Vaalikoneiden viesti

Jotain kummallista on siinä, että kahdessa entisessä suurpuolueessa, jotka pitkälti ovat jakaneet hallituspaikat keskenään käydään tosissaan puheenjohtajakamppailua. Toisella nykypostin haltijalla on takanaan pitkälti omista ansioista riippumaton voittoputki, toisella ymmärrettävän pitkä ja keskeytymätön tappiokierre.

Jotain kummallista on siinäkin, että nykyisen hallituksen ministereistä niin moni on tyrkyllä eurokansanedustajaksi. Taitaa olla niin, että laajalti kailotettu vastuullisuus loppuu lyhyeen, kun käteen on jäämässä Musta Pekka. Tiedä häntä pitäisikö tavikselle toivoa onnea vai valitella hänen kohtaloaan ainoana todellisena vastuunkantajana?

Ja kyllä jotain kummallista on siinäkin minkälaisia tuloksia vaalikoneet tavikselle antavat. En niitä ole koskaan vakavasti ottanutkaan, minulla kun on jo ainoa oikea ehdokas valittuna. Mutta pitäisikö sellaisenkin, jolle valinta on oikeasti pohde suhtautua niihin tosissaan, vai viihteenä? 

Tältä näyttävät yhden ja saman henkilön, peräjälkeen ja niin tosissan kuin mahdollista tehdyt kolmen vaalikoneen vastausten tulokset. Kaikki valtakunnallisia julkaisuja, jokainen puoluepoliittisesti sitoutumaton.


Ensimmäinen 5 kärki

Marcus Rantala ruåtsalaiset
Björn Månsson ruåtsalaiset
Nils Torvalds ruåtsalaiset
Åsa Gustafsson ruåtsalaiset
Aura Salla kokikset

Toinen 5 kärki

Arto Lampila piraatit
Petrus Pennanen piraatit
Eero Vainio demarit
Mika Letonsaari piraatit
Oras Tynkkynen viherpiipertäjät

Kolmas 5 kärki

Jukka Savolainen kokikset

Alexander Stubb kokikset

Laura Peuhkuri kristikansa

Jukka-Pekka Kuokkanen kristikansa

Jari Andersson kokikset

Tulokset kuin lottokoneesta, joskin kepulit ja demarit loistavat. Ei ensimmäistäkään henkilöä kahteen kertaan. Vastaajan puoluepoliittisesti sitoutumattoman porvarin aatemaailmaa varmaan heijastelee vasemmistopuolueiden ja kepuleiden vähäinen osuus. 

Ei kai moisia ehdotuksia voi kukaan vakavasti ottaa? Kuitenkin ne jokainen on varmasti laadittu ammatti-ihmisten toimesta, niiden rustaaminen maksaa rahaa ja niitä jukaisevat yleistä arvostusta nauttivat mediat.

Siis vaalikoneet lienevät viihdettä? Koska politiikka on viihdettä? Ainakin EUssa harjoitettu politiikka? Vastaaminen ei ainakaan viihdettä ollut, aikaakin meni, enkä tuloksistakaan viihdettä löydä. 

Ehkä nykyinen yksilökeskeinen arvottomuutemme ja minä-itte-ja-muista-viis asenteemme on suomalaisesta politiikasta todella poistanut kaiken muun? Vai olisiko sittenkin tarkoituksena vain tukea nykyistä politbyrokratiaa, nykyistä poliittisten puolueiden järjestelmää.

Jos näin on, eikö oikea ehdokas sittenkin ole JOKU MUU.

Joko Ukrainassa on kokeiltu rauhaan pakottamista?

Politiikka jatkaa ladullaan myös pääsiäisen jälkeen. "Puolet" hallituksesta pyrkii Brysseliin. Osa ehkä vastuutaan pakoon, osa kasvattamaan puolueensa äänimäärää. Yhtä merkityksettömiä tavoitteita taviksen kannalta molemmat, puolueilla kun ei enää ole viisastenkiveä tavisten ongelmien ratkaisemiseen. Ennemminkin nykyinen meno leikkauksineen, säästöineen, hyvinvointivaltion rapautuminen, teollisuuden maastamuutto ja vaikkapa demokratiamme rapautuminen politbyrokratiaksi kääntyy heidän syykseen, eikä saavutukseksi ollenkaan.

"Extreme-urheiluiksi" mainostetut ovat viime aikoina kokeneet suuria vastoinkäymisiä; esimerkiksi suomalaiset luolasukeltajat Norjassa, Mount Everestin tulevaa kautta valmistelleet sherpat ja nyt viimeksi laskuvarjohyppääjät Jämijärvellä. Uhrien omaisien suruun otan osaa. Varmaan jokaisen syyt analysoidaan perusteella ja harrastajat ja virkamiehet jokaisessa maassa päivittävät toimintatapansa saatujen kokemusten mukaisesti. Toivotaan nyt kuitenkin, etteivät lähestyvät vaalit herätä tavanomaista kielto-vimmaa. Onnettomuuksia tapahtuu aina ja useimmat kuolevat sänkyynsä.

Masentavaa on havaita, että ns. kansainvälinen yhteisö, eikä edes Pohjois-Atlantinen kulttuuriyhteisö, ei NATO eikä EU pysty ratkomaan edes maanosamme tai sen naapurialueiden turvallisuusongelmia. Libya lienee vieläkin sekaannuksen tilassa, Syyrian sisällissota jatkuu edelleen ja uutta pukkaa Ukrainassa. Ilmeisesti keinot ovat olemattomat, kun joltain osapuolelta puuttuu kaikki sopimisen tahto? Se siitä rauhaan pakottamisesta, sanahirviö jo syntyesään.

Mielenkiintoiseen näkökulmaan tuossa Ukrainan tapauksessa törmäsin aamulla ja muistaakseni Aamulehdessä. (En sen jälkeen ole juttua enää löytänyt.) Joku kiinnitti huomiota siihen historialliseen ja kulttuuriseen erilaisuuteen, joka vallitsee Länsi-Euroopan ja Venäjän välillä. Se, että demokratia ei koskaan ole Venäjällä oikein jalansijaa saanut on tuttu juttu. Mutta enpä ole tullut ajatelleeksi mitä uskonpuhdistuksen ja valistuksen ajan jääminen väliin saattaa vaikuttaa yksittäisten ihmisten ja yhteiskuntien nykykäyttäytymiseen.





Onhan tässä sentään tullut edes yritettyä osallistua kansalaiskeskusteluun, vaikka nimimerkkikirjoittajia ei arvosteta eikä osallistumaan juurikaan kannusteta. Mutta vain poliitikolle oman nimen näkyminen keskustelussa voi tärkeydessä ylittää itse asian. 

Kohteesta <http://www.hs.fi/kotimaa/Puolustusministeri+Haglund+ei+halua+ruotsalaisia+h%C3%A4vitt%C3%A4ji%C3%A4/a1398050533747>

Kovin on Calle keväisessä julkisuuskiimassa.

Mikä ihmeen viisaus kertoo hänelle ennen ensimmäistäkään perusteellista vertailua ja arviointia, että toinen on parempi kuin toinen? Sitä paitsi, hinta on aina mukana yhtenä keskeisenä kriteerinä maissa, joissa raha ei puissa kasva. Mielenkiintoista havaita, että merivoimille hän olisi valmis ostamaan käytettyäkin kalustoa, varmaankin USS Nimitz tai USS Missouri?

Kohteesta <http://www.hs.fi/sunnuntai/Kuka+on+ylikoulutettu+alisuorittaja/a1397798545889>

Me suomalaiset olemme kehittyneet vahvasti koulutususkovaisiksi. Erityisen hyvin tämä on näkynyt julkisella sektorilla, jossa kyky saada aikaan ei edelleenkään ole valintojen karsiva kriteeri. Sen sijaan sitä on koulutus, jonka voi ohittaa käytännössä vain oikean puolueen jäsenkirjalla.

Nyt kuun demareistakin on kasvanut julkishallinnon tyttöpuolue saamme nauttia akateemisista kyläkaupan kassoista. Eikä siinä mitään, ei lisäoppi ojaan kaada, vaikka tässä esimerkissä ehkä hukkaan meneekin. Mutta kansantaloudellisesta näkökulmasta katsoen satsauksemme on ehkä päätön....vai olisiko vain ylimitoitettu.

