keskiviikko 26. elokuuta 2015

Yhteiskuntasopimukseksi kelpaa - Uutta työtä



Liian harvat ovat halukkaita investoimaan omilla resursseillaan uuden taloudellisen aktiivisuuden syntymiseen. Tilanne koskee sekä yrityksiä, yrittäjiä että työntekijöitä/toimihenkilöitä. Yhtä lailla aktiivisessa toiminnassa jo mukana olevia että työttömiä tai olennaisesti alityöllistettyjä. 

Eiliset TEMin (ja Tilastokeskuksen) työttömyysluvut kertovat karua kieltään. Virallisesti jo yli 380.000 ihmistä työttömänä työnhakijana mikä käytännössä, joskin "inhorealistisesti" tarkasteltuna tarkoittaa kokemukseni mukaan yli 700.000 ihmistä. Jos vertailukohdaksi hyväksytään valtakunnan työvoima noin 2,7 miljoonaa, puhutaan jo nyt noin 25% "työttömyydestä". Nämä ovat siis suurimmalta osalta ihmisiä, jotka eivät saa palkkaa ja joiden elinkustannuksista suurimman osan maksamme verovaroista.

Meillä ei ole näin suureen työttömyyteen varaa. Ei ole ollut aiemmin. Ei edelleenkään ole.

Tähän työttömyystarkasteluun eivät vielä sisälly sen paremmin julkisen sektorin kuin kolmannen sektorinkaan (puolueet, etujärjestöt, kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö) julkisilla varoilla elävät byrokraatit, joiden merkitys kansantalouden tilinpidossa ainakin lyhyellä aikavälillä on lähinnä olla kustannusrasite. Määrä on työttömien nykymäärään verrattuna karkeasti ottaen toinen samanmoinen. Toiset 25% työvoimasta.

Meillä ei tässä määrässä ole näihinkään varaa. Ei ole ollut aiemmin. Eikä edelleenkään ole.

Vähintään vuodesta 2008 ovat hallituksemme näperrelleet fantastisia visioitaan ja odottaneet "seuraavana vuona" tulevaa suhdannekäännettä parempaan. Sen seurauksena rahoittaneet elämisemme ja erikseen erityisesti kunnallisen sektorin korottamansa palkkakulut kasvavalla vuosittaisella 7 - 10 miljardin euron velan lisäyksellä. Tänä aikana myös virkamiehet, poliitikot ja muut etujärjestöt ovat kehittäneet joukon, vuosittain tai vaalikausittain vaihtuvan rahareiän, "uuden työn" aikaansaajan, joista viimeisimpänä turhakkeena tulee mieleen Team Finland. Ja todella vain yhtenä pienenä, eikä varmaankaan edes kalleimpana esimerkkinä. 

Merkittävää suhdannekäännettä ei ole näkynyt. Ei ainakaan positiiviseen suntaan. Apatian ja toimettomuuden seurauksena maan tilanne on kehittynyt siihen ainoaan mahdolliseen suuntaan mihin apatia, päättämättömyys ja toimettomuus yleensäkin. Huonosta vielä huonompaan. Olisi varmaan syytä alkaa luoda uutta työtä. Ennen kuin se maasta kokonaan loppuu. 

Mistä sitä uutta työtä sitten voisi löytää? Yrityksiltä? Puolueilta? Niitä edustavilta poliitikoilta? Etujärjestöiltä? Oppilaitoksilta? Tutkijoilta? … Eivätpä ole onnistuneet tähän mennessä. Ainakan riittävässä määrin. Mikä saa uskomaan, että nyt onnistuisivat? Edes jossain määrin? Ei heitä oikeasti kiinnosta. Palkka juoksee. Meidän maksama.

Oman kokemukseni perusteella ratkaisu löytyy sieltä ja niiltä, joilla tarve on suurin. Työttömiltä itseltään. Niiltä heistä, joilla ahneutta vielä riittää. Niiltä jotka vielä tahtovat ja uskaltavat kokeilla uusia tekemisen tapoja ja viis veisaavat kaikesta tarjolla olevasta. Kaikesta mikä ei tähänkään mennessä ole onnistunut. Jotka uskaltavat pyristellä vastavirtaan ja tehdä asioita, joita ei pitkään aikaan ole tehty. Ja tehdä niitä tavoilla, joilla niitä ei ole tavattu tehdä. Ihmisiä, jotka uskaltavat myöntää sen, että muiden - varsinkaan intitutionalisoitujen ”auttajien” varaan - ei pidä laskea.

If it is to be,
it is up to me.

Emme tarvitse uutta tietoa ja osaamista. Tarvitsemme ensisijaisesti uutta työtä ja tekemistä. Valmiita ratkaisuja tai malleja ei ole. Varmaa on kuitenkin, että niitä eivät osaa luoda ne, jotka ovat aiemmin yrittäneet ja epäonnistuneet. Kunhan edes tieltä poissa pysyisivät, tukisivat ja kannustaisivat. Itse ne työt on luotava. Ne saattavat osata, jotka niitä tarvitsevat?

Ohjenuoraksi kelpaa hyvin edellislamasta mieleeni jäänyt;


Kyllä Herra airot antaa,

mutta itte tarttis´soutaa.
Lähettänyt klo 8 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,

tiistai 25. elokuuta 2015

Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi?



Huoli Suomen selviämisestä kasvaa kovaa vauhtia. Syynä ennakkotiedot niistä toimista, joihin kolmen Sn hallitus on ryhtymässä Suomen pelastamiseksi. Suurena huolena luonnollisesti se, että tietoja pihdataan ja vatuloidaan vatuloimasta päästyäkin. 

 Näyttää siltä, että vasta kun yhteiskuntasopimus ei natsannut alettiin miettiä, mitä sitten. No hyvä jos edes nyt mietitään. Kovin vakuuttavaa kuvaa selkeistä visioista ei kuitenkaan synny sillä, että ensin luvataan kertoa ja kun luvattu päivä koittaa kerrotaan, että seuraavalla kerralla - muutaman viikon päästä - kyllä sitten mennään yksityskohtiin. 

