteensa myytävä ja jotkut hänen kanssaan joka tapauksessa asiakkaasta kilpailevat. 

 Yllämainitusta seuraa, että pääsääntöisesti kansallisia kehittämispanoksia tulisi suunnata vain ja ainoastaan siihen, että mahdollisimman moni kynnelle kykenevä saataisi yrittämään yrittäjyyttä. Ja että halukas sitä riittävän kauan saisi sitä edes jossain määrin turvallisesti kokeilla. Lähtökohdaksi riittää, että  alkaja omaa mahdollisuudet kannattavaan yritystoimintaan ja menestymiseen. 

 Toimialalla ei sitten niin väliä olekaan. Vielä vähemmän sillä onko aiottu bisness hitech, biotech vaiko lowtech. Silläkään ei ole kansallisesti väliä onko ajateltu yritystoiminta oman työn ja osaamisen myyntiä eli ammatinharjoittamista, onko se tavaratuotantoa, kauppaa, palvelua vaiko peräti osaamisintensiivistä kansainvälistä kasvuyrittäjyyttä.  Itse asiassa, kun tähän mennessä kokeiltujen painotusten tuloksia muistelee, mitä useammalta eri alalta, sitä parempi. 

 Pääasia on, että toiminta on taloudellisesti kannattavaa ilman julkisia tukia. Kunnianhimo - tai ahneus - kyllä pitää huolta kasvun kiihtymisestä lain mahdollistamissa puitteissa. Lakien taas on syytä olla tasavertaiset kaikille. Myös verolakien. Niistä vastaa ihan toinen porukka.

 Tämä oli osa luova käsitteestä luova tuho.

 Mutta tästä kaikesta ei ole paljoa iloa meille suomalaisille, vaikka luova tuho uudistaa elinkeinoelämämme, jos se ei samalla uudista myös sitä järjestelmää, jossa elinkeinoelämä toimii. Yhteiskuntamme poliittista järjestelmää. Eikä sen muuttuminen ole näköpiirissä ollenkaan, sen verran tehokkaasti puolueet ovat monopolinsa kansalliseen päätöksentekoon ja kehittämisresurssiemme jakamiseen sementoineet. Ja kuitenkin juuri siellä Luovalle tuholle olisi kovasti tarvetta. 

 Itse asiassa luova tuho poliittisessa järjestelmässämme voisi saada kansakunnan pysyvän kasvun ja kehittymisen aikaan.




Lähettänyt klo 5 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

perjantai 24. tammikuuta 2014

Suomalaista tuho- vai teollisuuspolitiikka

Myydään metsä ja metalli

Venäläiset ovat kuulleet maailmalta, että Pohjolassa asuu säästäväinen mutta primitiivinen kansa, joka myy kerran 10 vuodessa kaiken säästämänsä omaisuuden ulkomaaliselle puoleen hintaan. Tämä perustuu Suomalaisten kapitalistien omaksumaan muunnokseen siitä ikivanhasta uskomuksesta, että vainajan mukana haudataan kaikki käsille haalitut aarteet. Näin ne eivät lisäisi inflaatiota.

Hieno juoni venäläisiltä:

Ensin puutulleilla painetaan suomalaisen metsäteollisuuden hinta alas, sitten ostetaan niitä halvalla, ja sitten taas poistetaan puutullit esim WTOn suositusten mukaisina, jotta saadaan tehtaalle raaka-ainetta, ja hupsis, tehtaan arvo on taas palannut normaaliin. On se venäläinen omaksunut kapitalistien tavat.

En yhtään yllättyisi, jos jotain tällaisia ostoja tapahtuisi. Kursseja on poljettu niin alas, että miksi ihmeessä rikkaat venäläiset eivät tulisi ja ostaisi jotain hyviä firmoja puoli-ilmaiseksi? Nyt suomalainen metsäteollisuus olisi alennusmyynnissä. Olisiko metsän pyrittävä eu alueelta pois kun se on omiaan vaikeuttamaan metsän kilpailukykyä kilpailijoihin nähden.

Stora ja upm ei voi yhdistyä, mutta globaalissa onko tuolla yhdistymisellä mitään merkitystä eu:n kilpailulle muuta kuin vaikeuttaa yritysten toimintaa.

kuka sanoo että ne ostaa halvalla… ei kun kunnolla pätäkkää pöytään, kyllä venäjällä ruplia riittää..
esim. jos maksaisi m-realista 7€ osakkeelta niin johan kauppa kävisi..

Saattaahan juttussa piillä hyvät puolensakkin. Puutullit poistuisivat, työpaikoilla säästyttäisiin valtavilta yt-neuvotteluilta sekä suomen talous saattaisi lähteä taas nousuun puuteollisuuden perässä.

Venäläiset varmaan kiinnostuneita lähinnä tehtaista Suomessa - veikkaisin, että M-realin kartonkitehtaat tuskin ovat myynnissä ja paperitehtaista taas suurin osa on Keski-Euroopassa. Noin yleisellä tasolla kyseiseen tulisivat varmaan yksittäiset tehtaat/ jotkin osat yrityksissä. En ihan heti uskoisi, että kyse olisi kokonaisista yrityksistä.

UPM:n “hinta” on tällä hetkellä n. 5 mrd. Sillä rahallako saisi kasan tehtaita ja lisäksi suuret metsäalueet Suomesta? Samalla saisivat venäläiset myös huomattavan osan Suomen energiatuotannosta.

Valtion suhtautuminen suomalaiseen osakeomistukseen on johtanut siihen, että ulkomaiset ostavat Suomen pörssiyhtiöt ulos. Telakkateollisuus meni jo Koreaan. Meneekö puunjalostus nyt Venäjälle?

Olisi se aikamoinen shokki jos yksi yhtiö menisi venäläisten haltuun. Samalla aivan älytön kilpailuetu kilpailijoihin. Ei puutulleja halvan raaka-aineen maahan kehittämään metsäteollisuutta. Muut ulkopuoliset, kaikkihan tietävät miten niitä kohdeltaisiin sen jälkeen venäjällä. Tästä firmasta ei pitäisi jäädä pois, mukaan heti alkutaipaleella. Uskon myös että kiinnostusta suomalaiseen puunjalostusteollisuuteen Venäjältä nyt löytyy.

Stora tuskin on myynnissä ja umpin eli UPM:n kanssa taitaa olla samoin. Jollei venäläiset umppia onnistu ostamaan, niin joko siivuja kahdesta edellä mainitusta, taikka sitten yksittäisiä tuotantolaitoksia ( Stora, UPM tai Metsä-Botnia ) Metsäliittolaiset ei M-Realia helpolla myy, kun vaarana voisi ainakin teoriassa olla että metsäliittolaisten puut olisi jatkossa pakko myydä halvemmalla, kun venäläiset saisivat tuoduksi jatkossakin itä.puuta.

Mielenkiintoinen tieto tuli tänään Tullilta, jonka mukaan venäläinen koivukuitupuu arvostettaisiin rajalla 55 e / motti, kun samalla suomalaista saisi metsänreunasta 30 e. / motti. No asian taakse tod.näk. kätkeytyy paljon sellaisia logistisia ja liiketaloudellisia seikkoja, jotka selittävät miksi esim. umppi ostelee edelleen koivupuuta rajan takaa.

Venäläiset ovat jo ostaneet kaikki hyvät mökkitontit nyt ne ostavat teollistumisemme peruskiven metsäteollisuuden. 

Ihmettelen vaan, että miten kaveri joka on töissä Suomen Pankissa voi mennä jakelemaan tuollaisia lausuntoja, tietäen tasan tarkaan, että sillä on vaikutusta pörssiyhtiöiden osakekursseihin? Osakemanipulaatiota Suomen Pankin malliin? Miksi ja keiden pyynnöstä/vaatimuksesta tämänkaltainen huhu saatettu liikkeelle ?

Periaatteessa Sutelan ulostulo on korrektia, kun hän on saanut tällaisen tiedon haltuunsa.

Se miten SP on saanut haltuunsa tämän tiedon on tietenkin varmuudella vain SP:n tiedossa, mutta epäilempä että SP:hen tieto on tullut rahanpesukyselyjen kautta. Kun suuri summa rahaa on tulossa itärajan takaa, niin pörssivälittäjä / myyjätaho on velvollinen selvittämään rahan taustat. Ja kun kyse on todella suuresta summasta, niin SP:hen tieto varmasti menee.

Se tapahtuuko lopulta mitään kauppaa on toinen juttu, veikeää olisi kuitenkin tietää onko virkakunnassa olemassa sellaisiakin tahoja, jotka oman rahoituksen mahdollistamissa rajoissa ovat hankkineet jonkin metsäpuljun osakkeita.

