Kovasti kiihtynyt tappioiden tulva?

Turpiin on tullut. Käsitys Putlerin strategisesta ylivoimaisuudesta alkaa kärsiä kovaa inflaatiota. Alkaen Moldovassa 2006, Georgiassa 2008, Ukrainassa 2022 - 2024, Armeniassa 2024, Romaniassa 2024 ja viimeksi nyt Syyriassa 2024, kovasti on kiihtynyt tappioiden tulva. Voisin hyvin kuvitella kuulevani, että hiiliä Putlerin tuolin alla jo sytytellään. Herra se on Herrallakin ja halukkaista Kalifeista ei varmaan Venäjällä ole pulaa. Ongelmana kai on lähinnä se, kuka uskaltaa tuikata kasan tuleen?

Näitä sanoja nyt kirjoittaessani kiinnittyi huomioni ajankohtaan, jolloin Putlerin sotaretoriikan katsotaan alkaneen, Münchenissä 2007. Siitä hyvä englannin kielinen yhteenveto Wikipediassa. Ja taisinpa siitä jo silloin tuoreeltaan 12.2.2007 kirjoitella jotain minäkin. (Koska silloinen blogini oli Kauppalehden Pressossa en saa siihen nyt linkkiä rakennettua. (AD 2007 Helmikuusta se kyllä tämän blogin oikeasta reunasta löytyy.)

Mutta se pani minut miettimään oliko Putlerin epäonnistuminen Transnistrian neuvotteluissa 2006 todella se kipinä joka loi pohjan näille hänen tappioittensa tulvalle? Ja jostain olen muistavinani, että Angela Merkel oli ainakin yksi neuvottelijoista. Ilmeisesti.

Nyt kun Mustanmeren laivasto on lähes tuhottu, Välimeren tukikohdat ilmeisesti menetetty ja sikäläisillä aluksilla pitkä matka Itämerelle tai Murmanskiin, alkaako näyttöjä olla tarpeeksi? Joko tilanne on kypsä defenestratiolle?

Syyria ja Putlerin yöunet

Damaskos vallattu, Bašar al-Assad kukistunut, poistunut maasta ja lentänyt pohjoiseen. Syyrian vallankaappaus on onnistunut. Kun vallankumouksen kipinä syttyy, ei vaihdossa välttämättä aikaa mene. Ja ihan vaan vertailun vuoksi: pinta-alaltaan 185 000 km², runsas puolet Suomesta, väestöltään noin 23 miljoonaa eli runsaat neljä kertaa suurempi. Ja tästä huolimatta hallinto kukistuu noin puolessatoista viikossa.

Tästä alkoi juttelu tänään aamulla Mäkelänrinteen Uimahallissa. Toivossa on hyvä elää, ehkä ne Venäjälläkin saavat vielä jossain vaiheessa liikettä aikaan. Ja johan Wagner ja Jevgeni Prigožin itsensä Venäjän historiankirjoihin kesällä 2023 merkitsi. Ja huonostihan siinä kävi, ainakin hänelle.

Kun tavallisia venäläisiä on jo 50 sukupolven ajan jatkuvasti on poikkipuolisista sanoista kepillä ojennettu, ruoskalla hakattu ja Gulagiin passitettu, kyllä siitä vähemmästäkin oppii. Ja venäläinen jouralisti Elvira Barry, nykyisin luonnollisesti emigrantti kuvaili miksi venäläiset haluavat asua diktatuurissa. Oli niin tai näin, ainahan sitä saa toivoa.

Itsenäisyyspäivän tiimellyksessä Tasavallan Presidentti kertasi Iltalehdessä pointtinsa missä asioissa Putinille ei saa antaa periksi ja mihin hän arvelee Venäjän pyrkivän. Edellinen Presidentti taas kertoi MTV:ssä päätyneensä jo pari vuotta sitten käsitykseen, että henkliömiinoista saattaisi olla meille hyötyä.

Venäjän, tai tarkemmin VLADIMIR I PUTLERin pyrkimys on hänen monasti jo propagoima russki mir. Siihen kuuluvat tiukasti tulkittuna kaikki joskus Venäjään kuuluneet maa-alueet ja niillä nytkin asuvat kansat. Laajemmassa tarkastelussa siihen kuuluvat kaikki venäjää puhuvat missä maailmankolkassa tahnsa. Minulle on kieltämättä jäänyt epäselväksi koskeeko se myös venäjän kieltä vaikkapa TV:n kielikurssilla oppineita. Varmaankin.

Henkilömiinoihin en enää koske uusilla mielipiteillä. Nukkukoon Putler yönsä joka ilta kun lamppu sammuu, ilta illalta edellistä huonommin.

Kun Ukrainan tulevaisuudesta puhutaan, NATOn imperialisteiltä puuttuu pallit

Helmikuun 24. 2022 Venäjän ja erityisesti Putlerin aloittama kolmipäiväinen ristiretki Ukrainan denatsifioimiseksi olisi pitänyt olla maille, Minsk II sopimuksessa aseavun kieltäneille Isolle Britannialle, Saksalle ja Ranskalle ehdoton punainen viiva Putlerin toista vuosikymmentä jatkuneelle laajentumispolitiikalle.

Ukrainan kohtaloa on tarkasteltu monelta kulmalta. Varsinkin ns. länsimaat sitoutuivat kieltämättä, sen ihmeenpiä miettimättä tukemaan Ukrainan itsenäisyyttä. Viikkojen ja kuukausien vieriessä aina mittavaan aseapuun asti.

Luvattiin ”Tuemme Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan.”

Kaiken maailman punaisia linjoja avulle kuitenkin asetettiin, Putlerin punaista laukaisunappia kunnioittaen ja peläten. Kaikki ne on ylitetty ilman Harmageddonia, ainakin tähän mennessä. Mutta samalla Ukraina on jotunut taistelemman toinen käsi sidottuna omaa eksistenssiaalista ”Talvisotansa”, jota on jatkunut yli 1050 kunnian päivää.

Kukaan ei luvannut ”Tuemme kunnes Ukraina voittaa.” Apua tuli kun tuli, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus ei tullut sitäkään.

Punaisten linjojen seurauksena on kuitenkin syntynyt tilanne, jossa päivä päivältä ja nyt yhä useammalta taholta uutisoidaan rauhanneuvotteluista, joita Ukraina ei ole aloittanut, vaikka sitä on kasvavasti siihen suuntaan ohjattu. Uudet geopoliittiset sodat Gazassa, Jemenissä, Libanonissa ja viimeksi nyt Syyriassa hämärtävät ja vääristävät varsinkin yleisen mielipiteen ”rauhaa rakastavat”ämyrit.

On turhaa kysellä Venäjän ulkopuolisilta imperialisteiltä tai entisiltä imperialisteiltä, mitä NATOn valtioden pitäisi tehdä Putlerin aloittaman Venäjän ja Ukrainan sodan suhteen. Näille valtioille - kuten USA, Iso Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Portugal - Venäjä on vain yksi kutistumisestaan kipuilevista ”maailmanvalloista”.