Mikään kansakunta ei oikeasti tarvitse 80% ikäluokasta korkeakoulutettuja, ei edes 50%, tutkijan alemman koulutuksen saaneita "maistereita" (vast.) vielä vähemmän. Sen sijaan tarvitsemme ammatillisesti osaavia tekijöitä kaikilla tasoilla. Siinä Holmströmin esittelemät ajatukset toimivat meikäläistä lähtökohtaa paremmin, ei hän käsittääkseni ainakaan ole ollut ajamassa koulupakon pidentämistä.

Sitä paitsi. Ei 13 vuotta Nokian hallituksen jäsenenä voi ketään saada syypääksi Suomessa harjoitetusta ylikoulutusmaniasta.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/petteri+orpo+luottoluokittaja+vilkuttaa+varoituslappua/a2243828>

Ilmeisesti tämä Orpo vaatii lainahakemuksen hylkäämisen ennen kuin vakuuttuu puolueensa ja sen puheenjohtajan kuningastien karseista kustannuksista?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/poliitikon-uralla-suomi-on-vain.html

Ja oma on lehmäkin ojassa.

Kohteesta <http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkija+Ehk%C3%A4+Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4+ei+ollutkaan+suurta+suunnitelmaa/a1397730576365>

Tiedämme nyt, että Reininmaa ja Saarin alue ei vuonna 1936 riittänyt Putlerin puolinimikaimalle silloin joskus. Seurasi ensin München ja Sudeetinmaan miehittäminen ns. länsimaiden suostumuksella ja hetken kuluttua Hitlerin marssi Prahaan. Vasta silloin, keväällä 1939 mitta täyttyi.

Vain Ranska vähän Reininmaasta protestoi. Muut "ymmärsivät", olivathan miehityksen kohteet saksalaisia. Eivät tienneet vielä silloin, että myönnytykset eivät rauhaa takaa. Tietänevätkö nytkään?

Onnistuuko Putlerin ristiretki perusvenäläisen kansan pelastamiseksi - missä tahansa he sitten ovatkin - viemään päätökseen myyräntyön, jonka amerikan globaalit pankit, sub-prime ja muu johdannaisten tuotekehittely aloittivat? Hajoaako EU, kun Putler vähän tönäisee?

Eilisen Geneven neuvottelun seurauksena kummallisuus vain kasvaa, eikä vähene ollenkaan. Itse asiassa myös huoli kasvaa; mikä on Putlerin strategia? Tuskin se voi olla, että näin sain Krimin, ja mahdollisesti Itä-Ukrainan ja kaikki ovat tyytyväisiä kun en aloittanut III veristä nokkapokkaa Euroopassa sataan vuoteen?

Ruokahalu kasvaa syödessä. Liian vahvana Genevessä kuuluisivat Münchenin kaiut.

Kohteesta <http://www.hs.fi/ulkomaat/Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4+on+syyt%C3%A4+huoleen/a1397736472047>

Aivan oikein. Ihan samoin kuin Euroopan nykykriisiä vertaa siihen mitä täällä tapahtui 1930 luvulla, Ukrainaa voi ja on syytä verrata myös Jugoslavian hajoamissotien aattoon. Ja jos niistä kummastakin voi jotain oppia itselleen riistää, se on, että Euroopassa edelleen voi tapahtua ihan mitä vain, kun olosuhteet ovat otolliset.

Venäjälläkin on syytä huoleen.

Kohteesta <http://www.hs.fi/talous/Suuret+ik%C3%A4luokat+haalivat+itselleen+etuja+jotka+nuoret+maksavat/a1397730148226>

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Ehkä näinkin, mutta taitaa Sixten nyt vähän hutiin ampua. Tosin, ei hän väitä, että suuret ikäluokat olisivat syypäitä lapsilisään ja kovin tuntuvat vuodet kullanneen hänen muistonsa. Vai syntyikö Sixten jo kultalusikka suussaan? Ystäväni muistaa asiat hiukan toisin.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/12/paahan-potkittu-sukupolvi-60_9.html

Tosin hän kasvattaa päähän potkitun sukupolven koskemaan vuosina 1938 - 1948 syntyneitä. Siihen sisältyy myös Suomen suurin ikäpolvi ikinä. Omani 1947.

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/suomi+tarvitsee+uuden+risto+rytin/a2243619>

Muistaakseni joka kerta kun olen Keithin mielipiteisiin tai ehdotuksiin törmännyt, sekä palstoilla että luonnossa, hänen sanoissaan on tolkkua. Tosin emme me mielestäni tarvitse uutta Risto Rytiä, niin paljon kuin häntä arvostankin. 

Meidän ongelmamme on vallaton Tasavallan Presidentti ja tosivallaton puoluejärjestelmä, joka pitää oikeutenaan kammitsoida kansanedustajien päätöksentekoa. Puolueet ovat itsevaltaisen Kekkosen reinkarnaation pelossa ja väärinymmärrettyä parlamentarismia hyväksi käyttäen sementoineet itselleen roolin, jossa heillä on kaikki valta. Niiden poliittinen peli täytyisi saada puhallettua poikki. 

Vaan miten temppu tehdään? Itse en näe yhtäkään muuta rauhanomaista keinoa, kuin käydä aina äänestämässä ja kirjoittaa lippuun JOKU MUU ja saada mahdollisimman moni muukin, varsinkin nyt nukkuvat äänestäjät toimimaan samoin.

Tämän maailman Risto Rytit osuvat pieneen maahan vielä harvemmin, kuin Nokiat. 

Kohteesta <http://www.hs.fi/tiede/Miksi+monet+ovat+niin+onnettomia+materian+keskell%C3%A4/a1397536511704?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&jako=7fc34397c73e550aadb40a8e8bb07098&sivu=2>

Loistava essee, jälleen kerran.

Erinomaista on kokonaisuutenakin Hs.fi:n päätös ja toteutus panostaa tieteeseen.

Kohteesta <http://www.hs.fi/kulttuuri/Kommentti+Ylen+Ven%C3%A4j%C3%A4-ilta+oli+ahdistava+sirkus/a1397613831722>

Eipähän dosentti Desantin ja hengenheimolaisten riekkumista yksinkertaisesti jaksanut, voinut, viitsinyt katsoa  väliajan jälkeen. Kaikki tarpeellinen tuli asiasta hänen mielestään varmaan käsiteltyä kun hän ja ne muutamat pellet avasivat suunsa?

Toimittajille onnittelu hyvästä yrityksestä, joka ei saavuttanut tavoitettaan.

Kohteesta <http://www.hs.fi/talous/Rakennusteollisuus+Kaupungit+eiv%C3%A4t+kaavoita+huonotuloisille/a1397528362194>

Tässäkö totuuden henki? Vuosikymmenten todellisuus siihen kyllä ainakin viittaa. Vai onko tämä taas osa edunvalvontaa? Vai voisiko olla sekä että?

Kohteesta <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomen+puolustus+nojaa+Yhdysvaltain+hyv%C3%A4%C3%A4n+tahtoon/a1397481646138>

Niinistö on todennäköisesti olennaisesti oikeammassa kuin Ike, vaikka muskettisoturien-pykälä säilyisikin.

Aamulehdestä kopioituna; "Strategisesti Suomen jäsenyydessä Natolle olisi kyse Itämeren sulkemisesta, Baltian maiden tukemisesta sekä Jäämeren rannikon ja Skandinavian pohjoisosan pitämisestä."  Pietarin meriyhteyksien katkaiseminen Suomenlahdenkin osalta ei Venäjälle passaisi ollenkaan, ei yhdellekään itsensä suurvallaksi kuvittelemalle valtiolle. Sen tapahtumista ei Venäjä koskaan unohtaisi eikä Putler voi sitä missään olosuhteissa sallia.

Lisäksi, Naton strateginen ydinalue olisi kuitenkin <b>aina</b> yhä Länsi-Euroopan keskiosissa ja Atlantin rannikon tuntumassa. Miksi ihmeessä ne tänne kriisitilanteessa vaivautuisivat edes tulemaan? Kädet täynnä työtä läpi koko Euroopan siinä vaiheessa jo muutenkin.

Kohteesta <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomen+puolustus+nojaa+Yhdysvaltain+hyv%C3%A4%C3%A4n+tahtoon/a1397481646138>

Vaihtoehtona on itsenäinen ja uskottava puolustus. Mutta uskottavuus mitataan muualla kuin Suomessa.