Eikös juuri treidarit ole niitä ketkä valittavat vielä valtion hanskassa olevan liian paljon omistusta.

Vaatimukset vain yltyvät valtion omistusten pienentämisistä, joten Italialaisilla, Korealaisilla, Venäläisillä jne. on tulevaisuudessakin paljon ostettavaa Suomesta kunnes valtion kaikki omistukset on laitettu lihoiksi.

Turha puhua treidareiden isänmaallisuudesta mitään, laput lähtee käsistä samantien kun kurssi heilahtaa hiukan alamäkeen ja senjälkeen ne on vapaasti kenentahansa ostettavissa on raha sitten Venäjältä tai mistätahansa.

Minkähänlainen poru nousisi, jos puun takaa jonkun aamun uutisissa olisi maininta, että venäläinen taho on ostanut vaikka nyt UPM:n ilman ettei minkäänlaista ennakkotietoa asiasta olisi julkisuudessa? Nyt näköjään on otsikko käännetty että venäläiset hierovat suurta kauppaa metsäteollisuudessa, spekulointia vai totta.

Se nyt on varmaa että jotain metsäsektorilla tulee tapahtumaan, mutta mitä? Juuri sitenhän yrityskauppojen tulee tapahtua. Ei niistä sovi levitellä ennakkotietoja julkisuudessa.

Minä ehdotin jo noin 3 kk sitten tätä samaa venäläisille rahamiehille, niille samoille, joilla on valta pelata puutullien kanssa. Miksi ihmeessä rakentaa uutta kapasiteettia Venäjälle kun sen saa valmiina ja lähes ilmaiseksi täältä ? Tervetuloa ostoksille ! (Itse en tosin myy näillä hinnoilla).

Hieno juttu. Kun venäläiset jo ovat ostaneet asuntoja ja mökkejä yhä enenevässä määrin, niin nyt onkin jo aika ostaa suuria suomalaisia yhtiöitä.

Suomessa alkaakin jo olla sellainen venäläinen vähemmistö ja mahdollisten yrityskauppojen jälkeen sellaiset taloudelliset intressit, että niiden turvaaminen on välttämätöntä.

Vaan eipähän sitten tarvita enää omia puolustusvoimia !

Usko tai älä. Yllä on kyseessä oma valikoimiani keskusteluja Kauppalehden keskustelupalstalta eilen. Herää kyllä kysymys millä tavalla itse kukin meistä, jolla on riittävästi täpäkkää, voi tuhota pienen maan selkärangan.

Tämän artikkelin julkaisin nimellä Suomen metsäteollisuuden loppu as we know it 26.syyskuuta 2008.

PS.

KL.fin pääkirjoituksen - napakka - innoittamana. Ja suulla suuremmalla; kyllä kansa tietää!
Lähettänyt klo 5 kommenttia:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 23. tammikuuta 2014

Kansallisomaisuus myydään ja uutta yrittäjyyttä hehkutetaan



Olemmeko me suomalaiset täysin päättömiä? En haluaisi niin uskoa, mutta siltä minusta todella näyttää.

 Samalla kun Rautaruukki myydään SSABlle - joka varmaan on liiketaloudellisesti järkevä ratkaisu - hehkuttaa YLE taas yhtä tyhjänpäiväistä tutkimusta, Suomalaisessa asuu pieni yrittäjä, jota pelottaa.

 Jos Rautaruukki olisi ensimmäinen, vaan kun ei ole. Se on vain viimeisin siinä pitkässsä, aivan pitkässä listassa, joka on poistanut vientituloja tuovaa teollista työtä Suomesta. Samalla se osaltaan poistaa elämisemme edellytykset. Ilman vientiä ei tuontia synny ja tunnetusti me tarvitsemme tuontia. Kun poliittiset päättäjät määrittelevät elämisemme ja hyvinvointimme edellytykset tuo aivan liian pitkä lista osoittaa, että puolueet ja niitä edustavat poliitikot ovat täysin epäonnistuneet tehtävässään.

 Kyllähän suomalaisessa monenkokoisia yrittäjiä asuu. Väittäisin edelleen, että noin 10, no vaikkapa 20 prosenttia työvoimasta omaa yrittämisen edellytykset, yrittelijäisyyden edellytykset lähes jokainen. Mutta nykyisille hehkuttajille ei riitä, että kaikki mahdolliset yrittäjinä aloittavat. Heidän on ryhdyttävä kasvuyrittäjiksi. Mieluummin varmaan välittömästi työttömäksi jouduttuaan? Ja tätä vauhdittamaan suunnataan nyt kaikki huomio ja tuki.

 Vaan kuinka kauan kestää, että vuonna 2014 syntyvistä startupeista kasvaa sen kokoinen vientiyritysten sektori, että sen varaan voi kansakunnan tulevaisuutta rakentaa. Ja kuinka monta alkavaa yrittäjää moinen vaatii?

 Jaa, ettäkö nopeammin kun aloitetaan ollaan aiemmin perillä? Tuskin. Emmehän me osaa pitää hengissä edes entisiä. Yksin säästämällä ja leikkaamalla ei pitkälle pötkitä. Yhden myymisen voi vielä selittää rakennemuutoksella ja globalisaatiolla. Pitkää listaa se ei selvitä. Se selviää vain ratkaisemalla ongelmat.
PS.

 http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/09/ala-lue-tata-1.html
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/10/ala-lue-tata-2.html

Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kolmen AAAn tavoite joutaa romukoppaan


Rautaruukki ja SSAB yhdistetään. Päätöksenteko siirtyy Ruotsiin. Työpaikkoja vähennetään noin 5%. Yleensä ne vähennetään sieltä, mitkä liitetään. Siis Suomesta 10% tai noin 600 - 700 työpaikkaa. No mehän olemme moiselle menolle jo immuuneja.

 Onko todella niin, että aivan kaikki kansallisomaisuus on myytävä, jotta hallituksen asettama kolmen AAAn tavoitteen pysyminen turvataan? Millä ihmeellä aiomme elättää suomalaiset, kun vientiteollisuus siirretään omilla päätöksillämme muiden käsiin? EU kun ei ole tulonsiirto - liittovaltio.  

 Kansallisomaisuuden kasvattaminen on ollut vuosikymmenten, lähes vuosisadan urakka. Nyt parissa vuosikymmenessä se on käytännössä syöty. Eikä startup - peliteollisuus meitä elätä. 

 Jutta valittaa Talouselämässä, että talousjärjestelmämme on rikki. Tuskin hän markkinataloutta sillä tarkoittaa. Ja muutenkin puhuu taas asioista, joita aivan ilmeisesti ei ymmärrä. Ei meidän talousjärjestelmämme, vaan poliittinen järjestelmämme on rikki. Osa historiattomien lapsipoliitikkojen "oma malka toisten silmässä" - syndroomaa?

 Siitä lähtien, kun kansallisomaisuus otettiin Suomessa myynnin kohteeksi julkisen sektorimme velka on vain kasvanut. Nyt se ylittää jo 100 miljardia. Myyntitulot on onnistuttu ohjaamaan poliittisten ja tehottomien rakententeiden ylläpitämiseen, ei suinkaan lisäarvoa tuottaviin investointeihin. 

 Verot ovat jo tapissa. Lainansaanti alkaa olla. Julkinen hallinto ja sen rasitus sen kun säilyy. Siihen ja järjestelmän rakenteisiin puolueet ja niitä edustavat poliitikot eivät uskalla koskea. Kuitenkin he ovat ainoita, joilla on siihen demokratiassa mahdollisuus. Itse asiassa ei heillä muuta tehtävää juuri olekaan. 

 Kun maamme elinedellytysten myyminen ja maan tyhjentäminen näyttää olevan ainoa vaihtoehto, eikö olisi kansalaiten kannalta oikeudenmukaisempaa luopua kolmen AAAn tavoitteesta? Vai ehkäpä sekin on jo liian myöhäistä?

Lähettänyt klo 10 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

maanantai 20. tammikuuta 2014

Puoluepolitikointi tulee meille liian kalliiksi



Yhä useammat suomalaiset tuovat julkisesti esiin ihmetyksensä hallituksen kyvystä hoitaa tehtäviään. Viimeksi sijoittajakonkariksi kutsuttu Kim Lindström liittyi joukkoon sunnuntaina. Sunnuntaisuomalaisessa hänkin liittyi kritisoijien joukkoon todeten suoraan, että toimillaan tämä "nappulaliiga" on syventänyt lamaa. Mielenkiintoisesti hän pitää Jyrki Kataista liian kilttinä ja tuntuu haluavan vyöryttää syyn Jutta Urpiaisen niskaan, todeten että tämän tekee päätöksiä heikolla taloustuntemuksella. 