Heillä ei ole omakohtaista kokemusta siitä mitä Venäjän miehitysvalta, ylivalta arkipäivässä on. Tarvittaessa siitä kannattaa kysellä rajamailta, reunavaltioilta kuten Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Puola, Moldova, Slovakia, Ukraina, Georgia. Tai ehkä oikeammin tähän ryhmään kuuluvilta NATO-mailta.

Niistä kuuluu yhä selvemmin ”Ukrainaa on tuettava kunnes se voittaa.” Tosin kummassakin ryhmässä on muutama kummajainen, joka mielestäni ei istu joukkoon.

Saksalaiset, erityisesti entiset Itäsaksalaiset tuntuvat muistelevan vuonna 1989 päättynyttä neuvostovaltaa uskomattomalla ja samalla käsittämättömällä nostalgialla. Ne purkavat nyt alemmudentuntoaan lähinnä länsi-saksalaisiin, äänestämällä äärilaitojen AfD:ää ja Wagenknechtiä. Sisäpolitiikan painopisteet ylittivät moralisen oikeudenmukaisuuden. Riman alituksen teki satraapi, liittokansleri Scholz soittamalla Putlerille ja avaamalla siten Pandoran lippaan. Zeitenwende ehkä toteutuu, mutta im Gegenbild.

Valkovenäläiset eivät oikeastaan koskaan edes päässeet irti Venäjän vallasta. Siitä on Lukashenka pitänyt huolta. Hänen valtansa on mielestäni verrattavissa UKKn valtaa suomettuneessa Suomessa. Vaikka, se myönnettäköön UKK ei herranpelossa/alalivonnassa tainnut koskaan sentään ulottua ihan Lukashenkan tasolle.

Nyt ilmeisesti suomettumisen mallia ollaan istuttamassa Urkainalle. Ja miksi? Koska lännen demokratioilla ei enää ole johtajuutta. Niiltä puuttuu selkäranka tai vaihtoehtoisesti pallit. Ne muistelevat ehkä Kaarle XII Suuren vuonna 1709 aloittamaa Suurta Pohjan Sotaa tai Napoleonin Moskovan sotaretkeä vuodelta 1812 tai Hitlerin 1941 alkanutta Barbarossaa osoituksena Venäjän voittamattomuudesta.

Samalla unohtuvat ainakin vuonna 1853 alkanut Krimin sota ml. Oolannin sota, Tsushiman taistelu vuodelta 1905 mikä päätti Venäjän – Japanin sodan sekä vaikkapa Venäjän Sota Afganistanista 1979 – 1989. Ja mitä tulee Neuvostoliiton propagoimaan voittoon Natsien Saksasta 1945 väittäisin sen liittolaisilla ja niiden Neuvostoliitolle antamalla aseavulla ollen ehkä edes jonkinlainen merkitystä

Kun vuonna 1991 kirjoitin Kauppalehteen, viittasin Suomen johtajiin.

En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.

Olemmeko jo tartuttaneet taudin EUhun ja NATOon? Ja sitten vielä Trump.

Maailmanpolitiikassa on nyt liikaa liikkuvia osia

Kiihtyvä muutos kun on päivän sana. Helposti meiltä unohtuvat jopa henkilön, suvun, kansan tai kulttuurin kokemukset ja lähihistoria. Vaikka historia ei kuulemma toista itseään, siitä voi halutessaan ottaa opiksi, tai ainakin yrittää. Mutta vain jos sen tai edes sitä tuntee. Onpahan analyysin pohjaksi silloin ainakin joku konkreettinen vertailuaineisto.

Edellä mainittu tuli mieleeni YouTubea selatessani ja tutustuessani arvioon Trumpin mahdolliseen vaikutukseen Euroopan turvallisuuteen. Analyysi on mielestäni poikkeuksellisen hyvä, asiallinen, yksityskohtainen ja perusteellinen. Vain paria näkökohtaa jäin kaipaamaan.

Vaikka Suomen tilanteesta Mainilan laukaukset ja Talvisota mainitaan ”ei koskaan” mainita Suomen realiteeteista sen jälkeen. Ei esimerkiksi Suomi-Neuvostoliitto seuran provokaatioista, ei neukkujen väännöstä Petsamon nikkelin osalta, ei pinonpolttajista, ei Molotovin Berliinin matkasta eikä varsinkaan Suomen elintarvikehuollon tilanteesta. Ei Suomi ollut edes elintarvikkeiden osata omavarainen tilanteessa, jossa Euroopassa raivosi sota ja sekä Tanskan salmet että Jäämeri, ja sitä kautta Atlanti olivat käytännössä pieneltä maalta suljettuja.

NATOn 2% BKT-kriteeristä puhuttaessa harvoin todetaan, että USAn osalta vertailukohta vähintäänkin ontuu. Kieltämättä USA kokonaisarvostelussa ylittää tavoitteen. Mutta kun samalla ei todeta, että sillä on monia muitakin puolustuskulujen rahankäyttökohteita kuin TransAtlantisen turvallisuuteen liittyviä mm. Avaruus, Lähi-itä, Etelä-Amerikka, Kaakkois-Aasia eli kaikki omaksumansa maailmanpoliisin kustannukset. Mikäli puhtaasti TransAtlantisen alueen kustannuksia tai Euroopan ”aiheuttamia” kustannuksia tarkastellaan, jopa sille 2% saavuttaminen on vähintäänkin kyseenalaista.

Varsinkin USAn punaniskoille jälkimmäisen asiantilan tiedostaminen saattaisi antaa ajattelemisen aihetta, heidän taivastellessa NATOn hintaa USAlle. Ja saattaisi olla jenkeille ihan opettavaista, jos EU:ssa alettaisi keskustella NATOsta ilman heitä.

Si vis pacem, para bellum

Meillä kovasti taas väännetään leukapieliä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Olen sitä mieltä, että sopimukseen liittyminen oli jo aikoinaan selkeä virhe. Tätä eivät kumoa väitteet siitä, että kun Afrikan lapset invalidisoituvat vielä kauan sotien jälkeen ja kun muutkin... Tasavallan Presidentin perustelujen mukaisesti olen valmis odottamaan puolustusvoimien virallisen selvityksen valmistumista. Ja luotan selvitystyön jo alkanee ja rivakasti valmistuvan. Irtisanoutumisella on kiire, irtisanomisaika on 6 kuukautta eikä irtisanoutuminen astu voimaan sotatilan aikana.

Meillä itsenäisyyden keskeisin uhkakuva on nyt ja on aina ollut Venäjä, joka ei edes ole Ottawan-sopimukseen liittynyt. Ja vaikka olisikin, olisi sen allekirjoituksen merkitys ja sopimuksen pitävyys - historian näyttöjen perusteella - vähintäänkin asetettava kyseenalaiseksi.