Jatkuva puhuminen siitä, että liian kallista on, eikä siksi mahdollista on itsepetosta. Uskottavan tavoite on ennakkoehkäisy, ei suurvallan armeijan yksin maahamme kohdistama hyökkäys. Sen toteuttamiseen riittää hyvin NATO-jäsenyydenkin edellyttämä 2 % budjetista ja puolustustahto.

Kohteesta <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomen+puolustus+nojaa+Yhdysvaltain+hyv%C3%A4%C3%A4n+tahtoon/a1397481646138>

Hyvä kirjoitus asenteellinen mutta hyvä..

Kuitenkin kuvitelma, että todella turvaisimme maamme tehokkaimmin, rakentamalla turvallisuuspolitiikkamme NATOn jäsenyyden - olemattomasta optiosta nyt puhumattakaan - ja yksin EUn jäsenyyden varaan ovat haihattelua. Loppupelissä rajamaasta ovat kiinnostuneet vain rajamaan asukkaat. Rintamaille ne ovat puskurivyöhykkeitä ja keskitysalueita, joiden yli kävellään suuntaan jos toiseenkin.

Päättämättömyydestä, geeneissämme istuvasta perimästä eli erityisesti uskalluksen puutteesta. Tästä kai nykyinenkin tilanteemme johtuu? Eikä itsesuojelun korostumista päättämättömyyden syynä tarvitse mielestäni edes hävetä. Se olisi päättäjien kuitenkin osattava tiedostaa. Jos haluavat johtaa kansakuntaa.

Itsenäisyytemme vuodet ovat osoittaneet, että tuokin strategia on toiminut. Päätämme ja toimimme vasta kun on viimeinen pakko, siis lähes liian myöhään. Mutta kovin kalliiksi se meille on tullut, enkä todellakaan tarkoita vain niitä sodissa kuolleita ja vammautuneita.

Hyvin suuri hinta on pantava myös sille Paasikiven jälkeiselle politiikalle, jota nykyisin vähättelevästi suomettumisen ajaksi kutsumme. Se rapautti poliittisen moraalimme ja liian monen poliitikon arvostelukyvyn ja jokaisen puolueen henkisen selkärangan.

"Venäjä käyttäytyy opportunistisesti eli hyökkää vain heikkojen kimppuun. Tässä mielessä Israel-tyylinen puolustus luultavasti toimisi eikä varsinaista NATO-jäsenyyttä tarvittaisi." Näinhän se on, joskin itse olen kyllä valmis poistamaan tuon luultavasti sanan. Ainakin olen täysin vakuuttunut siitä, että selviäisimme vähemmillä kolhuilla, jos ylläpitäisimme kansan edellytyksien mukaista uskottavaa puolustusta.

Tosin nythän kysymys on jo lähinnä akateeminen. Ei kai kukaan voi kuvitella, eikä kukaan vähänkään asiaan tutkinut ole edes voinut olla sitä mieltä, että "tilanteen" ollessa päällä, voisimme "snap" tuosta noin kuvitellun option ottaa käyttöön? Vaikka kyllä meihin "rusinat pullasta"- toiveajattelu istuukin.

Kohteesta <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Nato-j%C3%A4senyys+on+monen+lukon+takana/a1397271393867?ref=hs-hitaat-e-4>

Ilmeisesti aika monen suomalaisen pelot on Unto nyt herättänyt. Ainakin kaikkien niiden, jotka ovat uskoneet ja luottaneet puolueitten ja heitä edustavien poliitikkojen vakuutuksiin. Ja niiden, joiden mielestä Suomi ei missään olosuhteissa selviä Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä ja miehitysyritykseltä ja ilman liittolaisia, lue NATOa.

Kun emme voi katsoen todeta mitä Putlerin päässä tapahtuu, on avainkysymyksenä kuinka uskottava puolustuksemme hänen silmissään on.

Vaikka en poliitikkojen puheista juuri perusta olen tottunut siihen, että virkamiehinä puolustusvoimien johdon arviointikykyyn voi luottaa. Olen siksi vakuuttunut siitä, että puolustuksemme on uskottava, vaikka moni korkeakin upseeri ei NATO-jäsenyyttä lisävakuutena ainakaan vastustaisi.

Saattaa hyvin olla, että kohta joudumme tietämään.

Kohteesta <http://tyhmyri.wordpress.com/2014/04/13/suomen-luottoluokitus-ja-tulevaisuuden-talousnakymat-ongelma-ei-ole-velka-vaan-heikko-kasvu-ja-keinot-ovat-vahissa/>

Sisäisen devalvaation tiellähän tässä kuljetaan, on kuljettu jo jonkun aikaa. Kun mitään uutta ei tehdä vaan uskotaan vanhojen lääkkeiden auttavan jälleen, tulee tie olemaan meille jopa ennen kokematon. Ystävämme Putler tekee ainakin kaikkensa repiäkseen liian liikkeelle tulleet NATOlaiset ja muut uskottomat rinnaltaan. Wahlroos sentään ennätti karkuun. Miten mahtanee muiden pakolaisehdokkaiden käydä?

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/kokisten-kalasaalis.html

Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/holmstrom+hslle+moni+voisi+lopettaa+opintonsa+kandiin+ja+gradusta+pitaisi+luopua/a2243047>

"Holmströmin mielestä suomalaisyliopistot eivät pidä riittävästi huolta opiskelijoistaan eivätkä vaadi heiltä tarpeeksi." Opittu jo kodista asti.

Erinomainen kokonaisnäkemys Suomen keskeisimmistä pohteista. Ylittää monen kertaisesti poliitikkojen maksullisten Himas-selvitysten, Brändityöryhmien mietintöjen, Liikennepolitiikkasuunnitelmien, Urheilun strategiaehdotusten, TeamFinlandien jne. jne yhteenlasketun hyödyn.

Valitettavaa vaan, että poliittinen johto, kyky ja tahto puuttuvat.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/04/kokisten-kalasaalis.html

Ukrainako katkaisee EUn selän?

Monikulttuurisen ja kansallisen Euroopan Unionin yksimielisyys toimenpiteistä, joilla vastataan Venäjän Krimin ja mahdolliseen Itä-Ukrainan, Transnistrian, lopun Ukrainan miehittämiseen ja lopulta annexoimiseen rakoilee. Eikä se tietenkään ihmeellistä ole jo senkin vuoksi, että eri kansojen Venäjä-kokemukset poikkeavat olennaisesti ja niiden poliittiset historiat suuresti vaihtelevat. Mutta nyt tulee mukaan uusi ulottuvuus, talous ja kauppa ja niiden aiheuttama riippuvuus.

Itseään demokraattisina pitävät EU-valtiot pysyvät vielä ruodussa, mutta soraäänet kuuluvat elinkeinoelämältä erityisesti teollisuudelta, joka on vaarassa menettää tilauksia ja tilaisuuksia ja voittoja ja saada tilalle tappiota ainakin. Ja samalla työllistävät entistäkin vähemmän. Kokemuksesta tiedämme, että poliitikot kuuntelevat herkällä korvalla varsinkin nyt, kun alueen taloutta on jo vuositolkulla osoitettu ruoskimaan ulos syntisyyttään ja johdateltu sisäiseen devalvaatioon ja työntekijöitä kilometritehtaalle. Kumpi määrää, teollisuus vai poliitikot?

Teollisuus ja elinkeinoelämä ajattelevat voittojaan. Niiden seurauksena syntyy hyvinvointia ja työtä myös tänä ankeana aikana. Ja käytännössä vain niiden kautta kansallista vaurautta. Ja kehitystä. Mutta miten pitkälle voi sietää ns. länsimaiden omaksumien valtioiden välisten käyttäytymissäännöistä poikkeamista? Sallitaanko rajojen omavaltainen siirtäminen? Ja vielä pitkän suunnittelun tuloksena syntyneen salamyhkäisen rosvoilun avulla, ei suinkaan hetken mielijohteesta? Eikä varmaan yhtään ihmetytä, että vaatimus vahvoista yhteisistä toimista on kääntäen verrannollinen Karhun läheisyyteen?

Toisaalta, eikö EUn koko historia perustu ajatukseen, että taloudellinen riippuvuus yhdistää toisilleen helposti vihamielisten kansojen kohtalot? Saksa ja Ranska ja välillä aina Englanti nokittelivat jatkuvasti toisiaan. Viimeisen vuosisadan aikana noitten kolmen ja Venäjän nahistelut johtivat noin puolen sadan miljoonan ihmisen suoranaiseen kuolemaan, vaikka espanjantaudit ja muut seurannaiset, kuten sotavankeus jätettäisi huomiotta.

Olivatpa rakoilijoista näkyvimpiä teollisuus tai poliitikot, tilannetta varmaan seurataan Kremlissä suurella mielenkiinnolla? Jos yksimielisyys rakoilee ja EU sen seurauksena joutuu antamaan Putlerille periksi, mitä seuraa seuraavaksi? 

Tiedämme nyt, että Reininmaa ja Saarin alue ei riittänyt puolinimikaimalle silloin joskus. Seurasi ensin München ja Sudeetinmaan miehittäminen ns. länsimaiden suostumuksella ja hetken kuluttua Hitlerin marssi Prahaan. Vasta silloin mitta täyttyi. Vain Ranska vähän Reinmaasta protestoi. Muut ymmärsivät, olivathan miehityksen kohteet saksalaisia. Eivät tienneet vielä silloin, että myönnytykset eivät rauhaa takaa. Tietävätkö nyt?

Onnistuuko Putlerin ristiretki venäläisen kansan pelastamiseksi - missä tahansa he sitten ovatkin - viemään päätökseen myyräntyön, jonka amerikan globaalit pankit, sub-prime ja muu johdannaisten tuotekehittely aloittivat? Hajoaako EU, kun Putler vähän tönäisee?

Eilisen Geneven neuvottelun seurauksena kummallisuus vain kasvaa, eikä vähene ollenkaan. Itse asiassa myös huoli kasvaa; mikä on Putlerin strategia? Tuskin se voi olla, että näin sain Krimin, ja mahdollisesti Itä-Uktrainan ja kaikki ovat tyytyväisiä kun en aloittanut III veristä nokkapokkaa Euroopassa sataan vuoteen? Ruokahalu kasvaa syödessä. Liian vahvana Genevessä kuuluisivat Münchenin kaiut.

Tuskin se on sitäkään, että olen voimani osoittanut ja kansalaiseni kannattajikseni vahvasti koonnut? Olen aika vakuuttunut siitä, että Putler porukkoineen kuuluu ryhmään, joita tavisten - ja niihin tässä katsannossa kuuluvat kaikki demokraattisina itseään EU-maat - on syytä kavahtaa. Jos tämän maailman Putlerit & Kumppanit tarjoavat rauhaa ja rakkautta on syytä olla vain entistäkin enemmän varuillaan. Putin on kuulemma kova kalamies.

Poliitikon uralla Suomi on enää askelmerkki

No tulihan se nopeasti selväksi, minkälaista paikkaa Jyrki-boylle on EUssa luvattu. Tosin se edellyttää, että joku häntä Suomen edustajaksi komissioon ehdottaisi. Siksi on hänen kannaltaan myös niin tärkeää, että kokikset säilyttävät asemansa pääministeripuolueena. Sillä taas ei aivan ilmeisesti ole mitään väliä, mikä on Suomen etu, Euroopan edusta nyt puhumattakaan. Enkä ollenkaan epäile, etteikö varalla ole jotain muutakin. 

"Syy ei kuitenkaan ole minun....?"

Puolueet siis katsovat, että sillä ei ole väliä kuka henkilö on pääministerinä, kunhan se on suurimman puolueen puheenjohtaja. Kun itse en luota instituutioihin, enkä puolueisiin ollenkaan olen sitä mieltä, että henkilön kokonaisuus; kokemus, osaaminen, arvot, tiedot jne. on olennaisesti tärkeämpää kuin puheenjohtajuus jossain puolueessa. 

Yhä nopeammin kehittyvässä ja monimutkaistuvassa maailmassa yksilön merkitys korostuu. Niin äänestäjien kuin valittujenkin. Lisäksi nykyisin, kun Tasavallan Presidentistä on, puolueiden toimesta pitkälti tehty vallaton arvottaja ja pääministeristä käytännössä erottamaton henkilön, sillä että päämies on lihaa ja verta oleva henkilö on jo politiikan uskottavuuden ylläpitäjänä erittäin suuri merkitys.

Ja on kyllä muutenkin, kun kokemuksesta tietää, minkälaista puolueiden jäsenkunta - puolueesta riippumatta - oikeasti on. Vaara, että puolue- ja vaalirahoituslainsäädännön sekä d´Hontin valintajärjestelmästä johtuen valituksi kaikesta huolimatta tulee poliittinen broileri, järjestä- tai puoluejyrä on liian suuri. Siksi ehdokkaani on edelleen JOKU MUU.



PS.
Kuuntelen juuri Radio Rapua, jossa haastatellaan jotain persujen edustajaa (Ilkka Matinpalo) ja jäi korviin soimaan kanta, jonka mukaan he eivät enää EUta vastusta paitsi silloin, kun sen toiminta ei ole Suomen intressien, etujen ja itsenäisyyden mukaista. Niin se puolueiden aatos ajan myötä muuttuu, eikä se heti näy kannatusluvuissa. Pikkuhiljaa vain. 

Ajattelemmeko sopivasti?

Meille, homo sapiens merkkisille eläimille ehdottomuudet, siis minimit ja maksimit ovat aika helppoja. Kun niissä pysyy ei ainakaan mitään riko. Ei varsinkaan lakia. Vaan heti kun tulkinnanvaraisuus sallitaan, vaikkapa kuinka sumea logiikka, olemme varsinkin yhteisön jäseninä pahasti eksyksissä. Optimin löytäminen ei tahdo onnistua. Ei niin millään. 

Näin taitaa olla erityisesti juuri lain noudattamisessa. Kansakuntana olemme tunnetusti varsin lakiuskovaista sorttia. Mietitäänpä vaikka Arkadianmäen lakitehtailua, jossa puolueita edustavat kansankynttilämme pyrkivät parantamaan viihtyvyyttämme yhä useammilla ja yksityiskohtaisemmilla laeilla. Ajatustapana on, että vain lain sisältämä kielto on todella tehokas ja onhan siinä ainakin yksi erinomainen ominaisuus. Ei tarvitse yksilön ajatella eikä päätään vaivata, mikä on sopivaa. 

Kaikki mikä ei ole kiellettyä on. Vai onko oikeasti? Näitä turhuuksia aina silloin tällöin pohdin. Viimeksi viikko sitten artikkelissa Tämäkö on Oikeutta.  Vastaus on ilmiselvä, onhan Korkein Oikeus erehtymätön? Ainakaan siihen ei Suomeessa kannata muutosta hakea. 

Pohteeni ei KOn päätöksellä poistunut. Nyt Helsingin käräoikeus teki tyylikkään ratkaisun? MTVuutisten rikosten valikossa olleen otsikon  mukaisesti Isä ja veli puuttuivat kovakouraisesti jatkuvaan koulukiusaamiseen - sakkoja. Otsikko on toki hiukan harhaanjohtava kovakouraisuutta kun ei ollut todistettu. Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä. Oli vain kaksi toisistaan täysin poikkeavaa väitettä, sana sanaa vastaan. Minäkin voin kuitenkin jälleen kirjoitella vain julkaistun uutisen perusteella. 

Vaa´assa ei painanut pitkään jatkunut ja mielestäni aika vakavaksi osoitettu ja todettu koulukiusaaminen. Ei liioin se, että syyttömäksi nyt tuomittu oli yksi alaikäinen ja syyllisiksi tuomitut kaksi aikuista. Eikä se, että ilmoituksen poliisille tekivät nyt syyllisiksi tuomitut aikuiset. Missä määrin päätökseen vaikuttaa syyttömäksi tuomitun maahanmuuttaja-tausta, en osaa enkä haluakaan arvioida ollenkaan. 

Sananvalintaani päätöksen "tyylikkyydestä" perustelen sillä, että tuomioistuin edes " piti 14-vuotiaan vakavaa ja raukkamaista uhkailua ja ilmeistä koulukiusaamista hyvin moitittavana ja näki uhrin perheenjäsenten menettelyssä yleisen oikeustajun mukaisesti ymmärrettäviä perusteita".

Sakkoja ja vahingonkorvausia "syyttömälle" maksettavaksi näille syyllisiksi todetuille perheenjäsenille kuitenkin tuomittiin. Ja tulevaisuudessa, esimerkiksi määrättyihin töihin haettaessa tämä tuomio, jos lainvoimaisuus säilyy saattaa olla esteenä. 

Ei tunnu hyvältä. Ei.

