tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vaalikoneiden viesti



Jotain kummallista on siinä, että kahdessa entisessä suurpuolueessa, jotka pitkälti ovat jakaneet hallituspaikat keskenään käydään tosissaan puheenjohtajakamppailua. Toisella nykypostin haltijalla on takanaan pitkälti omista ansioista riippumaton voittoputki, toisella ymmärrettävän pitkä ja keskeytymätön tappiokierre.

Jotain kummallista on siinäkin, että nykyisen hallituksen ministereistä niin moni on tyrkyllä eurokansanedustajaksi. Taitaa olla niin, että laajalti kailotettu vastuullisuus loppuu lyhyeen, kun käteen on jäämässä Musta Pekka. Tiedä häntä pitäisikö tavikselle toivoa onnea vai valitella hänen kohtaloaan ainoana todellisena vastuunkantajana?

Ja kyllä jotain kummallista on siinäkin minkälaisia tuloksia vaalikoneet tavikselle antavat. En niitä ole koskaan vakavasti ottanutkaan, minulla kun on jo ainoa oikea ehdokas valittuna. Mutta pitäisikö sellaisenkin, jolle valinta on oikeasti pohde suhtautua niihin tosissaan, vai viihteenä? 

Tältä näyttävät yhden ja saman henkilön, peräjälkeen ja niin tosissan kuin mahdollista tehdyt kolmen vaalikoneen vastausten tulokset. Kaikki valtakunnallisia julkaisuja, jokainen puoluepoliittisesti sitoutumaton.


Ensimmäinen 5 kärki

Marcus Rantala ruåtsalaiset
Björn Månsson ruåtsalaiset
Nils Torvalds ruåtsalaiset
Åsa Gustafsson ruåtsalaiset
Aura Salla kokikset

Toinen 5 kärki

Arto Lampila piraatit
Petrus Pennanen piraatit
Eero Vainio demarit
Mika Letonsaari piraatit
Oras Tynkkynen viherpiipertäjät

Kolmas 5 kärki

Jukka Savolainen kokikset
Alexander Stubb kokikset
Laura Peuhkuri kristikansa
Jukka-Pekka Kuokkanen kristikansa
Jari Andersson kokikset

Tulokset kuin lottokoneesta, joskin kepulit ja demarit loistavat. Ei ensimmäistäkään henkilöä kahteen kertaan. Vastaajan puoluepoliittisesti sitoutumattoman porvarin aatemaailmaa varmaan heijastelee vasemmistopuolueiden ja kepuleiden vähäinen osuus. 

Ei kai moisia ehdotuksia voi kukaan vakavasti ottaa? Kuitenkin ne jokainen on varmasti laadittu ammatti-ihmisten toimesta, niiden rustaaminen maksaa rahaa ja niitä jukaisevat yleistä arvostusta nauttivat mediat.

Siis vaalikoneet lienevät viihdettä? Koska politiikka on viihdettä? Ainakin EUssa harjoitettu politiikka? Vastaaminen ei ainakaan viihdettä ollut, aikaakin meni, enkä tuloksistakaan viihdettä löydä. 

Ehkä nykyinen yksilökeskeinen arvottomuutemme ja minä-itte-ja-muista-viis asenteemme on suomalaisesta politiikasta todella poistanut kaiken muun? Vai olisiko sittenkin tarkoituksena vain tukea nykyistä politbyrokratiaa, nykyistä poliittisten puolueiden järjestelmää.

Jos näin on, eikö oikea ehdokas sittenkin ole JOKU MUU.









2 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Väyrynen on alkanut puhua järkeviä nyt kun ei ole enää kauheasti uraa pilattavana.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/vayrynen_lipponen-19921

Mielestäni Suomi tarvitsisi uuden Kekkosen, joka panisi saatanan tunarit tarvittaessa järjestykseen. Nykyinen tyyli hokea fantastista ilman minkäänlaista vastuuta ei yksinkertaisesti toimi.

Kumminkin vastuu on kovasti pelottavaa nyt kun kansantalous on tuhottu lähes lopullisesti ja porukka haluaa sinnikkäästi lisää tulonsiirtoja. Mikään puolue ei halua sitä ja virkamiehet, tutkijat ja toimittajat komppaavat heitä, koska vastuu ei kiinnosta heitäkään.

Niinpä realistiset vaihtoehdot ovat nämä (mikäli ihmettä ei tapahdu):

a) Pajatson ympärillä hyörivät pummit tyhjentävät sen ja kilpailu vähiin käyvistä resursseista kovenee. Lopulta siirrytään diktatuuriin, jotta osa kansasta saataisiin pois pajatson ääreltä ja muille riittäisi enemmän.

b) Jostain ilmaantuu Hitlerin tapainen messiashahmo, joka vaikuttaa kykenevän ratkomaan kaikki ongelmat saatanan tunarien puolesta. Koska hän on valmis ottamaan vastuun kannettavakseen, myös valta annetaan hänelle. Savun hälvettyä lasketaan raadot ja aloitetaan jälleenrakennustyöt eikä kukaan ole vieläkään vastuussa mistään.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Ajattelemme huolestuttavan samanlaisia. Usko tai älä, näin tämän kommenttisi vasta nyt, oman kirjoitukseni julkaisemisen jälkeen.

Kuitenkaan uutta Kekkosta emme missään tapauksessa tarvitse, ei pidä edes vahingossa toivoa. Hänen haittavaikutuksiaan olemme saaneet korjata jo vuodesta 1981 lähtien, emmekä ole siinä vieläkään onnistuneet.

Vaihtoehto a):n pummit ovat jo pajatson käytännössä tyhjentäneet, eikä ole toivettakaan saada heitä vastuuseen mistään maailmalta, kaikista vähiten Brysselistä.