 Ne vähäiset yksityiskohtaiset tiedot konkretiasta jotka on saatu - kauppaliikkeiden aukioloaikarajoitusta poistaminen, kehitysyhteistyövarojen olennainen leikkaaminen ja painopisteen siirtäminen Suomen teollisuuden projektirahoitukseen, te-toimistojen työn digitlisoimisella sekä yksityisten työvoimapalveluiden hyödyntämisellä ja työnantajamaksujen karsiminen - panevat kyllä epäilemään keitä lobbareita on taas herkällä korvalla kuunneltu. Toivottavasti niiden merkityksettömyys hallituksen syiden poistamispainotuksissa ei ole ennakointia tulevasta.

 Samoja porukoita muuten kuunneltiin myös vuonna 2007 ja 2011 varsin masentavin seurauksin. Vajaa miljardi yritysverokantaa siirrettiin työllisyyden parantamisen nimissä yritykseille lopputuloksena sen jakaminen osinkoina omistjille. No mitä nyt lisäksi yhdelle loukkaantuneelle pääministerille hetkellinen suojatyöpaikka lobbarina ja toiselle, meille muille kalliiksi tullut kuningastien alkupää ylikansallisten lihapatojen ääreen. 

 Ja tähän kätkeytyy myös suurin huoleni. Persujen uutta luovaan positiviseen voimaan taloudellisena ajatuspajana en ole koskaan uskonut enkä luottanut. Kiinnitänkin huomiota siihen, että päämisteri ja valtionvarainministerit edustavat sitä samaa arvomaailmaa ja ajattelua, jonka seurauksena on ollut julkisen velan kaksinkertaistuminen, kansallinen apatia ja edelleen sama joukko ratkaisemattomia rakenteellisia ongelmia, jotka maamme ovat nykytilanteeseen saattaneet. 

 Heidän resepteillä on maan henkinen ja taloudellinen voimaa ajettu alas viimeisten 8 - 12 vuoden aikana. Mikään ei anna aihetta uskoa, että he olisivat jotain sinä aikana tai ykskaks vaalien jälkeen jotain oppineet. Rotista suurin osa on jo jättänyt laivan. Eikä yksi, eikä edes kaksi uutta pääskyä vielä kesää tee. Ei edes kevättä. 

 Mutta on meillä ainakin yksi toivo. Ei järin todennäköinen mutta mahdollinen. Saattaa tapahtua kuten aina ennenkin, maailmanmenossa tapahtuu jotain toimenpiteistämme riippumatonta, joka pelastaa maamme poliittisen eliittimme päättömyyksistä huolimatta.

 Tässä sitä tavoitetta teille. 
Lähettänyt klo 6 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

maanantai 24. elokuuta 2015

Työ ei luo rahaa, sen tekee velka



Investoinnit ja kuluttamisen aktiivisuus ovat talouden moottorit, eivät leikkaukset eikä säästöt. Työ ei luo rahaa, sen tekee velka. Työ luo tavaroita ja palveluja. Vasta niiden ”ostaminen” tai kuluttaminen luo rahaa. Sillä jos ei ”ole mistä ottaa” ja millä maksaa on otettava velkaa. Me olemme keskittyneet luomaan velkaa, kuluttamaan ja luotto loppuu aikanaan. Maksumiehiksi löytyvät taas ne, joiden osuus rahan luomisessa on pakon sanelema.

”Saksan valtiovarainministeriö arvioi maan budjetitiylijäämän kasvavan tänä vuonna viiteen miljardiin euroon, uutisoi Der Spiegel” Talouselämän mukaan.

Euro-alueen, EUn ja koko maailman intressissä olisi, että Saksa käyttäisi budjettiylijäämän talouteen; investointeihin ja kulutukseen. Saksan valitseman rahapoliittisen linjan mukaan lienee kuitenkin todennäköisintä, että se käytetään velanmaksuun. Ottakoon muut velat vastuulleen, kuten tähänkin asti.

On monia tapoja käydä sotaa.... ” Näin kommentoin. Ja annoin taas ajatusten lentää.

Raha on velkaa. Se ei enää muuhun perustu. Ei hopeaan, ei kultaan ei metsään eikä maksukykyyn. Yksinomaan sijoittajan arvioon lainanottajan maksukyvystä ja kansainvälisten rahoituslaitosten tapauksessa silläkään ei taida olla kaksinaista merkitystä? Voitot kun osataan yksityistää ja tappiot panna veronmaksajien – kenen milloinkin – maksettavaksi.

Voidakseen ”luoda” rahaa maailmaan jonkun on otettava vastaava määrä velkaa vastuulleen. Joko samassa maassa tai sen ulkopuolella. Se riittää. Siksi vientiteollisuuden merkitys on jatkossakin ylitse muiden. Sen avulla saadaan kansakunnat ottamaan velkaa, velkaantumaan.

Esimerkkinä vaikkapa Kreikka. Kun maa, Turkin pelossa ja NATOn rohkaisemana katsoo ehdottomasti tarvitsevansa sukellusveneitä, panssarivaunuja, lenkokoneita ja muita sotatarvikkeita – eivätkä sillä rahat moiseen riitä – se ottaa lainaa. Sitä se saa niiden maiden viennin rahoittajilta, jotka nuo lelut valmistavat. Saksasta, Ranskasta, Isosta Britanniasta, Yhdysvalloilta.

Kun vielä valmistajamaa ja velanottajamaa kuuluvat molemmat NATOon, jonka keskeisin osapuoli USA on oppinut ratkaisemaan kaikki konfliktit viimekädessä voimankäytöllä ja jolla aiempien kokemusten perusteella on ollut Euroopan epäyhtenäisyyden, riitaisuuden ja sotaisuuden seurauksena aina maksajan tai rahoittajan rooli, ei motivaattorin löytäminen moisille ostoille ja velanotolle ainakaan ole vaikeaa ollut.

Esimerkki ei tietenkään toimi yksin sota- ja aseteollisuuden osalta vaikka ns. suurvalloista suuri osa työllistää merkittävän osan väestöstään niiden tuotteita valmistamaan. Se koskee yhtälailla kaikkia muitakin suuria investointeja - siltoja, tietä, rautateitä, lentokenttiä, rakennuksia, kaikkea ja mitä tahansa, mitä tarvitaan tai halutaan. Ja niin kauan kuin pankeilla ”luottoa riittää” se koskee myös palveluja. Siitä Suomen fantsuilun, viimeisten 7 – 8 vuoden rahoittaminen on mm. selvä osoitus.