 Kim Lindströminkin kannattaisi varmaan muistaa hallituksen toimia vähän pidemmällä aikajänteellä? Ongelmamme, siis päättämättömyytemme ja toimimattomuutemme on peräisin jo Vanhasen II hallituksen kiltin valtionvarainministerin ajoista, jonka aloittamaa linjaa tämä luokanopettaja vain on jatkanut. Ja otteista päätellen molemmat jatkavat linjaansa kasvattaen julkisen sektorin kustannuksia ainakin niin kauan kuin valtio saa halvalla lainaa, se kuvittelee voivansa korttaa veroja ja tulouttaa myyntivoittoja osakeomistustensa myynneistä.

 Meidän suomalaisten, siis meidän joiden edustajina nämä poliittisen taivaan ihmemiehet ja - naiset virallisesti toimivat, olisi korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin sen estämiseksi, että nuoret, täysin kokemattomat ja osaamattomat ammattipoliitikkoina itseään pitävät, pääsevät päättämään asioistamme. 

 Miksi annamme heille vielä oikeuden kasvattaa itselleen yhtä osaamatonta jälkikasvua mahdollistamalla ministereiden valtiosihteerit, kansanedustajien avustajat, poliittiset virkanimitykset? Miksi annamme puolueiden ottaa lähtökohtaisesti kuitenkin itsenäisen virkamiehistön entistäkin tiukempaan poliittiseen ohjaukseen? Miksi annamme näin koulutettujen vielä vaikeuttaa tulevaisuuttamme mahdollistamalla siirtymisen lobbarileiriin, toimimaan etujärjestöjen lobbareitten kirittäjinä?

Nykytavalla ei kansakunta voi saada muuta hyötyä, kuin kauppakamaripojille ja heitä peesaavalle alakoulun opelle muhkeat uudet kansalliset ja kansainväliset suojatyöpaikat. Onko tämä "puolueiden parlamentarismi" todella sen arvoista?
Tähän on tultu. 

PS.

 Nappulaliigasta minulle tuli mieleen nallipyssyketju. Sen erottaa kuitenkin liigasta osaaminen.
Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

torstai 16. tammikuuta 2014

Milloin on liian myöhäistä?



Kriisitietoisuus on alkanut kasvaa, toteaa ystäväni. On todennut samaa aika ajoin jo muutaman vuoden jorinoitani kuunellessaan ja artikkeleita luettuaan. Riittääkö havainto selviämisemme takeeksi, vai onko kyseessä vain tekosyy toimettomuudelle? 

 Kun monessa bisneksessä tärkeintä on "location, location, location", turvallisuuspolitiikassa kuulemma "Venäjä, Venäjä, Venäjä", ja uskaltaisin väittää, että finanssipolitiikassa tärkeintä on tekemisen ajankohta, "timing, timing, timing". 

 Asioiden prioriteetin, tärkeys- tai käsittelyjärjestyksen määrittelyssä hyväksi työkaluksi on osoittautunut tilanteen purkaminen kolmeen osaan. 

  • Mikä on asian merkitys ellemme tee mitään? 
  • Miten sen merkitys muuttuu ajan myötä? 
  • Milloin on liian myöhäistä enää mitään tehdä?


 Yhteiskuntamme ja erityisesti taloutemme osalta ensimmäiseen kahteen kysymykseen löytyy jo selkeää näyttöä. Teollisuus lähtee ja tänne jääneetkin voivat huonosti, vienti tökkii, työttömyys on suurta, työvoimaa siirtyy ja siirretään eläkkeelle, vaihtotase on selvästi vajeen puolella, julkisen sektorin velka ylittää 100 miljardia, poliittisia päätöksiä olennaisista asioista ei saada aikaan, yhteiskunnan tila on pysähtynyt .... on siinä merkitystä kai kerrakseen? Jopa ilman numeraalisia kertauksia.

 Muutos on jo muutamia vuosia ollut vähintäänkin "ei toivottu", ellei peräti jatkuvasti heikkenevä. Jotkut jopa väittävät, että tilanteemme heikkeneminen on nopeaa ja että merkitys jatkuvasti kasvaa. Kukaan ei kai enää usko, että "kyllä aika hoitaa"? Miksi ne muuten jatkuvasti kiihtyvällä frekvenssillä seminaareja järjestäisivät? 

 Vaan milloin on liian myöhäistä? Kun kyse on kansakunnasta lienee vastaus, että ei koskaan? Jossain vaiheessa asiat kuitenkin hoituvat. On hoiduttava. Joko hoidamme ne itse, tai muut hoitavat ne puolestamme. Silloinkin teemme ainakin ikävimmät työt itse, tai itkemme ja teemme ne itse siitä huolimatta. Oman työn ja tekemisen vaikeuskerroin ajan myötä sen kun kasvaa.

 Joten tämänlaiset mietteet tänään, kun muutaman päivän kommenttejani lähinnä valistuneen valtamedian sivuille lueskelin. Ja aamun uutisista päätelleen merkitys edelleen kasvaa. Samaan, väärään suuntaan.





Kaikin puolin tervetullut uudistus, jonka voimaan saattamista sopisi näin pienessä maassa jopa nopeuttaa. Kilpailu kansallisella tasolla on usein täysin riittävää kuluttajan etujen huomioimiseksi, kunhan kokonaisuuksiksi kasvamisen keskittymistaipumus estetään. 

Toisaalta sääntö ei saa johtaa siihen, että kokonaisuus moisesta kärsii. Vaikka ulkomaalaisomistus on monessa suhteessa toivottavaa seurauksena ei pidä olla pelko siitä, että päätöksenteko tuoteen/palvelun jatkuvuudesta siirtyy puhtaasti yhdelle tai hyvin harvoille ulkomaisille sijoittajatahoille. Siinä vaiheessa, kun tuotto ei enää yllä "riittävälle" tasolle ne voidaan yksipuolisesti lopettaa, vaikka myös tarpeellinen osaaminen on jo ulosmitattu yhteiskunnasta. 



  


Näinhän siinä käy, kun keskuspankki yhdessä hallituksen kanssa toteuttaa valtion kannalta tarkoituksenmukaista finanssipolitiikkaa. Sääli vaan, että EKP toteuttaa Saksan finanssipolitiikkaa omalla rahapolitiikallaan, kaikkien muiden euromaiden ja varsinkin reuna-alueiden kustannuksella. Seurauksena nimittäin on, että maailman suurin markkina vääjäämättä rapautuu reunoiltaan. Reunoihin kuuluu myös Suomi.







Hyvä kun edes joku uskaltaa syyttää syyllistä.

Tosin ei välttämättä tämä hallitus, vaan ainakin kaksi, ehkä useampikin hallitus tätä ennen.  Lisäksi syyllinen on ennemminkin poliittinen järjestelmämme, joka on viimeisten kolmen hallituksen aikana osoittanut huonoimmat puolensa. Eli perustuslain näennäisparlamentaarisen uudistamisen seuraukset. Puolueet ovat onnistuneet irrottautumaan kansakunnan ja kansalaisten realiteeteista kokonaan.




  

Reuna-alueet kuten Kreikka, Italia, Espanja, Portugal, Tanska ja vaikkapa Suomi. Iso-Britannia ei ole eurossa.





"Suomi on tuhrinut pienen valtion ainoan kilpailuedun – nopealiikkeisyyden ja ketteryyden." Muun muassa sen. Ja vastuu siitä on selvä. Se on politiikalla,  puolueilla ja niitä edustavilla poliitikoilla.

On harvinaisen selvää, että huonon talouden tilanteen Suomeen tuo mukanaan huono demokratia. Sen tilasta vastaa viimekädessä eduskunta. Sitä taas johtavat puolueet, eivät kansalaisten valitsemat kansanedustajat. Valitettavasti politiikka on Suomessa rikki.

Kun asiat pitkittyvät, ne myös mutkistuvat. Meidän teollisuutemme ongelmat periytyvät jo vuosien ellei vuosikymmenten takaa. "Maailman" globalisoituminen on nyt tuonut ongelmat parrasvaloihin ja näkyvyyttä tehostaa vielä päättämätön ja osaamaton hallitus.