Toiseen vähän vastaavaan tapaukseen, joskaan ei siinä uutisessa lainkaan esillä olleeseen, eikä ollenkaan yhtä vakavaan, törmäsin kahvilassa lojuneessa MunkinSeutu nimisessä paikallisessa ilmaisjakelulehdessä, jossa kerrottiin Lastentarhamuseon valokuvakokoelmia esillä yhteisöpalvelussa. Kuvassa olivat päiväkodin lapset puutarhatöissä, joskin ensin tulkitsin sen leikkimökin kevätkunnostukseksi. Yhtä kaikki.

Olen muistavani kipakkaakin keskustelua somessa ja mediankin palstoilla lähiaikoina käydyn siitä, mitä päiväkodin lapsilla ja koululaisilla saa "teettää" ja mitä ei. (Valitan, en muista mistä linkkiä hakisin.) Tuskin kuitenkaan palstan viljelemistä syötäväksi, perunan kuorimista muiden syötäväksi, omien tilojen siivoamista, lasten itsenäistä rahoituksen hankkimista leirikoulumaksuihin tai opintoretkeen  ... siis mitään sellaista, josta on yhteisölle hyötyä mutta jota pääasiassa nyt maksullisesti toimitetaan tai josta vanhemmat perinteisesti maksavat erikseen. Se taas ei joillekin valistuneille vanhemmille tai edes joillekin aikuisille sovi ollenkaan. 

Miksi ihmeessä? Eikö työ opetakaan tekijäänsä? Eikö kaikki työ olekaan arvokasta? Pitääkö kaikki todellakin saada vastikkeetta, ilmaiseksi joko valtiolta, kunnalta tai vanhemmilta? Opetammeko lapsiamme myös tekemään töitä vai annammeko heidän vain leikkiä työntekoa? Annammeko heidän ihan oikeasti yrittää? Vai pitäisikö kieltää, kun muutkin siitä saattaisivat hyötyä?

Valtakunnan virallinen työtön

Väittävät joskus, että olen pessimisti. Kuvittelen olevani ja yritän olla realisti. Toki yritän myös kuvata asiat sellaisina kuin ne mielestäni ilmenevät. Niitä kaunistelematta, joskus ehkä vielä hiukan inhorealismin puolelle menemällä. Olisiko tässä syy siihen, että jotkut väittävät, että olen pessimisti?

Eilen nimimerkki-kommentoija Satunnainen raportoija muisti minua linkillä väittäen, että lukeminen kannattaa. Ja kyllä kannatti. Hetken olin kuin puulla päähän lyöty. Mutta vain hetken. Sitten huomasin ajattelevani, että ei mitään uutta auringon alla. Näin on ainakin tässä maassa pitkään ollut ja pitkään tulee vielä olemaan. Tyhmyyttä ja poliittisia suojatyöpaikkoja tämä maa on täynnä. Lähinnä niiden vuoksi taloutemme sakkaa. 

Kun sitten vielä tänään eurostatin uutiseen Euroopan työttömyydestä ja kaikesta siitä kivasta mihin poliittisen broilerimme ovat meitä sisäisen devalvaation ihannettaan seuraamalla ajamassa, oli mittani nyt tällä kertaa taas täysi. 

Kun työttömyys on, olosuhteista johtuen aika syvästi iskostunut elämääni, olinhan työttömänä noin vuoden 1991-1992 en voinut kuin hämmästyä tilannetta vuonna 2014. Vai mitä itse ajattelet ajatuksesta, että Työttömien virallinen äänitorvi on palkallisesti edustanut työttömiä kabineteissa 20 vuoden ajan? Tämä  ihminen kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi.

Silloin kun tämä Työttömien äänitorvi ja Valtakunnan mallityötön oli mahdollisesti mukana perustamassa Työttömien valtakunnallista yhteistoimintajärjestöä (TVY) olin itse samassa puuhassa. Koulutuksestani ja osin omista kokemuksistanikin johtuen keskityin kuitenkin lähinnä Espoossa silloin työttöminä oleviin insinööreihin, diplomi-insinööreihin, ekonomeihin ja arkkitehteihin. Ja taisi sinne mukaan tulla aika paljon muitakin. En toki yksin, mutta yhtenä kasvavan joukon ensimmäisistä. 

Olen sitä aikaa yrittänyt muutamissa artikkeleissa tälläkin blogilla kuvata, tässä niistä yksi otsikolla hyviä kysymyksiä. Varmasti juuri siihen aikaan saamani kokemukset virkamiehistä lähinnä KTM ja TM, poliitikoista ja puolueista laidasta laitaan, joita he edustivat (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) ovat auttaneet ymmärtämään, kuinka todella mätä on se järjestelmä jonka olemme antaneet syntyä ja jossa nämä "edunvalvojamme" nyt toimivat. 

Sen seurauksen opin myös, että työttömien paras apu ja pelastus on toinen työtön. Mieluiten eri aloilta ja taustoilta ja mitä useampi heitä on saman katon alla, sitä parempi heille. Virkamiehiin ja etujärjestöihin ei kannata pääsääntöisesti turvautua ollenkaan paitsi, jos omaa tai hankkii johonkuhun syystä tai toisesta jonkinlaisen erityissuhteen. 

Ehkä juuri tämän vuoksi tuo juttu valtakunnan työttömästä iski ensin vasten pläsiä. 20 vuotta valtio, tai kuka lienee on maksanut tälle palkkaa siitä, että hän voi toimia valtakunnantyöttömänä! Päätellen siitä, mikä puolue ensin älähti, siihen kalikka kalahti. Vaan voisi se ihan hyvin olla joku muukin. Ei liene ihme, että taloutemme sakkaa?

Pyysin ja sain luvan artikkelin julkaisijan päätoimittajalta julkaista sen kunhan mainitsen lähteen. Kyseessä on voima.fi tai fifi tai jotain muuta. Linkki artikkeliin edellä. 

Kiitän erityisesti artikkelin kirjoittajia ja voima.fi:tä sen julkaisijana tärkeän asian esille nostamisesta toivoen, että esitetyt yksityiskohdat pitävät yhtä tilanteen ja haastattelun kokonaisuuden hengenkin kanssa. Uskon niin. 

Haluan kuitenkin julkaista koko tekstin myös alla. Sen verran arvokkaana pidän paljastusta siitä, millä tavalla meitä kaikkia kusetetaan ja verorahojamme tuhlataan. 

●Työttömien virallinen äänitorvi

Susanna Kuparinen, Hertta-Mari Kaukonen & Kati Pietarinen

Työttömiä on kabineteissa edustanut 20 vuoden ajan yksi ihminen. Hän kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi.

Kun Voima haastatteli Rauman sosiaalijohtajaa Antti Parpoa osallistavasta sosiaaliturvasta joulukuussa 2013, Parpo sanoi, että ”työttömät haluavat tätä”. Hän viittasi Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtajan Lea Karjalaisen kannanottoihin.

Parpon kommentti kuvaa hyvin sitä, millainen vaikutusvalta Lea Karjalaisella on. Viimeisten 20 vuoden ajan hän on ollut ainoa työttömien edustaja, joka on saanut äänensä kuuluviin lainsäädäntötyössä.

Karjalainen on uransa aikana ollut kymmeniä kertoja asiantuntijana työttömyyteen liittyvissä kysymyksissä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja työvaliokunnassa.

Tällä hetkellä hän edustaa työttömiä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) pystyttämässä työryhmässä, jonka tehtävänä on muuttaa kaikki Suomen sosiaaliturva vastikkeelliseksi.

Risikon tavoitteena on, että työttömät ja tulottomat velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä minimituki laskee enimmillään 40 prosenttia, joten työttömien on käytännössä pakko suostua osallistaviin töihin.

Risikon vision mukaan osallistavat työt voisivat olla vaikkapa vanhusten ruuanjakelua, kotitaloustyötä, risusavottaa ja sosiaalisektorin avustavia töitä. Risikko on korostanut julkisissa kannanotoissaan, että työttömät ovat suhtautuneet kaavailtuun uudistukseen innostuneesti.

Voiman joulukuussa 2013 haastattelemat työttömät pitivät ajatusta nöyryyttävänä, mutta Parpon tapaan Risikko perusti näkemyksensä TVY:n puheenjohtajan Lea Karjalaisen kommentteihin.

Voima-lehden journalistinen dokumenttiteatterin työpaja päätti selvittää, kuka valtakunnan virallinen työtön on naisiaan.

Kaksi työpajan jäsentä lähti yhdistyksen toimitiloihin Helsingin Sörnäisiin tapaamaan Lea Karjalaista ja ottamaan selvää siitä, miksi hän on niin innoissaan osallistavasta sosiaaliturvasta.

