sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ja tapahtui näinä päivinä, että poliitikotkin saavat hävetä



Poliitikkojen sietääkin hävetä ammattiansa. Eipä silti, että kyseessä voisikaan olla varsinainen ammatti, varsinkaan nykyisin. Kun nykyisten poliitikkojen ainoa pätevöitymisreitti on opiskelijapolitiikka, joissa äänestyksiin osallistuu muutama kymmenen prosenttia äänioikeutetuista ja puoluepoliittisesti sitoutuneita tulee valituksi vain muutama. Esimerkki HYY: jaossa 60 paikkaa, poliittisesti sitoutuneita valittiin vain 20, kahdella äänikuninkaalla 94 ääntä, hekin puolueiden ulkopuolella. Jo tuosta esimerkikistä käy hyvin ilmi poliitikkojen ja heidän edustamiensa puolueiden osaamisen ja arvomaailman koko karmea kuva.

 Meidän kansalaistenkin sietäisi hävetä poliitikkojemme tasoa. Ja olen aivan valmis myöntämään, että ainakin minä moista häpeän. Suunnattomasti. Juuri siksi olen vanhoilla päivilläni, monien vuosikymmenien kokemuksen ja vakaan harkinnan perusteella siirtynyt kaikissa puolueiden meille tarjoamissa vaaleissa kirjoittamaan äänestyslippuun JOKU MUU. Poikkeuksena Tasavallan Vallattoman Presidentin vaali. Vain siinä voin vielä vaikuttaa, edes toisella kierroksella.

 Kun tarkkaan miettii on poliitikkojemme taso kokenut romahduksen nyt, kun ohjaisiin ovat päässeet peruskoulun kasvatit. Todella merkittävä tason alennus taisi tapahtua viimeistään sinä päivänä, kun siilinjärveläisestä Kataisen pojasta leivottiin valtionvarainministeri. Siitä lähtien kansakunnan tie on kulkenut vain yhteen suuntaan; huonosta vielä huonompaan. Ja ajatella, sen teki yksin mahdolliseksi Sauli Niinistö-ilmiö, ilmiö johon pojulla ei ollut vaikutusta ollenkaan. Sauli keräsi äänet ja vertailuluvut nostivat 3 - 4 tyhjänpäiväisyyttä Arkadianmäelle nappeja Jyrkin ohjeen mukaan painamaan. 

 Lopullinen rimanalitus syntyi vuoden 2008 kesällä, kun kepulit ja kokikset jäivät kiinni vaalirahoituslahjomien vastaanottamisesta. Vaalilahjomiahan ne eivät antajansa kannalta välttämättä olleet, mutta poliitikkojen haluttomuus niistä ilmoittaa osoitti selvästi, minkälaisesta lahjasta he katsoivat olevan kyse. Heidän kanssaan samaa mieltä oli varmasti yli 90 % täysipäisistä kansalaisista. Poliitikot vielä kuvittelivat, että rahojen palauttaminen heidän kunniansa puhdistaisi, mutta mennyttä mikä mennyttä.

 Viimeiset viisi vuotta onkin sitten oltu toimitusministeriöitten varassa. Poliittiset linjanvedot ja päätökset ovat loistaneet lähinnä puuttuen ja silloin kun päätöksiä on saatu aikaan, ne on sörssitty muuttamalla niitä heti miten uudestaan, päin vastaiseksi. Konkretiaa ei ole löytynyt kuin nimeksi, ja sekin vasta pitkän etsiskelyn jälkeen.

 Vaikka itsensä vastuullisiksi nimesivätkin, vastuullisuus on heidän toimistaan kaukana. Kansalaisomaisuutta on myyty surutta, julkisen sektorin velka kaksinkertaistettu, rakennemuutokset jätetty tekemättä, vientiteollisuuden alasajoa katsottu toimettomana sivusta, julkisen sektorin ulkoistamista kiihdytetty...ja kasvatettu puolueiden ja poliitikkojen osuutta päätösvallasta - tasavallan presidentin, virkamiesten ja varsinkin kansalaisten kustannuksella. 

 Nyt ollaan tilanteessa, jota professori Matti Wiberg kutsuu tämän päivän Pravdassa "vedetään luvut  hatusta" - valmisteluksi. Ja siitä huolimatta, että Savon Suuri Jouni, samaisen aviisin nettipainoksessa suosittaa Wibergille itsekritiikkiä en voi kuin yhtyä Wibergin tarkan huomiokyvyn tuloksiin. Itsekritiikkiin olisi sen sijaan korkea aika ryhtyä hallituksessa, sekä ministereiden että heidän edustamiensa puolueiden puitteissa. Vaan taitaa olla niin, että heille moinen, oman arvioinsa mukaan, ei vain kuulu?

 Tämän viimeisen hallituksen ansiosta on aivan selvää, että ainakin pienet lapset, sairaat ja vanhukset hoidetaan paremmin kissojen ja koirien toimesta, kuin maksamiemme verojen avulla. Asiantuntijat kun on korvattu poliittisilla avustajilla, samoin nyt jo virkamiehet, ellei satu oikeaa jäsenkirjaa löytymään. Onneksi valtionvarainministeriksi on sentään osunut enkeleihin uskova sosialisti. Siitä on varmaan kohta hyötyä meille kaikille? Viimeistään 2015, kun budjettia laaditaan? 



Lähettänyt klo 23 kommenttia:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 19. joulukuuta 2013

Q-park ja muut julkisoikeudellisten toimien yksityistämiset, olette perseestä



Kävin eilen pyynnöstä äitini luona tekemässä jouluvalmisteluja. Hän pyysi pysäköimään asunnon omalle parkkipaikalleen. Eihän siinä koskaan autoa ole, hänellä kun ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttia. Vanhuuttakin liikuntrarajoituksineen ja muistihäiriöineen riittää vaikka muille jakaa.

 Riemastukseni oli suuri kun, palatessani autolleni yllämainittu pysäköintilaitos oli antanut "yksityisoikeudelisen valvontamaksun", jota ennen kai kutsuttiin parkkisakoksi. Minähän reklamoimaan. Turhaan? Ei kuulemma ollut jotain lätkää osoittamassa, että olin oikeutettu pysäköimään. Kyseessä oli keskipäivä ja parkkipaikat - ainakin 80 - 90  % - olivat tyhjinä. Vieraspaikkoja ei ole sen paremmin taloyhtiöllä kuin läheisyydessä muuallakaan.

Tekevätkö nämä armaat poliitikomme tätä meille taviksille ihan tarkoituksella, tahallaan? Onko tavoitteena panna kansalaiset maksamaan kaavoittajan typeryyksistä, kun ei ole huolehdittu edes vieraspaikoista? Miksi tienvarret on varustettu pysäköintikielloilla? Onko lainsäätäjän tarkoitus luoda uusia työpaikkoja parkkipaikkavalvojille, nyt kun sen tekemättömyys on tyhjentämässä maamme teollisuustyöpaikoista? 

