sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Itsenäisyys on välivaihe Suomen historiassa



Jutan mukaan Sdp otti kesällä johtajuuden Suomen kestävyysvajetalkoissa. Missä maailmassa tämä opettaja oikein elää? Kun Jyrki-boy edes myöntää, että Jos uudistukset eivät riitä, niitä tehdään lisää Jutta revittää täysin rinnoin puolueensa ja omaa johtajuuttaan talkoissaan. Ja jos edes aiheesta, mikäs siinä. Mutta näin tavallisen tossuntallaajan silmin mitään ei ole saatu aikaiseksi.

Kun yllämainitut lomilta palasivat heräsi hetkeksi toive, että odottamisen aika olisi ohi. Mutta jo ensimmäiset konkreettisiksi tarkoitetut harjoitukset osoittivat, että mikään ei ollut muuttunut. Heurekasta ei syntynyt lasta, ei paskaa ja syksyn rakenneuudistuksista syntyi tuluskukkaro, jos sitäkään. Sama kaiku askelissa jatkui, paljon puhetta ja hypetystä, villoja ei nimeksikään.

Huolestuttavinta tässä on, että tyttö aivan ilmeisesti itse uskoo siihen mitä sanoo? Osoittaa varmaan selvästi peruskoulun ja PISAn vaikutuksen jo hänen edustamansa sukupolven ymmärrykseen ja osaamiseen? Miten mahtaa olla johtamansa puolueen ja sen äänestäjäkunnan laita? Olettaisi, että heihinkin pätee "you can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time, but not all of the people all of the time". 

On ilmeistä, että valtion talous on poliittisen johtajuuden osalta tuuliajolla. Virkamiehet yrittänevät pitää kurssia sen minkä voivat. Kansakunnan johtajuuden tila ei valitettavasti ole edes mainittavasti paremmalla tolalla. Pysähtyneisyys on toki alkanut ennen Juttaa, mahdollisesti jopa ennen Jyrkin ministeriyttä. Mutta kuuden vuoden, tai Jutan osalta kahden vuoden aikana olisi sentään jotain positiivistakin pitänyt saada aikaan. Vaan kun ei.



Sateenkaaren juurelta löytyy kuulemma padallinen kultaa. Sateenkaaren fysikaaliset ominaisuudet taas johtavat siihen, että se pata jää aina löytymättä. Tämän sateenkaarihallituksen osalta luonnonlait pitävät tarkasti paikkansa. Hypetyksellä pyritään peittämään se, että sitä pataa jota hallitus etsii, ei sen toimesta tulla koskaan löytämäänkään. Eikä mitään muutakaan.

Kun hallitukselta puuttuu yhteinen visio, eikä se rakenteensa vuoksi voi sellaista löytää muuta kuin hallinnoimalla vanhaa ja vakiintunutta, mitään ratkaisevasti uutta ei siltä edes kannata odottaa. MOT. Kun tosiasia on kuitenkin se, että maailma ei Suomen hallituksen päätöksiä jää odottelemaan on otsikko mielestäni valitettavan aiheellinen. 

Tähän loppuun vielä yhteiskuntamme tilaa koskeva vanha viisaus:

Pane lapsi asialle, juokse itse perässä.


PS.

Otsikko perustuu Tommi Ushanovin tämänpäiväisen HS - kolumnin herättämiin ajatuksiin.


PPS.

Osallistumisestani kansalaiskeskusteluun otsikon ja muistakin aiheista alla:









Työeläkeyhtiöitten todellisena edunsaajina ovat etujärjestöt ja puolueet.

Kansalaiset saavat mitä ovat työelämänsä aikana ansainneet. Hallituksissa ja hallintoneuvostoissa/neuvottelukunnissa tai hallituksen valiokunnissa istuvat eliitin edustajat saavat edellisen lisäksi ansion mittään tekemättömästä tehtävästään.

Sampsa Katajan ehdotus on syytä analysoida tarkoin. Kun lainsäädäntö määrää kaikille yhtiöille samat pelisäännöt erot tuloksessa voivat tulla lähinnä sijoitustoiminnan onnistumisesta. Sen hallinnoinnissa etujärjestöjen edustajista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Toisaalta useammassa sijoitusyhtiössä, kun kaikki tuskin totaalisti samanaikaisesti epäonnistuvat riskit on helpommin hallittavissa, kun yksi niistä joutuu maksukyvyttömäksi. (Olettaen, että valtio joutuu joka tapauksessa ottamaan vastuun sellaisessa tilanteessa.)

Jos uskotaan markkinatalouden kilpailun lisäävän järjestelmän tuottoja olisi korkea aika purkaa kartelli. Se taas saattaisi olla tehtävissä yksinkertaisesti siten, että yksittäinen vakuutettu saa valita mihinkä työeläkemaksu maksetaan. 


Mutta kun sijoitusten maksimointi ei ole työeläkevakuutusyhtiöitten ensisijainen tavoite - varat on sijoitettavat turvaavasti ja tuottavasti, joista turvaava on ensisijainen - herää kysymys millä edellytyksillä markkinatalous yleensä voisi tällä alalla tehokkaasti toimia?







Ilaskiven ajattelu vastaa hyvin ainakin omaa ajatteluani. Itselleni yllättävästi kylläkin on vastannut jo iät ajat. Kumitontun mainitsema mulkku hän oli silloin aikoinaan lähinnä niiden mielestä, jotka eivät hänen suoraan ja kärkevästikin ilmaisuista tosiasioista/mielipiteistä pitäneet. Silloisessa Kekkoslovakian ilmastossa ne eivät hedelmää voineetkaan kantaa.