Kun selvitys valmistuu ja siinä todetaan henkilömiinojen merkitys sotatilaan joutumista ennalta ehkäiseväksi lisäarvoksi nykyisessä maailmantilanteessa lähden siitä, että aseen/aseiden valmistus ja hajavarastointi riitävän lähelle tarvittavia käyttöalueita aloitetaan viipymättä.

Vanhentuneet suunnitelmat ja rakennelmat sekä kaiken jatkuva muuttuminen saattavat iskostua suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden mieliin niin voimakkaasti, että niiden perusteet positiiviset mahdollisuudet jäävät unohduksiin. Kun puolustuksessa tarkastellaan historian opetuksia tulee mieleen ainakin pari asiaa. 

Salpa-linja

Suomen historian suurin rakennusurakka on edelleen olemassa ainakin kiinteiden rakenteittensa osalta osittain. Ja varmasti suuri osa linjasta on nykyaikana käyttökelvotonta. Mutta yhtä varmasti sen sijoittuminen ja terveet osat antavat hyvän pohjan puolustautumisen valmistelulle. Inventoinnin, analysoinnin ja toimenpiteiden aika on nyt eikä vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Opit Ukrainan sodasta sekä vuosilta 2014 – 2022 että varsinkin Ukrainan kesähyökkäyksen huono menestys vuonna 2023 osoittavat vahvasti linnoitettujen rintamien merkityksen puolustuksen kannalta edelleen.

Suomenlahden sulkeminen

Taas kerran historiasta on syytä ottaa oppia. Jos Venäjä tietää, että ainakin Suomi ja Viro, ja miksei koko NATOkin on valmistautunut ja harjoitteluin todentanut mahdollisuuden sulkea Venäjältä mahdollisen hyökkäyksen seurauksena Suomenlahden käyttö se on vähemmän halukas aloittamaan selkkauksia. Aseet vanhenevat mutta paikat eivät.

Samassa yhteydessä on otettava huomioon mahdolliset maihinnousut Suomen rannikolla esimerkiksi Saaristomerellä tai Pohjanlahdella, jos Venäjällä jää siihen mahdollisuus Suomenlahden sulkemisesta huolimatta. Inventoinnin, analysoinnin ja toimenpiteiden aika on nyt eikä vasta jos akuutti tarve ilmenee.

Vanhentunut, kunnostettu linja tai varustus on taatusti parempi puolustusasema kuin ei linjaa ollenkaan. Ja päätellen maailman muutoksien määrästä on syytä varautua sotaan.

Näin nopeasti muuttuu maailma Putlerini

Ukraina, Gaza, Libanon, Georgia ja nyt Syyria – taas kerran. Taiwanissa on suhteellisen rauhallista - vielä. Itämerellä ja Kattegatissa kuplii. Ja kaikkea varjostavat Putler, Xi ja Trumpin uusi tuleminen tammikuun 20.

Ensireaktiona näistä uusista kehityssuuunnista voisi sanoa, että ilmeisesti ainakin Putlerilla alkaa olla kädet täynnä töitä. Sen täytyy olla helpottava tieto erityisesti Zelenskylle. Vaikka en katso lukeutuvani salaliittoteoreetikkoihin, en yhtään ihmettelisi, jos Ukrainan nykyongelmien ja Aleppon valtauksen välille paljastuisi kausaalikytkös. Sen verran yllättäen, nopeasti ja ainakin tähän mennessä näyttävän tuloksellisesti Aleppo antautui.

Eivätkä Putlerin ongelmat tähän lopu. Tästä ne vasta alkavat. Times radion mukaan kapinalliset suuntaavat nyt valtatie M5 seuraten kohti Hamaa. Jos sen jälkeen vielä voimia riittää seuraavana tavoitteena voisi olla Homs. Silloin Venäjän eteläisimmät tukikohdat Tartus ja Latakkia ovat motissa. Sitä ei sen paremmin Putlerin ego kuin tuskin valta-asemakaan kestäisi. 

Ja jokainen panostus Syyriaan verottaa voimia Hersonissa, Zaporižžjassa, Donetskissa, Luhanskissa ja Kurskissa. Olipa apuna sitten Pohjois-Korea tai Iran tai Kiina. Pakollinen panostus Syyriaan on Pulterille eksistentiaalinen välttämättömyys.

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

• Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

• Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

• Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

• Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

• Ei NATO,ei Suomi ole sodassa Venäjää vastaan, mutta Venäjä on sodassa Natoa ja Suomea vastaan, Putler ei usko diplomatiaan, uskoo vain voimaan ja uhkailuun (Sullivan) https://www.youtube.com/watch?v=eBFTvwmikHc We're Already at War with Russia (w/ John J. Sullivan)

• Venäjän ilmaisema suunnitelma tarkistaa rajankäyntiä Itämerellä https://www.youtube.com/watch?v=QDnMYztaxfI How Russia is changing Baltic Sea borders

• Yi Peng 3 Kattegatissa WSJ todennus sille, että Yi Peng 3 raahasi ankkuriaan 160 kilometriä ja katkoi kaksi mediajohtoa, WSJ: Chinese Ship Dragged Anchor for 100 Miles and Cut Two Cables https://maritime-executive.com/article/wsj-chinese-ship-dragged-anchor-for-100-miles-and-cut-two-cables

• Ruotsin vaatimus saada laiva omille aluavesille tarkastettavaksi,

• Puolan pääministerin, Tuskin ehdotus Itämerenvaltioiden yhteisestä merivalvonnasta https://www.hs.fi/maailma/art-2000010863598.html, yhteinen ilmavalvonta lienee jo toteutuu

• Suomen ja Irämeren NATO - valtioiden irtaantuminen Ottawan sopimuksesta https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010863747.html

• Kahden B 52 pommikoneen harjoittelu Suomen ilmatilassa, IS Kommentti: B-52-pommittajien harvinainen harjoitus Suomessa paljastui – kova viesti Venäjälle https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010861490.html

• Puolustusliittojen reunavaltio – ominaisuus voi olla tositilanteessa kirous. Suomi olisi taistelukenttänä, joista rintamaat voivat perääntyä puolustautuakseen (1920 – 30 luvuilla Reunavaltiopolitiikka) https://fi.wikipedia.org/wiki/Reunavaltiopolitiikka , https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_sopimus_(1922) Nyt meillä on NATO, DCA ja JEF ja muut kahden väliset puolustussopimukset mm. https://ilmavoimat.fi/-/pohjoismaiden-ilmavoimat-syventavat-yhteistyotaan

• Etelä-Suomeen perustetaan salainen droonitehdas https://www.hs.fi/talous/art-2000010864833.html

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.

Kiinalaista kipparointia?