 Viime aikoina autoiluun liittyvät poliitikkojen ideat ovat puhuttaneet. Ajokortin vaatimukset, opetusluvan vaatimukset, tietullit ja kukkana kaiken päällä idiotia, jota voisi nimittää vaikka Jorma Ollilan oivallukseksi, km-perusteinen autoverotus. 

 TOK! TOK!! TOK!!! Hulluja ovat, kuin roomalaiset. Kohta varmaan kieltävät porraskäytävänkin käytön ilman lupalappua. 


PS.

 Muistatteko vielä legendan Wilhelm Tellistä? Hänestä, joka pantiin ampumaan omena poikansa pään päältä, kun oli rikkonut määräystä. Hän ei ollut kumartanut pylvään päässä olevaa hattua.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Tell  Sääli, kun ei käyttänyt toista nuoltaan saman tien. Olisivat nykyajan Gesslerit oppia rikkaampia. 





Lähettänyt klo 21 kommenttia:
Tunnisteet: ,

torstai 12. joulukuuta 2013

Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Kuka sammuttaisi valot?



Vientiteollisuus sakkaa ja vauhdilla. Sen puuttuessa nousua ei ole näkyvissä, siitä kun suurin osa alkaa olla myyty. Fortumin sähköverkot myydään nyt, bonusten toivossa otaksun. Kuten Nokiankin osalta osakkeenomistajat varmaan vaativat sijoitusten palauttamista? 

 Kunnista siirrytään maakuntiin. Ei ole muita vaihtoehtoja. Yksinkertaisinta ja järkevintä olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta kaikki lakisääteiset tehtävät. Tosin kaikista luonnollisinta olisi samalla vaihtaa hallitusta. Sekään tuskin parannusta toisi. Kun tiedot menneestä ja visiot tulevasta puuttuvat, vaikea siinä on muuta kuin omaan napaansa tuijottaa ja yleviä puhua. 

 Sillä samalla olisi syytä vaihtaa hallituksia myös laajaemminkin. Broilerivallan kehittyminen yhteiskunnassamme on tapahtunut myös taloudessamme. 

 Politiikassa puolueiden "nuorisoeliitti" on vienyt kansalaisten päätösvallan, taloudessa yritysten "nuorisojohto" on vienyt sen osakkeenomistajilta. Isännätön valta antaa näissä kummassakin "pelimiehille" mahdollisuudet keskittyä oman etunsa maksimointiin. Ja kun kyseessä on osin ikänsä perusteella ja kaikilla elämänkokemustensa vähäisyyden perusteella "alallaan" vihreitä valtakunnanviisaita, seuraukset pelottavat.

Kvartaalitalous ja "eliittien" käsitys globaalien markkinoiden logiikasta ja vaatimuksista kukoistavat. Narsismi, mahtava ego, riittävä käsiteiden sotkeminen ja perusasioiden hämärtäminen takaavat ainakin omat voitot. 

 Maa myydään kuin viimeistä päivää. Eikä sitä mikään muuta. Ei ainakaan osallistumiseni kansalaiskeskusteluun, joista taas "pieni" näyte alla.




Valitettavasti kehitys on juuri tämä. Startupit, varsinkaan peliteollisuuden startupit eivät tilannetta muuksi muuta. Ne kuuluvat ennemminkin kategoriaan lisänä rikka rokassa.




 -----


Onko kaikki kertynyt infra- ja kansallisvarallisuus nyt varmasti jo myyty? Sitä myyntivoittoa olisi varmaan mukavampi panna haisemaan isommassa kertaerässä. Siis niiden jotka siitä hyötyvät. Tässä tapauksessa siis ensisijaisesti Fortumin ylimmät johtajat, joiden bonukset taas karttuvat. Pienempiä roposia jää sitten osakkeenomistajillekin, keitä he sitten lienevätkin.

Jo vuosia sekä valtion että yksittäisten suuryritysten osana on ollut myydä vuosien aikana välttämättömiksi osoittautuneita omaisuuseriä. Onko tässä nyt käymässä niin, että ne pannaan lihoiksi lähinnä bonustenkalastajien pelimerkeiksi? Aikooko tänne enää kukaan jäädä, siis sen jälkeen kun pesä on tyhjennetty? 

Muistaakseni tämä myyntitrendi alkoi silloin, kun Matti Vuoria vielä oli KTMn kansliapäällikkönä. Ja jatkui, kun hän oli siirtynyt "yksityiselle", Fortumiin. Hämmästyttääkin, että nyt Varmaa ei löydy sijoittajaremmistä. 

"Venäläiset ovat kuulleet maailmalta, että Pohjolassa asuu säästäväinen mutta primitiivinen kansa, joka myy kerran 10 vuodessa kaiken säästämänsä omaisuuden ulkomaaliselle puoleen hintaan. Tämä perustuu Suomalaisten kapitalistien omaksumaan muunnokseen siitä ikivanhasta uskomuksesta, että vainajan mukana haudataan kaikki käsille haalitut aarteet. Näin ne eivät lisäisi inflaatiota." - Näin mielentilaa kuvasi tuntematon pelimies aikoinaan.



Eikö millään ole enää mitään väliä?



-----



Löytyisikö maasta vielä jotain, joka voitaisi "Perusteellisen analyysin jälkeen yhtiö arvioi parhaaksi vaihtoehdoksi sähkönsiirtoliiketoimintojen myynnin niin siirtoliiketoiminnan kuin sen asiakkaiden ja Fortumin osakkeenomistajien sekä yhtiön muun liiketoiminnan kannalta"? Siis jotain sellaista, joka on koko maan kaikissa tilanteissa sen toimivuuden ja elinkelpoisuuden kannalta välttämätöntä? Voitaisi panna nekin sitten myyntiin saman tien.

Olen hämmästynyt, että Varma ei kuulu ostajiin, onhan sen tj-nä vielä hetken kai Matti Vuoria, jonka kansliapäällikkökaudella tämä kansallisomaisuuden hävittämisen ja havittelurahastuksen hullutus pantiin käyntiin. 


Huoltovarmuus on kai jo ihan dinosaurusten läppää?



 -----


On Sipilällä menneet jauhot ja ryynit sekaisin. Ettäkö hallitus ei nauttisi eduskunnan luottamusta? Kyllä muuten nauttii. Sitä paitsi Suomen poliittisen järjestelmän mukaan hallitusohjelman jälkeisen eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta.

Sen sijaan eduskunta ei nauti, eikä nykyisellään myöskään ansaitse kansalaisten luottamusta. Ikävintä on, että tilanne jatkuu samanlaisena siitä riippumatta mitkä puolueet muodostavat vaalien jälkeisen hallituksen. 