Eriskummallinen tapaaminen kuvattiin, ja seuraava litterointi käsittää noin kolmasosan alkuperäisestä haastattelusta.

Susanna Kuparinen

_______________

Lea Karjalaisen haastattelu

Toimittajat Hertta-Mari Kaukonen & Kati Pietarinen haastattelevat Lea Karjalaista Helsingin Sörnäisissä TVY:n toimitiloissa perjantaina 28. helmikuuta kello 16 jälkeen. Editointi Susanna Kuparinen & Teemu Muhonen.

Hertta-Mari Kaukonen: Mutta ihan taustakysymyksiin, eli minkä ikäinen olet?

Lea Karjalainen: Täytän 64 vuotta toukokuussa ja olen jäämässä eläkkeelle tänä keväänä.

Kaukonen: Eli ammatti on tämän järjestön puheenjohtaja.

Karjalainen: Joo-o.

Kaukonen: Voiko kysyä harrastuksista?

Karjalainen: Työttömien edunvalvonta.

Kaukonen: Eli työ ja harrastukset ovat sama asia.

Karjalainen: Joo, ei ole muuta.

Kaukonen: Joo. Sanoit, että ammattiedunvalvoja, eli tää on palkkatyötä.

Karjalainen: On, on. Me ei palvella sillä tavalla konkreettisesti työttömiä. Tavallinen edunvalvojan työpäivä on ministeriön työryhmissä istumista osan päivää. Tänä aamuna minä olen valmistellut seuraavaa hallinnon kokousta seuraavan viikon työvaliokuntaan ja seuraavia koulutuksia ja kokouksia.

Ja nyt ministeriössä sitten keskipäivän ajan partien [työmarkkinajärjestöjen] kanssa ollaan pohdittu, että mitä osallistava sosiaaliturva on.

Kaukonen: Joo, joo. Onko sinulla omaa kokemusta työttömyydestä?

Karjalainen: On, toki no mä oon ollut opiskelujen välissä työttömänä, lasten välissä työttömänä, ee, ennen tätä työtä olin työttömänä.

Kati Pietarinen: Mitä sit muita töitä sä oot tehnyt?

Karjalainen: Mä oon tuota artesaani ja sitte mä oon kodinhoitaja, vanhan koulutuksen kodinhoitaja. Ja paljon muita pienkursseja tässä työn ohella, (äänenpaino muuttuu voimakkaammaksi) Kiljavaa ja siis ammattiopistoa.

Kaukonen: Kauan oot ollut mukana tässä TVY:n toiminnassa?

Karjalainen: No minä olen ollut Ivalossa perustamassa yhdistystä -93, ja -95 minut on valittu TVY:n hallitukseen. Ja oon ollut varapuheenjohtajana, ja seuraavana vuonna puheenjohtajana.

Kaukonen: Eli 20 vuotta…

Karjalainen: Kyyllä, 20 vuotta on mennyt tässä, että mää oon ammatiltani työtön.

Kaukonen: Ai sanot, että olet ammatiltasi työtön?

Karjalainen: (Purskahtaa hersyvään nauruun) Niin, jos vois sanoa, niin…

Kaukonen: Aika hyväpalkkainen työtön.

Karjalainen: (Nauru yltyy) Niin… no, ministeriössä joskus kaverit kiusaa, totta kai heistä on tullut kumppaneita pitkässä työhistoriassa, niin lakimiehet kiusaa, että Suomen ykköstyötön, ehhehee, hähä.

(Keskustelu siirtyy käsittelemään sitä, ketkä kaikki tulevat olemaan osallistavan sosiaaliturvan piirissä.)

Karjalainen: Siis tuota lähtökohta, se mikä me ollaan laitettu niinku päätavoitteeksi, ni on ne ihmiset, joilla ei ole tuloja laisinkaan.

Kaukonen: Mutta tällä hetkellähän on, ainakin mediassa siitä on puhuttu sellaisena, että se tulee kaikille.

Karjalainen: Ei tule. Siis valtio nimeltä Suomi ei tule satsaamaan koskaan työttömiin niin paljon, et se vois olla niin laaja.

Kaukonen: Ymm, ymm, mutta tässä Karenssisanomissa sanotaan, että osallistava sosiaaliturva ei muuta juuri juuri mitään, et siellä sanotaan, että vastikkeellisuus koskee jo kaikkia työ..

Karjalainen: Joo niin tekkee, joo niin tekkee, niin tekee .

Kaukonen: Mutta miten sä selittäisit, että se koskee jo kaikkia?

Karjalainen: Se... Miksi ei koskisi, mitä, ketä se ei koske?

Kaukonen: No kyllähän se, mutta. No omassa tuttavapiirissä mä tiedän työttömiä, joitten ei oo tarvinnut, ku ne on ansiosidonnaisella päivärahalla, ni ei oo tarvinnu tehä mitään.

Karjalainen: Laki, laki kuitenkin lähtee siitä, että henkilöitten, jotka saavat työttömyysturvaa, ansioturvaa, niitten pitäs olla aktiivisia työnhakijoita, ni niille maksetaan sen takia ansioturvaa.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Se, että ne eivät tee mitään, senkun vaan köllöttelevät, oottavat, että viissataa päivää tulee täyteen, että sitten pääsevät korkeammalle korotetulle palkkatuelle, ni sen mi-, sen, kyttäävät sitä aikaa, että passiivisesti makaavat, niin-ni, siinä näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle.

Ja ne, jotka tätä on lähteneet ajamaan, ni nehän on lähteneet ajamaan, et tää osallistava sosiaaliturva pitäs koskea kaikkia niitä, jotka huilaa yhteiskunnan tuella.

Kaukonen: Eli sinun mielestä se osallistava sosiaaliturvan, nää kaikki aktivointitoimet pitäis kohdistaa myös ansiosidonnai...

Karjalainen: KYLLÄ. Kyllä. Joo, ei niitä tarvis armahtaa, mutta kun meillä ei oo resursseja niin meidän täytyy keskittyä siihen. Ja lähtökohtana silloin on jo kun resursseja ei oo kaikkeen, ni silloin pitää kohdistaa niihin... joita kaikista vähiten palvellaan.

Pietarinen: Esimerkiksi toi Antti Parpo on sanonut, että tää olis kaikille. Ylipäänsä täst puhutaan sillä tavalla, et tää olis kaikille. Miksi, jos se on selvää et siihen ei oo varaa?

Karjalainen: Mä en osaa tietenkään siihen sanoa, että onko Antti todellakin sanonut niin. Kyllä Antti Parponkin täytyy sosiaalipoliitikkona tietää, et tähän koko, koko puolen miljoonan ihmisen aktivoimiseen... meillä ei oo varaa. Mutta se se, että se unelma mitä se siis tietenkin se, että mitä se on.

Että onko se kirkkokuorossa laulamista, onko se kansalaisopistossa opiskelua, onko se vapaaehtoista liikuntaa, mitä se ON se aktiivi osallistava sosiaaliturva. Jos se oikeasti lähtee siitä, että ihminen sitoutuu käymään kirkkokuorossa. Koko talven käypi joka torstai-ilta kirkkokuoron harjoituksissa kaksi tuntia ja se on kuitannut sillä sen. Tai se opiskelee säännöllisesti espanjankieltä kansalaisopistossa ja se on tavoitteellista.

Jos ne on sellasia asioita, että se yhteiskunnallisesti ei maksa niin pirun paljon, ni silloinhan sitä on mahdollisuus useampiin toteuttaa.

Mutta jos se tarvii työttömien terveydenhuoltoon, sosiaalipolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, ni se on kallis, mitä kaikkea se tarvii se, että aletaan puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta sillä lailla, et siihen tulee muitakin toimenpiteitä. Eikä, eikä se kirkkokuoro pelkästään, vaan että siihen tulee se työttömien terveydenhuolto ja selvitetään ne viat ja vammat, jotka ihmisellä on ja saadaan lääkitys aikaan ja plää plää plää et koska siellä on paljon sitä...

Kaukonen: Aivan, aivan. Nämä osallistavan sosiaaliturvan aktivointitoimenpiteet voi olla kielikursseja, harrastustoimintaa...

Karjalainen: Kyllä!

Kaukonen: Näin, mutta olet sanonut jossain tilaisuudessa, että se voisi olla myös Portugalin-matka. Niin mitä tällä tarkoitit? Että mitä osallistava...