Siksi teollisuuden ja talouden korjaaminen on aloitettava korjaamalla toimimaton demokratia. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/01/nain-suomen-teollisuus-pelastetaan.html?showComment=1389797222644#c2938866729714228479



  

Ole hyvä ja huomaa: Kommenttisi on tarkistettavana.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että “Suomen poliittisen järjestelmän rappio uhkaa tuhota koko maan”. Kirjoitinkin asiasta omalle blogilleni artikkelin ihmetellessäni, aikovatko poliitikot nyt korjata Suomen teollisuuden (ja taloudenkin) ongelmat uudella Heurekalla?http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/ei-lasta-ei-paskaa-heureka.html Puhumallahan he tähänkin asti ovat kuvitelleet ongelmiemme ratkeavan. Otsikointiin lisäsin vain hivenen provosointia.http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/01/nain-suomen-teollisuus-pelastetaan.html
Jossain vaiheessa keskiluokan hermo kyllä napsahtaa ja ratkaisuksi tuodaan persujen äänestämistä, joka taas ei ole ratkaisu ollenkaan. Ojasta vain päädytään allikkoon.




So what´s new?




Kohteesta

Eiköhän sekä Jyrki että koko hänen ministeriönsä ole osoittanut jo riittävän selvästi, että heistä jokainen on Rampa Ankka? Tai toisin päin ajatellen. itä väliä sillä on, ovatko he Rampoja Ankkoja vai ei? Samaa päämäärätöntä päättämättömyyttä ja kompastelua hallituksen tie on joka tapauksessa. Ainoa "päätös" tuntuu olevan toive sisäisestä devalvaatiosta, johon Suomea jälleen ajetaan. Kohta varmaan aletaan perusteeksi esittää samaa kuin 20 vuotta sitten; kansa on jo saanut riittävästi nauttia (lisävelanoton aikaansaamasta) kulutusjuhlasta.

Valitettavasti on lisäksi ilmeistä, että Suomi ei tästä pöytäkirjan väärentäjästä noin vaan pääse, onpa hänen tulevaisuutensa missä tahansa.






Mihin ihmeeseen tämä vaihtoehdottoman vastuuttomuuden hallitus tarvitsee lisää ideoita? Niitä meillä on aivan tarpeeksi asti. Se mitä maa on kaivannut sitten vuoden 2008 kesän on ratkaisuja ja niitten seurauksena Tekoja. Isolla Teellä. Niitä meillä ei ole nimeksikään.

Keskeisin puuttuva resurssi on uskottava johtajuus. Nykyhallitus toimii sillä innolla ja kokemuksella, joka on tyypillistä innostuneelle lapsilaumalle. Ideoita ja uskomattomia visioita riittää, mutta toimenpiteitten ja varsinkin tuloksellisten toimenpiteitten tasolle siirtyy niistä vain satunnaisia rippeitä. 

Uskottavuutta ei ole, eikä taustasta ja ministerien iästä johtuen voikaan olla. Politikointi ei opeta ymmärtämään sen paremmin kansalaisten kuin kansakunnankaan tilannetta, todellisista ja mahdollisista korjaustoimenpiteistä puhumattakaan. Lisäksi käynnissä ollut lainvalmistelun ja toiminnanohjauksen siirtyminen virkamiehiltä ministerien poliittisille avustajille on huolehtinut siitä, että asiantuntemus on menettänyt merkityksensä poliittiselle oikeaoppisuudelle. Yritä siinä sitten edes tehdä tarkoituksenmukaista kehittämistyötä historiamme taatusti nopeimmin ja perusteellisimmin muuttuvassa rauhanaikaisessa muutosprosessissa.

Suomen ongelmien syy on selvä. http://www.youtube.com/watch?v=0cDqeuj9Jbk Mutta syy ei suostu poistumaan.




  

"Valuutta-alueen pitää olla taloudeltaan homogeeninen, samaa suhdannetta elävä alue. Muuten se ei vain toimi." Ei muuten tarvitse, mutta jos se ei sellainen ole, sen on varauduttava suorittamaan tulonsiirtoja alueiden erojen tasaamiseksi. Vertaa USA.

"Juhana Vartiainen on moneen otteeseen halunnut Suomeen lisää työperäistä maahanmuuttoa. Niin minäkin haluaisin." Juu minäkin haluaisin saaren etelämereltä ja pari kaksikymppistä ihanaista eloni ehtoopuolta sulostuttamaán. Vaan kun ei minullakaan ole riittävästi houkutusarvoa, puhumattakaan siitä saaresta, sen lempeistä tuulista ja runsaudensarvesta, jonka varassa ehtoopuoleni tyttölöiden kanssa kirmaten elelisimme.

Suomikin saa tyytyä niihin maahanmuuttajiin, jotka tänne haluavat tulla. Ja kuten aina ennenkin, ensimmäinen sukupolvi ei vielä tuottoa juurikaan tuo. Mutta se toinen tuo, jos osaamme asiamme hyvin hoitaa. Sillä sekin on itsestämme kiinni.


Linkkien sisältö löytyy nykyisin omalta sivultani blogspotista hakien, jos kiinnostaa. Pitkälti 1800-luvun mamujen varassa elämme nimittäin jo nyt.



  

Valtion velka ylittää Lissabonin sopimuksen rajat, teollisuus on globalisaation seurauksena äänestänyt jaloillaan ja äänestää niin jatkossakin, eikä EKP suostu poikkeamaan Berliiniläisestä rahapolitiikasta. No money, no honey, no funny - revisited.

Mitä mahtaa seuraava Brysselin talouskomissaari ehdottaa seuraavalle Suomen hallitukselle? Tuskin ainakaan ... "jos ei voi ottaa, täytyy lainata.

Jo toisen kerran sukupolvessa, siis 25 vuodessa, poliitikot ajavat maan talouden umpikujaan. Kohta varmaan kilpailevat siitä kenen aikaansaama sisäisen devalvaation ilosanoma oikein on?

Voi ristus.






Kreikkaa ovat viime vuosikymmeninä potkineet kaksi toisiinsa monissa suhteissa verrattavissa olevaa valtiota, jotka ovat ainakin viimeiset pari sataa vuotta ymmärtäneet toisiaan yllättävän hyvin. Saksa ja Turkki. Kumpikin noin 80 miljoonaisia jättiläisiä verrattuna 11 miljoonaiseen Kreikkaan. 

Kumpaakin Kreikan on syytä ollut pelätä jo pitkään. Viimeiset viisi vuotta Saksa on maksattanut Kreikalle myymänsä ja pankkiensa rahoittamat hankkeet muilla euro-mailla. Syyt tilanteesta pannan Kreikan niskaan.




  

 Olen ymmärtänyt, että Jyrki Katainen ja erityisesti Jutta Urpilainen ovat jo saaneet rakennepakettinsa toteutettua ja se on onnistunut. Eiköhän näillä näytöillä jo riittävän hyväpalkkainen EU-posti heltiä? Mitä tässä nyt enää on syytä hötkyillä?





Poliitikot, olivatpa ne sitten yrittäjäyhdistyksessä tai ei, kaipaavat vain ihmelääkkeitä, tässä tapauksessa kasvuyrityksiä. Heti. Varmaan ymmärrettävää, koska heidän tulevaisuutensa ratkaistaan seuraavissa vaaleissa?

Yrittäjyydessä (siis ei yrittäjän yritystoiminnassa) mikään ei tapahdu heti, vaan sitten kun aika siihen on. Varsinkin silloin, kun yrittäjyys on henkilölle tai henkilöille uutta. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos on täysin vastoin lähes kaikkea sitä mitä koulu opettaa ja mahdollinen palkallinen työpaikka on työelämästä osoittanut. Oppimiseen kuluu aikansa.

Artikkelin mukaista toimintaa toteutti Espoon Seudun Uusyrityskeskus yhteistyössä jäsenensä, Pohjola-yhtiöitten kanssa Kilossa jo 20 vuotta sitten. Toiminta on kaikin puolin kannatettavaa ja laajennettavaa yhä edelleen. Erityistä painoarvoa tulisi panna yrittäjien keskinäisen vertaistuen "muodolliselle" synnyttämiselle sekä tarvittaessa varttuneempien, kokeneempien yrittäjien toteuttamalle kummitoiminnalle. Myös ne ovat toteutettavissa olemattomin kustannuksin. Niiden avulla kasvua saatetaan pystyä kiihdyttämään. Paljon muutakin voidaan saada aikaan, nopeasti.

Olennaisinta on kuitenkin pitää virkamiehet, oppilaitokset ja institutionaaliset etujärjestöt mahdollisimman etäällä. 


Nimimerkki, kokemusta on



Lähettänyt klo 9 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Näin Suomen teollisuus pelastetaan

Miten Suomen teollisuus pelastetaan? – Yle Uutiset seuraa talouden ja politiikan kerman keskusteluja suorana. Juuri nyt.