Valitettavaa mutta totta,



-----



Urpiainen on siis tullut kannalleni.

Yksinkertaisinta ja järkevintä olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta lakisääteiset tehtävät. Samalla voitaisi hyvin perustaa nykyaikaan paremmin istuva maakunnallinen itsehallinto, joka ottaisi vastaan kaikki kunnilta poistetut tehtävät mukaan luettuna kunnallisverojen määrittely ja perintä, opetus, SoTe- ja niin edelleen. 

Vapautuva henkilöstö voi hakea uusien maakuntien tehtäviin uusina työntekijöinä tai hakeutua yksityiselle sektorille esimerkiksi yrittäjiksi. Kunnat työllistäkööt ja huolehtikoot henkilöstönsä haluamallaan tavalla jäljelle jäävillä varoilla, tavoitteilla ja tavoilla. 

Uudet maakunnat miehitetään professori Vesa Puttosen Talouselämä-lehdessä tekemän ehdotuksen mukaisesti nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita noudattaen sekä kokonaisuuden että kunkin toimialan osalta ns. puhtaalta pöydältä. Koska kuntaliitoksia ei tapahdu, ei suoja-aikojakaan tarvita. 


Tämä nykyisiin kansakunnan realiteetteihin hyvin istuva, yksinkertainen ja selkeä rakennemuutos sekä pientäisi julkishallinnon menoja reilusti kepuleiden ehdottamaa enemmän ja parantaisi kaikkien nykisin kuntapalveluina toteuttavien palvelujen laatua niin pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Positiivinen vaikutus julkiseen talouteen noin 10 miljardia vuodessa. Kaikkia AAAt säilyisivät ja luottoluokittajilta saisi vielä plussia lisäksi.



-----
  

Kumpi se mahtoikaan olla parempi, kertarytinä vai jatkuva kitinä?

Muuten olen sitä mieltä, että yksinkertaisinta, järkevintä ja nopeinta olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta lakisääteiset tehtävät. Samalla voitaisi hyvin perustaa nykyaikaan paremmin istuva maakunnallinen itsehallinto, joka ottaisi vastaan kaikki kunnilta poistetut tehtävät mukaan luettuna kunnallisverojen määrittely ja perintä, opetus, SoTe- ja niin edelleen. 




----- 


Taloudessa on tapahtunut sama kehitys kuin laajemminkin yhteiskunnassamme. Politiikassa puolueiden eliitti on vienyt kansalaisten päätösvallan, taloudessa yritysten johto on vienyt sen "pienosakkeenomistajilta". Isännätön valta antaa "pelimiehille" mahdollisuudet keskittyä oman etunsa maksimointiin.

Vastaukseksi otsikkoon riittää kvartaalitalous ja "eliittien" käsitys markkinoiden logiikasta. Mahtava ego, riittävä käsiteiden sotksotkeminen ja perusasioiden hämärtäminen takaa omat voitot.




 -----


Tilanne, eikä edes sen kiihtyvä vauhti voi tulla yllätykselle enää kenellekään, joka avoimin silmin on toimintaamme seurannut. Kun päämarkkinoiden investointituotteiden kysyntä ei vedä, ei vedä marginaalitalous Suomen vientikään. 

Nokia myynnin myötä häviää kuluttajatuotteiden ja elektroniikan osalta ilmeisesti jopa suurin yksittäinen siivu. Muu teollisuus on myyty tai menossa nurin. Tähdistä jäljellä vain Kone ja Wärtsilä. 

Palveluvienti ei tule missään tapauksessa kasvamaan vaikka koulujärjestelmäämme ja verotustamme kuinka yritettäisi maailmalle myydä. Pelifirmat ja muut startupit tuovat epätodellista, hetkittäistä lohtua. 

Todellinen työttömyys on jo alkanut kasvamaan, taas kerran lokakuusta. Tällä kertaa sen kehitystä ei positiiviseksi muuta sen paremmin uusi Nokia kuin kansainvälisen kaupan kasvukaan. 

Julkisen sektorin velkaantumisaste ei juurikaan voi ensi vuoden jälkeen enää kasvaa, siitä pitää huolen uusi talouskomissaari ja Bryssel. Potentiaaliset elvytysvarat on jo käytetty ylläpitämään muuttumattomuuttamme. 

Viimeistään vuonna 2008 alkanut taloudellinen, tuotannollinen ja poliittinen toiminnan seisahtumisemme pitää huolta siitä, ettei nopeita ratkaisuja enää ole käytettävissä. 

Joten eiköhän käännetä taas kylkeämme ja jäädä odottamaan uutta ihmettä? Mitä sitä turhaan edes ennustajien heikkeneviä lupauksia kuunnella?




 -----


Selvittäisikö euro-kriisistä sittenkin vain sillä, että hankitaan ikänäön vaivaamille EKPn johtokunnan jäsenille toimivat silmälasit? Ei tainne riittää? Tavoitteita pitäisi muuttaa. Sen voivat ilmeisesti tehdä vain kaikki yhdessä? Ja ainakin Saksa katsoo, mielestäni hyvin lyhytnäköisesti, että sen omassa intressissä on pitää nykyinen politiikka voimassa. 

"Lisää samaa" - strategia ei yksinkertaisesti toimi muualla kuin Saksassa, joka on maksattanut sisäisen devalvaationsa kansalaisillaan jo aikaa sitten. Onko siis niin, että juuri siksi meidän muidenkin, ja itse asiassa koko EUn on kärvisteltävä? Asia voitaisi hoitaa aktiivisella rahapolitiikan muutoksella, Euroopan New Dealilla, niillä alueilla joilla työttömyys nyt kaiken kulutuksen ja tulevaisuudenuskon tappaa? Kotimaansa jättämään joutuvilta lopullisesti.




 -----


Yksinkertaisinta ja järkevintä olisi vähentää kuntien tehtävät nollille, siis poistaa kunnilta lakisääteiset tehtävät. Samalla voitaisi hyvin perustaa nykyaikaan paremmin istuva maakunnallinen itsehallinto, joka ottaisi vastaan <b>kaikki</b> kunnilta poistetut tehtävät mukaan luettuna kunnallisverojen määrittely ja perintä, opetus, SoTe- ja niin edelleen.

Vapautuva henkilöstö voi hakea uusien maakuntien tehtäviin uusina työntekijöinä tai hakeutua yksityiselle sektorille esimerkiksi yrittäjiksi. Kunnat työllistäkööt ja huolehtikoot henkilöstönsä haluamallaan tavalla jäljelle jäävillä varoilla, tavoitteilla ja tavoilla.