Jos yksittäinen kansakunta katsoo tarvitsevansa jotain, mitä se ei maan omilla resursseilla saa, tai mihin se ei omia resurssejaan halua käyttää, sen on otettava velkaa. Ja sitä vientituottajat ja viime kädessä kaikenkarvaiset rahoituslaitokset avokätisesti tarjoavat. Tarvittaessa vaikka ”lentokenttien tulevia laskeutumismaksujavastaan”.  Ja kun pankkiirien bonukset on ensisijassa sidottu kykyyn luoda uutta rahaa pannaan taatusti kaikki myyntikyvyt peliin. Ja houkutuksia on riittänyt kovin monessa maassa.

Me täällä Suomessa olemme nyt auttaneet luomaan maailmaan uutta rahaa vajaan 10 miljardin vuosivauhdilla 7 – 8 viime vuotta. Ongelmamme on, että olemme käyttäneet luomamme uuden rahan – ottamamme velat – ylläpitääksemme julkisen- ja yksityisen sektorimme vanhentuneita yhteiskunnan rakenteita. Olemme ylläpitäneet ja kasvattaneet jakovaraa velkarahalla. Ottaneet syömävelkaa, josta emme itsellemme jatkossa saa kuin lisää kuluja.

NOKIAN tähdenlennon, metsäteollisuuden rakennemuutosten ja tekemättä jätettyjen yhteiskunnan ylisuurten kustannusten aiheuttamien rakennemuutosten seurauksena meillä ei ole tarpeeksi vietävää, siis sellaista tuotetta taipalvelua josta ulkopuoliset olisivat halukkaasti maksamassa, hintaa jota niistä haluamme. Ja kun EU on ajanut Saksan uskonnollis-moraalista rahapolitiikka-fanatismia on se samalla kuristanut Euroopan kyvyn ja halun kuluttaa ja investoida. Ja meidän kykymme viedä.

Kun Eurooppa, jossain vaiheessa maailman suurin markkina-alue on keskittynyt vuosikausia talouksiensa kurittamiseen ja Saksan budjettiylijäämän kasvattamiseen, ei liene ihme jos seurauksena on maailman suurimman tai lähes suurimman vientimaan sakkaaminen? Ex oriente lux. Sieltäkö se nyt sitten alkaa? Ryhtiliike?





Ja loppuun vielä kooste viime aikojen yrityksistäni vaikuttaa tulevaisuuteemme. Lähinnä varmaan omaan arkistoon.

Ei paljoa älliä vaadi huomata, että Suomen verotus on vähäjärkistä touhua. Sen muuttaminen kaatuu verouskovaisten jatkuvaan hallelujaan. Sen ajantasaistaminen taas puolueita edustavien kansanedustajien haluttomuuteen hoitaa niitä hommia, jota heidät on valittu hoitamaan. Puolueitten mielenkiinto taas keskittyy seuraaviin vaaleihin. 

Mutta kunnioitettavaa ja rehellistä on tuoda julki, että erityisesti fantsuttelija-hallitustemme seurauksena "Elämme Suomen pitkäkestoisinta lamaa, vaikka jostain syystä lama-sanan käyttöä kartetaan. Keskeisenä syynä laman pitkittymiselle on juuri veropolitiikka." 

Ja sitten tilanteeseen keskeisimmin syyllistyneet alkavat vääntää Yhteiskuntasopimuksia, maksumiehiä yksilöidäkseen.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/aivan+vahajarkista+touhua++sijoittaja+ihmettelee+suomen+verotusta/a2319869>



Kun Eurooppa, jossain vaiheessa maailman suurin markkina-alue on keskittynyt vuosikausia talouksiensa kurittamiseen ja Saksan budjettiylijäämän kasvattamiseen, ei liene ihme jos seurauksena on maailman suurimman tai lähes suurimman vientimaan sakkaaminen?



Euro-alueen, EUn ja koko maailman intressissä olisi, että Saksa käyttäisi budjettiylijäämän talouteen; investointeihin ja kulutukseen. Saksan valitseman rahapoliittisen linjan mukaan lienee kuitenkin todennäköisintä, että se käytetään velanmaksuun. Ottakoon muut velat vastuulleen, kuten tähänkin asti. 

On monia tapoja käydä sotaa....




Jo alkaa olla korkea aikakin. Tähän asti Saksa onkin onnistunut ja sen on annettu imuroida euro-kriisin kaikki hyödyt yksin itselleen.

Jos muistamme miten Saksan moralistinen ja tilanteeseen sopimaton rahapolitiikka on raunioittanut ensin muun Euroopan ja myöhemmin maailman talouden kehittymismahdollisuudet, on jopa Kiinan taantuvan talouden syy suurelta osin löydettävissä Berliinin päätöksistä. Kun Eurooppa ei osta ei edes Kiina voi tuottaa eikä viedä.

Toisaalta. Nyt kun Euroopan tulevaisuus alkaa suurimmalta osalta olla riippuvainen Saksan talouden ylikunnosta, ei kehitys anna aihetta edes vahingoniloon. Omaan nilkkaan sekin osuu.




tes konnan kannanottoon täydestä sydämestä yhtyen.

Jos Jyrki-boy, sen veli Matti, verkko-sukka tyttö Jutta, populisti-Timo ja Tumppi ovat setiä, menee kokisnuorten kannanotto edes jossain määrin oikeaan osoitteeseen. Jos vähän heitä vanhemmat ovat setiä on syytä muistaa, että yksi suurimmista maksajaporukoista ovat eläkeläiset. Etujärjestöjohtajat ajavat jäsentensä etua, ei puolueita edustavien poliitikkojen.








Ilahduttavaa havaita, että vähitellen etujärjestöjen vakiintuneet käsitykset talouden realiteeteista ja työmarkkinoiden toimivuuden lähtökohdista muuttuneessa maailmassa kyseenalaistetaan. Olisiko yhteiskuntasopimus-huuhaan ja kansalaisten kriisitietoisuuden kasvamisella vaikutusta? 



  

Kun poliisit ja virkamiehet jo joutuvat oikeuteen heille kuulumattomien tietojen luvattomasta tutkiskelemisesta, ei kai nyt kesälomasijaiselta voi muuta odottaa?