Tuskinpa sentään. Kun lyhyellä aikavälillä Itämerellä on tapahtunut kaksi julkiseen mediaan päätynyttä kaapelien tai kaasuputkien katkaisua on kyllä syytä ihmetellä kiinalaista merimiesosaamista ja -perinnettä.

Ensin lokakuun alussa 2023 NewNew PolarBear niminen kiinalainen rahtialus katkoi Balticonnectorin kaasuputken Suomen ja Viron väliltä. Ilmeisesti ”oheisvauriona” katkesi myös yksi maiden välinen puhelinkaapeli.

Suomalaisviranomaisten poikkeuksellisen rivakan selvitystyön jälkeen kävi ilmi, että Pietariin saapuessa alukselta puuttui vasen ankkuri joka oli löytynyt Balticonnectorin katkeamispaikan läheltä. Meren pohjassa todetuista raahausjäljistä päätellen alus oli vetänyt ankkuriaan pohjaa pitkin useita kymmeniä merinpeninkulmia katkoen myös Ruotsin ja Viron välisen puhelinkaapelin. 

Kiina on luvannut selvittää asiaa mutta hitaita ovat kiinalasen byrokratian rattaat. Vaikka mediatiedot väittävät heidän myöntäneen tapahtuman, virallista selvitystä odotetaan yhä.

Nyt marrakuussa 2024, siis vuotta myöhemmin, katkesivat puhelinkaapelit sekä suoran Suomen ja Saksan että Ruotsin ja Liettuan väliltä. Jälleen jäljet johtavat kiinalaisalukseen. Sopivasti katkeamisen ajankohtina Yi Peng 3 niminen alus oli liikkunut alueella matkallaan UstLugasta Port Saidiin.

Jälleen kiinnittyi huomio vasemman puoleiseen ankkuriin, jonka todettiin vääntyneen. Laivan AIS oli pimeänä usean tunnin mikä on saattanut johtuen GPS tai muusta häirinnästä. Lisäksi alus oli käyttäytynyt matkallaan ”kummallisesti” https://www.youtube.com/watch?v=fB-vEp3wr-0

Tällä kertaa alus otettiin tarkkaan seurantaan Tanskan merivoimien toimesta jo ennen Itämereltä poistumista.

On aika epätodennäköistä, että kaksi samanlaista, veden pinnanalaista onnettomuutta tapahtuisi Itämerellä kun ei niistä juurikaan ole aiemmin raportoitu? Näin siitäkin huolimatta, että kaasuputket Nord Strean 1 ja 2 katkaistiin, ties kenenkä toimesta syyskuuss 2022. Ainakaan minulle ei tule mieleen vastaavaa tapahtumaa koskaan aiemmin. Ja että kumpikin koskisi yhden ja saman maan, siis Kiinan lipun alla kulkevia aluksia. Ja että kumpikin oli matkalla Venäjälle tai oli sieltä lähtenyt.

Sen sijaan vähemmälle huomiolle on mediassa jäänyt se, että NewNew PolarBear oli lähtenyt Pietariin Kaliningradista ja muistini mukaan ottanut mukaansa uutta, venäläistä miehistöä. Julkisten tietojen valossa Yi Peng 3 kippari oli venäläinen. https://bulgarianmilitary.com/2024/11/20/russian-captained-chinese-ship-danish-navy-cable-attack/#google_vignette  vaikka sekin on venäläiosmedian toimesta kiistetty. Mahtoiko NewNew PolarBearin miehistön vaihto koskea myös kapteenia?

Näin aprikoitu koska, käsitykseni mukaan mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu kansainvälisessä merioikeudessa lankeaa kapteenille ei lippuvaltiolle.

Minusta molemmat tapahtumat tuntuvat perusteellisesti tyypillisesti ryssityiltä.

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä

Unkarin lahja Euroopalle ja maailmalle – Victor Orban – on kutsunut Benjamin Netanjahun kylään huolimatta ICCn (Kansainvälinen rikostuomioistuin) jäsenvaltiota koskevasta Netanjahun pidätysmääräyksestä. Unkari on ICCn jäsen. EU:n jäsenvaltioiden tulisi kunnioittaa niitä sekä tarvittaessa toteuttaa tuomioistuimen päätös. Vaan se ei tätä EUn tämänhetkistä puheenjohtajaa hetkauta. Ei ole ennenkään.

Vaan eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun pustan poika vetää sidosryhmiensä vastaista linjaa. Auttamatta mieleen tulevat toivioretki Moskovaan EUn valtuuttamattomatonta ”rauhanmissiota” Putlerille esittelemään, kekkuloinnit sekä EUssa että NATOssa venäläisen öljyn ja maakaasun sanktionnin osalta, puhumattakaan Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden estämisestä.

Sääli, että EUsta ja NATOsta nyt puuttuu johtajuus. Vaikka, kieltämättä eräänlaisella "kauhulla" odotan tulevaa Trumppia.

Apocalypse now - ATACAMS into Russia

Elämme hyvin vaarallista aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo toista tuhatta päivää ja taistelut ilmeisesti sen kun laajenevat. Kun Zelensky ei ole tähän mennessä taipunut Venäjän ”rauhansopimus”ehdotuksiin, Putler pureutuu bunkkeriista kuten ”kaimansa” Hitler aikoinaan. Uhkailu ja pelottelu ei tunne määrää ei rajoja. Vastustajia tapetaan sekä kotona että ulkomailla. Jos ei poloniumilla tai novitshokilla, niin sitten vankileireillä tai lennättämällä ikkunoista. Matkustajakoneita ammutaan alas, satelliittien paikannusjärjestelmi häiritään, kaasuputkia tuhotaan ja kaapeleita katkotaan. Nyt jo uudistetaan Venäjän ydinaseiden käytön doktriinia.

Kun Biden antaa Ukrainalle luvan käyttää ATACAMs ohjuksia myös Venäjän aluetta vastaan, selkärangaton Saksan Scholz soittelee Putlerille vastoin länsiliittoutuneiden päätöstä olla pitämättä minkään valtakunnan yhteyttä häneen. (Mitä isot - siis Orban ja Erdogan - edellä, sitä tuuliviirit ja hännänheiluttajat perässä.) Kuulopuheiden mukaan tunnin kestäneeseen keskusteluun ei todellakaan ollut aihetta. Selkeä ilmoitus Saksan seisomisesta EUn ja NATOn yhteisrintamassa olisi hoitaantunut alle kymmenessä minuutissa, jopa diplomaattikielen koukeroilla höystettynä. Trumpin toinen tuleminen ja hänen yhden puhelinsoiton rauhansopimusta ei vielä ole edes esitelty. Se siitä lännen yhteisrintamasta. Päivät senkun synkistyvät.