Uudet maakunnat miehitetään professori Vesa Puttosen Talouselämä-lehdessä tekemän ehdotuksen mukaisesti nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita noudattaen sekä kokonaisuuden että kunkin toimialan osalta ns. puhtaalta pöydältä. Koska kuntaliitoksia ei tapahdu, ei suoja-aikojakaan tarvita.

Tämä nykyisiin kansakunnan realiteetteihin hyvin istuva, yksinkertainen ja selkeä  rakennemuutos sekä pientäisi julkishallinnon menoja reilusti kepuleiden ehdottamaa enemmän ja parantaisi kaikkien nykisin kuntapalveluina toteuttavien palvelujen laatua niin pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Positiivinen vaikutus julkiseen talouteen noin 10 miljardia vuodessa.  Kaikkia AAAt säilyisivät ja luottoluokittajilta saisi vielä plussia lisäksi.



 -----


Onko ravintoloiden hintamielikuva todella tärkeämpää kuin yhä kasvava köyhyys ja nälkä? Jo vanha kansa opetti, että ruokaa ei saa pois heittää. Oli ilmeisesti elämä opettanut? Ja onhan se järjenvastaista heittää ruokaa menemään. Toivottavasti kunnat muistavat, keitä he ensisijassa edustavat. 

Jos tästä MaRan tai sen jäsenten imago kaatuu, eipä tuo sitten ole ollut korkealla alkuunsakaan.

Aloitetta parasta ennen merkintänsä ohittaneiden ruokatarvikkeiden järkevän jakelun järjestämisestä olisi myös syytä kiirehtiä.



----- 


Kaiken tavisjärjenkin mukaan arvioiden, niin kauan kuin Eurooppa kokonaisuudessa kärvistelee taloutensa kanssa, ei Suomen kaltainen investointituotteiden ja puolivalmisteiden pieni tuottajavaltio kuin Suomi voi muuta odottaakaan, ellei se pysty maksattamaan menetettyä kilpailukykyään kansalaisillaan. Se hoitui ennen devalvaatioilla. 

Nyt tämä ei enää ole mahdollista, kun EKP tekee rahapoliittiset ratkaisunsa kilpailukykyisimmän - ja samalla suurimman talouden - Saksan tilanteen mukaisesti. Liittovaltiossa osavaltiot alkaisivat vaatia suureen ääneen aluepolitiikkaa. Itsenäisten valtioiden valuutta-alueella jää toimintavaihtoehtona rahapolitiikan muuttamisen lisäksi jäljelle vain kurjuuden hyväksymisen politiikka, sisäinen devalvaatio. 

Kansalaisille taas jää kurjuuden hyväksymisen ohella mahdollisuus maastamuuttoon, kuten niin usein ennenkin. Nyt kohdemaana euro-alueen ulkopuolella kannattaa kyllä hakeutua jo maanosan ulkopuolelle, koska Saksan Euroopan hegemonia johtaa samaan tilanteeseen koko maanosan osalta. Siis ellei rauhanprojekti sitä ennen peräti poksahda. 



 -----


Siis naispuolisen puolison olemassa olo lisää miesten elinikää? Mahtaako toimia toisin päin, otsikon yleistyksestä huolimatta? 

Voisi tietysti olla, että miehen "antama" taloudellinen turva (vastaavat tekijät) ovat antaneet nyt tarkastelun kohteena oleville naisille paremmat pitkäikäisyyden edellytykset? Mahtaako tilanne muuttua, kun yhteiskunta on ottanut "turvanantajan" tehtävät? Ja onko muutos sitten ikää lisäävään vai sitä lyhentävään suuntaan?


-----


Mikä mahtaa olla projektien aliurakoihin pilkkomisen, "harmaan vierastyövoiman" ja ansiotason laskun merkitys? Väittävät useat kokemuksensa perusteella kyllä, että enemmän tässä peräänkuulutettavaa asennetta löytyy, ainakin pienrakentamisessa, "harmaasta vierastyövoimasta".



-----


Herramanjee! Vihdoin arkijärjen ääni. Tässä täytyy olla koira haudattuna?



-----


Milloin osallistuminen vapaaehtoiseen verotukseen on tullut kuntien toimialaksi?



-----


Odotukset paremmasta siis jatkuvat? Varmaan ihan kivaa?




-----


On ihana havaita kuinka hyvin demarit ovat trollinsa organisoineet. Ilmeisesti he vähitellen alkavat huomaamaan mitä kello on lyönyt? Onko trollaaminen enää oikea ratkaisu tai ratkaisu ollenkaan jää nähtäväksi. Mutta itse asiaan.

Onko 5000 euroa oikea raja ja onko jo ensimmäinen kerta oikea ristiinnaulitsemisen ajankohta saattaa hyvinkin olla syytä vielä tarkentaa. Samoin se, kuinka monta yritystä sen jälkeen lopettaisi siten, että yrittäjä ja mahdolliset työntekijät siirtyvät kortistoon. Näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ei parivaljakko Jyrki & Jutta kykene uusia työpaikkoja markkinoille loihtimaan. 

Lähtökohtaisesti yrityksen verovelan julkistaminen, jopa mediassa, on terve tavoite. Se vaan edellyttäisi, että laita, asetukset, toimintatavat yms. antaisivat rehellisille yrittäjille mahdollisuuden. Koska itse olen sitä mieltä, että julkistamisen häpeäpaaluun oikeammat kohteet ovat puolueittemme - siis puolueittemme, nyt hallituspuolueittemme - puheenjohtajat, jotka aivan ilmeisesti keskittyvät omien etuuksien kasvattamiseen ja eripuran lietsontaan, soisin ajatuksen toimeenpanoa vielä tarkasti harkittavan. Kuitenkin, yrittäjiä ja yrityksiä koskevat Suomen lait, ihan samalla tavalla kuin meitä yksityishenkilöitäkin. 

Natsi-kortin heiluttamisesta en moisen yhdistyksen puheenjohtaja vastuuseen viitsisi panna, sillä kun synnytettäisi taas marttyyreja. Mutta kovin oli värikästä ja ajatuksia herättävä alkuperäinen tiedotteen teksti. Ja toisen myös. 




 -----


Pikkuhiljaa jokainen euro-valtio, jonka teollisuus toimii samalla alalla kuin saksalaiset kilpailijansa tulee vajoamaan deflaatioon. Sillä edellytyksellä luonnollisesti, että ala tai alat ovat riittävän suuria suhteessa ao. valtion kansantalouteen. 

On varmasti toinenkin edellytys. Yks´kaks´yllättäen syntyy ensisijassa Euroopassa riittävä määrä uutta kysyntää, jonka tyydyttämiseen muutkin kuin Saksa pääsevät osallisiksi. Euron talousongelmien jatkuttua jo vuosia kysyntä tuskin kuitenkaan syntyy kuluttajien tarpeitten yhtäkkisen muutoksen seurauksena. Tässä vaiheessa ainoa realistinen vaihtoehto on lisätä liikkeellä olevan rahan määrää. Tavalla tai toisella on euro-alueelle synnytettävä useita New Deal - tyyppisiä hankkeita merkittävän työttömyyden alueille. 




 -----


Olisi toivottavaa, että Weidemann lakkaisi puhumasta ja ryhtyisi tekoihin. Muussa tapauksessa Eurooppa repeytyy Saksan vuoksi kappaleiksi jo kolmannen kerran vuosisadassa.


Korkea aika jo muidenkin kuin Saksan on alkaa huolehtia oman kansansa ja kansantaloutensa toimintaedellytyksistä EUssa. Ei kai Saksan kansleri voi olla ainoa, jolla on munat?



-----


On syytä pelätäkin. Mikään ei muutu, vaikka valta muuttuisikin. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Vaan kuka moista kokeilla haluaisi? 




-----


Noita valikoivasti muistavia poliitikkoja on joka maassa. Sääli vaan, että Merkelin muistamattomuudella on Eurooppaa tuhoava vaikutus. Toisaalta, voi hyvin olla niinkin, että Merkel ei ole ymmärtänyt kysyneensä tai Zapatero ei ymmärtänyt, että Merkel ei moista ole voinut kysyä. 

Katainen, kuutosen matematiikallaan, ei ole ymmärtänyt edes kysyä, miksi meidän kaikkien on noudatettava ainoastaan Saksalle sopivaa rahapolitiikkaa. Vaikeneminen ja nyökyttely ovat hänen mielestään riittävä viestinnän taso.




-----


Kannatan lämpimästi Puttosen ilmeistä ajatusta soveltaa nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita hyvinvointivaltion uudelleen määrittelemiseksi. Nykyisen hallituksen juustohöylä ajaa tarkoituksellisesti kannaltamme tuhoisaan sisäiseen devalvaatioon, josta meistä huonompiosaisimmat aivan turhaan taas joutuvat kärsimään. Aivan ilmeisesti sitä eivät ymmärrä sen paremmin matematiikan 6 yot kuin luokanopettajatkaan.

Vastauksena kysymykseen " Mikä yhteiskunta se semmoinen on, jossa yrityksetkin toimivat valtion rahoilla?" voi vastata, että se on neuvostososialistinen Suomi. Mutta tilanteessa, jossa valtio ja kunnat jopa rahoittavat etujärjestöjen, tässä tapauksessa yrittäjäyhdistysten toiminnankin, mitään ei enää pidä ihmetellä. Tämä kaikki on uutta korkeampaa matematiikkaa.


PS. 

Vaikka kannatankin olen myös varma, että poliittinen realismi hänen ajatuksestaan puuttuu. Liian moni puolue ja sen eliitti menettää moisessa tarkastelussa mielestään kohtuuttomasti. Ja vain puolueiden kohtuuskäsityksellä on Suomessa merkitystä.


-----

  
Mitä Kreikka edellä, sitä Suomi perässä. 

Meidän suomalaisten on aivan turhaa syyllistää kreikkalaisia haluttomuudesta irtisanoa puolueiden palkitsemia tyttöjä ja poikia. Viimeiset kaksi valtionvarainministeriä on meilläkin rahoittanut julkisen velan kasvua tasolla 10 mrd. euroa vuodessa. Siitä valtaosa menee puoluejärjestelmän ylläpitämiseen työttömyyden- ja turhan "työn" kustannuksiin. Kreikkalaisten kohtalona on lisäksi ollut NATOn jäsenyys.




----- 



Puolustusvoimien tehtävän on olla Suomen turvallisuuspolitiikan viimeinen, uskottava lukko. Ja varsinkin meidän putkiajattelijoiden mielestä, mitä enemmän ”rautaa”, mitä pidemmälle sillä yltää ja mitä kovemmin se pamahtaa, sitä uskottavampi puolustus. Niin helppo sitä on itseään pettää.

Tällaisesta pohjoisesta, soisesta, harvaan asutusta metsämaasta voi – siis meidän lisäksemme – sellaisenaan olla kiinnostunut vain veli venäläinen. Hän ja kilpakaverinsa NATO voivat kumpikin hautoa välillisiä suunnitelmia osallemme kun maailma taas tästä pahentuu. Näihin kolmeen skenaarioon meidän on pystyttävä vastaamaan.

Kaikissa tapauksissa kumpi tahansa heistä pystyy aikaansaamaan moninkertaisen ylivoiman millä tahansa sotilasteknologian alalla. Sitä ”kilpavarustelua” meidän ei kannata edes yrittää voittaa, eikä siihen itse asiassa edes pidä lähteä.

Paras mihin missään tilanteessa pystymme on ennaltaehkäistä alueemme luvaton käyttäminen. Tehdä se niin kalliiksi, ettei kannata yrittää, koska panos ei vastaa tulosta. Siinä olemme tähän asti onnistuneet ja omaamme edelleen kaikki onnistumisen edellytykset. Mutta mihin tarvitsemme aseita, jotka kumpikin mahdollinen vastapuolemme – ja varsinkin veli venäläinen – voi kokea itselleen uhaksi?




----- 


Siis tässä jutussa, joka siis koskee vain libor- ja eurobormanipulointia suurimmaksi roistoksi nousee Deutsche Bank. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Pohjois-Atlantisen finanssiyhteisön peruskivistä kaikki ovat edustettuina: Saksa, Ranska, Iso Britannia ja USA. Sama kvartetti on määräävässä asemassa myös vaikkapa veroparatiisitehtailussa.

Saman kvartetin rahanhavittelua ja myös me suomalaiset olemme rahoittamassa "takuutuksillamme" Kreikan, Espanjana ja Portugalinkin osalta. Eiväthän tukirahat ao. maihin jää, vaan menevät lainanlyhennyksinä ja varsinkin korkomaksuina kvartetin valtioissa kotoaan pitäville pankeille. 

Samat valtiot ovat aiemmin hyötyneet rahoittamalla kalliita projekteja -sukellusveneitä, panssarivaunuja, lentokoneita, helikoptereita, ohjuksia sekä muita aseita ja ammuksia, ja varmasti muutakin rompetta - nykyisille ongelmamaille. 

Mistäköhän ao. ongelmamaat ovat saaneet tukea suurelle tarpeelleen ajanmukaistaa puolustustaan? Kreikan vainoharhaisuuden tiedämme kaikki, vaikka sielläkin on syytä ihmetellä kuka olisi hyökkäävä vihollinen? Turkkikin samassa NATOssa. 

Suurimmat kansainväliset pankit olisikin todella syytä pilkkoa ja nekin jäljelle jäävät palaset tehdä täysin läpinäkyviksi jne. jne. Vain tällä tavalla anglosaksinen merirosvous- ja ryöstöperinne voidaan katkaista. Pankkien kun pitäisi olla kehityksen väline, ei sen tuholainen.