Mielenkiintoinen yksityiskohta; ilmeisen "hyvä" esimerkki suomalaisen työnjohdon tilanteesta?




Jotain tilanteesta kokeneena ja ymmärtävänä sekä aikoinaan asialle jotain myös tehneenä väitän, että ulkopuolisten mahdollisuus aikaansaada työttömien aktivoitumista, työllistymisestä edes puhumattakaan on äärimmäisen pieni. Näin on varsinkin kuin näiden ulkopuolisten kykyihin, tahtoon ja aikaansaannoksiin ei kukaan enää luota. Erityisesti tämä koskee julkisen sektorin virkamiehiä, poliitikkoja ja muita etujärjestöjä.



PS.

Otsikko on muuten hurskastelua ja pahimman luokan itsepetosta. Oikeasti, ketään ei  kiinnosta.


  

Seuraavana tasona EK lähtee ajamaan tasaveroa ja lopullisena tavoitteena varmaan vapauttaa kaikki pääomatuloa saavat perintö-, tulo- ja arvonlisäverosta? Kannustussyistä.




Kun lähes kahdeksan vuotta fantsutellaan eikä haluta talouskehityksen ja elinkeinoelämän todellisuudesta ja sen talouspolitiikalle asettamista vaatimuksista viis veisata, ei tulos voi olla ihme kenellekään. Vanha sanonta pätee edelleen; "pane lapset asialle, juoksee itse perässä". Meillä ongelmana alkaa jo olla kansalaisten totaalinen luottamuksen puute ns. kakaramaisiin päätöksentekijöihin. 

Etujärjestöt ml. puolueet, jokainen niistä, keskittyy omien intressien nurkkakuntaiseen ajamiseen, eikä kokonaisuudesta pidä huoli kukaan eikä mikään. Järjestelmämme ei enää mahdollista kansakunnan edun mukaista järkevää toimintaa. Eikä nykyinen hallitus valitettavasti näytä poikkeavan edeltäjistään ainakaan parempaan.


  


Viimeistään tämän jälkeen lienee kiihkeimmällekin kepulille selvää, että ainoastaan kilpailua lisäämällä saadaan suomalaisten ruoan hintaan joku tolkku. Monopolistinen Maan Tapa on kupannut kansalaisia jo aivan liian kauan. 





Kannattaa pitää mielessä miksi näin tapahtuu. Edes perinteisesti palkollisiksi kouluttavien oppilaitosten on hyväksyttävä puolueitten ja heitä edustavien poliitikkojen impotenssi. Kun yritystoiminnan ja erityisesti pienen yritystoiminnan toimintaedellytyksiä ei paranneta, kohta maassa ei muita olekaan kuin yrittäjiä.

Samalla on syytä muistaa, että kaikista ei ole - eikä pidäkään olla - yrittäjiksi. 


  


Ainakin tässä tapauksessa otsikointi on ilmeiesti pahasti ja tarkoituksellisesti harhaanjohtava Limbo.




Olisi koko Euroopan, ei vaan peräti koko maailman etu jos Saksassa Versaillen rauhansopimuksen lisäksi yritettäisi muistella myös sitä, kuinka monta kertaa sille on rakennettu uusi mahdollisuus. Jatkuva Saksan kauppataseen "epäterve" vahvistaminen kun ei Eurooppaa pelasta. Ei liioin Arbeit macht Frei - moralismi. Eikä pitkän päälle edes Saksaa, Suomesta nyt puhumattakaan. 

Epäterveellä tarkoitan, että euron valuuttakurssi pitkälti määräytyy markkinoilla Saksan kilpailukyvyn perusteella. Sillä Saksa imee kaiken  vientituotannon kilpailukyvyn itselleen, jakamatta sen tulosten seurauksista  ropoakaan muille, ei edes lisäämään omia investointejaan tai yhteiskuntansa kuluttamismahdollisuuksia. Onko syynä se, että se valmistautuu Germexitiin ja jättää loput euro-alueen valtioista selviämään miten parhaiten pystyvät? Kun Schäublea seuraa, en ihmettelisi ollenkaan. Deutschland, Deutschland uber alles....

  


Juuripa näin. Ongelmiemme keskeisin syy ovat yhteiskunnan ylläpitokustannukset. Tekisi vielä mieli täsmentää; yhteiskunnan kuvitellut ylläpitokustannukset. Sieltä nousee ylitse muiden poliittisen järjestelmän ylläpitokustannukset poliittiset suojatyöpaikat ja, osin edellisestä johtuva jatkuvasti tiukkeneva himosäätely.

Jälkimmäinen ei nykyisessä systeemissä voi kuin edetä tiukasta ja turhasta yhä tiukempaan ja turhempaan.

Edellinen on teoriassa helposti hoidettavissa; julkisista varoista tapahtuvan puoluerahoituksen kriminalisointi ja rahastopohjaisen puoluerahoituksen toteuttaminen puhtaasti yksityisen sektorin toimesta. Puolueiden ja niitä lähellä olevien yhteisöjen varallisuuden reduktio valtiolle ei sekään olisi pahitteeksi.

Leikkauksien kohteena olisivat päätöksentekijät itse - sekä puolueet että poliitikot - ei edes jälkimmäisen toteuttaminen ole todennäköistä.




Niin osaa Ilpo Kokkila ja SRVkin.




Maan tavasta meillä keskusteltiin kiihkeästi viimeistään vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalirahoituslahjonta - jutun jälkeen. Aika on sen valitettavasti tappanut. Nyt kepun toimintatavoista jälleen synnytettävistä maan tavoista viriää taas uutta pohdinnan juurta. Pohditaan nyt sitten, niin kauan kun voidaan.





Tulossa on, ja EU-jäsenyys lentää pesuveden mukana. Naurettavasta NATO-optiosta puhe saadaan samalla loppumaan. Olemme siirtymässä takaisin suomettumisen synkkään aikaan. Ja maksamme munattomuudestamme korkeimman hinnan.

Tästä kaikesta saamme kiittää kepua, kokiksia ja demareita. Kun yksilöinti ihmisiin käy niin helposti ja vaikka syypäitä on koko poliittinen eliittimme, koska jokainen eduskuntapuolue on ollut jo vastuussa, vaikkakin persut lähinnä opposition räksyttäjänä nostaisin esiin Kataisen, Vanhasen ja Urpiaisen roolin.