 Kun ensin on vuositolkulla toisaalta tehty päätöksiä, joiden seurauksena teollisuuden ei Suomessa kannata toimia ja toisaalta jätetty tekemättä ne päätökset, joilla teollisuuden toimintaedellytyksiä Suomessa parannettaisi tai annettaisi edes samat toiminnan edellytykset kuin muualla ollaan nyt - ilmeisesti vasta nyt - herätty. Olisiko käynyt niin, että pää on vihdoin tullut vetävän käteen? Onko samalla myös havaittu, että vähitellen on tultu syötyä myös kehittämisen eväät; resursit, aika ja osaajat? Tuskin.

 Voi olisiko havaittu, että maassa täytyy keskustella myös muunlaisesta lainsäädännöstä kuin sukunimien määräytymisestä, homojen adoptointi vai oliko se aborttioikeudesta, alkoholilainsäädännön muutoksista ja puolueiden vaalirahasotkujen oikeellisuudesta? Vai oliko laukaisimena havainto, että start-upit eivät Suomea elätä olivatpa ne kuinka hyviä tahansa, vielä moneen, moneen vuoteen? Vai pukkaako vuoden 2015 budjetin rakentamisen ongelmat esiin uusia realiteetteja? Vai onko nyt jouduttu myöntämään, että edes hallituksen kärkihankkeet, joiden toteuttamiseen voisi kuvitella hallituspuolueiden käyttäneen koko poliittisen kokemuksensa luoman osaamisen eivät, osaamisen ja kokemuksen puutteessa kuitenkaan toteudu? Vai voisiko olla niin, että vähitellen nuoremmatkin ymmärtävät, että leikkauslistojen tielle ei tällä tavalla näy loppua?

 Olipa syy mikä tahansa, nulikkojen poliittisen omnipotenssin kuvitelma alkaa toivottavasti vähitellen heille itselleen selvitä? Siis ettei heillä, sen paremmin kuin niillä puolueilla joita he edustavat sitä, siis omnipotenssia - kaikkivoipaista ylivertaisuutta - ole. Kaikki yhteiskunnassa ei sittenkään toimi pelkän tahtomisen, poliittisen pelin, selkään puukottamisen, kauniitten joskin sisällyksettömien puheitten, valehtelun ja rahan heittelyn ja sen estämisen seurauksesta.  Nuo kun ovat broilerikoulun antamat eväät.

 Olisiko tälle hallitukselle ja sen ministereille käynyt, kuten niin monelle uhmaikäiselle lapselle ja nuorelle? Kun on vahemmille hoettu, kuinka kaikki osataan ja vielä kaikkia muita paremmin, on lopuksi tullut aika huutaa aikuiset apuun, kun kaikki hankkeensa ja aikomuksensa ovat omaan mahdottomuuteensa kaatuneet? 

 Puhetta ja keskustelua maailmaan mahtuu, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Kun tekemisen edellytykset on itse, omilla toimilla tuhottu on nopeita ratkaisuja enää turhaa odotella. Nopeat toimet kun ovat niitä, jolla puolueet ja poliitikot tunnetusti uskovat tuovan menestyksen seuraavissa vaaleissa. Nyt tarvitaan pitkäjänteisempää työtä.

 Suomen teollisuuden pelastaminen, siis samalla Suomen talouden pelastaminen voi tapahtua vain pelastamalla Suomen dermokratia. Lyhyen muutosedellytyksen oikeaan suuntaan voi toki tarjota hallituksen vaihtaminen, mutta ongelmien perussyy ei sillä korjaannu. Puolueiden ylivalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on saatava palautettua kansan valitsemille edustajille. Päätettävien asioiden prioriteetti ja käsittely on saatava takaisin kansalaisten ja kansakunnan asioihin, poliittisten puolueiden ja muiden etujärjestöjen asioista. 

 Kun demokratian menestyminen rakentuu kaikkien kansalaisten tahdon ja osaamisen varaan, on yhteiskunnassa lähdettävä siitä, että päätöksenteon pohjana edes käytetään parasta tarjolla olevaa osaamista ja kokemusta kansakunnan arkitodellisuudesta. Sitä on yksittäisillä itsenäisesti ajattelevilla ja osaavilla kansalaisilla, ei puolueorganisaatioilla eikä varsinkaan niitä edustavilla broilereilla. 
PS.

 Valitan, jos sinusta tuntuu siltä, että artikkeli ei käsittele ostsikkoa. Kyllä se käsittelee, kun asiat pitkistyvät ne mutkistuvat. Meillä politiikka on rikki, sen seurauksena teollisuus ja talous. Ongelmien on annettu kehittyä jo niin kauan, että sen perussyy on korjattava, jos todellista pysyvää parannusta toivotaan.
Lähettänyt klo 10 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talous on väline, ei itseisarvo

"Jo Aristoteleella oli oma mielipiteensä kaupankäynnistä: talous on väline hyvän elämän toteuttamiseksi. Hän väitti, että filosofien olisi helppo tulla rikkaiksi, jos he vain niin haluaisivat – mutta he eivät halua, koska rahaa ei saa nostaa itseisarvoksi. Talouden filosofian tehtävä on paljastaa taloudellisen ajattelun taustalla olevia kätkettyjä oletuksia. Sillä on yhteys ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen." Näin Talouselämä aloittaa esittelynsä kirjasta Talous ja filosofia. Sitähän tämän blogin sisältökin suurelta osalta käsittelee.
Tänään YLE uutisoi Natuzzin sohvatehdas vajoaa Italian mukana. Ja vasta eilen  Nalle Wahlroos laukoi jälleen totuuksia Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta omalla inhorealistisella otteellaan YLEn Ykkösaamussa. Meillä onkin niin monta entistä kultamunaa viimeisten vuosien mittaan tuhoutunut rapautuneen kilpailukykymme seurauksena. Sama kehitys nyt tuntuu osuvan Natuzzin kohdalle Italiassa. Sielläkin kuulemma korkeat työvoimakustannukset nakertavat luksustuotteista tunnetun yrityksen kannattavuutta, pimeiden työmarkkinoiden lisäksi. 
Mutta asiaa voi katsoa myös toisin. Asiakkaat eivät suostu maksamaan sellaista hintaa, jonka Natuzzi tarvitsisi toimiakseen kannattavasti. Mutta varmaan he voivat kohta ostaa "samantasoista" soffaa vaikkapa Bangladeshistä, Vietnamista, Burmasta, Malesiasta....? Euro-maissa työ on liian kallista ja syynä on valuuttamme liian korkea kurssi, eli rahaa on liikkeellä liian vähän. EKPn Berliini-ohjeistettu rahapolitiikka on aivan liian kireää kaikille muille paitsi Saksalle. Ja sehän Saksalle sopii, heillä kun 10 vuotta ajettiin palkkoja alas sellaiselle tasolle, että sikäläisiä taviksia hirvittää. Meitä muita hirvittää kilpailukykymme menetys ja sitä seuraavat investointien muuttuminen disinvestoinneiksi, teollisuuden maastamuutto ja työttömyys. Kun teollisuus kerran lähtee, sen palaaminen sitten vasta kallista onkin.

No on tässä muutakin mietitty. Kommentteja vuodenvaihteen molemmin puolin.

Vähennystarve on noin 75.000 - 100.000.

Irtisanomisten ja lomautusten tulisi kohdistua yksinomaan hallintohenkilöstöön, ei palveluja toteuttaviin tekijöihin. Lomautukset ovat ehdottomasti väärä keino vähentää kuntasektorilta kuluja. Irtisanomiset ovat selkeästi parempi viesti kaikille siitä, että kuntasektori pienenee. Samalla se on viesti kuntasektorin palkollisille siitä, että tulevaisuuden työn on löydyttävä yksityiseltä sektorilta tai ulkomailta. 