Myönnettäköön, että sodan kestosta huomattavan vastuun kantavat Ukrainaa tukevat länsiliittoutuneet. Kun Zelensky helmikuussa 2022 ilmoitti tarvitsevansa aseita, ei evakuointikyytiä Kiovasta, syntyi lännessä paine auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Taisi olla hetken huumassa tehty harkitsematon päätös. Nyt, lähe kolme vuotta myöhemmin on selvää, että lman lännen aseapua ei puolustautuminen olisi pitkään aikaan enää ollut mahdollista. Samalla länsi kantaa pitkälti vastuun myös siitä, että Ukraina ei ole voinut käyttää Venäjän heikkouksia läheskään täysimäärisesti hyväkseen.

Yhä enemmän näyttää siltä, että Putlerin analyysi lännen pitkäaikaisen sitoutumisen vähittäisestä rapautumisesta pitää täysin paikkansa. Voisiko todella olla niin, että päätökset aseiden toimittamisen lisäavusta on tietoisesti ja ko-ordinoidusti jaksotettu ja ajoitettu niin, että Ukraina voi kulloinkin jatkaa taistelua mutta ei voi voittaa?

Suomalaisena minun on hyvin vaikea ymmärtää suurten länsivaltojen johtajien löperöä käytöstä suhteessa Venäjään ja erityisesti Putleriin. Normaalia käyttäytymistä ei siitä ilmansuunnasta kannata odottaa. Sen toivominenkin voi perustua vain historian kokemusten vahvistamaan itsepetokseen.

Aurinko kyllä nousee idästä eelleen, mutta ryssä on ryssä vaikka voissa paistais. Edelleen.

Ytäväni Matti Karvinen lähetti arvioitavaksi ja kommentoitavaksi meitä Äijäkerho 70 plussassa aina silloin tällöin kosketeltavan asiakokonaisuuden. Olen siihen luvalla tehnyt pieniä täsmennyksiä ja digitaitojen puutteessa graafisia muutoksia ja editointeja. Asian tuominen omallekin sivulle on mielestäni arkistointimielessäkin paikallaan. 

Miksi Suomi liittyi Natoon?

Yritän tässä pamfletissa vastata eräiden saksalaisten ystävieni kysymyksiin Suomen Natoon liittymisen syistä ja siitä, miksi puolueettomuus ei mielestämme enää ollut mahdollista.

Yksinkertaisin ja nopein vastaus ystävilleni olisi Suomen puolustusministerin JyriHäkämiehen kohua herättänyt ja maan ulkopoliittisen johdon yllättänyt lausunto vuonna2007: ”Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallistaturvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä”.

Kun Häkämies lausuntonsa antoi, Groznyi oli raunioina, Tšetšenian presidentit ja sotaaarvostelleet Anna Politkovskaja ja Aleksandr Litvinenko murhattu ja Tšetšenian toisen sodanaloittamisen syynä olleiden kerrostalojen räjäyttäjistä liikkui tietoja, että tekijät olisivat olleet Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n miehiä. Häkämies oli itsenäisesti vetänytjohtopäätöksensä Venäjän tilasta ja suunnasta.

Mutta Suomen Natoon liittymisen taustat ja syyt olivat paljon monilukuisemmat ja monisäikeisemmät kuin vain Nyky - Venäjä.

Geopoliittista taustaa

Suomen geopoliittinen merkitys on vaihdellut vuosisadasta toiseen. Ruotsinsuurvaltakaudella aina vuoteen 1809 asti, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle, Suomi olisekä Ruotsille että Venäjälle strategisesti merkittävä. Tämä korostui erityisesti Pietarinperustamisen vuonna 1703 jälkeen. Mutta vuosina 1809 – 1917 Ruotsi oli luopunut suurvaltahaaveistaan ja Venäjälle Suomi oli rauhallinen suojavyöhyke Pietarista pohjoiseen.

Historiansa aikana Suomi on siis muodostanut suojavyöhykkeen Venäjän ja Lännen välille. Se on merkinnyt sitä, että kumpikin puoli on pyrkinyt käymään sotansa suojavyöhykkeellä – Suomessa. Tästä on jäänyt pysyvä muistikuva suomalaisten historianmuistiin. Sodat aloitti milloin Ruotsi milloin Venäjä, mutta jossain vaiheessa aina venäläiset joukot ryöstivät, raiskasivat ja tappoivat suomalaisia.

Ennen toista maailmansotaa Venäjän sisällissotien loppumisesta aina vuoteen 1939 Suomenpuolueettomuus ”antoi ilmeisesti riittävää turvaa Leningradille”. Mutta 1939 Stalinin Neuvostoliitto, halusi/väitti haluavansa lisäturvaa ja sopi Saksan kanssa (Molotov – Ribbentrop sopimus 23. elokuuta 1939) , että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Suomi oli muiden Pohjoismaiden kanssa julistautunut puolueettomaksi. Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä Neuvostoliitolle, joka aloitti Talvisodan 30.11.1939. (Pienenä välihuomautuksena: Presidentti Boris Jelzin pyysi 1944 presidentti Koivistolta anteeksi Talvisotaa rikoksena Suomea kohtaan. Nyt Venäjällä oppikirjoissa uudelleen väitetään Suomen aloittaneen Talvisodan Mainilan laukauksilla.)

Ajatellen Suomen Natoon liittymisen kannatusta kansan keskuudessa on syytä ymmärtää, että Venäjän ja Suomen järjestelmien erot ovat hyvin tiedossa kansan keskuudessa. Jo 1939 suomalaiset – mukaan lukien työläiset – lähtivät yksimielisesti puolustamaan maata Venäjän hyökkäystä vastaan. Samoin karjalaiset eivät, ensin vuonna 1940 ja lopullisesti vuonna 1944 jääneet hyökkäävän Venäjän vallan alle, vaan pakenivat muualle Suomeen. Stalinin vainoista, punapakolaisten likvidoinneista ja maanviljelijöiden pakottamisesta kolhooseihin oli tullut tänne riittävästi tietoja.

Tällä hetkellä kymmenillä tuhansilla suomalaisilla on henkilökohtaisia kokemuksia työskenneltyään erilaisissa projekteissa Venäjällä. Ja mielipide on edelleen sama. Kuten eräs haastattelemani asentaja perustaen kokemuksiinsa Venäjällä sanoi minulle: ”Perkele, jos se systeemi tulee tänne, niin minä lähden vintovkan kanssa metsään.” (Perkele on suomenkielen voimakkain kirosana, vintovka on eräs venäläisen sotilaskiväärin merkki, sitä käytetään joskus kuvaamaan yleensä kivääriä.)

Tällä hetkellä

Tällä hetkellä Suomella on Venäjän Pohjoisen ja Itämeren laivastojen vuoksi suuri geopoliittinen merkitys Venäjälle. Jo yksinomaan Muurmanskin tukikohdat sukellusveneineen ja ohjuksineen merkitsevät sitä, että kriisin puhjetessa Venäjä ilman muuta yrittää miehittää Suomen. Onneksi ennen miehitystä joukkojen keskitykseen menee niin paljon aikaa, että Suomella on aikaa valmistautua hyökkäyksen torjumiseen ja mahdollisesti jopa estää koko valloitusyritys alkuunsa.