  


Eroposessi EMUsta ja ennen kaikkiea EUsta on jo aloitettu.



  

Bulvaanin vaihtuminen vain helpottaa EU-pohjaisen kilpailuvapauden määräysten poistamista. Kepu on linjansa päättänyt. Tarvittaessa Sipilän hallitus vaikka eroaa EUsta. Sehän on jo persujenkin tahto.






Helvettiäkö ketään kiinnosta se, että poliisi tietää? Jotain tarttis varmaan tehdä? Aloittaa voisi Arkadianmäeltä.






Ilahduttavaa havaita, jos edes IMF alkaa vähitellen ymmärtää, että kansakuntien kurjistaminen niiden talous tuhoamalla ei ole kenenkään kannalta pitkän päälle hyödyllistä. Ainakin siitä pitäisi viimeisen sadan vuoden ajalta olla ihan riittävästi, jopa eurooppalaista näyttöä.

Kansakuntien velka ei ole moraalinen vaan poliittinen kysymys.




Jos tavoitteena on Suomen talouden pelastaminen, eikä Kreikan kyykyttäminen Soinin lääke on myrkkyä. Suomen euroero on ratkaisu, ei Kreikan.




EU ja uusliberalistinen markkinatalouslobby on muutamassa vuodessa tuhonnut eurooppalaisuuden taas moneksi vuosikymmeneksi. Mahdollisesti vauhtia on jälleen haettava uudesta laajasta euraasilaisesta sodasta? Grexitin seuraukset ovat helposti verrattavissa Pandoran lippaan avaamiseen. Eikö maanosallamme ole ihan riittävästi ihan oikeita uhkakuvia ilman, että niitä itse typeryyksissä lisää värkätään?

Jos grexit toteutuu, on Kreikka vain ensimmäinen.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.




Uutisen tietojen perusteella uskomatonta typeryyttä ja piittaamattomuutta sekä konduktrööriltä että VRn asiakaspalvelulta.



Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

perjantai 21. elokuuta 2015

Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua, joko alkaisi löytyä halua syiden korjaamiseen?



Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kohta 10 vuotta täyttävä fantsuttelun politiikan tyhjäkäynti on aikaansaanut kansalaisten ja kansakunnan apatian ja maan kilpailukyvyn tuhoamisen. Niillä ei maata rakenneta, jos nyt kukaan enää oikeasti moisesta arkaaisesta ajatuksellisesta lähtökohdasta edes on kiinnostunut? Ja kuitenkin suulla suuremmalla; Suomi on paras maa meille suomalaisille. Tai ainakin pitäisi olla.

Yhteiskuntasopimus on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Jälleen kerran. Liinamaa I alkaneiden tupojen seurauksena rakennettu kolmikantainen konsensus on tullut päätöskohtaansa. Ilmeisesti puolueilla ja muilla etujärjestöillä ei ole enää mielessä muu kuin itselle saavutettujen etujen turvaaminen. Nollasumma on nykyisen poliittisen pelin sääntö. Siitä irtaantuminen ei enää ole nykyisen järjestelmän puitteissa mahdollista.

Demokratiamme on rapautunut puolueiden ja etujärjestöjen keskinäiseksi demokratiaksi. Kansalaisten ja kansakunnan edusta viis. Se mikä ilmeisesti pelasti ja toimi suomettuneessa, suljetussa taloudessamme ei toimi enää globaalissa, liberaalissa markkinataloudessa. Edes viiden prosentin kilpailykykyloikasta ei päästä yksimielisyyteen. (Eikä se edes riittäisi.) Tosin, pelkästään leikkamalla ei Suomea nousuun saada.

Vaaleissa tapahtuvilla äänestyssiirtymillä ei samanlaisin ideologioin varustettuja puolueita saada järjestelmää ja opittuja huonoja tapojaan muuttamaan. Järjestelmään tarvitaan rakennemuutos, Kuitenkin, puolueet ja etujärjestöt on saatava takaisin hoitamaan kansalaisten ja kansakunnan etuja. Eikä avoimessa markkinataloudessa ole tulosohjausta tehokkaampaa.

Kuin pisteenä kuuluisan i:n päällä uutisoi Hesari yhden keskeisimmistä syistä demokratiamme ja siten myös taloutemme nykyiseen alennustilaan; puoluerahoituksen. Kaupungit jakavat miljoonapotin puolueiden lähellä oleville järjestöille – yhdistykset kiistävät piilopuoluetuen. Sen lisäksi, että puolueet jakavat valtion varoista rahat omalle toiminnalleen, ne tekevät saman myös kunnissa, kuntayhtymissä, järjestöissä. Olen Meidän 15 miljardin puoluetuesta tainnut muutamankin artikkelin kirjoittaa?

Ja mitä me kansalaiset saamme vastineeksi panostuksestamme puolueiden toimintaan? Kyvyttömyyttä, tehottomuutta, tuloksettomuutta, vastuuttomuutta, osaoptimointia, kakaramaisuutta, nurkkakuntaisuutta ja pelkästään puolueiden ja poliitikkojen oman edun ajamista. Kaupan päälle vielä sakanneen ja syöksykierteessä olevan talouden ja apaattisen kansakunnan. Demokratian irvikuvan.

Jos maa ja sen talous pelastaa halutaan, on korjaustoimenpiteittein kohdistuttava nykyisten syiden poistamiseen. Kepun ja Siplän (siis Ahon ja Vanhasen) ajatukset yhteiskuntasopimuksesta olisivat joka tapauksessa olleet naurettavan riittämättömiä. Paljon muun lisäksi puolueiden toiminnan rahoittaminen verovaroista on lailla kiellettävä ja siirryttävä pelkästään yksityisen sektorin rahoitukseen. Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi

PS.