Olen hämmästynyt jos vasta nyt tuon havaitset. Isännätön raha on taatusti maamme suurin yksittäinen omistaja, työeläkejärjestöt varmaan suurin ryhmittymistä osuustoiminnan lisäksi. On siksi selvää miksi poliitikot, ns. vastuullisista puolueista varsinkin komppaavat kaikkea, mitä muutaman työeläkeyhtiön toimitusjohtaja pitää sopivana vaatia. Olipa kyseessä sitten omien sijoitusosastojen arviointierheet ja niiden korjaaminen, johdon omien sijoitusten julkisuus, työeläkeyhtiöitten palkollisten istuminen pörssiyhtiöitten hallituksissa ja nimitysvaliokunnissa vaikka yhtiön oma intressi hoituisi huomattavasti tehokkaammin pörssin kautta jne. jne.
Kansantalouden kannalta suhteellisesti yhtä keskeistä ja “lisäarvoltaan” yhtä tyhjänpäiväistä porukka saa luupilla hakea. “Kilpailu” on kansantalouden kannalta nolla-summa-peliä, jossa yhtiön vakuutusmaksuilla katetaan johdon valtapyrkimykset. Haitallisuus taas tulee kuvaan esimerkiksi lainsäädännön ja ns. tupojen osalta, kun puolueet napisematta hyväksyvät herrojen ehdotukset lainmuutoksiksi.
Haitalliset vaikutukset koko yhteiskuntaamme ovat ilmeiset. Olenkin kannattanut ajatuksia, että:
Työeläkeyhtiöiden toimihenkilöiden osallistuminen pörssiyhtiöiden hallituksiin kiellettäisi.
Työeläkeyhtiöiden johdon (hallitukset ml.) sijoitukset julkisiksi ja lähipiirin osalta ilmoitusvelvollisiksi STMöön.
Selvitettäisi joko mahdollisuudet luoda yhtiöitten välille todellinen kilpailutilanne ja/ tai selvitetään hyödyt nykyistä suuremman kokonaisuuden luomiseksi.
Työeläkejärjestelmä taitaa olla keskeisin ns. Maan Tapaa ja Hyvä Veli verkkoja ylläpitävä instituutio?








Vaikka liikkeelle lähdettäisi nykyisten hyvinvointipalvelujen laadusta ja laajuudesta sekä ympärillämme tapahtuvasta rakennemuutoksesta olisin pitkälti samaa mieltä Krugmannin kanssa. Unohdamme niin kovin helposti, että julkiset ja yksityiset PALVELUjen toteuttaminen eroavat oikeastaan vain johtamis- ja päätöksentekojärjestelmän osalta, rahoituksen ohella luonnollisesti. 

Tällaisessa pienessä, syrjäisessä ja pinta-alaltaan suuressa maassa, julkinen sektori pystyy lähtökohtaisesti takaamaan ao. palvelut taloudellisemmin. Henkilöstö ja osaaminen varsinkaan eivät ero toisistaan. Yksityistäminen ei suinkaan ole välttämätöntä. Kysymys on siitä, millä tavalla poliittisen päätöksenteon julkisen sektorin palvelutoiminnalle aiheuttama haitta pystyttäisi poistamaan. 









Näinhän varmasti on. Huomattavasti suurempi verotulojen ja tuottavien työpaikkojen syöppö ovat kuitenkin puolueemme. Varsinkin jos suhteutamme niiden ahneuden vaikkapa bruttokansantuotteeseen. Enkä todellakaan tarkoita yksin puoluetukea. 











Helpo on yhtyä Stefan Törnqvistin näkemykseen, kun itse edustaa ja on jo kauan edustanut sitä samaa. Myös siihen, mihin päättämättömyys asiassa johtaa. Miten onkaan tuo 10 miljardia vuodessa niin kovin tuttu luku?

Nykyhallituksen viehkoontuminen päättämättömyyksiin ja suuriin kuvitelmiin on jo johtanut meidät sisäisen devalvaation tielle. Sen toteuduttua, jos se edes koskaan saadaan loppuun suoritettua ei Suomi enää ole entisensä. Se siitä vastuullisten puolueiden vastuullisuudesta.







Tervetuloa joukkoon.

Tilanteessa ei todellakaan ole mitään uutta. Tai toisin päin ilmaistuna; näin on aina ollut ja aina myös oleva, hiukan Sinuhea mukaellen. Meillä vaikenevan samanlaisuuden ideaali on jopa onnistuttu kanonisoimaan konsensuspolitiikaksi, joka vähitellen rapauttaa kaiken politiikan. Kritiikitön auktoriteettiusko ja Ainoa Oikea Totuus istuvat meissä syvässä.


Pienessä maassa siitä seuraa, että toisinajattelijoita, tai vaikkapa vain ajatustensa tuloksen ilmaisijoita pidetään kerettiläisinä ilonpilaajina ja yhteisön häiriötekijöinä. Perinteisesti heidät on vaiennettu ja heidän tulevaisuuden toimimiselle rakennettu mahdollisimman suuria esteitä. Vain saman mielisyyttä julkisesti julistavat ja kannattavat saavat äänensä kuuluville.

Nyt netin avaamien mahdollisuuksien myötä tilanne alkaa rakoilla. Toisinajattelijatkin saavat vähitellen äänensä ainakin näkyville. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin moinen mihinkään vaikuttaa. Mutta vähitellen ja väsyttämällä talouden ja politiikan etujärjestöt joutuvan yhä enenevästi havaitsemaan, että "politiikka on rikki" ja sen legitimiteetti poistumassa.


Tuo Hesarin juttu myös paljastaa kuinka pihalla arvostettu mediakin on tilanteen syistä ja mahdollisista tavoista sitä korjata. Siis puhun korjaamisesta, en hoitamisesta. Vasta kun syyt tunnetaan voidaan tilannetta  korjata. Jos välttämätöntä kannattaa sitä ennen ennemminkin vaikka hoitaa oireita ja niiden seurauksia, mutta tehdä se sitten tieten.

Artikkelin esittelemät 7 korjauskeinoa ovatkin omaa luokkaansa ja kiteytyvät kahteen viimeiseen; Aletaan puhua totta ja Lopetetaan marina. Kun maan valtalehti esittelee tämän tasoisia korjauskeinoja on meidän tavisten korkea aika joko nousta barrikaadeille tai sitten vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Useimmat meistä valitsevat perinteisesti jälkimmäisen.






On aivan selvää, että tämä talouskriisi tuo Eurooppaan, erityisesti muihin euro-maihin kuin Saksaan, hyvin uudenlaisen työvoimapulan. Kun kotimaasta ei edes koulutetuille ja osaaville nuorille löydy riittävästi haasteellista tekemistä, he muuttavat pois. Ensivaiheessa heitä mahdollisesti kiinnostaa Saksa, mutta kerran liikkeelle lähdettyään tuleva kotimaa saattaa löytyä mistä tahansa. Sitä paitsi kaikki eivät Saksaankaan mahdu, nyt jo kurantit mutta työttömyyteen tuomitut täyttävät mahdolliset työpaikat nopeasti. Käsitykseni mukaan moinen maastapako on jo todellisuutta Välimeren "kriisimaissa". Kohta meilläkin.

Kun EKPn nykypolitiikkaa riittävän kauan jatketaan, jokainen muu euromaa pääsee moisesta "väestönkasvusta" ja työvoimapulasta osalliseksi. Siis paitsi Saksa. Sillä politiikalla on oikein nimikin; Sisäinen Devalvaatio. Kun kansalliset poliitikot Suomessa ja muissa euro-maissa tähän todellisuuteen heräävät on jo liian myöhäistä. Sitten vaan parkumaan; "meillä ei ollut vaihtoehtoa." 







Kohteesta <
>

Olisi Suomen kannalta potentiaalisesti hienoa, jos pääsisimme eroon Kataisesta. Mutta on masentavaa, jos jo tähän mennessä todistetulla tuhovoimalla keskitytään vielä tuhoamaan Suomen talouden lisäksi loputkin EUsta.


Olli on jo osoittanut, ettei ainakaan hänestä ole edes ratkaisemaan EUn ja erityisesti euro-alueen talouspoliittista kriisiä. Mitä nopeammin kuvioista häviää sitä parempi meille kaikille.





Saksan aseteollisuus, kuten varman myös USAn, Ranskan ja UKn aseteollisuus siis ajoi - omalta pieneltä NATO osuudeltaan - Kreikan ylivelkaantumaan. Nyt ao. valtiot ovat käyttäneet jo muutaman vuoden kasvattaakseen Kreikan velkatasoa pitämällä huolta siitä, että ao. maiden pankkien  rahoittamien kauppojen suoritukset tulevat hoidettua.

Siihen huolehtimiseen he ovat värvänneet mukaan maita, jotka eivät koskaan ole saaneet ao. hyötyjä omalle teollisuudelleen eikä pankkisektorilleen, yhtenä pikkutekijänä Suomi. Me "takuuttelemme" ylisuhteisesti kun moista yhteisvastuun nimissä ehdotetaan, vaikka emme ole moisista transaktioista hyötyä saaneet, työstä nyt puhumattakaan.

Itse asiassa nyt, kun sisäisen devalvaation trendikäs tsunami ylittää euro-aluetta - Saksa pois luettuna - me alamme tuntea takuuttelumme seuraukset. Valuuttamme liian korkea arvo joko pakottaa vientiteollisuutemme kansalliseen kokoluokkaan, tai kaataa sen tai, jos oikein hyvin käy pakottaa sen muuttamaan muualle. Se tarkoittaa työn poistumista.