Samoin, jos Venäjä aiheuttaa valloitusyrityksellään kriisin Baltiassa, Suomen etelärannikkoatarvitaan sekä hyökkäykseen että puolustamiseen. Liittymällä Natoon Suomi valitsi, kumman puolen joukot tänne kriisitilanteessa mieluimmin otetaan. Groznyin, Aleppon, Mariupolin, Hersonin raunioiden ja Butschan joukkomurhan jälkeen valinta ei ollut vaikea, Eivätkä Nato tai USAkoskaan ole atomiaseilla tai muutenkaan Suomea uhanneet.

Historia on meitä opettanut, ettei puolueettomuus suurvallan naapurina anna turvaa. Kenraalien kartoissa ei ole harmaita alueita. Ja Stalinia lainatakseni ”kaikki tssä maailmassa voi muuttua.”

Suomen itärajalla olevien poliittisten järjestelmien ja elintasojen kuilu on ehkä Euroopan syvin. Venäjä on autoritaarinen fasistinen valtio. Lukijan on syytä verrata tietojaan Venäjästä Wikipediasta löytyvään fasismin määritelmään Faschismus – Wikipedia. Määräajoin järjestettävät vaalit eivät ole vapaat eivätkä rehelliset, media on hallinnon tiukassa valvonnassa, oikeuslaitos ei ole riippumaton, vastustajat ovat vankiloissa tai heidät on murhattu, myös ulkomailla asuvia vastustajia murhataan, koululaiset harjoittelevat sotilasaseiden käsittelyä jne.

Suomen demokratia on yksi maailman parhaiten toimivista ja korruptiota on vähän. Suomi on valittu jo seitsemän kertaa maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Mittaustavan mukaan olisi ehkä parempi puhua maailman tyytyväisimmästä kansasta. Elintason kuilu on näkyvä. Venäjällä elintaso on Moskovassa ja Pietarissa hyvä mutta muualla maassa kehitysmaatasoa.

Ollessamme osa Venäjää 1809 – 1917 Suomelle oli myönnetty autonomia. Se säilytti ruotsalaisen oikeusjärjestelmän, protestanttisen uskonnon samantyyppisen hallinnon kuin Ruotsissa -oman senaatin (hallituksen) ja esimerkiksi oman valuutan alkaen 1860 keisari Aleksanteri II:n armollisella päätöksellä.

Venäläinen maaorjuus ei koskaan tullut Suomeen. Suomi säilyi kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan pohjoismaisena, ja yhteiskunnan instituutiot arkipäivän tasollakin säilyivät ennallaan. Keisarit olivat suomalaisiin alaisiinsa ja suomalaiset keisareihinsa tyytyväisiä. Senaatin torilla vastapäätä Suurkirkkoa tsaari Aleksanteri II:n patsas seisoo kaikkien poliittisten ja sotilaallisten mullistusten jälkeenkin eräänlaisena Suomen kansan kiitoksena tsaarille. Vasta Venäjän vallan loppuaikoina Nikolai II:n aikana välit kiristyivät. Suomalaiset kuvaavat tuota aikaa sanalla ”sortovuodet”.

Toisen maailmansodan, siis venäläisille hävityn kahden sodan (Talvisota ja Jatkosota) jälkeen Suomi kuului selvästi Venäjän etupiiriin ihan niin kuin Churchill, Roosevelt ja Stalin Jaltalla sopivat. Franz Josef Straußin käyttämä termi ”Finnlandisierung” kuvaa hyvin tuolloista riippuvuuttamme Venäjästä. Vähitellen askel askeleelta Suomi hankki lisää liikkumatilaa. YK:hon liityttiin 1955, EFTA:an 1986, EU:hun 1995, Euro otettiin käyttöön 2002 ja nyt Natoon 2023. Voidaan sanoa, että nyt Suomi on täysin integroitunut Länteen.

Aseistuksessa ja tukikohdissa Venäjällä on yksinomaan Suomen läheisyydessäkin murskaava ylivoima. Seuraavalla sivulla on kartta Venäjän joukoista Suomen lähellä.

Venäjän asevoimat kokonaisuudessaan on kuvattu esimerkiksi Wikipediassa StreitkräfteRusslands – Wikipedia

Suomen itärajaa ei ole linnoitettu. Puolustus perustuu metsien, soiden, kallioiden ja järvien merkityksen tunnistamiseen ja niiden hyvksikäyttöön. Pohjois- ja Keskisuomen kohdalla liikenneväylät ovat Suomen ja myös Venäjän puolella huonot, mikä vaikeuttaa valloitusyrityksiä niiltä suunnilta. Kaakkois-Suomessa on järvien ja kapeikkojen vuoksi hyvät puolustautumismahdollisuudet, Mutta Suomen rannikot ovat verrattain avoimet ja kuten Ukrainassa on nähty, ilmapuolustuksessa on aina aukkoja.

Suomen puolustusvoimien vahvuus on seuraava:

Sotilaita

aktiivipalveluksessa 23 000

sota-ajan vahvuus 280 000

muu koulutettu reservi 500 000

Materiaalia

Tykistöä  yli 1 500

Hävittäjiä 62

Taistelupanssareita 200

Muuta mekaniikkaa yli 1000

Vaatimaton laivasto

Suomen puolustusvoimat on kuvattu esimerkiksi Wikipediassa Verteidigungskräfte Finnlands – Wikipedia

Edellä olevat tiedot paljastavat hyvin voimasuhteiden epätasapainon.

Itsenäisyytensä ajan Suomi on joutunut lähtemän siitä, että sodan aikana omilla voimilla tullaan toimeen muutama viikko tai kuukausi. Sen jälkeen saadaan apua jostain. Liittyminen Natoon teki tämän strategian entistäkin uskottavammaksi. Edellyttäen tietysti, että voimme luottaa tarvittaessa Naton ja muun lännen apuun.

Suomen itsenäisestä puolustusstrategiasta Toisen maailmansodan päätyttyä voidaan puhua Neuvostoliiton sortumisen jälkeen. Suomella oli sitä ennenkin tavoitteena puolustaa maata mahdollista hyökkäystä vastaan. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen alettua 1985 puolustusstrategia alkoi olla realistisella pohjalla. Erikseen on vielä syytä painottaa, että ulkopolitiikan tavoitteena on tietenkin suhteiden pitäminen naapureihin sellaisina, että sotaa ei syty.