 -----


"Mutta eihän nyt meidän hienoa jo totuttua järjestelmää voi muuttaa". Liian moni joutuu ponnistelemaan jo ajatellessaan toimintatapojen muuttamista. Sitä paitsi, nyt leikataan jo totuttuakin hoitoa, vieläkö rinnalle ja oheen jotain uutta pitäisi rakentaa? Tekemiseen saatetaan ryhtyä mutta vain, jos saadaan lisää liksaa. Eikä ensi vuonna ainakaan, ei ole meidän budjetissa varoja moiseen.....syitä esitetään ja vastustusta jatketaan vuosia. Kyllä nämä uudet hömpsötykset vaikenemalla tapetaan. Ainakin potilaat.

"Suomessakin pysyväishoidon päätös tulisi tehdä vasta kuntoutusjakson jälkeen. Sopiva päätöksentekijä olisi palvelun tuottajasta riippumattoman alueellinen elin." Ei vaikuta rakettitieteeltä. Millä tavalla tällaiset ideat saadaan toteutettua? Ja nopeasti? 



----- 


Kovasti ihmettelen mitä siellä broilerikoulussa opetetaan. Vaikuttaa nimittäin siltä, että Jyrki ehdoin tahdoin haluaa sekä kiusata että passivoida kansalaiset. Mitenkään muuten ei oikein voi ymmärtää hallituksen jatkuvaa puolivuosittaista leikkaus, tehostus ja veronkorotuskiimaa. Jos nimittäin tavoitteena olisi herättää kansalaiset tästä pysähtyneisyydestä tekoihin ja toimintaan, pitäisi shokkikäsittely hoitaa kerralla. 

Vai voisiko olla todella olla niin, että tämä kakaralauma kokeilee mitä kansa suostuisi sietämään, vähän kuin pikkupojat talven ensimmäisiä jäitä? Uppoisivat kerralla, perkele. 




 -----


Jaa, ettei kansalaisten julkisilla mielenosoituksilla ole väliä? Ei ehkä Suomessa, mutta ilmeisesti esimerkiksi Ukrainassa.

Kohteesta


-----


"Joulu on tulossa ja kaikilla pitäisi olla hyvä mieli. Siksi hallituspuolueiden edustajien kannattaisi jakaa kunniaa hövelisti toisilleen. Nälvimisellä ei Suomea pelasteta."

Nälvikööt rauhassa.

Hyvin karkeasti yleistäen voisi väittää, että puolueiden - kaikkien niiden - kannalta on yhdentekevää missä jamassa maa makaa. Niiden eliitin mielestä "aate" kyllä säilyy vaikka edustajat vaihtuvat. Ei niiden tarvitse edes kantaa huolta siitä ", että täytyy olla poliittista rohkeutta asettaa kansakunnan etu ykkössijalle ja tehdä näitä tarvittavia rakenteellisia toimenpiteitä." Jos kansakunnan ja puolueen etu ovat vastakkain, puolueen etu voittaa, sillä kohta on taas vaalit.

Puolueet kilpailevat keskenään ja kilpailu on nollasumma – peliä. Mikä minulta on pois se kilpailijalle siirtyy. Yhteisten asioittemme hoitaminen ei enää pitkään aikaan ole sitä ollut. Yksittäisen puolueen intressit eivät läheskään aina kohtaa äänestäjien intressejä, vielä harvemmin kansalaisten arkipäivää. Intresseistä on tullut puolueiden kaupankäynnin, etujen vaihdon väline. Ei sellainen järjestelmä voi tehdä kansalaisten kannalta järkeviä päätöksiä kansalaisten keskeisistä asioista. Se voi tehdä vain puolueiden kannalta järkeviä päätöksiä puolueiden keskeistä asioista.

Sitä paitsi, pelastamiseen tarvittava rohkeus on yksilön ominaisuus, ei ryhmän, puolueesta nyt puhumattakaan.

Kohteesta


-----


Meillä niin mielellään sotketaan julkisen sektorin ja yksityisen sektorin asiat keskenään. Kun toinen edellyttää lähinnä työn ja pääoman tehokkuutta ja lisäarvoa omistajille, toisella edellytetään yhteisten pelisääntöjen laatimista ja noudattamista resursseja kerättäessä ja jaettaessa. Kun sotkeminen toteutuu, siinä yleensä häviää veronmaksaja, jonka rooli on rahoittaa kumpaakin sektoria.
On tervehdittävä ilolla, että viime aikoina sekä terveyden- ja sairaanhoito sekä työeläkejärjestelmämme ovat tulleet julkisen keskustelun kohteeksi.
Vaikken yleensä jaksa ottaa poliittisten broilereittemme ehdotuksia todesta, kehottaisi tarkkaan arvioimaan Sampsa Katajan ehdotusta yhdestä yhteisestä työeläkeyhtiöstä. Kun kyseessä on yksityiskohtaisen lainsäädännön toimesta sementoitu kartelli on turhaa kuvitella markkinataloudellisen lähtökohdan tuovan muuta lisäarvoa, kuin sijoitettujen varojen riskien hajauttaminen. Se ehkä saattaisi olla mahdollista muutenkin. Kaikissa muissa suhteissa kyseessä on nollasumma-peli, jossa isot pojat pääsevät pelaamaan ja tienaamaan kansalaisten rahoilla. Silloin, kun niitä on liiaksi hassattu, on tähän mennessä muutettu lakeja tarpeen mukaan.
Terveyden- ja sairaanhoidon osalta olen pitkälti samaa mieltä kuin Tyhmis. Itse asiassa olen aiheesta muutamankin artikkelin väsännyt. Tässä yksi kahden ja puolen vuoden takaa.



-----


Olen arvostanut Sixten Korkmannin talouspoliittista osaamista. Nyt hän kuitenkin haukkuu väärää puuta. Ongelmana ei ole sen paremmin oppositio kuin kansalaisetkaan, ongelmana on meille kehittynyt puolueiden demokratia - politbyrokratia - , jossa kansalaisten edustajilleen antama valta on siirtynyt puolueille. 

Puolueet ovat luonteeltaan kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen etujärjestö, joka pitää huolta jäsenistönsä - puolue-eliitin - eduista. Kansalaisia ei päätöksenteossa enää edusta kukaan. 

Puolue joutuu hakemaan edustajikseen riittävästi valovoimaisia ehdokkaita säilyttääkseen valtansa. Koska valovoimaisuus ei välttämättä merkitse puolueen "ideologian" tai sen "politiikan" sisäistämistä, puolueet ovat ottaneet itselleen oikeuden rajoittaa kansan valitsemien edustajien äänivaltaa ryhmäpäätöksin. Ja auta armias niitä, jotka siitä lipevät. Harvat niistä, jotka uudelleen haluavat päästää kansaa edustamaan moiseen uskaltautuvat.