Kyllä. Nykytilanteemme on ihan omaa syytämme.
Lähettänyt klo 10 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

torstai 20. elokuuta 2015

Jäljelle jää vain johtajuus


You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time.... Kummasta mahtaa nyt olla kysymys? 
"Hallitusohjelmaa julkistaessaan hallitus totesi, että mikäli yhteiskuntasopimusta ei toteudu, nyt kaavailtujen leikkausten lisäksi tehdään miljardin euron lisäleikkaukset ja puolen miljardin euron veronkorotukset.
Sipilä korostaa kuitenkin nyt, että lisäsäästöt oli kaavailtu toteutettaviksi vasta vuonna 2017, eikä lisäleikkauksiin heti ryhdytä. Sen sijaan hallitus ryhtyy etsimään uusia keinoja, jotta yhteiskuntasopimuksen tavoitteeseen päästään."
Uskokoon ken haluaa.
Hallitus on tuskin aloittanut järjestäytymisensä ja sen jopa keskeiseksi julistama Yhteiskuntasopimus joudutaan kuoppaamaan. Tai siltä ainakin nyt näyttää. Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt viimeiksi Juha Sipilän kuningasidea ei taida taaskaan lentää? Milloin mahtaa, jos milloinkaan? Mahtaako kukaan kepussa todella ihan oikeasti miettiä miksi? Siis siitä huolimatta, että koko ajatuskin on päätön. 
Yhtä vähän kuin kansainvälistä kilpailukykyä voidaan palauttaa ja Suomen selviytymistä maailman murroksessa pelastaa sillä, että palkkatasoa alennetaan 5 prosentilla, on mahdollista poliittisten puolueitten ja muiden etujärjestöjen päätöksin laatia sellaista sopimusta, joka ei ole vanhentunut jo aikaa ennen kuin se on edes saatu aikaan. 
Syyt ovat samat kuin silloin kuin Jarmo Korhonen perunakuoppaan piiloutui. Uskottavuus ja luottamus poliittisen järjestelmämme kykyyn tuottaa kansalaisten kannalta oikeudenmukaisia ja yhteisön kannalta tarkoituksenmukaisia ratkaisuja on pitkälti kadonnut. Viimeistään iltalypsyt, lehmänkaupat ja lobatut hallitusohjelmat ovat siitä huolen pitäneet. Osaoptimoinnista ja omien etujen puolustamisesta on tullut poliittisen ja etujärjestökentän "raison d´etre". You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time....
Kun devalvoida ei uskalleta eikä lisävelkaantuminen 7 vuoden "elvytyksen" jälkeen taida edes hallituspuolueita puhutella jää ratkaisukeinoista jäljelle vain halvin - positiivinen, visionäärinen johtajuus. Katso ympärillesi. Mistä ihmeestä sellainen tähän taiotaan?


   
On 
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Yhteiskuntasopimuksen kieroutunut kangastus



Onko meillä todellakin varaa nyt, tuhlattuamme jo vähintään kahdeksan vuotta poliittiseen fantsutteluun, odotella vielä vuosi - kaksi siihen, että "pojat" saavat rauhassa nauttia palkkaansa vielä muutaman vuoden rauhassa, irrallaan todellisuuden realiteeteista? Ja rakennella yhteiskuntasopimusta, joka on irti reaalimaailmasta jo syntyessään.

 Tämän artikkelin vaihtoehtoinen otsikko voisi olla; Minä itse ja sen voittokulku. Tai miltä kuulostaisi Pähkähullut suomalaiset;  Hullumpia kuin Hullu mies Huittisista

 Ja kaikesta huolimatta; Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee luomalla uutta ja yhteistä. Se mitä tarvitsemme on uskoa itseemme ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Sitä ei rakentamamme yhteiskunta mahdollista.

 Olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan. jonka mahdollisuudet selvitä nykymaailmassa itsenäisenä valtiona itsenäisten valtioiden joukossa - tai edes osavaltiona eurooppalaisten valtioiden yhteisössä - heikkenee päivä päivältä. Valtaosa kansalaisista ja ilmeisesti jopa päätöksentkijöistä kyllä vakuuttaa ymmärtävänsä tilanteen vakavuuden. Käytännön mahdollisuudet muuttaa nykyistä suuntaamme olemme rakenteellisesti estäneet.

 Menetetty vientikilpailukyky, velkaantumisen jatkuva kasvu, jälleen kasvava työttömyys jolle ei loppua näy. Kaikki tuo kertoo konkurssista. Ja miksi? Koska järjestelmä ei enää mahdollista kansakunnan kokonaisedun mukaista päätöksentekoa. Eikä kansalaisilla ole seitseman poliittisen katastrofivuoden jälkeen uskoa kansakunnan kykyihin. Nyt todella olemme ajopuu.

 Maa on täynnä erilaisia intressenttejä; etujärjestöjä - puolueet, ammattiyhdistykset, työnantajaliitot, toimiala ja koulutusjärjestöt, vanhukset, naiset lapset ja muut vammaiset. Ei mikään näistä ryhmistä ja varsinkaan niitä edustavista järjestöistä voi jatkaa toimintaansa, jos sen nähdään luopuvan jäsenkuntansa etujen ajamisesta.

 Puiolueemme ovat sallineet yhteiskunnan päätöksenteon lamaantua nurkkakuntaisten etujärjestöjen omien etujen osaoptioiniksi, Kukan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Sn arvellaan toteutuvan " demokraattisin päätöksin", Arkadianmäellä. Mutta demokratia on jakautunut etujärjestöjen hoidettavaksi. Ei järjestelmästä ole kriisiajan kokonaisuuksien ratkaisijaksi. Meillä on vasta ollut eduskuntavaalit. Päätöksentekijät on valittu. Nyt vaan tekemään päätöksiä.

 Hyvän kuvan kansakunnan tilasta saa lukemalla Kalle Isokallion hyvästejä hyvinvoinnille.  Enkä nyt tarkoita yksin sitä osuutta, jonka Kalle on kirjoittanut. Kokonaisuus kommentteineen kertoo kansalaistemme sielunmaisemasta paljon. Hyvin paljon.

 Työttömyyttä pukkaa ovista ja ikkunoista, eikä edes näkyvissä ole, että puheista päästäisi tekemisen tasolle. Kuitenkin; meillä itsellämme on tulevaisuutemme avaimet. Piti taas kerran kommentoida hyvää tarkoittavaa ja ihan asiallista kirjoitusta asian vierestä Talouselämässä otsikolla Meillä ei ole varaa päästää korkeakoulutettuja syrjäytymään. En voinut vain kirjoittaa niin kuin asian oikeasti on; kyllä meillä on. On aina ollut. 