Kun työ poistuu, poistuu seuraavaksi osaava nuori työvoima. Se on nyt jo arkipäivää Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Espanjassa. Kuka huolehtii sen jälkeen niistä, joilla ei moista mahdollisuutta ole? IMF? - tuskin. EU? - ei taatusti. Saksa, USA, Ranska ja UK? älä unta näe.

Heistä ei huolehdi kukaan. Eihän tänne jä ketään huolehtimaan.



Kuka panee päättäjät vastuuseen?



Työn tekeminen kolmessa vuorossa on toivottavasti vielä eri asiaa kuin tehdä töitä kellon ympäri? Jälkimmäistä tapaa ei kukaan ihminen kauan kestä. Jopa sankariyrittäjät moiseen kuolevat, palkansaajaduunareista nyt puhumattakaan. 

Sekä kokonaistaloudellisesti että inhimillisesti olisi ehkä sittenkin parempi tie keskittyä tulonjakoon?





Onneksi olkoon ja lykkyä tykö Niemille. Maailmassa on vielä paljonkin kaupunkeja, joissa moisille ideoille on enemmänkin kuin tarvetta. Siitä vaan vaikkapa Iberian itälaitaa pohjoiseen.

Juuri tällaista luovaa hulluutta (positiivisessa mielessä) tarvittaisi miellä monella muullakin, kuin vain itc- ja matkailualalla. 

Ajatelkaapas kuinka upea, valovoimainen ja magneetinomainen yhdistelmä Finnjet - Enson ent. pääkonttorista olisi saatu pienellä rahalla korvaamaan kaiken maailman Guggenheimeja ja maailmanpyöriä maamme keskeisimmällä käyntikorttipaikalla.






Siis jonkin tason take-away? Vai ihanko ravintola, tuoleineen, pöytineen ja kissanhiekka-astioineen? Miten huolehditaan liikuntaesteellisistä? Siis sekä varsinaisessa asiakaskunnassa että narun päässä kuljeksivasta?

Voi ristus mitä touhua! Vaan hulluin ei varmaan ole se, joka palvelua tarjoaa?





Kun Suomeen sopimaton rahapolitiikka tuhoaa Suomen teollisuuden kilpailukyvyn, pitäisi valitsemiemme poliitikkojen herätä ennen kuin on liian myöhäistä. Liian myöhäistä on pitkälti jo nyt, kun suurin osa vientiteollisuudesta poistuu ja poistaa työpaikkoja maasta. Viimeistään se on sitä vuonna 2015, kun Brysselin talouskomissaari edellyttää valtionvelanoton supistamista, ellei peräti lopettamista. 

Meillä poliittiset valopäämme vannovat sisäisen devalvaation nimiin, joka teollisuuden lisäksi tuhoaa myös yhteiskuntamme tehokkaasti. Siitä olisi Tukiaisen Matinkin parempi jutella Urpiaiselle, Backlundille tai vaikkapa Liikaselle. Kovinpa tämä entinen työväenpuolue harrastaa työntekijä- ja pienyrittäjävastaista käytännön politiikkaa.






”Yhdysvalloissa finanssimarkkinat kontrolloivat politiikkaa, mutta Kiinassa valtio omistaa pankit ja muut tärkeät osat maan taloudesta." Yhdysvalloissa määräävät plutokraatit ja suuryritykset maan (ja muidenkin ns. länsimaiden) suunnan ja politiikan, Kiinassa kommunistinen puolue. Näin taviksen kannalta kumpikin ovat aivan yhtä huonoja, jopa pelottavia vaihtoehtoja. Varsinkin meidän suomalaisten kannalta.







Kintuillehan tämä menee. Ensinnäkin huomio kiinnittyy kasvavaan eroon prosentuaalisen valtionvelan ja "countries in default and restructuring" välillä. Toiseksi valtioiden velan viime vuosien räjähdysmäiseen kasvuun. Kolmanneksi kysymykseen, mitä mahtoikaan tapahtua noin vuonna 1975? Senhän tiedämme jo mitä on tapahtunut noin vuodesta 2008 lähtien.

Jos nykytavoilla jatketaan ajautuvat valtiot seinään. Se taas ei taida olla enää estettävissä, kun valtaosa eurooppalaisista ei edes tunnu tajuavan, mitä Saksan tahto euro-valtioille merkitsee. Nehän ajautuvat, muun sisältöisistä lupauksista yksi toisensa jälkeen suoritustilaan, paitsi Saksa. 






Eipä tässä kai muuta voi, kuin onnitella naapureita.

Meillä Suomessa annetaan mineraalien hyväksikäyttöoikeus vaikka samoalaisille ilman, että suomalaisille siitä mitään jäisi. 

Varmaan rahastointi on liian hankalaa, meidän poliitikoille?







Tuohon vielä päälle kunnat ja niiden konsernit ja vuotuinen nettolisäys on vielä toiseksi viimeistä vuotta liki 10 miljardia. Vuodelta 2015 Brysselin talouskomissaari lisälainanoton sitten jo kieltääkin. 







Humoristikaan ei voi nähdä tätä Merjaa korkeammaksi käreksi. Tuskin edes vanttuuksi. Voi jospa hän olisikin hallituksen ainoa osaamaton ja arvostelukyvytön. Mutta kun ei. Täysipäistä ei siitä porukasta löydy.





Huoli on aiheellinen joskin jälkijättöinen. Osittain ilmeisesti "fatalit on jo ryypätty", varmaan yleisen yrittäjyysinnon siivittämänä. 

Ainakin osa Suomen Yrittäjät järjestön paikallisyhdistyksistä kerää huomattavan osan tuloistaan sekoittamalla aatteelliset Uusyrityskeskukset osaksi paikallista ja/tai alueellista yrittäjäyhdistystä. 

Ja, kun tappi on näin saatu auki, virtaa voikin sitten alkaa kasvattamaan.






On päätöntä tuoda kilometriveroa maahan, jossa ei moiseen ole ensimmäistäkään tarvetta. Valtion pelko verotulojen menettämisestä ei ole perusteltu syy muutostarpeeseen. Ei liioin nörttien innostus.

Nörtit kesikööt jotain hyödyllistä, valtio vähentäköön kulujaan. Kun ajokortin hinta autokoulussa alittaa 1.000 euro voidaan palata asiaan.






Taisi olla juuri se tarjous, josta Victor Janukovitsh ei halunnut kieltäytyä? Taisi myydä mielenosoittajat samalla. Euroopalla ei ole järkeä ei liioin varaa korottaa panoksia, olipa hetki historiallisesti kuinka peruuttamaton tahansa. Ukraina, tai oikeammin Janukovitsh on liittolaisensa valinnut "hyvän sään" aikana.


Merkeistä huolimatta, meidän ei pidä valita omaamme. Tosipaikan tullen vapaus valita vaihtoehdoista edes se vähiten huono on meille paras.






Ja erityisesti pelastetaan puoluelehdet. Eihän muilla nyt niin suurta väliä ole. Hintakin lienee aika selvä; alv-n vaikutus ja lakkautettu lehdistötuki, jälkimmäinen muistaakseni tasoa 18 miljoonaa euroa ja alvin osuus helppo laskea. Sitten vuoden parin kuluttua sekin raha taas siirretään osaksi puoluerahoitusta. Kuten ennenkin. 

Kyllä ne pojat osaa. Ilmeisesti demarit katsovat, että nyt ei sittenkään ole imagollisesti oikea hetki korottaa suoraan puoluetukea? Siitähän on jo suunnitelmat olleet valmiina ainakin pari vuotta. Suunnittelu alkoi heti, kun demareille kävi selväksi tasan kuinka paljon edellisvaalien edustajakato oikeasti tulovirralle merkitsi. Jostain nyt on rahaa tehtävä, kun ei enää poliittisia virkanimityksiäkään hyvällä katsella.






Päätöksentekijöiden olisi syytä ottaa Nybergin kritiikki vakavasti. Asiantuntemusta itse asiasta päätöksentekijöillä ei ole, ei edes tarvitse olla. Aivan ilmeisesti he ovat ajamassa meitä ojasta allikkoon. Eikä syynä ole asian osaamattomuus, vaan kykenemättömyys uskoa mitä näkevät, kykenemättömyys jäsennelle ja analysoida kokonaisuuksia, nähdä syitä ja seurauksia siinä viattomassa lapsenuskossa, että kaikki vielä kääntyy hyväksi vain, koska Tante Angela niin vakuuttaa. 