Yksittäisen puolueen intressit eivät läheskään aina kohtaa äänestäjien intressejä, vielä harvemmin kansalaisten arkipäivää. Niistä on tullut puolueiden kaupankäynnin, etujen vaihdon väline. Ei sellainen järjestelmä voi tehdä kansalaisten kannalta järkeviä päätöksiä kansalaisten keskeisistä asioista. Se voi vain tehdä puolueiden kannalta järkeviä päätöksiä puolueiden keskeistä asioista. 

Tämä ei tarkoita, että puolueita ei tarvittaisi tai, että ne olisivat turhia. Ihminen on sosiaalinen eläin ja saman mieliset ovat aina ryhmäytyneet ja tulevat aina ryhmäytymään. Sen sijaan tämä tarkoittaa sitä, että nykyjärjestelmässä puolueiden valta "omiin" kansanedustajiin on ylikorostunut suhteessa kansalaisten valtaan. 

Hyvin karkeasti yleistäen voisi väittää, että puolueiden - kaikkien niiden - kannalta on yhdentekevää missä jamassa maa makaa. Niiden eliitin mielestä aate kyllä säilyy vaikka edustajat vaihtuvat. Ei niiden tarvitse edes kantaa huolta siitä ", että täytyy olla poliittista rohkeutta asettaa kansakunnan etu ykkössijalle ja tehdä näitä tarvittavia rakenteellisia toimenpiteitä." Jos kansakunnan ja puolueen etu ovat vastakkain, puolueen etu voittaa, sillä kohta on taas vaalit . 


Kyse on järjestelmän systeemiongelmasta. 

Rohkeus on yksilön, ei ryhmän ominaisuus.



-----


Ei tarvitse odottaa ensi kevääseen. Hallituksen rakenneuudistukset ovat epäonnistuneet jo nyt. Tavoitteita ei ole saavutettu, eikä saavuteta. Johtopäätösten aika on nyt.


Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Taas rakennetaan uusi maataloustukiautomaatti




Maataloustukia maksamme joko suoraan tai EUn kautta kierrättämällä vuodessa noin 2,5 – 3 miljardia euroa. Yritys-, teknologia-, innovaatio-, investointi- ym. elinkeinotukia vajaa toinen mokoma, yhteensä eri budjettinimikkeiden alla varmasti yli 5 miljardia euroa. Ilmeisesti tämä vastuullisten puolueiden hallitukseksi itsensä korottanut kokoomus on suuressa yrittäjyyskiihkossaan rakentamassa jo seuraavaa tukiautomaattia – pienyritystoiminnalle.

Sen vielä jollain tavalla suostun ymmärtämään - vaikken sitä hyväksykään - että poliitikkojen miehittämät puolueet pitävät oikeutenaan maksattaa toimintansa verovaroista, eduskunnassa itse päättämässään määrin. Sitä taas en tosiaankaan suostu edes ymmärtämään, miksi veronmaksajat vielä pannaan osallistumaan yrittäjäyhdistysten ja muidenkin etujärjestöjen toiminnan rahoittamiseen. Ei ihme, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut karkaavat kansalaisilta, kun verorahoille löytyy puolueiden mielestä aina parempaa käyttöä.

Tällaiset ajatukset nousivat mieleen osallistuessani erään uusyrityskeskuksen 20-vuotisjuhlaan muutama viikko sitten. Tosin läsnäolleena jäi ainakin minulle epäselväksi mitä juhlittiin. Uusyrityskeskustako vai yrittäjäyhdistystä, joka on fusioinut uusyrityskeskuksen itseensä, oman toimintansa rahoittamiseksi? Eikä kyseessä ole ensimmäinen. Yrittäjäyhdistyksistä onkin tämän seurauksena tullut valtion ja kuntien syöttiläitä. Malleja ja esimerkkejä riittää jo julki tulleesta, Naisyrittäjyyskeskuksesta lähtien. 

Lähtökohtaisesti ja perinteisesti:

  1. Yrittäjäyhdistykset ovat alueensa yrittäjien etujärjestöjä. Ainakin valtaosa niistä kuuluu Suomen Yrittäjät – järjestöön, joka on vuosia pyrkinyt ”tupopöytään” sopimaan työnantajana työehdoista jäsenistönsä puolesta. Yhdistysten toiminta on perinteisesti rahoitettu yrittäjien maksamilla jäsenmaksuilla ja mahdollisella omatoimisesti hankitulla muulla rahoituksella.
  2. Uusyrityskeskukset eivät ole etujärjestöjä, eivät perustamattomien yritysten eivätkä edes niiden perustamista havittelevien henkilöiden yhdistyksiä. Ne ovat alueellisia elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja etujärjestöjen itsenäisiä yhteistoimintaorganisaatioita joiden tehtävänä on vähentää työttömyyttä edistämällä uutta, taloudellisesti kannattavaa elinkeinoelämää alueellaan. Ne ovat alunperin sitoutuneet antamaan elinkeinoelämän osaamisen maksutta uutta yritystoimintaa suunnittelevien työttömien hyväksi.


Olen kyllä ensimmäisenä onnittelemassa uuden toimintamallin omaksuneita siitä, että ovat saaneet ratkaistua jatkuvat rahoitusongelmansa. Varsinkin, jos kyseessä ovat aatteelliset, voittoa tuottamattomat uusyrityskeskukset, jotka ainakin toimintansa ensimmäiset 10 vuotta joutuivat liikaakin keskittymään rahoituksensa varmistamiseen. 

Saattuneesta syystä minulla on kuitenkin perusteltua syytä olettaa, että rahoitusongelmansa ovatkin ratkaisseet yrittäjäyhdistykset. Eikä kuntien ja valtion osallistuminen itsenäisten, oman jäsenkuntansa etua ajavien etujärjestöjen rahoittamiseen verovaroin ole tolkullista ollenkaan. 

Vielä vähemmän tolkullista on, että yrittäjäyhdistys, tai siis kuten aina ao. yhdistyksen ”eliitti”, pystyy näin halutessaan osoittamaan itselleen ja toisilleen asiakkaita, yhteistyökumppaneita tai toimittajia. Ja lisätä yhdistyksen jäsenmäärää ja siten sen painoarvoa. Yrittäjäyhdistyksen jäsenhankintakanavana uusyrityskeskustoiminta on lyömätön, jopa niin lyömätön, että siitä saattaa yhdistykselle tulla varsinainen julkisten tukien kassakone. 