"Jotain tilanteesta kokeneena ja ymmärtävänä sekä aikoinaan asialle jotain myös tehneenä väitän, että ulkopuolisten mahdollisuus aikaansaada työttömien aktivoitumista, työllistymisestä edes puhumattakaan on äärimmäisen pieni. Näin on varsinkin kuin näiden ulkopuolisten kykyihin, tahtoon ja aikaansaannoksiin ei kukaan enää luota. Erityisesti tämä koskee julkisen sektorin virkamiehiä, poliitikkoja ja muita etujärjestöjä.



PS.
Otsikko on muuten hurskastelua ja pahimman luokan itsepetosta. Oikeasti, ketään ei  kiinnosta."


Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee vain tekemällä.




Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Mutta Sipilä - eihän keisarilla ole uusia vaatteita



Yksi keskeisimmistä yhteiskuntaongelmistamme on, että päätöksentekijämme eivät ymmärrä sen paremmin maailmantaloudesta, kansantaloudesta kuin kansan taloudestakaan tuon taivaallista. Eikä heillä ole tarvettakaan, poliittinen logiikka kun etenee muilla kriteereillä. Ymmärrys keskittyy omaan, puolueen ja omaksi koetun viiteryhmän äänestäjien etuun. Kokonaisuudesta ei välitä kukaan; sille ei lobbareita löydy.

Johtuen puolueiden ylikorostuneesta roolista julkisessa päätöksenteossa ei edes 4 vuoden välein toteutuvat vaalit tuo mukaan riittävästi uutta päätöksentekijäkuntaa tai uusia ajatuksia. Itse asiassa poliittinen rakenteemme perustuu omien etujen jatkuvuuden, muuttumattomuuden ja samanlaisuuden vaatimisen turvaamiseen. Viimeisimpänä konkreettisena esimerkkinä kepulien jo vuosia hellimä yhteiskuntasopimus.

Yhteiskunnan asiat olivat ehkä tehokkaasti hoidettavissa TUPO-aikakaudella ja jos tupoilu meni mäkeen aina oli mahdollisuus devalvoida ja panna kaikki kansalaiset ja heidän elintasonsa TUPO-päättäjien toilailujen maksumiehiksi. 

Nyt päätöksentekijöillä ei devalvoinnin pelastusrengasta enää ole. Sen seurauksena on ainakin vuodesta 2007 lähtien toimineiden puolueiden toimesta kasvatettu julkisen sektorin velkaa noin 7 – 10 miljardin vuossivauhdilla ja kiristetty verotusta paitsi yritysten pääomatulon verotusta. Ja päättäjien tekemillä tulkinnoilla tämä kaikki odotellessamme ”jo ensi vuonna” tapahtuvaa maailmankaupan elpymistä. Tätä on odotettu jo vähintän nuo kahdeksan vuotta

Olen näistä asioista ja niiden seurauksista viimeisten 8 vuoden aikana muutamankin artikkelin tälle blogille väsänyt. Jos olet kiinnostunut, hakusanat alv, yrittäjyys ja hallitusohjelma auttavat hyvin alkuun. En enää yksinkertaisesti jaksa - enkä viitsi - kaikesta uudestaan kirjoittaa ja sanomaani toistamaan.

Syy edellä esittämiini ajatuksiin on juuri äsken lukemani ja ensimmäinen edes jossain määrin tolkullinen arvio toisaalta yhteiskuntamme suuntaamisen kannalta välttämättömistä toimenpiteistä että arvio kepulien yhteiskuntasopimuksen haikailemisen tarkoituksenmukaisuudesta yleensäkään. Kyseessä on Uuden Suomessa blogaava, strategiakonsultiksi ja hallitusammattilaiseksi tituleeratun Minna Isoahon kirjoitus median Puheenvuoron blogissaan, jossa hän lyttää Suomessa vireillä olevan yhteiskuntasopimuksen. Ja kirjoittaa asiaa.


Joitakin helmiä:

Koko asetelma ja osapuolten antamat kommentit viittaavat väljähtyneeseen saamattomuuteen, turhaan näpertelyyn ja tuloksettomaan poteropolitikointiin.

Suomi on lobbauksen luvattu maa ja eri intressein toimivat tahot vaikuttavat päätöksentekoon omia tavoitteitaan edistäen. Yhteinen hyvä on vain pakollista retoriikkaa.

Kansantaloutemme ei kestä odottelua, joten ehdotan että hallitus ja eduskunta ryhtyvät viiveettä tekemään päätöksiä, joilla edistetään mikroyritysten työllistämismahdollisuuksia.




Hänen kolme kysymystä yhteiskuntasopimuksen osapuolille ovat painavaa asiaa ja jälleen osoitus siitä, että kansalaiset eivät todellakaan ole edes sopimuksen osapuoli, vaikka maksumiehiksi joutuvatkin. 

Hänen EHDOTUS SIPILÄN HALLITUKSELLE veisivät Suomea ainakin oikeaan suuntaa. Mutta poliittisen realismin nimissä jäänevät valitettavasti yhtä vähälle huomiolle ja ennen kaikkea johtavat yhtä vähäisiin toimenpiteisiin, kuin omani aikoinaan. Viimeisimmän hallituksen osalta:  


Lähettänyt klo 7 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

perjantai 7. elokuuta 2015

Sivu on käännetty Suomen suunnassa

Suomi tarvitsee työtä. Ja energiaa. Ja luonnonresurssiensa hyödyntämistä. Ja Juha Sipilän johtama Kepu on pannut tuulemaan.

 Fennovoima saanee Hanhikivensä. Siitä huolimatta, että uusina kotimaisina sijoittajina loistavat valtionyhtiöt, joiden päätöksenteon itsenäisyyden ja riippumattomuuden poliittisista realiteeteista voidaan asettaa vahvasti kyseenalaiseksi. 

 Niin ja olihan mukana Ilpo Kokkilan SRV 1,8 % osakeosuudella, minkä rahoituksen järjestyminen kiertotietä Moskovan kautta - ottaen huomion Kokkilan ja SRVn koko toimintahistorian kiinteät yhteydet Venäjälle - ei ihmetyttäisi ollenkaan. 

 Olisiko käynyt niin, että Olli Rehnin matkalla Moskovaan saatiin ideoitua krotialaisen bulvaanin tilalle suomalainen? Ja olisihan ydinvoimalan projektinjohtourakoinnin varmistaminen "muiden rahoilla" sinänsä suomalaiselle yritykselle saavutus sinänsä, vaikka itse työntekijät jälleen kerran palkattaisi ulkomailta. Vai olisiko kansallinen suuntautumisemme ollut jopa laajemman keskustelun kohteena?

 Halvemmaksi tulee Veli Venäläisellekin, kun Karjalan vesivoima jää venäläiseen - lue Venäjän valtiolliseen omistukseen - ja Migrit Solarna Energijan "lupailemaa" pääomasijoitusta on pantu kepulaisella päätöksellä maksamaan myös Outokumpu ja Fortum. Sijoitustarve supistuu enää 1,8 prosenttiin? Vrasinainen win - win päätös.

 Ei tarvitse enää ihmetellä mistä valtionyhtiöitten kyseenalainen maine pörssiyhtiöinä on peräisin.

 Nyt valtio palaa kaivosyrittäjäksi. Valtionyhtiö ostaa Talvivaaran kaivoksen.  Se ei sinänsä ihmetytä, sillä muut ratkaisut ovat antaneet odottaa itseään. 

 Sillä, että kaivoksen omaksuman rikastusmenetelmän käyttö nyt ajatellussa mittakaavassa on osoittautunut teknisesti ja taloudellisesti vähintäänkin kyseenalaiseksi ja ainakin kalliiksi ei uuden hallituksen uudessa yrityspolitiikassa merkitse mitään; kansan käsi - verotuksen välityksellä tosin - kun on todettu karttuisaksi.

Ja on päätöksestä varmaan muitakin hyötyjä; saadaan taas palata harjoittamaan tehottomaksi osoittautunutta, yhteiskunnan kehittymistä keinotekoisesti ja virheellisiin seurauksiin ohjaavaa sekä äärimmäisen kalliiksi tulevaa aluepolitiikkaa, josta jo hetkeksi tunnuttiin olevan pääsemässä irti. Eikä sillä varmaankaan ole väliä, että samanaikaisesti muutamankin kepulaisjulkikasvon ja kannattajan jo menetetyiksi luullut sijoitukset teolla elvytetään?

 Paluu Urho Kaleva Kekkosen ajan ystävyyssuuntaukseen ja yhteiskuntamoraaliin on hyvää vauhtia liikkeellä. Ihan näin räikeää aloitusta en Sipilältä olisi odottanut.  Ehkäpä puolueen ajatushautomo on johdolleen osoittanut, että Venäjän suopeus on ainoa tapa turvata "itsenäisyytemme".?


Lähettänyt klo 6 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Itsenäistä kansallista energiapolitiikkaa



Että SRV osallistuu 1,8 % osakkaana Fennovoimahankkeeseen ei hämmästytä ollenkaan kun osakkuus tuo mukanaan hankkeen projektinjohtourakan. Sen sijaan en voi kuin kuvitella miten suuren kepulaispainostuksen kohteeksi ovat Fortum ja Outokumpu joutuneet. Malttoivatpa sentään jättää kroatialaisen bulvaani-viritelmän pois osakkaiden joukosta.

Mauri Pekkarisen elinkeinoministeri-jäämistöstä piti Fennovoima ilmeisesti ehdoin tahdoin saada pelastettua. Muutoin olisivat Ruokohelpi-ministerin energiapoliittiseen ansioluetteloon jääneet tuulivoiman kansallisista verovaroista massiivisesti tuetun siirtohintatariffin lisäksi vain kuopattu ajatus Hanhikiven ydinvoimalasta.

Vai olisiko poliittinen johtomme joutunut ulkopoliittisen painostuksen kohteeksi Rosatomin – siis Venäjän – kaivatessa sille lupailtua referenssilaitosta EUn sisälle? Varmaan saadaan tavalla tai toisella myös todistettua, että energiariippuvuutemme Venäjästä ei moisen hankkeen seurauksena kasva emmekä siksikään toimi vastoin EUn strategista linjanvetoja?”

Sillä ei ole ollut väliä, että jo yksin Fennovoiman tapahtunut osakaskato osoittaa, että sen paremmin teollisuus-, kauppa- kuin kuntasektoritkaan eivät pidä investointia kannaltaan välttämättömänä. Ainakaan siihen määrään, että käyttäisivät siihen edes sijoitusmielessä omaa rahoitusta.

Eikä liioin väliä sillä, ettei Fortum ole saanut neuvotteluitaan Venäjällä Rosatomin ja Gazpromin kanssa tulokseen. Nyt tehdyn päätöksen jälkeen niiden positiiviseen loppuun saattaminen tulee – kokemuksien kartuttamien ennakkoluulojeni mukaan - entistäkin epätodennäköisemmäksi. Fortum jäänee ilman venäläistä vesivoimaa.

Ei silläkään ole ollut väliä, että EU jatkaa pakotteitaan Venäjän oikeudettomia toimia vastaan, ilman minkäänlaista näkymää mahdollisuuksista niistä luopua. Varmaan edellinen pää-, valtionvarain- tai ulkoministeri on neuvotellut Fennovoimalla ja Hanhikivelle Suomen ja suomettumisen mentävän aukon pakotepolitiikkaansa?

Nykyisen pääministerimme mielestä 61 prosentin kotimaisuusaste on riittävä siihen, että normaali lupaprosessi jatkuu, eikä asiaa tarvitse viedä erikseen valtioneuvostoon. Sipilä linjasi ydinvoimaratkaisusta Kannonkoskella keskustalaisten pyörät pyörimään -tapahtuman yhteydessä. "Kyseessä on valtavan suuri, melkein 7 miljardin suuruinen investointi. Suomi on taloudellisesti heikoissa tilanteessa ja tarvitsee Fennovoiman kaltaisia investointeja"


Eikä lopuksi silläkään, että Venäjän tai sen edeltäjän toimet jo 60 vuotta sitten osoittivat valtion viis veisaavan kansallisen suvereniteetin periaatteista, kun se on päättänyt haluta jotain – mitä tahansa - sille kuulumatonta pieniltä naapurimailtaan. Silloin kyseessä oli brittiläis-kanadalaisen kaivoksen Suomen alueella sijaitseva Petsamo Nickel. Silloin se oli itärajallamme, ja siksi helposti irroitettavissa. Hanhikivi on kuitenkin länsirajallamme. Kansallista intressiä?
Lähettänyt klo 13 kommenttia:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)