Ovatko Suomen puolustusvoimat riittävän vahvat muutaman viikon puolustustaisteluihin? Ukrainan sodan kokemusten mukaan ovat. Erityisesti maavoimia ja tykistöä on riittävästi. Suomen hävittäjät alkavat kyllä jo olla käyttöikänsä loppupäässä. Mutta alkaen vuodesta 2026 ne korvataan huippumoderneilla amerikkalaisilla F-35 hävittäjillä. Ilmatorjunnassa on puutteita kauko ja korkeustorjunnassa, mutta kunhan Israelista tilattu Daavidin Linko ( David’s Sling) toimitetaan.ilmapuolustusvalmius on riittävä. Suomen merivoimat ovat vaatimattomat ja Ruotsin toivotaan Naton jäsenenä ja tehtyjen sopimusten perusteella tulevan apuun nopeasti.

Suomen sotilaallinen voima perustuu paitsi aseisiin myös koulutettuihin reserviläisiin. Suomalaisten puolustustahto on erittäin korkea. Yli 80 % suomalaisista ja reserviläisistä haluaa, että maata puolustetaan asein hyökkäystä vastaan. Venäjän tavoitteet ovat tulleet selviksi sekä sanoissa että teoissa. Jo ennen Ukrainan sotaa presidentti Putin, hänen läheiset neuvonantajansa ja valtion hallussa oleva media toistuvasti kertoi Venäjän tavoittelevan joko keisarinvallan tai Neuvostoliiton aikojen mahtavuutta ja rajoja. Meillä Suomessa ja koko Lännessä kerrottiin tuon viestin olevan tarkoitettu vain Venäjän sisäiseksi. Hyvä kuvaus löytyy vaikkapa seuraavasta linkistä Russlands Motive der Macht | Terra X - die Wissens-Kolumne - ZDFheute

Kun katsomme luetteloa Venäjän valloituksista tällä vuosituhannella, tulee selväksi, että kyse ei ole vain sanoista - Tšetšenia 1999 -2009, Georgia 2008, Krim ja Itäukraina 2014 ja 2022 hyökkäys

Ukrainaan. Eikä kannata sulkea silmiä myöskään tapahtumista Transnistriassa, Etelä Ossetiassa ja Abhasiassa. Kauhistuttavinta kuitenkin on verrata Putinin Venäjän sisäistä muutosta, tavoitteita javalloituksia Hitlerin Saksaan – esim. valloitukset Reininmaa 1936, Itävalta 1938, Tšekkoslovakia 1939 ja toisen maailmansodan aloitus 1939. Venäjän sisäinen kehitys on ollut myös samanlaista kuin Saksassa 1933 – 1939. Kokonaiskuva on yksinkertaisesti hirveä. Putinin nimittäminen Putleriksi ei ole asiatonta vaan perusteltua.

Täyskäännös Suomen turvallisuuspolitiikassa alkoi marraskuussa 2021, kun Presidentti Putin ilmoitti Venäjän vastustavan Naton laajentumista itään ja vaativan USA:n ja Naton sitoutumista laajenemisen pysäyttämiseen.

Suomen Natoon liittymisen askeleet olivat lyhyesti kerrottuna seuraavat. Täyskäännös Suomen turvallisuuspolitiikassa alkoi marraskuussa 2021, kun Presidentti Putin puheessaan suurlähettiläille ilmoitti Venäjän vastustavan Naton laajentumista itään ja vaativan USA:n ja Naton sitoutumista laajenemisen pysäyttämiseen. 14.1.2022 Venäjän ulkoministeri Lavrov sanoi Venäjän kunnioittavan

Suomen suvereniteettia ja Suomi ja Ruotsi voivat itse päättää liittoutumisestaan. Lavrov kuitenkin korosti, että Venäjä arvostaa maiden liittoutumattomuutta. 21.1.2022 presidentit Putin ja Niinistö kävivät ratkaisevan puhelinkeskustelun, jossa Putin Niinistön suoraan kysyessä vahvisti, että Venäjän Naton laajentumisen keskeyttämistä koskeva vaatimus koski myös Suomea ja Ruotsia. Venäjä siis puuttui itsenäisen Suomen turvallisuuspoliittiseen päätösvaltaan ja halusi pakottaa

Suomen takaisin vasallikseen ja osaksi havittelemaansa turvavyöhykettä. - Ja suurvallan turvavyöhyke tarkoittaa aluetta, jossa se pyrkii sotansa käymään, ampumaan alas vihollisen ohjukset mukaan lukien atomikärjillä varustetut ja tarvittaessa miehittämään alueen. Suomen historian lehti oli kääntynyt.

Valtion johto teki päätöksen Suomen ohjaamisesta Natoon. Ongelmana oli aluksi epätietoisuus kansan mielipiteistä. Suomihan on demokraattinen valtio, jossa päätöksiä ei tehdä, jos kansan tiedetään sitä selvästi vastustavan. Ratkaisun toi maaliskuussa 2022 tehty mielipidetutkimus, jonka mukaan 60 % suomalaisista kannatti Natoon liittymistä. Kansanäänestyksen järjestämisestä Natoon liittymisestä keskusteltiin, mutta sitä ei peläten Venäjän vaikuttamisyrityksiä järjestetty.

Mielipidetiedustelujen mukaan kansan selvä enemmistökin vastusti kansanäänestyksen järjestämistä ja viestitti päättäjille ”teidät on demokraattisesti rehellisissä vaaleissa valittu tekemään juuri tällaisiavaikeita ja merkittäviä päätöksiä, tehkää työnne!”. On syytä muistaa, että Venäjä oli ennen mielipidetutkimusta 24.2.2022 hyökännyt Ukrainaan, ja uhkailut ydinaseilla olivat alkaneet.

Presidentti Niinistö kävi vielä useita keskusteluja presidentti Putinin kanssa, mutta toiveita sodan päättämisestä ei ollut näkyvissä. Suomen edellä kuvaamalta puolustusstrategialta oli uskottavuus pudonnut pois, ja 12.5.2022 presidentti Niinistö ja pääministeri Marin ilmoittivat kannattavansa Suomen jäsenhakemuksen lähettämistä Natoon.

Natohakemuksen lähettämisestä äänestettiin Suomen Eduskunnassa 17.5.2022. Eduskunnan 200 kansanedustajasta 188 kannatti jäsenhakemuksen lähettämistä, 8 vastusti sitä ja 3 oli poissa. 1.3.2023 oltiin niin pitkällä, että valmiista sopimuksesta järjestettiin lopullinen äänestys Eduskunnassa. 184 edustajaa äänesti Naton kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisen puolesta, 7 sitä vastaan, 1 äänesti tyhjää ja 7 edustajaa oli poissa. Eduskunnan puheenjohtaja ei näissä äänestyksissä käytä ääntään, siksi äänten yhteismäärä on 199. Lopullisesti Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023.

Prosessi oli siis äärimmäisen demokraattinen ja harvinaisen yksimielinen. 97 % suomalaisista kannattaa Ukrainan auttamista. Suomen kansan halu pysyä itsenäisenä ja osana Länttä, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen Suomeen kohdistamat uhkaukset tekivät tehtävänsä.

Nöyristely Venäjän edessä ei takaa rauhaa vaan ainoastaan lisää tuulta Venäjän harjoittamanuhkailun ja kiristyksen purjeisiin.

Tapahtumat Suomen Natoon liittymisen jälkeen ovat vahvistaneet Suomen asemaa.

Merkittävin on tietenkin ollut Ruotsin hyväksyminen Naton jäseneksi 7.3.2024. Suomenselusta ja tarvittaessa avun saamisen logistiikka on nyt turvattu. Suomella on lisäksi nyt kahdenväliset puolustussopimuksen Ison-Britannian ja USA:n kanssa, mikä jossain määrintarvittaessa vahvistaa niiden sitoutumista Suomen puolustamiseen – vaikka me kyllämuistamme, että Ukrainallakin oli vuonna 1994 Venäjän, USA:n ja Ison-Britannian antamatturvatakuut, ja vaikka historia on opettanut, kuinka nopeasti erilaiset puolustussopimukseton irtisanottu Russland garantiert 1994 Souveränität der Ukraine - SWR Kultur .

Suomen maaperällä, ainoana Venäjän rajanaapurina olevana Natomaana, ei ole pysyviämuiden Natomaiden joukkoja. Yhteisiä harjoituksia kyllä järjestetään. Suomen ja Ruotsinomat lait kieltävät ydinaseet ja niiden sijoittamisen maahansa. Nyt Ruotsin pääministeri onilmaissut, että asia voisi sotatilanteessa muuttua. Suomessa ydinaseista ei käydä keskustelua, Natojoukkojen sijoittamisen tarpeesta tehdään tutkimusta. Mutta on syytä huomata, että ehkä juuri näiden asioiden pohdinnan vuoksi Venäjän uhkailut ovat keskeytyneet tai loppuneet, eikä uusia hybridioperaatioita ole meneillään. Luulenpa ja toivon, että Venäjä on tajunnut Suomeen kohdistuvien uhkauksien ja hybridioperaatioiden vaikutuksien olevan muuta kuin heidän toivomansa ”nuo hullut tschuchnat 3 näyttävät tekevän mitä vain turvallisuutensa lisäämiseksi.” ( Tschuchna on venäläisten pilkkanimi suomalaisille)

Nöyristely Venäjän edessä ei takaa rauhaa vaan ainoastaan lisää tuulta Venäjän harjoittaman uhkailun ja kiristyksen purjeisiin. Tämän me olemme Venäjästä oppineet.

Seuraavassa linkissä olevan Venäjän analyysin kuuntelu vaatii aikaa kokonaisen tunnin mutta auttaa ymmärtämään Suomen toimintaa Evaluation of Russia by Finnish Intelligence Colonel(English audio) | December 3, 2018 – YouTube Tahto puolustaa Suomea ja tahto auttaa Ukrainaa sentaistelussa itsenäisyytensä puolesta ovat Suomessa vahvat. Suomalaisten puolustustahtoon viittasin jo aikaisemmin. Sitoutuminen Ukrainan auttamiseen ja jopa puolustamiseen suorastaan hätkähdyttää.

Eurobarometrin tekemän kyselyn mukaan 97 % suomalaisista kannattaa Ukrainan auttamista. Televisiokeskustelussa hetki sitten Vihreiden entinen ja Vasemmistoliiton nykyinen

puheenjohtaja kertoivat olevansa valmiita lähettämään Naton joukkoja Ukrainan avuksi, jos Ukraina olisi häviämässä sodan. Juontajan hämmästykseen ja viittaukseen mahdolliseen kolmanteen maailmansotaan rouvat vastasivat kuin yhdestä suusta ”Venäjä ei saa voittaa”. Pääministeri Petteri Orpo sanoi muutama päivä sitten, että Venäjän voitto Ukrainassa olisi katastrofi Suomelle ja eksistentiaalinen uhka koko Euroopalle. Täällä vallitsevan käsityksen mukaan Venäjä jatkaa valloituksiaan ainakin Baltiassa ja mahdollisesti myös Suomessa, jos sen annetaan voittaa Ukrainan sota. Meidän suomalaisten on melkein mahdotonta ymmärtää ja hyväksyä, että Espanjan pääministeri pyytää Naton pääsihteeriä puhumaan vähemmän sodan uhasta, kun kansa hermostuu, presidentti Biden pyytää Ukrainaa pommittamaan vähemmän Venäjän öljysäiliöitä, kun öljyn hinta nousee, ja vain vähemmistö saksalaisista olisi valmis puolustamaan maataan mahdollista hyökkäystä vastaan.

Ajatuksia jatkosta.

Liittymällä Natoon Suomi hakee turvaa Venäjän mahdollista yritystä vastaan ”pienellä ja nopealla erityisoperaatiolla” valloittaa Suomi, kuten Stalin yritti 1939 ja Putin helmikuussa 2022 Ukrainassa. Tällä hetkellä Venäjä näyttää olevan sotilaallisesti liian heikko valloittamaan Ukrainaa, ja Natoa vastaan se on selvästi alakynnessä. Suomi on siis ainakin toistaiseksi turvassa.

Jos taas Ukrainan sota laajenee Venäjän ja Naton tai Venäjän ja EU:n väliseksi sodaksi,sodan painopiste ei ole täällä pohjoisessa vaan Keski-Euroopassa, ja sota ei vyöry Suomen yli edestakaisin. Tilanne on hyvin samanlainen kuin 1941 -1945. Jos sota laajenee atomisodaksi,se ei ole ainakaan Suomen syy. – Ja on lopputuloksen kannalta yhdentekevää, onko Suomi Naton jäsen vai ei.

Atomisodan syttymiseen me täällä Suomessa emme usko. Kokemukset esimerkiksiKuuban ohjuskriisistä 1962 ja Afganistanin sodasta 1979 – 89 kertovat, että Venäjää voikäsitellä samalla tavalla kuin kiristäjiä yleensä. Kun kova tulee vastaan, kiristäjä perääntyy.

Jos lähdet mukaan kiristäjän peliin, peräännyt ja maksat loppuelämäsi. Kuten edellä Martti J.Karin YouTube videosta käy ilmi, Venäjä halveksii heikkoja ja taipuvaisia ja arvostaa kovuuttaja päättäväisyyttä. Ennen atomisotaa, Venäjällä valta vaihtuu.

On myös syytä muistaa, että Suomea ei Toisen maailmansodan tuloksena miehitetty. Syynä oli ilmeisesti ainakin osittain suomalaisten kova Neuvostoliiton hyökkäyksen vastustus– keinoja kaihtamatta. Venäjä arvosti tuolloin ja arvostaa edelleenkin eniten kovuutta jasotilaallista voimaa. Suomalaiset näyttävät hyvin muistavan tämän historian opetuksen.

Helsingissä 30.5.2024

Matti Karvinen

Tierokirjailija