Jyrkin ja Jutan kannattaisi ottaa pikakurssi Saksan ja Suomen yhteisestä ja keskinäisestä historiasta. Viimeiset 100 vuotta riittää hyvin. 95 vuotta sitten Paasikivi ja Svinhufvud olivat aktiivisesti myymässä meidät keisari Wilhelmille. Hekään eivät uskoneet Suomen voivan yksin selviytyä. Eivät onnistuneet. Onneksi Saksa hävisi I maailmansodan ja päädyimme tasavallaksi. 








Olipa syy kumpi tahansa on syytä olla todella huolestunut. 

Erityisesti on syytä olla huolissaan siitä, että noin 5 vuotta jatkuneen "elvytyksen" jälkeen työttömyys alkaa kasvaa ja todelliset työpaikat vähenevät. Nyt kun elvytysvarat on syöty etukäteen tulemme rajalle, jonka jälkeen me emme enää saa elvyttää. Tästä on erityisesti kiittäminen nykyistä ja kahta edellistä hallitusta. Kaikilla kolmella on yhteinen nimittäjä.







Sveitsissä vaihtoehtoraha tai kansallisen valuutan täydennys on toiminut jo vuodesta 1934, ja hyvin menee edelleen. 


Kaikessa valuutassa on kysymys lähinnä luottamuksesta, sen perustasta riippumatta.




Voi se olla muutakin kuin huijausta. Eihän meidän nykyinenkään raha perustu kuin uskoon siitä, että riittävän moni velallinen maksaa velkansa sovittujen ehtojen mukaisesti. 






Tietotyön osalta tuo ainakin vaikuttaa uskottavalta. Oliko Kellog´s yhtiön työ 130-luvulla tietotyötä ei artikkelista ilmene. Mallia kuitenkin kannattaisi laajemminkin tutkia. Eivät nykyiset työaikojen, motivaation, tehokkuuden ja ansiotkaan ole kiveen kirjoitettuja lain tauluja, vaikka joskus siltä tuntuu. 

Näin eläkeläisenä voi katsoa työelämässään taaksepäin. Kun osaamista oli hankittu riitti nuorena tehokkuuteen pelkkä innostus. Ja niin kauan kun lisää ja/tai uutta vastuuta/mahdollisuuksia annettiin - tai ei kielletty ottamasta - rahakaan ei muodostunut ongelmaksi. Ei ollut aikaa moista miettiä.

Jossain vaiheessa raha tuli mukaan kuvioon - perhe, lapsi, asunto, velat jne. Hyvä johto tiesi tilanteen ja osasi ottaa muuttuvat tarpeet huomioon myös ansion kehityksessä. Huono ei, tai sillä ei enää ollut mahdollisuuksia. Piti vaihtaa työnantajaa.

Onko nykyinen johto muuttunut liian suurelta osan kelvottomaksi, vai olemmeko siirtyneet vaihtoehdottoman palkitsemisen aikaan? Tosin, kyllä jo 60 - ja 70 - luvuillakin oli työehtosopimuksia. Vai eikö nykyjohto enää tue alaisiaan, vaatimisen lisäksi? Vai onko liian suuri osa syrjäytynyt ja vain narsistit ovat selvinneet?






Ei meiltä kysytä olemmeko valmiita varallisuuden uusjakoon. Ei ole koskaan kysytty. Se toteutetaan ja on aina toteutettu meidän mielipiteitä kysymättä. Kohteena eivät ole sen paremmin rikkaimmat kuin köyhimmät, vaan vauraimmat ja vähemmän vauraat. Heistä valtaosa siirtyy omistamisen iloista ja pieni osa saa mahdollisuuden musikaalisten tuolien seuraavaan kiertoon. Ja rikkauden arvioinnissa käytetään globaalia skaalaa. 

Kun demokratian toteutuminen edellyttää suurta keskiluokka, jossain kulkee raja. Sen toisella puolen jokainen voi pahoin.








Kohteesta <

Forza Italia! Pedinare Finlandia!

Joku roti sentään on jossain tullut puolueiden rahoittamiselle. Tämä ratkaisu on olennaisesti parempi kuin, että kansanedustajat saavat ulosmitata puolueille varat verovaroista . Uudessa mallissa kansalainen voi ainakin kieltää "oman" tukensa kaikilta puolueilta, mutta ei valtiolta.

Suomessa moisesta ei olisi iloa, koska puoluesihteerit välittömästi nostaisivat puoluetuen prosenttia tasolle, jonka - ainakin valtapuolueet - voisivat hyväksyä, eli tasolle, joka heille turvaa vähintään aiemman tuen. Ehkä se on mahdollista Italiassakin?

Suomessa pitäisi lakia myös muuttaa ymmärtäen, että demokratiasta kannattaa maksaa. Mutta puoluetuki julkisista varoista ja julkisilta instituutioilta pitäisi lailla kieltää. Ja sille löytyy hyvät syyt.


Mutta samalla sallia rajoittamaton puolueiden rahoittaminen yksityisistä varoista. Ja jos oikein höveliksi heittäydytään, kannattaisi lahjoituksista tehdä antajilleen verovapaita. Linkkinä alla malli, joka lisäksi tekee puolueet kansalaisiin nähden tulospalkkaisiksi.


Sillä tuettaisi demokratian säilymistä ja puolueiden keskittymistä siihen, minkä vuoksi ne ovat olemassa, toimia saman mielisten vaaliorganisaationa ja vertaisverkkona vaalien välillä.

Meidänkin täällä Pohjolassa täytyy saada valtamme takaisin puolueilta?

PS.

Ehdotus koskee kaikkea puolueille annattavaa rahoitusta, mukaan lukien nuoriso, vanhukset, vammaiset, kylpylät, syrjäytyneet, ns. sosiaalinen rakentaminen, lomakylät, lehdistö, arkistointi, perinnekillat ….. Jne. jne.




Itsestään selvää jokaiselle, joka markkinoiden toimivuutta on nykyään näkemässä ja miettimässä. Siis kaikille muille paitsi suomalaisille "vastuullisten puolueiden" poliitikoille. 

Voisiko joku ystävällisesti lahjoittaa ao. teoksen kolmelle henkilölle; Jyrki-boylle, Jutta-tädille ja Angela Monsterille? Viimeiselle saksankielisenä versiona. Samalla voisivat viedä heiltä pois Milton Friedmanin ja Chicagon poikien aikaansaannokset.







Arkielämän realismi ja matematiikka eivät liene Ollin vahvimpia aloja? Poliittisesta viisaudesta en sano mitään.

Saksan johdolla, ja ilmeisesti sen vaatimuksesta toteutettava EKPn rahapolitiikka on EMU - reunamaiden kannalta virheellistä ja vastuutonta. Se pohjautuu yksinomaan Saksan etuun. Jatkuessaan, se aikaansaa niiden köyhtymiseen ja kurjistumiseen ja tekee niiden väestöstä Saksan työvoimareservin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/tasavallan-presidentti-sauli-niinisto.html





Milloin EKPn muut jäsenvaltiot alkavat huomioimaan oman maansa talouden vaatimuksia? Vai onko todella niin, että Saksan pelko on nyt jo johtajan alku?


Kuinka monta vuotta munatonta johtamista on siedettävä?





Taitaa olla aika yli-optimistinen arvio. Mutta sen lauluja laulat.... Suomen Pankki lienee kovin tiukasti EKPn talutusnuorassa. Ennustajien ammattitaidossa ei liene vikaa, ei Liikanen niitä tee.

Mahtaakohan kukaan siellä Suomen Pankissa tajuta mitä tapahtuu, kun rakenteellisessa taantumassa julkisen- ja yksityisen sektorin kulutusta leikataan, samalla kun vientimarkkinat taantuvat, työttömyys on kasvussa, kotimaisista investoinneista ovat jäljellä lähinnä disinvestoinnit ja valuuttamme pidetään EKPn toimesta tasolla, jolla Suomi voi saavuttaa kilpailukyvyn ainoastaan unissaan, kansalaistensa painajaisunissa? 


Vaan mitäpä me pienistä.






Hyvä, että muutos saatiin läpi. Tosin, mitä ihmettä tarkoittaa "Harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen opetus tapahtuu edelleen autokoulussa"

Nyt olisi syytä käydä käsiksi varsinaisiin autokoulun opetusvaatimuksiin. Tavoitteena vaikkapa enintään 750 euroa nykytasoisesta ajokortista. Sisältäen harjoittelu- ja syventävät vaiheet.







Eniten täällä Suomessa varmaan kiihtyvät vientitalouden entisten tähtien jo irtisanomat ja työttömäksi jääneet osaajat ja tekijät.










> 












































Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)