Karjalainen: (kovaa naurua) Jaa...joo (laskeva äänenpaino), no, se on paljon mahdollista, että minä olen sanonut. Minä olen sanonut joskus senkin… (hilpeästi), että saadaan tähän vähän satiiria matkaan, olen sanonut, että Suomen pitää ottaa Kreikan vakuuksista yksi saari ja ottaa Viikkari tai Silja Line ja kuskata kaikki meidän kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat saarelle Kreikkaan. Ja kerran viikossa tuopi Finnairin kone lenkkimakkaraa ja ruisleipää ja (räjähtävällä naurulla) me elämme siellä herroiksi! (nauraen) Eikä tartte rakentaa asunnottomille asuntoja... niin...

Kaukonen: Ymmm.

Karjalainen: ...niin olen sanonut eduskunnassakin sillä lailla.

Kaukonen: Joo, ok, mutta mitä uskot, että nämä osallistamistoimet oikeasti olisi?

Karjalainen: Joo, se on semmonen mielenkiintoinen asia, josta varmasti, minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon liikuntaa.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon teatteria. Mä haluaisin, että siinä olisi kuoro ja siinä olisi luontopolkuja, siinä olisi metsä, vaellusretkiä, siinä olisi… nn… niin paljon vaihtoehtoja semmoseen toimintaan, mihin ihmisillä, missä ihmiset saisivat uusia kokemuksia.

Kaukonen: Mutta sä et puhu ollenkaan töistä?

Karjalainen: Mä puhun siitä, että ihmiset lähtevät kotoa pois.

Kaukonen: Joo. Mutta sinä et puhu risusavotasta tai sinä et puhu...

Karjalainen: Ennn.

Kaukonen: Tai sinä et puhu vanhusten kauppapalveluista tai...

Karjalainen: Minä, minä voisin puhua siitä, että tota... aa-aa... käy vanhuksen kanssa vaikka kaupassa.

Kaukonen: Ymm, ymm.

Karjalainen: Ja todennäköisesti joihinkin isoihin kaupunkeihin tulee joitain isoja toimintakeskuksia entisiin tyhjiin tehdashalleihin, kun kaikki yritykset siirtyy, merta pitkin uitetaan muualle, niin tyhjät tehdashallit tulevat kuntien pitkäaikaistyöttömien, varmasti näin alkaa tapahtumaan. Rakennetaan mattokutomoita ja… öö.. pitkäaikaistyöttömät alkavat korjaamaan kuntien työntekijöiden haalareita ja lyömään uusia nappeja niitten lähteneitten tilalle.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Isoja työkeskuksia, jossa kehitetään näpertelyä, jotakin, joka on… tilaajalle hyödyksi.

Pietarinen: Mitä mieltä sä olet tämmösestä?

Karjalainen: (huokaus) No mikä... toinen vaihtoehto on, että ei ole mitään.

Kaukonen: Aivan aivan, no miten itse ajattelet, edustatko kaikkia Suomen työttömiä?

Karjalainen: Ei, en tietenkään edusta. Ei kaikki halua, että heitä edustetaan.

Kaukonen: No ketäs sinä sitten edustat?

Karjalainen: Minä edustan pitkäaikaistyöttömiä. Niitä ei puolusta kukaan muu kun TVY. Kaikilla muilla työttömillä, jotka on ansioturvalla ja eri ammattialoilla, niillä on omat edunvalvojat. Noh, voi olla että jotkut tuntevat, että me oltas myös yksityisalojen työttömyyskassan ihmisien puolustajia, mutta en tunne olevani sellainen.

Kaukonen: No miltä sinusta tuntuu, kun lehdessä siteerataan, että nyt työttömät on sitä ja sitä mieltä, kun sinua siteerataan kaikkien työttömien suulla?

Karjalainen: No minähän kerään ja saan paljon postia meidän paikallisilta yhdistyksiltä ja siitä muodostuu meidän näkemykset niistä yhteisistä asioista. Öö ei kukaan ajattele, että minä kaikkia työttömiä edustasin, se on puppua puhetta.

Kaukonen: No koetko, että sinulla on paljon vaikutusvaltaa tässä [osallistavan sosiaaliturvan] työryhmässä ja muutenkin työttömien asioissa?

Karjalainen: Kyllä, kyllä koen.

Kaukonen: No esimerkiks Risikko viittaa sinun kantaasi tässä osallistavassa sosiaaliturvassa tässä työryhmässä kaikkien työttömien kantana, niin miltä se sinun mielestä kuulostaa?

Karjalainen: (hhehheh, hahhhah, haa) Noh seh hah aika-aa totaa hurjal-HURJALTA (hekottelee puhuessaan ja sen jälkeen, antaumuksella pitkään).

Kaukonen: Joo, mut sehän on tota luettavissa...

Karjalainen: (päälle, leveästi, naurahdellen) Jooon, oon. Joo, kyllä minä olen kuullu, että tää...

Kaukonen: Joo, joo...

Karjalainen: Kyllä olen kuullu että Paula on sanonu niin...

Kaukonen: (päälle) Joo, joo.

Karjalainen: (ylpeästi) Ja olen kuullu että pääministeri on eduskunnassa sanonu samalla tavalla...

Kaukonen: Ymm...

Karjalainen: ...että kyllä minä olen, olen tietonen, että (tauko) pääministeri ja sosiaali- ja terveysministeri on viitanneet minuun.

Kaukonen: Joo.

Karjalainen: (tyytyväisesti, hengittää sanat sisäänpäin, huokausmaisesti) Joo, joo. (tyynesti, ylpeästi) Että olen tietonen siitä.

Pietarinen: Miltä yleisesti ottaen tuntuu edustaa työttömiä ja vähäosaisia ja sitä tehdäkseen istua mukavasti yhteisissä pöydissä eliitin kanssa?

Karjalainen: Öö. Minä oon tehnyt vaan työtäni. Tää on ollut minun työni.

Pietarinen: Millaisia tuntemuksia se herättää?

Karjalainen: Välillä minä itken siellä (ääni värähtää), kun alan puhumaan. Ja öö varmasti ministeriön virkamiehet ja kansanedustajat ovat valiokunnissa tottuneet, että Karjalainen saattaa itkeä (hitaalla puherytmillä).

Kaukonen: Millaisissa tilanteissa sinä olet siellä itkenyt?

Karjalainen: Niin öö. (selvittää ääntään) Itse asiassa se kun tuntee, tuntee sillä tavalla, että vastapuoli ei oikeasti ymmärrä, mistä on kysymys.

Kaukonen: Ei ymmärrä vähäosaisten asemaa?

Karjalainen: Niin ja kun yrittää avata sitä ihmisten ahdinkoa. Oikeastaan kaikista vaarallisin on alkaa ottaa esimerkkejä, se on kaikista vaarallisinta, silloin ei tahdo kestää pää, oma psyyke.

Kaukonen: No, mitä mieltä sä ylipäänsä olet tästä osallistavasta sosiaaliturvasta. Kun sinä sanot ettei se muuta mitään. Onko sitten mitään järkeä sitä tehdä?

Karjalainen: Joo, se on, se on suuri kysymys, että mitä sillä etsitään.

Kaukonen: Ja et osaa vastata ....

Karjalainen: En osaa vastata.

Pietarinen: Mitäs sit tota, näistä niinku tähän mennessä kaavailluista tai mitä on tähän mennessä puhuttu, niin millasia kantoja sä oot kuullu työttömiltä?

Karjalainen: Meijän järjestöväki ainakin on oo, niissä tapaamisissa, joissa mä oon tavannu, niin nähneet sen mahdollisuutena.

Pietarinen: Mitään sen tarkempaa?

Karjalainen: Ööö, (ääni alkaa ohentua) no, kyl see, että jotain antaa lisää palikoita siihen työhön mitä pitkäaikaistyöttömien hyväksi tehdään. Meiän ihmiset oottaa sitä, että jos saadaan apukeinoja, millä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä pystyttäis EHKÄISEMÄÄN ja auttamaan ihmisiä niin, että lapsia ei otettais huostaan. (liikuttuu) Niillä syrjäytyneilläkin on lapsia. Ja niistä todennäkösesti tulee niistä lapsista syrjäytyneitä. Meiän ihmiset oottaa et ne saa palikoita.

Pietarinen: Missä te ootte puhunu? Oottekste teijän, onks teillä ollu joku tästä aiheesta..

Karjalainen: Meil on paljonki. Kyllähän meillä arvioidaan, meillä on akateemisesti koulutettuja ihmisiä vetämässä meijän yksiköitä, et ei me kaikki tonttuja olla niinku minä. Että meiän toimintaa ei tartte arvioida, ala-arvioida ollenkaan. Minä olen erittäin ylpeä toimintakeskusten johtajista. (hiljaisuus) Aika moni saa kattomaan perään, että miten pystyskö tekemään samanlaista työtä. (pitkä hiljaisuus) Voitte poistua. Haa- haastattelu on päättynyt.

Kaukonen: Aa, minkä takia?

Karjalainen: Em.. Mä en vaan kestä teitä ennää...

Kaukonen: Siis anteeks, oliko joku tietty kysymys?

Karjalainen: Oli. (ropeltaa jotain, luultavasti mikrofonia pois) Joo.

Kaukonen: Siis anteeks, olisiko tässä joku tietty aihe, joka ei... Mikä ei?

Karjalainen: Saatte pakata tavarat. Minä haluan nyt lopettaa...

(Karjalainen lähtee kohti aulasta pienempään huoneeseen johtavaa ovea. Menee huoneeseen sisälle, ei kuitenkaan sulje ovea. Kertoo sieltä alaiselleen, että tämä voi lähteä, että hän sammuttaa valot ja sulkee ovet.)

Pietarinen: (ovelta) Pahoittelut, ei ollut tarkoitus, kiitokset kuitenkin…

Jälkikäteen Karjalainen ilmoitti sähköpostitse, että koko haastattelu oli pelkkää teatteria ja hänen puheensa loisista ironiaa.

Juttukokonaisuutta ovat lisäksi olleet taustoittamassa teatterityöpajan osallistavaa sosiaaliturvaa tutkivan ryhmän Sanni Jokinen, Maija Lauri, Noora Laaksonen, Tellervo Lilja & Sanna Uuttu.

_______________

Näkökulma: Eliitin puudeli

Törmäsin Lea Karjalaiseen ensimmäisen kerran marraskuussa 2013 eduskunnan pikkuparlamentin osallistavaa sosiaaliturvaa käsittelevässä seminaarissa, jossa oli puhujina vaikutusvaltaista väkeä.

Eduskuntaryhmien edustajat tuntuivat olevan uudistuksesta varovaisen innoissaan, kun taas yleisössä istuvat työttömät vaikuttivat tyrmistyneiltä.

Käpälöin tarjoilupöydän tarjottimella lojuvia pullia ja hörpin kahvia, kun huomioni kiinnitti puhujanpöntöstä kaikuva, uskonnollisella hurmoksella messuavan naisen ääni.

Oli ilmiselvää, että Lea Karjalainen oli osallistavasta sosiaaliturvasta äärimmäisen innoissaan. Puheenvuoron hätkähdyttävyys ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan tunteen paloon ja ilmiselvään liikutukseen.

Kun aiemmat luennoitsijat olivat puhuneet osallistavasta sosiaaliturvasta nimenomaan osa-aikatyönä, Karjalainen väitti, että osallistavan sosiaaliturvan piiriin lasketaan kuoroharrastus, vaalimainosten jakaminen ja ”vaikkapa Portugalin-matka”.

Antti Parpo torppasi Karjalaisen näkemykset joulukuun Voima-lehdessä:

”Ei se ole idea. Työttömälle ei makseta jääkiekkovarusteita ja treenejä, vaan työ ja työllistyminen on perimmäinen tavoite.”

Miten Suomen virallinen työtön voi olla niin pihalla? Kyseessä ei ole harmiton henkilö. Ministerit ja asiantuntijat siteeraavat Karjalaista työttömien virallisena edustajana, ja hänen katsotaan edustavan satojen tuhansien ihmisten mielipidettä.

Työpajaa varten Karjalaisen haastatelleet toimittajat kertoivat, että hän näyttää tottuneen siihen, että hänelle annetaan liekaa tarpoa tunteellisten tarinoiden ja omituisten sivupolkujen viidakossa.

On käsittämätöntä, että Karjalaisen on annettu niin pitkään ainoana edustaa työttömiä, vaikka esimerkiksi ministeriöissä hänen tasapainottomuutensa ja asiantuntemattomuutensa ei ole voinut jäädä huomaamatta.

Karjalainen kertoo dokumenttiteatterityöpajalle antamassaan haastattelussa, että hän muodostaa työttömiä edustavat viralliset kantansa jäsenyhdistyksiltä tulevien kannanottojen pohjalta.

Toisen kuvan TVY:n ja Karjalaisen demokraattisuudesta saa hovioikeuden tuomion päätösasiakirjoista. Hovioikeus langetti 29. maaliskuuta 2012 Karjalaiselle ja TVY:lle tuomion työturvallisuusrikoksesta. Karjalainen oli tuomion mukaan kiusannut alaistaan vuosina 2004–2008 niin vakavasti, että alainen oli menettänyt työkykynsä, masentunut ja joutunut jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle.

Todistajanlausunnoista piirtyy kuva diktaattorimaisesti järjestöään johtavasta naisesta, jota TVY:n hallitus tottelee lammasmaisesti.

Tänä vuonna Lea Karjalainen on jäämässä eläkkeelle. Huhtikuussa TVY järjestää edustajakokouksen, jossa valitaan uusi puheenjohtaja.

Työttömien asema Suomessa hankaloituu koko ajan. He ansaitsevat äänekseen ihmisen, joka ei kutsu edustamiaan ihmisiä loisiksi ja leveile korkea-arvoisilla tutuillaan.

Susanna Kuparinen

Susanna Kuparinen on teatteriohjaaja ja Voiman toimituspäällikkö, joka vetää dokumenttiteatterin ja tutkivan journalismin työpajaa.

_______________

Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö

Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY perustettiin vuonna 1991 ajamaan ja valvomaan Suomen työttömien etuja. Perustaminen ajoittui lama-aikaan, jolloin valtava määrä suomalaisia jäi työttömäksi.

Järjestöä oli perustamassa muun muassa ay-liike. Valtion ja ay-liikkeen rahoitus TVY:lle on vuosien mittaan ensin vähentynyt ja sitten tyrehtynyt kokonaan.

Nykyään TVY:tä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, joka kustantaa järjestölle kahden työntekijän palkat. Muun toimintansa TVY rahoittaa jäseniltään keräämillä jäsenmaksuilla. Kahden vakituisen työntekijän lisäksi järjestössä on vuoden palkkatuetuissa työsuhteissa työskenteleviä työttömiä.

TVY:llä on kymmeniä jäsenyhdistyksiä ympäri Suomea. Järjestön päämaja sijaitsee Helsingin Sörnäisissä. Järjestön puheenjohtajana on vuodesta 1996 toiminut Lea Karjalainen.

_______________

Työpajan ovet aukeavat

Voima-lehden oheisprojektina keväällä 2013 startannut journalistisen dokumenttiteatterin työpaja on lähestymässä seuraavaa rajapyykkiä.

Syksystä 2013 asti työpajan noin 15 henkilön joukko toimittajia, käsikirjoittajia ja teatteriohjaajia on tehnyt tutkivaa työtä kahden aiheen kimpussa.

”Köyhien” ryhmä on tutkinut ohjaaja-toimittaja Susanna Kuparisen johdolla osallistavaa sosiaaliturvaa ja sitä puivan työryhmän kantoja.

Toimittaja Jari Hanskan johtaman “rikkaiden” ryhmän aihe on terveyspalvelujen ulkoistaminen.

Esimerkkitapauksena on Attendo, joka on kehittänyt paljon terveyspalveluita ja laajentaa toimintaansa nyt hoivapalveluihin. Samaan aikaan yritystä on syytetty aggressiivisesta verosuunnittelusta.

Materiaalista työstetään Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämölle yhteiskunnalliset iltamat.

Kumpikin ryhmä valmistelee tunnin ja vartin mittaisen, noin kymmenellä harjoituskerralla kevyesti hahmotetun esityksen eli demon. Ne esitetään peräjälkeen ammattiohjaajien ja -näyttelijöiden voimin 29. ja 30. huhtikuuta. Esitysten jälkeen on keskustelutilaisuus.

Työpajan esityksistä lisätietoa www.ryhmateatteri.fi. Osa harjoituksista on yleisölle avoimia. Ohjaajina Satu Linnapuomi & Piia Peltola.

Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 3/2014 s. 34-37.