Uusyrityskeskuksen roolissa yrittäjäyhdistys pystyy lisäksi ohjaamaan jäsenilleen maksutonta koulutusta ja/tai konsultointia tai käyttämään jäseniään kouluttajina ja konsultteina ilman kilpailutusta. Lisäksi se pystyy varsin pitkälle jopa estämään uusien yritysten kilpailua alueellaan antamillaan neuvoilla yrittäjiksi aikoville ja starttirahalausunnoissaan ELY-keskusten TE-toimistoille estämällä niiden syntymistä. En ole väittämässä, että näin tällä hetkellä tapahtuu, mutta sen rakennelma mahdollistaa. Ja tiedämme kokemuksesta jo kaikki kuinka vaikeaa on vanhojen rakenteiden purkaminen. Lisäksi jossain vaiheessa tilaisuus tekee varkaan. Aina. Näinhän meillä tavataan julkisen jayksityisen sektorin toimet mielellään sotkea.

On varmaan niin, että tässä vuosien mittaan uusyrityskeskusten rahoituspohja on heikennyt suurten jäsenyritysten häviämisen myötä. Jäsenistä kunnat ja miksei valtiokin ovat sen myötä joutuneet miettimään miten rahoitus jatkossa turvataan. Yrittäjäyhdistykset tuntuivat varmaan hienosti tilanteeseen sopivan, pieniä yrityksiä kun ovat. Mutta aivan ilmeisesti ajattelua ei ole viety loppuun asti. 

Markkinataloudessa tuotteista ja palveluista maksetaan, ei niitä tukina saada eikä ilmaiseksi kiinnostuneille jaeta. Ei niitä edes ilmaiseksi pidä saada, se kun on muilta yrittäjiltä pois ja siten vilpillistä kilpailua, harmaasta taloudesta puhumattakaan. Markkinataloudessa kilpaillaan muiden yritysten kanssa paremmilla tuotteilla ja palveluilla, ei sovita yrittäjien kesken miten tarjolla oleva potti jaetaan kuten suomalaisissakin kartelleissa.


Olen ymmärtänyt, että yritystoiminnan tarkoituksena on luoda lisäarvoa; omistajille yleensä tuloja ja yhteiskunnalle työpaikkoja ja veroja. En oikein ymmärrä miksi meidän nyt pitäisi opettaa yrittäjät siihen, että valtiolta aina tukia piisaa. Vai onko tarkoituksena, että nyt luodaan uusi maataloustuki, tällä kertaa ensisijassa kaupunkipaikkakunnille? Miten me siitä eroon pääsemme, kun emme viidenkymmenen vuoden yrittämisen jälkeen ole päässeet eroon edellisestäkään?
Lähettänyt klo 10 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

torstai 5. joulukuuta 2013

Auttaisiko doping PISAassakin?



Suomen peruskoulu tippui PISA-kärjestä. Tästä näyttää syntyneen maansuru, jota hiukan tuntuu eräillä helpottavan se, että Ruotsilla on tulosten perusteella vielä enemmän syytä huoleen. Oman käsitykseni mukaan, siitäkään ei kannata paljon riemuita, kun oppimistulokset edes siinä vaiheessa, kun olimme kärjessä eivät kokemukseni mukaan häikäisseet. Ennemminkin meidän olisi varmaan syytä selvittää mittaako PISA yleensäkään oikeita asioita ja oikein?

Ministerikin jo ilmoitti, että ”- Iso haaste on se, miten todistamme että peruskoulumme on edelleen hyvä.Olemme Euroopan parhaimmistoa ” ja vaatii jopa ”perusremonttia”. Ennemminkin kuin todistaa itsellemme ja muille koulumme hyvyyttä, kannattaisikin analysoida pilkuntarkasti ja kansalaisille läpinäkyvästi koko mittausprosessi yksityiskohtaisesti eriteltynä. Olemme sen lapsillemme velkaa.


Perusremontiksi tuskin kelpaa hänen lempilapsensakaan, oppivelvillisuusikärajan nostaminen yhdellä vuodella? Aikalisä tämän suomalaiskansallisen patenttiratkaisun - lisää koulutusta - käyttämisessä olisi nyt enemmänkin kuin tarpeen. Jos lapsi ei yhdeksän pakollisen kouluvuoden jälkeen ei ole motivoitunut hankkimaan itselleen ammattia, ammattiin valmentavaa koulutusta tai jatko-opiskelupaikkaa ei kai kovin luultavaa ole, että yksi pakollinen lisävuosi tilanteen ratkaisisi? Kyllä syyt ovat syvemmällä.


Lasten oppiminen ja siksi opettaminenkin ovat lasten ihmisoikeuskysymys. Vaikka kaikki muut oppimisen positiiviset seurausvaikutukset unohdettaisi on opettamisen toteuttaminen siten, että lapset myös oppivat, kaikkien sivistysvaltioina itseään pitävien kansojen kunnia-asia. Omia kokemuksia, käsityksiä ja tietojani peilattuani havaitsen, että en todellakaan ole vakuuttunut siitä, että me olisimme edes kunnolla yrittäneet muuta kuin kerätä pisteitä PISAsta ja vakuuttaa siten itsemme eriomaisuudestamme.


Hakusanalla peruskoulu löysin 23 artikkelia näiden seitsemän vuoden ajalta tältä blogilta, joten jos kiinnostaa, siitä vaan. 

Otsikkojen mukaan käsittelen poikien ja tyttöjen erilaisia valmiuksia oppia, jotka tasapäisyysihanteemme mukaisesti jäävät välttämättömien perustaitojen (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen) opettamisessa pitkälti huomioon ottamatta. Väitän, että juuri tästä suurimmalta osaltaan syntyy oppilaiden motivaatio- ja myöhemmpi syrjäytymiskehitys.


Olen edelleen suuresti pohteissani matematiikan ja kielien (myös äidinkielen) opetuksesta erityisesti ala-asteella. Matematiikkaa opitaan tuolla tasolla parhaiten laskemalla ja kieliä puhumalla. Kumpaakaan opetusmenetelmää ei kokemukseni mukaan peruskoulun ala-asteella läheskään riittävässä määrin harrasteta. Tästä huolimatta nostaisin toiseksi suurimmaksi pohteeksi kyllä koulun työrauhan, oikeastaan sen puutteen. On hämmästyttävää kuinka monilla luokanopettajilla on aivan ilmeisiä vaikeuksia pitää luokassa yllä riittävää työskentelyrauhaa, oppimiseen motivoinnista puhumattakaan. 


Meidän ei tarvitse vakuuttaa sen paremmin itseämme kuin muitakaan siitä että peruskoulumme on hyvä. Meidän on taattava lapsillemme mahdollisimman hyvät edellytykset oppia. Jos onnistumme motivoimaan lapsemme oppimaan, olipa kyseessä ihan mikä tahansa, mikään ei pysty häntä siinä estämään. Ei edes se opettajakunnan poikkeus, kelvoton opettaja. 
Lähettänyt klo 14 kommenttia:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)