Olemme varmaan kaikki halunneet rakentaa kansalaisten Suomen. Olemme kuitenkin onnistuneet rakentamaan etujärjestöjen Suomen, puolueet etunenässä. Olisi korkea aika yrittää kääntää kehitys kansalaisten Suomen suuntaan, siis siihen suuntaan jota ns. 60 - lukulaisten "hiljainen" enemmistö tavoitteli.

Kansalaisten Suomi tai vahva kansallistunne, vahva brandi on Euroopan pienen pohjoisen reunamaan selviytymisen välttämätön edellytys. Näistä nykyisistä päättäjistä ei ole sitä aikaan saamaan. Eikä puolueista, yhdestäkään ei uusistakaan enää löydy tarvittavaa dynamiikkaa moiseen, niiden koneisto/järjestelmä ei siihen yksinkertaisesti taivu.


Jos Suomen tulevaisuus on tämän nykyisen päättämättömän ja visiottoman nuorisobroilereiden lauman harteilla, sitä ei ole. Saattaa siis olla, että maan tulevaisuus on sittenkin eläkeläisissä.

Kohteesta





On kuin väistämätön lähtölaskenta. Seuraavasta ei enää ole epäselvyyttä? Voi sitä "vastuullisten puolueiden" parkua - "Ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa". 

Onneksi he ovat puolestamme voineet päättää maksumiehestä. He heittävät meille pelastusrenkaan.








Jos Mario saisi päättää valuutan arvoa varmaan laskettaisikin. Mutta Angela ei moisesta tykkää, ja muiden euromaiden johtajat ovat munattomia vätyksiä, jotka osaavat ilmeisesti vain vaikenemisen ja vastustajan miellyttämisen. 








Jotain selvittävää jättää sentään Kevan case.

"Viime päivinä on taas keskusteltu siitä, onko oikein, että eläkevakuutusyhtiöiden johtajat istuvat muiden yhtiöiden hallituksessa." Tästä olisi äärimmäisen hyvä aloittaa. Istumisessa kun ei ole mitään järkeä. 

Jos tavoitteena on työeläkeyhtiön intressi, paremmin se hoituu toimimalla vaikka pörssin kautta, eivät edes sisäpiiri- ja hyvä-veli-verkko-epäilyt pääse nousemaan. Jos tavoitteena taas on pörssiyhtiön intressi herää kysymys, mitä se tekee oikeasti tekee työeläkeosaamisella yli sen mitä työeläkeyhtiön palvelutaso osoittaa. Eivätkä tässäkään tapauksessa sisäpiiri- ja hyvä-veli-verkko-epäilyt pääse nousemaan.

Työeläkeyhtiöitten "palvelukilpailu" toteutuu parhaiten tavoilla, josta lahjonta - mitattuna miten tahansa - ei koskaan ole kaukana. Kun palkanansaitsijat on pakotettu kuulumaan työnantajan määräämään työeläkejärjestelmään, eivät ainakaan palkanansaitsijat kuulu mahdollisten lahjottavien joukkoon, heidän ammattiliittonsa kylläkin. He taas eivät halua hoitaa hallituksissa sen paremmin valtion kuin palkanansaitsijain asioita, minkä hyvin todistaa sekä Riku Aallon ulostulo toimitusjohtajien palkkapäätösten osalta, vaikka itse on palkoista Varmassa päättämässä tai vaikkapa Jouko Ahonen puolustaessaan Matti Vuorian palkankorotusta vuonna 2010. 

Etujärjestösatraappien oleminen hallitusten jäseninä työeläkeyhtiöissä on palkanansaitsijain kannalta aivan yhtä hyödytöntä kuin poliitikkojen jäsenyys KEVAn hallituksessa., Tästä erinomaisina esimerkkeinä ovat juuri sekä Sampsa Kataja että Laura Räty, joille vastuu on joko hetken mielijohde tai uralla harmittava takaisku. 

Keskustelun polttopisteeseen olisi saatava kaikki poliittiset virkanimitykset. Ne kun todella ovat tätä päivää ja varmaankin suurin yksittäinen syy julkisen sektorin tehottomuuteen ja kalleuteen. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/11/poliittiset-virkanimitykset-ovat.html

Syitä rukata järjestelmää on monia muitakin, joista auttamatta tulevat mieleen ylimmän johdon tolkuton palkkaus ja heidän oman sijoitustoimintansa läpinäkyvyys ja vertailtavuus muiden finanssialan johtajien kanssa. Asia, josta olisi korkea aika jo saada avoin ja kansalaisten etua palveleva lainsäädäntö. 






Halvalla selvisivät ensimmäisen kierroksen.







Otsikon voi luonnollisesti panna toiveajattelun tiliin. On erittäin epätodennäköistä, olipa tarve ja toive ihan mikä tahansa, että näkyvissä olevassa tulevaisuudessakaan puhuttaisi tuhansista työllistetyistä näissä yrityksissä. Mutta ilman näitä meillä ei niitäkään työpaikkoja olisi.

Nyt niitämme pitkäaikaisen yritys- ja yrittäjyysvastaisuutemme, aika-ajoin jopa vihamielisyytemme satoa. Eikä nykytilanne hetkessä korjaannu, vaikka poliitikot ja virkamiehet kuinka yrittäjyyttä puheissaan hehkuttaisivat. 









Mielenkiintoinen tutkimus. Vaan missä tiedot siitä, miten Suomessa? Vai onko moinen tieto jostain syystä julistettu salaiseksi? Tutkittu ilmeisesti on, kun EUhun kuulumme.  Ilman Suomen tietoja aika turha uutinenkin.



Ei kommentteja: